Väri on valoa

Fysikaalisen väriopin perusteista ja värien valinnasta. © Ulrika Juselius (1969, 1999) 2004.

Värien psykologiaa

Talviaamun lyhytaaltoinen sininen hämärä on juuri vaalenemassa auringonnousuun.

Matalalla kulkevan valon pitkäaaltoinen iltarusko.

Kaikki ovat joskus nähneet sateenkaaren spektrin. Ja kaikki tietävät että vuotuisilla juhlilla on omat värinsä: joulu on punainen, pääsiäinen keltainen, juhannus koivunvihreä jne. Kaikilla on jokin kokemus siitä miten jokin väri vetää puoleensa ja jokin toinen taas työntää pois. Yksi pitää vaaleanpunaisesta, toinen mustasta. Tai jostakin muusta.

Värejä on joka puolella ja se on niin päivänselvää, että niitä harvemmin tulee mieltymyksiään pitemmälle ajatelleeksi. On vain opittu, että esimerkiksi punainen koetaan vaaran merkiksi, sininen edustaa kylmyyttä ja etäisyyttä, violetti juhlallisuutta ja vihreä uutta alkua ja uudestisyntymistä, ja totuttu siihen, että taivas on sininen, aurinko keltainen, ruoho vihreä ja maantie ruskea. Jokainen niistä kuitenkin joko miellyttää, ärsyttää, myy, varoittaa, pysäyttää tai panee liikkeelle.

Värit eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla eivätkä kaikki näe samoja värejä samalla tavalla. Vaikka väri onkin mitattavissa oleva fysikaalinen ilmiö, niin sen näkeminen ja kokeminen on subjektiivinen aistimus. Kuitenkin esimerkiksi sinisen on yleisesti havaittu vaikuttavan rauhoittavasti, punaisen lisäävän aggressioita ja esimerkiksi leikkaussaleissa käytetään levollista vihreää. Ja jos inhoaa yli kaiken jotakin väriä, saattaa inhota yhtä lailla kaikkea, mikä siihen liittyy, tai jos jokin väri assosioituu johonkin miellyttävään kokemukseen, sitä suosii alitajuisesti kaikissa yhteyksissä. Näitä vaikutuksia hyödynnetään mm. mainonnassa, väriterapiassa ja värianalyysissä.

Värisymboliikkaa meillä ja muualla

Heraldiset ja liturgiset värit perustuvat varhaisen keskiajan kristillisen symboliikan mukaisiin sääntöihin ja sopimuksiin. Myös skotlantilaisten klaanien kilteissä on kunkin klaanin omat tunnusomaiset värit yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi, niin kuin myös suomalaisissa muinais- ja kansallispuvuissa. Valkoisten ja punaisten ruusujen sota Englannin kruunusta käytiin Lancasterin ja Yorkin sukujen kesken 1400-luvun lopulla, Intiassa valaistuneet munkit pukeutuvat samanlaisiin sahraminkeltaisiin kaapuihin, poliittisilla puolueilla, sähkökaapeleilla, liikennevaloilla ja -merkeillä on kaikilla omat sovitut värinsä symboleinaan.

Tunnetuilla kuvataiteilijoilla on myös ollut erivärisiä kausia elämänvaiheiden heijastumina: mm. Picassolla oli vaaleanpunainen ja sininen kausi, Cezannella ylipäätään tumma kausi, van Gogh tunnetaan auringonkukankeltaisesta ja Rembrandt ruskeansävyisestä valohämystä.

Saksassa toimi 1900-luvun alussa kokonainen värin mukaan nimetty expressionistinen taiteilijaryhmä Der Blaue Reiter, joka sai nimensä ryhmän jäsen Kandinskyn lempivärin ja hänen maalauksensa Der Blaue Reiter mukaan. Kandinskylle sininen oli henkisyyden ja ikuisuuden väri. Myös unilla on oma värisymboliikkansa ja jopa viikonpäivät, kuukaudet ja nuotit voidaan kokea värillisinä.

