|
Omia aforismeja ja havaintoja 360 kpl 1970-luvulta alkaen, omakuvamanipulaatioiden kuvat 1988 alkaen, Mittakaava Universum vs. Homo sapiens
Sijainti Kuvien kopiointi ja suoralinkitys julkiseen jakeluun tai mihinkään muuhun julkiseen käyttöön, so. kaistavarkaus ja tekijänoikeusrikkomus, on laitonta ja kielletty. Ks. kuvista ja teksteistä myös em. osoite > menu > Sivuston tiedot > Koodit ja käyttöoikeudet. - © UJ 1970-2011 -
Objektiivisuus on subjektiivinen valinta.
On malli sitten faktaa tai fiktiota, se on silti malli joka rajaa todellisuutta kokoisekseen.
Ihminen on evoluution ainoa moka.
Miten elävät ihmiset, jotka elävät kuin ulkomuistista, mutta joilla on huono muisti?
Surkeata, jos ihmisille opetetaan niin hyvät tavat ja niin tarkat mallit maailmasta, että oman pään käyttö käy tarpeettomaksi.
Ei pidä yrittää yli sieltä, missä aita on matalin. Siellä on ruuhkaa ja jää jalkoihin.
Siis 'totuuden' etsijä? No jaa: he joilla on pallo hukassa ovatkin aina joutuneet etsimään sitä -
Älä kaada maitolasia että sinut huomattaisi. Silloin huomataan maitolasi.
Iloistahan aina selviytyy omin neuvoinkin, mutta juuri silloin niitä ihmisiä riittää!
Aika on ohutta syyn ympärillä, sanotaan. Siksikö se nyt - tiheyttään - niin kankeasti kulkee?
Jotkut ovat niin omistamisenhaluisia, etteivät henno luopua edes ongelmistaan.
Kuravesi likaa aina puhtaan veden, vaikka sitä olisi miten vähän tahansa, mutta puhdas vesi ei koskaan puhdista kuravettä, vaikka sitä olisi miten paljon tahansa. Niin toimii yhtyvien astioiden laki.
Ei vanhapoikakaan jaksanut. Se miehistä.
Päättäjät tietävät. Tietäjät eivät päätä.
Virastoihin ja virkasääntöihin laitostuu. Palkkiona kolmen palstan maksettu muistokirjoitus.
Kaikilla kelpo byrokraateilla omat iloiset roolileikkinsä, hyvin palkatut kättentaputtajansa, opetetut jenginjohtajansa.
Opetettujen ansojen tarkoituksenmukainen turvasatama. Ulkomuistista kuin läksynsä osaava oppilas.
Omien lehmien ojalaiduntaminen on suosituin päätöksentekotapa.
Varattomuus aiheuttaa holhoustarvetta vähän samaan tapaan kuin kahvinjuonti lentokoneessa ilmakuoppia.
Onko talouspeliriippuvaisille tukiryhmiä?
Molto grave avanti e indietro palaverin tahtiin soutaen ja huovaten.
Jos koko ajan vain opetetaan, ei jää enää aikaa oppimiseen.
Työttömiä aktivoidaan kun työnantaja on passiivinen. Syytetään vettä kun ämpäri vuotaa.
Ohjatusti ja valvotusti askarteleva varaton työtön on vaaraton työtön.
Tärkeätä ei ole työttömyyden hoito ja sen peliluontoinen lopputulos. Pääasia, ettei siitä jää kiinni.
Sanktioilla varmistetaan vain sanktiot.
Jos jollakin ihmisellä ei ole omaa tahtoa se lienee hänen tahtonsa.
Greta Garbokin kuoli. Siitä huomaa omankin vanhenemisensa selvimmin, kun kaikki lapsuudentutut kuolevat.
Vuorovaikutus kuin kaupankäyntiä. Luvanvaraista, tarveharkintaista, pahimmassa tapauksessa lakisääteistä.
Avioliitto on kuin esiintymissopimus: se kestää niin kauan kuin ohjelmaa riittää. Sitten tilataan vierailunäytäntö.
Kulissit useimmiten paljastavat sen mitä niillä on tarkoitettu peittää.
Kulissejakin täytyisi joskus korjata - ennen kuin näyttämön pimeä häikäisee valoisan katsomon.
Tapahtumiin ei kannata samaistua, ellei tunnista niistä itseään.
Parempi joutua seinää vasten kuin työntää pää pensaaseen. Kukaan ei voi hyökätä selän takaa.
Pelkäämällä pelätty varmimmin tapahtuu.
Miten pestään kädet käsienpesuvedestä?
Jokainen on neropatti omassa maailmassaan ja kananmunan maailmahan loppuu kuoriin.
Älä juokse karkuun tai asiat ehtivät edellesi.
Myös piste on kysymysmerkki.
Maailman sivu on sätitty heitä, jotka uurtavat uria ja uskaltavat edelle aikaansa. On helppoa huutaa kuorossa yhteen ääneen annettuja sanoja annettujen nuottien tahtiin päät matalana, joukosta erottumatta, seinään sulautuen yhtenäisenä rintamana kuin kloonattu pölypunkkipopulaatio. Sitä yhteenkuuluvuuden juhlaa ja kritiikittömän ennustettavuuden muuttumatonta turvallisuutta!
On monia, jotka eivät sulaudu seinään. Ampaisevat kiukkuisina kohti kuin ohjus, kun pelkäävät pilaantuvansa siitä mitä luulevat jonkun toisen tekevän. Ja tekevät sen itse.
Jokainen kykenee kuvittelemaan vain sitä mitä korkeintaan kykenee kuvittelemaan.
Äänenpaino muuttaa asian - luetun tekstinkin sisällön.
Tarkoittavatko terveen paperit vain hyväksyttyä hulluutta?
Akateemista kylähullua sanotaan intellektuelliksi, ei-akateemista intellektuellia kylähulluksi.
Mitähän muut ajattelevat? Todennäköisesti sitä, että mitähän muut ajattelevat.
Entä jos lompakko hukkuisi ja titteli katoaisi? Muotoseikoissa asustaa niin monen identiteetti.
Mitä pappi muka munilla tekisi? Syntiäkö?
Välillä on kuin seuraisi ohjelmansiirtoketjun mittaustaukoa, mutta onneksi varsinaiset lähetykset kulkevat muita kanavia pitkin.
Sana on vapaa. Oikea sana.
Ennen pitkää mekin ja meidän tekomme ovat vain rönsyilevää tutkimusaineistoa, jota kukaan ei usko tarkistamatta ensin lähdekirjallisuudesta.
Kuka, koska, mitä, missä ja millä sivulla? Missä päättelykyky on hyllytetty, siellä annetut mallit hallitsevat.
