ETUSIVU -- ESITTELY -- TEHTYÄ TYÖTÄ

Kappale 17, Menneisyyden haamut osa II: Papaerisotkuja.

Tässä menneenä kuukautena ei ole vieläkään mitään konkreettista tapahtunut auton osalta muuta kuin ehkä mainittavin umpioiden puhdistus ja ehostus, mutta tuosta sitten omassa osiossaansa.

Kuitenkin kuukauden aikana on ehkäpä tehty kilohinnaltaan kaikkein kalliimmat hankinnat autoon, eli kaksi kirjekuorellista paperia.

Ensimmäinen näistä oli AKE’lta auton historiikki omistajien osalta. Tämä siksi että ei minua sinänsä hirveästi innosta ruveta tekemään hävyttömyyksiä mikäli auto nyt sattuisikin olemaan vaikka Zimbabwen lähetystön entinen pirssi. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään?

Autohan syntyi vuonna 1986 runkonumeron perusteella, ilmeisesti loppuvuoden valmistuksia. Tuon jälkeen se kiikutettiin saman tien Nilsson Special vehiclesille jossa se hyvin yksinkertaisesti katkaistiin kahtia, ja jatkettiin käyttämällä pitempiä takaovia, sekä farmarimallin kattoa joka typistettiin perästään, aiheuttaen mielenkiintoisen kattoprofiilin.

Vuonna 1988 se sitten laivattiin Suomeen, jossa ensimmäinen omistaja oli kuin olikin
Oy Suomen Volvo Auto Ab. Mistään pahemmin erikoisemmin pidetystä autosta ei kuitenkaan ollut kyse koska heti kun ilmeisesti neljän vuoden verohelpotustaakka oli ohitse,
auto kaupattiin heti pois firmasta.

Uusi eteläsuomalainen omistaja nautti auton kyydistä peräti kolme vuotta jonka jälkeen se ilmeisesti vaihdettiin Italialaisperäiseen kulkineeseen vastaanottaneen autoliikkeen perusteella. Nämä taas tekivät vaihtokaupan toisen autoliikkeen kanssa ja auto otettiin kaupattavaksi tähän uuteen liikkeeseen josta se löysi uuden omistajan muutaman kuukauden sisään. Nyt elettiin vuotta 1995.

Tämän omistajan jäljiltä onkin jo melkoinen nippu kuitteja Volvon liikkeistä eikä kaikki suinkaan olleet pelkästään perushuoltotoimista. Vaihdelaatikko oli irti muutamaan otteeseen erinäisten tiivistevuotojen takia, sekä mittaristokin ehdittiin vaihtamaan tänä ajanjaksona. Jälleen kuitenkin kolme vuotta ja auto vaihtoi omistajaa uudelleen. Tällä kertaa suoralla kaupalla, mutta auto pysyi yhä Helsingin alueella.

Vuoden 1998 ensimmäinen uusi omistaja ei kuitenkaan autosta nauttinut kuin neljä kuukautta, eli voi tietenkin olettaa että kyseessä olikin autojobbari. Tämän jälkeen seuraava omistaja löytyikin Jyväskylän suunnalta saman vuoden aikana, mutta eipä tämäkään autosta pitänyt kuin vuoden päivät ja auto löysi tiensä Jyväskyläläiseen autoliikkeeseen vuonna 1999.

Sitten auton ammattiura alkoi jälleen kun uusi omistaja sen otti matkaansa sen jälkeen kun se oli seisonut liikkeessä noin puoli vuotta. Elettiin vuotta 2000 kun taivaalta satanutta riisiä ym. pikkuista alkoi ilmaantumaan penkkien ja mattojen rakoihin. Kolme vuotta myöhemmin, pienten saman sukunimisten omistajanvaihdoksien jälkeen auto löysi itsensä jälleen italialaismerkkejä edustavasta autoliikkeestä, ironisesti kyllä lähestulkoon vastapäätä edellisestä autoliikeasumuksesta.

Ja sitten Lokakuussa 2003 allekirjoittanut kävi mukamas vain renkaita potkimassa ja kuitenkin rautamalmiläjä vaihtoikin omistajaa, ja tässä sitä nyt ollaan.

Noh, kun historiasta ollaan nyt päästy eroon, niin kuinka harvinaisesta tai arvokkaasta autosta nyt on sitten kysymys? Ei ainakaan mainittavan mikäli miettii paria asiaa. Ensinnäkin mikäli auto olisi ollut merkittävän erikoinen Volvolle se olisi luultavasti säilötty jonnekin Vantaan liikkeeseen, mutta näin ei tehty.

Onko tämä suomen ainoa pystynokka? Tuskin. Tylppänokkia löytyy kai ainakin kolmekin kappaletta, joten en hetkeäkään jaksa uskoa ettei muita pystynokkiakin olisi jossain säilössä. Onhan 740 Limousine mallejakin kourallinen maassa, ihan romutettavaksi saakka,
kuten kuusakosken propagandasta käy ilmi.

Myös Nilsson Special Vehiclesin suhtautuminen Executive malleihin näkyy selvästi varsin arvostamattomasti että DDR’lle toimitetuista jatketuista Citroëneistä, sekä 264 puoliavolimusiineista kyllä löytyy maininnat pajan historiikista, mutta noin viidestätoista tummansinisistä pystynokka 760 Executiveistä ei puhuta sanallakaan.

Joten näin ollen sitä voi kai hyvin mielin harrastaa autolle vähän hävyttömämpää, josta tullaankin siihen toiseen tilattuun kirjekuoreen. Ja tämä kuori taas sisälsi lapun että autoon saa asentaa 175kw, ja 310nm tehoisen paketin nokalle. Ja kuinka ollakaan kun Volvon koneista semmoinen sopivasti noita lukemia lähentelevä tapaus sattuu olemaan olemassakin…

webdesign by jeeves