Kotikirjaston uumenista

Julkistettu 15.9.2007
Parhaimmillaan IE 6.0+, res 1024 x 768 >
Linkit tarkistettu 16.5.2015


Pohjoismaisia kansansatuja

Sadun pienille ja suurille ystäville

Pohjoismaisia kansansatuja Pohjoismaisia kansansatuja, koonnut Gemma Funtek-Snellman, kuvitus Alf Danning, 142 sivua, Kuvataide, 1949.

Pohjoismaisia kansansatuja on Gemma Funtek-Snellmanin kokoama valikoima Pohjoismaiden satuperinteestä. Se julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1949 Kustannusyhtiö Kuvataiteen kustantamana. Kuvittaja Alf Danning sai vuonna 1950 juuri tästä kuvitustyöstään Rudolf Koivu -palkinnon. Kuvitus on kuitenkin tästä verkkoversiosta jätetty oheista kansikuvaa lukuunottamatta tekijänoikeussyistä pois.

Nimettömänä esiintyvä suomentaja kirjoittaa kirjan alussa seuraavasti otsikolla Sadun pienille ja suurille ystäville:

Ruotsissa on Gemma Funtek-Snellman kerännyt kaikkien viiden pohjoismaan kansanrunoudesta tunnetuimpia kansansatuja kokoelmaksi, joka käännöksenä nyt tarjotaan myös suomalaisille kansansadun ystäville luettavaksi. Ruotsinkielisen kokoelman esipuheessa todetaan, kuinka kansansadut ovat moninaisina toisintoina esiintyvää kansainvälistä yhteisomaisuutta, jonka suurena kotimaana voidaan pitää lähinnä Intiaa, satujen ja tarinain ihmemaata. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että valtaosa kansansaduista olisi intialaista alkuperää. Satuja ovat luoneet kaikki kansat, mutta intialaiset ovat merkinneet niitä kenties ensimmäisenä muistiin ja antaneet niille niin värikkään ja tenhoavan muodon, että Intia tästä syystä on esiintynyt muille kansoille sadunkertojain salaperäisenä ihmemaana.

Mutta täällä Pohjolassakin on kansansaduilla tuhatvuotiset perinteet. Oman kalevalaisen runoutemme piirissä saduilla oli keskeinen asema. Niitä kerrottiin ruotsalaisten, tanskalaisten, islantilaisten ja norjalaisten viikinkien sotaleireissä ja ne säväyttivät ennen kaikkea rauhaisan kotilieden ääressä puuhailevien naisten ja lasten ilta-askareita. Kansansaduissa kuvastuvat nyt niinkuin muinoin ihmiselämän syvimmät pyrkimykset ja toiveet, elämän tuska, pelko ja onni. Satu on kansan mielikuvituksen kuvastin, joka heijastaa niille, jotka sen kieltä ymmärtävät, ikuisia totuuksia.

Suomentaja

Monet kansansadut ja tarut voikin palauttaa historiallisiin tositapahtumiin. Esimerkiksi Saksan kansalliseepoksen Nibelungen laulun taustalta löytyy Wormsin burgundikuningaskunta, jonka hunnit tuhosivat kuninkaansa Attilan johdolla vuonna 436.

Etymologiaa

"Nykysuomessa fantasiakertomusta merkitsevällä satu-sanalla ei ole vastineita sukukielissä; karjalan satu on lainaa suomesta. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa satu voi merkitä todenperäistä sattumusta, tapausta tai myös valhetta, kirjakielessä jopa oikeusjuttua. Sana on selitetty johdokseksi verbistä sataa, jonka alkuperäinen merkitys on 'pudota'. Merkityksen kehityksen kannalta rinnakkaistapaukseksi sopii esim. saksan fallen 'pudota'-verbistä johdettu Fall 'tapaus'. Suomen kirjakielessä satu on ensimmäistä kertaa mainittu Ericus Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa vuonna 1706."

Lähde Nykysuomen etymologinen sanakirja, Kaisa Häkkinen, WSOY, 2004, 1130.