Eri maissa värit merkitsevät ihmisille kulttuurisista syistä hyvinkin erilaisia asioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa republikaanien väri on punainen, mutta Euroopassa se liitetään vasemmistoon. Mielenkiintoista on sekin, että renessanssin kuvataiteessa Neitsyt Marian ja Maria Magdalenan hiukset on useimmiten kuvattu punaisina, vaikka seemiläisten kansojen yleinen hiusväri on tummanruskea. Trubaduurien ajan salakielinen, kuninkaallinen kuva-arvoitus?

Merkityksenantajia ovat olleet uskonnot, alitajuiset assosiaatiot, elämänkokemukset, luonto, ilmasto- ja valaistusolosuhteet ja värien saatavuus ennen niiden teollista valmistusta. Värit hankittiin vaihtelevalla menestyksellä luonnosta, kasveista ja eläimistä.

Jo neandertalilaiset hautasivat kuolleensa kymmeniä tuhansia vuosia sitten ja laittoivat hautoihin kukkia ja punaokraa, joka veren värisenä edusti heille elämää ja jatkuvuutta. Roomalaisille arvokasta purppuraväriä saatiin eräästä Välimeren Nucella lapillus -purppurakotilosta.

Kalliomaalauksiin punaista saatiin rautaoksidista, mutta sinistä niissä ei esiinny lainkaan, koska sinistä väriainetta ei silloin vielä tunnettu. Assyrialaiset tunsivat jo kobolttioksidin keramiikan ja savitiilien lasituksessa ja egyptiläiset atsuriitin ja ultramariinin, jota saatiin lapis lazulista. Varhaisella keskiajalla sinistä väriä alettiin saada myös värimorsingosta (Isatis tinctoria L.), joka on ristikukkaisten heimoon kuuluva keltainen luonnonkasvi ja jota myös viljeltiin värituotantotarkoituksiin.

Väri on valoa

Sähkömagneettinen säteily

Väri on valoa ja valo väriä, sähkömagneettista säteilyä, jolla on samanaikaisesti sekä aalto- että hiukkasluonteen ominaisuuksia. Fotoni on sähkömagneettisen vuorovaikutuksen massaton ja varaukseton välittäjähiukkanen, joka vaikuttaa atomiydinten ja elektronien välillä pitäen atomit koossa eli määrää atomien ja molekyylien muodon ja pysyvyyden.

Atomiytimiä ympäröivät elektronit, jotka kiertävät ydintä kuin planeetat aurinkoa. Ulommilla radoilla eli orbitaaleilla elektronien energia on suurempi kuin lähempänä ydintä olevilla. Kun suurienergiainen elektroni siirtyy alempienergiaiselle radalle vapautuu ylimääräinen energia fotoneina eli valokvantteina eli säteilynä, jonka väri riippuu sen aallonpituudesta ja siitä miten se imeytyy, heijastuu ja taittuu.

Väri, tarkemmin sanoen sen aallonpituus, siis on osa sähkömagneettisen säteilyn näkyvän valon aluetta, ja jos yksi aallonpituus poistetaan suotimella, valo ei enää ole valkoinen. Valon eli valovärien päävärit ovat punainen, vihreä ja sininen ja ainevärien päävärit cyani, magenta ja keltainen eli valovärien välivärit.

Sateenkaaren värit ovat seuraus valon taittumisesta sadepisaroissa. Pisarat toimivat eräänlaisena prismana, jonka läpi kulkiessaan valo taittuu ja hajaantuu spektriksi. Näin taittuneen valon eri väreillä on kullakin eri aallonpituudet 380 - 740 nm ultravioletin rajalta infrapunan rajalle, jotka molemmat jo jäävät ihmissilmän näkökyvyn ulkopuolelle, niin kuin myös mikro- ja radioaallot, avaruuden taustasäteily ja röntgen- ja gammasäteet. Eri lähteissä lyhimmät arvot vaihtelevat 380 - 400 nm välillä ja pisimmät 700 - 770 nm välillä. Nanometri on miljardisosa metristä ja picometri biljoonasosa.

