|
|
"- - huolimatta liikatuotannosta ja tavaran väärennyksistä, tulvaavat työmiehet yhä suuremmissa joukoissa markkinoille ja huutavat rukoillen: Työtä! Työtä! - - He työskentelevät 12-14 tuntia päivässä ainoastaan antaakseen perin pohjin nylkeä itseään. - - Sen sijaan että työmiehet vaatisivat pulakauden jakamista ja yleistä lepoaikaa, juoksevat he päänsä puhki tehtaiden oviin. - - Herra mestari ja herra isännöitsijä! Antakaa toki meille työtä! Ei meitä vaivaa nälkä, vaan ainoastaan rakkaus työhön. - - Ja herrat teolliset ihmisystävät käyttävät työttömyyttä hyväkseen voidakseen tuottaa vieläkin huokeammalla. - - " Paul Lafargue (1842-1911) - Oikeus laiskuuteen (Le droit à la paresse), kirjoitussarja L'Egalité-lehdessä 1880. Minkä yksi virasto rakentaa, sen toinen nakertaa Ensin muna, sitten kana  Ensin muna, sitten kana MIKSI MINÄ OLIN TYÖTÖN? Koska teksti on kirjoitettu alun perin jo vuonna 2000 ovat summat markkoina, ellei toisin mainita. Ajankohtaiset ja muut täydennykset ovat tekstilaatikoissa ja pop-up -linkeissä. Yhdistelmätukityö on kirjoittamisen jälkeen vuoden 2006 alusta muuttunut ns. palkkatukityöksi. Olipa kerran vuonna 2000 Minähän olen korviani myöten retkahtanut tietokoneisiin, minulla on graafisena suunnittelijana moderni ja ajan tasalla oleva poikkitieteellis-taiteellinen ammattitaito, jonka hankkimiseksi olen tehnyt tauotta töitä jo kymmenen vuotta - tarkemmin ajatellen koko elämäni - oppilaitoksissa, kursseilla, työpaikoilla, itseopiskellen, elämänkokemuksen ja harrastuksien kautta, ympäristöä ja maailman menoa tarkkaillen, aina tilaisuuden tullen tuttavien laitteistoja vallaten, äärimmäisen pitkäjännitteisesti työvoimapoliittisia esteitä väistellen ja ammatillista täydennyskoulutusta välillä jopa vuosia odotellen, kunnes asia on taas kuin ihmeen kaupalla nitkahtanut henkäyksen verran eteenpäin. Minua ei myöskään ole kukaan koskaan sanonut mistään irti, ei ole vammoja, ei sairauksia eikä vatsakaan ole tiellä, en pode juopottelua, raihnaisuutta, rikollisia taipumuksia, laiskuutta, lukutaidottomuutta, mielenterveyshäiriöitä enkä muitakaan työttömille sälytettyjä kuolemansyntejä. Olen vain tainnut aina olla hiukan edellä aikaani kun tulin syntyneeksi noin 20 vuotta liian aikaisin, eikä minusta näytä työnantajien mielestä enää olevan työpaikkojen tilateokseksi, kiltiksi ja kritiikittömäksi, niin kuin tämän päivän 'trendi' on. Sitä paitsi minullahan ei työttömänä tietenkään ole rahaa työnhakuun eikä työvälineen hankintaan. Se maksaa. Päättäjien päiväuni Mutta tukityö antaa merkitystä työttömälle, illuusion ihmisarvosta, tietävät päättäjät, se kannustaa, innostaa ja motivoi, tuo elämään sosiaalista sisältöä ja lisää sitä ns. 'elämänhallintaa', kun joku toinen pääsee hallitsemaan minun elämääni, asioitani, tarpeitani, tahtoani, ajankäyttöäni ja jopa vapaa-aikaani, niin että minun itseni ei enää tarvitse vaivautua hallitsemaan yhtään mitään. Kas kun, jos työllinen on ns. 'jouten' se on luova prosessi, joka sisältää merkkejä rikkaasta mielikuvituksesta, ja josta järjestetään kursseja ja julkaistaan opaskirjoja. Mutta kun työtön on 'jouten', eli kun hänellä on aikaa ajatella ja pohdiskella syy-yhteyksiä, kehitellä niitä luovia prosesseja, hänen sanotaan vetelehtivän, olevan laiska ja työhaluton, mistä lopulta seuraa ongelmia, mm. mielenterveyshäiriöitä. Se on vaarallista ja niinpä häntä täytyy 'auttaa'. TARJOTTIINPA TUKITYÖTÄ Huhtikuussa vuonna 2000 En kaiken 'joutenoloni' tuoksinassa ollut ehtinyt edes huomata olevani ns. pitkäaikaistyötön, jota täytyisi oikein 'aktivoida' (mitenkähän tuo sana kuulostaakin niin säteilevän kliiniseltä?) ja 'kuntouttaa' (jotakin fysioterapeuttista kenties?), kunnes minulle yllättäen kerrottiin mahdollisuudesta oman alani yhdistelmätukityöhön (muuttui vuoden 2006 alusta ns. palkkatukityöksi), johon tarkoitukseen sekin on suunniteltu. No, minuahan ei tunnetusti saa tietokoneesta irti, jos suinkin saan sellaisen käsiini, ja aloitinkin sen sitten vanhalla lainakoneella. Nyt minusta tehtäneekin varmaan jo niin tehoterapoitu, että pitäisi lähestyä jo valon nopeutta. Ammattitaidolliselta vaativuudeltaan tämä 'aktivoiva ja kuntouttava työvoimapoliittinen toimenpide' (vai olisiko sittenkin kyse jonkin mikrosiruimplantin istutuksesta?) tosin taannuttaa (rappeuttaa?) minut jonnekin viiden vuoden takaiselle amatööritasolle, jolloin kuitenkin sain siitä vielä ihan Oikeaa palkkaa. Kysymyksessä siis ei ollut mikään pilaantumista estävä säteilytys, ei kylpyläloma, ei turvehoito, ihonpuhdistus, hieronta, kuntosali tai Cooperin testi, mistään älynystyröitä