Kotikirjaston uumenista
Koululauluja, toim. Otto Kotilainen, 378 sivua, 323 (330) laulua, WSOY, 1924, 1. painos.

 

I Uskonnollisia lauluja

1. Jumala kaikkivaltias

[Kirjassa sävelen kerrotaan olevan suomalaisen kansansävelen.
Virsikirjan 1986 mukaan sävel on keskiajalta, Suomessa 1702.
J.L. Runeberg, 1857. Vuoden 1986 virsikirjassa virsi 577.
Ks. lyhentämättömänä myös Maamme kirja, vuoden 1985 painoksesta.]

1. Jumala kaikkivaltias,
Maatamme suojaa voimallas
Niin sodassa kuin rauhassa
Ja murheen riemun aikoina!

2. Tää maa se meille kallehin
Ja kaikkein rakkain, armahin;
En läheltä, en kaukaa, en,
Mä löydä vertahista sen

5. Suo, Herra, suojas rakkaille
Sen järville ja rannoille,
Ja heitä hoitos vuotakoon
Kuin kesäkaste ruusustoon!

9. Sun sanas on se valkeus,
Maan sekä taivaan kaunistus;
Sen kirkkaast' anna loistaa vaan
Ja meit' ei jättää milloinkaan!

Oi Herra, siunaa

[Dimitri Bortnjanski, 1822. A.B. Roos. 1868. Mukana kirjasta pois jätetty 1. säkeistö. Lähde  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Virsikirja. Hyväksytty 12. Yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1938. Hämeen kirjapaino, 1959.]

459 1. Oi Herra, siunaa
päämies maamme,
Suo Henkes hälle ylhäältä.
Maan turvaks, Korkein Valtiaamme,
Sä kätes nosta väkevä.
Hallitse valtakuntaa, maata,
Sen esivalta pelkoos saata.

2. Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
Suo sille armos runsaus.
Se kaikiss' että vaiheissansa
Ois oma kansas, valittus.
Suo mieli uskollinen meille,
Menestys Suomen heimon teille.

3. Oi Herra, siunaa synnyinmaamme
Runsailla taivaan lahjoilla,
Ett' ahkeralla työllä saamme
Ain elämämme tarpeita.
Sun armos halki aikain rittää,
Sua lastenlapsemmekin kiittää.

Oi Herra, korkein valtiaamme

[Dimitri Bortnjanski, 1822. A.B. Roos. 1868. Lähde  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksen ylimääräisessä istunnossa 13. helmikuuta 1986. Kotimaa, 1987.]

579 1. Oi Herra,
korkein valtiaamme,
kansaamme kaitse, armahda.
Hengelläs siunaa päämies maamme
ja esivaltaa johdata.
Suo vallankäyttöön viisautta,
ja vastuun mieltä, rakkautta.

2. Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
tee siitä palvelijasi.
se että täällä toimissansa
sinua aina kuulisi.
Suo mieli uskollinen meille,
varjelus Suomen heimon teille.

3. Oi Herra, siunaa synnyinmaamme
runsailla taivaan lahjoilla,
niin että ahkeroiden saamme
rakentaa maata rauhassa.
Myös lastenlapset saavat kiittää,
kun halki aikain armo riittää.

2. a) O Herra siunaa!

[Dimitri Bortnjanski, 1822. A.B. Roos. 1868.]

2. O Herra, siunaa Suomen kansa,
Suo sille runsas armosi,
Se kaikiss' että vaiheissansa
Sun oma kansas olisi!
Suo uskollisuus, vakuus meille,
Menestys elämämme teille!

3. O Herra, siunaa Suomen maamme
Runsailla taivaan lahjoilla,
Ett' ahkeralla työllä saamme
Ain' elämämme tarpeita!
Suo lastenlastemmekin siitä
Sun laupeudestas vielä kiittää!

2. b) Isänmaan virsi

[V.A. Koskenniemi = Veikko Antero Koskenniemi, 1885-1962. Elegioja, 1918.]

1. Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
suo sille armos runsaus,
Suo sille lohtu haavoissansa
ja tuskassansa unohdus.
Pois pyyhi vedet silmiemme,
pois veritahrat tannertemme.

2. Sun voittos päivän huomenessa
suo että suureks' Suomi sais.
Suo että kahleen kirvotessa
myös orjanmieli kirpoais.
Suo meille voima voimastasi
ja valkeus sun valostasi.

3. Sa siunannut oot aseitamme,
kun pakoon lyötiin vainon yö.
Myös siunaa rauhan-askartamme,
tee kaunihiksi kansan työ.
Miss' äsken hurme maata kasti,
suo oraan itää runsahasti.

4. Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
suo sille voimas runsaus,
se kaikiss' että vaiheissansa
ois oma kansas', valittus.
O Herra, kalliimpana saamme
sun kädestäsi synnyinmaamme!

3. Virsi kotimaan puolesta

[F.P. Kranck, 1889. Suonio = Julius Leopold Fredrik Krohn, 1835-1888.
Vuoden 1986 virsikirjassa virsi 580.]

1. Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tähän maahan silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo.

