IV Lauluja luonnosta

161. Kevätlaulu

[Otto Kotilainen. Mukaellut Linda Kunnas.]

1. Jo taittui talven valta
tuo raskas, ankara, –
ja taasen kaikkialla
soi laulu riemuisa. –
Nyt luonto vihannoipi
ja lintuin laulu soipi.
Oi päivyt armahin –
sua riemuin tervehdin!

2. Oi kevät armas poista
nyt mielen murheisuus. –
Sä lämmitä ja loista,
luo mulle mieli uus. –
Luo mieli aurinkoinen,
niin taas ma laulaa voinen:
Oi päivyt armahin –
sua riemuin tervehdin!

162. Kestä mielin uljahin!

[Otto Kotilainen. Mukaellut Linda Kunnas.]

1. Sä kestä mielin uljahin
myös aika ankara.
Viel' kerran aamu kirkkahin
voi nousta usvasta.
Jos kestät, voitto varma on
keskellä tappion.

2. On mainen matka kulkua
kuin aallon liikkuvan,
mi korkeimmalta harjalta
taas syöksyy pohjahan.
Näin laaksoon, kunnahalle vie
myös riemun, tuskan tie.

3. Jos aina vaan ois tyyni sää,
niin matka kesken jäis.
Vaan toisin aalto vaahtopää
sun purtes lennättäis.
Mutt' aaltoihin voi sortua
ken hylkäs' purtensa.

4. Jos suur' ois vastus tielläsi
et sortua sa saa.
Jos pirstoiksi käy purtesi
– myös pirstat kannattaa –
ja luodolle jos joudut sa
– ei ranta kaukana. –

163. Auringonsäteen laulu

[Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.

2. Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell' elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.

164. Touon aika

[Yrjö Kilpinen. Antti Juhani (Anders Johan) Rytkösen, 1870-1930, mukaan.]

1. Touon, toivon kaunis kevät!
Nuori nurmi vihannoi,
laaksot lauluin helisevät,
koko viita virttä soi.
Keijut lehdikossa lymyy,
joka kukkasesta hymyy,
kevät suuren riemun loi.

2. Päivän terä maita kultaa,
puuhun lehti puhkeaa,
heiluu kuokka, kääntää multaa,
tuorehena tuoksuu ma;
aura kyntää vaot syvät,
kylväjä jo kylvää jyvät,
kasvu kerran kohoaa.

165. Kevätlaulu

[Yrjö Kilpinen. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

1. Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.

2. Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.

3. Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.

166. Tuli tuttu, vanha tuttu!

[Erkki Melartin. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Luonto.]

1. Tuli tuttu kevätkulta,
Lumen alta pistää multa,
Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
Jo ääretön taivaskin seestyy
Ja lämpimän aika eestyy
Ja tuulikin tuoksuja tuo.

2. Taasen soivat vaskikellot,
Lämpöön elpyy oraspellot,
Sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
Sinisirkkuset soittavat niemissään
Ja nurkkihin lehväisen orren
Vie peipponen mättäältä korren
Ja mökkinsä pystyttää.

3. Nyt on soilla, mailla juhlaa,
Päivä säteitänsä tuhlaa,
Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
Soi loilotus, luikku jo raikuu
Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
Kun käkönen kummulla soi.

4. Aidan luona kiiltää kuokat,
Karhit, kanget, hevosluokat,
Jyvän toivoen heittävi multaan mies:
"Sadon runsahan pellosta saan, kukaties!"
Noin miettii ja auraansa tarttuu
Jo toivosta voimia karttuu,
Hän katseensa taivohon luo.

6. "Tuli tuttu, vanha tuttu,
Yllä uusi nurmen nuttu!"
Pieni Erkkikin laulavi innoissaan
Talon karjoja aamulla kaitessaan;
Taas leppätorvea koittaa
Ja metsälle mieliksi soittaa,
Kuin talvea ollut ei ois!

167. Aallottaren kehtolaulu

[Otto Kotilainen.]

1. Tuuti, tuuti tuulonen,
Nuku korven syömmehen.
Laske maata lainoseni,
Nukkumahan pienoiseni.
Anna lepo aaltoloille,
Rauha rannan kallioille.

2. Tule sitte aamulla,
Sumu synkkä hajoita.
Päästä kulta päivynen,
Suukon suomaan pienillen.
Saata aallot pyörimähän,
Lapset laineen leikkimähän.

168. Tähtilaulu

[K.E. Sjögrén. E. Tegrin. Suom. Olli Vuorinen (Wuorinen) = Olli Vuorinen-Berg, 1842-1917.]

1. Tähtöset loistaa,
Tietäni valaisevat,
Tähtöset toista
Eloa ilmaisevat.

2. Lentää ken voisi
Juuri kuin lintunen tuo;
Mieluista oisi
Kohota tähtien luo!

3. Laulelen sentään,
Vaikk' olen vankina maan,
Laulu kun lentää
Tähtien asuntolaan.

4. Laulu ja soitto
Puhtaampi tähdissä lie, –
Suuri on voitto,
Luoja kun sinne mun vie.

169. Ja nythän on taasen helluntai

[Oskar Merikanto. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Kansan elämä.]

