Näin kirjoitti Karl Marx työvoiman esineellistämisestä jo vuonna 1848:

"Samassa määrässä kuin porvaristo, so. pääoma, kehittyy, kehittyy myös proletariaatti, nykyajan työläisten luokka, työläisten, jotka voivat elää vain niin kauan kuin saavat työtä ja jotka saavat työtä vain niin kauan kuin heidän työnsä lisää pääomaa. Nämä työläiset, joiden on pakko myydä itsensä paloittain, ovat tavaraa, niin kuin mikä muu kauppatavara tahansa, ja siksi samoin kuin nekin kilpailun kaikkien satunnaisuuksien ja markkinain kaikkien heilahtelujen alaisia. - - Hänestä tulee pelkkä koneen lisäke, jolta vaaditaan vain mahdollisimman yksinkertaisia, yksityiskohtaisia ja helposti opittavia otteita." (1972, 27)

Tavaramarkkinat

Työtön ja työllinen samassa globaalin markkinatalouden lippulaivassa, työllinen hytissä, että jaksaisi suorittaa, työtön lastiruumassa, että säilyisi elossa. Toisia vartioivat työnantajat, toisia työvoimahallinto, toisilla ei ole aikaa rahankäyttöön, toisilla ei rahaa ajankäyttöön. Työmäärä lisääntyy, sen hinta laskee, tekijät vähenevät, kansa polarisoituu, eikä kumpikaan ryhmä kohtaa toista.

Helsingin yliopiston professori Juha Siltala kiteytti sen osuvasti HELSINGIN SANOMISSA 1.5.2005 seuraavasti:

"- - ihminen lusii kohti eläkeikää tai pyrkii ehdonalaiseen vapauteen jo ennen sitä."

"Hiostusvalssi"

Ja näin Matti Rossi runokokoelmassaan Agitprop vuodelta 1972:

"- - Olipa kerran nerokas keksijä Frederick Taylor. Hän tiesi, että koneista saa irti vain tietyn määrän voittoa ja hän osasi laskea sen, mutta sitten hän keksi että ihminen on konettakin arvokkaampi: ihmistä voi lihottaa, laihduttaa, pidentää, lyhentää, venyttää, vanuttaa, ihmiselle voi tehdä melkein mitä tahansa, ja silti hän pysyy hengissä ja tekee työtä siinä missä kone olisi uupunut jo aikoja sitten. Nerokas keksijä Frederick Taylor huomasi myös että koneiden ja ihmistyön tuottama voitto on suoraan verrannollinen ihmisen erittämän hien määrään. Ja niin tuli kapitalismin ihanteeksi työläinen jonka paita on märkä ja niska limassa jo hyvissä ajoin ennen työn alkamista ja vielä puoli tuntia sen päätyttyä. - -

Tämä valssi on työmiehen valssi, ja näin sitä lauletaan:
kun työ käy niin kuin tanssi, ei ehditä huomaamaan

miten kiihtyy tanssin tahti, joku pitelee sydäntään -
ja vain harvat kysyvät, miksi, kuka vauhtia kiihdyttää.

Niin kaikuu se hiostusvalssi, ja herroille voittoja soi,
mutta työmiehen maallisen matkan se äkkiä katkaista voi.

Hän oli vain hikinen paita ja kulunut rukkanen;
hänen tilallaan on jo toinen yhtä hikinen työläinen.
- - "

Vain noin 15 vuodessa siis on päästy ajassa noin 150 vuotta taaksepäin. On helppo epäillä, että 2000-luvun tupakkahysteriankaan todellinen motiivi olisi terveys, vaan 'hiostusvalssi'.