Jonathan Weiner julkaisi kirjansa Maapallon seuraavat 100 vuotta vuonna 1990 ja suomeksi se saatiin vuonna 1992. Taidamme olla lähempänä hänen ennustuksiensa toteutumista, kuin arvaammekaan.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli pelkästään toukokuussa 2003 peräti 562 tornadoa, kun koko vuoden tornadomäärä on tähän asti ollut noin 750. Intiassa kuoli kesäkuun aikana yli 1400 ihmistä kuumuuteen, kun elohopea kohosi 49 asteeseen ja Sri Lankassa yli 300 rankkasateiden aiheuttamiin mutavyöryihin, Sveitsissä kesäkuun maksimipäivälämpötilat eivät pudonneet yhtenäkään päivänä alle 25 asteen (HELSINGIN SANOMAT 12.7.2003) ja Matterhornin ikirouta sulaa 32-33 asteen kuumuudessa (ILTA-SANOMAT 17.7.2003. Itä-Euroopan rankkasateissa ja Tonavan tulvissa kuoli 72 ihmistä vuonna 2002, kun Suomessa samanaikaisesti oli monen kuukauden helleaalto, joka laski pohjavesiä, aiheutti vesistöjen happikatoa ja kalakuolemia, ukkosmyrskyjä ja trombeja, ja Aasian yllä lepää USA:n kokoinen ihmisen toiminnan aiheuttama saastepilvi (HELSINGIN SANOMAT 13.8.2002, 26.8.2002).

Vuonna 2002 irtosi Etelämantereesta vain vajaan kuukauden aikana noin 200 metriä paksu ja 3 250 km² laajuinen jääkieleke, jonka oli arvioitu syntyneen noin 12 000 vuotta sitten. Etelämantereen lämpötila on noussut vain 50 vuoden aikana jopa 2,5 astetta (ILTA-SANOMAT 20.3.2002), eikä kuitenkaan tarvittaisi kuin yksi (1) aste muuttamaan kerran 100 vuodessa sattuvat tapahtumat kerran 20 vuodessa tapahtuviksi ja kerran 20 vuodessa tapahtuvat joka viides vuosi tapahtuviksi. (Weiner)

Siinä vasta muutama oire maapallon hengenahdistuksesta. Samalla kuitenkin suurin energian kuluttaja, Yhdysvallat, on kieltäytynyt ratifioimasta Kioton ilmastosopimusta ja perunut kampanjalupauksensa hiilidioksipäästöjen vähentämisestä sähkövoimalaitoksissa - talouden nimissä: maakaasu olisi Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan öljyä ja hiiltä kalliimpaa (ILTA-SANOMAT 15.3.2001). Samoin talousperustein sopimusta empi myös Venäjä. EU:n päästökauppakin sallii saastuttamisen kunhan siitä maksaa. Kaikkialla se himoittu talouskasvu edellyttää ja merkitsee myös energiankulutuksen kasvua, joka tuo ilmastokatastrofia kiihtyvällä vauhdilla lähemmäs.