Interferenssi on ilmiö, jossa valo taittuu kahdesti. Esimerkiksi bensiiniläikkä veden pinnassa heijastaa spektrin värejä, kun takaisin heijastuessaan osa eri pituisista valoaalloista heijastuu läikän ala- ja osa yläpinnasta, jolloin osa kumoaa toisensa ja osa vahvistaa. Näin värit vaihtuvat aina kun katselukulma vaihtuu. Näin tapahtuu sateenkaarellekin kun sille syntyy sivusateenkaari, jonka värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä.

Jos valo kulkee väliaineessa, esimerkiksi ilmakehässä, jossa on runsaasti hiukkasia, valo hajaantuu ja muuttaa suuntaansa joka kerta, kun se törmää johonkin hiukkaseen. Pitkäaaltoinen valo pääsee perille asti, mutta sininen väri lyhyimmällä aallonpituudella törmäilee ilmakehän hiukkasiin, ja taivas saa sinisen värinsä. Mitä matalammalla valo kulkee, sitä enemmän ja erilaisempia hiukkasia ja sitä punaisemmaksi valo muuttuu, ja syntyy aamu- ja iltarusko.

Värijärjestelmiä

Ostwaldin värijärjestelmä perustuu aallonpituuteen, puhtauteen ja valoisuuteen, jotka määritellään arvoilla sävy (H = Hue), kylläisyys (S = Saturation) ja kirkkaus (B = Brightness ). Wilhelm Ostwald oli saksalainen kemisti, joka teki mm. reaktio­kinetiikan, katalyysin, termodynamiikan ja sähkökemian tutkimuksia ja sai kemian Nobel-palkinnon vuonna 1908 typpihapon kemiallisesta valmistuksesta.

Additiivinen värinmuodostus saadaan aikaan värillisillä valonlähteillä. Näiden värien lähtöarvot ovat Photoshopin Lighting Effectillä puhtaat, mutta transparenssi päästää hiukan taustan mustaa läpi.

Käytännössä värit eivät kuitenkaan ole täysin puhtaita. Se näkyy myös kevyen transparenssin takia hiukan epäpuhtaaksi muuttuneen Lighting Effectin negatiivissa.

Munsellin värijärjestelmän lähtökohtana on vaaleusasteikko ja järjestelmässä viisi pääväriä - keltainen, punainen, sininen, vihreä ja purppura - ja näiden viisi väliväriä. Värien määritteet ovat sävy, valoisuus eli valööri ja kylläisyys eli chroma. Albert H. Munsell oli amerikkalainen taidemaalari ja taideopettaja.

Muita värijärjestelmiä ovat mm. Newtonin järjestelmä ja Goethen väriteoria.

Valovärit - additiivinen värinmuodostus

Punainen + vihreä + sininen = valkoinen on additiivinen värinmuodostus eli RGB, johon perustuvat mm. silmä, TV-kuva ja tietokoneen näyttö, joten myös CSS-värimääritykset annetaan RGB-muotoisina. Additiivinen värinmuodostus saadaan aikaan värillisillä valonlähteillä ja suotimilla, mutta paperilla sama tulos syntyy sekoittamalla kahta aineväriä.

Kappaleet eivät yleensä ole itsevalaisevia eivätkä siis värillisiä. Ne muuttuvat värillisiksi vasta kun niitä ulkoapäin valaistaan. Hämärässä kaikki näyttää harmaalta.