innoittavasta totta vieköön puhumattakaan, vaan talvella 2000 kovalla kohulla markkinoidun leikkityön, peitenimeltä kuntouttava työtoiminta kaltainen, mutta taloudellisesti vieläkin viheliäisempi palkaton ajankulu. Siis ikään kuin harrastustoimintaa, urheilutoimintaa, yhdistystoimintaa, leiritoimintaa tai seikkailutoimintaa, tms. huveihin, harrastuksiin, vapaa-aikaan ja henkilökohtaisiin valintoihin viittaavaa. Siirtymätyöstäkin silloin puhuttiin, mutta kukaan ei kuitenkaan tuntunut tietävät minne oli tarkoitus siirtyä, ja kenen ja koska, jos ylipäätään minnekään. Kenties taas seuraavaan 'siirtymätyöhön'? (Ks. myös Työttömyyden hinta, Stereotypioita ja alisuoriutumista) En siis tiedä mistä tai mihin minua nyt pyritään 'aktivoimaan' ja mitä sillä ajatellaan saavutettavan, mutta koska ainoana vaihtoehtona on karenssi, mikä tekee siitä käytännössä pakkotyötä, niin sen täytyy olla jonkin 'asiantuntijatyöryhmän' kirkasotsaisen uutteruuden tulosta, joten ainakin työryhmä on saatu tyytyväiseksi. Ehkä se sitten jollakin mystisellä tavalla lisää työnantajien halua henkilökunnan palkkaamiseen. Mene ja tiedä. Minulla piti laskujeni mukaan olla yhdistelmätuen ja asumistuen muodossa pienimmillään 'kannustavasti' tasan saman verran rahaa käytössä, kuin mitä tuista enimmillään työttömänä oli kertynyt (noin 4 200,00) ja enimmillään noin Yhdistelmätuki ja asumistuki KELA kärppänä asumistukea laskemaan! Bruttotulo ei noussut niin paljon, että sillä olisi ollut vaikutusta, vaan se tapahtuikin "uuden tulon perusteella" ja niinpä minä vain parin kuukauden tukityön jälkeen päädyin taas takaisin hyvin todennäköiseksi, mutta ainakin satunnaiseksi toimeentulotukiasiakkaaksi, mikä merkitsee automaattisesti myös ruokakaupan velkaa. Asumistuki on joka kuussa tasan saman kokoinen, eli välillä pieni ja välillä vielä pienempi, koska yhdistelmätukityön 'palkka' maksetaan kuitenkin arkipäivien määrän mukaan eli eri kuukausina eri suuruisena: pienimmillään siitä ja pudonneesta asumistuesta kertyy yhteensä noin Täysimääräisenä yhdistelmätuen brutto 5 200,00 lopettaisikin jo asumistuen kokonaan, jolloin suuremmasta palkasta huolimatta oltaisi silti yhä edelleen likimain samassa lähtöruudussa keskiarvolla noin 4 200,00/kk netto. Samalla kuitenkin nousisi myös veroprosentti jolloin tulos olisi taas sama ± 0. Kätevä järjestely. Työttömällä ei sovi olla yhtään enempää rahaa työssä kuin työttömänäkään. Ohjatusti ja valvotusti askarteleva varaton työtön on vaaraton työtön. Siis ei edes sitä kuuluisaa 30,00 päivässä! Mutta se on varmaan sitä, mikä päättäjien päiväunissa 'kannustaa, innostaa ja motivoi'. Ilman asumistuen laskuakaan tulo ei olisi kasvanut kuin keskimäärin alle 500,00/kk netto eli noin 22,00 päivässä. Ei siis mitään leveätä leipää silläkään. Silti yhdistelmätukityötä kutsutaan työksi ja siitä saatuja kolikoita palkaksi. No niin. "Työn täytyy aina kannattaa" hokevat päättäjät kuorossa. Miten tuo 'kannustava' 'pilkkuvirhe', noin 4,60/pv (NEL-JÄ MARK-KAA KUU-SI-KYM-MEN-TÄ PEN-NIÄ), on nyt sitten suunniteltu sijoitettavaksi, että se ns. 'kannattaisi'? Kertoisivatpa senkin vielä!
Taulukko. Vertaileva taulukko asumistuen muutoksen vaikutuksesta yhdistelmätukityön nettopalkan muodostumiseen pyöristetyin summin. Yhdistelmätukityöpalkka on 186,30/pv + 4% lomaraha 7,45/pv. Nettopalkasta on jo vähennetty ammattiliiton jäsenmaksu. Tm = työmarkkinatuki vuonna 2000, tt = toimeentulotuki. (ks. myös Kuva 1. kohta taulukon jälkeen) Tulon lasku Missä muissa töissä tuloa voisi, työsopimuksen kirjoittamisen jälkeen ja työn jo alettua, ilman sodanjulistusta noin vain laskea, kuin työttömien tukitöissä? Useinhan koeajan jälkeen se päinvastoin nousee. Mutta sillä ei liene mitään merkitystä kun kyse on vain työttömistä, joille tärkeintä työssä oletetaan itsestään selvästi olevan vain ulkoa ohjattu yksinkertainen ajankulu ja tilan täyttö eikä toimeentulolla ole niin väliä. "Kirjailijoiden apurahat ovat noin 7 000,00/kk ja sillä hinnalla ei kukaan duunari edes liikahtaisi" sanottiin Radio Ylen Ykkösen Kulttuuriuutisissa 5.12.2000. Työttömän sen sijaan on liikahdettava jo puolella siitä summasta - on se järkevää tai ei - tai seuraa karenssi ja on lakattava joksikin aikaa liikahtamasta kokonaan. Ei siis tavoitteellisesti, innostuneesti, halukkaasti, motivoidusti, omaehtoisesti tai suunnitelmallisesti, vaan vain karenssin välttämiseksi. Siis pakosta. Yksi työvoimaneuvoja tiesi asiasta sen verran, että 'uudistuksen' piti tulla käyttöön vasta joskus seuraavana syksynä ja toinen kuulosti puhelimessa siltä, kuin olisi pudonnut penkiltä. 