1. Ja nythän on taasen helluntai,
Kevät tautisen talven voitti,
Pihatuomi jo eilen kukkaset sai,
Sitä saunan sirkkakin soitti:
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on kukkien armain aika!

2. Sinitaivoja linnut kaiuttaa,
Rusopilvet soutavat vettä,
Vesiperhot, hyttiset piiriin saa
Ja mettiset etsivät mettä,
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on laulun ja soiton aika!

6. Suru murtunut mullasta nousta voi,
Kevät toiveen taimia kantaa.
Elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi
Ja se lupaa onnea antaa:
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on nuoruuden suurin aika!

170. Aamulaulu

[Toivo Kuula, Otto Kotilainen. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Kaiu, kaiu lauluni,
kaiu korkealle!
Aamu koittaa, aalto käy
jo rannan raidan alle.

2. Nuku, nuori, sydämein,
nuku nuorta unta!
Katso, kuinka havajaa
koko luomakunta!

3. Lennä, lennä lempeni,
lennä yli vuorten!
Ei ne estä vuoretkaan
lempimistä nuorten.

171. Tähti

[K. Collan. Lars (Lauri) Jakob Stenbäck, 1811-1870. Suom. Yrjö Veijola e Weilin, 1875-1930.]

1. Tähti tuikkiva taivahan
Yötä katsovi maailman;
Soihtu siintävän holviston,
Tähti kirkas ja tahraton,
Miksi rintasi jäätä on,
:,: Miksi rintasi :,:
jäätä on?

2. lhmisrintahan huokaavaan
Et suo lohtua konsanaan;
Vailla lempeä ainian
Katsot kannelta taivahan
Tuskaa, riemua maailman,
:,: Tuskaa, riemua :,:
maailman.

3. Ellet, ylpeä tähtönen,
Loistais linnassa ilmojen,
Ehkä voisit sä vapaana
Suoda, nauttia onnea,
Mutta kylmänä kuljet sa,
:,: Mutta kylmänä :,:
kuljet sa.

172. Varpunen

[Mikael Nyberg. Aina Irene Mendelin, 1864-1944.]

1. Tiu, tiu, tuuIi käy;
kylm' on oksan olalla,
siementä ei missään näy.
Tiu, tiu, tiu, tiu,
tiukkuu varpu oksalla.

2. Tiu, tiu, tuiskuaa
joka korren peittäen;
hangen alt' ei mitään saa:
tiu, tiu, tiu, tiu,
nälkä nyt on varpusen.

3. Tiu, tiu, tyttönen,
varpuselle siemen tuo:
köyhä ompi varpunen,
tiu, tiu, tiu, tiu,
kunnes Luoja kevään suo.

4. Tiu, tiu, silloin on
varpusella varoja:
luonnonlaar' on pohjaton.
Tiu, tiu, tiu, tiu,
joudu kevät kukkaisa!

5. Tiu, tiu, tyttönen,
joutuisasti siemen tuo!
Viel' on talvipakkanen.
Tiu, tiu, tiu, tiu,
milloin Luoja kevään suo?

173. Heilu, keinu, korkealle!

[Oskar Merikanto. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

1. Heilu, keinuni, korkealle,
Nythän on juhannusilta,
Mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu
Ja kuulas on taivahan silta.

2. Heilu, keinuni, korkealle,
Linnut ne laulavat häitä,
Minä olen nuori kuin päivänkukka,
En muistele suruja näitä.

3. Heilu, keinuni, korkealle,
Rintani riemuja laulan,
Kedon helyt kullalle kuiskien poimin
Ja solmin sen vihreän paulan.

174. Kevätlaulu

[Heikki Klemetti. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!

2. Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan, maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain',
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!

175. Joutsen

[A. Ehrström. J.L. Runeberg. Suom. Yrjö Veijola e Weilin, 1875-1930.]

1. Halk' illan ruskon auermaan
Käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
Ja soutaa laulellen.

2. Se lauloi: "Auvo taivainen
On armas Suomenmaa,
Sen päivä mennä levollen,
Yökaudet unhoittaa.

3. Ja varjon siellä runsahan
Luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
Ja aallot vilppahat.

4. Sen onni onpi kallehin,
Ken siellä rakastaa.
Sielt' usko onpi syntyisin,
Se sinne kaihoaa."

5. Niin kaikui laulu kiitäen
Yl' aaltoin siintäväin,
Ja joutsen armaan rinnallen
Nyt souti, lauloi näin:

6. "Vaik' on sun elos unelma
Niin lyhyt, riittää se,
Sä lemmit Suomenlahdella,
Sä lauloit Suomelle."

176. Halu maalle

[O. Lindblad. Herman Sätherberg, 1812-1897. Längtan till landet, 1838.
Esitys ruotsiksi Umeå Akademiska Kör 2004.]

1. Talvi on jo laannut riehumasta,
Kylmän hallan valta vaikenee.
Kevään sulo taaskin taivahasta
Jälleen tienohomme tulvailee.
:,: Kohta aallot loiskii rannikoissa,
Kukkaset jo niityn purppuroi,
Loiskivat jo Iähteet lehtoloissa,
Laitumella paimentorvi soi. :,:

2. Kerro, tuuli, maalla lintusille:
Heitä lemmin, luokse kaipajan,
Koivuloille, veelle, lehmuksille,
Että nähdä heitä halajan,
:,: Nähdä maalla niinkuin ennen heitä,
Nähdä puron kirkkaan tanssia,
Kuulla siellä rastaan säveleitä,
Vesilinnun lemmenkaikua. :,:

177. Ilta

[C.H. Rink. Suonio = Julius Leopold Fredrik Krohn, 1835-1888.]

1. Joudu ilta kaunis,
tyyni meille tuo!
Loppu päivän töille,
lepo, rauha suo!

2. Asettele aallot
lammin läikkyvän,
ett' taas kuvastaisi
saaren viherjän.

3. Lampi läikkyväinen
mielein myöskin on,
päivän hälinässä
raukka rauhaton.

4. Vaan kun joudut ilta,
häly viihtyvi,
näen ainoasti
kuvan kultani.

178. On mennyt suvi armas

[Mukaellut Juho Laine.]

1. On mennyt suvi armas,
saa talvi kylmä vain.
Jää hyvästi kun kuihdut pois,
mun kukkamaailmain!

2. Pois lintuparvet rientää
nyt maihin lämpimiin.
Oi onnea, kun talven jäät
voi välttää, väistää niin!

179. Vuodenajat

[W.A. Mozart. Z. Topelius. Suom. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. Toinen suom. lähes samanlainen P. Cajander, 1886.]

1. Kun kevät kaunis tuli,
Soi Luoja lämpöisen,
Maan silmästä jo suli
Jääkyynel huurteinen,
Taas päivän paistehessa
jo linnut lauloivat
Ja lapset lehtosessa
Iloisna juoksivat.

2. Kun kesä ihanainen
Taas saapui vuorostaan
Ja nurmi kukkivainen
Kun verhos kaiken maan,
Niin saariin soutelimme
Tai juostiin metsihin
Ja marjaan kiiruhdimme,
Kyll' lysti olikin.

3. Syys synkeät toi päivät
ja myrskyt pauhuisat,
Ne linnunlaulun veivät
Ja kukat armahat.
Nyt kynnettihin maita
Ja viljaa puitihin,
Me söimme puolukoita,
Kyll' lysti olikin.

4. Kun joutui talvi siitä
Ja lumi hanget toi,
Kas, nytpä suksi kiitää
Ja kulkuset ne soi.
Ja takka loimuaapi
Ja suopi lämmintään.
Ne hauskutusta saapi
Myös talvi-elämään.

5. Kun hanki kyynelehtii,
Maa valkovaipan luo,
Taas kevät armas ehtii,
Mi uudet leikit tuo.
Siis kiittäkäämme Luojaa:
Kaikk' ajat hauskat on;
Hän eloamme suojaa
Sen saattaa valohon.

180. Paimenpoika

[Mikael Nyberg. Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]

1. Jäi toiset aamulla nukkumaan,
kun otin konttini naulaltaan
ja kiiruhdin karjateille,
mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,
ne seuras torveni toitantaa,
ja metsä soitteli meille, soitteli meille.

2. Mä tunnen polkuja paljonkin,
jo kesän karjaani paimensin,
en eksynyt konsaan vielä.
Mä tiedän ruohoisat syöttömaat
ja ahon rintamat marjakkaat
ja rannat siintävät siellä, siintävät siellä.

3. On armas sunnuntaiaamu tää,
se muistot mielessä herättää, –
nyt toiset on kirkkotiellä.
Mä etsin kirjani kontistain,
sen äitivainaalta muistoks' sain –
hän on jo tallella siellä, tallella siellä.

4. Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkon' katto on korkeella,
ja yks' on ystävä seurana,
Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.

181. Lumikorpien yö

[Otto Kotilainen. Vilppu (Filip Eliel) Koskimies = Vilppu Kaukonen e Forsman, 1868-1923.]

1. Lumikorpien tyyni ja mahtava yö!
Puut korkeat taivasta halaa.
Yli maisten varjojen palaa
Ikitähtien ääretön loistava vyö.

2. Ylös kääntyvi hengen etsivän tie.
Väre puhtahin sydämen täyttää.
Maan taistelot pieniltä näyttää.
Yön hartaus haaveet kauvaksi vie.

3. Lumikorpien tyyni ja mahtava yö!
Koko luonnossa tuntuvi taivas.
Sydän, unhota arkiset vaivas,
Yön suuressa rauhassa tyyntyen lyö!

182. Revontulten leikki

[Suomalainen kansansävel. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Ilmari Calamnius, 1874-1970.]

1. Ne leimuaa, ne loimuaa,
Ne roihuaa ja lyö,
Ne paistavat kuin patsahat
Ja välkkyvät kuin vyö!

2. Ne liitävät, ne lentävät,
Ne laukkaa, läähättää,
Ne korskuvat kuin konkarit,
Joit' urhot kiidättää!

3. Ne liehuvat, ne riehuvat,
Ne soutelee ja soi,
Ne heijailee kuin enkelit
Tai aallot ailakoi.

4. Ne hiipivät, ne kiipivät,
Ne kisaellen käy,
Ne sukeltavat pilvihin,
Niin ettei niitä näy.

5. Ne tummuvat, ne sammuvat,
Ne repeevät kuin jää –
Ne kirkastuvat kilvan taas
Ja yöhön rynnistää!

183. Mennyt aika

[Ch.W. von Gluck.]

1. On mennyt aika vielä
hyvästi mielessäin,
kun riemun, rauhan tiellä
iloitsin syömmessäin.
En pahasta ma tiennyt,
tai muusta vaivasta,
jos vain lie tieni vienyt
kotihin koulusta.

2. Myös niityt, nurmet vielä
on mulla muistossa,
mitenkä muinoin siellä
juoksimme joukossa,
kun päivän paistaessa
ajoimme perhoja,
tai niiden puuttehessa
poimimme kukkia.

184. Kysymyksiä

[A.E. Hagfors. Emil von Qvanten, 1827-1903.]

1. :,: Minne käy tuulen ilmassa tie? :,:
Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie?

2. :,: Missä on pilven hautausmaa? :,:
Sanopa, missä taivahan tähti levätä saa?

3. :,: Ihminen minne, minnekä hän? :,:
Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?

185. Kesäksi maalle

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Oi terve, terve kevät kultainen,
Tuhansin kerroin tervetullut mulle!
Viet hartehilta kuorman talvisen,
Vapauden sanan lausut vangitulle.

2. Kaupungin melske, pauhu rattaiden,
Ja pulskeileva joukko esplanaadin –
En niitä enää sietää tahdo, en;
Mä vapaan luonnon rauhaisuutta vaadin.

3. On seutu, missä raittiit tuuloset
Kotoisten kumpuin koivikoissa soittaa;
Siell' elpyy mieli, elpyy tuntehet,
Ja tahto uutta tarmokkuutta voittaa.

4. Sen seudun etsin jälleen rakkahan
Ja tutun kansan, mihin sielullani
Jo kiinni kasvoin ensi vuosinan',
Ja jonka verta virtaa suonissani.

5. Risteilen siellä halki metsien
Ja poikki vetten purrellani soudan
Ja karjan kellon ääntä kuuntelen
Ja lapsuusmuistot kätköistänsä noudan.

6. Ja tuntuu taas, kuin puu ois juurillaan
Ja maasta ottais voimanestehensä,
Ja omakseen sen tuntee isänmaan
Ja kansan tuntee omaks kansaksensa.

7. Ja siellä taasen rinnall' äitinsä
Sydämen kylmyys haihtuu talven tuoma,
Ja aatokselle alkaa selvetä:
On Suomi kaunein, kallein Luojan luoma.

186. Katson virran kalvohon

[Leevi Madetoja. V. A. Koskenniemi, 1885-1962. Runoja, 1906.]

1. Katson virran kalvohon,
Kaikki katoo sieltä,
Aalto soljuu solisten
Uuden aallon tieltä.

2. Virta vierii verkalleen
Kauas kohti merta.
Sinne, sinne aaltoset
Katoatte kerta.

3. On kuin sielu sulaen
Yhtyis kulkuhunne,
Virran kera vieris pois,
Kysymättä kunne ...

187. Keväällä

[O. Wennerberg. Aina Irene Mendelin, 1864-1944.]

1. Nyt on Suomen suloin aika,
nyt sen luonto kukoistaa,
nyt sen kaikuu laulun taika,
Väinön kannel kajahtaa.
Katso, kuinka järvet hohtaa,
Suomen sulojärvet nuo!
Lehtoloista sua kohtaa
tuoksut, joita kukat tuo.

2. Lehto loistaa, linnut laulaa
linnun kielin suloisin,
suomalainen myöskin laulaa
Suomen kielin kotoisin.
Nyt on Suomen suloin aikaa,
nyt sen luonto kukoistaa,
nyt sen kaikuu laulun taika,
Väinön kannel kajahtaa.

3. Nyt on sunkin suloin aikas
sull' on voimat nuoruuden,
sull' on sulo Iemmen taikas,
lempi suuri Suomehen.
Toimeen siksi, kaikin voimin
työsi maalles omista!
Lempi vahva töin ja toimin
paljon, paljon aikaan saa.

188. Lähteellä

[F.A. Ehrström. J.L. Runeberg. Suom. Edvin Avellan, 1830-1912.]

1. Ma istun, lähde, reunallas
Ja katson pilviä,
:,: Kuin vaihtelevat aallossas
Kuin kätten säännöstä. :,:

2. Kas, tuossa pilvi ruskottaa
Kuin ruusu auveten;
:,: Mut oitis pois se kiiruhtaa,
Ei saavu jällehen. :,:

3. Ma sieluani aattelen,
Kun tuollaista mä nään:
:,: Kuin moni kultapilvinen
Sen kerkes heittämään. :,:

189. Tyynellä järvellä

[Ruotsalainen kansansävel. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Nuo taivaan hopeavuoret
ja kultaiset kunnahat
:,: syvyyden kirkkaudesta
niin tyyninä loistelevat. :,:

:2. Ja syvyys rantojen paltaat
niin kauniisti kuvastaa,
:,: ett' aivan henkeä hurmaa
tää armas aaltojen maa. :,:

3. Tuon tahtoisi kaiken kauniin
mun sieluni omistaa
:,: ja unhoituksien aaltoon
maan kurjuuden painaltaa. :,:

4. Vaan noin sulorunsas rauha,
kuin järvikin heijastaa,
:,: se taistelujen on tuoma,
sit' ilmaiseksi ei saa. :,:

190. Pajulaulu

[Alice Tegnér. Z. Topelius.]

