- Tekstit, kuvat © UJ 5.-30.3.2010, 22.6.2011 -
 

Sananjalkoja ja muita saniaisia

Sanojen käyttö on äidinkielenään kutakin kieltä puhuville niin automaattista, että harva pysähtyy pohtimaan niiden merkityksiä ja mitä ne ehkä piilottelevat selkänsä takana.

Ero tulee, sota syttyy, onnettomuus kohtaa, maailma ja kieli muuttuu. Näennäisen itsestään kuin odottamaton taudinkohtaus? Kieli ei kuitenkaan ole automaatti eikä myöskään mikään erillinen möhkäle, joka jossakin omalla tahollaan muuttaa muotoaan ikään kuin itsestään, ja jonka liikkeitä pitäisi spektaakkelin statistina vain kritiikittä myötäillä. Usein sanomalehtien lukeminen saattaa typistyä pelkkiin otsikoihin tai tuttujen sanojen tunnistamiseen tekstistä ja toisen todellisuuden luomiseen niiden ympärille. Tuttuus ei kuitenkaan välttämättä vielä edusta tietämistä eikä ensimmäinen mielikuva koko totuutta. Merkityksillä on merkitystä.

Etymologiaa

"- - Sananjalka tai sanajalka viittaa useimmiten myrkylli­seen saniaiseen (Pteridium aquilinium). Sama kasvi on karjalassa sana(j)jalga, vepsässä säńijoug ja virossa sõna­jalg. Nimi perustuu kasvia koskevaan kansanuskomukseen: kun jalkamaisen varren leikkaa tyvestä vinottain poikki, sen sisältä löytyy kirjainta, puumerkkiä tai taikamerkkiä muistuttava kuvio, sana, jonka avulla voi ennustaa esim. tulevan puolison nimen. - -"

"- - kasvinnimi saniainen on muunnelma laajemmin tunnetusta nimi­tyksestä → sananjalka. Muoto-opilli­sesti se on sana-sanan johdos, mutta käytännös­sä sen lähtökohdaksi on ajateltava yhdyssanaa. - -"

Nykysuomen etymologinen sanakirja,
Kaisa Häkkinen, WSOY, 2004,
1118, 1119.

Sana on valinta, kieli sopimuksenvarainen symbolijärjestelmä ja vallankäytön väline. Hidas mutta varma ja sopivan salakavala. Uuskielen tarkoitushakuiset termit ja ilmaisut tarkoittavatkin käytännössä usein täsmälleen päinvastaista kuin mitä annetaan ymmärtää, piilottavat ja hämärtävät todellisia tarkoituksia ja maalaavat mustaa valkoiseksi. Ja "die Grenzen meiner Sprache bedeuten die Grenzen meiner Welt." - - "und was jenseits der Grenze liegt, wird einfach Unsinn sein." eli "Kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja." - - "ja rajan toisella puolella oleva on yksinkertaisesti mielettömyyttä.", niin kuin sen kiteytti kielifilosofi Ludwig Wittgenstein teoksessaan Tractatus Logico-Philosophicus.

Jos siis aktiivisessa sanavarastossa ei ole sanaa jotakin tiettyä havaintoa varten, ei voi olla todenmukaista havaintoakaan, tai jos jollekin sanalle on opittu tai annettu tulkinnanvarainen tai jopa harhaanjohtava merkitys, se värittää myös kaikki siihen liittyvät havainnot.    
 

Aktivoidaanhan armeijoitakin

Esimerkiksi verbi aktivoida on yksi tämän päivän uushokemia. Se perustuu latinan sanaan āctus, ajaminen, liike, eleet, esittäminen, näytös, toimi, teko ja virkatehtävät.

Websterin ensyklopedinen sanakirja kertoo verbiä aktivoida, activate, käytettävän silloin kun puhutaan esimerkiksi kemiallisen reaktion käynnistämisestä lämmön tai jonkin katalysaattorin avulla, radioaktiiviseksi tekemisestä, aseen saattamisesta toimintakuntoon - ylipäätään jonkin laitteen käynnistämisestä - tai jätevesien puhdistamisesta bakteerien avulla.

Websterin verkkoversion mukaan se tarkoittaa myös mm. virallista käskytystä ja jonkin vanhan muistion tai raportin, käytöstä poistetun yksikön, leirin tai muun tilan ottamista uudelleen käyttöön. Haltuunottoa ja valtaamista. Ja Nykysuomen etymologisen sanakirjan ja Suomen kielen perussanakirjan mukaan aktiivinen tarkoittaa toimivaa, oma-aloitteista, tehokasta ja vaikuttavaa.