Kuva 1. Etummaisin alue muodostuu pelkistä tuista: työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki. Keskimmäinen alue kuvaa yhdistelmätukityöpalkkaa pienennetyn asumistuen 613,00 pohjalta ja takimmaisin alue yhdistelmätukityöpalkkaa, jos asumistuki olisi säilynyt ennallaan. SATTUMANVARAINEN SYMBOLIFUNKTIO Elannon hankkimisen väline Perinteisestihän työ on koettu hiukan vaivalloiseksi elannon hankkimisen välineeksi tarkkaan säädeltyinä ajanjaksoina, kun taas ajan kuluttamisen keinot ovat sijoittuneet vapaa-aikaan. Esimerkiksi latinan labor, josta monet indoeurooppalaisten kielten työ-sanat johtuvat, merkitsee myös vaivaa ja rasitusta ja verbi laborare työskentelyn ohella raatamista ja kärsimistä. Työttömyys sen sijaan on aina merkinnyt etuoikeutettua olotilaa. Ranskan travail ja espanjan el trabajo ovat alun perin lähtöisin vulgäärilatinan sanasta *tripalium, joka on tarkoittanut maahan iskettyä kolmipaaluista kidutusvälinettä. Sama sana on siirtynyt muinaisranskan kautta myös englannin kieleen tarkoittaen fyysistä tuskaa, hätää ja ahdistusta, mutta on 1300-luvulta alkaen tarkoittanut myös matkustamista: travailen > travel. Merkitys on saattanut saada alkunsa yleensäkin matkustamisen vaikeudesta keskiajalla, mikä teki siitä kovaa työtä ja rasittavaa ponnistelua. Englannin work tarkoitti muinaisenglannissa työn ja tekemisen ohella myös haureutta, ja workhouse 1600-luvulta alkaen köyhien pikkurikollisten pakkotyötä ja majapaikkaa. Sanan indoeurooppalainen kantamuoto on werg, joka on siirtynyt saksan kieleen verbinä wirken, ruotsiin muodossa verk, ja sieltä suomeen murreilmaisuina värkki, värkkääminen ja värkätä. Mielenkiintoista on, että sanan werg johdannaisia ovat mm. sanat allergia ja orgia. Englannin service eli palvelu on lähtöisin latinan sanasta servitium, orjuus. Muinaisranskassa se on tarkoittanut myös juhlaa ja julkista palvontaa, nykyenglannissa myös jumalanpalvelusta. Saksan Arbeit ja ruotsin arbete -sanojen kantamuotoja ovat germaaninen arba, joka on tarkoittanut renkiä, käskyläistä, jonkun komennettavana olevaa, ja verbi arbejo, joka on tarkoittanut orvoksi jääneiden pikkulasten pakkotyön tekemistä. Arbejo taas kuulostaa kovin samalta kuin nykyportugalin obreiro ja nykyespanjan obrero, työntekijä ja työläinen, jotka tulevat latinan sanasta operarius eli ruumiilliseen työhön sopiva ja kykenevä, apuri ja päivätyöläinen. Myös gootin kielen rekonstruoitu muoto *arbai-d-jan on merkinnyt kovaa työtä, kamppailua ja taistelua. Nykyvenäjän verbi работать (rabótat'), työskennellä, on samaa juurta kuin раб (rab) eli orja: muinaiskirkkoslaavin работа (rabota) merkitsi orjuutta ja pakkotyötä ja рабу (rabu) orjaa. Siitä on myös suomen kieleen tullut lainasana robotti.  Eero Järnefelt, Raatajat rahanalaiset, Kaski, 1893, öljy, 131 x 164 cm. Valtion taidemuseo, Ateneum. Maalattu Lapinlahden Väisälänmäellä. Wikimedia Commons. Public domain.
Suomen kielen orja-sanalle on annettu myös indoeurooppalainen selitys. Sen mukaan sana juontuisi sanasta *woŕģo-, joka on tarkoittanut työntekijää. (Häkkinen, 2004, 837) Suomen kielen työ > työntää, on ollut noin Verta, hikeä ja kyyneleitä Kaikki eurooppalaiset työ-sanat siis ovat alun perin tarkoittaneet jotakin negatiivista ja ei-toivottua, pakollista rasitusta ja kivuliasta vaivaa, verta, hikeä ja kyyneleitä, vaikeaa ja uuvuttavaa, eikä huviksi ja ajankuluksi vaan pakon sanelemana elannon hankkimiseksi. Vasta luterilainen uskonpuhdistus pyrki antamaan niille positiivisempaa lisäväriä ja uskonnollista glooriaa, mutta tämä protestanttinen työetiikka säilytti kuitenkin alkuperäisen raatamismerkityksensä, teki siitä itseisarvon ja ihmisarvon mitan, kun pakko kääntyi oikeudeksi ja oikeus velvollisuudeksi. Mm. vuonna 2000 julkaistun laiskuustutkimuksen mukaan esimerkiksi nykyaikaisen demokratian ja länsimaisen kulttuurin kehdossa antiikin Kreikassa "joutilaisuus oli ihmisarvon mitta ja työ rangaistus alhaisesta syntyperästä". Joutilailla oli myös kaikki yhteiskunnallinen valta ja "tieto oikeasta elämisen tavasta". (Piispa, 2000, 9) Myös Rooman imperiumin elinkeinoelämä perustui sotavangeista koostuneeseen orjatyövoimaan - ja sotaahan käytiin tauotta - ja esimerkiksi valtion kansliatyöntekijöinä käytettiin hyvin koulutettuja luku- ja kirjoitustaitoisia orjia. Kun urheilukilpailujen viihteellistyminen oli syrjäyttänyt niiden alkuperäisen uskonnollis-myyttisen funktion, olivat niidenkin osanottajat alun perin sotavankeja, orjia ja kuolemaantuomittuja.  Sir Lawrence Alma-Tadema, Lempirunoilija, 1888, 36,8 x 49,5 cm. Yksityiskokoelma. Monissa Alma-Tademan maalauksissa olivat malleina hänen ystävänsä ja perheenjäsenensä, tässä takana mahdollisesti lady Laura Theresa. Wikimedia Commons. Public domain.