2. Vähäinen meidän kansa on,
Maailman silmiss' arvoton;
Vaan mitä mahtavinkaan vois,
Jos voimaa sult' ei saanut ois?

3. Kuin tomu edessäs on maan
Suuruudet, voimat, vallat vaan;
Kun viittaat, korkein alenee
ja matalaiset ylenee.

4. Kuink' usein juuri valitset
Aseikses' pienet, alhaiset,
Siks' että sinun voimasi
Selvemmin heissä näkyisi.

7. Oi, Herra, kuule meitä myös,
Tee meissäkin sun armotyös!.
Suuruutta emme rukoile,
Me pienuuteemme tyydymme.

8. Jos meidän kansa aina sais,
Vaan olla palvelijanais,
Sun töitäs aina toimittaa,
Valistua ja valistaa!

4. Huokaus työtä aljettaessa

[P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. A. Oksanen = Karl August Engelbrekt Ahlqvist, 1826-1889.]

1. Herra, Luoja taivasten,
Isä armas ihmisen,
Tukemme ja turvamme,
Edessäs nyt nöyrrymme.

2. Taivahan sä tähtineen,
Maan ja ilman täytehen
Ihmehiä kaikki loit,
Kaikki lahjat meille soit.

3. Sult' on päivän kirkkaus,
Kukkasenkin kauneus,
Sulta ihmisjärki myös,
Kaikki, Herra, on sun työs.

4. Suo siis, että voisimme
Hyvin käyttää oppimme,
Työllemme suo siunaus,
Toivollemme tointumus.

5. Aamuvirsi

[Armas Maasalo. Isak Ervast, 1732. Uudistanut Elias Lönnrot, 1870.
Vuoden 1986 virsikirjassa virsi 538.]

1. O Jeesus, lohdutukseni
mun autuutein', mun iloni.
Ma sua kiitän, ylistän
nyt tänä huomenhetkenän',
ett' yli yön mua suojelit,
vahingot, vaarat karkotit.

4. O Jeesus, auta valvomaan
ja sitä aina muistamaan:
ett' alkaa ijankaikkisuus
kun päättyisi ajallisuus,
jok' on vain askel tulevaan
elohon aina olevaan.

5. Mun voimani kun vähenee,
eloni ilta lähenee,
suo, että vahvass' uskossa
pois nukun tunnon rauhassa,
jonk' itse mulle ansaitsit
ja kuolemallas valmistit.

6. Herra tue minua

[Suomalainen kansansävel. "Kansan lahja kirkolle".]

1. Herra, tue minua,
Estä lankeemasta,
Murheissani lohduta
Armost' avarasta!

2. Auta, Herra, jalkani
Aina seuraamahan
Tietäs osoittamaasi,
Siit' ei poistumahan.

3. Näet, Herra armias,
Suurin kurjuuteni;
Ilman sinun apuas
Horjuu askeleeni.

4. Sinuun katsoin kulkemaan
Auta, Jeesus kallis!
Milloin tulet noutamaan,
Olemahan valmis.

So nimm denn meine Hände

[Julia von Hausmann 1826-1901. Lähde Keskustelufoorumi Suomalaiset Saksassa, Jani, 20.4.2007, 19.32.]

1. So nimm denn meine Hände und führe mich,
bis an mein selig Ende und ewiglich.
Ich mag allein nicht gehen, nicht einen Schritt;
Wo Du wirst gehn und stehen, da nimm mich mit.

2. In Dein Erbarmen hülle mein schwaches Herz,
und mach' es endlich stille in Freud' und Schmerz.
Laß ruh'n zu Deinen Füßen Dein armes Kind,
Es will die Augen schließen und glauben blind.

3. Wenn ich auch gar nichts fühle von Deiner Macht,
Du bringst mich doch zum Ziele auch durch die Nacht.
So nimm denn meine Hände und führe mich,
Bis an mein selig Ende und ewiglich.

7. Mun ota käten', Herra

[A.L – k, Fr. Silcher. Julia von Hausmann. Suom. N.E. Vainio.]

1. Mun ota käten', Herra,
Ja taluta,
Niin että pääsen kerran
Mä kotia!
En jaksa käydä yksin,
Vaan vajoan,
Vie kanssas käsityksin
:,: Oi auttajan! :,:

2. Sydämmen armollasi
Jo viihdytä,
Se että omanasi
Ois pysyvä;
Suo, että jalkais' juureen
Mä laskeun
ja rakkautees' suureen
:,: Ain' turvaudun! :,:

3. Ja vaikk' en tunne täällä
Sun hoitoas,
Oot kanssain surun säällä,
Viet kotias.
Siis ota käten', Herra,
ja taluta,
Siks että pääsen kerran
:,: Mä kotia! :,:

8. Jumalanpalvelus

[A.H.]

Mun Herran templin tiellä on olla suloisaa,
niin viihtyy sielut siellä kun liljat tarhassa.
Ne kääntää kukkaterää päin päivän ikuisen
ja taivaankasteen kerää ne virkistyksekseen.