Kappaleen pinnalla voi olla ominaisuus, joka

• heijastaa kaikki valonsäteet takaisin = valkoinen
• heijastaa osan ja pidättää loput = värillinen
• pidättää kaikki = musta

Aineiden ja kappaleiden värit riippuvat siitä, mitä valonsäteitä ne pidättävät ja mitä heijastavat. Se osa valonsäteistä, joita esine heijastaa, määrää sen värin. Kappaleiden värittäminen on niiden pinnan muuttamista sellaiseksi, että ne heijastavat juuri niitä aallonpituuksia, jonka värisenä ne halutaan nähdä.

Esimerkiksi keltainen väri heijastaa teoriassa kaiken vihreän ja punaisen ja imee kaiken sinisen. Jos siis kuvankäsittelyohjelmassa yhdistää valkoisella taustalla kompaktit ja puhtaat punaisen ja vihreän, tuloksena on puhdas keltainen, jossa ei enää pysty havaitsemaan punaisen ja vihreän läsnäoloa niin kuin magentassa sinisen ja punaisen.

Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen: jos vesiväreillä sekoittaisi keskenään punaisen ja vihreän, siitä syntyisi kellanruskea, joka on keltaisen tumma sävy. Puhdasta keltaista ei synny, koska vesivärit eivät ole fysikaalisesti absoluuttisen puhtaita värejä, vaan keltaiseen sekoittuu myös noin 15 % sinistä ja vihreän osuus jää noin 85 %:iin.

Teoreettinen -, G, R

Todellinen B, G, R

Vasemmalla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituudet ovat x-akselilla nanometreinä ja y-akselilla heijastuneiden aallonpituuksien osuudet prosentteina.

Ainevärit - subtraktiivinen värinmuodostus

Cyani + magenta + keltainen = musta on subtraktiivinen värinmuodostus eli CMYK, johon perustuvat kirjapainotekniikka ja painotuotteiden värierottelu. Painotöissä käytetään lisäksi erikseen sekoitettuja lisävärejä ja erillistä mustaa, jota symboloi kirjain (Blac)K eikä B(lack), että se ei sekoittuisi siniseen, B(lue). On myös esitetty, että K tulisi sanasta Key, jolloin K tarkoittaisi avainväriä eli mustaa. Lyhenteet C(yan), M(agenta) ja Y(ellow) tulevat painovärien englanninkielisistä nimistä.

Jokainen aineväri heijastaa kahta valoväriä

Kirjapainotekniikka ja painotuotteiden värierottelu perustuvat subtraktiiviseen värinmuodostukseen.

• (punainen + vihreä + sininen) - punainen = cyani
• (punainen + vihreä + sininen) - vihreä = magenta
• (punainen + vihreä + sininen) - sininen = keltainen

ja ainevärien pääväreistä saadaan sekoittamalla aikaan musta ja kaikki muut valovärit paitsi valkoinen.

• magenta + keltainen = punainen
• keltainen + cyani = vihreä
• cyani + magenta = sininen
• cyani + magenta + keltainen = musta

Jos taas sekoitettaisi esimerkiksi cyania ja vihreätä keskenään, siinä olisi 33,3 ... % keltaista ja 66,6 ... % cyania, koska vihreässäkin on cyania, ja tuloksena olisi turkoosi. Oikeasti siis ei sekoitettaisikaan cyania ja vihreätä vaan cyania ja keltaista tavoitellun sävyn edellyttämissä suhteissa.

Värien sointuminen

Värien sanotaan sointuvan silloin kun ne näyttävät rauhallisilta, kauniilta ja yhdeksi kokonaisuudeksi sulautuvilta. Sointuakseen tulee kaikissa väriyhdistelmissä olla päävärin olemassaolon vaikutus joko niin, että se joko todella löytyy niistä välittömästi tai että silmä ilman rasitusta voi tunnistaa sen olemassaolon.

• täydennysväreinä sointuvat värit jotka ovat 180° etäisyydellä toisistaan eli ns. vastakkaisvärit, joilla syntyy vahva kontrasti
• kolmisointuna sointuvat värit jotka ovat 120° etäisyydellä toisistaan
• sävy sävyyn sointuvat keskenään saman värin vaalennetut ja tummennetut sävyt

Se, että värit ovat vastakkaisvärit, ei vielä välttämättä aina riitä kontrastin synnyttämiseen. Vahvuudeltaan samanarvoiset vaaleat värit näyttävät rinnakkain imeliltä, tummat tuhruisilta ja kirkkaista saa päänsärkyä. Väriyhdistelmissä täytyy asettaa jokin väri johtavaksi, minkä saa aikaan määrällä, vahvuudella, puhtaudella ja sijainnilla.

Lämpiminä väreinä pidetään kaikkia punaisen ja keltaisen sävyjä ja kylminä sinisen ja vihreän eri sävyjä, erityisesti vaaleita turkooseja ja vaaleita vihreitä. Esimerkiksi kolmisoinnun alempi palkki on kokonaisuutena keltaisesta huolimatta kylmä ja ylempi kylmästä sinisestä huolimatta lämmin.

Luonnossa värit sointuvat keskenään kuin 'luonnostaan'. Niinpä graafisissa töissä voikin kokeilla värien määritykseen vaikkapa jotakin luontovalokuvaa, josta värit ovat kuvankäsittelyohjelmassa pipetillä valittavissa.

Oikealla väripaletteihin on poimittu värejä kolmesta tavallisesta maisemakuvasta.

Samoja värejä ja niiden eri tummuusasteita on syytä käyttää koko työssä johdonmukaisesti kautta linjan aina linkkien värejä myöten. Jokin niistä valitaan pääväriksi eli koko työn yleissävyksi ja toisia, tai päävärien vastakkaisvärejä käytetään korostusväreinä kontrastin aikaansaamiseksi. Näin menetellään yleensä kodin maalaussuunnitelmienkin suhteen.

Näillä sivulla

Värejä koskee sama minimalismi kuin fonttejakin: ei liian monta erilaista fonttia eikä liian monta eri väriä.

Sivuston nykyisen ulkoasuversion väreiksi on valittu entisen ruskean sävyjen lisäksi myös G-kuvion vihreä ja sen vastakkaisväri violetti, lisäksi on neutraalia harmaata ja sininen on jäänyt pois. Linkkivärit on valittava tummemmista sävyistä, koska vaalea tausta heikentää ohuen tekstin värin voimakkuutta.

Oikealla on sivuston edellisen version alkuperäinen taustakuva ilman G-kuviota positiivisena, sen muunneltu ja rajattu versio ja sen negatiivi, joista sivuston värit oli valittu.

Sivuston edellisen version kalligrafisten pääotsikoiden vastapainona olivat yksinkertaiset navigointinapit, joiden sininen väri ja sen vastakkaisväri tummankeltainen hover-nappeihin oli valittu taustakuvasta. Samat värit toistuivat myös linkkiväreissä, ja kaikki nämä värit löytyvät alkusivun taustakuvasta samoina tai niiden vastakkaisväreinä ja eri tummuusasteina.

Kokonaisuuden ehdoilla

Värien sointuvuudella tavoitellaan tasapainoa, harmoniaa ja yhtenäisyyttä. WWW-sivuilla kaikkien yksityiskohtien tulee palvella kokonaisuutta kokonaisuuden ehdoilla ja jokaisen valinnan tulee olla loogisesti perusteltavissa.

Kuvankäsittelyohjelman Color Picker -ikkunassa on pipetillä (Eyedropper) helppo valita värejä jostakin kuvasta. RGB-ruudut näyttävät väriarvot desimaalisina ja #-ruutu heksadesimaaleina. HSB = Hue, Saturation, Brightness ja Lab = Luminance eli valoisuus, ja muutos punaisesta vihreään ja sinisestä keltaiseen.

WWW-sivujen värejä päättäessään ei kannatakaan pysähtyä yksityiskohtiin, vaan on nähtävä kokonaisuus. Sivusto ei ole vain joukko irrallisia yksityiskohtia, ei pelkkää tekstiä, pelkkää koodia tai pelkkää kuvaa, vaan enemmän kuin niiden summa.

