Julkistettu 30.10.2007 Parhaimmillaan IE 6.0+, res 1024 x 768 >
Työväen Lauluja
II:n korjattu ja lisätty painos
Työväen Lauluja, 124 sivua, 66 laulua, Sosialistin Kirjapaino-Osuuskunta, Turku, 2. painos, 1912. Koko 80 x 123. Hinta 45 p. Tausta Jämsänkosken kirkkopalon jälkeen raivaustöissä vuonna 1925.
Tämä taskukokoinen Työväen Lauluja -kirjanen on kulkenut mukanani kymmeniä vuosia siitä asti kun lapsena löysin sen jonkin laatikon pohjalta. Se on pitkän elämänsä aikana kärsinyt pahoja kosteus- ja homevaurioita ja kaikki lehdet ovat irti, mutta teksti on säilynyt hyvin luettavissa ja - laulettavissa. Laulutkaan eivät ole muutenkaan kuluneet aikojen saatossa, vaan tuntuvat yhä edelleen kovin tuoreilta. Yhdessä laulussa sanotaan, että "pahin vihollinen meillä on kansan tietämättömyys". Mikäpä sen todempaa! Varsinkaan taas tänä päivänä.
Kirjassa on monta tuttua laulua muualtakin kuin perinteisten työväenlaulujen piiristä, eikä kaikkia nykyisin tunnettuja työväenlauluja vielä ollut olemassakaan. Kansanlaulu ja työväenlaulu. Ei siinä loppujen lopuksi suurta eroa ole. Tuttuja kirjoittajiakin kirjan Kokoelma Suomalaista Runoutta sivuilta ovat
J.H. Erkko,
Arvi Jännes,
Aleksis Kivi,
A.V. Forsman,
A. Tuokko ja
Lauri Soini, joka tunnetaan myös Lönnrotin Kansanlaulujen toimittaja Juho Ahavana.
Julius Fritiof – kuvassa takana oikealla – oli nuoren työväenliikkeen aktiivinen toimija ja kuului mm. Jämsänkosken työväenyhdistyksen johtokuntaan. Muut jäsenet ovat vasemmalta Ilmari Mäkinen, Alvar Niemi, Abel Mäkimaa, Hannes Päivärinta, Hulda Päivärinta ja Kalle Seppänen. Kuva on vuodelta 1922.
Kirjan alkulehdelle on lyijykynällä kirjoitettu Hilja-mummon ja Julius-papan nimet mummon käsialalla, mikä kertoo sen, että kirja on ollut heidän yhteisessä käytössään ennen vuotta 1915, jolloin heidät vihittiin.
Viimeiselle lehdelle on myös mummon käsialalla lyijykynällä kirjoitettu: Älä naura. Älä naura. Voisi kuvitella heidän olleen jossakin juhlallisemmassa tilaisuudessa, jossa mummo on pitänyt tärkeänä esiintyä tavallista vakavammin, mutta pappa on vain naureskellut ja mummonkin on ollut paha pysytellä peruslukemilla.
Jämsänkosken työväenyhdistyksen oma talo vihittiin käyttöön 2.11.1902. Banderolleissa mm. vaaditaan kieltolakia ja 8 tunnin työpäivää, pyydetään ei armoa vaan oikeutta ja muistutetaan Ranskan vallankumouksen tunnuslauseen mukaisesti veljeydestä, vapaudesta ja tasa-arvosta. Klikkaa kuva suuremmaksi.
Kirjan painovuosi 1912 oli sitä aikaa kun naiset olivat 6 vuotta aikaisemmin ensimmäisinä Euroopassa saaneet äänioikeuden, kun suurlakosta oli aikaa 7 vuotta, I maailmansotaan oli aikaa enää vain 2 vuotta ja maan itsenäistymiseen 5 vuotta, ja kun vaatimukset mm. 8 tunnin työpäivästä ja yhtäjaksoisesta viikkovapaasta, torpparien oikeuksista, lasten- ja vanhustenhoidosta, terveydenhuollosta, yleisestä oppivelvollisuudesta, kunnallisista työttömyysrahastoista ja yhteiskunnallisesta tasavertaisuudesta olivat ajankohtaisia. Ne kaikki on saavutettu ja ennen pitkää pikkuhiljaa menetetty.
Vertailun vuoksi sivuilla on muutamista lauluista myös toiset versiot muista lähteistä ja täydennyksenä linkit neljän laulun esityksiin YouTubessa ja YLEn Elävässä arkistossa. Tulosteina tämän verkkoversion laajuus on noin 60 sivua. - UJ -
|