III Lauluja elämän eri aloilta

91. Elämän laulu

[Oskar Merikanto. Kasimir Leino = Kasimir Agathon Leino e Lönnbohm, 1866-1919.]

Maammopa valvoi marjuttansa,
Ett' ei se joutunut hukkaan,
Ett' ei huuhkaja aivan varhain
Iskenyt kyyhkysrukkaan.
Äitipä huonolta maailmalta
Kielteli kieltelemistään
Tietäen, ett' ei pulmustansa
Sitte hän löytäis mistään.

92. Eespäin nyt joukko nuorien

[P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. Kaarlo Terhi = Kaarlo Hammar, 1872-1921.]

1. Eespäin nyt joukko nuorien,
Sa valon joukko vaIpas!
On työsi työtä totuuden
Ja Herran sana kalpas.
Me rauhan taistoon riennämme,
Tän kansan tuskat liennämme,
Soi meidän sotahuuto näin:
Eespäin, eespäin, eespäin!

2. Pois kansastamme kurjuus, yö,
On työmme tunnussana.
Sen eestä joka rinta lyö,
Ja kerran valtavana
Kuin ukkosena pauhaten
Se kaikuu kautta ilmojen,
Ja vuoret, laaksot vastaa
Eespäin, eespäin, eespäin!

3. Meit' yhteisonni velvoittaa
Näin työhön viipymättä.
Nyt miehen mieltä vaatii maa
Ja kysyy tarmon kättä.
Ken pelkurina hiipis pois,
Ken seuraamatta olla vois,
Kun kutsu taistoon kuuluu näin:
Eespäin, eespäin, eespäin näin:
Eespäin, eespäin, eespäin!

4. Siis rintamahan joka mies,
Nyt viipyä ei siedä;
Voi huomenna jo kukaties
Yön halla viljat viedä.
Pois velttous, mi nukuttaa
Ja turman kuiluun hukuttaa.
Soi ajan ääni meille näin:
Eespäin, eespäin, eespäin!

5. Maa raitis, kansa ponteva,
Se ihanne on työmme,
Mut juoppouden peikolta
Pään murskaksi me lyömme,
Ja tappionkin jälkehen
Käy tiemme voittoon rynnäten,
Ja huutomme soi aina näin:
Eespäin, eespäin, eespäin!

93. Aatteet

[Aksel Törnudd. Kaarlo Kramsu, 1855-1895.]

1. Eestä aattehitten sotimaan
Innokkaana nuorukainen riennä!
Aatteen valtaan antau kokonaan,
Olit joukoss' suurna taikka piennä.

2. Rinnassas ain' into palakoon,
Älä aineen orjaks koskaan maadu;
Aattees voittakoon tai sortukoon,
Edestä sen taistele ja kaadu!

3. Hairahdus voi olla aatteeskin,
Elon työsi maailmalle turha:
Aatteisiin sä luota kuitenkin,
Hylkääminen oisi henkes murha!

4. Turha voi kyll' olla elos työ,
Maaksi itse pian kyllä maadut;
Muistosikin unhe kohta syö,
Peittää kerran voitot täällä saadut.

5. Aatteen voima, into tulinen
Ne tok' yksin ihmiseks sun saapi:
Ilman niitä lailla eläimen
Ihmismato liikkuu, lahoaapi.

94. Laulajain marssi

[Oskar Merikanto. Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. On voima, mi mielet nuorentaa,
elon soihtuna on joka aika,
ilo päiviä ihmisen kirkastaa,
luo huoliin hohdetta rauhaisaa;
se on laulun tenhoisa taika.

2. Se sielusi pohjalta ilmi tuo,
siellä piillyt mit' on ihaninta;
näköpiirin se hengelle suuren luo,
sen selvään tuntea meidän suo,
mitä toivoo sykkivä rinta.

3. Me laulusta mielen myrskyisen
sekasortohon sointua saamme.
Sulotuntehet turvissa kukkii sen:
niin lempi, kaipaus kauneuden,
syvä rakkaus syntymämaamme!

95. Tuule, tuuli leppeämmin

[Jean Sibelius. Vuoden 1897 promootiokantaatista. A.V. Koskimies.]

1. Tuule, tuuli, leppeämmin, missä köyhä raataa,
Viluissaan tai palavissaan kotapuita kaataa.
Tuulen leyhkät, virsin vienoin köyhää tuuditelkaa:
Köyhä työst' on uupunut, ei siedä univelkaa.

2. Laulakaa, te pienet linnut, köyhän pihapuissa,
Ilo köyhään ilmeneisi, tuntuis rintaluissa.
Hellytelkää köyhän mieli, sitä köyhä soisi:
Köyhä on luotu laulajaksi, köyhä laulun loisi.

3. Soita, salo, kanneltasi, viihdä köyhän mieltä:
Harvoin köyhä lemmen saa, vaan usein luista kieltä.
Lemmitelkää, kukat pienet, köyhän lasta kaitaa,
Köyhän laps' kun marjatiellä astuu ahon laitaa.

4. Läikkyelkää, lahden laineet, köyhän kotaan asti:
Köyhän sydän läikehtisi siitä sulommasti.
Hohda vielä hopeemmalle, virran välkkypinta:
Hopealle siitä hohtuis köyhä raukan rinta.

96. Pellavan kitkijä

[E. Katila. Otto Manninen, 1872-1950.]

1. Muien paioiks' pellava kasvaa,
minä vaan sen kitken.
Muien iloiks' iloan;
mut' itsekseni itken.

2. Katselen päivän laskua,
ja kaunis on pilven rusko.
Ennen minä uskoin, mitä minä uotin,
nyt en enää usko.

3. Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka
kullassa ruskotelkoot;
Toivot on turhia, vaikka ne kuinka
onnea uskotelkoot.

97. Terve, ystävä sä

[B.H. Crusell. Mukaelma. Vrt. Koululauluja VII, Nuorten eläinystäväin marssi.]

1. Terve, ystävä sä, tänne suojahamme,
terve liittohon nyt nuorien!
Edistys, valistus, siinä ohjelmamme,
sekä rakkaus pohjana sen.

2. Palvellaksemme Suomea, kansaa sen
ja sen toiveitakin ilolla,
oomme yhtynnä liittohon nuoruuden,
lippu liehukoon korkealla!

98. Luotsi

[N.V. Gade. Suom. norjan kielestä.]