Ei ole olemassa mitään jonkun toisen tekemää, jota ei myös olisi tehnyt joku itse.
Ellei yletetä korvien väliin jäädään röhkimään jalkojen väliin.
Käteen perusmerkityksien karkea pintarakenne. Sisältö sivuun kuin rypistynyt käärepaperi.
Vain auktoriteetiksi julistetulla asiantuntijalla on varaa huijata ja päästä siitä kuin koira veräjästä. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista.
Riveille näkyvien sanojen aallonpituus. Rivien väleihin pimeä aine.
Mikään ei ole niin kiveen hakattua, ettei sille olisi vaihtoehtoja, ei niin hyvä ja oikein, ettei sitä voisi tehdä toisin, eikä niin varmaa ja ehdotonta, ettei siitä voisi olla erehtynyt.
Älä usko tunneperäisiin oletuksiin ja sattumanvaraisiin samankaltaisuuksiin ja täytä aukkoja mieluisilla haaveilla, tai ne jähmettyvät totuudeksi ja pettävät sinut.
Puolustusmekanismi valehtelee. Itse tunne ei koskaan.
Tunnetta ei voi valita kuin sinappituubia kaupan hyllystä eikä sille ole ohjelmavalikkoa ja on / off -nappia.
Telepatia on mielen peili ja bumerangi. Tulkinnan suodattama.
Telepatiasta ei ole pelivälineeksi. Se palaa aina takaisin.
Elämä täynnä ohituksia ja kohtaamisia. Painovoimakenttiä. Kuin tähtiä tyhjässä avaruudessa.
Alku ehdollistuu.
Minä säilytän unet ja illuusion. Pidä sinä tuluskukkaro ja keisarin uudet vaatteet.
Aukoton esitys. Vaihtoehdoton. Yksiselitteinen ja ehjä kuin analyytikon unelma.
Yhtälön toiset puolet: määrittelemättömät termit nollat nimittäjissä. Ratkaisuna tyhjät joukot.
Yöllä syntyneillä kuolemattomilla ajatuksilla on taipumus viimeistään aamulla olla henkitoreissaan.
Entä jos olen erehtynyt? Entä jos en?
Uni muuttaa suuntaa kun kääntää kylkeä.
Kaikkein päivänselvimpien asioiden oivaltamiseen kuluu yleensä eniten aikaa.
Kilpajuoksussa selviävät hengästymättä vain ajanottajat.
Ihmiset alkavat olla jo niin yksilöllisiä, ettei yhtä toisesta erota.
Huomisen onni kuin eilisen oljenkorsi.
Monet sillat päättyvät kaiteeseen.
Poissaolon tuntee läsnäollessakin, läsnäolon vain poissaollessa.
Minusta on tullut jo niin mutkallinen että alan eksyä jäljiltäni.
Sammakoiden aikaan muistettakoon kultarahoja.
Yhden puuttuessa on joka paikassa ahdasta.
On helpompi tarkoittaa mitä sanoo, kuin sanoa mitä tarkoittaa.
Perustelut sievästi riveihin kuin metsähiiren talvivarasto. Aakkostettuina aakkostettuihin tarpeisiin.
Sanoja tapailtaessa tauot tapahtuvat.
Sanat erilaistuvat tarkoituksiinsa, muodostavat molekyylejä, jakaantuvat ja lisääntyvät, kasvattavat etäpesäkkeitä. Peruuttamattomasti.
Joskus ei tarvita sanoja ollenkaan. Kunnes niitä aletaan käyttää. Vääriä sanoja.
Katoavatko seuraukset syitä korostamalla? Meneekö Broken Heart Syndrome pois särkemällä sitä vielä vähän lisää?
Jos kehittelee fantasian kuvitteellisen hahmon ympärille laskeutuu esirippu jo ennen lukuharjoituksia.
Varman käsityksen muodostaminen jostakin ihmisestä on turvallista ja todellisuudentajuista vasta sitten kun se on tarpeetonta.
Jokainen on itse itsensä ainoa asiantuntija. Kaikilta muilta puuttuvat sen edellyttämät kokemukset ja historia, näkemisen tapa ja ajatuksenkulku.
Varovasti. Lasia. Negaation kautta pääsy kielletty.
Tämäkin vuosikymmen saa vielä omat pyhiinvaeltajansa.
Mustan ja valkoisen väliin mahtuu 16 miljoonaa sävyä. Joskus ja joillakin ei ainuttakaan.
Olen kuin postimerkki. Kerään itseäni. Minua on jo monta. Kohta minua voi sanoa kokoelmaksi, erikoistunut virhepainamiin ollakseen harvinaisempi.
Kummallista, miten pitkään ja tiukasti ihmiset puolustavat nopalla heitettyjä negatiivisia tulkintojaan, mutta silmää räpäyttämättä romuttavat todennettavissa olevat positiiviset.
Aika kuluu. Sitä ei voi paikata eikä entisöidä mutta se käy kotirauhanrikkojasta jos se käy pitkäksi. Sekunti kerrallaan.
Jo pitkään on tuntunut tarkoitukselta.
Jos ei pysty korjaamaan jälkiään kannattaa varoa jättämästä niitä, ettei jonakin päivänä huomaisi joutuvansa kiemurtelemaan omissa koukuissaan.
Selustaa turvatessaan on muistettava myös edustaa.
Mikä hiljaisuus kun taustakohina vaimenee.
Missä kohdassa jokin prosessi lakkaa olemasta spontaania tapahtumista ja muuttuu käsikirjoitetuksi rituaaliksi, jolla vain sattuu olemaan means, motive ja opportunity?
Voiko prosessi ylipäätään olla spontaani?
Ei kannata uhkapelimielessä tähdätä siihen mitä ei halua. Se saattaa vahingossa tapahtua.
Mitä on todella sanottu tai tehty ja mitä näytetään muodollisesti sanotun tai tehdyn? Näin on mutta onko näin oikein? Miltä tuntuu ja miksi?
Loppua ei voi editoida, mutta alun voi formatoida.
Jos puhe osoitetaan illuusiolle, niin vastaako kukaan?
Sata tuttavaa, sata roolia. Entä sitten kun dementia iskee?
Se, että joku ei jotakin ymmärrä ei tarkoita sitä, että asiassa olisi automaattisesti jotakin vikaa, vaan sitä että se joku ei ymmärrä.
Jotkut sanovat ettei kannata tuputtaa mielipiteitään toisille, kokevat ne pelkiksi henkilökohtaisiksi ongelmiksi ja pitävät ajatusta eri asiana. Kenen ajatusta?
