TOIMINTAKERTOMUS

Kennelharrastukseni alkoi sileäkarvaisella noutajanartulla Mollyferillä vuonna 1975. Molli oli erityisen oppivainen ja miellyttämisenhaluinen ja hieman laiska, viisas koira kun oli. Mollista tuli MVA, verovapaa palveluskoira, joka ylti nomessa AVO-luokkaan.

Mollista jätin Pikiferin itselleni, vauhdikkaan vesipedon sorsalle ja kokeisiin. Nopeasti se saavuttikin Ruotsin ja Suomen käyttövalion arvon, Suomen muotovalion arvon, rodun mestaruuden -84 ja noutajien SM-kokeissa kakkossijan.
Samasta pentueesta tuli myös Norjan ja Suomen KVA Janefer ja Suomen MVA ja KVA Noutajamestari -83, -84 Roi.

Pikiferin seuraaja oli Sarafer FIN MVA, nomessa AVO1. Sitten oli uuden Pikin vuoro ja siitäkin tuli FIN MVA ja nomessa se sai AVO1:sen.

Seuraava flätti tulikin puolivahingossa, kun päätin ottaa kasvattini allergiaperheestä takaisin. Merisilja (Sade) oli jo vuoden vanha kun Nome-treenit alkoivat. Voittajaluokan kakkoseen päädyttiin ja näyttelyistä tuli SA ja erinomainen.

Merisiljasta jäi kotiin Fani näyttelystä erinomainen Nomesta Voi 1.

Fanin astutin Kelmillä, yhdistelmästä syntyi Kata FI KVA. Kata on menestynytkin hyvin. Junnumestaruudessa kakkoseksi -10 (koeosuuden paras), Flättikerhon NOME-tulokas -10, WT-tulokas -11, WT-mestari-11 ja NOME Flätti -11, Mäntänseudun nuusku -11.
Vuonna 2012 Kata saavutti kaksi voittaja ykköstä nomesta ja WT:stä voittaja kakkosen.
Käyttövalio Katasta tuli vuonna 2013 saavutettuaan vielä pari voi ykköstä ja käytännön kokeen Lietun fasaanitilalla 9.11-13. Lisäksi Kata saavutti Flattikerhon NOME-flatti 2013 kiertopalkinnon osalta toisen sijan.

Katasta ja Merlinistä jätin itselleni Mantan, kahdeksannen nartun omasta narttulinjastani. Hyvältä näyttää, on kovasti Katan oloinen.Vauhti on vähän lisääntynyt, kiitos Merlinin.

Rodun mestaruus on tullut kasvateilleni yhdeksänä vuonna sekä junnumestaruus neljä kertaa.

Ensimmäisen lyhytkarvaisen saksanseisojanarttuni hankin 1988. Metsomäen Molli oli varma seisoja ja hyvä etenijä, jolta tiedotuskin onnistui. Mutta haku ei ollut riittävän hyvä voittajaluokkaan. Kokeista Molli sai AVO1:sen ja näyttelyistä 2xSERT. Mollilla oli hyvä aloittaa kasvatustyö, olihan se terve ja vahvaluontoinen rotunsa edustaja.

Sitten syntyi Kimuli, paras metsästyskoira jonka olen omistanut. Sen riistatöiden tekeminen alkoi heti ensimmäisistä riistakosketuksista puolitoistavuotiaana. Kimulia joutuivat kunnioittamaan kaikki riista- ja vahinkoeläimet, myös vanhat mustat linnut. Oma-aloitteisena tiedottajana se hoiteli miehen linnule, eteneminen oli tulista ja koira oli käskemättä paikalla.
Kimuli saavutti muotovalion arvon, käyttövalion arvo jäi viimeistä voittajaluokan ykköstä vaille. Osasyynä tähän oli katkennut ristiside.

Seuraavaksi oli Nikitan vuoro. Nita saavutti Kaer-kokeissa AVO1:sen ja näyttelyissä
erinomaisen. Nita kanssa käytiin Ruotsissa Mikron luona astutusreissulla ja siitä syntyi Moona MVA, S MVA, Kaer-kokeissa VOI1. Moonan kävin astuttamassa Saksassa (pisin astutusreissuni noin 4000km mittariin) KS Tobias vom Hege-Haussilla. Tästä pentueesta jäi itselleni Sissi FI MVA, Kaer-kokeissa AVO2, vauhdikas ja vahvaluontoinen koira. Sissistä ja Manalmaksesta jäi Halla, miniän, pojan ja pojanpoikien hoiviin.

Hallasta sain Iran, se on tätä kirjoittaessa 2-vuotias terve mukavanluonteinen CACIBin saanut seisojan alku. Toiveikkaana odotellaan tulevaa koekautta.

Neljänkymmenen vuoden takainen labradori-haavekin toteutui, kun Reedrunner's kennelistä löytyi Izzy (Fani). Fani on saavuttanut jo alle 2-vuotiaana NOME-B AVO1 ja WT AVO1. Lisäksi Labradorinnoutajakerho myönsi sille vuoden metsästyskoiralupaus 2018 -tittelin.

Vuosien varrella on molempien rotujen kanssa ollut ylä- ja alamäkiä, valvottuja öitä, joskus tyytyväisyyden hetkiäkin. Erityisesti mieltä ovat lämmittäneet terveet pentueet, sekä etenkin kaksi pentuetta, joissa joka kolmas koira on käyttövalio.

Nämä vanhat sivut "jäädytetään" tähän tilaan päivitysvaikeuksien takia.

Mäntässä 21.2.2019 Tapio Takala