Synkkä yö on ja myrsky nyt käy merellä,
Merimies parka kuolon on keskellä.
Tääll' varron mä rannalla.
Ja mä laulelen, vaikk' meri pauhoaa,
Hätäammunta kaikuvi kaukana,
Avuks riennän jos suo Jumala,
Sill' turvasi taivaassa on.
Muista vaan kun sä tuudit tuoll' purressas
Ja sä kauhulla näet jo kuolemas:
Sun luonasi Luoja on!
Ja jos purtesi kaatuvi aaltoihin
Ja sä itsekin vaipunet vaahtoihin,
Ällös epäile sä, turvaton,
Sill' turvasi taivaassa on.

99. Valoa kansalle

[Otto Kotilainen. Grundtvigin mukaan Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Ei oppineiden auvoksi
Vain valkeutta luotu,
Tää taivaan lahja viljalti
On köyhällenkin suotu.
Yht' aikaa kanssa kyntäjän
On noussut päivän tähti.
Sen loistehen näk' ensin hän,
Ken ensin työhön lähti.

2. Me aurinkoa palvella
Ei tunnotonta, mykkää,
Vaan hengen voiman hehkusta
Nää nuoret rinnat sykkää.
Se aatteen maata ylhäistä
Sun aavistella antaa,
ja taivaan hohtopilvistä
Se viestin kirkkaan kantaa.

3. Vaikk' on sun valos niukka vain,
Et sammua sen sallis,
Se virkistystä tuopi ain,
On sielus viesti kallis.
Ja vuoksi väärinkäytösten
Et hengen taivahalle
Sä kirkkautta päivyen
Sois paksun peiton alle.

4. Siis vastustusta, Suomessa
Ei meillä valo kohtaa,
Kuin Pohjan taivas kirkasna
Me annamme sen hohtaa.
Ja keskikesän auringon
Me luorme talviöihin,
Niin näyttävä se meille on
Tien suuriin hengen töihin.

5. Se valkeus, se pienikin,
Mi suotuna on meille,
On meille kallis, kaunihin
Luo hohdon elon teille.
Sen kansan hengen ahjosta
Toi ilmi kutsu Herran.
On kuolinhetki kansalle,
Jos sammuu pois se kerran.

100. Saaristolaisten laulu

[H. Borenius. Mukaellut A.R.]

Meren aaltojen laulua pauhoavaa,
Sen tuntee jok' ainoa meillä;
Saa lapsina meitä se tuudittaa,
Sekä miehinä toimintateillä.
Kun ilma on raskas ja päivä ei näy,
Kun synkkä on järvillä, mailla,
Venemies se ei säiky,
vaan tietähän käy
Vapahan merituulen lailla.

101. Metsämiehen laulu

[Yrjö Kilpinen. Aleksis Kivi.]

1. Terve, metsä, terve, vuori,
terve, metsän ruhtinas!
Täss' on poikas uljas, nuori;
esiin käy hän, voimaa täys',
kuin tuima tunturin tuuli.

2. Metsän poika tahdon olla,
sankar' jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painin lyön,
ja maailma Unholaan jääköön.

3. Viherjäisell' laattialla,
miss' ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.

4. Kenen ääni kiirii siellä? –
Metsän immen lempeän;
liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.

5. Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo:
myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen
Ja kuusi ryskyen kaatuu.

6. Metsän poika tahdon olla,
sankar' jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma Unholaan jääköön.

102. Koululasten laulu

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Nyt nouskaa nuoret mielemme
Ja soikoon sävel hellä,
Ja laulakaamme laulumme
Nyt suulla, sydämmellä;
On kulku meillä riemuisa,
Kun tie on kaunistettuna
Sulolla aamunhohteella
Ja Herran hyvyydellä.

2. Tää lapsuusaika kultainen
Ei mielestämme haivu,
Ja palveljaks' turhuuden
Me koskaan emme taivu;
Ja sielumme kun avaamme
Totuuden, hyveen kylvölle,
Niin silloin hento henkemme
Ei synnin yöhön vaivu.

3. Työn, leikin vaihetellessa
Kun heikot voimat varttuu,
Kun ymmärrystä, taitoa
Keralla vuotten karttuu,
Niin äidin vaivat maksetaan,
Ja askareeseen uutteraan
Hyväksi kodin, synnyinmaan
Kätemme innoin tarttuu.

103. Huutolaistytön kehtolaulu

[R. Kajanus. Kasimir (Agathon) Leino e Lönnbohm, 1866-1919.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Kansan elämä.]

1. Tuuti lasta keinuhun,
Tuuti toisen lasta,
Orjaks täytyi tulla mun,
Vapaa olin vasta.
:,: Tuutilulla, hussa-aa!
Et sä lapsi kulta
Itkullasi viedä saa
Muistojani multa. :,:

2. Tuutilulla, sydämein,
Nuku siki-unta,
Mistä saisin surullein
Unhotuksen lunta.
:,: Lapsi, miksi nuku et!
Vaiko itket siksi,
Että laulut huomannet
Orvon kyyneliksi? :,:

104. Kylväjä

[P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

1. Mä kynnän, kylvän peltoni
Ja uhraan kaikki voimani.
:,: Oi siunaa, Isä taivahan,
Tuo köyhän jyvänen! :,:

2. Lähetä pilvi satamaan
Ja päiväkulta paistamaan,
:,: Niin jyvä itää ilolla
Maan mustan povessa. :,:

3. Ja unestansa heräten,
Mullasta päänsä nostaen,
:,: Se lehdet hienot varresta
Luo kohden taivasta. :,:

105. Mökin poika

[K.J. Moring. J.L. Runeberg. Suom. Otto Manninen, 1872-1950.]

1. Jo olen hetken heilunut
Ma kirves kädessäin,
:,: Mut voimani on vaipunut –
Ei horju honka näin. :,:

2. Jäi ennen jälki, kun ma löin;
Nyt käs' on tarmotoin
:,: Kun talven pettua ma söin
Ja vettä päälle join. :,:

3. Jos muille työhön muuttaisin,
Ehk' etu eessä ois,
:,: Isännän ehkä löytäisin,
Ken selvän leivän sois. :,:

4. Kai kaupungissa palkan tois
Työ, toimi totinen. –
:,: Niin tuumin mutta tuonne pois
En toki toivo, en. :,:

5. Niin kuvastuisko kukkulat
Siell' lahtiin siintäviin,
:,: Ois päivän koitot korkeat
Ja laskut lauhat niin? :,:

6. Niin humisisko honkapuu,
Lois tuomi tuoksuaan,
:,: Ja laaksoss' impi laulusuu
Mua konsa kohtaiskaan? :,:

7. Vain lelu tuulten lennättää
On pilvi turvaton. –
:,: Kodotta, vailla ystävää
Mit' ihmis-elo on? :,:

8. Ehk' kuulee Herra ääntä maan
Ja avun antaakin;
:,: Parempi vuosi parempaan
Jo leipään auttaakin. :,:

106. Pää pystyyn!

[Yrjö Kilpinen.]

