Julkistettu 2.10.2007
Parhaimmillaan IE 6.0+, res 1024 x 768 >
Linkit tarkistettu 20.5.2013
Tämä sivu ja 13 muuta sivuani oli ladattu ILMAN LUPAA archive.isiin, poistettu niistä tekijä- ja tekijänoikeustiedot, koodi sekoitettu eivätkä linkit toimineet. Archive.isille oli 29.7.2017 ilmoitettu tästä häiriköinnistä, mutta ilman muuta reaktiota, kuin että 15.4.2018 mennessä myös kuvat oli lisätty ja linkit toimivat, vaikkakin virheellisesti samaan välilehteen, eikä koodia ole enää sekoitettu, mutta muodollisesti se ei myöskään ole lähelläkään alkuperäistä.
This page and 13 other pages of mine had been uploaded WITHOUT PERMISSION into archive.is, deleted their author and copyright information, scrambled the code and the links didn't work. Archive.is had been informed 29.7.2017 of this abuse but with no other reaction but by 15.4.2018 also the pictures have been added and the links work, though incorrectly on the same tab, and the code is not scrambled any more but formally not even close to the original either.
Kuningatar Hanhenjalan ravintola
Herra apotti Jérôme Coignardin elämä ja mielipiteet
Kuningatar Hanhenjalan ravintola, Anatole France, 352 sivua, Otava, 1953, 3. painos. Tausta Kansakoulun kartasto, A. Jotuni, WSOY, 1926.
Kuningatar Hanhenjalan ravintola julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1892 ranskaksi nimellä La Rôtisserie de la Reine Pédauque. Sen on kirjoittanut ranskalainen urbaani skeptikko ja nobelkirjailija Anatole France, joka tunnetaan myös aforistikkona. Suomeksi se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1910 Eino Leinon suomentamana ja Otavan kustantamana.
Jacques Ménétrier Paistinkääntäjä Kuningatar Hanhenjalan ravintolan omistajan poika, joka osasi latinaa ja kreikkaa.
Mestari Léonard Jacques Ménétrierin isä, joka viihtyi hyvin Pienen Bakkoksen viinituvassa.
Barbe Ménétrier Jacques Ménétrierin äiti, joka oli hurskas ja kunnioitettava nainen.
Miraut Ménétrierien 14-vuotias kiltti koira, joka toimi paistivartaan vääntäjänä ja sai vaivansa palkaksi nuolla paistinpannun.
Hra Jérôme Coignard Apotti, joka uskoi Jumalaan ja laittoi molempiin taskuihinsa viinipullon tasapainon vuoksi, viisaustieteen lisensiaatti, jumaluusopin tohtori, Jacques Ménétrierin kunnon mestari.
Hra Herkules d'Astarac Filosofi ja alkemisti, joka tiesi kaiken salamantereista ja ilmanhengistä ja jolla oli virheettömän ja ehdottoman Tietämisen kirjasto.
Veli Agne Halpa kapusiini, joka osasi lukea.
Mosaïde Juutalainen erakkorabbiini, joka etsi Mooseksen kirjan todellista merkitystä, mutta jolla oli ketunhäntä kainalossa.
Jahel Mosaïden sisarentytär, jota Jacques Ménétrier luuli salamanteriksi.
Cathérine Pitsinnyplääjätär, jolle hra de la Guéritaude lahjoitti talon huonekaluineen, täyden viinikellarin ja rahaa.
Jeannette Luutunsoittajatar, joka oli vähemmän kaunis ja vähemmän nuori kuin Cathérine.
Hra de la Guéritaude Cathérinen upporikas rakastaja, joka oli lainannut rahaa kuninkaalle.
Hra Maurice d'Anquetil Aatelismies, jalo herra, joka valtasi hra de la Guéritauden rakastajattaren ja viinipullon.
Kuningatar Hanhenjalka ei ole joku hauskanniminen kuningatar vaan ravintola - tarkemmin sanoen paistiravintola -, joka sijaitsee Kolme neitsyttä -nimisen rihkamakaupan, Pyhän Katariinan kuva -nimisen kirjakaupan, Pienen Bakkoksen viinituvan ja Saint-Benoît-le-Bétournén kirkon tuntumassa 1700-luvun Pariisissa.
Tätä miljöötä täydentää eksentrisen alkemisti-filosofi hra Herkules d'Astaracin laaja kirjasto, jonka hämärissä kirjan kertoja Jacques Ménétrier Paistinkääntäjä uppoutuu henkisen oppimestarinsa ja kirjan keskeisen hahmon, apotti Jérôme Coignardin, opastamana kreikkalaisen kirjallisuuden saloihin.
Apotti Luostarin johtajan virkanimi useissa, etenkin vanhemmissa munkkikunnissa. Aram. abba = isä.
Kaniikki Katolisessa kirkossa alkujaan kanoniseen yhteiselämään sitoutunut pappi, sittemmin tuomio- tai muun pappiskapitulin jäsen; kuoriherra. Keskiajan lat. canonicus = kanunki = kaniikki.