1. Paju pieni uinahda,
Viel' on talven tavat.
Ruusu, lilja, kanerva,
Koivu uinahtavat,
Paljo aikaa tarvitaan
Kukkaa saamaan pihlajaan.
Paju pieni, uinu,
Viel' on talven tavat.

2. Syleilee ja silmäilee
Sua päivän terä.
Kukat kohta komeilee,
Ruohot, lehdet herää.
Päivän pyyntö pieni vaan
Pajun saa jo puhkeemaan.
Syleilee ja silmää
Sua päivän terä.

191. Laulava leivo

[Olli Vuorinen.]

1. Laulava leivo,
virka sä vieno,
mistäpä tiesi sun
tänne toi?
:,: Tuoltako lensit
lehtojen, vuorten,
järvien poikki,
oi, sano, oi! :,:

3. Tyhjennä kaikki
tietosi mulle,
kerro nyt kuinka
kultani voi!
:,: Ehkäpä armas
lie ikävästä
kuihtumaisillaan
oi, sano, oi! :,:

2. Näitkö sä siellä
neitosen nuoren
kaunihit kasvot
kuin sulo-koi?
:,: Sen sinisilmät
hienoiset hiukset,
näitköpä niitä?
Oi, sano, oi! :,:

192. Kyyhkynen kylpee

[Otto Kotilainen. Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.]

Kyyhkynen kylpee kuopassaan
Pienen lapsensa kanssa,
Tip, tip tippuvi räystään suu,
Tässäpä höyhenet puhdistuu!
Kyllä on hauska huuhdella
Valkeita sulkiansa.
Kyyhkysäiti se haastaa näin:
"Kuuleppa lapsi kulta,
Maailman teitä kun taivaltaa,
Sulkansa helposti tomuun saa.
Nyt sua suojelen siivilläin,
Tahrat huuhtelen sulta.
Kerta kun lennät maailmaan,
Äitisi neuvoa muista:
Varjele sulkasi valkeat,
Mutta jos joskus mustuvat,
Ällös tahraan jättäkö vaan,
Huuhdo ja puhtahaks' puista."
Kyyhkyspoikanen loiskuttaa,
Huuhtoen innoissansa,
Räystäät tippuvat, kirkas on sää,
Kevään aurinko lämmittää,
Kyyhkyjen siipiin heijastaa
Puhtainta kultoansa.

193. Väinämöisen soitto

[Ruotsalainen kansansävel. Minna (Maria) Krohn o.s. Lindroos, 1841-1917.]

1. Hongikossa vieno ääni kaikuu
Väinön kaunihin kantelen.
Kauas soittosävelensä raikuu
yli vuorien, vesien.
Laulu voimallansa luonnon lumoaa,
surun, murheen, huolen yli voiton saa,
sointuisuutta se synnyttää
:,: ja sydämiä kaikkein miellyttää. :,:

2. Järven rannat hiljaa aaltoellen
esiin Vellamon kantavat.
Tapiolan immet kainostellen
joka oksalla istuvat.
Ilman sankaritkin alas laskeutuu,
pienet laululinnut myöskin kokoontuu,
eivät pedot nyt puutukkaan
:,: soittoa Väinämöisen kuullessaan. :,:

194. Kevätsointuja

[P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.]

1. Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
:,: Nyt on toivoon ja lempeen aikaa. :,:

2. Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
:,: Kevättunteille tuottavi vallan. :,:

3. Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
:,: Ja ma oikea laulaja oisin! :,:

195. Lumihiuteiden laulu

[Otto Kotilainen.]

1. Lumihiutehet kaikki ne piirihin käy,
ilo eikö jo kauas ilmoille näy – –!
Lumihiutehet leijaa ja tanssii hi – hei,
lumihiuteiden mielissä huolia ei!

2. Lumihiutehet lehdet ja haat hopeoi,
kun syksy ne harmajat hallat toi – –!
Lumihiutehet iloa tuo ilmoihin,
maan pimeys vaikka jo peittäisikin!

3. Lumihiutehet kirkastaa koko maan –,
Lumihiutehet valon on lapsia vaan.

196. Iltalaulu

[Mukaellut Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Kun tuutivi kesä puun oksalla pesää,
niin sulkeuu pien'
silmä ja suu
ja painuen emonsa siipien taa
yön rauhassa poikaset uinua saa.

2. Niin nukkuu myös vuona
ain' äitinsä luona,
se painuvi niin
sen kylkehen kiin',
se huokuvi hiljaa siks kunnekka sen
saa valveille viserrys pääskysien.

3. Ken öin ei voi maata,
ei leikkiä saata,
ei riemuita hän
voi päivästäkään.
Siis, lapseni, tyynenä nukkuos yös'
kuin lintusen poika ja karitsa myös.

197. Suvi-illan vieno tuuli

[Suomalainen kansansävel. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Suvi-illan vieno tuuli
Huokaa vuoren alta,
Hongikon polkua hopioipi
Kuuhut taivahalta.