1. Pää pystyyn vaan!
Sa olet mies, et halpa mato maan!
Mi kohtaakin, ei saa se sua sortaa,
ei saa se sortaa, saa ei maahan murtaa.
:,: Pää pystyyn vaan! :,:

2. Pää pystyyn vaan!
Niin Luoj' on luonut parhaan luomistaan.
Inehmo vaikka vaipuiskin jo huoleen
katsahtaa voitok' ylös taivaan puoleen.
:,: Pää pystyyn vaan! :,:

3. Pää pystyyn vaan!
Ei Herra lastaan jätä milloinkaan.
Kun kuorman raskahan hän päälles' luopi,
lujuuden, voiman, miehuudenkin suopi.
:,: Pää pystyyn vaan! :,:

107. Karhun maanitus

[Otto Kotilainen. Anni Swanin lastennäytelmästä "Haltiain kosto".]

Otsonen metsän omena,
Mesikämmen kääryläinen,
Kävele kierten korpiani,
Kaarten karjan laitumia,
Käy kultaisna käkenä,
Hopiaisna kyyhkyläisnä,
Kätke kynnet karvoihisi,
Hampaat ikenihisi,
Paina pääsi polvelleni,
Käännä kuonosi sylihin,
Paina pääsi polvelleni,
Käännä kuonosi sylihin.

108. Pium, paum!

[K. Killinen = Kustaa Waismaa, 1849-1922. Laulu Minna Canthin näytelmästä Roinilan talossa, 1. näytös.]

1. Pium, paum! kehto heilahtaa,
kun lapsi viattomana nukahtaa,
pium, paum! äiti laulahtaa.
ja sydänkäpyänsä tuudittaa.

2. Pium, paum! sävel kajahtaa
ja nuoret karkelohon kiiruhtaa:
pium, paum! viulu vingahtaa
ja joukko tanssissa jo tanhuaa.

3. Pium, paum! Nauti elämää
sä silloin, kun se sulle hymyää!
Pium, paum! onni häilyää,
se luopi valoa ja pimiää.

4. Pium, paum! kerran kajahtaa
tuo kylmä kirkon kello, ilmoittaa:
"Pois, pois henki vaeltaa
Ja ruumis mullan alla majan saa!"

109. Merimiehen laulu

[H.M. Löhr.]

Taas lähdenkö myrskyjä kulkemahan?
Mereltä aavalta raitis käy tuuli!
Siell' rintani kaihon mä jäähdyttää saan,
Hoi –! mä jäähdyttää saan,
mä jäähdyttää saan!

110. Keijun kehtolaulu

[Juho Piltti. Ida Pihl.]

1. Nuku keijun kehtolapsi,
illan tullen uinu,
Päivän tanssit hienohapsi,
unhon maille vaivu!

2. Uinu unta, keijun lapsi,
kissankellot keinuu.
Sirkka soittaa siriseepi,
heinä hento heiluu.

111. Pien' joukko vain on meitä

[R. Bay. L. Budde. Mukaellen suom. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Pien' joukko vain on meitä,
Ei suuri arvoltaan,
Mut toivon kirkkaan teitä
Me käydä tohditaan.
Viel' lentää henki saata
Ei siivin voimakkain,
Mut kohti aatteen maata
Se pyrkiköön tok' ain'!

2. Ja meidän nuori rinta
Maan onnen tallettaa,
On meille kallehinta
Sen tietä kaunistaa.
Se toiveittemme kansa,
Min meiss' on aamunkoi,
On päässyt kahleistansa,
Työt suuret tehdä voi.

112. Ilkka

[Alice Tegnér. Kaarlo Kramsu, 1855-1895.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen historia.]

1. Viel' elää Ilkan työt, kenties
Kauanki, kansan suussa.
Hän eli niinkuin Suomen mies
Ja kuoli – hirsipuussa.

2. Ol' Ilkka talonpoika vaan,
Siis suur' ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
Hän oli aikanansa.

3. Hänt' ajan hurjan myrskyihin
Vei oikku onnetarten.
Hän sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niitä varten.

4. Se aik' ol' ajoist ankarin
Ja itkun aika varmaan
Kun käsissä Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.

5. Kyll' itki moni huokaillen,
Ett' oikeus on pilkka;
Mut itkiessä toisien,
Niin itkenyt ei Ilkka.

113. Äiti on poissa

[Saksalainen kansanlaulu.]

1. Oisinpa lintunen
Kepeäsiipinen,
Lentäisin pois!
Lentäisin luoksesi,
Luonasi äitini
Onnea ois!

2. Poissa jos oletkin,
Unessa sittenkin
Luonani käyt.
Mutta kun heräjän
Unesta, säpsähdän,
Ei sua näy.

3. Silloin, oi äitini,
Itkevi lapsesi.
Tulehan jo!
Kiirehdi tulemaan
Lastasi tapaamaan!
Palajatko? –

114. Kodin kaipuu

[Juho Piltti.
Vrt. Koululauluja V, Kotini, laulu 230.]

1. Koti armain päällä maan
Mitä meille suotukaan.
Siellä elo onnekkain,
Kodin turviss' ollessain.

2. Siellä rakkaat vanhemmat
Lapsiansa hoivaavat
Työllään, sekä neuvoillaan,
Elontietä astumaan.

3. Kauas suureen maailmaan
Kun sä joudut kulkemaan,
Muistat aina kotisi,
Sinne kaipaa mielesi.

4. Muista myöskin lapsonen
Koti toinen, taivainen.
Isän luokse ijäiseen
Pyri kotiin taivaiseen!

115. Kansakoululasten marssi

[Otto Kotilainen. J. Laine.]

1. Näin soi laulu koululasten,
raikuu ääni riemukasten!
Aurinkoinen aamun kansa
helskyttääpi marssiansa.
Eikä mieltä murheet paina, ei!

