Karl Marx seuraavasti työvoiman arvosta ja asemasta markkinataloudessa Kommunistisen puolueen manifestissaan jo vuonna 1848:

"On olemassa vain työvälineitä, jotka aina iän ja sukupuolen mukaan aiheuttavat eri suuruisia kustannuksia." (1972, 28)

Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, filosofi Eero Ojanen markkinatalouden tavoitteesta näin vuonna 1999:

"Markkinatalouden tavoite ei koskaan ole ollut työllistäminen, vaan tuotannon ja sitä kautta saatavien voittojen kasvattaminen. Ennen tuotannon kasvattaminen kuitenkin edellytti välttämättä työvoiman lisäämistä - - Nyt nähdään, että tehokkaan tuotannon tavoite on päinvastainen: työpaikkojen vähentäminen." (1999, 30)

"Talous on siis terve, jos se kasvaa koko ajan. Aivan kuin aikuisen ihmisen kohdalla jatkuva lihominen olisi erityinen terveyden merkki, tai jopa ainoa terveyden tuntomerkki ja kriteeri." (1999, 60)

Ja yksilön arvosta markkinataloudessa:

"Puhtaassa markkinataloudessa yksilöllä ei sinänsä ole arvoa. Ihminen saa jotakin vain, jos hän pystyy maksamaan eli ainoa jolla on arvoa, on ostovoima. Se taas ei ole ensi sijassa yksilöllinen, vaan kollektiivinen asia. - - Nyt yhteiskunnassa on jälleen vallalla - osin kai tarkoituksellinen, osin tarkoitukseton - suuntaus palata kollektiiviseen käytäntöön. Siinä yksilö ei itse voi vapaasti valita, vaan perhe- tai sukutausta, asuinpaikka ja muut yksilön oman valinnan ulkopuolella olevat kollektiiviset seikat määräävät yhä enemmän esimerkiksi siitä, minkä tasoiseen koulutukseen kunkin on mahdollista päästä." (1999, 148)