Laulut 1 - 33

1. Internationale

[Kansainvälinen työväen marssi. Oma sävel. Kaisa Korhonen, YouTube. 38 kielellä mp3-tiedostoina.]

Työn-orjat! Sorron yöstä nouskaa! –
maan äärin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha mailma,
ja valta teidän silloin on!
:,: Tää on viimeinen taisto!
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään! :,:

Ei muuta johtajaa, ei luojaa,
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteis-onnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme,
yössä sorron, turmion,
kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon!
:,: Tää on viimeinen taisto!
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään! :,:

Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo
ja köyhän ihmisoikeuskin
on vain tyhjä lause tuo!
Pois jo kansat holhouksen alta!
Veljeyden sääntö on:
kellä velvotusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohonl
:,: Tää on viimeinen taisto!
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään! :,:

On kurjan kurjat kunniassa,
raharuhtinaat nuo röyhkeät;
ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkansa jo vaatii, –
nyt ryöstösaalis tuotakoon!
:,: Tää on viimeinen taisto!
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään! :,:

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansan joukko nälkäinen:
maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme; –
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkotamme, –
niin päivä pääsee paistamaan.
:,: Tää on viimeinen taisto!
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään! :,:

Loppusävelen sanat

Jo nouskaa, –
jo nouskaa!
Rintamaamme rientäkää!

2. Köyhälistön laulu

[Oma sävel. Agit-Prop, YouTube.]

Ken maasta hyisen hallan
loi pellot viljavat,
ken nosti tehdasvallan
ja linnat korkeat,
ken riemut rikkahille luo,
vaan kyynelmaljan itse juo?
:,: Joukkomme, köyhälistö,
työn raskaan raatajat. :,:

Ken aamusesta varhain
ain iltaan raataa saa,
ken herkut laatii parhain
ja vallat vaatettaa,
ken muille onnenporras on,
vaali itse koito, onneton?
:,: Joukkomme köyhälistö,
työn raskaan raatajat. :,:

Ken orjan kahleet kantoi
herrainsa laittamat,
myös henkensäkin antoi,
kun vallat vaativat?
Oi, köyhä kansa, onneton!
Sun, huomaa, pettäneet he on.
:,: Siis nouse, köyhälistö,
työn raskaan raatajat! :,:

Nyt kaikki liittykäämme
juurelle lippumme
ja rinnan rynnätkäämme!
Vapaus kansalle!
Pois hirmuvalta kaatukoon,
maailmanrauha saapukoon
:,: Käy taisteluun nyt joukko,
työn raskaan raatajat! :,:

On meidän maassa valta,
jos liitto vahva on.
Pois sorron-ikeen alta
joukkomme nouskohon!
Eespäin, kuin myrsky rynnätkää,
päin vaikka tykkein jyrinää!
:,: niin voittaa köyhälistö,
työn raskaan raatajat. :,:

3. Työväen marssi

[Tuokko. Oma sävel. Elävä arkisto, YLE.]

Käy eespäin, väki voimakas!
El' orjajoukko halpa
täst' alkain ole. Tarmollas
sä särje tieltäs salpa!
:,: Mink' kuntos keksii, kirvees lyö,
se olkoon vapaudentyö,
:,: jonk' eestä poistuu sorron yö! :,:

Nyt vapauden aika on
jo tullut meille jalo,
ja vihdoin vievät voittohon
meit' toimi, taito, valo.
:,: Se toim' on meille olemus,
ja taito se ja valkeus
:,: on hengestämme heijastus. :,:

Ja auttain näiden avujen
tiell' oikeen, vapauden
me voimme voittaa veIjeyden
ja tasa-arvoisuuden.
:,: ei riento tällä turha lie,
kun ainoastaan tää on tie,
:,: jok' kansat kunniahan vie. :,:

Työ käsiemme, hengenkin
siis ylevää on työtä.
Työ tehty kourin jäntevin
voi poistaa hengen yötä,
:,: Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön toimintaan,
:,: mut' myöskin onni synnyinmaan. :,:

4. Ankarat viimat

[Puolan vallankumousmarssin mukaan.]

Ankarat viimat ne yllämme soivat,
hirmua, kauhua haastavat ne, –
sortoa syöksevät synkeät voimat,
taistohon meitäkin vaativat he.
Aatteemme kaIlis on puhdas ja pyhä;
eespäin sen puolesta riennämme yhä
kaikkien kansojen taistohon suureen!
Lippumme korkeelle nyt liehumaan!
Aatteemme kallis on puhdas ja pyhä;
eespäin sen puolesta riennämme yhä
taistohon! taistohon lippumme juureen!
Mars, eespäin mars! nyt kiiruhtakaa!

Nääntyvät nälkähän raataja-orjat.
Tuotako, veikkoset, sallisimme!
Joukkoomme liittyvät nuoretkin, norjat,
pyöveli kurjaako pelkäisimme!
:,: Kaatuu ken puolesta aattehen suuren,
sankarimaine sen säilyvi ain'.
Voittojen hymniä laulettaessa
kaikuvi huulilta miljoonain. :,:

Julmurijoukot ne vainoovat meitä,
kahleita kansan kun katkomme me,
hyökkäämme taistohon vastahan heitä,
voitamme, suistamme sortajamme.
:,: Orjanko onnehen tyydymme halpaanl
Ei, vaan me tartumme taistelunkalpaan.
Kansoille saakoon jo onnensa hetki,
päättyköön sorrannan synkeä yö. :,:

5. Työväen joukot

[M.S. Sävel: Ilmojen kautta, lintujen teitä.]