Jotkut muistavat mielipiteensä, jotkut muodostavat niitä.
Vailla tunneperäisiä painotuksia: miten onnistui mastikaatiovälineesi dentaalianalgesia?
Joskus vivahteidentaju ja logiikan lento ovat niin häikäiseviä, että tarvitsisi nukkuessakin aurinkolaseja.
Jonkun kaatamaa maailmaa pidetään vain mitättömänä pikku juttuna, kun taas jonkun toisen mitätön pikku juttu saattaa kaataa maailman.
Ei päätöstä, paperia, pöytäkirjaa, lakia, asetusta, momenttia, muistiota, raporttia, esitystä, ohjetta, tiedotetta, pykälää, sitaattia, alaviitettä, metodia, sääntöä, poikkeusta, väitöstä, tutkimusta, seminaaria, palaveria, kokousta, peliä, protokollaa, rituaalia, hierarkiaa, yhteisöä, rekisteriä, käsikirjoitusta, vaan pelkkää puhdasta valintojen ja vaihtoehtojen vapautta. Ja rähmällään heti kotioven edessä.
Varmin tie umpikujaan kulkee kastemadon tason kautta.
Valitukset tupakanpolton haitoista ovat lisääntyneet, sanottiin uutisissa. Siis valittajat?
Tupakanpoltosta ei kukaan mankunut ennen kuin siitä tehtiin laillistettua aggressiota.
Pelin kielenä kielipeli - kieli muokkaa ilmapiiriä ja ilmapiiri kieltä.
Ihmisillä on vain yksi elämä. Jotkut ajattelevat niitä olevan monta ja varaa tuhlata jokin niistä harjoituskappaleeksi.
Projisointia solidaarisuussyistä? Miten huomaavaista -
Ajattelu lakkaa kun varmuus alkaa.
Erilaisuudessakin nähdään useimmiten vain samankaltaisuuksia.
Päiväkirjat ja aforismit ovat tulevaisuuden kirjattua kansanperinnettä. Sitten ne otetaan haltuun, kerätään, mitataan, määritellään, eristetään, ajoitetaan, analysoidaan, arkistoidaan, lasketaan ja luokitellaan ja myydään lopulta takaisin kansalle metodologioin ja diskurssianalyysein desinfioituna akateemisena kulttuuripakettina.
Jos kohde ei toimi teorian mukaisesti, vian katsotaan automaattisesti olevan kohteessa, vaikka toisin todistettaisi. Teoriastahan ei luovuta.
Jos tunnistaa runon runoksi vasta kun joku toinen on sen ensin nimennyt runoksi, sitä olisi voitu pitää vaikka ruokakaupan ostoslistana:
Ero tulee, soppa syntyy, onnettomuus kohtaa, sota syttyy, maailma muuttuu. Näennäisen itsestään kuin odottamaton taudinkohtaus?
Todennettavissa olevien faktojen vaatimusta ei välttämättä sovelletakaan omaan elämään. Niinkin syntyy yksi mahdollinen maailma. Se mahdottomin niistä.
Oman pään käyttö ei ole kiellettyä. Ehkä sitä on käytettykin -
Kilpailukyvyn ääripäät: maksaako teettäjä tekemisestä vai tekijä teettämisestä?
Tehostamisen ja nopeuttamisen tuloksena kaikki tapahtuu kohta toissapäivänä ja seuraava tili maksetaan viime vuonna. Monille niin on jo käynytkin.
Mihin meillä kiire olisi? Big Bangista Big Crunchiin?
Joku valitti lehdessä, että ilmastopolitiikka vaarantaa kilpailukyvyn. Vain bakteerit olisivat kilpailukykyisimpiä ilman ilmastopolitiikkaa -
Kaikki kuorossa. Nyt. Kilpailukyky, talouskasvu, markkinavoimat, kilpailukyky, talouskasvu, markkinavoimat, kilpailukyky, talouskasvu, markkinavoimat, kilpailukyky ...
Talous yskähtelee, ajautuu, heikkenee, laimenee, taantuu, kasvaa ja kuumenee, on arvaamaton, hermostunut, avoin ja rajaton ja perustuu ennustuksiin, odotuksiin, arvauksiin, sattumiin ja toiveisiin. Selvää potilasainesta.
Jos yhteiskunta kieltää, käskee, sallii ja paheksuu, niin onko sillä myös siviilisääty, kotipaikka ja henkilötunnus?
Ensin me menimme Eurooppaan, sitten muutimme maailmankylään. Missä me sitten sitä ennen olimme?
Kun luovuus määritellään jonkin työryhmän näköiseksi ja rajataan luovuuteen kykeneväksi päätetyn ihmisryhmän kokoiseksi päädytään pelkkään välineistettyyn markkina-arvoon. Saadaan sekin tapetuksi.
Ei elämää annetun ulkopuolella.
Huono kritiikki on hyvä kritiikki. Se antaa eniten virikkeitä.
Ei kukaan pilaannu siitä mitä joku toinen tekee. Siitä pilaantuu se joku toinen.
Luuleksä et sä? Väitäksä et mä? Ooksä joku opettaja? Kuka nii on sanonu? Mitä sä tolla tarkotat? Mikä sä luulet olevas? Niin liikuttavan riippuvaista.
Tekstintoistokyky opitaan kyllä viimeistään ensimmäisellä luokalla, mutta varsinaisen lukutaidon hankkimiseen kuluu koko elämä.
Kaikki kiltisti ja kritiikittä kiinni keskusyksiköissä kuin etäpäätteet. Jonakin päivänä sekin vielä automatisoidaan nanoteknologialla.
Tänä päivänä Helene Schjerfbeckiäkin sanottaisi syrjäytyneeksi ja yritettäisi estää häntä siitä.
Päättäjillä ei ole tapana ajatella asioita loppuun asti. Monien jo tehtyjen päätösten ajattelemista ei ole edes aloitettu.
Metaani ja hiilidioksidi lisääntyvät ilmakehässä, ilmastovyöhykkeet siirtyvät, jäätiköt ja tundra sulavat, merenpinta nousee, hirmumyrskyjä, tulvia ja kuivuutta epätavallisilla paikoilla epätavallisiin aikoihin, antibiooteille immuunit superbakteerit pääsevät valloilleen, pakolaisuus lisääntyy, ravinnontuotanto kärsii, otsoniaukko kasvaa. Se on jo täytetty.
Lasten huostaanotto, väkivalta- ja omaisuusrikokset, lasten ja nuorten tekemät väkivalta- ja omaisuusrikokset, huumeongelmat, oppimisvaikeudet, työuupumus ja loppuunpalamiset, itsemurhat, mielenterveyshäiriöt, lemmikkieläinten heitteillejättö, työpaikka- ja koulukiusaamiset, työpaikka- ja perheväkivalta, henkinen pahoinvointi, psyykenlääkkeiden käyttö. Siinä sitten se hyvinvointivaltio.