2. Onnelliset on ne hetket,
kultaiset ne kouluretket.
Joka päivä saamme uutta
tietoa ja taitavuutta.
Eikä mieltä murheet paina, ei!

3. Läksyt ensin oppikaamme
sitte leikitellä saamme.
Olkoon aina määränämme,
ett' on tehdyt tehtävämme.
Eikä mieltä murheet paina, ei!

4. Ahkerat ja aina hyvät
opintiellä menestyvät.
Heistä koulu arvon saapi,
kelpo kansan kasvattaapi.
Eikä mieltä murheet paina, ei!

116. Paimenten iltalaulu

[Otto Kotilainen.]

1. Paimenet ne laitumella
paimentavat karjaa,
mesikämmen kankahalla
etsii mettä, marjaa.
Tuu-tuu, tuu-tuu, tuu-tuu-tuu.

2. Kilin kalin, kilin kalin
karjan kellot soivat,
illan säteet paimenille
kotikutsun toivat.
Tuu-tuu, tuu-tuu, tuu-tuu-tuu.

3. Satuja soi paimenille
metsä myöhään, varhain,
ylvähät on metsän marjat,
kotiliesi parhain.
Tuu-tuu, tuu-tuu, tuu-tuu-tuu.

117. Sävelten aallot

[L. van Beethoven.]

Sävelten aallot,
Taivahan valot
Täyttävät rintani innolla ain'.
Huolet ne haihtuu,
Murheetkin vaihtuu,
Toivoen, tyynenä sydän on vain.

118. Lemminkäisen äiti

[Oskar Merikanto. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Taruja.]

1. Tuima on tuuli ja pimeä on taivo,
Suuri on ulapalla aaltojen raivo.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Kussa mun kotkani kulkeekaan?

2. Joudu jo kotihin ja lentosi heitä!
Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä,
Poikani pieni ja hentoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.

6. Ulkona ulapalla myrskyt ne pauhaa,
Täällä on lämmintä ja täällä on lauhaa.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Laske jo lahtesi valkamaan!

119. Jääkärin laulu

[Samuli "Sam." Sihvo, 1892-1927. Aarne Sihvo.]

1. Elon mainingit korkeina käyvät,
niiden keskellä kulkee mun tien'.
En tiedä, mi matkani määrä –
ylin riemu vai kuoloko lie?

2. Jäi itkemään äiti ja siskot
sekä tyttöni turvaton jäi.
Syli lämpöinen jäi oman armaan,
minun onneni riemuni jäi.

3. Ällös itke, mun kultani kallis,
minä saavun, jos Luoja sen suo;
jäänen kentälle – sotaveikot sulle
viime tervehdykseni tuo.

4. He kaihoni kertovat sulle
ja mun lempeni, kuoloni tien',
minun hautakumpuni paikan,
ja kuin rakkaus kuolohon vie.

5. Miten rakkaus kansaani, maahan
sekä lempeni Suomehen vain
minut uljaana taistojen keskeen,
sekä viimein mun kuolohon sai.

120. Maanmiehen toukolaulu

[Erkki Melartin. Kyösti Larson = Larin Kyösti, 1873-1948.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Kansan elämä.]

1. Penkoilin peltoa aamusta asti,
Taivas se kylvöni satehella kasti,
Nousisko siitä lapsille muruja,
Nousisko siitä lapsille suruja?

2. Turpeita käännän, ojitan, äistän,
Hengitän tuoksua laihon tähkäpäistä,
Iltaisen ruskon kirkkaassa kullassa
Jyväni itää mulla mustassa mullassa.

3. Peltoni liepeillä huokaa halla,
Huoli on toukoni, toivojeni alla,
Pelto on pala omasta mun rinnasta
Pelto on osa onneni hinnasta.

121. Jos voisin!

[H. von Heideman.]

1. Jos voisin laulaa kuin lintu voi,
Jos sois' mun äänen kuin leivon soi,
:,: Niin kullallein minä laulaisin,
Sen huolet hetkeksi poistaisin. :,:

2. Jos voisin lentää kuin lintunen
Ja matkustella halk' ilmojen,
:,: Niin luokse kultani lentäisin,
Sen silmist' kyynelet pyyhkisin. :,:

3. Jos voisin vielä kuin lintunen
Ma pesän laatia korpehen,
:,: Niin sinne kultani saattaisin –
Maailman myrskyiltä salaisin. :,:

4. Vaan en voi laulaa kuin lintu voi,
Ei soi mun äänen kuin leivon soi,
:,: En voi mä lentää halk' ilmojen,
En pesää laatia korpehen. :,:

122. Askelittain astumme

[ -.]

Askelittain astumme,
tasaisesti kuljemme,
kääntymättä oikealle,
väistymättä vasemmalle,
polvet kaikkein suorina,
reippahassa tahdissa,
jalkaterät ulospäin,
kädet paikoillansa näin.
Lähekkäin ei käydä saa,
suhde toisiin huomatkaa;
kulkekaamme kaksittain,
riemullisna rinnakkain.

123. Sylvian laulu

[Säv. ja sanat Z. Topelius.]

1. Ken raikas sävel sä lienetki,
Saloilla, laaksoiss' mi kaiut,
Ja kaukaa korvesta alati
Ja sinitaivaalta raiut,
Mi hiljaa tuulessa kuiskailet,
Myös aallon kuohussa pauhailet
Ja lohdun rintaani saatat?

5. Oi tullos tänne sä itkevä,
Ma rauhan rintaasi annan,
Pois heitä huolesi särkevä,
Ma lohdun taivaasta kannan!
Oi kuinka taivas tuo kaunis on
Ja kuinka maakin on verraton!
Oi tyydy lahjoihin Herran!

124. Toukolaulu

[Otto Kotilainen. Antti Juhani (Anders Johan) Rytkönen, 1870-1930.]

1. Touon aika, toivon aika,
nuori nurmi vihannoi,
laaksossa on IauIun taika,
nuori viita virttä soi.
Keijut lehdikossa lymyy,
joka kukkasessa hymyy,
kevät nuoret toivot toi.

2. Päivän terä maita kultaa,
puuhun lehti puhkeaa,
heiluu kuokka, kääntää multaa,
tuorehena tuoksuu maa.
Aura kyntää vaot syvät,
kylväjä hän kylvää jyvät,
kasvu kerran kohoaa.