Työväen joukot, liittykää kaikki
veljeimme kanss' yli-ympäri maan.
Kuulkaa kun soi sana nyt mahtavasti
kutsuen kansoja toimintahan:
:,: Orjuuden haudasta voittoisahan
nouskaa jo sankaritoimintahan!
"Rukoile, kärsi", se ankara käsky
pirstoiksi lyödään, ett' sirpaleet soi!
Sorron ja puuttehen allekko nääntyy
kansa, mi onnea vaatia voi! :,:

Työväelle kurjuus, laiskoille loisto,
niin toki luonto ei säätänyt, ei, –
sen sääti sorto ja vääryyden voitto,
riistäjät onnemme, leipämme vei.
:,: Hehkuvin innoin nyt taistelemaan,
mammonan herruutta kaatamahan!
Reippaasti riennämme sortoa vastaan
joutukaa kaikki jo lippumme luo!
Nyt heti voimalla, tarmolla noustaan,
pelvoton taistelu voiton meill' tuo! :,:

6. Tullos lippumme luo

[M.S. Sävel: Oi kehtomme sä.]

Sä lippu puhdas, punanen,
sua juurellasi taistellen
me luomme olot onnekkaat,
poistamme puutteet painavat.
Vaikk' kuinka ois',
nyt kahleet pois!
Ne rikki vaan
jo murretaan
ja vapauden valkamaan
nyt uljahasti astutaan!
Me taistelemme, voitamme
– ain' lippuamme seuraamme!

Oi köyhä kansa Suomessat
Sä rahavallan kahleita
jo liiaks' olet kantanut,
oot kärsinyt, oot rukoillut!
Nyt aika on,
käy taistohon!
Ken jäisi pois,
hän raukka ois',
kun huuto kuuluu kautta maan:
jo nouskaa köyhät toimintaan!
Kaikk' aattehemme eestä vaan
nyt voittohon tai kuolemaan!

7. Vala

[M. T – a. Sävel: Kuullos pyhä vala.]

Vannokaamme vala vapaudelle!
Kansan vapautta aina puollamme.
:,: Voimamme ja työmme,
sille uhratkaamme!
Terve, vapaus.
tasa-arvoisuus! :,:

Kaikki hirmuvallat alas kaadetaan,
ettei vapautta kukaan sortaa saa.
:,: Sille henkemmekin,
sydänveremmekin,
iloll' annetaan,
jos vain tarvitaan. :,:

Luoja, kuule vapaudenvala tää,
ettei vala tämä täyttämättä jääl
:,: Viime sanat olkoon,
kuolo koska tulkoon:
Veljeys, vapaus,
tasa-arvoisuus! :,:

8. Työväen laulu

[Säle. Sävel: Oi kehtomme sä.]

Kuin aallot vahvat vyöryvät
ja toinen toistaan työntävät,
niin joukko meidän ryntäjää.
Toiveemme, huudot, helkähtää.
Vapautta vaan
nyt tahdotaan. –
:,: Yks' oikeus
pois eroitus,
:,: se meill' on aatteen perustus. :,:

Ken enään vastaan nousiskaan,
ken sortaa meitä tahtoiskaan? –
kun kyllin kärsitty jo on
ja onnest' oltu osaton.
Raadettu vaan
on ainiaan,
:,: ei toivoa,
ei nauttia
:,: me saatu valon aikoja. :,:

Nyt oomme nousseet taistohon,
henkemme pyrkii valohon.
Me ihmisarvoon tahdotaan
ja yhteistyöhön, toimintaan.
Siis sorto pois,
ett' onni ois
:,: ei yksien,
vaan kaikkien,
:,: – toivomme on ainainen. :,:

9. Tasa-arvoon

[Lauri Soini. Sävel: Nouse, riennä Suomen kieli.]

Nouskohon nyt kaikki kansa
oikeuden laadintaan,
toimellansa, voimallansa
vapauden vaadintaan!
Yhteistunto, yhteiskunto,
veljeshenki verraton,
:,: yhtäläinen valta, onni,
siinä Suomen suoja on. :,:

Yhteistyöllä kansa vaati
korven kuuset väistymään.
Kansa pellot, niityt laati
metsämaahan synkeään.
Ken nyt, kurja, kukkarolla
kahlehtia kansan vois?
:,: Yhtäläinen valta, onni,
raja-aidat, teljet pois! :,:

Yhteisvoimin toimi kansa
valistusta valvottain,
yhteisäänin laulujansa
lauloi kautta maailmain,
yhteismielin synnyinmaata
kaikki käymme puoltamaan.
:,: Yhtäläinen valta, onni
välttämättä vaaditaan. :,:

Vaimo, lieden lämmin luoja,
nuoren kansan kasvattaa;
vaimo, siveyden suoja,
sulostuttaa maailmaa;
heikon hellä hoiva, nainen,
hänkö osattomaks' jää?
:,: Mies ja nainen yhdellainen –
siinä taiston määränpää. :,:

10. Venäläisten barrikaadimarssi *)

[Sovitettu kööreille ja soittokunnille yhdeksi säkeistöksi (värsyksi). Yksinkertaisuuden vuoksi voidaan yhteislaulussa laulaa myöskin kolmena nelisäkeisenä värsynä. Slloin jätetään kursiivi-kirjaimilla painetut paikat laulamatta. Agit-Prop, YouTube.]

