Repolan palstatila

Repolan palstatila sijaitsee Pihlajavesi-Virrat maantien eteläpuolella.Alkuperäisiä rakennuksia ei ole säilynyt.Nykyiset rakennukset ovat amerikasta muuttaneen Juho Aadolf Moksusen ja vaimonsa Briitan rakennuttamia.

Lahtipohjasta maailmalle.

Herman Lahtinen syntyi 22.4.1864 Sipilän taloon kuuluneessa Lahtipohjan torpassa. Talo sijaitsi Karimon lammen pohjois-päässä olevan pitkän ja kapean lahden pohjukassa. Hermanille Karhunkylä ja sen asukkaat kävivät varmasti tutuiksi ,sillä hän teki siellä ilmeisesti metsätöitä 1880-luvun loppupuolella. 1890 luvun alkupuolella hän asui ja työskenteli Katajamäessä , josta sitten siirtyi tien toiselle puolelle syntyneen Repolan palstatilan isännäksi.

Repolan omistajaksi.

Repolan ensimmäiset asukkaat olivat talollinen Apraham Salonen ja vaimonsa Maria Salonen, jotka kuitenkin jo vajaan vuoden kuluttua myivät tilan Herman ja Vilhelmiina Lahtiselle. Herman ja Alavudelta kotoisin ollut Vilhelmiina vihittiin Pihlajavedellä 4.12.1892.

Perhe alkaa kasvaa.

Heille syntyi lapset Hilda Maria v.1894, Aino Johanna v.1896, Kaarle Aleksander v.1897, Adiel Johannes v.1899 ja Viktor Wilhelm v.1901.

Vaimon kuolema.

Herman Lahtinen jäi yksin hoitamaan viisilapsista perhettään, kun vaimo Vilhelmiina kuoli 24.4.1902 vain 31-vuotiaana. Tuolloin lapsista nuorimmainen oli vasta vajaan vuoden ikäinen.

Monen ammatin taitaja.

Herman Lahtinen oli ammatiltaan puuseppä,ja häntä on Eero Hietala kronikassaan kuvannut näin: "Kyllä syntyi saavit,ja purnukat moiset,parireet,länget jos yhet´ja toiset,kun Repolassa Hermanni höylään tarttu,näin ammattimiehiä kylään karttui"
Herman Lahtinen toimi myös tervanpolttajana ,sekä teki tervatynnyreitä, joissa valmis tuote lähti markkinoille.Tämän lisäksi tilan maanviljelys, karjanhoito ja metsätyöt veivät varmasti yhden miehen ajan.

Tila saa uuden omistajan.

Vuonna 1925 Herman Lahtinen myi Repolan palstatilan amerikasta muuttaneille Juho Aadolf Moksuselle ja tämän vaimolle Briitta Stiinalle. Irtamen omaisuutensa hän laittoi myytiin 5.10.1925 järjestetyssä huutokaupassa.

Kohti Salmenkylää.

Matka jatkui Pihlajaveden Salmenkylälle Kokinmäen taloon, jossa Herman hankki elantonsa tekemällä metsätöitä. Kokinmäessä oli tuolloin palkollisena piika Emma Josefina Salminen, joka miehensä kuoltua oli jäänyt leskeksi jo vuonna 1914.Tapasivatko Herman ja Emma täällä, ensi kertaa, siitä, ei ole tietoa, kuitenkin heidät viimein vihittiin Pihlajavedellä 13.12.1930.

Muutto Nimettömän tilalle.

Vuoden 1935 tietämissä he muuttivat lähellä Kokinmäkeä sijainneeseen Nimettömän taloon, joka oli pinta-alaltaan noin 40 hehtaaria, ja josta viljeltyä alaa oli noin 5-6 hehtaaria.Herman teki edelleen metsätöitä, ja Emma jatkoi piian pestiä Kokinmäessä.

Kohtalokas tapahtuma.

Laitumella ollut hevonen potkaisi Hermania sääreen, ja jalka alkoi vihottelemaan.Tuohon aikaan lääkärille meno kynnys oli hyvin korkea,eikä köyhällä edes ollut varaa mennä hoitoon. Niinpä jalkaa yritettiin hoitaa "kotikonstein",mutta niistä ei ollut apua, liikkuminen alkoi käydä vaikeaksi.

Salmenaholle.

Vuoden 1941-42 tietämissä he muuttivat Salmenaholle, joka oli Emman syntymäkoti.Talossa ei ollut liiemmin tilaa, mutta yhteinen huone kuitenkin löytyi.Hermanin jalka oli huonossa kunnossa, mutta hän pääsi kuitenkin liikkumaan. Täällä Herman viljeli perunaa ja ohraa, ja hänellä oli myös karjasuojassa kotieläimiä ,ainakin lehmä ja lampaita. Nikkarointitöitä hän teki kovasti, ja esimerkiksi Salmenahon vanha talo oli hänen yhdessä poikansa Kallen kanssa vanhoista hirsistä kokoama.

Muutto pojan luokse.

Herman Lahtisen poika Kalle oli jo aikaisemmin käynyt isäänsä tapaamassa, ja he olivat sopineet, että Herman ja Emma muuttavat Kallen kotitaloon Lahtiseen. Herman oli tuolloin lähes vuoteenomana, päästen vain vaivoin sängylle istumaan. Talvella 1945 Kalle ja Yrjö Lahtinen hakivat hänet hevosella Salmenaholta. Herman nostettiin sänkyineen päivineen rekeen, ja matka alkoi.

Vaivaloista elämää.

Hermanin jalan kunto paheni entisestään, ja hän oli lähes sängyn omana. Esimerkiksi saunassa käynti onnistui vain avuliaan naapurin avulla, hänet kannettiin tuolissa saunaan, pestiin ja kannettiin pois. Hermanin tunteneet sanovat hänellä olleen positiivisen luonteen kaikista vaikeuksistaan huolimatta, eikä hän surkutellut kohtaloaan.

Viimeiset ajat.

Herman ja Emma asuivat Lahtisessa noin seitsemän vuotta. Herman kuoli 5.1.1952 lähes 88 vuoden ikäisenä. Emma asui vielä jonkin aikaa Lahtisessa, kunnes muutti takaisin Salmenkylälle, ja asui noin kaksi vuotta Salmenkylän työväentalon yläkerrassa olleessa huoneessa. Vuonna 1954 hän muutti Pihlajaveden kunnalliskotiin, missä sitten kuoli 12.5.1971.