VII Juhlalauluja

281. Suomen Tasavallan virsi

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Valtijas taivasten,
kaitsija kansojen,
suo että Suomenmaa
hetkellä kotitalon,
onnen ja ahdingon
suojassas olla saa;
polvesta polvehen
johdata kansa sen
tahtosi jälkehen.

2. Katseesi meihin luo,
virratkoon armos vuo
toivolla elvyttäin
rantamme rakkahat,
talvet kun uhkaavat
pakkasin, hangin, jäin;
vahvuutes kallion
pohjalla vankka on
kansamme voimaton.

3. Keskellä kuohuvan
myrskyisen maailman
haahtemme heikko vie
siivillä kantaen,
varmuutta antaen
Suomelle näytä tie
rauhaisen valkaman
keskellä kuohuvan
myrskyisen maailman.

4. Vuosien menneiden
vaivain ja kyynelten
siunaus maalle jaa;
poistunut kun on yö
määräämäs päivätyö
suo meidän suorittaa.
Vaiheissa aikojen
suo turva Suomellen
kaitsija kansojen!

282. Soi kiitokseksi Luojan!

[Jean Sibelius. A.V. (August Valdemar) Koskimies e Forsman, 1856-1929.
Esitys Kamarikuoro Camis, YouTube.]

1. Soi kiitokseksi Luojan
Sa laulu hentoinen,
Tään kaikkeuden tuojan
Ja suojan ainaisen!
Hän taitavasti toimii
Ja vaalii luontoaan,
Ja hellämielin hoivii
Maailmaa tuolta taivaastaan.

2. Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
Jos joutuu johdantaan.
Tuon lemmen äärtä, pohjaa,
ken pystyy tuota tutkimaan.

283. Muistojen päivä

[Otto Kotilainen. Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]

1. Nyt on juhla kautta maamme,
juhla Suomen lapsien.
Riemurinnoin laulaa saamme;
päivä kirkas muistojen!
Juhlii mökki, juhlii talo,
yksin kolkko korpimaa,
kansakoulun isä jalo
muiston seppeleitä saa.

2. Sinä louhit kallioita,
Suomen soita perkasit,
virittetit aamunkoita,
yöhön tähdet sytytit.
Minkä kylvit kyynelillä,
me nyt riemuin niitetään,
taival taattu eessä meillä,
siitä sua kiitetään.

3. Sinä nostit kansanlasta,
Valon tielle ohjasit.
Yöhön synkkään sortumasta
Valppahasti varjelit.
Kylvit touon ikinuoren
vainioilla versomaan,
alta pohjan vaskivuoren
päästit päivän paistamaan.

4. Päivä suuri, päivä kallis,
päivä kaunis muistojen,
emme unhon yöhön sallis,
emme sallis jäädä sen.
Lasten muistissa se säilyy
niinkuin aarre armainen,
helmen kirkkaan lailla päilyy
kautta aikain vaiheiden.

284. Kansakoulun laulu

[Otto Kotilainen. Olli Vuorinen (Wuorinen) = Olli Vuorinen-Berg, 1842-1917.]

1. Me Suomiäidin lapsoset
Nyt sydämemme tuntehet
Innolla ilmaisemme.
Kun valonlieden äärehen
On suotu sija yhteinen,
Ja oppi osaksemme.
Ei kaada oppi ojahan,
Ei tunge tieto turmahan,
Ei taito työstä työnnä;
Ken tehtävänsä laiminlyö,
Hän armoleipää sitten syö,
Ei maamme mannaa myönnä.

2. Vaan kätten työ ja ahkeruus,
Ja hengen työ ja toimekkuus
Tuo tyydytyksen parhaan;
Ja korkehimpaan auttajaan
Kun turvaumme ainiaan,
Niin emme haivu harhaan.
Siis tarmokkaasti toimintaan,
Ja hartahasti hankkimaan
Vain valistusta lisää!
Kun edistyä koitamme,
Niin parhain kunnioitamme
Myös kansakoulun isää.

285. Juhlalaulu

[Otto Kotilainen. Olli Vuorinen (Wuorinen) = Olli Vuorinen-Berg, 1842-1917.
Vrt. Uno Cygnaeuksen muistolle, laulu 297.]