Veikot, siskot, barrikaadein luo!
Oi, veikot, uhkaa meitä vaino taas!
Se kyllin monta uhria [uhreja] jo kaas!
:,: Nyt veljet kostonsäilät temmatkaa
ja sitte kohti sortajaa! :,:

Jaloa, suurta, taistella
on ihmisoikeudesta!
:,: Ei meitä tykit peloita,
ei raa'at sotajoukotkaan. :,:

Ees päin, veikot, vaan! Nyt taisteloon!
Ihana viime taistelo
nyt meitä, veljet, vuottaa jo.
Luo barrikaadein käyköön tie,
meit' taistoon punalippu vie.
Luo barrikaadein käyköön tie,
meit' voittoon punalippu vie.

11. Aatteen puolesta

[Saarto. Sävel: Marseljeesi.]

Ken oikeutta puolustaapi
se käyköön suojaan lippumme.
Viel' kerran totuus voiton saapi,
:,: se vahva ompi uskomme :,:
on taistelumme pyhä, jalo.
Myös vahva vihollinen on,
vaan joukkomme on pelvoton,
kun turvamme on hengen valo.
:,: Siis aatteen puolesta
olkaamme urhokkaat!
Mars, eespäin mars!
ja vaikka kuolohon, –
on voitto meidän, on! :,:

Ja pahin vihollinen meillä
on kansan tietämättömyys.
Se este edistyksen teillä,
:,: kuin auringolle synkkä syys, :,:
sen hengen miekka voi vain voittaa.
Ken meitä vastaan olla vois,
kun ompi pahin este pois,
niin mailman vapauskin koittaa.
:,: Siis aatteen puolesta, j.n.e. :,:

Siis ylös aate-siskot, -veikot,
edestä kansan, synnyinmaan!
Me yksitellen oomme heikot,
:,: vaan yhdessä kun taistellaan, :,:
niin koko mailman voimme voittaa
ja ainoastaan hävittää
vaan kahleemme, ei enempää –
taas vapauden kannel soittaa.
:,: Siis aatteen puolesta,
olkaamme urhokkaat
Mars, eespäin mars!
ja vaikka kuolohon,
on voitto meidän, on! :,:

12. Marseljeesi

[Oma sävel.]

Jo nosta pääsi köyhä kansa!
on tullut päivä kunnian!
Te ylitsenne lippuansa
:,: nyt sorron näätte nostavan :,:
Vihaisna riistäjämme ärjyy,
ne meidät orjantyöhön vie,
lapsemme viepi mierontie,
he siellä vilussansa värjyy.
:,: Siis kaikki rintamaan
ja eespäin käykää vaan!
Taistoon! Taistoon!
Lyökäämme vain pois
valta sortajain! :,:

Te kaikki kuulkaa vielä kerta
mihinkä tähtää valta tää:
se juoda tahtoo teidän verta
:,: mi suonissanne läikkyää :,:
te niinkö voitte olla raukat
ja sallitte sen jatkuvan?
Ei, rikki saivat sortajan
te iskekäätte niinkuin haukat!
:,: Aseihin astukaa
ja vasten sortajaa!
Eespäin! Eespäin!
Lyökäämme näin
pois valta riistäjäin! :,:

Ja saako raaka mahtivalta
lakeja meille laatia,
ja kansan työltä ahkeralta
:,: veroa miekoin vaatia :,:
Me alla nälkäruoskan painon
vain ryömisimme raataen,
kuin orjat tyynnä kärsien
tän nurjan poljennan ja vainon?
:,: Aseihin astukaa
ja vasten sortajaa!
Eespäin! Eespäin!
Lyökäämme näin
pois valta riistäjäin! :,:

13. Tervehdys

[Aramis. Sävel: Yksin istun ja lauleskelen.]

Ylös kansa! suuret, pienet,
halvimmatkin tajuntaan.
:,: Kuinka kurja, heikko lienet –
sinutkin jo huomataan! :,:

Poijes orjan halpa haamu,
astu joukkoon mahtavaan!
:,: Sullekin jo koittaa aamu,
sinutkin jo huomataan! :,:

Sullakin on ihmis-arvo,
mahtavien rinnalla!
:,: Sullakin on henki, tarmo –
vaikk' on ryysyt pinnalla. :,:

Opi, vaadi, innostu jo,
elä sorra itseäs –
:,: Herää, toimi sekä toivo, –
siin' on onni elämän! :,:

Tervetulleet joukkohomme,
heikot, vanhat, nuoretkin:
:,: Jos ei yksi suuri olle, –
hiekka nostaa vuoretkin! :,:

Tule seuraan ystävitten,
täällä kädet ojentaa!
:,: Tääll' on joukko vapahitten,
täällä arvo annetaan! :,:

Ken ei itseänsä huolla,
eikä vaadi arvoaan, –
:,: saa se jäädä haudan puolIa
oottamahan onneaan. :,:

14. Vapauslaulu

[M.S. Sävel: Sä pohjolan maa ikitunturien.]

Tuo kaukainen ranta jo tuoll' häämöttää,
jos myrskyt ja taistelut vois' voittaa.
Nyt uupuneet jäntereet jännittäkää,
:,: siell' onni, tyytyväisyys meille koittaa. :,:

Vaikk' toivomme täällä nyt on hämärää,
se siellä jo kirkkahana selkee.
Pois taistelun vaivat ja myrskyinen sää
:,: kun onni meidät sylihinsä sulkee. :,:

Ja orjuutta siellä ei tunnetakaan,
on piiskat ja piiskuritkin poissa.
On rauha ja rakkaus kaikilla vaan
:,: ja työtä tehdään riemun laulelmoissa. :,:

Ei syytöntä nähdä siell' kärsimässä
ja toinen ei toisen osaa ryöstä.
Ovat veljiä kaikki keskenänsä,
:,: ei heikompata nälkäkuoloon syöstä: :,:

Ei kahleilla oo siellä kiinnitetty
se henki, mi asuu rinnassamme,
vaan vapaasti toimii, ei työ keskey, –
:,: Me itse valon tietä viitoitamme. :,:

Ei onnemme maata me etsimähän
käy pilvien, avaruuden takaa. –
Me tänne se kaikille rakennetaan
:,: ja silloin vihat, salavainot lakkaa. :,:

On känsäiset kätemme viel' haavoissa,
ne merkkjnä orjuus-ajan työstä.
Ne aineita kokoo, joist' on nouseva
:,: uus' onnelamme ylös sorronyöstä. :,:

Het' rakennustöihin, sä ystävä käy
nyt liity jo veli joukkohomme?
Vaikk' valmiina työmme ehk' meille ei näy,
:,: jää kuitenkin työ tehty lapsillemme. :,:

Nyt liittykä joukkoon jok'ainoa jo,
kell' henki viel' ompi rinnassannel
Kun julmurit lyömme, niin saa sovinto
:,: ja rauhan rusko purppuroida maamme. :,:

15. Käy työhön

[Severi Nyman.]

Käy työhön, työmies, uutteraan
käs' veljen käteen liitä:
Kaikk' kaikki työhön tarvitaan,
ei yhden voimat riitä.

Käy työhön, työmies, hartaaseen,
sun aamus alkaa koittaa!
Ja kuule, virttä vapauden
jo kuorot suuret soittaa!

Käy työhön, kanssas uskallus,
ei syitä sulla pelkoon.
Ja rakkaus ja oikeus
sun työtäs ohjaelkoon!

Käy työhön, työmies, kiireimmin,
äl' unteloita vuota!
Äl' usko armo-antimiin,
mut' omaan voimaas luota!

Käy työhön työmies! Suorin tie
on aineen tie – mut' malta!
On valtaa kaks': yks' kullan lie,
mut' hengen ylivalta!

Ne raukes kätten raadannat,
ne valkeni kuin vaate;
mut' sun on määrät korkeemmat,
on ihanteet ja aate.

Ja ihantees on ihmisyys
ja aattees hyvän voitto
ja vapaus ja veljeys
ja onnen aamunkoitto.

Siis työhön! Työssä luottamus.
Ei syitä sulla pelkoon.
Ja yhteisonnen oikeus
sun työtäs' siunaelkoon;

16. Vuosisatain raunioilla

[M. K – a. Sävel: Eipä koskaan herran kansa.]

Nouskaa, lapset Väinön kansan,
uutta aikaa alkamaan!
:,: Uudet aatteet, ihanteiset
pääsevät jo kahleistaan. :,:

Loppukoon jo veljesvihat,
alkakaamme uusi työ,
:,: jotta vihdoin ihmiskunnan
vapauden kello lyö. :,:

Kaikki kansat kutsuu meitä
sortovaltaa suistamaan.
:,: Alas pappeus ja raha,
alas viina kautta maan! :,:

Särkenyt on kapitaali
järjestyksen perheisen.
:,: Poistunut on sopusointu
keskuudesta ihmisten. :,:

Luonnon henki kutsuu meitä
yhteistyöhön sointuisaan,
:,: jolla kyyneleet ja riidat
keskeltämme poistetaan. :,:

Nouse, nouse Väinön kansa
uutta aikaa alkamaan!
:,: Nouse kansain veljestyöhön
pimeyttä poistamaan. :,:

17. Kevät-laulu

[Valpas. Sävel: Talvi on jo laannut.]

Luonto on jo päässyt kohmehesta,
vapahana sydän lämmin lyö.
Laulain tuhat-äänin vapaudesta
alkaa pikkulintuin pesätyö.
"Vapaa, vapaa!" kaikuu laakso, vuori
sätehissä kevät-auringon.
"Vapaa, vapaa!" huokuu heinä nuori
kukkasille kevät-nurmikon.

Raikuu riemu! – Oi, voi työmies-orjaa!
Orja on hän maassa kevätten!
Ihanuudet herrat hältä korjaa,
väkivalloin vie sen tuottehen.
Mutta kerran meille kevät koittaa,
kerran murtuu sorron kahlehet,
kerran vapautus kansain voittaa,
soivat kaikuin laulut keväiset.

Ylös työmies! Aamurusko koittaa.
Taistellos ain, urhon tavalla!
Ihmisoikeudet voimme voittaa
oman hengen valtavoimalla.
An' ei saata sorto vallass' olla,
Ain' ei kulta luoda lakeja.
Aika uusi alkaa ruskotella,
Kevät seuraa aina talvea.

18. Seppä

[G.A.L. Sävel: Yksin istuu ja lauleskelen.]

Seppä seisoo takomassa
alasimen ääressä;
:,: rauta hehkuu hiiloksessa,
toinen hällä pihdissä. :,:

Kova kuumanakin rauta,
leikillä ei myönny se.
:,: Mutta, kas vaan, eipä auta, –
taivu pois ja värise! :,:

Hiki liukuu otsaltansa,
tuimin katsein mittelee
:,: seppä rautapalastansa,
ahkerasti muovailee. :,:

Takokaamme onneamme
samaisella innolla!
:,: Yhteisvoimin toimikaamme
rautaisella tahdolla! :,:

Eihän meidän etujamme
pohatat oo pohtineet,
:,: jos me emme onneamme
itse ole takoneet. :,:

19. Ei sorruta

[Valpas. Sävel: Vaasan marssi.]

Oi kevät, kaunis toukokuu,
sun kanssas kaikki kirkastuu,
sun helmassas on vapaus
ja suuri elon innostus.
Nyt intoillaan,
nyt riemuitaan,
ja laulellaan
kun astutaan. –
:,: Vaikk' onkin nälkää, kurjuutta, :,:
niin elohon
vain mieli on,
ei herrain alle sorruta.