Varsinkin kansansadut ovatkin saattaneet alun perin olla aikansa uutisia - ainakin kielitieteen näkökulmasta -, jotka suullisesti levitettyinä ovat vähitellen muuntuneet kunkin kertojan ja kuulijan muistin, mielikuvituksen ja tulkintojen mukaan fantasiaksi. Tai niiden avulla on saatettu ikään kuin salakielellä kertoa asioita, joista ei ole voinut puhua.

Kansansadut ovat kaikkialla samankaltaisia sankari-, selviytymis-, maailmanselitys-, muodonmuutos- ja kasvutarinoita arkkityyppisine henkilögallerioineen, eräänlaisia kulttuurisia universaaleja. Niissä yhdistyvät myyttiset, pakanalliset, uskonnolliset ja historialliset ainekset, joihin eri kielet ja kulttuurit ovat tuoneet omat painotuksensa ja paikallisvärinsä. Niinpä samasta sadusta voi olla liikkeellä laskematon määrä erilaisia versioita.

suomi   satu

albania   përralla
bulgaria   приказка
englanti   fairy tale
espanja   cuento de hadas
esperanto   fabelo
fääri   ævintýr
galego   conto de fadas
hollanti  sprookje
islanti  ævintýri
italia   fiaba
katalaani   conte
kreikka   παραμυθι
latina   fabula
latvia   pasaka
liettua   pasaka
luxemburg   Mäerchen
norja   eventyr
portugali   contos de fadas
puola   baśń
ranska   conte de fées
romania   basm
ruotsi   saga
saksa   Märchen
serbokroatia   bajka
sloveeni   bájka
tanska   eventyr
tshekki   pohádka
turkki   masal
ukraina   казка
unkari   mese
valloni   floriconte
venäjä   сказка
viro   muinasjutt

Esimerkiksi ruotsalaisen kansansadun Satu kauniista linnasta, joka sijaitsi auringosta itään, maasta pohjoiseen norjalaisessa, Peter Christen Asbjørnsenin ja Jørgen Moen 1800-luvun lopun kokoelmassa ilmansuunnat kulkevat auringosta itään, kuusta länteen, Østenfor sol og vestenfor måne.

Tämän päivän uudet sadut kirjoitetaan pääasiassa viihteelliseksi fantasiaksi, mutta sama oveluuden, nokkeluuden, opettavaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja onnellisen lopun vaatimus koskee niitäkin.

Satu-sana

Eri kielissä satu-sanalla on erilaisia merkityksiä. Mm. englannin fairy tale ja ranskan conte de fées viittaavat keijuihin ja muihin luonnonhenkiin, tanskan, norjan, islannin ja fäärin eventyr, ævintýri, ævintýr seikkailuun, riskiin ja vaaraan. Ruotsin saga on alun perin tarkoittanut keskiaikaista, historiasta kertovaa proosaa ja kertomusta, nykyislannin saga tarkoittaa historiaa vielä tänäkin päivänä.

Saksan Märchen tulee 1000-luvun alun keskiyläsaksan sanasta Mære = Kunde, Bericht = uutinen, tieto, selonteko, selostus, raportti, mikä viittaa suoraan sadun informaatiofunktioon, mutta on nykysaksassa enää diminutiiviksi kutistuneena, ikään kuin tiedonmuruna.

Myös venäjän сказка on aiemmin tarkoittanut todellista tietämystä ja tietoja (Häkkinen, 2004, 372), mutta siirtynyt ääntämyksensä perusteella suomeen muodossa kasku. Romaanisten kielten latinalaispohjaiset conto, cuento, conte tarkoittavat laulamista ja laulua, mikä viittaa varhaisen keskiajan trubaduuritraditioon. Sanan trubaduuri etymologia taas sisältää viitteen löytämiseen ja metaforaan, eli 'löydetty' tarina kerrotaan kuvakielellä tavanomaisesta poikkeavin merkityksin.

Elävä muistikuva

Kirja on melko nuhruinen, kannet irti ja lehdet koirankorvilla, joten sillä on ollut todella kova kulutus 1950-luvun alkuvuosina. Siihen liittyy myös elävä muistikuva siitä, miten kirjan juuri saatuani istuin keittiön pöydän ääressä sitä lukien ja kinkkuvoileipää syöden, jossakin näkökentän laitamilla kirkas talvinen maisema. Tulosteina tämän verkkoversion laajuus esittely- ja sisältösivuineen olisi 60 sivua. - UJ -