2. Hiljaa huojuu korven honka,
Kaukaa käkö kukkuu,
Vaieten astuvi vaeltaja,
Mielen myrsky nukkuu.

198. On tyyni nyt

[H. Pfeil.]

1. On tyyni nyt;
Yön hellä henki,
Se polvellensa painoi maan;
Nyt vait' on lehdon lintunenki
:,: Ja oksalle käy nukkumaan. :,:

2. On tyyni nyt;
Ja rantamilla
Käy tuuli uupuin levollen;
Pää kaino painuu kukkasilta,
:,: Ne uinahtavat siunaten. :,:

3. On tyyni nyt;
Niin kutsuvasti
Jo tähdet taivaan välkähtää.
Oi, rauhallisna ollos rinta,
:,: Sä kohta saat myös levähtää. :,:

199. Kevät

[C.M. Bellman. Johan Fredrik Granlund, 1809-1874.]

1. Touon aika lähenee,
Kylmät hallat vähenee,
Päivä kirkkahasti
Paistaa ihanasti
Korkealta
Taivahalta,
Siintävältä, loistavalta.
Virta vilpas vieriää,
Järven laine kieriää
Hiljaksensa rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukoistavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laaksot ja muut
Ruohoiset maat
Kaunistuvat ihaniksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttaviksi.
Kaikkityynni tuo,
Kukkula ja suo,
Hauskuutensa tullessaan.

2. Pienet linnut visertää,
Pyyt ne puissa viheltää,
Teeret kukertavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkuisetkin
Lintusetkin,
Itse pienet perhosetkln.
Sorsat ruohistohon ui,
Kyttä maahan kumartui,
Rastas laulaa puussa,
Äijä lahden suussa
Ruuhessansa
Verkostansa
Päästeleepi saalistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ympäri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen;
Sitten menemään
Leikittelemään
Luikaten ja lauleskellen!
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan!
Mailallansa kukin lyö.

3. Palmentorvi paikoin soi,
Äijä laitumelta toi
Toukopellollensa
Parihevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soittelevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon,
Maahan istui ruohistoon;
Naiset kukkasista
Kaikenmuotoisista
Väänsi vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan päät ja kaulat.
Niin kevät tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi sydämelle,
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo elämään.

200. Varsalle

[Otto Kotilainen. Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.]

1. Pikku Sievä, hopsis hei,
ensimatkalainen!
Sorja, norja jalkas ei
paljon paina vainen.
Vanha äitis ponnistain
kuljettaapi meitä,
sinä kirmaellen vain
kiidät pitkin teitä.
Lapsukainen, katsohan,
kuink' on maailma suuri!
Luulet kait sen loppuvan
veräjälle juuri.

2. Hyppele, kuin hauskalta
matka sulle näyttää!
Vielä "luonnon huokaus"
sunkin rintas täyttää.
Kasvat, vartut, pienoinen
jätät äidin oman,
tulet orjaks' ihmisen
ehkä tunnottoman.
Kaulas jalo, kaareva
ikeen alle taipuu,
jalka kevyt, notkea
kuormatyössä vaipuu.

3. Ruoka, nälkä – niistä en
malta sulle haastaa;
enhän raatsi kertoen
iloasi raastaa.
Juokse, leiki, vallaton
viel' et tunne niitä.
Lyhyt lapsuusaikas' on
nauti, nauti siitä!
Pikku Sievä, hopsis hei
ensimatkalainen!
Sorja, norja jalkas ei
paljon paina vainen.

201. Kevätvirrat

[Leevi Madetoja. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Soista, järvistä
Jäät on lähtennä,
Vesi vuorilta
Vierii virtoina,
Salon sydämet
Taas on lämpöiset,
Salon sydämet lämpöiset.

2. Nuoret virrat, te
Minne riennätte?
Mit' on kiirettä?
Päiv' on pilvessä,
Sumu peittää maan,
Missä lienee taivaskaan?

3. Virrat vastaa: me
Tiemme tiedämme.
Yksi aatos on
Meillä verraton:
Elää tahdomme,
Siksi riennämme!
Siksi eespäin riennämme!

4. Elää omasta
Suomen voimasta.
Louhet käännämme,
Vuoret väännämme,
Luomme kukkia,
Kevättoivoja,
Luomme keväimen toivoja.

5. Nuorta verta me
Täynnä hyrskymme,
Nuorta voimaame
Tuomme Suomelle.
Matka kirkastaa,
Liitto vahvistaa,
Liitto voimia vahvistaa.

6. Suuren, mahtavan
Virran kirkkahan
Luoda tahdomme
Suomen rannoille
Lämmön tuojaksi,
Suven suojaksi,
Suomen toivojen suojaksi.

202. Suomen salossa

[J. Enlund. Yrjö Koskinen = Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen e Georg Zakarias Forsman, 1830-1903.]

1. Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa.
Honkain väliltä siintävä selkä
Vilkkuvi koittehen valossa.
Hoi laari-laari-laa! Hoi laari-laari-laa!
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!

2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu.
Sulhonsa suloutta ylistää.
Paimenten soitanto laitumen tiellä
Ääntänsä korviini vilistää.
Hoi laari-laari-laa! Hoi laari-laari-laa!
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!