3. Maita Herran henki kulkee
elämätä uutta luo,
kaikki suojahansa sulkee,
virtaa elon ikivuo.
Leikkii laine, kukkii vuoret,
nousee voimat ikinuoret
elon lähtehien luo.

125. Sotilaan laulu

[Leevi Madetoja. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

1. Ma Suomenmaata vartioin
kun sotatorvi soi,
ma kuljen kautta vainioin, mi vihannoi.
Kun vaarassa on vapaa synnyinmaa
sen töitä tahdon puolustaa.

2. Ma valtakuntaa vartioin,
ma suojaan Suomenmaan,
sen eestä elää, kuolla voin ma ainiaan.
Kun vaarassa on vapaa synnyinmaa
ja sotahuuto kajahtaa!

126. Suksimiesten laulu

[K. Collan. Suonio = Julius Leopold Fredrik Krohn, 1835-1888.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Kansan elämä.]

1. Ylös, Suomen poiat nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
Hyv' on meidän luisuttaa!
:,: Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuileevi sukkelaan! :,:

2. Heräs' tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään. –
Sukkelat on sukset meillä
Lähtään, veikot, kiistämään!
:,: Saishan koittaa
Kumpi voittaa,
Eikö tuulta saavuttais! :,:

3. Koti kontion on tuossa,
Siihen sukset kääntäkää!
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu röhöttää. –
:,: Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan! :,:

6. Vaan kun verivainolainen
Suomellemme rynnättää,
Silloin saalis toisellainen,
Veikot, meitä hiihdättää.
:,: Käsi sauvan,
Toinen raudan
Teräväisen tempoaa. :,:

7. Verihinsä kohta nääntyy
Kuka meitä vastustaa,
Kenpä pakosalle kääntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
:,: Pelastettu,
Rakastettu
Kohta ompi kotimaa. :,:

127. Syki, syki sydän kulta

[Selim Palmgren. Niilo Mantere = Juhani Nikolai Merenheimo e Mecklin, 1870-1954.]

1. Syki, syki sydän kulta,
Syki surutonna nyt!
Orvon aik' on ohi sulta,
Helmen olet löytänyt,
Helmyen herttaisen,
Helmyen, oi niin herttaisen.
Kukkain keskellä sen kuulin,
Linnut lauloi livertäin.
Soidess' sirkkuin hymyhuulin
Kultaseni kuiski näin:
Sydän mun omas sun,
Sydän mun ijät' onpi sun!

2. Laakson lehdon liepehellä
Illalla kun käyskelin,
Mulle immyt hertas, hellä
Kuiski lemmen lausehin:
Sydän mun omas sun,
Sydän mun ijät' onpi sun!
Syki, syki sydän kulta,
Syki surutonna nyt!
Orvon aik' on ohi multa,
Helmen olen löytänyt.
Rinnassain riemu vain,
Rinnassain soi nyt riemu vain!

128. Laulava lapsi

[Lauri Ikonen. Suomalainen muinaisruno.]

Laulelen liki kotia,
liki vettä vierettelen,
liki salvainta sanelen.
Ehkä kuulisi emonen,
panisi pa'an tulelle,
parasta pa'an sisähän
laulavalle lapsellensa,
linnulle likertävälle.

129. Ole päivän säteenä

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Saa päivä olla pilvinen,
saa olla kylmä saa,
kun kotonamme meille vain
suu armas hymyää,
kun käsi siellä hellä on,
mi kuivaa kyynelen ja
huoliemme haavahan
tuo voiteen leppoisen.

2. Ei paina pilvet huolien,
ei murra murhesää,
kun säde päivän herttainen
sun luonas välkkyää,
kun kevät-äänet kirkkahat,
sun ympärilläs soi
ja kasvot hohtaa rakkahat,
kuin raikas aamun koi.

3. Min ystäviltäs' toivot sä
se heille myös sä suo,
niin riennä päivän säteenä
siis murheellisten luo
ja riemullasi virkistä
sä mieltä uupuneen
ja hellä kevään kuiskahdus
vie talven kylmyyteen.

130. Laulajaksi luotu

[Väinö Raitio.]

Minun laulella tulevi,
kun olen luotu laulajaksi.
Käen kukkua tulevi,
:,: kun on luotu kukkujaksi. :,:
Kukunta käellä työnä,
laulaminen lintusilla.
Minun laulella tulevi,
kun olen luotu laulajaksi.

131. Silloinpa kesä minulla

[Armas Järnefelt. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Konsa peippo piipottavi,
Kesä lapsille tulevi;
Konsa leivo laulahtavi,
Nuoret hyppivi norolla;
Konsa kukkuvi käkönen,
Vanhuksetkin virkoavi.

2. Milloin on kesä minulla? –
Silloinpa kesä minulla,
Kun on kultani kotona,
Joutsen hellä helmassani,
Vaikka talvella tulisi,
Lumisäällä laulahtaisi.

132. Mirjamin laulu

[Erkki Melartin. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Kukka liittyvi kukkahan,
Rukka liittyvi rukkahan,
Minnekkä liityn minä Mirjam rukka,
Missä on Mirjamin kukka?

2. Päivä painui jo vuorten taa,
Kuun on helmissä metsä, maa,
Helyjä välkkyvi heinät, oljet,
Missä on Mirjamin soljet?

3. Missä viivyt sa armaani,
Missä valkea orhisi,
Joudu jo luokseni, angervoisen,
Vaiko jo löysit toisen?

133. Paimentytön sunnuntai

[Ole Bull.]

1. Sai aurinko taas jo loistelemaan,
Nyt rauhaisa päivä on Herran.
Mä muidenkin kans' oi milloinka saan
Taas templihin astella kerran?

2. Kun toiselle puolen tunturin tuon
Ens' silmäys auringon koittaa,
Käy laaksossa kansa alttarin luo
Ja tornissa kellot ne soittaa.

134. Nuorille

[Hjalmar Backman. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Kun muodot jähmettyvät
Ja riento uinahtaa,
Kun harrastuskin sammuu
Ja voima raukeaa,
Käy esiin, nuorten parvi,
Ja ihanteesi tuo,
Ja niille uudet muodot
Sydämmes lämmöin luo.

2. Puhalla riennon henki
Sun kansas sydämeen,
Ja harrastuksen hehku
Verehen hyyteiseen!
Ja Vuoksen kevätvoimin
Vapaaksi aate tee,
Niin toimenkukka puhkee,
Uus vilja korkenee.

