|
1989 – Viimeinen sukellus Olen kuullut useammankin asiantuntijan sanovan: Toisen kirjan synnyttäminen on vaikeampaa kuin ensimmäisen. Voin sanoa aivan vilpittömästi, että ainakin minun kohdallani tämä pitää paikkansa. Viimeisestä sukelluksesta oli tulla vielä ilmestymisensä jälkeenkin viimeinen kirjani. Toisen ja kolmannen välissä minulta kului eri syistä kymmenen vuotta. Siemen kirjaan annettiin, kun ammattisukeltaja ja hyvä ystäväni Sekkeri (Tapio Satamo) laskuvarjomaailmasta kiusoitteli riittävästi, että en kykene kuvaamaan kirjassa sukellusta. Löimme oikein vetoakin. Siitä se lähti. Käsikirjoitukselle annettiin myöhemmin nimi: VIIMEINEN SUKELLUS. Hakeuduin Viimeistä sukellusta kirjoittaessani ystävieni Sekkerin ja hänen sukeltajakaverinsa Timo Kajasteen seuraan. Pääsin heidän mukaansa, kun he tekivät töitä Kemin edustalla. Kävin kuivapuvulla (automaattikypärä) pimeydessä asti. (Kuvassa.) Pääsin sen reissun ansiosta vähän jyvälle, miten kuvata jännitystä sukelluksen syvyyksissä. Myöhemmin en ole laitesukellusta harrastanut.
|
