Siunausta ja hyvää kesää toivottaa kaikille kesäparkkuulainen Olli Hallikainen.
Eräs piispa oli ensi kertaa matkalla uuteen hiippakuntaansa. Oli kevättalvi ja piispa ajeli autollaan miettien miten hänet otettaisiin vastaan uudessa työssä. Yht'äkkiä hän huomasi tien vieressä kyltin. Piispamme mutristi kulmiaan lukiessaan kylttiä. Sitten hänen kasvoilleen levisi hymy. Kyltissä luki: Teitä ei suolata täällä!
Teitä ei suolata täällä! Ehkäpä tuo tarkoittaa minuakin, ajatteli piispa. Ehkä minut otetaan täällä hyvin vastaan. Sielunpaimen jatkoi hyvillä mielin matkaansa.
Hyvät parkuslaiset
Kun hankimme vapaa-ajan asunnoksi Parkkuun Alamyllyn, ajattelimme, miten meidät täällä otetaan vastaan. Meitä ei suolattu kun tulimme.
Ensimmäisenä kesänä ajoi auto pihaamme. Olin silloin saunaremontin kimpussa ja asu sen mukainen. Autosta nousi arvokkaan näköinen herrasmies keppi kädessä ja valkoinen kauluspaita päällä. Hän esittäytyi: "Olen Parkkuun kylän vanhin. Nimeni on Olli Hankala. Minä toivotan lääninrovastin tervetulleeksi kylällemme." Sitten hän kertoi monia mielenkiintoisia asioita sahan ja myllyn vaiheista.
Myös lähinaapurit kävivät tervehtimässä ja toivottamassa tervetulleeksi.
Vuosi sitten iloinen yllätys oli kun Urho Riihikoski käveli pihaan. Hän ojensi tuoreen kirjan Parkkuu muistoissani. Tuo arvokas ja mieluisa lahja on tuonut syvyyttä kylän historian ja erityisesti myllyn ja sahan vaiheiden tuntemiseen.
"Teitä ei suolata täällä." Tänne on ollut hyvä tulla. Täällä on hyvä asua ja viettää vapaa-aikaa. On ollut melko haasteellista korjata sata vuotta vanhaa mylly- ja saharakennusta ja ajatella millaisia vaiheita ihmisillä rakentamisen aikoihin oli.
Näin vuonna 1918 ...
Teitä ei suolata täällä! Aina tätä ohjetta ei kuitenkaan ole noudatettu. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 90 vuotta sisällissodasta, tai kansalaissodasta, tai vapaussodasta - mitä nimitystä vuoden 1918 traagisista tapahtumista halutaan käyttääkään.
Kuru ja Parkkuun kyläkään ei jäänyt sivuun noista tapahtumista. Täällä kulki partioita jotka etsivät epäiltyjä valkoisia. Kun asetelma kääntyi toisinpäin, valkoiset etsivät punaisten sotilaita.
On traagista että saman kylän naapurit ajautuivat vastakkaislle puolille. Naapureina oli eletty sovussa, tehty talkoilla yhdessä työtä. Oli ymmärretty että pienessä kylässä oli pakko elää naapureina. Erilaiset mielipiteet eivät olleet este naapurisovulle.
Vuoden 1918 traagisten tapahtumien aikana sattui niin että punaiset olivat tulossa hakemaan talon isäntää kuulusteluihin. Saman kylän toveri ymmärsi hyvän naapurinsa hengen olevan vaarassa. Hän kiiruhti varoittamaan etukäteen isäntää. Tämä piiloutui metsään ja näin säästi henkensä.
Kun sitten vallan vaihduttua punainen naapuri joutui vankileirille, isäntä kävi puhumassa hänet vapaaksi ja takasi naapurinsa luotettavuuden. Näin tapahtui usean kohdalla.
Valitettavan usein viha ja kosto saivat kuitenkin vallan. Ihmisiä suolattiin ilman oikeudenkäyntiä. Katkeruus ja kauna löivät säröjä naapurien välille. Nuo vaikeat kokemukset ovat eläneet sukupolvesta toiseen. Ne on yritetty unohtaa ja katsoa eteenpäin.
... ja 90 vuotta sen jälkeen
90 vuotta sitten lyötyjä haavoja on paranneltu näihin päiviin saakka. Kirkko on pyrkinyt avaamaan tietä sovinnolle ja ymmärrykselle. Piispat ovat siunanneet punaisia vainajia.
Hyvät parkuslaiset. Tänään tässä kylässä on avoin ilmapiiri. Yhteishenki on hyvä. Nämä kyläjuhlat ovat osoituksena yhdessä tekemisestä. Täällä ei suolata ketään, korkeintaan talvella maanteitä, jotta niitä pitkin olisi turvallista kulkea.
Yhteiselo ja sopu ovat meille siunaus. Siunaaminen ei ole vain hurskas sana. Se on hyvän ajattelemista, hyvän puhumista. Siunaus onkin suolaamisen ja kiroamisen vastakohta.
Siunaus voi toteutua hyvänä naapuruutena, huolenpitona ja talkoohenkenä. Jumalan siunaus on sitä että hän jakaa meille hyviä lahjojaan ja antaa työmme ja ponnistelumme menestyä.
Sovintoa ja siunausta meidät on tarkoitettu jakamaan yhdessä ja antamaan eteenkinpäin. Eikä siunaus tarkoita vain onnea ja menestymistä. Myös vastoinkäymisiin ja menetyksiin voi kätkeytyä elämän syvemmän ymmärtämisen siunaus.
Omasta ja perheeni puolesta kiitän teitä, hyvät parkuslaiset naapurimme, ystävällisyydestä ja huomaavaisuudesta, jota olemme täällä saaneet. Toivotan meille kaikille siunausta ja hyvää kesää.
- Olli Hallikainen -
Tampereen tuomiorovasti
Parkkuun Alamyllyn nykyinen "mylläri" |