3. Vaan jos on rintas auhto,
Käy luontoon, kansahan!
On suuri oppikirja
Elämä maailman.
Sielt' opi rakkautta
Ja voimaa kestävää:
Himoilta minkä säästät,
Se innollesi jää.

4. Älä luontoasi sorra,
Sit' ohjaa, hallitse,
Kuin villivarsaa nuorta
Totuta kuormille!
Iloitse, leiki nuorna,
Kun hetki tarjotaan,
Mut kuntoaskin käytä,
Kun työhön kutsutaan.

135. Kansanopistolaismarssi

[P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. K. Kekkonen. Mukaellut P.J. Hannikainen.]

1. Ylös nuorten parvi sankka,
Kussa kansan toiveet on,
Ylös Suomen suoja vankka,
Nouse työhön taisteloon!
Ollos valon valpas vahti,
Et si syväin syntyin mahti
:,: Uuden sammon saa'antaan! :,:

2. Lailla urhoisäin raada,
Kivet, kannot perkaa pois,
Hallan hyinen valta kaada,
Että viljaa kasvaa vois!
Joka hetki tarkoin käytä,
Ilomielin toimes täytä,
:,: Siitä voimaa uutta saat! :,:

3. Hengen vainioille työhön
Miehet, naiset rientäkää!
Huku ei se kansa yöhön,
Joka valoon rynnistää.
Tiedon valta, hengen valta
Mahdin suistaa sortajalta,
:,: Turman iskut torjuvi. :,:

4. Ylös siis sä parvi sankka,
Kussa kansan toiveet on,
Ylös Suomen suoja vankka,
Nouse työhön, taisteloon!
Ollos valon valpas vahti
Etsi syväin syntyin mahti
:,: Uuden sammon saa'antaan! :,:

136. Parempi omalla maalla

[Lauri Ikonen.]

1. Parempi omalla maalla
ropehesta vettä juo'a,
virsun kannasta ve'ellä,
kuin on maalla vierahalla
juo'a tuopista maitoa.

2. Parempi omalla maalla
maata saunan lautehilla,
saunan kiukoan kivillä,
kuin on maalla vierahalla
maata höyhenvuotehessa.

3. Parempi omalla maalla
käyä suurta suota myöten,
ruostesuota roiskutella,
kuin on maalla vierahalla
hiekkatietä helskytellä.

137. Pikku Olli

[Otto Kotilainen. S. Hongell. Lyhennettynä alkuperäisestä.]

1. Pieni Olli tiedä ei
huolta äidin, taaton.
Hymyileepi nähdessään
:,: vaikka ruumissaaton. :,:

2. Pienen Ollin elo on
kirkas päivän koitto.
Leikki leiskuu, nauru soi
:,: niinkuin heljä soitto. :,:

138. Piirilaulu

[Selim Palmgren. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

Tullos nyt leikkihin,
Helkanurmelle piirihin,
Siellä silmä loistaa,
Laulu laulun toistaa,
Illan suussa siellä
Nuoret nuorten miellä
Lehdon liepeillä leikamoi!
Älä muista mun murhettain,
Ole onnessa omanain,
Älä enään estä,
Oikein sydämestä
Anna kättä mulle.
Metsäruusun sulle
Lehdon liepeiltä lennätän!
Käänny ja tanssi taas,
Tääll' on mättäiset marjamaas,
En ma pyydä muuta,
Anna simasuuta.
Karkeloissa näissä
Sydänkesän häissä
Lempi lehdossa leikamoi!

139. Blankan ratsastaja

[A. Ekenberg. Z. Topelius.]

1. Aja, aja, aja,
Blankan ratsastaja.
Ritarini verraton
kannuksitta vielä on:
kun ne sulle koituu,
lapsuusrauhas poistuu.

2. Aja, aja, aja,
Blankan ratsastaja.
Sinisilmä poikani
kruunut sua oottavi!
kun ne sulle koituu,
lapsuusrauhas poistuu.

140. Synnöven laulu

[H. Kjerulf. Bjørnstjerne Bjørnson. Suom. Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]

1. Nyt kiitos kaikesta! Kerranhan
Me lasna leikimme metsätiellä,
Mä luulin leikin sen jatkuvan
Vanhuuden päivihin vielä.

2. Mä luulin leikin sen jatkuvan
Ain' kesälehdosta armahasti
Tuon Päivärintehen tupahan
Ja kylän kirkkohon asti.

3. Mä istuin oottaen iltaisin,
Lie katse kuusikon kautta vienyt
Vaan varjot lankesi tunturin,
Ja sinä tietä et tiennyt

4. Mä istuin oottaen, mietin niin:
Kun aika ehtii, hän tielle taipuu.
Sai tuli tuvassa sammuksiin,
Taas päivä iltaan jo vaipuu.

141. Tervehdys tovereille

[Rikard Nordraak, 1842-1866.]

1. Terve tultua talohon,
Joukkoon iloisen nuorison!
Entinen maali on vielä,
Uudet vaan kulkijat tiellä.

2. Laulu intoa yhä tuo,
Muodon tunteille myöskin luo;
Vaikka ei kiurun oo kieltä,
Onhan tok' pyrkivää mieltä.

3. Suureks' saakohon joukkonen,
Kevätrintainen, kaunonen!
Että se maailman myrskyt
Voittaa vois, tuiskut ja hyrskyt.

4. Siispä käykäämme toimintaan
Aatteen eduksi aina vaan!
Joutilas olla ken voisi,
Häpeäks', esteeks se oisi.

142. Äidin syntymäpäivänä

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Äiti armas vaalijamme, huoltajamme kullanhellä,
meitä aattelet ja muistat rakkaimmalla sydämellä;
lastes parhaaksi sa kaiken voimasi ja työsi annat,
suojelukseen kaikkivallan siunauksin meidät kannat.

2. Suurta velkaamme me sulle koskaan suorittaa voi emme;
vastalahjaks pienoiseksi tulkoon nöyrä kiitoksemme;
riemuiten ja joulun soiden piirin ympärilles luomme,
hehkuvin ja herkin mielin onnentoivotuksen tuomme.

3. Aika rientää, vierii vuodet, kohta alta kutrin harmaan
otsa hohtaa, silmä kirkas vilkkuu meidän äidin armaan;
vaan sun lempes uupumaton nuorna lastes teillä päilyy
kaunisna kuin aamun hohde muotos muistossamme.

143. Onnelliset

[Oskar Merikanto. Aleksis Kivi.]

1. Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisess' aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
Kun Pohjolan palkeet käyvät,
Kun mennyt on yö,
Kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

2. Mä kiireelle korkean vuoren
nyt tuulessa raikkahass' astun;
mun toivoni aamuisen koin,
mun kultani kohtaan siellä,
Kun mennyt on yö,
Kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

5. Täss' seison mä impeni kanssa,
ja kiharat tuulessa liehuu,
ja laaksojen hyminä soi
kuin iäisen lemmen ääni,
Kun mennyt on yö,
Kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.

144. Äitini kuva

[Fr. Sandberg. Wäinö = Kaarle Leopold Krohn, kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija, 1863-1933.]

1. Vuos' ihmiselämässä
On vaan kuin unelma;
Vaan usein päivä tuntuu
Kuin oisi vuosia.
Vaikk' onpi vuosi mennyt,
Kun meiltä muutit pois,
Kuitenkin usein tuntuu
Kuin eilen ollut ois.

2. Kun lapsuuttani muistan,
Se on kuin uni vain;
Vaan hetki, milloin kuolit,
Ei lähde muistostain.
Tuo pyhä oli hetki,
Mut karvas, katkera;
Niin silloin mietin, miksi
En sanut seurata.

3. En koskaan sua, koskaan
Unohtavani sois;
Oi jospa sua luoksein
Taas kutsua nyt vois.
Vaan vaikk' et enää tänne
Sä voi nyt tullakaan,
Mun sydämmessäin aina
Muistossa pysyt vaan.

4. Sä neuvot mua vielä.
Kuin neuvoit ennenkin.
Oi neuvojasi aina
Totella tahtoisin,
Niin että viimein voisin
Hyödyttää maatani
Ja että kuvas oisi
Rinnassain ijäti.

145. Koululaisten laulu

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Meidän joukko suunnaton,
YIi Suomenniemen,
kaikkein kulku kouluun on
saamaan sieltä siemen,
:,: sitten kypsytämme sen
hedelmäksi Suomellen. :,:

2. Tuolla koulu kohoaa.
Valot loistaa sieltä:
nuorten ääntä eloisaa
kuuluvi jo tieltä;
:,: se en humu kasvavan kansan
touon rakkahan. :,:

3. Yksin ajoin riennämme
luokse tiedonlinnan.
Jumalalle huokaamme
syvyydestä rinnan,
:,: käsi kaikkivaltiaan
suojaa lapset Suomenmaan. :,:

146. Laskiaisena

[J.N. Vainio. Juho Laine.]

1. Laskiainen tulIut on,
talven riemuhetki!
Sukset, kelkat kuntohon –
hauska alkaa retki!
Pojat, tytöt, joutuisaan
jyrkänteistä liukumaan!

2. Ladut hankeen hiihdetään,
tehdään hyppyreitä,
pakkaselle ilveillään –
ei se estä meitä.
Uutta riemua se suo:
ruusut poskille vain luo.

3. Ei nyt nahjustella, ei –
kas, kuin kelkka kiitääl
Pois nyt tieltä, hih ja hei –
sukset liukkaat liitää!
Lintuina me lennetään,
ahteen alle ennetään!

4. Rohkeasti, innostuin
sykkii rinnat nuoret.
Riemuamme täysin suin
kaikuu metsät, vuoret.
Hyppyrit kun heiskuttaa,
vauhtia vain riemu saa.

5. Sitten vihdoin pirttihin. –
Äiti ruokaa laittaa.
Vehnäpullat, maitokin –
oi, kuin nyt ne maittaa!
Näinpä kasvaa herttainen,
reipas polvi Suomellen.

147. Kyntäjän Laulu

[Suomalainen kansansävel. Eero Eerola.]

1. Tätä peltoa kynteli taattoni mun
ja kynteli taaton taatto.
Se ostettu otsin on helmeilevin,
ilon tuskan se tuttua maata.

2. Tätä astun mä nyt eikä kenkään mua
pois aurani jäljiltä saata.
Taas kypsempi kynnös jälkeeni jää,
tuhatmuistojen pyhää maata.

148. Keinulaulu

[Mikael Nyberg.]

1. Keinuseni keinumaan
ylös alas sukkelaan!
Riemuitaan!
Ken nyt oisi huolissaan!

2. Korkeemmalle kohoa,
keinu, puitten latvoja!
Nouse sa!
Riemuani keinun ma.

149. Maamiehen laulu

[Otto Kotilainen. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Pois nyt Suomen taivahalta
mustat pilven saihot!
Suomen kansan vainioilla
lainehtii jo laihot.

2. Valistuksen vahva touko
hengen viljaa tuottaa.
Voithan, Suomi, nousevahan
nuorisohon luottaa.

3. Poistu, halla, meidän maasta,
vainiomme säästä.
Toivon touot kukkimahan,
kypsymähän päästä!

4. Herran voima, auta meitä,
nosta korkealle!
Ja kun nostat, anna meidän
paistaa maailmalle!

150. Nuori kuningas

[Sulho Ranta. Kerttu Suomalainen.]

1. Nyt täysin purjein sankarit päin merta, myrskytuulta.
Pois arkuus, irti ankkurit ja sulut virran suulta.
Jo loppui aika valkaman ja kaihontyynet yömme.
:,: Nyt valloitamme maailman ja rosvojoukot lyömme. :,:

2. Siis kohti merten kuohujen nyt keulat kääntäkäämme,
Yön synkkyys, myrskyn pauhina on meidän juhIasäämme.
Jää rauhan kehnot laakerit, sen mairitus ja maine,
:,: kun herää nuoret sankarit, kun nousee taiston laine. :,:

151. Aino neiti

[Otto Kotilainen. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Joukolan joen suulla sinisorsa sousi,
Nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi.
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa –?
Veli nuori veikaten vieri ulapalla;
Sisko asui enimmäkseen emon siiven alla.
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?

2. Veli nuori taistelohon vaati vanhempansa,
Lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa.
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Päivä laski, lummekukka sydämensä sulki.
Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki.
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?

3. Sydän kielsi, äiti käski – kumpaa tuli kuulta?
Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta.
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Huojui heinä Joukolan joen rannan alla.
Impi itki, angervo paaden pallealla.
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?

4. Aamu koitti, niemen päässä karkeloivan keksi,
Aallotarta kolme – Aino-neiti neljänneksi.
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
Raitoja hän rakasti ja pelkäs pohjatuulta.
Taisi lunta vanhan päässä talven lumeks' luulta,
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.

