SURU-RUNOT SUOMALAISET
[Gabriel Calamnius. 1714. Ruotsin ajan suomenkielistä runoa ja proosaa, SKS, 1967, 141.]

SURU-RUNOT SUOMALAISET
Waiwoista walittawaiset
Poloisella Pohjan maalla,
Ruotzin rannoilla, rajoilla,
Wallan alla Wenäläisen
Witzan Herran hurscaimman,
Kijruhulda kirjoitetut
Muille muistoxi jätetyt,
Nämät waiwat nähneheldä
Pohjan maalla poicaiselda.
	Wuonna 1720.

TURUSA, Prändätty 1734.

I

Wenäläisen julmudesta ensin tulduansa Pohjan maalle; nijn myös sijtä suuresta surkeudesta, cuin silloin maasa oli, Wuonna 1714. ja 1715.

MUucalainen muulda maalda,
Wenäjäldä wierahalda,
Meidän maalla matkustaisa
Tuimudella tulduansa,
Söi siat sikiöinensä,
Caritzat Capainensa,
Canat caicki caristeli,
Cucon pojat curisteli,
Löysi lehmät, löysi leiwät,
Häwitteli Härkä Iaumat,
Weipä Hewot heinicoista
Warsoinensa wainioista,
Pani caicki cartanoisa
Peri puulle puhtahalle;
Lapsi parat Iaattialda,
Imewäiset istualda,
Pojat äitin polwen pääldä,
Pijcat pienet tuolda tääldä,
Otti oi! oi! orjixensa,
Ainoisixi aljoixensa;
Waimot wallitzi wäkisin
Caunihimmat caiketickin,
Sydämmellä surkialla
Miesten mielellä pahalla;
Wanhimmaiset walkiahan
Pani pahoin paistumahan,
Kädet köytti kijndiäsri
Capaloitzi calwoisista,
Rakens' raadon rippumahan,
Heicon Hengen heilumahan,
Pääldä waattehet waristi,
Aiwan alcoisen alasti,
Seliän päälle singotteli,
Pijscallansa pingotteli,
Kysyi: Cusa cuckarosi,
Hohtawaiset hopiasi,
Cusa cullat kirckahimmat,
Cusa calut callihimmat,
Cusa caicki cattilasi,
Cusa Tiskisi tinaiset,
Cusa punainen pucusi,
Warsin Juhla waattehesi?
Weden keitti kiehuwaxi
Cuumana curckuhun caasi,
Silmät puhcoi Puucollansa
Taicka sotki Sormen canssa
Poltti raudalla racoille
Weitzellänsä wijleskeli,
Selkänahan seitzemäldä,
Syyttömäldä syndiseldä;
Monda wirutti wilusa
Awoimesa ahwennosa,
Talwisen taiwahan alla
Pacaisesa parutteli,
Monda uunisa urosta
Paisti nijncuin Paisticasta,
Että lohkeis luiden pääldä
Liha, liukesi peräti,
Suonet caicki catkeilit,
Pojes jäsenet putoisit;
Päähän solmesi poloisten
Hampu nuoran haiwalihin,
Custa kiwulla cowalla,
Calicalla coiwusella
Wäänsi woipa wäkewästi
Ildacaudet ilkiästi,
Wäänsi aallon callellensa
Sillä, silmät sijrollensa.
Oho suurta surkeutta!
Oho waiwa waikiata!
Weden wäändäpi werisen
Selkiöistä silmistäni,
Hijen hiuxista hijopi,
Poski päästä pusertapi,
Muistuisa mieleheni
Wihollinen wenäläinen,
Cuinga muodolla monella,
Waati aina waiwaisilda,
Tawarata taipumatta,
Omaisutta ostamatta;
Mikä wircois wihdoin sijtä,
Mikä cuoli curjan lailla
Waan cuin loppui löytäminen
Onduwilda ottaminen,
Cavallieri Generali
Pani Postin Ponnehille:
Minä annan armon teille,
Jälill' wielä jäänehille,
Ainoastans ahkerasti,
Ulostegot uutterasti,
Czarilleni saattaisitta,
Itzen alle annaisitta;
Johon mekin mielistyimme
Luulimme lujaxi hywin,
Nijncuin lupaisi lujalla,
Maiscutteli makialla
Suulla, suurilla sanoilla
Kirjoisansa kirjoitteli,
Käski kätkömme käsihin
Tuoda corwesta cotihin,
Talutteli Taaracaiset
Saattamahan Sawulengit,
Ollen ucko uscollinen
Alarnmaisill' armollinen;
Mutta cuule cuinga käwi,
Cuinga julma juopotteli:
Cuin oli weto wedetty,
Contributio coottu,
Pani Partian parahan
Armottoman ajamahan,
Josa wainiot wacoisi,
Pitkin peldoja samoisi,
Alle culmin arwoillansa
Arwotteli aiwoisansa,
Cusa kätköt caickinaiset
Talonpoicain tawarat?
Pijrsi pellon pengereitä
Ahkerasti ahtehita,
Caicki caiweli camarit,
Sijrtelipä Silda laudat,
Joutawasti juoxendeli,
Nijncuin Cumma culjeskeli
Läpi soiden, läpi maiden,
Puetteli juuret puiden,
Caicki aittamme awaisi,
Tynnyrimme tyhjendeli,
Weipä wihdoin wijmeisetkin
Warat waiwan nähneitten,
Pijscais paisti päälle wielä,
Kiusaten kiwisti heitä,
Altihixi andamahan
Camarihin candamahan,
Ainoatkin Aarnihaudat
Poisa codosta comerot.
Näimbä muuttui mullin mallin
Meille armo annettawa,
Corwesa oli cotomme,
Maantiellä majasiamme,
Kirckotiemme kiwistöllä
Metzän petoin pesillä,
Carhut Cansa cumpanimme,
Pyry päiwäpaistehemme;
Ei mieli mesiä tehnyt
Kylki cuuta caswattanut
Pahan pacaisen käsisä,
Cowan ilman couratesa,
Päiwisämme pahimmisa,
Hengen hädäs, heldehesä,
Moni heitti hengensäkin,
Waipui pojes warwickohon,
Cuoli corpehen cowahan,
Cangahalle caatui maahan;
Ruoca oli ruumenista,
Puista purtawa cowista,
Oljesta oma osamme,
Petäjästä pellon siemen,
Carwas leipä lehdiköldä,
Mämmi männystä mäeldä,
Suosta suolat, suurus jauhot,
Warsin wehoista walitut,
Wesi säätty särpimexi,
Sinucka Sian lihaxi,
Culki cuolema cotahan
Colochinti cattilahan:
Moni raucka radot repi,
Uudet wuodat wuoleskeli,
Keitti kyllä kijruhusti,
Syödäxensä syölähästi:
Täytynyt täsä pacosa
Syödä toisten toisiansa,
Cohden cuolleita cokia
Raateleman ruumihia.
Wijmein suostuit Sudet meihin,
Pyysit päällemme poloisten,
Monda piendä pehmucaista
Waiwaista waeldawaista
Söiwät lasta laitumella,
Täytit täytten miesten päälle.
Wijsi muuta witzausta,
joit en saattane sanoa,
Oli meillä orpanoilla
Herran coston cowan alla.
Auta ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!