1. Ylös Suomen nuoret innoin,
Juhlaan yhtykää!
Laulakaamme täysin rinnoin,
Meidän juhla tää!
Juhlikaamme muiston päivä,
Päivä toivojen!
Haihtuva on surun häivä
Nuoren keväimen.
Meissä uusi kevät koittaa,
kukkaan puhkeaa.
Meissä uuden onnen voittaa
Kallis synnyinmaa!

2. Pohjolan kun sumu raukes,
Päivä koittihe;
Tiedon kultaportit aukes
Suomen nuorille.
Kansan heimohengen työstä
Pääsi päivä se;
Yöhön meit' ei enää syöstä,
Ny on juhlamme!
Suomen "tuhatjärvet" läikkyy,
Metsät huminoi,
Sinitaivahamme väikkyy,
Väinön kannel soi!

286. Joululaulu

[Armas Maasalo. Helmi Auvinen o.s. Roos. Joulun kellot.]

1. Hiljaa, hiljaa
Joulun kellot kajahtaa.
Kautta avaruuksien
Kaikuu laulu riemuinen:
Jesus tullut on!

2. Hiljaa, hiljaa
Joulun kellot kajahtaa.
Taivahalla säteillen
Välkkyy sarja tähtösten:
Jesus tullut on!

3. Hiljaa, hiljaa
Joulun kellot kajahtaa.
Kirkkaat joulukynttilät
Lempeästi hymyvät:
Jesus tullut on!

287. Kodin virsi

[Yrjö Kilpinen. Mukaelma.]

1. Niin kauas kuin taivahan ranta
tuo kaartuvi rajaton,
ei missään niin kaunista paikkaa
kuin isäni koti on.

2. Jos kunne mun kulkevi tieni,
sydän tahtovi takaisin
sun luoksesi, lapsuuden onni
isänisäni koti on.

3. Oi Herra, se suojahas sulje
ja rauhasi sille suo
ja varjele vaaroista aina isän,
kotini kallehin.

288. Kansakoululaisten laulu

[Otto Kotilainen. J.V. Virkkala.]

1. Yksin kielin kaikin lauluun yhtykää!
Innostunein mielin soikoon sävel tää!
Suuria jos emme,
Vaan kun laulelemme,
Huolet haihtuu pois.
Soios laulu, soi!

2. Armahat on päivät meistä lapsuuden,
Kukin päivä on kuin päivä keväinen;
Niinkuin lähteen juoksu,
Niinkuin kukkain tuoksu,
Laulu leivosen,
Päiv' on lapsuuden.

4. Koulu, siinä kallis, pyhä sana on;
Sana, joka yöstä viittaa valohon.
Siellä leikit lyömme,
Siellä tosityömme
Innoin kaikki käy
Eikä huolta näy.

5. Siellä aamun koitto meille sarastaa.
Tieto, valistus kun syömmet jalostaa.
Suomen lasten työstä
Päivä nousee yöstä,
Varro, isänmaa,
Lastes toimintaa!

289. Jumalan kunnia luonnossa

[L. van Beethoven. Christian Fürchtegott Geller.]

Te taivaat soikaatte kiitosta Herran!
Ylistys hänen nimelleen!
Nyt Luojaa merien, mannerten joukot
ne kiittää aikaan ijäiseen.
Ken tähtitaivaalle tuikkehen antaa,
tähtitaivaalle tuikkehen antaa,
ken suonut on päivän,
ken suonut päivän paistavan? Ken on?
Ken voiman sanalla maailman kantaa?
:,: Sen taivaan Herra tekee vaan. :,:

290. Joulu

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Tuttava takaa vuoden
saapuvi vieraaksi,
Runsahat lahjat tuoden
pirttihin astuvi.
Ystävistä on armain,
kaivattu kautta maan,
:,: Soihduin ja olkiparmain,
valpasna varrotaan. :,:

2. Riemulla kaikki kohtaa
toivotun vieraan tään.
Silmistä onni hohtaa
lapsen ja harmaapään.
Talvien kylmä kirsi
mielistä haihtuu pois,
:,: Kaikuvi juhlavirsi,
ken nyt ei laulaa vois? :,:

3. Viesti nyt taasen kerran
kuuIuvi riemuisa.
Taivahan hurskas herra
meitä on muistava.
Maailman yöhön loistaa
ylhäällä tähtönen,
:,: Sankarin sen, ken poistaa
sorron ja vääryyden. :,:

291. Autuas yö

[Sov. J. Leino.]

