Aktiivisen toiminnan tulokseksi on tulkittu myös ylivelkaisuutta - varsinkin ns. 'kevytmielistä'.

"- - argumenttia toistetaan eräänlaisena asiantuntijatietona, jonka lähteeksi mainitaan useimmiten velkaneuvojat. - - ensiksikin ylivelkaisuus esitetään niissä aktiivisen toiminnan seurauksena, ylivelkaantumisena. Toiseksi ne sisältävät moraalis-eettisen elementin, jonka mukaan ylivelkaiset toimivat väärin ja holtittomasti, tavalla, joka ei ole yleisesti hyväksyttävää tai on oikeutettu tai ainakin suomalaisen moraalisen imperatiivin 'On elettävä suu säkkiä myöten' vastainen. Ilmiön yleistämiskelpoisena selityksenä ne jäävät kuitenkin yleensä (puutteellisen) argumentaation tasolle". (Kangas, 2003, 182)

Kun velkajärjestelylaki astui voimaan vuonna 1993, lakivaliokunnan jäsenillä oli jo valmis malli aktiivisesti velkaantuneen automaattisesta passivoitumisesta. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan:

"Velkajärjestely ei kannusta velkojen takaisinmaksuun, ohjelman vahvistaminen on omiaan passivoimaan velallista. Osa velallisista tavoittelee nollaratkaisua epäasiallisin keinoin." (Kangas, 2003, 183)

Siis ensin on oltava aktiivinen voidakseen passivoitua. Edellisen mukaan työttömätkin ovat olleet aktiivisia siihen asti, kunnes heitä on alettu 'aktivoida', mikä tekee heistä sekunnin murto-osaksi passiivisia, mutta aktiivisen toiminnan tuloksena. Päättäjiltä eivät mene sekaisin vain puurot ja vellit, vaan myös aktiivit ja passiivit.

Näin myös Jani Erola suhtautumisesta ylivelkaisiin tutkimuksessaan "Velkaongelmat ja myytti aktiivisesta ylivelkaantumisesta":

"Taloudellinen lama oli haaste talousjärjestelmän uskottavuudelle. Se, että aktiivisen ylivelkaantumisen argumentti otetaan enemmän tai vähemmän annettuna, suojaa omalta osaltaan koko talousjärjestelmän olemassaoloa ylläpitämällä sen uskottavuutta rakenteellisella tasolla." (Kangas, 2003, 199)