Että työmarkkinakansalainen? Siis historiallisen bolshevismin ihanteen kunnon stahanovilainen, uusliberalistisen, globaalin markkinatalouden työn sankari, uljaan uuden maailman delta-miinus-semi-moroni? M.o.t.
Tauotonta markkinahumua silmänkantamattomiin ja karuselli pyörii, pyörii, pyörii ...
Uudistu, muutu, jousta, mukaudu, sulaudu, sopeudu, suorita. Jonkun toisen keinoelämää jonkun toisen varaosalaatikossa. Ah, eikö se ole onnea!
Tulevaisuuden talo tietää, mikrosiru kertoo, Isoveli valvoo.
Älykortti, älytalo, älyvaate, älypuhelin. Edes jossakin -
Foucaultin panoptikon on täällä tänään. Vapaa pääsy huomiota herättämättä.
Mietelmä ... ajatelma ... kudelma ... viritelmä. Likiarvo sormenpäissä.
Aforismin elämän tarkoitus on provosoida reagoimaan.
Kysymys vai väite, kritiikki vai syytös, hypoteesi vai johtopäätös, rinnastus vai samaistus, ironia vai ilkeys? Kas siinä pulma.
Kaiken vetelyyden keskellä pienikin hievahdus on kuin suuri saavutus.
Saamattomuuskin kai täyttä toimintaa omalla sarallaan.
Yksinkertaisille keskinkertaisuuskin on juhlaa.
50-vuotispäivässä voi hyvinkin olla pilkkuvirhe.
Häntä on kissan mietintämyssy.
Se, että linkkien avaamisesta puhutaan menemisenä jonnekin tai käymisenä jossakin, saa sen kuulostamaan siltä kuin täytyisi pukeutua tukevasti, kävellä ovesta ulos ja nuokkua 500 km bussin takapenkillä epämukavassa asennossa joutuakseen lopulta johonkin arvaamattomaan science fictioniin.
Pimeys se vasta häikäiseekin!
Joukko yksiselitteisiä perusmerkityksiä, oletusarvoisia toistensa kopioita. Sitten luulojen lumoihin murjottamaan kuin lelunsa hukannut lapsi kun ne eivät hyppääkään niin kuin on vihelletty.
Huomaamaton sulautuminen sosiaalisten seurapelien kuvioihin, annettujen arvojen sulkemiin vapaaehtoisiin vankiloihin. Joko niin lähellä ettei enää näe selvästi, vai vielä niin kaukana että ei ymmärrä varoa?
Kritiikitön vaihtoehdottomuus. Vaihtoehdoton kritiikittömyys. Molempi pahempi.
Tämä sanoihin samaistuva totinen kansa. Kuin työtä käskettyä todistelee minun olevan oikeassa.
Epäluuloisena kuin eilen syntynyt. Valmiina puolustamaan pelkojaan.
Herääminen on pitkä matka. Ennen kuin se edes alkaa.
Kieli kuin eksyttävä labyrintti. Täynnä ohituskaistoja, rajanylityspaikkoja, sivutieliittymiä, hälytysjärjestelmiä, turvavyöhykkeitä, tunnistamattomia fiksaatioita ja tulkinnanvaraisia ansoja.
Synapsien, aksonien, dendriittien, reseptorien, basaaliganglioiden, mikrofilamenttien, ionipumppujen, muistijälkien ja aktiopotentiaalien viidakossa ajatus väkisinkin eksyy eikä aina osaa ajoissa perille.
Taitekohta ja kriittinen piste. Kuin tauko kahden henkäyksen välissä.
Päätöntä säntäilyä tai sattumanvaraista nopan heittoa? Vai neutraali etäisyys, eksaktit faktat ja looginen deduktio?
Minkä tahansa voi tulkita myös kahdella toisilleen täysin vastakkaisella tavalla. Lopputulos riippuukin sitten arpaonnesta.
Ei kausaalista ja pitkäjännitteistä, ei pohdintaa ja pysähtymistä, ei historiaa, ei tulevaa, vaan päämäärätöntä ajelehtimista markkinoiden merellä.
Vedolta suojatut, hyvinsyöneet, pitkät ja pimeät päivät.
Ohjattujen psykodraamojen hyvin opetetut roolihahmot värikkäitä kuin pykälän merkki.
Byrokraatti ei hievahdakaan, ennen kuin asian edessä on pykälän merkki ja sen takana päätöspöytäkirja.
Pykälän muotoinen byrokraatti. Seura tekee kaltaisekseen.
Kuusessa tiukka rivi vaitonaisia naakkoja. Hiljaisuus tuijottaa.
Tyhmäksi on helpompi heittäytyä jos sinne on jo alun perinkin lyhyempi matka.
Yksilö on yksilö vain osajoukkona.
Vainoharhojen turvaverkossa kaukana kavala maailma.
Oma kirjanpitäjä, oma asianajaja, oma sisustussuunnittelija, oma personal trainer, oma identiteetin- ja imagonrakentaja, oma terapeutti. Oma haudankaivaja?
Kun elämä on delegoitu voi keskittää kaiken energiansa elintoimintojen ylläpitämiseen.
Roolipeliksi ritualisoitu ja henkihieveriin analysoitu lakkaa tapahtumasta.
Lojuminen on luovuuden ehto ja kriisi sen moottori.
Mitään ei tuhota yhtä epäröimättä, kuin sitä mitä ei ymmärretä eikä mitään kadehdita yhtä intohimoisesti, kuin sitä mitä ei tarvita.
Raja erilaiseen kirkas ja selvä kuin salamanisku.
Susirajan takaa näkee susirajan taakse.
Sitten kun kaikki on säädetty ja ohjeistettu, kielletty ja käsketty hedelmöitymishetkestä viimeiseen hengenvetoon on päästy takaisin ohjelmoituneen yksisoluisen asteelle.
Alkuelämän viimeisen päivän jälkeen on vain loppuelämä.
Ei ajatusta ahtaasti ohjailevia kategorioita. Kaikkihan kuitenkin liittyy kaikkeen.
Jos intuitiivisesti assosioituneet ja tietoisesti prosessoidut lopputulokset millä tahansa elämän alueella hinnoiteltaisi niiden syntymiseen kuluneen todellisen ajan mukaan ei kenelläkään olisi varaa niihin.
Aforismeja elämästä? Onko muitakin?
Taloudellisen tehokkuuden maksimointi onnistuu vain leikkityöllä ja leikkipalkalla.
Työpaikat voisi brändätä trendikkään elämyksellisiksi extreme-kohteiksi, joista upporikkaat nykynarsistit olisivat valmiit maksamaan tuhansia saadakseen jännitystä elämäänsä. Tehostamisen nimissä.
Kun kaikki maailman omaisuus on siirtynyt yksiin käsiin, meillä on taas vain suo, kuokka ja Jussi.
Olipa kerran työnvälitystoimisto, työnvälitystoimistosta työvoimatoimisto, työvoimatoimistosta työ- ja elinkeinotoimisto, työntekijästä tuotannontekijä, palkansaajasta veronmaksaja, irtisanomisista kapasiteetin sopeuttaminen, organisoidusta askartelusta työ, palkattomasta pakkotyöstä kuntoutus, kiristyksestä kannustus, lahjonnasta optiot, toimeentulosta ostovoima, tuhlaamisesta kulutus, asiakkaasta kuluttaja, perheestä kulutusyksikkö, eläkkeistä ja sosiaaliturvasta etuus, vanhenemisesta ikääntyminen, vanhuksesta seniorikansalainen, pienestä ja olemattomasta maltillinen, totaalisesta mullistuksesta tarkentaminen, tahallisesta sabotaasista vaikea ratkaisu, leikkauksista säästö, pahoinvoinnista hyvinvointivaje, virheestä poikkeama, autioittamisesta, supistamisesta ja lakkauttamisesta kehittäminen, heitteillejätöstä itsenäistäminen, valtaamisesta vapauttaminen, sodankäynnistä rauhanturvaaminen, lörpöttelystä small talk, yhdessäolosta laatuaika, suvaitsemattomuudesta yleinen etu, maasta karkotuksesta maasta avustaminen, mustasta valkoinen.
Mielikuva myy. Tyhjästä on hyvä nyhjästä.
Vain kuollut voisi olla 'ikääntynyt'. Se on II partisiipin osoittama päättynyt prosessi, joka on alkanut heti ensimmäisestä solunjakautumisesta.
Kuinka pitkä matka on avaruuteen? kysyttiin hakulauseessa. Planckin pituus 1,6 x 10-35 metriä, pienin mitattava matka, atomiytimen halkaisijaa lyhyempi avaruuden kvantti. Mutta missä me sitten nyt olemme?
Että täynnä itseään? Ketä muutakaan? Joku joskus jossakin kyllä kuvitteli olevansa täynnä Napoleonia, mutta se olikin diagnostinen tapaus.
Kaikista maailman ihmisistä joutuu viettämään kaikkein eniten aikaa itsensä kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Identiteettivarkauden riskinä voi olla pahanlaatuinen rasitusvamma.
Hyvää pidetään huonona, että siihen olisi helpompi samaistua.
Huonoa kuuluu esitellä, hyvää piilotella.
Yksilöllisyyttä korostavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa hyvin vartioitu yksiarvoinen tasalatvaisuus.
Sana on valinta.
Tyhmyys on iäti uusiutuva luonnonvara ja ehtymätön energianlähde. Sääli, että se ei sytytä.
Kaikki ihmiset ovat homoja. Enemmän tai vähemmän sapiens.
Miten me olemmekaan selviytyneet miljoonia vuosia ilman terveysviranomaisia ja kehittämisprojekteja!
Otetaan 15 sanaa, sekoitetaan hyvin ja nostetaan hatusta yksi kerrallaan: palveluntarve, yksilö, taloudellinen, kehittäminen, hanke, projekti, tuottavuus, tehostaa, asiakasryhmä, delegointi, edistää, johtoryhmä, päättää, lainsäädännössä, toiminta-ajatus. Tuloksena voi olla vaikka Delegoinnin kehittämishankkeen palveluntarpeen tehostettu tuottavuusprojekti lainsäädännössä.
Innovaatio tulee latinan sanoista in ja novus. Mitä siis tarkoittaa novus? Se on uusi, nuori, tuore, mutta myös outo, odottamaton, kummallinen, tottumaton, harjaantumaton, tietämätön, noviisi, nousukas, mullistus ja vallankumous. Mikähän niistä on se yliopisto?
Miten voisi päättää mitä joku toinen luulee, jos ei ymmärrä sitäkään mitä tietää?
Velkaa menneelle, vastuussa tulevalle.
Tämän päivän ekonomistit tulevaisuuden Tiitisen lista.
Tietojen etsiminen verkkosivuilta minkä tahansa umpimähkäisen linkin kautta, joka vain sattuu kohdalle osumaan, ja päätyminen ällistyttävään havaintoon eitäälo, on yhtä nerokasta kuin jos kirjoista tietoa haettaessa ei tarkistettaisi ensin sisällysluetteloa tai hakemistoa.
On käsittämätöntä, miten niin monet onnistuvatkin elämään koko elämänsä kuuroina ja sokeina ympäristölleen.
Aika hidastuu kun mittakaava suurenee. Kiire piilee pienissä asioissa.
Sana on enemmän kuin muodollinen merkkijono.
Ulkomuistista omaksuttujen oletusarvojen muovailemissa vuorovaikutuksissa enin osa ajasta kuluu reviirin puolustamiseen.
Ulkoa ohjattu ohjelmallinen kilpailu jättää näkyviin vain äärimmäiset vaihtoehdot: rahat tai henki, ota tai jätä, kaikki tai ei mitään, nyt tai ei koskaan.
Kun kilpailu on ainoa elämäntapa ja voitto ainoa tavoite, ollaan äärimmäisen riippuvaisia mistä tahansa itsen ulkopuolisesta. Aivan kuin lapset.
Kaikkien uskontojen taustalla on ollut tarve selittämättömän selittämiseen ja niiden säilymisen taustalla selitetyn selittäminen vallankäytön oikeutukseksi.
Työ on palautunut muinaisten kulttuurien kulttitoimitukseksi ja ihminen hedelmällisyysriittien uhrieläimeksi, että jumalilla olisi jokapäiväinen ateriansa: pörssi-indeksit, tulosvaroitukset, osavuosikatsaukset, tehostamiset ja organisaatiomuutokset.
Tulevaisuuden yliopistoissa opetetaan vain teknisiä ja taloustieteitä ja sosiaali- ja lääketieteitä. Edelliset aiheuttavat vaurioita, jälkimmäiset korjaavat niitä.
Jos valtioidenkin suhteet perustuvat pelkkään vallanhaluun ja kostonhimoon, niin olemmeko me sitten hiekkalaatikkovaiheen kasvaneet juuri muuta kuin pituutta ja leveyttä?
Katastrofin aiheuttajat suunnitellaan aina pelastettaviksi ensimmäiseksi. Valmiina käynnistämään seuraavaa katastrofia?
Jokainen uusi laki tuottaa joukon uusia potentiaalisia lainrikkojia.
Jos vain muodollinen pätevyys oikeuttaisi tiedon esittämiseen ei säästäkään voisi puhua kuin meteorologi.
Miten on selitettävissä se 'logiikka', jonka mukaan kuntien pakkoliitoksia perustellaan suurempien yksiköiden oletetulla taloudellisuudella ja tehokkuudella, mutta valtio itse siirtää kaiken vastuun näille itseään pienemmille yksiköille samalla verukkeella?
Parhaat taiteilijat ja kirjoittajat kautta aikojen eivät koskaan ole tehneetkään muuta kuin Ite-taidetta.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutetaan vain siellä missä vaaditaan hiljaisuutta.
Pääkallo ja sääriluut. Lakisääteinen vaaran merkki myrkkypullon kyljessä. Aatteen vuoksi.
Mitä ympäröivä yhteiskunta ympäröi? Rajaa, merkitsee, määrittää, eristää? Jotakin, jonka ei katsota kuuluvan siihen?
... ja elämästä arki, valtionhallinnon raunioittamisesta tuottavuusohjelma ja ympäristöstä tarttumapinta. Siinä sitä sitten ollaan tiukasti liisterissä.
Lehdessä kerrottiin, että poliittiset päättäjät eivät ilman korkean tason kansainvälistä seminaaria tosiasiapohjaisen tiedon käytöstä päätöksenteossa osaa prosessoida tutkimustuloksia voidakseen käyttää niitä päätöksenteon apuna. Siis eivät osaa lukea?
Bakteeritkin luovat kulttuuria. Kodikkaissa pikku petrimaljoissaan.
Byrokratia tappaa.
Ainoa sähköposti, joka jää tulematta, on se jota ei ole lähetetty.
Yksityiskohtien sijainti ja suhteet jossakin tietyssä kokonaisuudessa ovat mittayksikön murto-osasta kiinni. Muuten se on jokin toinen tietty kokonaisuus.
Orwellilaisen uuskielen maihinnousu alkoi jo 1970-luvulla kun pankin konttorin lopettamista kutsuttiin palvelujen parantamiseksi.
Perunaa kuorittaessa saattaa koko havaittu maailma mahtua perunan kuorimiseen.
Banaanikärpäselle me emme riitä maailmankaikkeudeksi, maailmankaikkeudelle me emme edes banaanikärpäseksi. ↓
Tupakointi lyhentää ikää. Sibelius eli vain 92-vuotiaaksi mutta Churchill kuolikin jo vuotta nuorempana.
Uuden tupakkalakiluonnoksen mukaan alle 18-vuotiaat eivät saisi ostaa eivätkä pitää hallussaan tupakkaa. Alle 18-vuotiaiden elämä muuttuisi hiukan jännittävämmäksi.
Mikä on lakritsipiipun 'terveysvaikutus'? Ilmavaivat?
Nykyisin tupakoimattomat ajattelevat tupakkaa enemmän kuin tupakoivat. Siitä puhe mistä puute.
Äärimmäinen terveellisyys on epäterveellistä terveydelle.
Pohjois-Koreassa ei ole veroja ollenkaan. Siinä vasta hyvinvointivaltio!
Monet työntävät elämänsä tärkeimmän tehtävän mitättömimpään keksimäänsä koloon kun eivät enää tiedä mitä muutakaan tekisi: pysähtymisen pohtimaan maailmanmenoa, havaitsemaan keisarin uusia vaatteita ja aasimaisia markkinamatkoja, paljastamaan manipulointeja ja silmänkääntötemppuja, mieltä, merkkejä ja merkityksiä.
Saneltujen pelisääntöjen annetuilla askelmerkeillä iloisesti aaltoillen kunnes elämä meidät erottaa.
Joutoaikaan mitoitettu elämä.
"Kun ne kuitenkin ja ettei vaan kukaan" päättää pykälän muotoinen byrokraatti ja varmistaa siten myös, että "ei varmasti kukaan eikä varmasti mitään".
Totaalisen tasalatvaisuuden tilassakin tilastollinen todennäköisyys on ja pysyy kuin 1950-luvun Pond's-huulipuna.
Yhdenmukainen tasapuolisuus on perustellusti mahdollista vain identtisten kopioiden kesken.
Jos lausetta katsoo tarpeeksi kaukaa, jää lopulta jäljelle vain hämärtynyt hahmo, ja kysymykset muuttuvat toteamuksiksi, toteamukset kysymyksiksi, hypoteesit ja metaforat väitteiksi, valkoinen mustaksi.
Aiheesta riippumatta, keinoja kaihtamatta kuin napin painalluksesta sama ulkoa opittu liturgia pyörähtää käyntiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan liukkaasti kuin hyvin rasvattu rukousmylly, kun byrokraatti maalaa mustaa valkoiseksi.
Läpinäkyvyys näkyy läpi. Kuin tyhjää vaan.
Uusien uskontojen suosio ei ole koskaan perustunut perustelujen suurempaan vakuuttavuuteen vaan suurempiin lupauksiin.
Minä uskon globaaliin markkinatalouteen, tuhokapitalismin luojaan, ja kilpailukyvyn, talouskasvun ja markkinavoimien pyhään kolmiyhteyteen, jotka syntyivät 1800-luvun alun Englannissa, kuolivat ja haudattiin, nousivat 1980-luvulla kuolleista, ja istuvat nyt hallitusten oikealla puolella ja ovat sieltä tuleva vartioimaan sekä hallittuja että hallitsevia, ja innovaatiopolitiikkaan, kansojen kahtiajakoon, ihmisen välinearvoon, viralliseen tietoon ja aineen iankaikkisuuteen.
Ettei vaan pääsisi tietämisen vaara uhkaamaan -
Mikä nautinto päästä jakamaan tähteet toisten kaltaistensa kanssa, kun on saatu rikki se mikä ei mahtunut käsityskyvyn rajoihin!
Suurin osa kännykkäpuheluista soitetaan henkilölle nimeltä "No".
Yltiöpäinen sivistyneisyys vain tukee sen puutetta antamalla sivistyneesti sen jatkua.
Milloin vastuunpakoilua, valehtelua ja välinpitämättömyyttä on alettu pitää hyvinä tapoina?
... ja ulkomaalaisesta ulkomaalaistaustainen, suomalaisesta suomalaistaustainen. Kuin puhuisi piilevästä taudinkuvasta. Tai rikosrekisteristä.