Autuas yö! Autuas yö!
Synkeys poistuu ja valkeus koittaa,
Harppujen äänet niin vienosti soi;
Enkeli taivaan tul' liidellen tänne
ja tiedon kalleimman maailmaan toi:
unesta nouskaa ja kiiruhtakaa!
Paimenten jäljet teit' ohjata saa;
Betlehemissä on kirkkaus verraton,
riemuelkaa!

292. Laulu Joulutähdelle

[Otto Kotilainen. Antti Juhani (Anders Johan) Rytkönen, 1870-1930.]

1. Oi terve sä kirkas tähtönen,
sä tähti toivojen parhaiden,
sä tähti nouseva tähtiyössä,
sä tähti loistavin tähtivyössä,
sä rauhan suoja, sä onnen tuoja,
sä taivahan kirkkahin tähti.

2. Oi terve sä kirkas tähtönen,
sä tähti toivojen parhaiden,
sä riemu runsahin hentoin lasten
ja toivo vanhojen valkohasten,
sä ylväs, jalo, sä taivaan valo,
sä maailman kirkkahin tähti.

293. Sylviayhdistyksen marssi

[Otto Kotilainen. Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]

1. Yhdy meihin, sisko veikko,
Meill' on suuri yhteistyö.
Väisty sorron julma peikko,
Päiväks' vaihdu vainon yö!
Oi niin monta turvatonta
Sortuu kylmään kohteluun,
Mutta meitäkin on monta,
Eespäin, työhön taisteluun!

2. Onko lämmin sulla rinta,
Onko usko oikeaan?
Sulle silloin kallehinta
Tää on työmme ainiaan.
Kussa vääryys ennen kulki
Maahan pienet polkien,
Siellä lausukaamme julki:
Oikeutta kaikillen!

3. Missä hoidon tarve suurin,
Kussa huuto heikkojen,
Sinne luomme suojamuurin
Vainotuille veljillen.
Sillä rakkauden valta
Vihan liekit sammuttaa,
Kärsimyksen kuorman alta
Sortunehet nostattaa.

294. Jouluyö

[Otto Kotilainen. Aapo Kohonen.]

Tyyni on ilta jääpuvussaan,
kirkkaina tähdet loistaa,
enkelit taivaan tuo sanoman,
kuoleman pelvon mi poistaa.
Yötä katselen hiljaisaa,
kuuntelen sointua rauhaisaa:
Kunnia korkeudessa!
Sieluni autuutta unelmoi,
enkel'laulu kun riemuisa soi:
:,: Kunnia korkeudessa! :,:

295. Jouluaattona

[P.J. Hannikainen. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Oi terve joulukuusi,
ain', yhtä kirkas, uusi,
:,: kuin joulujuhlakin! :,:
Oi terve juhla suuri,
sä ilon alkujuuri,
oi terve, terve armahin!

2. Maa peittyy tähtivyöhön,
maailman keskiyöhön
:,: on noussut aurinko. :,:
Maa monta lahjaa saanut,
vaan lahja suurin maannut
on seimess' ammoin, ammoin jo.

3. Siks' ympär' maailmata
nyt Herran kunniata
:,: taas kaikuu korkeus. :,:
Ja rauhan riemu maahan
nyt laskee autuaahan,
kun meissä, meiss' on rakkaus.

296. Vaka vanha Väinämöinen

[Otto Kotilainen. Kalevala.]

1. Vaka vanha Väinämöinen
elelevi aikojansa
Noilla Väinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla,
Laulelevi virsiänsä,
Laulelevi, taitelevi.

2. Lauloi päivät pääksytysten,
Yhytysten yöt saneli
Muinaisia muisteloita,
Noita syntyjä syviä,
Joit' ei laula kaikki lapset,
Ymmärrä yhet urohot
Tällä inhalla iällä,
katoovalla kannikalla.

3. Kauvas kuuluvi sanoma,
Ulos viestit vierähtävät
Väinämöisen laulannasta,
Urohon osoannasta;
Viestit vierähti suvehen,
Sai sanomat Pohjolaan.

297. Uno Cygnaeuksen muistolle

[J. Sibelius. Olli Vuorinen (Wuorinen) = Olli Vuorinen-Berg, 1842-1917. Vrt. Juhlalaulu, laulu 285.]