9. Pyhäaamun rauha

[P.J. Hannikainen. Herman Rådberg. Suom. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

Pyhäaamun rauha
Hiljaa huokuilee,
Häly mainen viihtyy,
Taisto raukenee.
Kuule, juhlakellot
Kaukaa kuminoi,
Temppelihin Herran
Kutsu siellä soi.

2. Ylistetty olkoon
Herran rakkaus,
Josta ihmisille
Tulvaa siunaus!
Kuolon kahle kietoo
Maata syntistä,
Herran sanast' uhkuu
Ilo, elämä.

3. Synnit poies pestään,
Anteeks annetaan,
Herran armo loistaa
Maahan surkeaan.
Vaeltajat hoivaa
Saavat vaivoilleen,
Väsymyksellensä
Levon rauhaisen.

4. Herra, juhlamieli
Sydämmiimme luo,
Viihdytys ja rauha
Sieluillemme suo!
Anna mulle voimaa
Korkeudestas,
Että uskollinen
Oisin palveljas!

5. Pyhäaamu kirkas!
Suuntaa mieleni
Rauhaan, joka aina
Iät' kestävi,
Siihen kiitoslauluun,
Taivaassa mi soi,
Missä oma kansas
Levon saada voi.

10. Sun temppeliisi Herra

[Otto Kotilainen.]

1. Sun temppeIiisi, Herra, kaihoan,
Ah, voiman siellä aina saan ja rauhaa,
Saan siellä rinnallein mä lohdunnan,
Ei maiset myrskyt sielIä koskaan pauhaa,
koskaan pauhaa.

2. Sun temppelissäs täällä alhaalla
Mä käydä mielin myös luo armopöydän.
On matka helteinen ja vaikea
Vaan siellä virvoituksen lähteen löydän,
lähteen löydän.

11. Kiitos sulle, Jumalani

[O. Merikanto. Säveltäjän viimeinen laulu. Liina Sandell. Suom. K.J. Rahikainen.
Vuoden 1986 virsikirjassa virsi 341.]

1. Kiitos sulle, Jumalani,
Armostasi kaikesta,
Jota elinaikanani
Olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
Keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
Syksyn synkän hetkistä!

2. Kiitos, että rukoukset
Monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
Eivät saaneet täyttyä!
Kiitos, kun mä hädässäni
Avun saan sun kauttasi,
Kiitos, että synneistäni
Vapahtavi Poikasi!

3. Kiitos sulle jokaisesta
Elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
Niinkuin pimeydestä!
Kiitos sulle taisteluista,
Rististäkin, Jumalain,
Kiitos, että aina muistat,
Autat mua tuskissain!

4. Kiitos sulle kukkasista,
Jotka teilläin kukoisti,
Kiitos myöskin ohdakkeista,
Jotka mua haavoitti!
Kiitos, että tahdot mulle
Elon antaa iäisen!
Kaikesta, oi Herra, sulle
Annan ikikiitoksen!

12. Suomen rukous

[R. Raala. Anni Lilja.]

Oi Herra sä valtias valtojen
ja herrojen herrakin suuri,
sä hellijä pienten ja heikkojen,
sä linna ja mahtava muuri,
oi muistaos Suomea armossas!
:,: Me etsimme, etsimme kasvojas. :,:

Totuuden henki

[Z. Topelius. Suom. Martti Ruuth, 1902.
Lähde  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksen ylimääräisessä istunnossa 13. helmikuuta 1986. Kotimaa, 1987.]

484 1. Totuuden Henki,
johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2. Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3. Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

4. Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

13. Totuuden henki

[F. Flemming. Z. Topelius. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Totuuden Henki, haasta korkealta
Suo valos meille, auta murheen alta,
Johtakoon meitä armos hellä valta!
Tietomme siunaa!

2. Jumalan pelko sieluhumme paina,
Olkoon se meille ohje korkein aina;
Suo että meissä taivaallinen laina
Kantaisi kasvun!

3. Herramme Kristus, autuutemme valo,
Totuus ja tie ja elämämme jalo,
Sun sanas kalliin uudistava palo
Syttyköön meissä!

4. Valkeutemme, paimenemme parhain
Luo isänhuoneen taivaallisten tarhain
Johdat sä meitä halki maisten harhain,
Seurassas käymme!

Integer vitae

[Integer vitae. Carmina, Liber I, 22. Quintus Horatius Flaccus, 65-8 eaa. Lähde Vox Romana, Päivö Oksala et Veikko Väänänen, Gummerus, 1966, 119.]

Integer vitae scelerisque purus
non eget Mauris iaculis neque arcu
nec venenatis gravida sagittis,
Fusce, pharetra,

sive per Syrtes iter aestuosas,
sive facturus per inhospitalem
Caucasum vel quae loca fabulosus
lambit Hydaspes.

Namque me silua lupus in Sabina,
dum meam canto Lalagen et ultra
terminum curis vagor expeditis,
fugit inermem,

quale portentum neque militaris
Daunias latis alit aesculetis
nec Iubae tellus generat, leonum
arida nutrix.

Pone me pigris ubi nulla campis
arbor aestiva recreatur aura,
quod latus mundi nebulae malusque
Iuppiter urguet;

pone sub curru nimium propinqui
solis, in terra domibus negata:
dulce ridentem Lalagen amabo,
dulce loquentem.