Vielä keskiajallakin työtä pidettiin vain välttämättömänä pahana, jota oli pakko tehdä ellei elannon turvaamiseksi ollut muita vaihtoehtoja, ja niinkin lähellä kuin 1800-luvulla, varsinkin aateliston keskuudessa, työ koettiin hävettäväksi skandaaliksi. Vain köyhien oli soveliasta tehdä työtä ja vain siten lunastaa pikku paikkansa maailmassa, nykyisessä ja varsinkin tulevassa. Toimittaja Jakke Holvas pohtii kolumnissaan työn ja työvoiman merkitystä 2000-luvun maailmassa seuraavasti: "Mitä työ sitten on? Työ on omaksunut spekulatiivisen muodon, työllisyyden, joka on ainoastaan noteeraus taloudellisissa mittareissa ja tilastoissa. Surullisimmillaan työ on pelkkä identiteettioikeuden muoto. Ihminen yrittää saada epätoivoisesti tunnustusta siitä, että hän saa istua näyttöpäätteen edessä rahaa vastaan ja työpaikalla eikä kotona peruspäivärahalla, kuten työttömät. Moderni työvoima on kuollut. Kuollut on työntekijän tunne kumouksellisesta energiasta, omanarvontunnosta ja voimantunnosta. Levätköön rauhassa. - -" (Holvas, 2002, 46-47) Ja FT Marko Pyhtilä työntekijästä spektaakkelisoituneen maailman vieraantuneena syrjästäkatsojana väitöskirjassaan Kansainväliset situationistit vuodelta 2005: "- - Nykyajan menestyjä brändää itsensä, hän kilpailee näkymisestä spektaakkelissa ja on itsetietoinen kuluttaja, joka surffailee itsevarmasti spektaakkelin maailmassa. Hän osaa koota roolihahmonsa spektaakkelin tarjonnasta ja tekee sen 'yksilöllisesti' ja ironisesti, koska tietää elävänsä 'spektaakkelin yhteiskunnassa'. "- - se, mikä näkyy, peittää alleen asioiden todellisen tilan. Vastaamattomat valheet olivat kumoamattomia jo senkin takia, koska spektaakkelin kommunikaatiomekanismi oli yksisuuntaista puhetta, johon ei kaivattu vastausta vaan pelkkä passiivinen hyväksyntä. Televisiolle oli turha sanoa vastaan. Kun media ei puhunut jostain asiasta, sitä ei ollut olemassa. Vastaavasti kun media toisti minkä tahansa väitteen tarpeeksi monta kertaa, siitä tuli totta. Aivan: "on pakko", "ei ole vaihtoehtoja", "vain talouskasvu parantaa työllisyyttä", "työllistyminen on paras keino", "veronkevennykset lisäävät ostovoimaa" jne. jne. (ks. myös Sanamagiaa, Tarkoitushakuista kielipeliä) Ja filosofi Pekka Himasen mukaan työ edustaa ikään kuin käyttöliittymää maailmaan, ja tekijä moduulia, aliohjelmaa, jota kutsutaan vain tarvittaessa. (Himanen, 1997, 12, 30) Nykyisin se asetelma on kääntynyt ylösalaisin, paitsi että se tämän päivän työllinen 'orjaluokka' ei millään voi kuvitella tämän päivän 'joutilaiden' kykenevän käsittämään edes oman yksityisen elämäntapansa oikeutta, yleisestä puhumattakaan ja ainoastaan työtä pidetään ihmisarvon mittana. Siis aina sitä, mitä on vain sillä hallitsevalla eliitillä ja jonka hankkimiseen tarvitaan rahaa. Varsinkin tänä päivänä. Ihmisarvon mittana on filosofisesta näkökulmasta katsottuna yleensä pidetty elämää sinänsä, tietoisuutta siitä ja minuudesta. Edellisen perusteella sellaisena voisi kuitenkin aivan yhtä hyvin pitää vaikkapa laskuvarjoa, soutuvenettä tai suunnistustaitoa, kunhan sitä ei olisi kaikilla, mutta josta oltaisi tavalla tai toisella riippuvaisia, jolloin se olisi olosuhteista riippuen yhtä sattumanvarainen symbolifunktio kuin puhekieli. Suunnistustaito on saattanut sitä joskus ollakin. Karenssilla varmistettu päivätarha Jos siis työttömien tukityö rinnastetaan vapaa-aikaan, jolloin tavoitteena on vain vapaa-aikaa sääntelevä, karenssilla varmistettu pakollinen päivätarha, joka ei tuota mitään eikä muuta mitään vaan vain ylläpitää olosuhteita, niin sitä pitäisi myös rehellisesti kutsua oikealla nimellään tilastonikkaroinniksi ja KELAn budjetinkohennukseksi eikä Ihan Oikeaksi Työksi. KELA ei lakipykäliä tulkitessaan enää tunnusta edes ammattiliittojen olemassaoloa ihan vaan 'tulkinnallisista' syistä: koska sairausajan palkkaa koskevissa pykälissä ei ole mainintaa ammattiliitoista, niin niitä ei silloin ole olemassakaan, eikä sairausaikana siis makseta omavastuuajan ylittävältä osalta työmarkkinatukea, jolloin tukityöntekijä on hallinnollisesti vielä vähemmän kuin työtön, mutta tilastollisesti yhä edelleen työllinen. Työnantaja kuitenkin on velvollinen noudattamaan eri ammattialojen työehtosopimuksia. Ja työntekijä siis toimeentulottomaksi luokiteltuna pysymään terveenä kuin pukki, mikäli haluaa säilyttää poliittisen turvapaikkansa byrokraattien ulottumattomissa. Tai paremminkin rasvattuna ja trimmissä kuin pappamopo. Villiä menoa. Entä jos sattuisi työtapaturma? Tarkkaan ajatellenhan se romuttaisi kaikki yhdistelmätukityöpaikat koko maassa, mikä toisaalta ei olisi mikään vahinko. Työvoima- ja sosiaalihallinnossa ei näytä olevan tapana ajatella asioita loppuun asti. Monien jo tehtyjen päätösten ajattelemista ei ole edes aloitettu. Sairauspäivärahaongelmaan on toki tulossa lakimuutos. Joskus. Jonakin vuonna. Kiirettä ei pidetä. Siten siis yhtäällä myönnetään että yhdistelmätukityö ei ole mitään 'oikeata' työtä, kun toisaalla kuitenkin kerrotaan että se on. Työttömät alkaisivat jo tarvita maanalaista vastarintaliikettä, mutta siihenhän ei työttömillä - eikä ylipäätään toimeentulottomilla - ole varaa eikä uskottavuutta. Siitä on pidetty niin hyvä huoli. Asumistuen tarkistuksen jälkeisenä päivänä voisi huoletta tienata vaikka miljoonan, käyttää sen hillittömään hurvitteluun ja silti saada täyden asumistuen vuodeksi eteenpäin, mutta kun sitä edeltävänä päivänä tilille sattuu kopsahtamaan noin Ensin muna, sitten kana COHN = hiili, happi, vety, typpi → aminohapot → RNA → protosolut → prokaryootit = alkeistumalliset yksisoluiset [arkkibakteerit → syanobakteerit → eubakteerit] → DNA → eukaryootit = aitotumalliset → alkueläimet → monisoluiset noin 650 milj. vuotta sitten → munasolu → [ ... ] → protoaves noin 230 milj. vuotta sitten → protopteryx-lintu noin 140 milj. vuotta sitten → linnut → mm. kana. Näin varmistetaan työttömyyden jatkuminen hamaan hämärään seuraavaan elämään, koska työnhakuunhan niistä roposista ei tietenkään taaskaan riitä. Ei liioin itsensä pitämiseen ikuisesti nuorena, kauniina ja rohkeana, ei odottamattomiin kuluihin, ei mihinkään elämänmenoa muuttavaan. Toimeentulottomuus estää työllistymistä ja työllistymättömyys toimeentuloa eli ensin täytyisi olla muna, josta vasta saadaan kana munimaan uusia munia. Tänä päivänä ei enää oikein selviydy kaivuukepillä ja karhuntaljalla. Ilman rahaa ei voi tahtoa ja tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Tämä aika ei tuota enää uusia ernopaasilinnoja eikä tarmomanneja. 'UUSI TULO' Entä mitä se 'uusi tulo' tarkoittaa? KELAhan maksaa yhdistelmätuessa työmarkkinatukea tasan saman markkamäärän ja tasan samalla nimellä kuin ennenkin, mutta työnantajalle, joka vuorostaan maksaa sen työntekijälle lisättynä omalla osuudellaan. Tällöin minun veronalaiset bruttotuloni vielä alittaisivat bruttotulon nousun tämänhetkisen (4/2000) ylärajan 2 000,00/kk, joka vasta vaikuttaisi asumistukeen. 