1. Ylös Suomen lapset innoin,
juhlaan yhtykää!
Laulakaamme täysin rinnoin,
Meidän juhla tää!

2. Juhlikaamme lasten päivä,
päivä toivojen!
haihtuva on surun häivä
nuoren keväimen.

3. Meissä uusi kevät koittaa,
kukkaan puhkeaa.
Meissä uuden onnen voittaa
kallis isäinmaa!

4. Pohjolan kun sumu raukes,
päivä koittihe,
Tiedon kultaportit aukes
Suomen lapsille.

5. Uno Cygnaeuksen työstä
pääsi päivä se;
Yöhön meit' ei enää syöstä,
Ny on juhlamme!

6. Suomen tuhatjärvet läikkyy,
Metsät huminoi,
sinitaivahamme väikkyy,
Väinön kannel soi!

298. Enkel' alas liihottaa

[Piae Cantiones. Angelus emittitur. Vanha suomalainen koululaulu.
Suom. A.V. (August Valdemar) Koskimies e Forsman, 1856-1929.]

1. Enkel' alas liihottaa,
Ilosanan ilmoittaa;
Kansat Vapahtajan saa;
Riemuaa
siitä taivas sekä maa.

2. Tähti uusi heloittaa,
Kirkastaapi maailmaa,
Kuolon varjo kaikkoaa;
Riemuaa
siitä taivas sekä maa.

3. Seimen luoksi joutukaa,
Lapset, lasta katselkaa,
Jeesusta Vapahtajaa!
Riemuaa
siitä taivas sekä maa.

299. Aleksin joulu

[Otto Kotilainen. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

1. Helki, tiuku kuin helkit vaan –
Illalla joulun, kun huurre peittää maan, –
Tuima taival on kulkijalla,
Onni mustuneen orren alla,
Loista loitolle, lieto lies', –
Hankeen hukkuvi matkamies
Polulla maaIiman rannan.

2. Lennä, lumi, kuin untuvyö,
Syvä ja musta ois muuten ilta-yö,
Lennä Tuusulan lammin luokse,
Miss' on mökissä oljen tuokse,
Kussa kynttilä lehahtaa!
Kuka tuvassa huoahtaa
Polulla maaIiman rannan.

3. Lapset telmivät pahnoillaan
Liekkien leikkiin mies tuijottavi vaan,
Vielä elää ja on jo vainaa.
Kalma kaartaa ja ilma painaa.
Pystyvalkea loimottaa,
Sydän vilussaan vavahtaa
Polulla maaIiman rannan.

8. Tummat neitoset kuiskuttaa:
Elon polku kaita, laaja Manan maa,
lJnhon unta saat kyllin tuolla,
Tahdot kuolla. – "Nyt tahdon kuolla!"
Hiilos hiipuu ja tummenee,
koito kotiaan kaipailee
Polulla maaIiman rannan.

300. Lasten joululaulu

[G. Sieger. N. Järvinen. Mukaelma.]

1. Nyt juhlavirttä riemuisaa
te, lapset pienet, laulakaa:
jo joulu joutui toivottu,
tää juhla kaikkein kaivattu.

2. Me lahjan sanomattoman
nyt ottaa saimme vastahan:
on Kristus tullut maailmaan
meit' taivaan lapsiks' saattamaan.

3. Hän kuningas on armoinen,
ja pelastaja syntisten,
meit' ohjaa täällä armollaan,
vie vihdoin taivaan kunniaan.

4. SielI' lapset Herran loistavat
kuin jouluvalot kirkkahat;
ikuisen kevään maassa he
niin vihannoi kuin kuusemme.

5. Nyt kiitos, Vapahtajamme!
Sa siunaa työmme, juhlammel
Ja meillekin suo armossas
sun luonas koti autuas!

301. Hosianna

[G.J. Vogler, noin 1795. Matteus 21:9.]

Hosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen!
Hosianna, hosianna,
hosianna, hosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen!

302. Kun kukkaset keväällä puhkee

[Otto Kotilainen. Z. Topelius. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Oi Herra, sa lapsille siunaus suo,
kun kilttinä ahkeroivat!
Oi, siunaa harmajahapset nuo
:,: kun lapsina riemuita voivat :,:
kun kukkaset keväällä puhkee!

2. Kaikk' kallihit helmet ja kullat
on vain hohdetta Pohjolan jäällä;
niin riemut haihtuvat nautinnon,
:,: kuin kaste kuivalla säällä, :,:
kun kukkaset keväällä puhkee!

