Vilma

(c) UJ. Ei saa kopioida. Jos joku on kiinnostunut albumin toiminnasta, ohjeet siihen löytyvät linkistä Sivuston tiedot -sivulta kohdasta Koodit ja käyttöoikeudet.

Vilman albumi
"Jos ihmisen voisi risteyttää kissan kanssa, se jalostaisi ihmistä, mutta rappeuttaisi kissan", sanoi Mark Twain (Notebook, 1894).

Kämppäkaverina 17 vuotta,

kunnes koitti lähdön aika. Unirätti ja paras ystävä on poissa. Salamannopeasti edennyt vaikea sairaus päätti odottamatta pitkän ja hienon elämän 13.7.2011 klo 14.35.

Vilma

syntyi huhtikuussa 1993 Tampereen Teiskon Kolunkylässä ja joutui viettämään ensimmäisen vuotensa kulkurina siellä täällä, kunnes lopulta sai pysyvän oman kodin Kissojen katastrofiyhdistyksen kautta.

Vilma saapui taloon 4-kiloisena 1-vuotiaana - päiväkirjamerkinnän mukaan 10.6.1994 klo 19.00, ja klo 19.10 popsi jo silakoita -, painoi vuosia vakiintuneet 7 kg ja oli kaikki nämä vuodet oikea ilopilleri, joka harrasti syömistä, nukkumista, sylissä kehräämistä ja keittiön ikkunalla lintubongausta. Yksi lempipaikoista oli kirjojen ja papereiden keskellä kirjoituspöydällä peikonlehden alla tietokoneen vieressä ja tarvittaessa tärkein turvapaikka hetekan alla.

Vilman kissanvirkaan kuului toimia unirättinä, kämppäkaverina ja psykoterapeuttina.

Vilma oli vanha rouva, jolla jo vuoden ikäisenä oli kolme harmaavalkoista poikasta. Heidän isästään ei ollut tietoa, mutta jokainen heistä sai uuden oman kodin.

Kissanpäivät

Nimipäiväänsä viettävät tänään . Rapsutuksia!

Kissojen nimipäivät
Koirien nimipäivät

Vilma oli kova puhumaan, vastasi kun kysyttiin, osasi herättää huomiota puskemalla ja naukumalla eri asioista erilaisella äänellä - aika laaja äänivarasto - tervehti kun meni samaan huoneeseen, tuli ovelle vastaan ja paljastui kissojen älykkyystestissä älykkökissaksi.

Vilmaa kutsuttiin myös Punkeroksi, Paksukaiseksi, Nokinenäksi, Karvakorvaksi, Karvapalloksi, Palloksi, Hapsenkakkiaiseksi, Unirätiksi, Kämppäkaveriksi, Vinku-Iitaksi, Nauku-Maijaksi, Pumpernikkeliksi, Pieneksi (?), Sokeritopaksi, Mukeloksi, Muksukaksi, Miukuliksi, Miukuliiniksi, Miukustiksi, Naperoksi, Mirruliksi, Vilmukaksi, Vilmuliiniksi ja Vilmapalloksi. Yksi tuttava sanoi Ökkömönkiäiseksi ja Junttapullaksi ja alkoi lopulta haukkua myös Siimahännäksi ja Siimikseksi, koska häntä ei muka ollut kissan mittojen mukainen.

Vilma oli vanhoilla päivillään alkanut harrastaa äänenavauskonsertteja ja saanut siitä vielä yhden nimen: MezzoZopraano. Senkin jälkeen ilmestyivät vielä nimet Vimpula ja Nupukka.

Talo ilman pitsipeitolla kellettävää kissaa on kuin pilvinen päivä!
 


sivun alkuun