Kuva 2. Esimerkissä on käytetty vertailun helpottamiseksi samaa 3 600,00 nettotuloa molemmissa tukipaketeissa ja tukikautena keskimääräistä 21,5 päivää. Asumistuki yhdistelmätuessa 613,00 ja pelkillä tuilla 977,00. Tärkeitä tässä eivät ole summat vaan rakenne. (ks. toimeentulotuki Laskelmasta 1.)
Työttömänä minun toimeentuloni koostui työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta ja nyt ns. 'työllisenä' työmarkkinatuesta, työnantajan osuudesta, joka on tukirahoja sekin, ja asumistuen ja toimeentulotuen rippeistä. Yhdistelmätukipaketteja siis molemmat, joista edellinen pienuudellaan ja laskentatavoillaan estää tyypillisesti määräaikaisten ja keikkatöiden haun ja teon ja josta ei ole hyötyä kenellekään, jälkimmäinen pienuudellaan estää niiden haun mutta ei tekoa (käytännössä myös teon koska ei ole rahaa hakuun) mutta ahmii asumistukea jolloin ainoa joka siitä hyötyy on KELA itse. Valtiohan siitä ei hyödy: esimerkiksi noin 4 200,00 kokoisesta yhdistelmätuen bruttotulosta kertyy 12 % mukaan ennakonpidätystä noin 500,00 eli noin 20,00 vähemmän kuin pelkästä 21,5 päivän noin 2 600,00 suuruisesta työmarkkinatuesta 20 % mukaan. Pelkän työmarkkinatuen osalta valtion tappio on noin 210,00/kk yhtä työtöntä kohti ja vain tilaston takia. Työtön siis olisi hyödyllisempi työttömänä kuin tukityöttömänä sekä valtiolle että verovarojen käyttöä haukan tavoin vartioiville ns. veronmaksajille, jollaisina työttömiä ei pidetä ollenkaan. Työttömälle itselleenkään pienemmästä veroprosentista ei ole hyötyä: vaikka veroprosentti olisi 
Kuva 3. Yhdistelmätuen vaikutus työmarkkinatuen ennakonpidätykseen. Eri henkilöillä summat ja prosentit vaihtelevat, mutta graafin on tarkoitus esittää asian idea.
Aina vaan lisää yhdistelmätukityöpaikkoja Syyskuussa 2000 yhdistelmätukityöllistettyjä oli noin 14 000, joista noin 4 000 kunnissa, vuoden 2000 tavoite oli 12 000 uutta yhdistelmätukityöpaikkaa ja vuoden 2001 tavoite 12 500. Radio Ylen Ykkösen uutisissa kerrottiinkin 21.11.2000, että työttömyys oli taas ns. 'laskenut' 29 000:lla vuoden 1999 lokakuusta. Väitetään että jokainen on oman onnensa seppä. Mitähän yhdistelmätukityöstä nyt oletetaan taottavan, kun tyhjästä on paha nyhjästä? Mielenkiintoista onkin, miten mahduttaa samaan kuvioon työttömyysasteen 'lasku' ja köyhyysasteen nousu - Ei työtön ole oman onnensa seppä. Työttömän onnen seppiä ovat työvoima- ja sosiaalihallinto, työvoimaneuvoja ja sosiaalityöntekijä. Ja mitä useampi kokki, sitä surkeampi soppa. Kunnissa työtehtävät ovat ns. avustavia ja pääasiassa palvelualoilla, joihin ei usein halutakaan palkata vakituista henkilökuntaa. Myös
jolloin palkka muodostuu esimerkin mukaisella tavalla eli palkasta ei voi puhua ollenkaan. Joissakin harvoissa kunnissa maksetaan lisäksi ns. kuntalisää, joka oli lehden mukaan vuonna 2000 esimerkiksi Helsingissä 1 500,00/kk, mutta joka kuitenkin on myös asumistuen ja toimeentulotuen ruokaa. Tukityöllistetty itse siitä ei hyödy. Esimerkkinä työllistetystä oli mainittu yksi, jota kutsuttiin "helmeksi yhdistelmätukityöllistettyjen joukossa". Se sisältää samalla viittauksen siihen, että yhdistelmätukityöllistettyjä pidetään kauttaaltaan sinä pahnanpohjimmaisena sekametelisakkana ja on aivan satumaista sattumaa löytää siitä joukosta yksi 'helmi'. Painopiste laajassa kirjoituksessa oli, että liikkeellä on runsaasti ilmaista työvoimaa eli työnantajan näkökulma ja ostajan markkinat. Yli 600 lehtikirjoituksessa koko 1990-luvun ajalta ei mielipidekirjoituksia lukuunottamatta ole tullut vastaan kuin kourallinen sellaisia, joissa työtöntä itseään on haastateltu ja työtön on mahdollisesti vastannut omalla äänellään. Syntyykö hampaitta naarmuakaan? Tuen kerrotaan purevan vaikeimmin työllistyviin eli "ikääntyviin, joilla on heikko koulutustausta". Siis ei sellaisiin ikääntyviin, joilla on heikko koulutustausta, vaan eroituksetta kaikkiin ns. 'ikääntyviin', joilla jokaisella on oletusarvoisesti heikko koulutustausta. Mm. akateemisten humanistien ja muiden teoreettisesti suuntautuneiden, jotka ovat käytännön taitoja edellyttävissä tehtävissä suorastaan tiellä on myös todettu olevan vaikeasti työllistyviä. Miten yhdistelmätuki heihin 'puree'? Syntyykö hampaitta naarmuakaan? Yksityinen työnantaja on vuoden 2002 alusta alkaen voinut palkata työntekijän yhdistelmätuella myös määräaikaiseen työsuhteeseen. Vuoden 2006 alusta yhdistelmätuki on lopetettu ja muutettu palkkatueksi, mutta käytännössä kyse on samasta asiasta. Yksityisille yrityksille näitä tukimarkkoja ei helpolla myönnetä. Ei ilman jo voimassaolevaa työsopimusta. "Väärinkäytösten estämiseksi" kirjoitti 25.1.2001 muuan 52-vuotias työtön hänelle kerrotun. Yksityisissä yrityksissä työllistymisen voisi ainakin ennen pitkää kuvitella olevan helpompaa, mutta työn ainakin monipuolisempaa, palkitsevampaa ja haastavampaa, siis hyödyllisempää myös työllistetylle itselleen - vaikka siitä ei työpaikkaa seuraisikaan - kuin kunnissa ja yhdistyksissä, joissa uusien ja entisten aputyöllistettyjen piiri pieni pyörii aina vaan uudestaan ja uudestaan ja taas alusta ilman minkäänlaisia sitoumuksia tulevasta. Niinpä kunnat eivät juurikaan palkkaakaan ketään ja yhdistysten toiminta taas perustuu voittoa tuottamattomaan vapaaehtoistyöhön eivätkä nekään siis palkkaa ketään. Siis väärinkäytösten? (ks. myös MMS, Ketä ja mitä on tarkoitus tukea?) TV 1:n ajankohtaisohjelma MOTin 2.11.2009 mukaan työmarkkinoilla liikkui vuonna 2008 noin 320 000 ilmaista 'työharjoittelijaa', mikä merkitsi 13 % koko työvoimasta ja noin 61 000 ilmaista henkilötyövuotta. Heistä ammatillisen koulutuksen työharjoitteljoiden lisäksi noin Heidät kaikki laskettiin tilastoissa työllisiksi, vaikka eivät saaneet palkkaa. Työjakson päätyttyä tilalle hankittiin toinen ilmainen, eikä työsuhde jatkunut. Joissakin ohjelmassa esitetyissä tapauksissa kerrottiin tarjottavan lounas, mutta palkkaa ei maksanut kukaan. Siis 'aktivointi'politiikan tuloksena vain työnantajan markkinat ruokapalkalla, niin kuin kunnanvaivaiset joskus 100 vuotta sitten ennen tätä maailmankuulua 'hyvinvointivaltiota'. Mutta minkä 'väärinkäytöksen' (= väärin käyttäytymisen, po. väärinkäytön) se estää, jos yksityisellä työnantajalla on työsopimuksen suomalla oikeudella kuitenkin neljän kuukauden koeajan jälkeen mahdollisuus sanoa edellinen irti, pois uuden samanlaisen tieltä? Siitä kylläkin löytyi kovan tonkimisen jälkeen yksi (1) tilanne josta työttömälle ei seuraa karenssia: työtön voi itsekin selviytyä ehjin nahoin, ellei koeajan jälkeen halua jatkaa työsuhdetta. Tulorajoja ja keikkapalkkioita KELAn maksama työmarkkinatuki siis ei ole muuttunut, sen kulkureitti ja veroprosentti vain ovat muuttuneet. Käytännön elämän näkökulmastakaan sitä ei tee mikään 'uudeksi tuloksi'. Erona entiseen on vain se, että mikä tahansa työ tuo aina myös ylimääräisiä kuluja eikä vain pikkuruisia tuloja. Asumistuen tarkistukseen sen sijaan on tullut muutos joulukuun 2000 alusta alkaen, kun eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan pysyvien bruttotulojen muutos sai olla enää vain korkeintaan 1 000,00/kk ja asumiskulujen muutos 300,00/kk ja uusi tarkistus voitiin tehdä myös kesken tukikauden. Päätöslomakkeessa ilmoitusvelvollisuus on mm. silloin kun kuukausitulot kasvavat tai kun asumismenot alenevat. Kun tiedetään miten kirjaimellisesti KELA ohjeita noudattaa, niin miten menetellään, jos tulot laskevat vaikkapa 250,00 ja asumismenot kasvavat saman verran, kun niistä ei ole olemassa kirjallista mainintaa? Kumpikaan erikseen ei velvoittaisi asumistuen tarkistukseen, vaikka menot kasvaisivatkin reippaasti yli ilmoitetun 300,00 summan. Kaiken kaikkiaan ilmoitusvelvollisuus näyttääkin olevan vain silloin, jos se johtaa asumistuen pienenemiseen. Käytännössä tämäkin tulorajan muutos tietää työttömälle vain entistä pienempää liikkumatilaa, piteneviä ruokajonoja ja pienituloisten työmahdollisuuksien heikkenemistä entisestään. Kuitenkin samanaikaisesti sama eduskunta oli kysymysmerkkinä ns. köyhyysongelman edessä, ja hallitus oli vain puoli vuotta aikaisemmin ollut hankkimassa sen poistamiseksi yhtenä keinona asumistuen korotusta. Puolen vuoden pohdinnan jälkeen siis ei syntynyt kuin paljon melua tyhjästä: tuloraja pieneni entisestään ja ongelma vain paheni. Alun perinhän tuloraja oli 5 000,00/kk, sitten 2 000,00/kk, nyt 1 000,00/kk ja niin varsinkin yksin asuvasta työmarkkinatukea saavasta työttömästä on tehty pelkkä byrokratian pyörittämisen väline, jonka työllistyminen ja toimeentulo kuuluvat mytologian piiriin. Jonakin päivänä tuloraja saattaa olla 0,00/kk ja asumistukea tarkistettaisi kuukausittain, jolloin sekin muodostuisi yhtä säännöttömäksi kuin toimeentulotuki. Tuosta korkeintaan 1 000,00 säännöllisestä brutosta jäisi jäljelle enää vain noin 130,00 vaikka asumistuki ei laskisikaan, koska toimeentulotuki kuitenkin laskisi, ja 21,5 päivän laskutavan mukaan laskettuna se tuottaisi jopa tappiota. Toisaalta: myös työmarkkinatuki laskisi joka tapauksessa puolella bruttotulosta eli noin pienen tulorajan alittavia satunnaisiakaan töitä ei siis ole kannattanut tehdä enää moneen vuoteen ollenkaan joutumatta itse maksamaan siitä. Joissakin kunnissa ei satunnaisen keikkatyön 15 000,00 bruttokaan vielä tuottaisi, koska toimeentulotukea laskettaessa siitä syntyisi tuloylijäämää vielä kolmenkin kuukauden kuluttua. Mihinkään hyödylliseen sitä ei siis missään tapauksessa sopisi sijoittaa, ellei olisi sataprosenttista takuuta siitä että sijoitus varmasti myös tuottaisi, koska muuten loppuisi ruoka. Kaikki on syötävä ja elettävä aivan kuin mitään keikkatuloa ei olisi ollutkaan. Tukiverkko kuin kiikkulauta ja korttitalo: yhdellä kädellä korjataan seurauksia ja toisella korostetaan syitä. Minkä yksi virasto rakentaa, sen toinen nakertaa ja jos siellä hiukankin liikahtaa niin katto romahtaa. Siitä oppii äkkiä, että ei kannata liikahtaa. (ks. myös Työttömyyden hinta, Verkossa.) MIKÄ NYT SITTEN ON MUUTTUNUT? Työttömyysasteen