3. Mut rukous, rakkaus, usko ja työ
on onnesi kestävät pylväät;
niit' aina karttavi murheen yö,
:,: ne riemua tiellesi kylväät, :,:
kun kukkaset keväällä puhkeel

4. Siis työmme ja puhtahat toivehet oi,
siunaa sa Herra, ne aina,
ja laakson vihreät siemenet
:,: suo versoa voimakkaina, :,:
kun kukkaset keväällä puhkee!

303. Vappulaulu

[Erkki Melartin. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

1. Nyt iloitkaa nyt laulakaa,
niin kaunis taas on maa,
mut kauniimpi se toivo on
min kevät kasvattaa:
Nyt Vappu on,
nyt Vappu on,
taas, veikot laulakaa,
niin että taivaan Iuhtihin
tää laulu kajahtaa.

2. Maan yrtit vielä unelmoi,
myös neidot unelmoi,
ja ihana se lempi on,
mi linnun virres' soi.
Nyt Vappu on,
nyt Vappu on,
taas, veikot laulakaa,
niin että taivaan Iuhtihin
tää laulu kajahtaa.

3. Kuin astuisitte aurinkoon,
niin tienne astukaa,
kuin kuninkaita oisitte
ja teidän kaikki maa!
Nyt Vappu on,
nyt Vappu on,
taas, veikot laulakaa,
niin että taivaan Iuhtihin
tää laulu kajahtaa.

4. Oi kuulkaa, sävel siivet saa,
se oikeen kaijun saa,
se päivä kruunaa kunniaan,
ja sitä kuulee maa!
Nyt Vappu on,
nyt Vappu on,
taas, veikot laulakaa,
niin että taivaan Iuhtihin
tää laulu kajahtaa.

304. Nuorten raittiuslaulu

[Otto Kotilainen. Linda Kunnas.]

1. Me oomme lapsia Suomenmaan
ja nousevan aamun kansa.
Me tahdomme rientää taistelemaan,
kodin onnea, rauhaa puolustamaan
kukin puolesta kalleinpansa.

2 Vaikk' oomme pieniä, heikkoja vaan,
on uljuutta, innostusta!
Me nostamme lippumme hulmumaan,
sitä lippua uljaana seuratkaa,
kell' on taistohon uskallusta.

3. Kas vaara vastassa voimakas on:
väkijuomien viekkaat ansat.
Nyt niitäpä vastaan taistelohon
me käymme ja taistomme oikea on,
Sitä siunaavi kerran kansat.

4. Me oomme lapsia Suomenmaan
me valtavat toivon joukot.
Siis päätämme näin: "Emme milloinkaan
väkijuomia juo – emme muille suo" –
niin vältämme vaaran loukot.

305. On hanget korkeat

[J. Sibelius. Vilkku (Vilhelm) Joukahainen e Seppä, 1879-1929.]

1. On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!

2. Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän tiellä!

3. Oi käykää, ystävät, laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu, ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä.

4. Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä!

5. Oi anna Jumala armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit' auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!

306. Toivonliiton kevätmarssi

[Otto Kotilainen. V.K.]

1. Nyt siintää kevättaivonen,
nyt leikkii aallot järvien,
yö talven poistunut jo on,
se vaihtui valon loistohon.
Nyt metsät, haat
on laulukkaat,
oi kevät maan
on aamussaan
ja rinta sykkii riemuaan.

2. Nyt liittoon käydään kiinteään,
nyt Toivon joukkoon yhdytään:
sen johtajana Luoja on,
Hän joukkonsa vie voittohon.
Ei painostaa
sua, synnyinmaa,
saa synnin yö,
sen usvat lyö
hajalle nuorten into, työ.

3. Nää toivon joukot uljahat
sen täyttävät, min alkoivat.
Siis nuorin innoin taisteluun?
Se määrään viepi siunattuun.
Kas, peltomaa
jo aaltoaa;
me kannetaan
myös aikanaan
työn heelmät onneks Suomenmaan.

307. Joulun aatto

[Otto Kotilainen. A. Saukkonen.]

1. Äidin äiti ja taaton taatto,
laulan teille ja myöskin muille:
joutuu huomenna jouluaatto,
päästään pyhille
:,: jouIupuille. :,:

2. Hohtaa valkeena rannan raita,
puhkee kukkahan kaipuun kerkät,
elpyy mielet ja auki lentää
lasten sydänten
:,: ukset herkät. :,:

3. OlIos siunattu jouluaatto,
taasen ruusuilla talven peität,
suurin muistoin ja silkkiliinoin
viikot arkiset
:,: unhoon heität. :,:

308. Joululaulu

[R. Norén. Sov. J. Leino. Z. Topelius.]