Työpäivä tuntiin kahdeksaan! –
Tuo määrä mieliin painetaan.
Sen vuoksi menee elon työ,
vaan lapsiltamme poistuu yö!
Työ jaloa,
se onnea
luo ihmisen
ja kansojen.
:,: Vaikk' onkin nälkää, kurjuutta :,:
niin uusitaan
nää olot vaan,
ei herrain alle sorruta.

Ja kerran kevät kirkastuu
ja koittaa kansain toukokuu.
On vallitseva oikeus
ja pyhä, kallis vapaus, –
kun riemuitaan
ja soitellaan,
kun astutaan
ja laulellaan,
:,: ei nähdä nälkää, kurjuutta, :,:
ja ilohon
ain' mieli on,
vaan pois on herrassortaja!

20. Soi lauluni

[Säle. Oma sävel.]

Soi lauluni, heljänä helkkyös vaan
läpi usvan synkkähjin yöhön.
Elä säikkyös hornan valtaakaan
vaan huutaos kansalle: työhön!

Pahat henget ne taas ovat irrallaan
ja valta on valheella suuri,
ja on kuni sortuisi oikeus maan
ja murtuisi totuuden muuri.

Ei, ei! Tuhat kertaa, mun kansani ei,
ei anneta vääryyden voittaa,
ei enään uinuta unta me, ei,
me tahdomme voimia koittaa.

Me tahdomme puolesta oikeuden
vaikka vuoria suuria siirtää,
ja lippumme kaikkien veljeyden
me merkiksi tahdomme piirtää.

Ja laulaen käymme me taistelohon,
jalo, suuri on tehtävä meillä,
ja uskomme olkoon horjumaton,
ei olla me väärillä teillä.

Siks', kansani, kuule sun laulajias,
ja nouse, jo taistohon herää!
Käy miehissä vastahan sortajias:
nekin joukkonsa taistohon kerää.

Näin uljaana puolesta vapauden
käy Suomi – ja aika se näyttää,
ettei ole orjuus kohtalo sen,
joka kunnolla osansa täyttää!

21. Työmies, sä silmäs nostaos

[M. T – a. Sävel: Mun mikä ihanteeni on.]

Työmies, sä silmäs nostaos,
luo kauvas synkkä katsantos.
:,: Sun isänmaatas katso. :,:
Sull' onko olemassakaan,
mit isänmaaksi sanotaan,
:,: siit ota selvä itse. :,:

Omaatko mökin paikkaakaan,
johonka voisit rakentaa
:,: sun omaisilles suojan? :,:
Ne, jotka omistavat maan,
ne sua sortaa tahtoo vaan,
:,: ei syytä ole luojan. :,:

Osanhan luoja sullekin
loi isänmaasta kaunihin,
:,: sen toiset sulta ryösti! :,:
Ylellisyydes' uivatten
ne, jotka osas veivätten,
:,: sun kurjuutehen syöksi! :,:

Ei tähkää, kedon kukkasta
ei metsän marjaa poimia,
:,: sinulle ole suotu. :,:
Viel' yksin taivaan lintuset
ja veden vapaat kalaset
:,: ne rikkaille on luotu. – :,:

Ei mitään sulla päällä maan,
sä jota voisit edustaa
:,: ja omanasi pitää. :,:
Kun raha kaiken vallan saa
ja. ihmisyytes tallataan,
:,: niin sulle ei jää mitään! :,:

Kyll' viisaat sulle puhuvat,
ja oppinehet neuvovat,
:,: viitaten viekkahasti: :,:
Ymmärrä isänmaallasi
uskonto, laki, kansasi,
:,: yhdistä kaunihisti. :,:

Se kokonaisuus konsanaan
ei kauniimmalta kuulu vaan
:,: sun korvissasi koskaan. :,:
Lain rikkaat sulle sääteli
ja uskonnon he väänteli
:,: ja kansan saivat tuskaan. – :,:

Jos tuskissasi vaikeroit
ja äänes kuuluville toit,
:,: on papit ilkkumassa: :,:
Sä kärsi, kurja, poloinen,
kuoltuas kirkkaan kruunusen
:,: saat päähäs taivahassa! :,:

Jos ihmisyyttäs puoltamaan
ja oikeuttas vaatimaan
:,: käyt kärsimättömästi, :,:
niin kaikki poroporvarit
ja heidän papit, kätyrit :
:,: haukkuvat vimmatusti! :,:

Ei uskonto, ei lakikaan
voi suojata sua ollenkaan,
:,: jos olet köyhä aivan. :,:
Rahalla laki kierretään,
ja uskontokin siirretään.
:,: Se avaa portit taivaan! – :,:

Mutt' ällös sorru, työmies, hoi!
Viel uusi päivä kerran voi
:,: sun asemasi nostaa –:,:
Sä alle lipun punasen
käy osaveljeis vierehen,
:,: niin kerran voimme kostaa! :,:

22. Torpparien marssi

[Oma sävel.]

Torppari on toimen poika,
tilkullansa peuhaa vaan.
Rientää ennen aamun koita
peltojansa perkaamaan.
Väänteleepi.
käänteleepi,
kantoloita,
juurikoita.
Kuni urho konsanaan,
raataa hiki otsallaan.