14. Hymni

[Integer vitae. Friedrich Ferdinand, 1778-1813.
1. säkeistö Quintus Horatius Flaccus, 65-8 eaa. Suom. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. 2. säkeistö Seppo Talaslahti.]

1. Vaipuos helmaan synnyinmaasi armaan,
Sen, mitä etsit siinä löysit varmaan.
Myrskyistä rauhan leppoisan ja lauhan
saavutit viimein.

2. Aina kun matka tuonen tielle aukee,
Koskee se meihin, mainen riento raukee.
Poistuvan matkaa uudet tiet nyt jatkaa.
Vuoromme saapuu.

15. Veisaelkaamme!

[O. Ahnfelt. Liina Sandell. Suom. Niilo E. Wainio.]

1. Veisaelkaamme
Armosta Jeesuksen!
Kaikki me saamme
Kiittää hänt' iloiten,
Hän onpi armoinen.

2. Maan sekä taivaan
Täytti hän kunniallaan;
Köyhäksi aivan
Tähtemme päälle maan
Syntyi hän armostaan.

3. Päällensä antoi
Syntimme asettaa.
Kaikki hän kantoi,
Täällä mlk' ahdistaa
Korvessa kulkijaa.

4. Syntimme Herra
Otti ja naulittiin
Ristihin kerran,
Lepytti isän niin,
Taivahat avattiin.

5. Näin itsellensä
Osti hän morsiamen,
Sen viedäksensä
Jumalan etehen
Puvussa pyhyyden.

6. Siis ilomielin
Yhdessä veisaamaan
Sydämmin, kielin
Jeesusta, armoaan,
Täällä ja taivaassaan!

16. Ei laulamasta lakkaa

[Suomalainen kansansävel.]

1. Ei laulamasta lakkaa
Mun sielun' iloissaan,
Kun uuvutettu raukka
On päässyt kuormastaan.

2. Ma etsin kauvan lepoa,
En sitä löytänyt;
Nyt sielun' ahdistuksesta
On Jeesus päästänyt.

17. Riennä eespäin!

[P.J. Hannikainen. Suom. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

1. Riennä riemuin eespäin vaan
Tietä Jumalasi,
:,: Joskin löydät määrämaan
Vasta kuollessasi. :,:

2. Ällös pelkää yötä maan;
Taivaan tähdet loistaa;
:,: Luota Herraan Jumalaan,
Hän voi varjot poistaa! :,:

3. Totta sekä oikeaa
Horjumatta puolla!
:,: Herran tiellä ihanaa
Elää on ja kuolla! :,:

18. Nyt ylös sieluni!

[Suomalainen kansansävel. Antti Achreniuksen mukaan.
Vuoden 1959 virsikirjassa virsi 623. Jätetty pois uusista virsistä.]

Nyt ylös, sieluni,
Nous' ylös mullast' tästä,
Riennä jalkain juureen
Jumalan ja Karitsan!
Ja vaikka silmäni
Ei sitä valoo kestä,
Niin sä riemuiten, mun sielun' lähde laulamaan!
Iäiseen iloon ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Taivainen kunnia
On siellä tarjona,
Sun osas, perintös ja tavaras.
Oi laula, laula: Jumala on laupias!

19. Kiitoslaulu

[H.G. Nägell.]

1. Oi kiittäkäämme Herraa me lapset riemukielin,
jos käykäämme hartain ja nöyrin, herkin mielin
:,: nyt kiittämään vain. :,:

2. Sä suuri olet Herra ja armollinen meille,
myös anteeksi annat sä tieltäs eksyneille,
:,: jos pyytävät vaan. :,:

3. Sun kiitos vielä, Herra, kun ruuan, verhon annat
ja heikkoja meitä niin hellin käsin kannat.
:,: Siis kiitos nyt soi. :,:

20. Kanteleeni

[Kreeta Haapasalo.]

1. Mun kanteleeni kauniimmin
Taivaassa kerran soi;
Siell' uusin äänin suloisin
Mun suuni laulaa voi.

2. O Halleluja rakkaalle
Mun Jeesukselleni!
Ah autuas on päivä se,
Kun pääsen luoksesi.

Taas siunattu päivä

[Heikki Klemetti, 1904. Suom. Kaarle Martti Kiljander, 1867. Lyhentämättömänä.
Lähde  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksen ylimääräisessä istunnossa 13. helmikuuta 1986. Kotimaa, 1987.]

532 Taas siunattu päivä
nyt luo valoaan
maan peittäen kirkkauteensa.
Taas loistaa se kaikille luoduille maan
ja sulkee ne siunaukseensa.
Niin, Luojamme, meidätkin armollasi
taas murheista, synneistä päästä.

2. Vaan kirkkaimman armosi auringon toit
yön keskelle lahjana taivaan,
kun ainoan Poikasi syntyä soit
maan lapseksi ristiin ja vaivaan.
Toi paimenet viestiä enkelien:
On koittanut autuuden päivä.

3. Se seimestä koitti ja kunniassaan
nyt Golgatan ristillä loistaa.
Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan
nyt syntimme tuomion poistaa.
Se päivä ei ylpeille valjeta voi,
sen köyhät ja syntiset saavat.