Hillitön innovaatiointo on kuin uusi lelu, jonka kanssa voi puuhastella tovin, lakkauttaa vaikka pari hyvin toimivaa julkista palvelua ja katsoa mitä tapahtuu. Kuin pieni hirviö nyppimässä kärpäsiltä siipiä.
Kaikki on niin tarkkaan koreografioitu ja formatoitu, ettemme näytä päässeen juuri puusta pitkälle.
Itsesensuuri ja ryhmäajattelu yhdenmukaistavat pelivälineet kun valtataistelu vaientaa toisinajattelijat.
Löydä sisäinen Stasisi! Mitä tahansa pro officium.
Byrokraatilla korvat ovat uhanalainen luonnonvara.
Miten ilmastopolitiikka ja kulutushysteria sopivat samaan kuvioon?
Mitä eroa on hiekkalaatikkoleikeillä ja kansainvälisillä konflikteilla? Mittakaava.
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin, vähemmällä väellä ja suuremmalla voitolla. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.
Nyt kun meilläkin on se 'innovaatioyliopisto', on Suomen tieteellinen tutkimus lähtenyt jyrkkään alamäkeen.
Aluehallinnon uudistuksen keskipisteenä ovat virastot, joiden mukaan alueet määritellään ja nimetään uudestaan. Ihmiset siis on jo onnistuneesti eliminoitu.
Tervetuloa Fahrenheit! Helsingin kirjastoissa palaa. Tietoyhteiskunnan elvytyksen ja tuottavuuden tehostamisen nimissähän asiakkaat voisivatkin kirjoittaa kirjansa itse -
Peiliin katsominen näyttää vain peilikuvan. Käänteisen ja epätodellisen kuin Liisa Peilimaailmassa.
"Yritä päästä noista asenteista", sanoi hyvin opetettu valtakunnanvalio ja keskittyi vaalimaan omiaan.
Luottamus joko on tai menee. Se ei koskaan tule.
Elämä autio ja steriili kuin vastadesinfioitu leikkaussali, omistettu sirpaleisille sivuseikoille, kaupunkilegendoille ja mopin varressa roikkumiselle.
Patologinen saniteettisyndrooma. Ehkä siivoushullut jotenkin vain likaantuvat helpommin -
Pöly on parempi pöydällä kuin päässä.
Jos ensimmäinen ja ainoa ongelmanratkaisukeino on pelkkä kostonhimo se ei ratkaise mitään, mutta paljastaa koko esityksen alle kätketyn käsittelemättömän kaaoksen.
Alas aitous, että jäljittelijät pääsevät loistamaan!
Ohjelmat, hankkeet, projektit, palaverit ja pelisäännöt. Itseisarvoisia keskiportaan kontrollin välineitä -?
Monien mielestä uskominen on tietämistä, ensimmäinen satunnainen mielikuva koko totuus ja vain hölynpöly herkullista ja helposti sulavaa.
Ei se vielä ole hölmö, joka syöttää päivänselvää puuta heinää. Se on, joka sen hetkeäkään epäröimättä nielaisee.
Mistä johtopäätös 'vedetään'? Hatustako?
Vain yhdenmukaisiksi esineellistetyissä joukkoelämyksissä on hintalappu. Omaehtoiset saa ilmaiseksi.
Ainoilla oikeilla sanoilla on taipumus häipyä kuin tuhka tuuleen heti jos vähänkin epäilevät joutuvansa ahtautumaan palstanleveyteen.
Välimerkkejä myöten hienosäädettyä lopputulosta ei voi referoida tai se laimenee takaisin lähtöruutuun.
Kepponen. Huijaus. Virallinen tieto.
Olisikohan työttömyys ennen pitkää ihan omia aikojaan kuihtunut pois, jos se olisi vain jätetty vähemmälle 'hoidolle'? Nyt se on säilynyt voimissaan.
Työllisyydessä äärimmäisen epävakaa joustavuus, työttömyydessä äärimmäisen vakaa vankileirien saaristo.
Rahanpesulla hyvinvointiviidakossa.
Tässä maassa on kyllä selviydytty kahdesta suurvallasta, kirkkojen valtataisteluista, nälkävuosista ja kulkutaudeista, lukemattomista sodista ja jopa pienestä jääkaudesta, mutta ei vaan näytetä selviydyttävän innovaatiomaanikoista ja hyvin valmennetuista byrokraateista.
Kun paperi on allekirjoitettu, sitä ei enää tarvita. Se on jo tehnyt tehtävänsä, siitä on jo saatu sulka hattuun ja se saa mennä.
Miete on vasta oivalluksen itu, joka vielä kasvaa joksikin tai sitten ei.
Kukaan ei koskaan huomauta lihomisesta, mutta kaikki valittavat laihtumisesta siinä samassa kun se on alkanut.
Söpöä, sievää ja sivistynyttä. Kuin tyhjäkäyntiä parkkipaikalla.
Kumartelussa olennaista ei ole kumartelu vaan pyllistäminen.
Jos aktiivisessa sanavarastossa ei ole sanaa jotakin tiettyä havaintoa varten, ei voi syntyä todenmukaista havaintoakaan.
Merkityksillä on merkitystä.
Aivot on oltava. Kaikesta muusta voi tinkiä.
Jos joku pitää faktaa vitsinä ja vitsiä faktana on samantekevää mitä sanoo. Se käännetään kuitenkin ylösalaisin.
Käskemällä mikään ei liiku, kieltämällä vauhti vain paranee. Kiinnittäkää turvavyöt!
Sokerinen sementtihymy on vain kiiltävä kulissi selän takana juonimiselle. Eläimetkin näyttävät hampaitaan vain hyökätessään.
Iloisten myötäilijöiden sirkuttavat joukot saavat yleensä eniten vahinkoa aikaan. Saavutus sekin.
Muistinvaraisen mukavuusalueen ulkopuolella ei ole turvaköysiä, reittikarttoja eikä käsikirjoituksia, vaan joukko tahallaan epäilyttäviä vaaran merkkejä.
Seuraus syynä aina uudelle seuraukselle, uusi esitys piilottamaan edellistä, väliajoilla pää tiukasti pensaaseen. Erakoituneen eksaktin analyytikon ehtymätön ilonlähde!
Vain yksi yksittäinen, tarkkaan rajattu ja eristetty asia kerrallaan käsiteltävänä tai hallitsematon puuhastelu tuntemattomilla reviireillä takaa näyttävän kiireen kun mitään ei synny.
Kunhan vain tavoitteita riittää ei tuloksilla olekaan niin väliä.
Ns. pitkän tähtäimen suunnitelma saattaa tarkoittaa hädin tuskin seuraavia kymmentä minuuttia, mutta lähiaika usein seuraavaa puoltatoista vuotta.