Silloin aktivointi on jonkin tekemistä toimivaksi, oma-aloitteiseksi, tehokkaaksi ja vaikuttavaksi, jolloin sen tekemisen suorittaa joku tai jokin tekemisen kohteen ulkopuolella omista tai järjestelmän lähtökohdista standardoidusti ja normitetusti. Kuin sulattaisi kalapakasteen tai marinoisi hyvin riippuneen sisäfileen. Tietojenkäsittelyssäkin aktivoidaan objekti, jolle aiotaan tehdä jotakin, esimerkiksi poistaa se. Tai muotoilla uudelleen, venyttää, kutistaa, ryhmittää, purkaa tai siirtää toiseen paikkaan. Jos aktivoitu objekti tekisi sen itse oma-aloitteisesti, ohjelmassa olisi jotakin vikaa.

Samalla se asettaa automaattiseksi lähtökohdaksi passiivisuuden, jonkinlaisen puutteen, vian tai keskeneräisyyden, kuin kirjoitusvirheen tai persoonallisuuden häiriön.

Nykyisin jopa puhutaankin ns. aktiivi- ja passiivikansalaisista. Aktiivisina pidetään vain vakituisessa päivätyössä ohjeistettuina, valvottuina ja kontrolloituina jonkun kotimaisen työnantajan palveluksessa olevia, ennalta määrättyjä ja määriteltyjä työtehtäviä annettujen ohjeiden mukaisesti mitään kyselemättä suorittavia. Kaikkia muita pidetään passiivisina.

Passiivinen ei kuitenkaan ole mikään negatiivinen luonnehdinta, koska sen juuret löytyvät klassisen latinan sanasta passivus, tuntemaan ja kärsimään kykenevä, eli samasta lähteestä kuin kestävyys ja intohimo.

Tämän päivän poliittisessa ja yleiskielessä pyritäänkin 'aktivoimaan' erityisesti näitä ns. 'passiivikansalaisiksi' päätettyjä antamalla heille työryhmien valmiiksi pureskelemia roolivihkoja, joiden mukaan on tarkoitus esittää 'aktivoidun' roolia niiden tavoitteita ja tuloksia sen kummemmin pohtimatta. Joissakin yhteyksissä sitä kutsutaankin rehellisesti ohjailuksi. Vielä sitäkin rehellisemmin sitä voisi kutsua paimentamiseksi.

Aktivointi siis ei tarkoitakaan mitään uutta luovaa kekseliäisyyttä, motivointia tai johdattelua omaehtoiseen toimintaan, vaan kollektiivista sääntelyä, ohjeistamista, käskemistä ja käsittelyä. Aktivoidaanhan armeijoitakin.

Sivun alkuun  

Söpö pikku ajankulunen

Lukeminen, kirjoittaminen, vuorikiipeily, uiminen, shakinpeluu, sukeltaminen, pohdiskelu, ralliautoilu, ratsastus, postimerkkeily, siivoaminen, hiihto, kuvataiteet, matkailu, urheilu, keräily, käsityöt, musiikki, lintujen bongailu, nikkarointi, valokuvaus jne. jne.

Siinä joukko harrastuksia, joilla monet täyttävät vapaa-aikaansa enemmän tai vähemmän intohimoisesti. Kokemuksia ja elämyksiä ihmiset ovat saaneet omin neuvoin maailman sivu sen enempiä suunnittelematta, mutta nekin ovat nykyisin tarkkaan brändättyjä tuotteita ja niissäkin on hintalappu.

Sana harrastus on alun perin germaaninen laina, johdos sanasta *hardaz, joka on tarkoittanut kovaa, lujaa ja ankaraa ja verbi *hardjan kovettamista, siirtynyt ruotsiin muodossa hård ja suomeen muodossa harras. Vasta uskonnollisessa kielessä se on saanut antaumuksellisen, innokkaan ja uutteran merkityksen. Harrastus siis tarkoittaa ankaraa antautumista jollekin asialle.

Monet kuitenkin käyttävät muotoa harraste, joka Suomen kielen perussanakirjassa on vain mainittu yhdellä sanalla, eikä Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa ollenkaan, mutta josta Google kuitenkin löysi 3.4.2010 peräti noin 119 000 pääasiassa yritysten nimiin ja harrastus- ja askarteluvälineisiin liittyvää hakutulosta. Sanalla harrastus löytyi samana päivänä noin 811 000 hakutulosta.

Harraste on aineen- tai välineennimi samaan tapaan kuin raikaste, suihkute, pursote, kehite, levite, lievite, kiihote tai rajoite. Siis ikään kuin jonkinlainen välitila samalla merkityssuhteella kuin esimerkiksi levitteellä on voileivän tekemiseen, kuorrutteella valmiiseen kuorrutukseen tai rajoitteella toiminnan estymiseen, mutta ei vielä näkyvää lopputulosta. Siinä mielessä 'harrastetta' voisi edustaa vaikkapa golfmailasetti vaatehuoneen nurkassa tai innostus jonkin kielen opiskelun aloittamiseen. Tai pelkkä mielenkiinnon kiilto silmissä matkatoimiston ikkunan takana.

Se voi olla myös affektiivinen diminutiivi (deminutiivi), jotakin pienentävää ja/tai suhtautumisesta kertovaa, kuin jotakin vähän sinne päin, sellainen kuin mm. vaimoke, murjake, kirjanen, nokare, kokkare tai pallukka. Lautanenkin on lauta-sanan diminutiivi, joka juontaa juurensa siitä, että keskiajan Suomessa sen virkaa hoiti ensin alkuun leipä ja sitten lauta, jota seurasivat tina- ja posliinilautaset. Sillä erotuksella, että aterian päätteeksi leivän saattoi syödä ja lankunpalan heittää linnansalin tulisijaan, mutta nykypäivän posliini- ja muovilautaset on tiskattava.

Ts. harraste voisi olla yhtä lailla vain leppoisaa pähkäilyä Mauno Koiviston tyyliin, että 'tarttis tehdä jotakin', kuin tunneperäisen leikillisesti söpö pikku ajankulunenkin, josta ei niin välttämättä tarvitsisi edes tulla totta. Mutta jos joku kutsuisi vaikkapa syvänmerensukellusta tai vuorikiipeilyä hellyttävästi 'harrasteeksi' olisi mukana väkisinkin aimo annos ironiaa.

Sivun alkuun  

Takaisin lähtöruutuun

Mitä tarkoittaa yhteisöllisyyden kehittäminen?

Yhteisöllisyys on abstrakti käsite, yhteisön ominaislaadun ja yhteenkuuluvuuden tunteen luoman vuorovaikutuksen intuitiivinen ilmapiiri. Ilmapiiriä ei voi kehittää, mutta sen voi kyllä luoda tai tuhota.

Kehittäminen sen sijaan ohjelmallistaa, merkitsee, määrittää, arvottaa, luokittelee, eristää, sulkee sisäänsä ja rajaa pois. Suomen kielen perussanakirjan mukaan verbi kehittää tarkoittaa mm. muuttamista, muokkaamista, kypsyttämistä, kasvattamista ja filmin kehittämistä, ja yhteisö on määritelty seuraavasti:

"elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien tms. sellaisen perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä t. yhteenliittymä." (Kotus, 2004, III, 619)

Yhteisöjä siis voivat olla yhtä lailla niin kylät, kaupungit, etniset ja kielelliset ryhmittymät, facebookit ja twitterit, tiedekunnat, opintoryhmät, järjestöt, ompeluseurat ja elämäntapaintiaanit, kuin muurahaispesät, termiittikeot, Madagaskarin mangustiyhdyskunnat ja kotikärpäspopulaatiotkin, ja yhteisö perustua niin alueeseen, ideaan, ideologiaan kuin biologiaankin.

Kehittää-verbin kertoo Nykysuomen etymologinen sanakirja perustuvan kantasuomen sanaan kehä, ja tarkoittaneen alun perin auki kehimistä, purkamista, selvittämistä ja irti päästämistä. Nykymerkitys sanalla on ollut vasta vuodesta 1863 alkaen.

Lisäys 22.6.2011

Lehtitietojen mukaan Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman 22.6.2011 alkaen 85 tekstisivulla kehitetään esiintyy kaik­kiaan 116 kertaa, kehittää 13 kertaa ja kehittäminen 31 kertaa. Tekemistä ohjelmassa on vain 38 sanan verran ja suunnittelua ei ollenkaan.

Ks. Helsingin Sanomat 21.6.2011, Hei,
me kehitetään!

Tämä päivänä lähes mikä tahansa on hillittömän kehittämisinnon kohteena, se sisältyy kaikkiin edistyksellisinä pidettyihin hankkeisiin, projekteihin, lakiesityksiin, toiminta-ajatuksiin ja paperinmakuisiin visio-, missio-, strategia- ja arvolitanioihin kuin itseisarvoinen automaatti, ja samalla sanan merkitys on alkanut valua takaisin lähtöruutuunsa.

Ensinnäkin kehittäminen antaa ymmärtää, että lähtökohdassa on jotakin vikaa, josta on päästävä pikaisesti eroon. Toiseksi se on niin laaja ja pyöreä käsite, että sen takana voi puuhastella melkein mitä tahansa. Usein se onkin merkinnyt autioittamista, supistamista, lakkauttamista, rapauttamista ja alasajoa, ts. purkamista ja auki kehimistä. Pyrkiminen ja harkitseminen käyttäytyvät aivan samoin: ei oikeastaan tarvitse enää tehdä yhtään mitään, koska tavoite on jo niin sanottaessa toteutunut.