Luoja lapsiensa käski
maat ja meret viljellä.
Valtamiehet nuo jo riisti
heikommalta veljeltä.
Osalliset,
onnelliset,
varalliset,
vapaaherrat
omisteli metsämaat,
kalavedet, niityt, haat. –

Sortajasi kahleet murra,
katko kaikki heikaleet;
takana on mainen herra,
hän ne päälles laittelee.
Omillesi,
lapsillesi,
oikeutta,
vapautta
elä aina kerjäile,
orjuudest' vain turvaile.

23. Työväen juhlassa

[Kaarlo Terhi. Sävel: Jos sydän sulla puhdas on.]

Pois arkiryysyt piilohon,
nyt työläiskansan juhla on;
siis nouskoon mielet, miettehet,
työn taakan alta aatokset!
Kas toisehen
näin liittyen
:,: kaikk' kaikki vaan
nyt laulamaan
:,: työn palkkaorjat innoissaan. :,:

Meill' innostusta laulu luo
ja huolissamme lohdun tuo,
kun laulamahan aukee suu,
niin päivä meille kirkastuu.
Näin väistyy yö
ja eistyy työ
:,: ja rinnakkain
kuin veljet vain
:,: käy tiemme yli sortajain. :,:

24. Maalaisväestölle

[M.S. Sävel: Arvon mekin ansaitsemme. ]

Tervetuloo joukkohomme
kyntömiehet, kuokkaajat,
ojanluojat oivalliset
sekä kasken kaatajat,
terve teille, miehet, naiset,
työläisjoukot – "katajaiset"!
Kaikki kun yhtenä
toimimme riveissä
tottapa olomme korjaantuu.

Ikävöiden kauvan teitä
odottaneet olemme,
tähän jaloon, pyhään työhön
vapauden etehen.
Kuulkaa maalaisystävämme.
Suuren suur' on tehtävämme.
Kaikki kun j.n.e.

Onko ihmisoikeutta
torpparilla ollenkaan?
Onko varma olostansa,
ja saa olla torpassaan?
Isäntä kun hyväks' näkee
milloin tahtoo, poijes käskee.
Kaikki kun j.n.e.

Jos sä etsit oikeutta,
kuka sua kuuntelee?
Rikkailla on kaikki valta,
hepä laitkin laittelee.
Papit heitä puolustavat,
köyhät vaikenemaan saavat.
Kaikki kun j.n.e.

Loiko luonnon suuri Luoja
toiset toisten orjiksi?
Rikkaatko vaan yksin pani
luomakunnan herroiksi,
vallitsemaan maat ja meret,
metsän riistan, kalavedet?
Kaikki kun j.n.e.

Ystäväni! Tuo ei ole
luojan tahto ollutkaan.
Nouse nyt jo veli, sisko,
oikeuttas puoltamaan!
Sull' on totuus puolellasi
rohkeesti käy toimintaasi.
Kaikki kun j.n.e.

Vapaus on kansan kallein,
kuollakin sen eestä voi,
koska luoja meidät kaikki
yhdenvertaisiksi loi,
minkätähden pitäis sitten
kärsii sortoo mahtavitten?
Kaikki kun j.n.e.

Olemmeko orpolapsen
kohtaloa ansainneet?
Olemmeko laiskureina,
toimetoinna eläneet?
Kuka pellot muokkaelee?
Kuka huoneet rakentelee?
Kaikki kun j.n.e.

Ketkä työmme he'elmän korjaa
jok' ois' meille kuuluvaa,
vaikka meidän vaimot, lapset
itkien kärsii puutetta?
Sen vie rikkaat, tunnottomat
köyhän kansan kiduttaiat.
Kaikki kun j.n.e.

Nouse Suomen köyhä kansa!
miehet, naiset yli maan,
tehdas- sekä maalaisväestö,
oikeutta vaatimaan!
Orjuus muuttuu vapaudeksi,
vääryys poistuu ainaiseksi.
Kaikki kun yhtenä
toimimme riveissä
Tottapa olomme korjaantuu.

25. Herätyshuuto

[M.S. Sävel: Äl' lähde pois.]

Nyt näyttää kuni kaikki oisi kuollut
ja toimintamme loppuun toimittu,
siis turhaako ois kaikki työmme ollut,
kun alussa jo näin on nukuttu?

Näin mietin, nähdessämme joukkojemme
velttoina, unisina torkkuvan.
Ja parahimpain sankar-urhojemme,
näin taistelusta kesken poistuvan.

"0n ilma raskasta ja väsyttävää
ja taisteltu on kovin", – sanotaan.
Nyt kun ois horjumatta kestettävä,
niin miehet nukkuu, kaatuu nukkuissaan.

Ei puheet, kehoitukset mitään auta,
on parasta kait olla vaiti vaan,
kun rahavallan valmistama hauta
jo ihan edessä on ammollaan.

Ei! Kerran toki tahdon vielä huutaa,
jos kumminkin ma saisin kuulemaan
ennen kun ehtii niellä heidät hauta.
Oi taivas, mua auta toimessain!

Nyt nosta raivoon kaikki luonnon voimat,
sä anna tulta leimuu salamais
ja jyristä niin, että vuoret soivat,
ett' kansan silmät kerran aukeais!

Jo herää, kansa, nouse, viel' on aika,
se myöhäistä on ehkä huomenna!
On lipussamme vielä voiton taika
jos heti käydään työhön innolla.

26. Eespäin

[– S. Sävel: Porilaisten marssi.]

Liehu, lippu punanen,
sä tunnus vapauden, veljeyden,
yhdenvertaisuuden!
Miehet, naiset yhtehen
jo astukaamme liittovalat vannoen!
Eespäin! On jo taistelo,
kun sorto syö ja meiltä vei jo rikkaat
maan ja omaisuuden:
mi on työmme tuotanto,
sen väkivalloin riistäjät ne ryösti jo.
Omaamme ei
koht' enää heille suoda.
Rosvot min vei,
sen täytyy meille tuoda;
leipää vaatii lapsemme
nuo kannattajat
tulevaisen kansamme.
Onnekas olo täytyy luoda!
sorrosta vapaa, pois rahavaltiaat!
Eespäin, me miehet, naiset innokkaat
me valloitamme yhteisiksi isäin maat!

Kuulkaa: ne luoja meille loi
ja aarteet antoi, kun hän tahtoi meitä
johtaa hengen työhön,
Ja hän ehdot siihen soi –
ne rikkaat riisti, orjankahleet meille toi.
Meidät syöksi sorrollaan
he rasituksiin, kärsimyksiin, vaivoihin
ja hengen yöhön.
Niitä nyt me poistetaan,
vuoks' oikeuden, vapauden taistellaan
Oikeus ain'
on kalliin johtehemme,
vapaus vain
on suurin rikkautemme
Meidän on ne jumalat
ja niiden valtaa
kaikki kansat toivovat.
Kauvan ei paina kahlehemme:
yhdessä olemme me vahvat, voimakkaat.
Eespäinl Te toivon liput liehukaat: –
me vallotamme uudet olot onnekkaat!

27. Työläislaulu

[Kaarlo Terhi. Sävel: Nouse, riennä, suomenkieli.]

Nouse kansa, työläiskansa
oikeuttas valvomaan;
katko kahleet, särje ansa,
joilla arvos poljetaan!
Yhteistunto, työ ja kunto
niissä köyhän voima vaan.
Nouse kansa, työläiskansa
oikeuttas vaatimaan!

Köyhälistön hartioilla
valta maan oli mahtajain,
herkut rikkahill' on noilla,
meillä kurjuus, nälkä vain.
Maa, mi tuottaa, meitä vuottaa,
ottakoon, jos tohtii ken;
kouraansa voi työmies luottaa,
yhteistuntoon joukkojen.

Arvonsa ken tuntee, tietää,
tarmon ruumiin, hengenkin.
Sortoa ei voi se sietää.
tyytyä ei almuihin.
Omin voimin, töin ja toimin
valloittaa hän aarteet maan.
Nouse kansa, työläiskansa
oikeuttas ottamaan!

28. Armeijan jumala

[Oma sävel.]

Nimeen kaikkivaltiahan
verta vaativat mahtavat maan
sekä heittävät tykkien ruuaks'
tappotannerten tuhoteuraaks'
voittoa turhaa voittamahan
äitein armahat, urheat maan.
– Niin, äidit, – kiittäkäätte
moista, julmaa armeijan jumalaa!

Nimeen kaikk'hyvän jumalan
raa'asti raastavat rakkaimpanne,
teidän turvanne, toivonne parhaat
vievät pois kuin saaliinsa varkaat.
Heitä säälittä, tunnottamasti
veriin vaivaavat kuolohon asti.
– Niin, äidit, – kiittäkäätte
moista, julmaa armeijan jumalaa!

Nimeen rakkauden jumalan
henkipattoina murhatahan
hetken turhassa turnauksessa,
sodan hullussa huumauksessa,
elo ihmisten sammutetaan,
lauma leskiä, orpoja jää.
– Niin, äidit, – kiittäkäätte
moista, julmaa armeijan jumalaa!

Nimeen vanhurskaan jumalan,
synnin, murhien rankaisijan,
kirkko siunaapi sankarehia,
verisaunassa voittanehia.
Verivirroissa seisten se pauhaa
kiitosvirren – hyi rietas! – se laulaa!
– Niin, äidit, – kiittäkäätte
moista, julmaa armeijan jumalaa!

29. Mailman tasavalta

[Oma sävel.]

Kas, ylpeällä kun otsallansa
nyt rauhanrusko jo loimuaapi.
Sitä seppelöipi rauhankansa.
Sota, sorranta vaimeneepi,
Sen jo aukeaa helma hellä,
se hyljättyjä hyväileepi,
se viluisten suo lämmitellä
se nälkäisiä ravitseepi.
Ei viivy se kauan, mä nään,
niin kuulten sen torvi jo soi.
Se mailmahan pimeään
tuo valoa, onnea, oi!
Pasunan-ääni sen jo soi,
suuren mailmantasavallan,
suuren mailmantasavallan,
suuren mailmantasavallan.

On kaunis, herttainen, säteilevä,
on murheenlapsille riemun tuoja,
mitä suurin hyvyys, hymyilevä,
hellä, heikoille turva, suoja.
Kaiken kärsivän ihmiskunnan
se ottaa suojeluksehensa,
ja itkun, onnettuuden-summan
se suistaa ikiunheeseensa.
Ei viivy se kauan j.n.e.

Käy maasta maahan sen voittokulku,
niin sen laupeustyö on laaja,
että veriin näännytetyt kansat
veljensyleilyyn on se saava?
Kautta maailman vaeltaapi
Ja kaataa esteet, telkeet vankat,
pois hellin käsin hävittääpi
se valtakuntain rajat vanhat.
Ei viivy se kauan j.n.e.

30. Punapäivän koitto

[Kansainvälinen työväen marssi. Oma sävel.]

Aamun koi se tuo päivän vallan:
kukkulat kullanhohteen saa,
purppuroi taivahan rannan,
varjot yön jo poistua saa.
Rusko aamun tuo päivän vallan,
– tuo päivän vallan!

Väistyy yö nyt jo kakaisuuteen
valo kun viiltää vaippaa sen,
se häipyvi unhohon suureen,
koite päivän käy yli maan.
Väisty, yö nyt jo kaukaisuuteen,
– yö kaukaisuuteen!

