TOIMINTAKERTOMUSKennelharrastukseni alkoi sileäkarvaisella noutajanartulla Mollyferillä vuonna 1975. Molli oli erityisen oppivainen ja miellyttämisenhaluinen ja hieman laiska, viisas koira kun oli. Mollista tuli MVA, verovapaa palveluskoira, joka ylti nomessa AVO-luokkaan.
Mollista jätin Pikiferin itselleni, vauhdikkaan vesipedon sorsalle ja kokeisiin. Nopeasti se saavuttikin Ruotsin ja Suomen käyttövalion arvon, Suomen muotovalion arvon, rodun mestaruuden -84 ja noutajien SM-kokeissa kakkossijan.
Samasta pentueesta tuli myös Norjan ja Suomen KVA Janefer ja Suomen MVA ja KVA Noutajamestari -83, -84 Roi.
Pikiferin seuraaja oli Sarafer FIN MVA, nomessa AVO1. Sitten oli uuden Pikin vuoro ja siitäkin tuli FIN MVA ja nomessa se sai AVO1:sen.
Seuraava flätti tulikin puolivahingossa, kun päätin ottaa kasvattini allergiaperheestä takaisin. Merisilja (Sade) oli jo vuoden vanha kun Nome-treenit alkoivat. Voittajaluokan kakkoseen päädyttiin ja näyttelyistä tuli SA ja erinomainen.
Viimeksi olen kilpaillut Fanin kanssa, näyttelystä erinomainen ja nomesta VOI 1. Nyt on työnalla Kata ,seitsemäs narttu omasta linjasta.
Rodun mestaruus on tullut flätti kasvateilleni seitsemänä vuonna (viimeksi -09 T-T Fiu ja Janne). Ja Junnu mestaruus kolme kertaa.
Ensimmäisen lyhytkarvaisen saksanseisojanarttuni hankin 1988. Metsomäen Molli oli varma seisoja ja hyvä etenijä, jolta tiedotuskin onnistui. Mutta haku ei ollut riittävän hyvä voittajaluokkaan. Kokeista Molli sai AVO1:sen ja näyttelyistä 2xSERT. Mollilla oli hyvä aloittaa kasvatustyö, olihan se terve ja vahvaluontoinen rotunsa edustaja.
Sitten syntyi Kimuli, paras metsästyskoira jonka olen omistanut. Sen riistatöiden tekeminen alkoi heti ensimmäisistä riistakosketuksista puolitoistavuotiaana. Kimulia joutuivat kunnioittamaan kaikki riista- ja vahinkoeläimet, myös vanhat mustat linnut. Oma-aloitteisena tiedottajana se hoiteli miehen linnule, eteneminen oli tulista ja koira oli käskemättä paikalla.
Kimuli saavutti muotovalion arvon, käyttövalion arvo jäi viimeistä voittajaluokan ykköstä vaille. Osasyynä tähän oli katkennut ristiside.
Seuraavaksi oli Nikitan vuoro. Nita saavutti Kaer-kokeissa AVO1:sen ja näyttelyissä erinomaisen. Nita kanssa käytiin Ruotsissa Mikron luona astutusreissulla ja siitä syntyi Moona MVA, S MVA, Kaer-kokeissa VOI1. Moonan kävin astuttamassa Saksassa (pisin astutusreissuni noin 4000km mittariin) KS Tobias vom Hege-Haussilla. Tästä pentueesta jäi itselleni Sissi, vauhdikas ja vahvaluontoinen koiran alku. Sissi on tällä hetkellä Suomen muotovalio ja kaer AVO 2. Niin se aika vaan menee koirien kanssa puuhastellessa, Sissikin on jo viides samaa narttulinjaa.
Vuosien varrella on molempien rotujen kanssa ollut ylä- ja alamäkiä, valvottuja öitä, joskus tyytyväisyyden hetkiäkin. Erityisesti mieltä ovat lämmittäneet terveet pentueet, sekä etenkin kaksi pentuetta, joissa joka kolmas koira on käyttövalio.
Mäntässä 1.1.2010 Tapio Takala