Jos ei pidä jostakin väristä henkilökohtaisesti ja päättää vaihtaa sen, saattaakin käydä niin kuin keittiön seinien maalauksessa: kun seinät on maalattu, on maalattava ikkunanpuitteet. Kun ikkunanpuitteet on maalattu, onkin maalattava kaapit. Sitten katto ja lopulta uusittava matto, verhot ja ruokapöytä.

Lempiväri oudossa ympäristössä synnyttää kaaoksen, kun taas se epämiellyttävämpikin väri on oman kokonaisuutensa osana suorastaan loistava. Vaikka kuinka haluaisi suosia esimerkiksi vihreää väriä ei kuitenkaan kannattaisi yrittää myydä vaikkapa vihreää palapaistia.

Ennen oltiin sitä mieltä, että kalvoissa eivät näy hyvin muut kuin kirkkaat perusvärit. Kyllä ne näkyvät, varsinkin jos tulostaa ne paksummalla värillä. WWW-sivuillakin on käytetty paljon kirkkaita ja vahvoja, web-turvallisia värejä, jotka säilyttävät paremmin sävynsä erilaisilla näytöillä. Kannattaa kuitenkin kokeilla myös murrettuja värejä, koska on kuitenkin mahdotonta suunnitella sellaisia värejä, jotka olisivat jokaikisessä näytössä kaikissa olosuhteissa täysin identtiset.

Värien näkymiseen näytöllä vaikuttavat itse näytön laatu ja värintoistokyky mutta myös huoneen valaistus ja värit. Hämärä tai pimeä ja väreiltään neutraali huone vahvistaa värejä ja valoisa, aurinkoinen ja värikäs himmentää. Laadusta ja valaistuksesta riippumatta eri ihmiset myös säätävät näyttönsä kovin eri tavoin: joku haluaa jyrkän kontrastin, kun taas joku toinen säätää sen erikoisen vaaleaksi.

Värien näkemiseen / näkymiseen vaikuttavia seikkoja

Ulkoiset seikat

Valaistuksen laatu

Auringonvalo on normaali valaistus. Jos päivänvalo heikkenee, muuttuvat myös värit. Hyvin heikossa valossa sininen kuitenkin lisääntyy, josta seuraa talviaamujen sininen hämärä. Määrän vaihtelu ei sanottavasti vaikuta, laadun sitä enemmän.

Että näkisimme esineiden värit luonnollisina, tulee valon olla mahdollisimman paljon päivänvalon kaltaista. Esimerkiksi hehkulampun valo ei sovi, koska se heijastaa n. 65 % punaista, 25 % vihreää ja vain 10 % sinistä. Päivänvalo ja loisteputki heijastavat jokaista yhtä paljon eli 33,333 … %.

Pinnan laatu

Pinta voi olla tiivis, hauras, himmeä, kiiltävä, kova, pehmeä jne. Lakattu pöytä näyttää aivan eriväriseltä kuin samanvärinen angorapusero. Materiaalien pinnat ja sävyt vaihtelevat huomattavasti, joten koetulosteetkin on aina syytä tehdä sille paperille, jolle työ lopulta painetaan tai kopioidaan.

Jos kysymys on tietokoneen näytöllä katseltavasta työstä, on mahdotonta ottaa huomioon kaikki mahdolliset näytöt ja niiden säädöt surkeasta loistavaan. Tällöin on vain toteutettava työ oman näytön suhteen parhaalla mahdollisella tavalla ja testattava se muutamalla muulla, vaikka jonkun tuttavan tai työpaikan koneilla.

Color Picker -ikkunassa voi valita näkymään vain web-turvalliset värit.

Verkkokäytössä tyypillinen 8-bittinen RGB-kuva sisältää kutakin pääväriä kohti 2⁸ eli 256 sävyä, joista jokainen voi saada arvon 0 - 255. Käytännössä täysvärikuvan yhden pikselin rakentamiseen tarvitaan 24 bittiä, jotka tuottavat 256³ eli 16 777 216 sävyä. Ns. web-turvallisia värejä on vain 6³ = 216 kpl, jotka voivat saada desimaaliset arvon 0, 51, 102, 153, 204 ja 255 tai heksadesimaaliset arvot 00, 33, 66, 99, CC ja FF ja tuottaa 216³ eli 10 077 696 sävyä. Ne voi valita kuvankäsittelyohjelman värivalintaikkunassa ja niiden on ainakin tarkoitus näkyä kaikilla näytöillä samanlaisina.

Sisäiset seikat

Näköaistin laatu

Mm. ympäristöolosuhteet, ilmasto-olot ja kulttuuri ovat värien näkemiseen vaikuttavia tekijöitä - eri kulttuureissa esimerkiksi värien symboliikka voi olla hyvinkin erilainen. Hekään, joilla on ns. normaali värinäkökyky, eivät näe samoja värejä samanlaisina. Myös vanheneminen muuttaa värinäkökykyä ja on värisokeita ja heikkonäköisiä, joilla on aivan erilainen värimaailma. Jotakin olennaista tietoa ei siis kannata esittää ilman selvitystä rinnakkain esimerkiksi punaisella ja vihreällä värillä.

Yleisin värisokeuden muoto on puna-vihersokeus, jota tapaa noin 8 %:lla miehistä ja noin 0,4 %:lla naisista. Se on perinnöllinen, X-kromosomissa sijaitsevan resessiivisen geenin kautta syntyvä sairaus, joka edellyttää naisilla saman geenin saamista molemmilta vanhemmilta, mutta miehelle se siirtyy yhden geenin välityksellä, koska miehellä on vain yksi X-kromosomi. Puna-vihersokeudessa on aste-eroja: jotkut eivät eroita punaista ja vihreää toisistaan lainkaan, kun taas jotkut sekoittavat ne vain, jos ne ovat vierekkäin.

Ihmiset ovat myös visuaalisesti, auditiivisesti tai kinesteettisesti suuntautuneita, eikä väreillä ole kaikille samaa merkitystä ympäristössä.

Toisten värien vaikutus

Tumma ympärys vaalentaa ja vaalea tummentaa sen sisällä olevat värit. Ympäröivä musta tekee lämpöiset värit tulisemmiksi, kylmät värit miedommiksi ja kaikki värit kirkkaammiksi ja puhtaammiksi. Myös eri kokoisilla alueilla  sama väri  näyttää aivan  erilaiselta .

Jos katsoo kauan kirkasta väriä se ikään kuin tummenee vähitellen. Silmä pysyy arvostelukykyisenä vain hetken ja hakee itse puuttuvat värit, jotka sitten saavat aikaan värin näennäisen tummumisen. Esimerkiksi vasemmalla olevissa kiekoissa varsinkin vihreän ja magentan vastakkaisväriyhdistelmä tuo magentalle tumman reunuksen, jota ei kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa tarpeeksi skaalattuaan kuitenkaan oikeasti ole olemassa.

Kirkkaiden värien vieressä naapurisolun kellokin näyttää ikään kuin harmaantuvan, mutta kirkastuu taas pelkän tekstin kohdalla.

Samoin kirkasta väriä pitkään tuijotettuaan näkee jälkeenpäin hetken aikaa valkoisella pohjalla ns. eideettisen jälkikuvan eli saman kuvion mutta vastakkaisvärisenä. Kysymyksessä ovat ns. optiset harhat. Tuijota noin 20 sekuntia kutakin kiekkoa erikseen peittämällä muut vaikka paperilla - niin kauan että kiekon ympärille ilmestyy kirkas kehä - ja katso sen jälkeen valkoiselle alueelle. Mitä näet?