3. Omanpa henkeni kieltä ne puhuu,
Honkain humina ja luonto muu.
Itse en sydäntä hillitä taida;
Riemusta soikohon raikas suu:
Hoi laari-laari-laa! Hoi laari-laari-laa!
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!

203. Kevät

[Saksalainen kansanlaulu.]

Kukkuu, kukkuu,
kuusikko soi,
Talvi jo nukkuu,
Käkönen kukkuu,
Tuuli uusi
Keväimen toi.

204. Terve, nurmi nuori!

[Viljo Mikkola. Niilo Mantere = Juhani Nikolai Merenheimo e Mecklin, 1870-1954.]

1. Terve, nurmi nuori, vihanta!
Terve, järven laine loistava!
:,: Terve, kukkaset! :,:
Terve, lintuin sävelet!
:,: Terve, nurmi, :,:
Terve, päivyt hellä Suomehen
Jälkeen talven tammipakkasten!
Terve, nurmi nuori, vihanta!

2. Kevät kirkas, armas Pohjolan,
Kevään Suomi, valon morsian,
:,: Lempeämme, sä, :,:
Lempeämme sytytä!
:,: Kevät kirkas, :,:
Mielet valaise ja kirkasta!
Mielet kylmät hurmaa, tenhoa,
Kevät kirkas Pohjolan!

3. Sulla, kevät, voimaa luoda on,
Sull' on soinnut tenhokantelon.
:,: Soita rintoihini :,:
Tuhansin sä sävelin
:,: Uusi into, :,:
Uusi into, tahto tarmokas!
Hurmaa meitä työhön soitollas,
Kevät kirkas Pohjolan!

205. Syyslaulu

[A.R. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Niin synkkä, kylm' on päivä,
On syys jo Suomessa.
:,: Kun säilyis toivon tuike
Sydämen pohjassa! :,:

2. Pois väistyi laululinnut
Niin kauas Suomesta.
:,: Kun säilyis laulun henki
Sydämen pohjassa! :,:

3. Ei kukka päätään nosta,
Se vaipui turpeeseen.
:,: Kun nousis raitis mieli,
Sydämen kukkanen! :,:

4. Palaa ne linnut vielä,
Kohonee kukkaset,
:,: Elämä vaan kun valtaa
Sydämen syvyydet. :,:

5. Viel' armas päivä nousee,
Valaisten Suomea,
:,: Kun säilyy valo, lämmin
Sydämen pohjassa. :,:

206. Piip, piip, pieni lintu

[Otto Kotilainen. E. Holmström.]

1. Piip, piip, pieni lintu;
ulkona sataa lunta,
lintu näkee jäisellä oksalla
kesästä kaunista unta.
:,: Piip, piip, pieni lintu, :,:
jaksatko kärsiä kesään?
Nälkä uhkaa, ei ole ruokaa,
pyrkii pakkanen pesään.

2. Piip, piip, pieni lintu;
laulaen ystävät armaat
ottavat onnen ja päivyenpaisteen
jälkehen kohtalot harmaat.
:,: Piip, piip, pieni lintu, :,:
kaunis on laulajavirkas.
Viimankin voittaa, talvenkin taittaa
äänesi kantava, kirkas.

207. Kaunis olet, isänmaa!

[L. van Beethoven.]

Nyt lehdot vihannoivat,
Nyt armas, raitis kevät on,
Ja leivon laulut soivat,
Saa vuokko laaksohon.
:,: Jo päivä kunnaat kultoaa,
Oi, kaunis olet, isänmaa! :,:

208. Veneelle tuulta

[Armas Järnefelt. Kanteletar.]

Puhu tuuli purteheni,
Ahava alukseheni,
Aivan on airot pikkaraiset,
Soutajat vähäväkiset,
Pienoiset peränpitäjät,
Lapset laivan hallitsijat.
Tuuittele tuuli purtta,
Soutele vesi venettä;
Anna juosta puisen purren,
Mennä mäntyisen venehen,
Juosta purren puittomia,
Kiiteä kivittömiä!

209. Syyslaulu

[Uddén.]

1. Syksy on tullut ja myrskyelee,
Joutsen ja pääsky jo pois pakenee,
Kukka on vaipunut sammalehen,
Aalto se kiehuvi loiskuttaen,
Ahti se kanteIeens' kaikua suo,
Luonnotar vihreät hiuksensa luo.

2. Päivä on sammunut, maa pimenee,
Ouruves' vuorelta virtaelee,
Lähde sen juurella höyrynä vaan
Ottavi kyynelet astiahan,
Jo kesä päättävi matkansa maas',
Tähtien yllä se loistavi taas.

210. Kehtolaulu

[S.L. Z. Topelius. Suom. Maria Joutsen.]

Päivä paistaa kankahalla,
Uinu, pieni peiton alla!
Metsän linnut lauleleepi,
Lintusein, sua raukaiseepi.
Tuuli, soi, tuuli soi,
Rantaan pienen purren toi.
Tuomi kukkii, koivu lehtii;
Lapsi unelahan ehtii.

211. Kaunis on ilta

[Ekström.]