1. Tervehtii jo meitä joulu armahin,
Saapui kylmän teitä, armas kuitenkin.
Hänpä hymyellen meitä lähestyy.
Lapset hyppiellen jälkeen lyöttäyy.
Kynttilät ne hohtaa tähtösinä niin,
sepä mielen johtaa Betlehemihin,
johtaa Betlehemihin.

2. Loista lapsen tiellä joulutähtönen!
Oi, niin ilomiellä sua katselen!
Näithän, tähti Herran, lapsosenakin,
pieni hän ol' kerran Vapahtajakin.
Loistit kirkkahasti silloin seimehen,
loistat siitä asti aina eellehen,
aina eellehen.

309. Soikoon laulumme raikas sulle

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Soikoon laulumme raikas sulle,
nuorten ystävä uupumaton,
soikoon kiitosta aamukansan,
työsi suuren mi muistava on.
Pitkäin vuosien vaivain taakka
harteitasi on painanut,
kevään toukoja vaaIinut,
kun oot hellänä syksyyn saakka.
Soikoon laulumme raikas sulle,
nuorten ystävä uupumaton.

2. Vuotten vierressä nuorten teille
kultaa auringon kylvänyt oot.
Kansan parhaaksi kalliin viljan
rakkaat Iaihosi kasvattakoot!
Taivas vielä sun kauan suokoon
nähdä riemua lapsen,
onnen kaunihin hohtehen
työsi siunaus iltas tuokoon.
Vuotten vierressä nuorten teille
kultaa auringon kylvänyt oot.

310. Uno Cygnaeuksen muistolle

[Otto Kotilainen. Kaksi osaa pitemmästä kantaatista. Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]

1. Silmä loistaa, povi paisuu,
kun me häntä muistellaan,
häntä, jonka isän Iemmen
saimme, saimme kokonaan,
jolle kansan kaikki lapset
oli yhtä arvokkaat,
joka valon valkamoilla
:,: täytti Suomen salomaat. :,:

2. – Oi jos paistais kevätpäivä,
laihot nuoret nostattain,
huokuis kesän hellä henki
valaisten ja virvottain!
Oi jos juurtuis jaloutta
Suomen lasten sydämeen,
onneksi he kasvais silloin,
:,: kasvais onneks' kansalleen. :,:

311. Jouluvaloa

[Vilho Siukonen. Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.]

1. Tulit jo meidän luoksemme,
Tulitpa joulu kulta!
Saimme kuusen ja kynttilät
tuomisiksi sulta!
Koti on valmis ja herttainen,
juhla mielessä kaikkien,
silmät loistavat pienoisten
niinkuin joulun tähdet.
Tulit joi meidän luoksemme,
Tulitpa joulu kulta!

2. Tulitpa meille kirkasna,
kiitos joulukulta!
Sytytä myöskin sydämiin
taivaan tähtien tulta.
Jeesus taivaan rintaan tuo,
kotiin riemun rikkaan suo.
Saavu nyt Jeesus meidän luo,
silloin on oikea joulu!
Tulitpa meille kirkasna,
kiitos joulukulta!

312. Kun joulu on

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927. Julkaistu Joulupukki-lehdessä 1901.
Esitys Pepe Willberg, YouTube.]

1. Kun maass' on hanki ja järvet jäässä
Ja silmä sammunut auringon,
Kun pääsky pitkän on matkan päässä
Ja metsä autio, lauluton,
Käy lämmin henkäys talvisäässä,
Kun joulu on, kun joulu on.

2. Ei huolta, murhetta kenkään muista,
Ei tunnu pakkaset tuikeat,
Vain laulu kaikuvi lasten suista,
Ja silmät riemusta hehkuvat,
Ja liekit loistavat joulupuista,
Kun joulu on, kun joulu on.

3. On äiti laittanut kystä kyllä,
Hän lahjat antaa ja lahjat saa,
Vaan seimi pahnat ja tähti yllä
Ne silmiin kalleina kangastaa;
Siks mieli hellä on kristityllä,
Kun joulu on, kun joulu on.