Etymologisesti ja semanttisesti yhteisöllisyyden kehittäminen siis tarkoittaisikin olemassaolevan elämänmuodon romuttamista ja muuttamista joksikin muuksi eikä sen jatkuvuuden ja jo toteutuneiden tavoitteiden turvaamista. Niin on kehittäminen muuttunut kääntöpuolekseen. Tai paremminkin kääntöpuoli 'kehittämiseksi', niin kuin vaarallinen herkäksi, velka luotoksi, vaikea ja mahdoton haasteelliseksi, pahoinvointi hyvinvointivajeeksi tai yhdenmukaistaminen harmonisoinniksi.

Sivun alkuun  

Ketunhäntä kainalossa

Kannustaminen on perinteisesti käsitetty iloiseksi asiaksi, jolla ihmisiä ystävällisessä hengessä houkutellaan tekemään mielellään jotakin, jolloin se merkitsee yhtä todellista vaihtoehtoa muiden joukossa ja tuo mahdollisesti mukanaan etuja.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan kannustaa-verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, joista esimerkiksi vepsän kandustada tarkoittaa astumista tai polkemista kukosta puhuttaessa, ja sama merkitys löytyy myös suomen murteista ja karjalasta. Verbi on johdos sanasta kannus, joka on mainittu ensimmäisen kerran 1700-luvun puolivälissä ratsastusterminä.

Suomen kielen perussanakirjan mukaan kannustaa-verbi tarkoittaa ensisijaisesti hevosen hallitsemista ja kiihdyttämistä eli ulkoista ohjailua, mutta sen synonyymejä ovat mm. innostaa, rohkaista, motivoida, tukea ja auttaa. Usein oikeaoppinen kannustaminen liittyykin tilanteisiin, joissa joku jo tekee jotakin, kuten kilpailuissa, joissa tuetaan ja innostetaan omaa suosikkia.

Kuitenkin poliittisessa ja virkakielessä kannustamiseksi on jo pitkään kutsuttu vaihtoehtojen eliminoimista ja menetelmiä, jotka sisältävät selviä pakottamisen ja uhkailun sävyjä tyyliin rahat-tai-henki, mitä ennen on kutsuttu selkokielellä kiristykseksi. Ts. kriminalisoidaan kiristyksen kohde eikä kiristäjää, kun ensin kampitetaan jalat alta ja sitten käsketään kävellä.

Yritysjohtajien kannustinohjelmat kyllä toimivat niin, että jos teet näin saat palkkion eli rahaa (tai teet tai et, saat silti palkkion), mutta kaikkien muiden niin, että jos et tee näin saat rangaistuksen eli seuraa jotakin ikävää (tai teet tai et, seuraa silti jotakin ikävää). Ehdollistavan palkkio-rangaistus -menetelmän pitäisi kuitenkin oikeaoppisesti sovellettuna kohdistua aina samaan kohteeseen, mistä jo tuikitavallinen koulupsykologiakin tietää, että

"palkinto lisää todennäköisyyttä, että yksilö tekee sitä, mikä tuotti palkinnon, rangaistuksen jälkeen hän on vastaavasti oppinut mitä ei tehdä". (Lehtovaara & Hagfors, 1975, 65)

Palkkio kuitenkin kohdistuu valikoivasti vain yritysjohtajiin ja rangaistus yhtä valikoivasti kaikkiin muihin. Yritysjohtajia ei rangaista eikä muita palkita. Vaihtoehtoja ei ole, eikä valittavissa enää kuin kahdesta pahasta pienempi: yksinkertaisesti joko teet näin tai itket ja teet. Huonosti käy joka tapauksessa.

Kuvitellaanpa esimerkiksi tilannetta, jossa työttömiä 'kannustellaan' olemattomiin työpaikkoihin pienentämällä perusturvaa, työssä pysymiseen tekemällä eläkkeelle siirtyminen mahdottomaksi, päivähoitomaksujen korotuksilla jäämään pois töistä ja hoitamaan lapsensa kotona tai yliopistojen rahoituksen karsimisella "keskittymään ydintehtävään" eli supistamaan toimintaa. Kun näin 'kannustellaan' vain ojasta allikkoon, tuhoamaan tavoitteita tai haaveilemaan pennejä taivaasta on ilmassa suuren huijausjuhlan tuntua.

Sen 'logiikan' mukaan koulu- ja työpaikkakiusaamistakin voisi yhtä hirtehisesti kutsua 'kannustamiseksi' vaihtaa koulua tai työpaikkaa. Jos siis miltään suunnalta lähestytään kannustusmantraa ääneen tai paperilla maireana mumisten voi olla varma siitä, että siellä tullaan ketunhäntä kainalossa - 'hallitsemaan' ja 'polkemaan' - ja labyrintin päässä odottaa varma sähköisku.

Sivun alkuun Tulosta Sulje kehys  

Sijainti: Parkkuu paikaltaan, Tiedotteita 2010