Ellei katso kokonaisuutta kulkee ajatuskin pätkittäin.
Yhdysvalloissa terveydenhuoltoa hiotaan pikkuhiljaa suomalaismaiseen suuntaan, Suomessa kovaa vauhtia yhdysvaltalaiseen.
Ensin lakkautetaan koulut ja kirjastot, koska väestö vähenee. Tilalle pari elämyskeskusta, koska väestö lisääntyy.
Hölynpöly pitkä. Elämä lyhyt.
Mitähän sitten leikataan, säästetään, suljetaan ja supistetaan, kun kaikki on jo leikattu ja kaikessa jo on hintalappu?
Missä tahansa hallituksissa moniääninen oppositio kääntyy vaivihkaa yksiääniseksi propositioksi.
Laeilla on taipumus liikkua pareittain: ensin tehdään aukoton laki ja sitten toinen sen odottamattomista porsaanrei'istä.
Alas hyvinvointivaltio! Hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
Kapaloista kuntoutukseen, vanhuuseläke vastikkeelliseksi.
Virtuaaliolioita virtuaalipanoksin, virtuaaliarvoin, virtuaaliasentein, virtuaalituloksin.
Syömishäiriöisen talouden paisuva painoindeksi keventää elämästä vieraantunutta markkinaväkeä.
Ei merkkejä avoimesta systeemistä, madonrei'istä eikä älyllisestä elämästä. Mutta sitähän etsitäänkin vain ulkoavaruudesta.
Vain tyytymättömyys parantaa maailmaa.
Teksti uppoaa vain niihin jotka eivät uppoa tekstiin.
Monille kyseenalaistaminen on pelkkä viimeiseen asti välteltävä tarpeeton toimitus, joka vain vaarantaa antaumuksella vaalitun rakennelman.
Osaaminen on helppo nakki niin kauan kuin ei osaa.
Vaalitukikin on kerjäämistä.
Köyhyys on rikos, mutta lahjonta ja jälkien peittely ovat maan tapa.
Kielletään sitten saman tien kaikki tyynni niin estetään lapsiakin kerralla altistumasta kaikelle elämälle.
Koeputkituotantoa talouden tarpeisiin. Hajutonta, mautonta, väritöntä, äänetöntä.
Miten estää lapsia altistumasta passiiviselle pysähtyneisyydelle?
Oikeastaan vain erilaisuus on kielletty. Siitä pitävät samanlaiset huolen.
Asiakaslähtöisyys tarkoittaa sitä että asiakkaan toivotaan lähtevän.
Mihin me muka kuntaliitoksia tarvitsemme? Palveluthan voisi hyvin ajaa alas muutenkin.
Kuntaliitoksia liitoskuntien autioittamiseksi? Muutenhan se olisikin laitonta -
Kuntaliitoksia suunnittelevat ja niistä päättävät vain niiden ainoat hyödynsaajat.
Vaalikampanjoilla voidaan vain testata äänestäjien hyväuskoisuutta.
Toistaiseksi meillä on ollut vasta muutama valelääkäri, mutta kerta toisensa jälkeen tusinoittain savuverhojen rakenteluun ja eduntavoitteluun erikoistuneita valekansanedustajia.
Brändi oli ennen joukosta erottavan tuntomerkin luoma intuitiivinen mielikuva, mutta nyt sekin on latistettu pelkäksi yhdenmukaistavaksi toimenpideluetteloksi.
Tuho ei koskaan voi olla yllätys, se saapuu aina samoin vaanivan lipevin askelin.
Maantäydeltä narrattavia kunhan syötit ovat sopivan sensaationhakuisia.
Oivalluksen hetkeä ei voi ostaa eikä säädellä.
Köyhyyden torjunnan teemavuoden ja suomalaisen sukututkimuksen 350-vuotisjuhlavuoden kunniaksi köyhyys on onnistuneesti lisääntynyt ja Korkein hallinto-oikeus tehnyt lopun 100 vuotta nuoremmasta sukututkimuksesta.
Vaalituloksen seurauksena osa suomalaisista haluaisi kipinkapin muuttaa maasta. Johonkin toiseen samanlaiseen globaalin markkinatalouden spektaakkelisoimaan pahemminvointivaltioon -?
Nykyvaltio kuin pörssiyhtiö on ulkoistanut kansan yhteiskunnalle rönsyjen leikkaamiseksi ja kapasiteetin sopeuttamiseksi.
Vain äänestämällä voi vaikuttaa. Kylkiäisenä samat vanhat hokemat.
'Sixpack' vai sick's pack?
Jos tyytyy tekemään vain parhaansa se on aina jonkun toisen huonoin.
Tupakoimattomat ovat kehitelleet, että kaikki tupakoivat ovat tolloja. Siis myös Jean Sibelius, sir Winston Churchill, Sigmund Freud, Marc Twain, Oscar Wilde, Bertrand Russell, Georges Sand, John Steinbeck, Richard Strauss, Noam Chomsky, Günter Grass, Vincent Van Gogh, J.R.R. Tolkien, John Lennon, Jean-Paul Sartre, Albert Schweitzer, Kurt Vonnegut, Audrey Hepburn, Jacqueline Kennedy, Barack Obama, Tanskan Margareta II, Marlene Dietrich ja niin edelleen?
Laihat luut. Loput läskiä. Lihaksia vain lautasella.
Kaikkien kuntaliitosten lopussa on jäljellä yksi kunta kuin tehotrimmattu hallinnollinen linnoitus, kaupunkivaltio jonka autioilla takamailla mikään ei liiku, jonne mikään ei ulotu.
Juonessa mukana ei näe juonta juoneksi.
Kun vain luottovangeilla on työpaikat ei mikään muutu.
Kiinasta katsottuna USA on eksoottinen itämaa.
Varaukseton samanmielisyys herättää useimmiten vain epäilyksiä.
Kun kraanavesimurukahviin alkaa hiipiä outoja piirteitä Mikä on dilemma? Joku kuitenkin kysyy sitä. Uuden sivistyssanakirjan (Otava, 1994,149) mukaan dilemma [kreik. di- = kaksi-, lēmma = päätös, oletus] on "valinnan vaikeus kahden samanarvoisen asian välillä; pulma".
Universum vs. Homo sapiens Jos asetetaan piilopaikka peiton alla, oma huone, talo, kotiosoite, työpaikka, kunta, maa, maanosa, maapallo, valtioiden väliset konfliktit ja ennen kaikkea talous toiseen mittakaavaan, ne alkavat näyttää kovin toisenlaisilta.
Sijainti: Oikea kehys,
|