313. Joululaulu

[J. Sibelius. Z. Topelius. Suomentaja tuntematon.
Esitys Rajaton 2006, YouTube. Myös Sulo Saarits, Elävä arkisto, YLE.]

1. En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan;
mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan!
Sen joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan!

2. Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa,
joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa,
ja mieltä jaloa!

314. Joulujuhla

[Sisilialainen sävelmä. Johannes Daniel Falkin ja Heinrich Holzschuherin mukaan suom. Einar Englund.]

Oi sä riemuisa, oi sä autuisa,
armon tarjoova joulujuhla!
Maailman yö peitti,
Kristus päivän saatti;
riemuin riemuitse,
oi kristikunta.

315. Liittolaulu

[Otto Kotilainen. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

Veikot, siskot yhtykäämme,
Käsi käteen liittäkäämme,
Niinkuin ennen esi-isät
Ryhtyessään laulamaan.
Päättäkäämme uutterasti
Tehdä työtä kuoloon asti
Hyväks' armaan Suomenmaamme,
Kunniaksi kansamme.
Vahvistakoon meitä Herra,
Tämä päätös että kerran
Heelmän kauniin kasvattaisi
:,: Ihanteeksi isänmaan. :,:

316. Nuorten eläinystäväin marssi

[Otto Kotilainen. Vrt. Koululauluja III, Terve, ystävä sä.]

1. Nuoret oomme, aamun hetki
vasta meill' on parhaallaan.
Rohkeasti toimen retki
Yksin rinnoin aljetaan.
Miss' on kehnous päässyt voimaan,
sinne kaunis valtioimaan.
Kuulkaa, meitä maa
toimeen odottaa.
Emme työtä pelkää, emme,
Suven luomme Suomellemme.

2. Katse kirkas, reipas mieli,
tahto puhdas, tahraton;
tunto suoda oikeutta,
kun se vallassamme on.
Pahaa kostaa hyvyydellä,
heikommalle olla hellä.
Auttaa, lohduttaa
tuskaan joutuvaa:
Siin' on meidän ohjelmamme,
työssä kunniaksi maamme.

317. Suojelusenkeli I

[Otto Kotilainen. Z. Topeliuksen näytelmäkappaleeseen. Ks. Suojelusenkeli. Toinen seikkailu. Z. Topelius. Lukemisia lapsille II, WSOY, 1947, 160. Suom. V. Tarkiainen, Valter Juva, Ilmari Jäämaa. Myös Lukemisia lapsille II, näköispainos vuosilta 1906-1907, WSOY, 1982, 142.]

Ma laivani Espanjaan lastaan,
tuon heelmiä, puoloja vastaan,
ja ne tyttöni, nukkeni saa, –
mi myllyssä uinahtaa.

Sotalaivaa ma valmistan vankkaa,
tykit tulta ne tuiskivat sankkaa;
merirosvoja vastahan vaan
se lähtevi taistelemaan.

Ja mylly se jauhaa ja jauhaa,
ja koski se kuohuu ja pauhaa.
Niin hauskaa on ohjata näin
oma purtensa aavoille päin!

318. Suojelusenkeli II

[Otto Kotilainen. Z. Topeliuksen näytelmäkappaleeseen. Ks. Suojelusenkeli. Kolmas seikkailu. Z. Topelius. Lukemisia lapsille II, WSOY, 1947, 183. Suom. V. Tarkiainen, Valter Juva, Ilmari Jäämaa. Myös Lukemisia lapsille II, näköispainos vuosilta 1906-1907, WSOY, 1982, 148.]

Niin hauska juosta salohon,
kun marjat kaikki kypsät on!
Oi, huminassa hongikon
niin iloiseksi saan.
Nyt lehdot, viidat vihannoi,
ja lintuin laulut laaksoss' soi,
ja riemu hih ja heh ja hoi,
se kaikuu kautta maan.

319. Joulutonttujen laulu

[Otto Kotilainen. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

1. Nyt joutukaa, nyt joutukaa
ja nostakaatte jalkaa,
ei ullakolla unta saa
kun joulujuhla alkaa.
Nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on,
nyt nostakaatte jalkaa.
Nyt loistaa taivas, loistaa maa,
ja tuuli soittaa viiriin,
nyt tanssikaa kun tanssittaa
ja tulkaa lasten piiriin.
Nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on,
ja tuuli soittaa viiriin.

