Poikeluksen koulu -niminen opinahjo perustettiin vuonna 1904, joten koulu täyttää pyöreät sata vuotta vuonna 2004. Poikeluksen nykyisen koulurakennuksen vihkiäisiä vietettiin 20.11.1924. Vuosi 2004 on siten Poikeluksen koululle erityisen merkittävä, sillä vietetäänhän silloin kahta merkkipäivää samana vuonna. Kunnioitettavan korkeasta iästään huolimatta koulun olemus on kuin parikymppisellä.

Koulujen perustamista ohjasi vuonna 1898 annettu piirijakoasetus, jonka mukaan kunta oli jaettava koulupiireihin. Kaikilla kouluikäisillä piti olla mahdollisuus saada opetusta, eikä pitkän koulumatkan olisi saanut muodostaa estettä koulunkäynnille. Piirijakoasetuksen mukaan uusi koulu piti perustaa, kun kouluttomassa piirissä kouluun ilmoittautui vähintään 30 oppilasta. Poikeluksen koulun rakentamista onnistuttiin kuitenkin siirtämään kauas muokkaamalla kunnan sisällä koulupiirirajoja sellaisiksi, että uuden koulun perustaminen näyttäisi tarpeettomalta. Kurun kunnassa alettiin vuonna 1904 rakentaa koulua keskelle metsää Ristaniemeen, jossa oli vain yksi talo, kun taas Poikeluksessa oli tuohon aikaan useita taloja eli se oli oikea kylä. Ristaniemeen perustettuun kouluun tuli heti ensimmäisenä syksynä 42 oppilasta ja sen nimeksi tuli Poikeluksen koulu, vaikka se ei sijainnutkaan Poikeluksen kylässä. Koulun nimi säilyi Poikeluksen kouluna aina vuoteen 1919 asti.

Ristaniemessä sijaitsevan koulun oppilasmäärän kasvaessa koulua päätettiin laajentaa. Poikeluslaiset eivät pitäneet ajatuksesta, koska he olisivat halunneet oman koulun Poikelukseen. Tämän seurauksena poikeluslaiset valittivat asiasta kuvernöörille ja vaativat koulua omaan kyläänsä. Kun kuvernöörin puolelta otettiin Kuruun yhteyttä, kuvernööriä hieman huijattiin kertomalla, että Poikeluksen koulu on jo olemassa. Asiahan oli totta, mutta Poikeluksen koulu ei suinkaan nimestään huolimatta sijainnut Poikeluksen kylässä. Valitus hylättiin, mutta sitkeät kyläläiset eivät lannistuneet. Lopulta Poikeluksen koulun todellinen sijainti tarkistettiin, ja suuri koulupiiri määrättiin jaettavaksi kahtia. Koulua ei kuitenkaan alettu rakentaa, joten paikkakuntalaiset ostivat itse tuhannella markalla hehtaarin suuruisen tontin nykyisen Luhalahdentien varrelta. Koulua ei vielä tästäkään ponnistuksesta huolimatta alettu rakentaa, vaikka rakentamisesta oli päätetty jo vuonna 1915. Vasta vuonna 1923 kansakoulutarkastajan vakavasti puuttuessa asiaan alettiin tositoimiin Poikeluksen koulun rakentamiseksi.

Vuonna 1924 valmistuneen koulurakennuksen suunnitteli rakennusmestari Heikki Tiitola. Koulun ensimmäisiksi opettajiksi valittiin Sofia Liitiä ja Teodor Helander, joka suomalaismielisenä myöhemmin muutti sukunimensä Haramaksi. Liitiä toimi Poikeluksen opettajana vuosina 1924-1952 ja Harama puolestaan 1924-1960. Poikeluksen koulun entinen opettaja Kaija Lammi on kerännyt kirjoittamaansa kirjaan oppilaiden koulumuistoja juuri Haraman ja Liitiän ajoilta.

"Opettajia tietysti teititeltiin. Takanapäin oppilaat sanoivat Sofia Liitiää Sohviksi, mutta Haramaa Haramaksi. Kaipa etunimi oli liian vaikea. Sofia Liitiä herätti kunnioitusta jo ulkonaisella olemuksellaan. Luokkaan hän oli teettänyt korotuksen tuoliinsa, jotta näki takimmaiseenkin pulpettiin asti. Jos joltakin oppilaalta pääsi tuhma sana suusta, tämä vietiin oitis yläkertaan ja suu pestiin saippualla."

"1930- luvulla ei ollut koululaisten hammashoitoa. Harama haki käsityökaapista hohtimet ja kutsui oppilaat vuoron perään tarkastukseen. Kun hän kurkisti oppilaiden suuhun ja huomasi rikkinäisen hampaan, hän vetäisi sen rivakasti pois."

"Voimistelutunneilla marssittiin ympäri luokkaa, vasemmalla jalalla astutettaessa lyötiin jalkaa lujasti lattiaan ja laulettiin iske, iske, iske seinää vuoren. Pihassa pelattiin pesä- ja jalkapalloa. Koulun kohdalla maantiellä pidettiin juoksukilpailut. Kun opettaja heilautti valkoista nenäliinaansa, juoksijat lähtivät etenemään. Parhaat juoksijat erottuivat, mutta aikoja ei voitu ottaa. Talvella oli hiihtokilpailut, koska joka vuosi osallistuttiin Kurun koulujenvälisiin hiihtoihin. Kun kaikilla ei ollut suksia, opettajalla oli muutamia hikilautoja varalla."

"Opettajat antoivat elämänohjeita ja pyrkivät opettamaan hyviä tapoja. Lasten oli tervehdittävä kaikkia kohtaamiaan ihmisiä. Tyttöjen oli niiattava ja poikien nostettava lakkia. Huonosta käytöksestä kanneltiin opettajille. Opettajat tunsivat olevansa vastuussa oppilaiden käyttäytymisestä. Erityisen kunnioittavasti oli muistettava tervehtiä johtokunnan puheenjohtajaa K.A.Ylä-Poikelusta. Kun hän kerran asteli keppiään heilutellen koulun pihan läpi, pihalla telmivien oppilaiden kohteliaisuudessa oli toivomisen varaa. Isäntä kanteli opettajille, ja luokassa pidettiin tuntikausia kestäneet sulkeiset, jossa niiaamista ja kumartamista treenattiin."

Poikeluksen koulun oppilasmäärä on vaihdellut suuresti vuosien kuluessa. Vuonna 1957 Poikeluksessa oli 71 oppilasta, vuonna 1961 oli 52 oppilasta, vuonna 1965 puolestaan 41 oppilasta, vuonna 1970 oli 32 oppilasta, vuonna 1975 oli 27 oppilasta, vuonna 1980 oli 24 oppilasta ja vuonna 1985 ainoastaan 14 oppilasta. Keväällä 2004 kaksiopettajaisessa Poikeluksen koulussa oli yhteensä 30 oppilasta esikoululaisista kuudesluokkalaisiin.

Poikeluksen koulua alettiin remontoida talvella 2003. Vuoden 2003 kesäloman jälkeen remontti oli saatu melkein kokonaan valmiiksi, joten koulutyö saatiin aloittaa hienoissa uusituissa tiloissa. Luokkahuoneiden ja eteistilojen remontoinnin lisäksi koulun yhteydessä ollut asunto purettiin ja tilat muutettiin koulun käyttöön sopiviksi. Kouluun saatiin ruokasali, joten luokassa syöminen siirtyi historiaan.

Poikeluksen koulun opettajat

• Augusta Mäkilä 1904-1924
• Theodor Harama 1924-1960
• Sofia Liitiä 1924-1952
• Kaija Lammi 1953-1957
• Pirkko Heinonen 1957-1958
• Leena Pohjola 1958-1960
• Seppo Rajala 1960-1991
• Pirkko Rajala 1960-1993
• Pekka Korenius 1991-1993
• Taina Hänninen 1993-1996, 1997-1998
• Ismo Isopoussu 1997-1998
• Maarit Korkeamäki 1998-2001
• Anne Vartiainen 1998-
• Simo Seppälä 2001-2002
• Susanna Kamppila 2003-

luettelossa ei ole lukuvuotta lyhyempiä jaksoja opettaneita eikä tuntiopettajia

Lähteet:
Laitinen, Erkki: Kurun historia 1919-1985. Jyväskylä 1992.
Lammi, Kaija: Makkarajoen kohinaa. Tampere 2002.

Viimeksi muokattu: