![]() Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 1 vuodelta 2003, VOL 68, on mielenkiintoinen artikkeli nimeltä "Työttömän työelämä - työllisyysvaroin tuetun työn sisältö ja merkitykset", jossa esitellään Antti Saloniemen, Pekka Virtasen, Simo Ahon, Hannu Koposen ja Jussi Vahteran tutkimustyön tuloksia. Artikkelin mukaan tukityöllistetyistä 40 % koki itsensä tukityössä ylikvalifioiduksi ja 47 % oppimisvaatimukset vähäisiksi. Kun siis työttömiä kerrotaan 'aktivoitavan' ns. 'passiivisesta' työttömyydestä, niin artikkelin mukaan kuitenkin käy päinvastoin:
Tukityöllistämisen vaikutukset Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Simo Aho on tutkimuksissaan päätynyt siihen tulokseen, että "tukityöllistämisen vaikutukset ovat ehkä jopa nolla" (HELSINGIN SANOMAT 16.11.2001):
Samalta vuodelta myös Juha Tuomalan työvoimakoulutuksen vaikutuksia koskevan tutkimuksen mukaan tukityössä olleiden työllistymistodennäköisyys on jopa 15 % matalampi kuin vertailuryhmällä. Noin kaksi vuotta tätä aikaisemmin mitään, missä ei ollut välittömän työllistymisen tavoitetta ei Stakesin tutkimusprofessori Matti Heikkilän mukaan edes pidetty ns. 'aktiivisuutena' (HELSINGIN SANOMAT 31.1.2000), mutta nyt (HELSINGIN SANOMAT 16.11.2001) työministeri Tarja Filatov puolusti tukitöiden päivähoitopaikkaluonnetta sujuvasti kuin ulkomuistista:
Siis tuloksen ollessa nolla, tai jopa miinusmerkkinen, olisi loogista muuttaa menetelmiä. Koska niistä ei kuitenkaan luovuta, vaan päätetään taannehtivasti tulokselle soveltuva uusi motiivi, niin alkuperäinen tavoite ei edes voi olla työllistäminen, vaan 'tarhaustalkoot'. Eli kun juttu menee metsään, niin niin minä sen tarkoitinkin. M.o.t. Sijainti: Pop-up -viitteet, Menneen maailman strategioita. |