Työttömyyden lasku on yrityspaon estämisen ja hyvinvointivaltion säilyttämisen (sic!) ohella verokevennysten perustelujen ylivoimainen ykkönen. Sitä seuraa kuitenkin kuin Peter Panin kiinni tikattuna varjona iso Jos, joka tarkoittaa verokevennyksen oletusarvoisen seurauksen varmuutta ensin.

Uusi hallitus päätti keväällä 2003 heti hallituskautensa alussa 1 % verokevennyksestä tasapuolisesti kaikille tuloryhmille - paitsi tietysti työttömille ja eläkeläisille, joilla veroalen välitön seuraus eli tavoiteltu kulutuksen kasvu varmimmin ja selvimmin näkyisi -, vaikka vaalikampanjan aikana vakuutettiin toista ja painotettiin palvelujen säilyttämistä. Näin HELSINGIN SANOMAT tavoitteiden toteutumisesta Jaakko Kianderin mukaan 4.7.2003:

Jaakko Kiander
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava ekonomisti 1997-1999, tutkimusjohtaja 1999-2006, tutkimusprofessori 2001 alkaen, josta virkavapaalla 1.1.2007 alkaen. Vuodesta 2006 alkaen 31.10.2010 asti Palkansaajien tutkimus­laitoksen johtajana ja 1.11.2010 alkaen eläke­vakuutusyhtiö Ilmarisen talousjohtajana.

"Jos hyvin käy, Suomeen syntyy loppuvuonna 10 000 uutta työpaikkaa. Kaikki riippuu siitä, mihin suomalaiset käyttävät heinäkuusta lähtien saamansa veronalennuksen. - - Yksityiselle ihmiselle Suomen veronalennus ei ole kummoinen. Silti sen merkitys on mittava, tai ainakin sellaiseksi hallitus ja veronalennuksia rakennelleet toimikunnat ovat sen tarkoittaneet. - - 'Täytyy vain toivoa, että suomalaiset lähtevät tuhlaamaan rahojaan' Kiander hymähtää. Rahat pitäisi tuhlata Suomessa vaikka ravintolapalveluihin ja matkailuun sekä muuhun kotimaiseen kulutukseen."

Siis "jos", "riippuu siitä", "täytyy vain toivoa" ja "tuhlata". Avainasia siis on haave kansan ehdollisesta refleksistä signaalin äärellä tahdotta kuin Pawlovin koira, niin työllisyyskin siinä samalla paranee kuin taikaiskusta. Kun äänimerkkiin liitetään ruokakuppi, niin koira kuolaa, ja kun veroaleen liitetään työttömyyden lasku tai hyvinvointivaltion säilyttäminen - niin kansa tuhlaa?

Kansa hyppää kun vihelletään ja maksaa hyppynsä palvelujen heikkenemisenä? Toisaalla osakesalkut ja säästöpossut kyllä lihovat ja loppu valuu ulkomaille, mutta siihen ei suinkaan kiinnitetä näkyvää huomiota.

Laskuvirhe

Kaiken kukkuraksi Verkkouutiset kertoi 13.5.2005, että

"Tutkijoiden mukaan veronalennukset eivät olekaan niin edullisia valtiontalouden kannalta kuin on väitetty. Veronmaksajain keskusliiton taannoinen tutkimus veroalen vaikutuksista perustuu uusien laskelmien mukaan laskuvirheeseen."

Että oikein laskuvirhe? Sillä lailla! Asia tuotiin esille radiossa, mutta lehdissä siitä ei tyypillisesti ollut hiiskahdustakaan.

Hyvinvointivaltion nimissä

HELSINGIN SANOMISSA oli 16.7.2003 mielipidekirjoitus, jossa kritisoitiin EVA:n toimitusjohtaja Pentti Vartian ehdotusta kaikille samasta veroprosentista mm. seuraavasti:

"Nykyisessä ahnaassa verokeskusteluilmapiirissä en yhtään ihmettele, jos joku asiantuntija kohta ehdottaa yrittämisen ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen nimissä täydellistä verotuksesta luopumista."

Jo samassa lehdessä oli pieni STT:n uutinen, jonka mukaan eduskunnan puhemies Paavo Lipponen kehottaa hallitusta tekemään seuraavassa budjettiriihessä isoja verouudistuksia:

"Tarvitaan kuitenkin rohkeutta tehdä merkittäviä päätöksiä, joilla on vaikutusta jo tällä vaalikaudella ja vuosikymmenen lopulla ja myöhemminkin."

Kuulostaa aina pahaenteiseltä, kun päättäjät puhuvat rohkeista päätöksistä - varsinkin vaikeista sellaisista - ja tämäkin kommentti kuulos­taa siltä kuin ns. hyvinvointivaltiosta pitäisi päästä eroon ja mieluummin kertarutinalla kuin ainaisella narinalla. Kansan tahdon vastaisesti.

Pohjois-Koreassa ei ole veroja ollenkaan. Siinä vasta 'hyvinvointivaltio'!

Verokevennysten tuloksia

Kun veronkevennyksillä siis on ilmoitettu tavoiteltavan nimenomaan palvelualojen kasvua ja sitä kautta myös työllisyyden paranemista, niin ainoiden kasvun alueiden on toistaiseksi kerrottu olleen autokauppa (HELSINGIN SANOMAT 25.10.2003) ja kunnallisverot. Tilastokeskuksen yliaktuaari Arto Kokkisen mukaan

"talouden kasvu ei voi olla jatkuvasti vain palvelualojen varassa, jos taloudessa pyritään kestävälle kasvu-uralle."

Äkkiä ne kelkat kääntyvät kun tavoitteet ja tulokset eivät aivan odotetusti kohtaakaan uskotellulla tavalla. Varsinkin kun kuntaliitostenkin näkyvimpinä tuloksina ovat olleet vain byrokratian lisääntyminen ja julkisten palvelujen alasajo.


Sijainti: Pop-up -viitteet, Menneen maailman strategioita.