152. Kuusitoistavuotiaan laulu

[Suomalainen kansansävel. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Mieltäni mun, miekkosen,
ei murhepilvet paina,
täytin vuotta kuusitoista
viime helluntaina.

2. Siit' on asti mieleni
kuin hunajaa ja mettä,
tunnen toivot rinnassani,
vaan en kyynelettä.

3. Tuntisin jos kaipausta,
siit' ei hiiskausta!
Eihän aika-ihminen
voi päästää valitusta.

4. Nouse riemu rinnassani,
kaiu korkealle!
Kylvä onnen-omenoita
tälle maailmalle!

153. Nauti!

[Otto Kotilainen. Fanny.]

1. Kun elämän raitis voima
Sun suonissas' virtaeleepi,
Kun nuoruus ilot ja riemut
Sun sydämes täytteleepi.
Niin nauttios vilkkahasti,
Niin nuoruus kuin yksin voi. –
Sa nauttios reippahasti,
Pois huolet ja murehet pois!

2. On lyhyt Pohjolan kesä,
Ja talvi niin pitkä on. –
Oi kuulepa lapsi Suomen
Sa kasvatti hongikon. –
Sun kevääs niin lyhyt onpi,
Ja syksy pitkä on. –
Oi nauttios lapsi Suomen,
Sa kasvatti hongikon.

154. Nuorten maamiesten laulu

[Erkki Melartin. Eero Eerola.]

1. Maamiehiä meistäpä tulkoon vaan,
niin, miehiä, mitkä ei pelkää
työn kultaisen tarttua kuokkaan kiinni,
ja joilla on sitkeetä selkää.

2. Maamiehiä meistäpä tulkoon vaan,
niin, miehiä, auran ja mielen.
Me tahdomme oppia ymmärtämään
sen peltojen pyhän kielen.

3. Me tahdomme oppia rakastamaan
ain peltojen tuoksua, multaa,
ja maasta, niin maastamme kaivamme
elon kotoisen onnen kultaa.

155. Paimenlaulu

[Klauwellin mukaan. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

1. Mä olen paimenpoikanen,
ain' iloinen kuin peipponen,
ja päivät pitkät soitan vain
mä tuohitorvellain:
:,: tuu, tuu tuuteliluu! :,:

2. Kun karjan kellot kilkkavat
ja lintuset kun laulavat,
niin kuuluu silloin hauskalta
kun vastaan torvella:
:,: tuu, tuu tuuteliluu! :,:

3. Ja illan tullen karjoinein
kun palajan, niin lystiksein
viel' annan metsän rinnasta
näin torven raikua:
:,: tuu, tuu tuuteliluu! :,:

156. Talonpoika taitava

[Sävel: Ecce novum gaudium. Carminalia selecta. Jaakko Juteini, 1819 = Jaakko Heikinpoika = Jacob Judén, 1781-1855.
Ks. myös Koululauluja I, Oi, mik' ihme riemuinen!.]

1. Talonpoika, taitava
Elon etsinnöissä,
Ole aina alkava
Päivät pellon töissä;
Näissä voimas näytä,
Kaikki hyvin käytä,
Aina työsi täytä
Urhollisesti.

2. Ei omalla pellolla
Aura paljon paina;
Mies on itse ilolla
Ahkera siell' aina.
Vaimo, kuva valon,
Onpi turva talon,
Ruokkii joukon jalon
Toimellisesti.

3. Tämä sääty suuri on,
Suuri Suomen kansa,
Eikä ole osaton
Perhe pellollansa;
Itse täytän aitan,
Leivän paksun laitan,
Toisellekin taitan
Riemullisesti.

157. Kalastajan laulu

[A.F. Lindblad. Suom. F.O. (Frans Oskar) Rapola, 1862-1910.]

1. Aamulla varhain ma rantahan saan,
ruuheni työnnän jo keinuilemaan.
Ruuhi se soljuvi lahtehen päin,
verkkojen luokse ma soutelen näin.
Aurinko kaartavi taivahan kantta,
kullaten vettä ja kaislikkorantaa.
Soutelen näin verkolle päin,
nostelen saalista pyydyksestäin.

2. Lahdelman rantahan katseeni vie,
siellä on tuuhea koivikkotie.
Sinne mun aattehen' lentävi ain'
sinne mä mielin myös soutaessain.
Kaislikko keinuvi, heinikko vastaa,
aalto se loiskien rantoa kastaa.
Hongikko niin huojuvi siin',
siellä se laulavi kultanikin.

158. Vanhan vaarin puu

[Otto Kotilainen. Iivo Härkönen, 1882-1941.]

Kaatoi ukonilma puun,
Vanhan vaarin puun.
Saipa itkuun vanha vaari:
Oisi kaatanut kaiken muun,
Viiripuuni, vinttipuuni,
Tuhonnut tupani harjaorren,
Katkonut viimeisen viljankorren,
Ei vaan ainutta pihapuutani,
Pihapuutani, pyhäpuutani,
Ilopuutani, elopuutani,
Lapsuuspuutani,
laulupuutani. –
Itki viikon vanha vaari.
Sunnuntaina jo kuolinpaari
Kantoi vaaria valkeaa.

159. Miksi en väsyisi

[Otto Kotilainen. Kanteletar.]

Hepoinenki hengähtävi
Matkan pitkän mentyänsä,
Rautanenkin raukenevi
Kesäheinän lyötyänsä,
Vetonenkin vierähtävi
Joen polven juostuansa,
Tulonenkin tuikahtavi
Yön pitkän palettuansa.
Niin miks'en minäi väsyisi,
Miks'en heikko hengähtäisi,
Miks'en vieno vierähtäisi,
Miks'en tuhma tuikahtaisi,
Illan pitkiltä iloilta,
Päivänlaskun laulamilta?

160. Kolme kultaista ohjetta

[A.P. Wahlin.]

1. Ahkeruuden anna olla
ystäväsi verraton.
:,: Mieli raitis, liesi lämmin
palkkanasi siitä on. :,:

2. Järjestyspä hoitakohon,
minkä käsi kokosi.
:,: Onhan ropo säästettävä
myöskin elon illaksi. :,:

3. Hurskas ollos! kuuluu käsky,
senhän sääsi Jumala.
:,: Silloin maan jos menettäisit,
niin on taivas tallella. :,: