Suuret kiitokset hienoista kommenteista TV 2:n Nälkäpalkkaillassa! Tuskin kukaan on tuonut esiin manipuloivien sanankäänteiden salakavalaa merkitystä mielikuvien muodostukselle ja sitä kautta mm. työttömyydelle - ei se Nälkäpalkkaillassakaan näyttänyt herättävän kovin innostunutta vastakaikua. 'Työttömyyden kova ydin', 'työttömien ammattitaidottomuus', 'työkyvyttömyys' ja 'työhaluttomuus', 'joutenolo', 'passiivisuus' jne. jne. ovat juuri sitä automatisoitunutta ja kritiikitöntä, kuuroa, sokeaa ja asenteellista kliseistöä, jota lehdet ovat olleet täynnä jo vuosia ja jota itse kukin toistaa perässä mekaanisesti kuin papukaija.
Tuo ns. 'kova ydin' onkin mielenkiintoinen kameleontti: työttömistä puhuttaessa sillä tarkoitetaan pohjalle pudonneita ja sinne pudotettuja - Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin mukaan rupusakkia (HELSINGIN SANOMAT 28.7.2002) - mutta Euroopan kova ydin, ja hallituksen, mielletäänkin huipulla olemiseksi. Oikeastaan ainoa tällaiseen kategorisoivaan sanankäyttöön puuttunut henkilö on julkisuudessa ollut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan lehtori, tohtori Tuula Helne vuoden takaisessa väitöskirjassaan Syrjäytymisen yhteiskunta. Myös Akatemian tutkija Anu Kantolan väitöskirjassa Markkinakuri ja managerivalta liikutaan samoilla alueilla.
Kommenteistasi päätellen ajattelin, että saattaisit olla kiinnostunut kirjoituksistani, joissa kotikutoisena tekstilingvistikkona kiinnitän huomiota nimenomaan sanoihin, niiden merkityksiin ja varsinkin sivumerkityksiin. Helneen sanoin "sosiaalisesti konstruoitu syrjäytyminen konstruoi sosiaalista" (s. 41). Työttömyyttä, johon sisällytetään passiivisuus, joutenolo, ammattitaidottomuus, kouluttamattomuus, moniongelmaisuus jne. erottamattomasti ja automaattisesti kuin rusinat pullaan, pidetäänkin ns. syrjäytymisen keskeisenä kriteerinä, jopa syrjäytymisen paradigmana.
OHEISET TEKSTIT
Menneen maailman strategioita
Olen harrastanut kirjoittamista koko ikäni ja pari vuotta sitten aloin kirjoittaa työttömyydestä ja työttömyyden ‘hoidon’ omituisuuksista pamflettia, jolle annoin nimen Menneen maailman strategioita. Lähetän tässä Sinulle sen WWW-version liitteineen. Ei viruksia! Se sai alkunsa oikeastaan jo yli kymmenen vuotta sitten, kun aloin kerätä työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa koskevia ja siihen läheisesti liittyviä lehtileikkeitä.
Lukijalle-tekstin mukaan
- - HELSINGIN SANOMAT ja ILTA-SANOMAT ovat juuri ne kaksi keskeistä paperimediaa, joiden perusteella se ns. yleinen mielipide todennäköisimmin muodostuu. Olen vain perinteisen pamflettityylin mukaisesti, lingvistis-analyyttis-filosofis-psykologis-satiiris-ironis-analogis-karnevalistisesti, hiukan tulkinnut näitä eri lähteissä julkaistuja uutisia ja näkemyksiä. Vähän niin kuin pakinoitsija tai hovinarri. Ts. yrittänyt löytää jutun juonta - Means, Motive, Opportunity - ja seurauksien perusteella päätellä polkua big bangin lähteille. Niin kuin mediakin tekee: tulkitsee, korostaa, ohittaa, kärjistää, valikoi, paljastaa ja piilottaa, eli luo mielikuvia, joilla vaikutetaan kansan asenteisiin ja siten varmistetaan maailman menon suunta. Media makes the world go around.
Aloin kolmisen vuotta sitten pohdiskella, mikä työttömyyden hoidossa ottaa niin koville, että ei synny edes tuluskukkaroa. Lähdin siitä annetusta oletuksesta, että päättäjät kyllä tekevät parhaansa asiaintilan korjaamiseksi, mutta että on tehty vain joitakin virheitä. Olin ensin pohtinut, mitä vikaa on työvoimapolitiikassa, jos halutaan työttömyyden vähenevän, eikä siinä näyttänyt olevan kuin pelkkää vikaa silmänkantamattomiin. Niin asia kääntyi ylösalaisin kuin itsestään: mitä on oikein työvoimapolitiikassa, jos halutaankin työttömyyden säilyvän, ja niin alkoi kaikki loksahtaa kohdalleen.
Olen kirjoitellut vuosien mittaan työttömyyden hoidon umpikujista myös joillekin päättäjille ja saanut aivan positiivista ja jopa innostunuttakin palautetta.
Työttömien terminaalihoitoa
koskee 1.1.2002 voimaan tulleita lakiuudistuksia: hallituksen esitys HE 161/2001 vp ja työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan mietintö 11/2001 vp eli lait työvoimapalvelulain 1005/1993, työttömyysturvalain 602/1984, työmarkkinatuesta annetun lain 1542/1993 ja työllisyyslain 275/1987 muuttamisesta. Lähetin tämän tekstin 8.1.2002 työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnarille ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Marjatta Vehkaojalle 8.1.2002, myöhemmin myös kaikille elokuussa HELSINGIN SANOMISSA mainituille työllisyystyöryhmän 12 jäsenelle ja muutamalle muulle. Tämä teksti on aika paljon Menneen maailman strategioiden stilisoitua toisintoa ja tiivistelmää.