2. Ei meitä muut kuin lapset nää,
nyt saamme lahjan antaa
ne meille leikkiin luokse jää
ja meille leivän kantaa.
Nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on,
nyt saamme lalijan antaa.
Me ihmisleipää emme syö,
sen köyhille me jaamme,
kun loppuu pyhä jouluyö,
taas nukkua me saamme.
Nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on,
sen köyhille me jaamme.

3. Nyt lapset tulkaa laulaen
sit' taivas teilt' ei kielIä
ja onni olkoon ikuinen
teill' elon tuskan tiellä.
Nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on,
sit' taivas teilt' ei kieliä!
Hei, joutua tontut joutukaa,
pian uusi vuosi alkaa,
kun vuosi joulun jouduttaa,
taas nostakaamme jalkaa.
Nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on, nyt joulu on,
pian uusi vuosi alkaa!

320. Joulun tiellä

[Otto Kotilainen. Alfr. Saukkonen.]

1. On maassa lumipeitteet puhtahat
ja vaiti virrat, pikkulintuin suut.
Kuin soihdut joulun tähdet palavat
ja kitein kiiluu pakastuneet puut.
Käy aaveet armaat halki hankien
kuin siuhuin soutain läpi jouluyön.
Luo joulu kultaa mieliin ihmisten
ja rauhaa, viihdytystä vaivaan työn.

2. Kun liekit syttyy jouluikkunain,
niin tuska turtuu, ilmi ilo saa.
Nyt kuormaa kanssaveljein heikompain
on monen mieli hetken huojentaa.
Näin täyttyy pyhä käsky Rakkauden,
saa sijaa sopu, ylhä ihmisyys
ja voittaa valta suuren Valkeuden
ja kirpoo kiistat, inha itsekkyys.

3. Soi kultakello joka sydämeen:
ole nöyrä, hyvä, lapsi totuuden!
Min jäljettömiin pyyhit kyyneleen,
niin rakkaudellaan joulu maksaa sen.
Kas, kulkee joulo armain antimin
ja kultaruusut runsaat tielle luo.
Se ota vastaan nöyrin kiitoksin
– ja sieluus sija ruusuille sen suo.

321. Juhana Vilhelm Snellmanille

[Otto Kotilainen. Lars (Lauri) Jakob Stenbäck, 1811-1870.]

1. Veikko, kun totuus sai kirkkaana ilmi
Meille, kun näimme sen säihkyvin silmin
Riemuiten vannoimme kuollakin,
Sen puoIesta taistella, kuollakin.
Kun sitä kallista palvellen toimme
Sille, min parhainta uhrata voimme,
Työmme määrän ja sielumme,
Oi, kuin ol' lämpimä sieIumme!
Pettäisimmekö, minkä me innoin
Vannoimme kerta, ja horjuvin rinnoin
Sorrumme uupuen multaan maan,
Ah, voitettuina me multaan maan?

2. Ei, mutta vaarojen, taistojen tiellä
Totuus se suurena kulkevi vielä;
Vihdoin voittaa se kuitenkin,
Vaikk' kuollaan, voittaa se kuitenkin.
Rohkea rintani ollos sen tautta!
Selvänä riemun ja tuskien kautta
Loukkaamatta se eespäin käy,
Määräänsä pyhää se kohti käy.
Veikko, nyt vannoen annamme kättä
Totuutta palvella pelkeämättä;
Kestävä on se kuin ennenkin,
Ja voittaa aina kuin ennenkin.

322. Varpunen Jouluaamuna

[Otto Kotilainen. Z. Topelius. Suom. K.A. Hougberg. Esitys Essi Wuorela 2006, YouTube.]

1. Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen.
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

2. Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

3. Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

4. En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

323. Jouluyö, juhlayö

[Vuonna 1924 pidettiin J. Haydnin sävellyksenä. F. Gruber. Joseph Mohr. Suom. G.O. Schönemann.
Esityksiä YouTubessa mm. EllyJay, Nana Mouskouri, Tarja Turunen, live 2006 ja Wiener Sängerknaben.]

1. Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaikk' on työ,
kaks vain valveill' on puolisoa,
lapsen herttaisen nukkuessa,
:,: seimikätkyessään. :,:

2. Jouluyö, juhlayö!
Paimenill' yksin työ.
Enkell' taivaasta ilmoitti heill':
Suuri koittanut riemu on teill'!
:,: Kristus syntynyt on! :,:

3. Jouluyö, juhlayö!
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
:,: olkoon suosio suur! :,: