Kappale 9 - Paineitten ottamista.

Tänään sain uuden lelun. Lelun nimi on puristuspainemittari. Oikein tarvikeliike lelu-laatuakin, mutta aivan tarpeeksi katsomaan kuinka paljon neitosen sydämessä on mahdollisesti heittoa. Ja kuten sanota menee, ei savua ilman tulta -- tässä tapauksessa öljyä, niin karkeasti selviää onko vika männänrenkaissa vaiko venttiilinvarsien kumeissa.

Ja nytten varmaan ajattelette, että tämähän olisi pitänyt tehdä heti ensimmäseksi.
Myönnän, olen samaa mieltä. Ongelma vain on että tämä on psykoloogisesti niitä kaikkein kauhistuttavimpia asioita mitä voi tehdä tässä autossa.

Ensinnäkin selviää että paljonko on tiedossa rahan menoa, ja kuten erään purkaamon isäntä sanoi:
"Jos tuolta jokin menee rikki, niin se on varmasti kallis."

Mutta eniten vastaan hankasi kokemus noin kolme kuukautta takaperin kun tulppia vaihdoin,
ja totesin uudet kynttilät kädessäni moottoria katsoen:
"Kyllä minä tiedän että jonnekkin tuonne nämä menevät..."

Mutta koska tässä onnistuttiin jo kerran, niin toinen kertahan on paljon helpompi, eikö?

Tulokset olivat ainakin tasaisen oloisia. Neljä mittausta pääsääntöisesti per sylinteri ja kone takutti tuloksia kympin ja yhdentoista barin tienoilta... Mutta mietityttää pelkääjänpuolen lohkon hieman korkeammat tulokset.

Tämän lisäksi aprikoitti se että heynesin sinisen juorukirjan mukaan koneestä pitäisi löytyä vähintään kahdeksan, ja enintään yksitoista baarillista paineita sylintereistä.
Niin voi olettaa vain että koneessa olisi kenties karstaa? Kenties paljonkin?

Kaiken päätteeksi annettiin koneen käydä hetki ja ladata runnottua akkua, ja siinä sitten istuskeltiin lähes hypnotisuituneena kuunnellessa kutosen tyhjäkäyntiä, ihaillen kevyttä sinistä haikua joka ohitse lipusi.

Moottorin suhteen alkavat suunnitelmat pikku hiljaa hahmottua. Maailmalla olisi vaikka mitä kivaa tähän vanhempaankin pervoon.. Ainoa ongelma: Ne kaikki ovat siellä maailmalla... *huoh*

webdesign by jeeves