4. Ah, jos joka puulla ja pensaallakin
ja ruoholla äänensä oisi,
jos järvet ja metsät ja vainiotkin
kuin enkelit veisata voisi,
ei Jeesusta Kristusta, Herraamme,
ne taitaisi kylliksi kiittää.

5. Kas, lintunen lentävi korkeuteen,
niin kauas kuin silmämme kantaa,
ja lauluunsa yltyen riemulliseen
se Herralle kiitoksen antaa.
Myös, ihminen, astu jo valkeuteen
ja Luojalle kiitosta laula!

6. Oi Herramme, myös sanan valkeuden
nyt sattua suo sydämeemme,
niin että vain armosi täyttäisi sen
ja tahtosi kaikessa teemme.
Suo enkelit taas meitä varjelemaan,
niin ettemme lankea syntiin.

7. Nyt pyydämme, valtias taivaan ja maan,
kun aika näin vaihtuu ja muuttuu:
Suo voimaasi käskyjäs tottelemaan,
kun tahtoa, taitoa puuttuu.
Taas uudista alttius, uskollisuus
ja virkistä toivolla taivaan.

8. Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ,
yön halki jo katseemme kantaa,
ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö,
saan henkeni huomaasi antaa.
Näin turvissa Kristuksen laupeuden
suo matkalle autuas loppu.

21. Taas siunattu päivä nyt nouseepi

[Heikki Klemetti. Keskiajalta.]

1. Taas siunattu päivä nyt nouseepi,
jo näemme kirkkautensa,
se olkohon meillekin onneksi,
se tuokohon siunauksensa!
Ah Herra, nyt meidät sun armollas
taas murheista, synneistä päästä!

5. Kas lintunen lentääpi laaksosta maan,
läp' ilman se liiteleepi,
se riemuiten kiittääpi Jumalataan
ja ilosta viserteleepi.
Niin, sielukin, lennä sä korkeuteen
ja Luojalles kiitosta laula!

22. Ambrosialainen kiitoslaulu

[ -.]

1. Herra kaikkivaltias,
kunniatas ylistämme.
Kaikki johdat voimallas,
ohjaa myöskin elämämme.
Vaiheiss' aikakausien
yksin oot sä ikuinen.

2. Silmäs Herra meihin luo.
armollasi siunaa meitä.
Turvas meidän saada suo,
kulkeissamme elon teitä.
Toivonsa ken sinuun loi,
hyljätä et häntä voi.

23. Nuoruuden aika

[Mikael Nyberg. Liina Sandell. Suom. E. Tamminen.]

1. Kun nuoruuden aika on ruusuinen
Ja riemuinen on joka puoIi,
Ota tiestäsi vaari ja suunnasta sen,
Älä kaikista ruusuista huoli!

3. Ilo maailmass' on lyhyt, pettävi tuo,
Pois kohta sen viehätys vaihtuu,
Kuin ruusu, min lehtiset henkäys luo,
Kuin kupla, mi hohti ja haihtuu.

4. Ilo Herrassa on iankaikkinen vaan,
Se ruusu ei lehtiä poista.
Jo nuorena riennä se saavuttamaan,
Ei vertaista ruusua toista.

Ave maris stella

[Piae Cantiones. Lähde  Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 361, 362.]

Ave maris stella,
divinitatis cella,
natus castitatis,
radix sanctitatis;
filius aeternae claritatis,
apparuit, apparuit,
quem pia virgo genuit Maria.
Ave maris stella,
divinitatis cella.

Terve meren tähti

[Oma hyvin vapaa käännös 21.11.2007. Keskiaikaisen kristillisen symboliikan mukaan neitsyt Maria oli mm. meren tähti.]

Terve meren tähti,
jumaluuden temppeli,
puhtaus synnytti
pyhyyden juuren,
kirkkaan taivaan pojan,
valmistautukaa, valmistautukaa,
hurskaan neitsyt Marian synnyttämälle.
Terve meren tähti,
jumaluuden temppeli.

Ave maris stella

[Ranskalainen luostarilaulu 800-luvulta. Lähde  Wikipedia, la. Come Prima Énekegyüttes -kuoron esitys Ave maris stella, YouTube. Edward Grieg.]

Ave, maris stella,
Dei Mater alma,
Atque semper Virgo
Felix coeli porta.

Sumens illud Ave
Gabriēlis ore,
Funda nos in pace,
Mutans Hevae nomen.

Solve vincla reis,
Profer lumen caecis,
Mala nostra pelle,
Bona cuncta posce,

Monstra te esse Matrem,
Sumat per te preces,
Qui pro nobis natus,
Tulit esse tuus,

Virgo singulāris,
Inter omnes mitis,
Nos culpis solūtos,
Mites fac et castos.

Vitam praesta puram
Iter para tutum,
Ut vidēntes Jesum,
Semper collaetēmur.

Sit laus Deo Patri,
Summo Christo decus
Spiritui Sancto,
Tribus honor unus.

24. Tähden lempeen lailla

[Ave maris stella. Piae Cantiones. Suom. Heikki Klemetti.]

Tähden lempeen lailla
sä täällä murheen mailla
opas ole meille
tieltäs eksyneille!
Synnin kiusaukset anna voittaa,
luo pimeyteen valkeutta,
ohjaa, ohjaa kohti kirkkautta,
mun sielullein kun suot
sä pääsinpäivän koittaa.

25. Verkko syvemmälle

[Otto Kotilainen. Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.]

1. Syvemmälle verkko heitä,
Pietari,
Niin ei siunausta eitä
Herrasi.
Paljon olet tehnyt työtä,
Venhossasi valvoit yötä;
Käänny, syvemmälle souda,
Vaivan palkka nouda!

2. Syvemmälle, pohjemmalle,
Kansani,
Heitä pintavetten alle
Verkkosi!
Ahkeroitsit toivon työssä
Toivo petti syksy-yössä!
Vie nyt verkko pohjemmalle.
Tunge pinnan alle!

3. Lähde uskon ihmetöitä
Toimimaan!
Etsi henkes' helmilöitä
Piilostaan!
Kuntoa ja tarmokkuutta,
Rakkauden mieltä uutta ...
Päättävästi verkko heitä,
Herra auttaa meitä!

4. Jalo voitto kamppailusta
Sillä vaan,
Ken toi hengen puhdistusta
Saaliinaan.
Hyvin sääntyy kaikki hälle,
Joka souti syvemmälle:
Taivas aamuhetken armaan
Kerran suopi varmaan.

26. Herra taivahan

[J.H. Breitenbach. Mukaeli J.N. Järvinen.]

1. Herra taivahan! Kuule huutoan,
armos suojaan taas sulje mua!
Suo mulle aina siunaus, rauha,
Luoja, Luoja, mä ootan sua!

2. Aamuin uudistat armos avarat!
Isä tue ja johda mua!
Vaaroista hellin varjele huolin!
Luoja, Luoja, mä ootan sua!

27. On nuoruus aika toukojen

[Ludv. M. Lindeman. Suom. Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.]

1. On nuoruus alka toukojen,
Maa lämmin silloin on,
Siis uutterasti kyntäen
Se saata kuntohon,
Niin että Luoja kylvää sais
Sen siemenen, mi puhdistais,
Ja nousis viljaa versomaan
Uskossa Jumalaan.

2. Saa nuoruudessa parhaiten
Myös rikkaruohot pois.
Ne irti kitke taistellen,
jos rakkahatkin ois!
Äl' anna himon orastaa,
On sydän sille altis maa;
Jos siemenet sen juurtuvat,
Ohdakkeet nousevat

3. Työaika on sun nuoruutes
Ja laaja vainio,
Siis pyydä Herraa voimakses,
Työmaalles joudu jo!
Se onnekas ja iloinen,
ken pääsi työhön Jeesuksen
Ja nuoruutensa aikana
Saa häntä palvella.

28. Kotia kaipaan

[Ilmari Krohn. Ujo.]

1. Kotia kaipaan.
Oi, niin kolkkoa
On orvon olla maalla vierahalla!
Kotia kaipaan.
Sinne viittoaa
Tuo tähti kirkas illan taivahalla.

2. Kotia kaipaan.
Siellä hyvä ois,
Kun rakkautta uhkuis runsaimmasti.
Kotia kaipaan.
Siellä laulaa vois
Ja kiittää Herraa, kiittää kauniimmasti.

3. Kotia kaipaan.
Kerran noutamaan
Tuleekin Jeesus, kantaa helmoissansa
Kotihin taivaan,
Iki onnelaan;
Silloinpa loppuu kaipaus kokonansa.

29. Ei sydän nöyräksi

[Suomalainen kansansävel. "Kansan lahja kirkolle". 2. ja 3. säkeistöt Maria Joutsen.]

1. Ei sydän nöyräksi
Niin helposti voi tulla.
Kuin nöyryyttä on helppo
Mainita suulla.
Ah, kukkuloilta on
Astua raskas
Syvähän laaksohon.

2. "Oppikaat minusta",
Sä lausuit, Jeesukseni,
"Lempeä ja nöyrä onpi
Mun sydämeni.
Ken mua seurajaa,
Hän sieluhunsa
Levon ja rauhan saa."

3. Siis katson Sinuhun
Uskossa rakas Herran';
Taivuta sydämeni
Nöyryytees kerran!
Itseni ilolla
Alentamahan,
Auta ja opeta!

Dejlig er jorden

[Bernhard Severin Ingemann. Pilgrimssang, 1850. Lähde Dejlig er jorden, Wikisource, da.]

Dejlig er jorden,
prægtig er Guds himmel,
skøn er sjælenes pilgrimsgang!
Gennem de fagre
riger på jorden
gå vi til paradis med sang!

Tider skal komme,
tider skal henrulle,
slægt skal følge slægters gang.
Aldrig forstummer
tonen fra himlen
i sjælens glade pilgrimssang.

Englene sang den
først for markens hyrder,
skønt fra sjæl til sjæl det lød:
Fred over jorden!
Menneske, fryd dig,
os er en evig frelser fød!

30. Toivioretkellä

[Schleesialainen kansansävel 1100-luvulta. Saksassa 1842. Bernhard Severin Ingemann, 1789-1862.
Suom. 1903 Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.
Vuoden 1986 virsikirjassa virsi 30.]

1. Maa on niin kaunis,
Kirkas Luojan taivas.
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
Kuljemme laulaen,
Taivasta kohti matka vie.

2. Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
Miespolvet painuvat unholaan.
Kirkasna aina
Sielujen laulun
Taivainen sointu säilyy vaan.

3. Enkelit ensin
Paimenille lauloi.
Sielusta sieluhun kaiku soi:
"Kunnia Herran,
Maassa nyt rauha,
Kun Jeesus meille armon toi!"

Oi muistatko vielä sen virren

[Eino Leino. Yökehrääjä, 1896-1897. Kirjasta pois jätetty 3. säkeistö. Lähde  Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 248. Useista eri lähteistä tarkistettuna runoon olisi alun perin kuulunut vain 1. säkeistö 12. runona sikermässä Hämärissä. Ks. esim. Eino Leino, Elämän koreus, Otava, 1988, 48.]

3. Oi, muistatko vielä sen virren,
vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille,
se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen,
se rintahan taistelon toi.
Niin, muistanhan vielä sen virren,
vaan laulaa, laulaa en voi!

31. Oi muistatko vielä sen virren?

[Oskar Merikanto. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui,
se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen toi.
Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se, oi!

2. Oi, muistatko vielä sen virren,
jota äitini lauleli,
kun pienoista helmahan unten
hän hellästi tuuditteli.
Se rauhan enkelit taivaan
luo lapsosen vuotehen toi.
Oi, muistanhan vielä sen virren,
mutt' laulaa, laulaa en voi!

4. Oi, vielä mä kerran sen virren
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen
saan luoksesi taivaaseen.
Saan uuden kirkkahan hengen,
min Luojani lahjaksi soi.
Ja silloin, silloin sen virren
taas laulan, laulan mä, oi!

32. Huomenkello

[J. F. Reichardt.]

1. Nyt kaikkialla kaikuu
jo ääni kellojen.
:,: Ja "huomenensa" lausuu
ne meille herttaisen. :,:

2. Nyt kutsuvat ne meitä
taas Herran huoneeseen.
:,: Ja virkistystä sieltä
taas virtaa sielullen. :,:

Katso ihme taivainen

Katso, ihme taivainen. Ecce novum gaudium. Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 350.]

Katso ihme taivainen
koitui maailmalle,
syntyi poika seimehen
:,: Neitsyt Marialle, :,:
kypsyi tähkä viljan,
aukes kukka liljan,
ihmeen kruunaten.

Ecce novum gaudium

Piae Cantiones. Lähde Vox Romana, Päivö Oksala et Veikko Väänänen, Gummerus, 1966, 176. Ks. myös Koululauluja III, Talonpoika taitava.]

Ecce novum gaudium,
ecce novum mirum:
Virgo parit filium,
quae non novit virum,
quae non novit virum,
sed ut pyrus pyrum,
gleba fert papyrum
florens lilium.
Ecce quod natura
mutat sua jura,
mutat sua jura:
Virgo parit pura,
Dei filium.

Mundum Deus flebilem
cernens in ruina,
rosam delectabilem
produxit de spina,
produxit de spina,
natum de regina,
qui et medicina,
salus gentium.
Ecce quod etc.

Nequivit divinitas
plus humiliari,
nec nostra carnalitas
magis exaltari,
magis exaltari,
Deo coaequari,
coelo collocari,
per conjugium.
Ecce quod etc.

33. Oi mik' ihme riemuinen!

[= Katso, ihme taivainen. Piae Cantiones. Carminalia selecta.
Suom. A.V. (August Valdemar) Koskimies e Forsman, 1856-1929.]

1. Oi mik' ihme riemuinen! –
Ihmeheks se jääpi: –
Pojan synnyttääpi,
Niinkuin pensas marjan,
Nurmi kukkasarjan,
Kauniin liljasen.
Neitsyt nuori, puhtoinen
Pojan synnyttääpi,
Katso, luonnon laki
Uuden muodon haki.
Neitsyt pääsi paki
Äidiks Jumalan!

2. Näki kansain sortuvan
Luoja perihukkaan,
Niinpä ruusun armahan
Oasta loi kukkaan,
Oasta loi kukkaan:
Neitsyestä juuri
Syntyi turva suuri
Koko maailman.
Katso, luonnon laki
Uuden muodon haki.
Neitsyt pääsi paki
Äidiks Jumalan!


Kellot kaikuu

[Immi Hellén. Lähde  Minäkin lausun. Lasten ja nuorten lausuntaohjelmistoa, toim. Väinö Mäkelä, WSOY, 1956, 52.]

Kellot kaikuu,
kellot temppelin.
Nyt on Herran pyhäpäivä,
päivä parahin.

Kuule ääntä
kirkonkellojen!
Riennä hartain mielin, riennä
Herran huoneeseen.

Jokaiselle
armo taritaan,
jokaiselle rauhan sana
siellä lausutaan.

