Filosofi ja työntutkija Jussi Vähämäki kertoo HELSINGIN SANOMISSA 25.8.2002 mm., että

"nykyään työ vaatii epämääräistä hälinää ja puuhastelua. - - keskittymiskyvyn puute, levoton siirtyminen asiasta toiseen, uteliaisuus, juokseminen uuden perässä sen pelkän uutuuden tähden ovat työn kannalta hyödyllisiä."

Työntekijänä siis menestyy parhaiten

"lyhytjänteinen persoona, joka osaa lörpötellä vailla mitään todellista sanottavaa, hyppiä asiasta toiseen ja suhteesta toiseen."

Tekstissä mainitaan myös, että näitä ominaisuuksia voi hankkia vain sellaisissa sosiaalisissa yhteyksissä,

"- - joissa voi pyöriä ainoastaan olemalla pois työmarkkinoilta. Puuhastelutyön huippuosaajan taustalla on oltava 'työttömyyttä'"

ja siksi

"kukaan säännöllisesti työskennellyt ei voi menestyä pitkään."

Psykopaatteja ja ...

Mielenkiintoinen paradoksi on se, että työttömälle - työttömyyttähän pidetään ns. 'syrjäytymisen' keskeisenä kriteerinä - nämä samat ominaisuudet luetaan viaksi (Sanamagiaa, Normi ja poikkeus). Valtiotieteen tohtori Tuula Helneen väitöskirjassa Syrjäytymisen yhteiskunta todetaan, että ns. syrjäytyneillä - esimerkkinä erilaiset lainrikkojat - on havaittu taipumus

"tietoisen lyhytjännitteiseen elämänasenteeseen: on turhaa suunnitella toimiaan kovin pitkälle tulevaisuuteen, koska mikään ei kuitenkaan ole varmaa. - -"
(2002, 98)

Jyväskylän yliopiston professori Kimmo Jokinen kertoi 5.2.2003 YLE Teeman Avoimen foorumin ohjelmassa Lörpöttelevä työ lisäksi, että työpaikoilla arvostetaan ennen kaikkea kykyä nopeaan siirtymiseen projektista toiseen, jolloin työ on jatkuvaa uuden aloittamista eikä sitä ehdi suunnitella, tehdä hyvin eikä jälkikäteen arvioida. Niinpä työ tehdään huonosti. Koulutusta ja kokemusta ei pidetä niinkään tärkeänä, vaan 'oikeaa asennetta', nuorekkuutta ja dynaamista ulkonäköä.

TV1:n ohjelmassa Tutkittu juttu, 20.2.2003, todettiin, että työelämässä mm. pitkäjännitteisyys, keskittymiskyky, tunnollisuus ja sitoutuminen ovat pahasta, ja ohjelman esittelyssä saman päivän ILTA-SANOMISSA, että

"työelämässä kaivataan ihmisiä, jotka haluavat menestyä hinnalla millä hyvänsä. He ovat toisten hyväksikäyttäjiä, joita ei syyllisyys juuri vaivaa. Psykopaatti on ihannekansalainen."

... helppoheikkejä

HELSINGIN SANOMISSA 10.4.2006 Vähämäki kiteytti nykypäivän työssä menestyjän entisaikojen helppoheikiksi, joka vain puhua pälpättää ja ohittaa muut pelkällä sujuvalla supliikilla ja hyvin laaditulla - siis ei hyvällä - ansioluettelolla. Ei siis kuulosta mitenkään houkuttelevalta. Eikä ammattitaitoiselta tai koulutetulta.

HELSINGIN SANOMISSA 17.7.2006 kerrottiinkin tuoreesta brittitutkimuksesta, jonka mukaan "ammattimies ei enää pärjää työelämässä", ja että

"Yritykset suosivat teräviä tyyppejä, jotka siirtyvät nopeasti tehtävästä toiseen - - ammattitaidosta on tullut sirpaleista - - Itsekuri ja itsekriittisyys ovat vallitsevia ammattimiehen ominaisuuksia. Tämän vuoksi ammattimies ja joka suuntaan säntäävä konsultti ovat toistensa vastakohtia. - - Työntekijät eivät välttämättä pääse enää paneutumaan tarpeeksi hyvän jäljen aikaansaamiseen. Määrä nousee laadun edelle, kun joudutaan tuottamaan koko ajan entistä enemmän erilaisia suoritteita - -".

Siis suoritteita. Se paljon puhuttu osaaminen siis ei tarkoita laatua, lahjakkuutta, intohimoa, luovuutta ja taitoa, vaan automatisoitunutta suoritusta, aivan kuin puhuttaisi polkupyörällä ajamisesta tai potalla istumisesta.