Väikkyy valkeus taivaan kannen,
sätehet uuden päivänkoin,
ne kirkastavat ihmisonnen;
ilo, riemu raikua voi!
Välky, valkeus taivaan kannen,
– yl' taivaan kannen!

Päivänkoitto se yltyy eelleen,
hautojen haamut hullaantuu
ja harmajan maillensa mennen
kotkat, korpit riivautuu.
Koitto päivän se yltyy eelleen,
– vain yltyy eelleen!

Kolminkerroin tervetullut,
ruusunpunanen aamunkoi!
Sä elvytät toivetten ummut,
tuskan tunne haihtuvi pois!
Terve, purppura päivänkoitto,
– uus' päivän koitto!

31. Uuden ajan airueille

[Hilja Liinamaa. Sävel: Kas Suomen lahdella hyrskyt.]

He monta kertaa ennen
on kansaa pettäneet
ja palkaks' aikain mennen
sai kansa kyyneleet.
He lupas' paljon aina,
vaan kahleet kansa sai,
nuo raskaat eikö paina,
jo kansa herää kai? –

Niin luulis', mutta jälleen
he tuhlaa valheitaan,
kansalle riistämälleen
taas laatii verkkojaan.
On heillä summan määrä
vain loisto, mahtavuus
ja toisten etu väärä,
nautinto, joutiluus.

Mutt' kansa hujan, hajan
kuin sokko haparoi.
Koittoa uuden ajan
vain harvat nähdä voi.
Airuet aamun koiton,
nyt teitä tarvitaan
alkavan aarteenvoiton
eest' tarmoin toimimaan.

Te paljastakaa vaiheet
ja totta puoltakaa,
kukistain juonet aiheet
ja pelastakaa maa!
Te kansa pelastakaa
petoksen kuilusta.
Se vielä maassa makaa
vaan koht' on nouseva!

Te pimeys, tuo kipein
jo täältä luokaa pois,
he ett' ei kielin lipein
sokaista kansaa vois.
Te nuoret, joille aate
ylevä kangastaa,
ihanteen punavaate,
korkeelle nostakaa!

32. Työväen kevät

[M.S. Sävel: EI' armas Annani vaalene.]

Työn poijat, kohlunne kostakaa,
te aatteemme uljaat miehet,
ja luokse lippumme nostakaa
nyt kaikki suuret ja pienet, –
:,: sen auringon nousua katsomaan,
mi luopi jo purppurahohdettaan. :,:

Työn poijat, urheet sankarit!
Kaikk' tehty on teidän töitä,
kaikk' kirkot ja palatsit,
kaupungit on taitonne ilmiöitä.
:,: Siis näyttäkää sortajajoukolle,
niin arvon työntekijä ansaitsee! :,:

Nyt toiseen tarttukaa tehtävään.
Oman onnemme ohjausnuoriin
kaikk' käykää, liittohon mahtavaan
Ja parhaanne pankaa ruoriin.
:,: Te korkeelle lippunne nostakaa,
ja veljinä tarmolla toimikaa! :,:

Kevät-aurinko luonnon nyt virkistää,
elon-toiveita uusia luopi,
uus' ruoho maasta jo pilkistää,
maa ahnaasti lämpöä juopi.
:,: On tulossa myöskin se keväinen,
mi aukoopi aatteemme kukkasen. :,:

Tää joukko nyt kevättä valmistaa,
tosi-kevättä sorretun kansan.
Se hohde jo kevähän kangastaa,
mi talvisen murtaa ansan.
:,: Se kuivaapi kyyneleet itkeväin
ja poistaapi puuttehet kärsiväin. :,:

Viel' jälkitalvi jos kylmääkin,
niin täytyyhän loppua senkin;
jos pelkuri taistomme hylkääkin,
käy aikanaan joukkoon hänkin, –
:,: kun ylenee aurinko aatteemme,
jää talviset harhailut taaksemme. :,:

33. Järjestyneiden marssi

[Emil Elo.]

Sä sorrettu veikkonen, riennä, käy,
tule kanssamme, rivejä täytä!
Nyt yhteisliittohon ennättäy,
sun voimasi, tarmosi näytä!
Nyt köyhistöjärjestö vahva luo,
punalippumme äärehen kaikki tuo,
niin sorron poistamme pois.
Tule, osamme yhdessä vaaditaan,
elo onnekas kaikille laaditaan,
– siit' estää meitä ken vois?
Ja taistossa tunnussanamme tuo,
"vapaus, tasa-arvoisuus",
se kaikkien kansojen kuulla suo
kunnes koittavi aika uus!

On yhteisliitossa voimamme,
rivit suurina voiton me saamme.
Maa kaikki on taistelotantere;
se kaikille valloittakaamme!
Siis, valveille sorrettu nouse nyt,
pois heitä jo pelko ja epäilyt!
– Jo voittohon tiemme vie!
Kun joukkomme kasvavat tuhansiin,
jalot aatteemme syövytät sydämmiin,
niin onnehen aukee tie.
Ja taistossa j.n.e.

On asema tieto ja tarmomme,
sekä oikeus meillä on kalpa,
ja totuus, se vahva on kilpemme,
– ei raudasta valettu halpa.
On suojusmuurina kättemme työ,
ja linnamme vahva on veljesvyö,
ja rynnäkkö kaikkien tahto.
Ja voittomme kaikkien onni on.
Oi, veikkonen! riennä jo joukkohon,
niin häipyvi sorto kuin vaahto!
Ja taistossa j.n.e.

   [Laulut 34 – 66.]