tilastoharha Minä olen muodollisesti töissä, en siis ole enää työtön enkä työttömyyskortistossa ja mikä kauneinta: minä olen pois työttömyystilastoista! Niin kuin kaikki syystä tai toisesta karenssoidut, kortistosta pois potkitut ja tilapäisesti jollakin kurssilla tai myös muussa kuin tukityössä olevat. Tuohon työssäolotarkoitukseen riittääkin vain neljä (4) tuntia viikossa. Niin saadaan virallisiin työttömyyslukuihin toinen puoli lisää. Sitten kerrotaan, miten työttömyysaste on laskenut ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Se ei kerro mitään työttömien määrän absoluuttisesta muutoksesta, vaan vain sen suhteesta työlliseen työvoimaan. Se taas kertoo sen, että oppilaitoksista valmistuu koko ajan uusia tekijöitä, mikä merkitsee kyllä työllisten määrän kasvua mutta ei työttömyyden laskua. Usein puhutaan työllisyyden suhteellisesta tai absoluuttisesta kasvusta ja niin työttömät on jo ikään kuin hävitetty tilastoinnistakin vain vaihtamalla perspektiiviä. Työttömyys ja työttömät eivät silti ole muuttuneet miksikään kuin ehkä luonnollisen - tai luonnottoman - poistuman kautta, eivätkä tämän päivän työttömyys- ja työllisyysluvut ole vertailukelpoisia vaikkapa viiden vuoden takaisten lukujen kanssa. Mitalilla on koko ajan kaksi puolta. *) "Arbeit macht frei" Kokoomuksen ehdokkaan presidentinvaalikampanjassa 2006 nousi esiin muutama mielenkiintoinen seikka. Vaalikampanjan vieraana ollut Ruotsin maltillisen kokoomuspuolueen johtaja Fredrik Reinfeldt totesi Verkkouutisten 9.1.2006 mukaan, että "- - Työ tuo ihmisille elämäntavan ja oman henkilökohtaisen vapauden verrattuna Ruotsissa yhä yleistyvään sosiaalituilla elämiseen. - -" Ja Suomen Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi "kokoomuksen haluavan eroon perinteisestä luokkayhteiskunnasta." Varsinainen ehdokas taas piti itseään "työväen presidenttinä". Hitler markkinoi itseään aikoinaan työväen edustajana, perusti Die Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartein, päätti että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, kunhan kaikki ihmiset ovat ns. arjalaisia, ja Auschwitzin portin päällä luki "Arbeit macht frei". Mihin me noilla eväillä olisimmekaan olleet taas menossa -? Vuonna 2008 Eikä siinä vielä kaikki. Vuoden 2008 kuntavaaleihin sama kykypuolue lähti reippaasti vannoen vuosina 1935-1940 Moskovassa ja Tukholmassa SKP:n pääsihteerinä toimineen Arvo Poika Tuomisen muistelmateoksen, Sirpin ja vasaran tie, nimeen tunnuksinaan kuokka ja pensseli. Siinä vasta détournement ja récupération! **) Markkinatalouden hengessä otetaan kilpailijan ideologia ja retoriikka haltuun ja myydään se farssina takaisin, kun ensin kuokalla kaivellaan ja sitten pensselillä peitellään. Uhkakuvan siitä tekee myös pääkallo- ja sääriluuasettelu, kuin lakisääteinen vaaran merkki myrkkypullon kyljessä. Kiertäkää kaukaa tai byrokraatti tulee ja vie tuhkatkin pesästä. Vaalislogan taas oli Marxin Kommunistisen puoleen manifestin peruja: Kaikkien kuntien tekevät ihmiset, liittykää yhteen. Näin puheenjohtaja Jyrki Katainen 25.9.2008 Kirjatyö-lehden mukaan: "- - Kunnilla ei oikeastaan ole muuta tehtävää kuin palvelujen tuottaminen. Se vaatii taitoa ja viisautta. Kokoomus on valinnut ruikuttamisen ja haaveilun sijaan tekemisen. Kokoomus haluaa aidosti poliittisten tavoitteiden lisäksi kannustaa kunnissa ihmisiä, provosoida ihmisiä tekemään." Siis Tekeminen (vap)auttaa eli "Arbeit macht frei". Ja tarkoittaakohan tuo epäilyttävä aitous poliittisia tavoitteita vai 'kannustamista'? Molempi pahempi. Ei siis kannata 'ruikuttaa' parannuksia olosuhteisiin, vaan tyytyä siihen mitä ylhäältä satutaan antamaan, ja jos se ei riitä niin tehkööt itse. 'Kannusteltuina' ja 'provosoituina', kiristeltyinä ja uhkailtuina. Ja kun palvelut rapistuvat lopullisesti, on verojakin taas niiiiin kevyttä keventää - Kai Kontturin mukaan
Eikä niin saa tapahtua. Nyt ei kuitenkaan ole enää varaa esimerkiksi työväenopiston kieliopintoihin, koska työvoimatoimisto ei enää näin Kunnon Työllisenä yhdistelmätuella, kahdesta tilastosta putsattuna, ota osaa kustannuksiin. Ei se tosin onnistuisi useimmilla kursseilla työttömänäkään, koska silloin taas ei olisi varaa hankkia mahdollisia oppimateriaaleja. Mutta jos olisin tilastollinen työtön ja sattuisin saamaan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa vaikkapa 10 000,00/kk, ei olisi mitään esteitä vielä opintoavustuksellekin. Ainoa kriteeri ja keskipiste siis on tilasto, todellisella palkkatyöllä ja taloudellisella tilanteella ei näytä olevan merkitystä. Tässäkin kohdassa päättäjien todellisuudentaju pettää: kyllä nekin kurssit maksetaan markoilla eikä minuuteilla - työssä tai ei-työssä - ja koska yhdistelmätuen nettotulos on käytännössä ± 0, ei itsensä kehittäminen tule kysymykseenkään kuin itsekseen kehittäen. Mutta sillä ei olekaan vakavissaan otettavaa virallista asemaa. Siitä ei ole tehty päätöstä, pykälää, paperia, lakia, asetusta, momenttia, muistiota, raporttia, esitystä, ohjetta, sääntöä