Kapusiini 1525 perustettu fransiskaanien itsenäinen haara. Pukuna ruskea viitta, jossa suippokärkinen päähine, kaputsi. Ital. capuccino = pieni huppu.
Lähde
Uusi sivistyssanakirja, Otava, 1994.
Näiden kolmen pohdinnoista viriää monta riemukasta keskustelua vaikkapa keijujen olemuksesta, filosofien ja salamanterien lemmensuhteista, maailmankaikkeuden laeista tai kaiken maallisen turhuudesta. Koristeellinen kieli on täynnä herkullista ironiaa, odottamattomia assosiaatioita, tilannekomiikkaa ja pidättelemätöntä tajunnanvirtaa.
Monien onnellisten ja onnettomien käänteiden ja sattumusten jälkeen kertoja Jacques Paistinkääntäjä päätyy omistamaan Pyhän Katariinan kuva -kirjakaupan iloiten siitä, että "tietoni eivät ole liiaksi vahingoittaneet liikettäni, koska olen osannut ne hyvin salata", mutta myös siitä, että voi näin joka päivä nauttia etevien ihmisten seurasta. Vain yksi ylitse muiden on jo joukosta poissa: hänen "kunnon mestarinsa" apotti Jérôme Coignard.
Anatole France oli kiinnostunut niin pakanuudesta, kristillisyydestä kuin sosiaalisista kysymyksistäkin ja suhtautui kirkon 'oikeisiin oppeihin' yhtä avoimen kriittisesti. Katolinen kirkko lisäsikin vuonna 1922 koko hänen tuotantonsa kiellettyjen kirjojen listalle - ja mikäpä olisikaan houkuttelevampi kuin kielletty kirja!
Kuningatar Hanhenjalan ravintola & Paistinkääntäjän pakinoita, Anatole France, 362 sivua, Otavan klassikot, Otava, 1989.
Kirja esitellään Camille Mauclairin kirjoittaman ja vuonna 1911 L. Onervan suomentamana julkaistun kirjan Traagillinen rakkaus lopussa muiden uutuuksien joukossa seuraavasti:
Maailmankirjallisuuden mestariteoksia
Anatole France: Kuningatar Hanhenjalan ravintola.
Suomentanut Eino Leino. 4: 25.
"Eino Leinon käännöksen kautta on nyt suomalaiseen kirjallisuuteen liitetty teos, joka ei liian aikaisin tule yleisömme tietoon, jos ottaa huomioon, millä nopeudella maailmankirjallisuuden merkkiteokset meidän päivinämme leviävät. "La Rôtisserie de la Reine Pédauque" on jo enemmän kuin puolitoista vuosikymmentä vanha ja apotti Coignard on kirjallisuuden ystäville kaikissa maissa hyvä tuttu ja hänen monipuolinen oppineisuutensa, hänen henkinen siroutensa ja hänen viisautensa herättävät yhä jokaisessa samaa ihailua kuin aikoinaan hänen holhotissaan ja historioitsijassaan, Jacques Paistinkääntäjässä.”
"Ainoastaan Anatole Francen erinomaisen sivistynyt henki ja hänen verraton tyylinsä ovat voineet luoda tämän kuolemattoman tyypin, joka näennäisesti viattomilla, sirosti muovailluilla lauseillaan ja koskaan poikkeamatta aikansa (18 vuosisadan alkupuolen) puhe- ja ajatustavasta, laskee säkenöivän älykästä ja purevaa leikkiään kaikista asioista taivaan ala- ja yläpuolella. – – Suomalaista yleisöä voi onnitella siitä, että se näin hyvässä käännöksessä saa tutustua yhteen maailmankirjallisuuden nerokkaimmista tuotteista." (T:ri E. Järnström Helsingin Sanomissa.)
"Kertomus on kaiken aikaa vilkasta, pursuen huumoria, yksinpä filosofin järkeilytkään eivät väsytä, niin paljon naurun aihetta ne tarjoavat. Kirjaa voi suositella kehittyneemmälle lukijakunnalle oivallisena näytteenä uudenaikaisesta ranskalaisesta kirjallisuudesta." (Uusi Aura.)
"Harvasta käännöskirjasta suomalaisen kirjallisuuden ystävä tuntee sellaista iloa, kuin ilmoitettavasta suomennoksesta, joka niinhyvin sisällöltään kuin ulkoasultaankin on käännöskirjallisuutemme kaunistus." (Sana.)
Vuonna 1989 kirja on julkaistu myös Otavan klassikot -sarjassa pehmeäkantisena painoksena. Se sisältää lisäksi Paistinkääntäjän pakinoita, jotka julkaistiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1908 nimellä Les contes de Jacques Tournebroche ja suomeksi Otavan kustantamana Huvi Vuorisen käännöksenä vuonna 1928.
Tulosteina tämän verkkoversion laajuus on noin 140 sivua. - UJ -
|