Palkka-alea ja 'passiivisuutta'
koskee 1.1.2003 voimaan tulleita em. lakien työttömyysturvasta ja julkisesta työvoimapalvelusta uusia muutoksia: hallituksen esitykset HE 115/2002 vp ja HE 225/2002 vp, työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan mietintö TyVM 10/2002 vp, työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan lausunto TyVL 20/2002 vp, sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 43/2002 vp ja perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 46/2002 vp.
Tavoitteita vai tuloksia
on tekstin Työttömien terminaalihoitoa saatekirje työllisyystyöryhmän jäsenille 29.7.2002 evästyksin, että olisi ilahduttavaa, jos työryhmä osoittaisi perustellusti minun olevan väärässä. Työryhmä kuitenkin kovin 'huomaavaisesti' todisti minun olevan perustellusti oikeassa. Anneli Jäätteenmäen sanoin se on vain raportti raporttien joukossa. Työryhmä näyttääkin haluavan 'säilyttää' hyvinvointiyhteiskunnan tuhoamalla sen, mikä on vain loogista jatkoa muille tähänastisille merkitysten muunnoksille:
Irtisanomisia kutsutaan organisaatiomuutokseksi, alihankkijoiden käyttöä ulkoistamiseksi, suvaitsemattomuus on muuttunut yleiseksi eduksi, pieni ja olematon maltilliseksi, kiristys kannustukseksi, lahjonta optioiksi, lörpöttely small talkiksi, tuhlaaminen kulutukseksi, toimeentulo ostovoimaksi, perhe kulutusyksiköksi, ihminen tuotannontekijäksi, kustannuseräksi ja intellektuaaliseksi pääomaksi, ihmisten keskinäiset ajanvaraukset laatuajaksi (amerikkalaisten sarjafilmien quality time), kansa kuluttajiksi, eläkkeet ja sosiaaliturva etuudeksi (almuksi?) ja työttömistä puhuttaessa palkaton pakkotyö kuntoutukseksi ja mikä tahansa organisoitu askartelu työksi jne. Valtion kaikkien yhteiset verovaratkin ovat muuttuneet veronmaksajien markoiksi aivan kuin kysymys olisi vain joidenkin 'kunnon ihmisten' jonkinlaisesta uhrauksesta, ja unohdetaan että näitä tuloveronmaksajia ovat kaikki muut paitsi lapset ja tasavallan presidentti ja että työttömyysturvan verotus voi olla jopa kaksinkertainen verrattuna samankokoiseen palkkaan. (Sanamagiaa: "Happamia", sanoi kettu, Tarkoitushakuista kielipeliä)
Oikeastaan ne ns. 'syrjäytyneimmät' löytyvätkin aivan jostakin muualta, kuin mihin heidät yleensä paikannetaan: kiiltävien kirjoituspöytien, mehevien lihapatojen ja komeiden tittelien takaa. Tavoitteita siis riittää, tuloksilla ei niin väliä.
Mutta mitenkäs minä Sanamagiassa kirjoitankaan: " - - on lopultakin samantekevää mitä ja miten työtön sanoo ja tekee, koska se kuitenkin nähdään vain työttömän mediaimagon vääristämänä kummajaisena."
Vaalit ja verot
Vaikka tämä teksti on kirjoitettu alunperin henkilökohtaisena kirjeenä nimenomaan II valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimekselle, olen liittänyt sen mukaan, koska se on tyyliltään neutraali, niin kuin muutkin julkisuuteen osoitetut kirjoitukseni ja on Akanoita kansalle -tekstini ohella ainoa, jossa käsittelen myös verotusta. Tekstissä on jonkin verran päällekkäisyyksiä työllisyystyöryhmän saatekirjeen kanssa.
Akanoita kansalle
KURUN SANOMISSA budjettiriihen aloituspäivänä 22.8.2002 julkaistu kirjoitukseni käsittelee veroalen seurauksia, väitettä budjetin työllistävyydestä, työttömyyden hoitoa ja hyvinvointipalvelujen säilyttämistä.
Muut tekstit
ovat julkaistuja tai julkaisemattomia lehtikirjoituksiani. Kaikista teksteistä johtaa linkkejä jälkeenpäin lisättyihin ja ajankohtaisiin yläviitteisiin tai tekstien toisiin kohtiin. Mukana on myös lehtileike- ja kirjallisuusluettelo, laskelmia, linkkisivu, omakuvasivu [silloin ei vielä ollut henkilökohtaisia sivuja] ja animoidun navigointinapin takana sivuilla liikkumisen teknisiä ohjeita.
Muuta
Lisäksi mukana on käyntikorttini ja Kantatie 65 -esite, jonka tein Kurun kunnalle vuonna 2000, ja joka liittyy tekstin Palkka-alea ja 'passiivisuutta' kohtaan Kokoaikainen vs. kokopäiväinen.
Sivuja näissä asettelultaan väljissä teksteissä olisi tulostettuna yhteensä ehkä noin 180 - 200. Niissä riittäisikin pohtimista pitkäksi ajaksi. Suosittelen kuitenkin lukemisen aloittamista uudemmista ja stilisoidummista, aaltoviivan alapuolisista (ks. tuloste Sivujen sisältö, s. 3) ennen piikikkäämpää pamflettia.
Hyvää kevään jatkoa toivotellen
Ulrika Juselius