tai poikkeusta, eikä sellaista silloin ole olemassa. **) Détournement = täyskäännös Récupération = palauttaminen Yhdistelmätuki, jos mikä, on pelkkiä varastointikustannuksia, ellei voi olla varma siitä että tukityö kuin jonkin ihmeen kautta johtaisi työllistymiseen, jollainen ihme voisi aivan yhtä sattumalta tapahtua ilman yhdistelmätukityötäkin. Ainakaan minun kohdallani ei ongelmana koskaan ole ollut minulta kysymättä minun puolestani pelkäksi toimettomuudeksi määritelty työttömyys eli tekemättömyys, vaan toimeentulottomuus, eli se että kukaan ei maksa tekemisistä palkkaa, jolla tulisi toimeen. Ei sitä tee kukaan nytkään, työllistymismahdollisuuksia ei ole näköpiirissä eikä tukityön mahdollisesti myöhemmin synnyttämiä satunnaisiakaan keikkatöitä voisi ottaa vastaan niiden tuottaman taloudellisen tappion vuoksi, mutta silti päättäjät kuvittelevat että jonkinlainen taivas on auennut. Ei se mitään 'auennut', se ihan vaan muuten tipahti niskaan. Eikä siinä kaikki. Kun työtön ensin on karenssin uhalla työnnetty määräajaksi jonnekin, jota kutsutaan työksi, mutta josta ei kuitenkaan saa palkkaa, joka ei muuta mitään eikä johda mihinkään - ei edes ansiosidonnaiseen päivärahaan - niin silti sen määräajan päättymisestä seuraa karenssi jota kutsutaan 'omavastuuksi', asumistuki jää kuukaudeksi ennalleen, vaikka ns. 'palkkaa' maksetaankin enää vain vajaalta kuukaudelta ja ensimmäinen työmarkkinatuki on vasta kiiltona silmissä. Missähän siinä oli se 'kannustin'? Se, josta päättäjät niin kovasti unelmoivat? "Arbeit macht frei" Ainoa positiivinen mutta epävarma muutos on se, että koska tukityötä nyt kuitenkin pidetään sinä Ihan Oikeana Työnä, niin se mahdollistaa keikkatöiden tekemisen ilman että yksikään byrokraatti pääsisi kärkkymään työn hedelmiä. Ts. tukityöllä ei ole arvoa sinänsä vaan ainoastaan välineenä muiden töiden tekemiselle. Jos niitä löytyy ja jos löytyy paikka missä tehdä niitä. Voisi melkein erehtyä uskomaan, että "Arbeit macht frei" - *) Muuten asumistuen lasku siirtynee KELAlta kunnalle toimeentulotukikuluiksi, minä olen yhtä rahaton kuin ennenkin, ei ole varaa hakea töitä eikä toteuttaa ideoitaan eli ei ole varaa siihen päättäjien mystifioimaan 'aktiivisuuteen', ruokakauppaan syntyy taas velkaa niin kuin ennenkin, media hokee virttynyttä mantraansa niin kuin ennenkin: työttömyys laskee, laskee, laskee, ja päättäjät tämänhetkisiä suosikkisloganeitaan: "vain talouskasvu parantaa työllisyyttä" tai "työllistyminen on paras keino". Vielä muutama vuosi sitten se oli: "vain vienti parantaa työllisyyttä". Mikään ei ole muuttunut. Aldous Huxleyn vuonna 1932 julkaiseman Uljaan uuden maailman tunnukset olivat "Yhteisyys, Samuus, Lujuus." Ja George Orwellin vuonna 1949 luoman Oseanian uuskieliset tunnukset olivat "Sota on rauhaa, • • • Vuoteen 2009 tultaessa tämän päivän uuden uljaan talouden tunnuksena on ollut jo vuosia Kaikki kuorossa. Nyt. Kilpailukyky, talouskasvu, markkinavoimat, kilpailukyky, talouskasvu, markkinavoimat, kilpailukyky, talouskasvu, markkinavoimat, kilpailukyky ... Lähde Lopputuloksia. Uuden uljaan maailman tunnuksena oli "Yhteisyys, Samuus, Lujuus" ja tavoitteena mm. deltojen ja standardigammojen, yhdenmukaisten epsilonien, beeta-miinuksien ja delta-miinus-semi-moronien koeputkituotanto alfa-kansan alakastiksi sekundatehtäviin (Huxley, 1984). Ei juuri muuta eroa tämän päivän maailmanmenoon, kuin yksi geneettinen pikku muodollisuus - Työttömyyden todellisuus ja todellinen työttömyys EU:n työttömyystilastoissa Suomi sen sijaan oli vuonna 2000 ilahduttavan todellisuudentajuisesti toiseksi viimeisellä sijalla ennen Espanjaa. Jossakin sentään joku oli onnistunut näkemään edes jonkinmoista metsää puilta. Työttömyyteen oli 1990-luvun aikana uponnut yhteensä noin 300 mrd markkaa, josta työttömyyden hoitoon, työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja 'työllistämistemppuihin' oli käytetty noin 120 mrd markkaa. Se on niin iso summa, että sillä olisi voinut ostaa vaikkapa 60 miljoonaa polkupyörää, joista kolme vierekkäin aseteltuina muodostuisi Todellinen työttömyysprosentti Radio Ylen Ykkönen/Talousykkönen 3.3.2000 noin klo 16.20, Tieto-Finlandialla palkittu Suomen Akatemian tutkija Anu Kantola. Tilastokeskuksen luvut Radio Ylen Ykkönen/Taanilan talousohjelma 7.1.2001 klo 15.30-17.00. Todellinen työttömyysprosentti oli noin 17 % ja yhteensä yli miljoona ihmistä oli työttömänä tai taloudellisesti työttömyyden kaltaisessa tilassa eli kaksinverroin se määrä, mitä ns. laman aikaan. Se oli lähes puolet työssä käyvästä väestöstä ja yli 20 % koko väestöstä, eikä sille loppua näy. Tilastokeskuksen parin vuoden takaisten lukujen mukaan heistä noin 400 000 oli luottokelvottomia, noin
niin kuin kesällä 2000 kuultiin radiosta pääministeri Paavo Lipposen riemuinneen, tai "niin kuin rännistä", niin kuin asia toisaalla oli ilmaistu. Risto Uimonen kirjoitti kolumnissaan, että
Mikään ei tule muuttumaankaan. Että hyvinvointivaltioko? Missä?
|