Sinne astuu
vanhus harmaapää,
sieltä etsii nuorukainen
hengen elämää.

Isä, äiti
lapset muassaan
kaikki Herran pyhää sanaa
rientää kuulemaan.

Kätke siemen
pohjaan sydämen!
Siellä itäköhön jyvä
kallis, kultainen!

Kellot kaikuu,
kellot temppelin.
Nyt on Herran pyhäpäivä,
päivä parahin.

34. Kellot kaikuu

[Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]

1. Kellot kaikuu,
Kellot temppelin.
:,: Nyt on Herran pyhäpäivä,
Päivä parahin. :,:

2. Kuule ääntä
Kirkonkellojen.
:,: Riennä hartain mielin, riennä
Herran huoneeseen. :,:

5. Isä, äiti
Lapset muassaan
:,: Kaikki Herran pyhää sanaa
Rientää kuulemaan. :,:

7. Kellot kaikuu,
Kellot temppelin.
:,: Nyt on Herran pyhäpäivä,
Päivä parahin. :,:

35. Jeesus lasten ystävä

[Otto Kotilainen. Sanat syntymäpäiväkirjasta 4. X.]

Jeesus lasten ystävä,
Armorikas, lempeä.
:,: Kuule lapsen rukous. :,:
Taivaassa suo siunaus.
Laske hellä kätesi
Myöskin minun päälleni,
Että hyvä lapsi ain' oisin
:,: Sua, Sua rakastain. :,:

36. Sunnuntai

[Fr. Schubert. Mukaili P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

1. Nyt sunnuntai on tullut,
Päiv' armas herttainen;
Kas kuin sen katse loistaa
Hymyillen kaikillen.
Hän lehdot laaksot kulkee
ja vuoren rintehet
Ja Luojan ylistykseen
:,: Kaikk' kutsuu ihmiset :,:

2. Nyt nuoret sekä vanhat
Käy juhlapukuihin,
Ja metsät, niityt loistaa
Myös verhoin ihanin.
Hän tuopi riemun, rauhan
Jokaiseen sydämeen
Ja kaikki sopusointuun
:,: Niin sulkee suloiseen. :,:

37. Rukous

[C. M. von Weber. Lauletaan myös kuin Sakta, sakta eder häfven. A. R-n, 1865.]

Herran luokse kohotkaatte
Hiljaa hartaat rukoukset,
taivahille kaikukaatte
:,: vienot lauluhuokaukset :,:

38. Yö mennyt on

[Otto Kotilainen. Lars (Lauri) Jakob Stenbäck, 1811-1870.
Suom. Wilppu (Filip Eliel) Koskimies = Vilppu Kaukonen e Forsman, 1868-1923.]

Yö mennyt on tielt' auringon.
On päivä tuo, kun Herra suo
maailmahan lain valtavan.
:,: Totuuden hän :,:
suo loistaa meille puhtahan.
Halleluja, halleluja,
Halleluja, halleluja, halleluja.
Ain' armon hän suo kestävän,
viel' kaikillen, ken käskyjen
tiet astumaan
:,: käy vaikka missä kulkiskaan. :,:
Yö mennyt on tielt' auringon.

39. Nuorille

[Otto Kotilainen.]

1. Jo nuorna varhain usko Jeesukselle
Sun maisen kulkus ohjaa kerrassaan.
Ei johda hän sua koskaan harhateille,
Vaan vie sun varmaan määrään: kunniaan!

2. Vain hän jo täällä onnen parhaan antaa;
Suo runsaan määrän sulle riemujaan.
Hän aartehitten aarteen helmaas kantaa,
Jot' ei syö koi, ei raiskaa ruostekaan.

Aaronitischer Segen

[4. Buch Mose, Numeri 6: 24-26. Lähde  Wikipedia, de.]

Der HERR segne dich und behüte dich; der HERR lasse sein Angesicht leuchten über dir und sei dir gnädig; der HERR hebe sein Angesicht über (auf) dich und gebe dir Frieden.

Benedictio Dominae

[Lähde  Moyses 4, Numeri 6: 24-26. Nova Vulgata > Vetus Testamentum. Vatikaani.]

Benedicat tibi Dominus et custodiat te. Ostendat Dominus faciem suam tibi et misereatur tui. Convertat Dominus vultum suum ad te et det tibi pacem.

1. Iskä Taivaan, aina oo mun kaa

[Lähde  Slangi.net. Sivulla 8 väännöstä, joita on esitetty Kallion kirkossa vuosina 2004 ja 2005 "Sana Kartsalta" -tapahtumassa.]

Iskä Taivaan, aina oo mun kaa.
Ja kätes bulit, pääni päälle paa.
Sit mä toivon, ettei mulle sattus mitään pahaa,
ja ettei nälkä, niinku pistelis mun magaa.
Iskä Taivaan, Jesse ja se Ihme-Äijä tuttu,
te ootte mun kamui, se on ihan varma juttu.
Aamen.

40. Herran siunaus

[Otto Kotilainen.]

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.
Herra valistakoon kasvonsa meidän päällemme.
Herra olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme
ja antakoon meille ijankaikkisen rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.