Sosiaali- ja terveysministeriön tilaston mukaan toimeentulotukiasiakkaiden määrä kasvoi 1990-luvulla eniten eli 32 % vuonna 1991, jolloin heitä oli 396 100 henkeä 222 700 taloudessa. Toimeentulotuen saamisen ehtoja kiristettiin omavastuilla vuosina 1997 ja 1998, kun toimeentulotukiasiakkaita oli ollut enimmillään jo runsaat 600 000 vuonna 1996 - samana vuonna kun EU:n ruoka-apu alkoi.

Tämä laski heidän määräänsä noin 100 000:lla, mutta silti toimeentulotukiasiakkaita oli vuonna 1999 vieläkin noin 100 000 enemmän kuin suurimman kasvun vuosina ja toimeentulotukea saavat taloudet olivat lisääntyneet siitä noin 70 000:lla. Kun työttömyyden puolestaan on kerrottu samanaikaisesti laskeneen noin 200 000:lla, niin miten ne sopivat samaan kuvioon, jos työllä tarkoitetaan ja tavoitellaan toimeentuloa? Mikä on muuttunut (sivustonsisäinen linkki avautuu uuteen isoon ikkunaan)?

Sotkanetin mukaan

"Vuonna 2003 toimeentulotukea myönnettiin 261 430 kotitaloudelle ja 424 126 henkilölle. Vuodesta 2002 talouksien määrä supistui 0,4 ja henkilöiden määrä 1,3 prosenttia. Vuonna 2003 koko Suomen väestöstä 8,1 prosenttia sai toimeentulotukea. Työikäisiä, 25-64 -vuotiaita, oli yhteensä 219 944. Heidän osuutensa tuensaajista oli 51,8 prosenttia. Työikäisten tuensaajien määrä ja suhteellinen osuus oli pysynyt lähes samana verrattuna vuoteen 2002."