1. Kaunis on ilta, rauhan se tuo,
viel' kunnahille loistehen luo.
Aurinko armas laskiessaan
kultaapi aallot järvissä maan.

2. Huntuna maille laskevi yö,
rauhaksi meille taukoopi työ.
Kaloilla hauska hyppiä on,
joutsenet uivat ruohistohon.

3. Rukous, laulu, vaikenevi,
kulkijan jalka lepäilevi.
lmpyset solmii seppelevyön,
tuhannet tuikkii tähtöset yön.

212. Nyt kevät on

[Carl Michael Bellman. Solen glimmar blank och trind. Suom. Olli Vuorinen.]

1. Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee,
pikkulintu suruton
laulelee; "nyt kevät on!"
Vuokko kaino kuvustaan
avaa silmäns' unestaan,
kaunokuvat hymyten
nousee kasteniityllen.

2. Pursi kaunis kiikuttaa
somasti sen soutajaa!
maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan,
riemulaulu verraton
kaikuvi: "nyt kevät on!"

213. Sorsa se Saimaan aalloissa sousi

[Emil Kauppi. Antti Juhani (Anders Johan) Rytkönen, 1870-1930.]

1. Sorsa se Saimaan aalloissa sousi,
kaipasi, kaipasi kullaistaan,
mihin lie joutunut, kuka sen ties,
joko lie ampunut metsämies,
metsämies?

2. Sorsa se Saimaan aalloissa sousi
kanteli kaihoa sydämessään,
syys oli synkkä ja kulta ei tullut,
vilu oli uida joukossa jään.

3. Sorsa se Saimaan aalloissa sousi,
kuikutti kurja yksinään.

214. Lintuselle

[H.V. J.L. Runeberg. Suom. Otto Manninen, 1872-1950.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Luonto.]

1. Oi lausu, lintu pieno,
sa peippo pihlajan,
kuink' aina voit sa laulaa,
iloita ainian?
Sun laulus' aamust' iltaan
ma kuulen kultaisen,
ja ain' on kirkas äänes
ja rikas riemu sen.

2. Niin elantos on niukka,
niin ahdas asuntos,
mut majas maireutta
vain soi sun laulelos.
Et kylvä etkä niitä,
et korjaa latohon,
vaan huoli huomisesta
se sulle outo on.

6. Ei, laula, lintu pieno,
vaan auvost' ainiaan,
en valitusta virtees
sekoita konsanaan.
Tee aina kesän tullen
pihaani pesäses,
opeta aamuin, illoin
ilohos, onnehes.

215. Sinikukkia

[Väinö Raitio. Tsheremissiläinen laulu. Otto Manninen, 1872-1950.]

Patam-virran partahalla
vihanta on nurmirinne,
nurmen kaikki sinikukat
kasvaa rehevästi niin.
Siellä varroin, siellä varroin,
eipä kuulu kultaa sinne.
Vaiko katositkin kulta,
vaiko katositkin kulta,
sinikukkasiin?

216. Tiaisen konsertti

[Martti Hela, 1890-1965.]

1. TaIitintti maaliskuulla
mietti näin mielessään;
"Tahdon laulaa riemusuulla
sävelmän uuden tään,
ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

2. "Kaiken talven pula juuri
ollut on talista.
Vaan ei auta suru suuri!
Paras lie laulella:
ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

3. "Luminietos alentuupi.
Jokohan kevät saa?
Koivun latvat punertuupi.
Tääkös mua hauskuuttaa!
ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

4. "Muuttolintuin laulukuoro,
pian saa tänne päin.
Talitintin nyt on vuoro
antaa konsertti näin:
ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

217. Rantakoivulleni

[Erkki Melartin. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Ilmari Calamnius, 1874-1970.]

1. Rantakoivu, ritvakoivu,
Tuuletarten tuutima,
Vienon illan vilvehessä
Voi, kuin sua lemmin ma!

2. Sinä mulle riemujani
Kesä-illoin soittelit.
Sinä mulle murheitani
Syksy-öinä säistelit!

3. Rantakoivu, lemmenkoivu,
Suomen surumielen puu,
Riemunritva, kaihonkatve,
Kauniimpi kuin kaikki muu! ...

4. Muu se täällä maailmassa
Murtuu, jäätyy, unhoittuu –
Eipä murru muistoissani
Kotirannan koivupuu.

218. Tunturilta mereen

[Otto Kotilainen. Laululeikki, Anni Lilja.]

Veden laulu

Tirskuen, pirskuen
kalliosta ahkeraan,
kerrallansa tippa vaan
vesi näin alaspäin
saapi vuorilähteeseen,
reunain yIi täyttää sen,
siristen, Iiristen
jatkaa matkaa jällehen.

Lähteen laulu

Yksin täällä ylhäällä
täytyykö mun olla?
Voimakkaana vyöryä
tahdon tasangolla!
Tahdon elon taisteluun,
voittohon ja vaihteluun. –

219. Usvatarten laulu

[Otto Kotilainen. Antti Juhani (Anders Johan) Rytkönen, 1870-1930.]

1. Yön hämyharsoa kudomme me hienoa,
unehen tuudimme perhoa pienoa.
Kukka jo lumpeen nuppunsa umpeen
hiljahan sulkee, päivä maille kulkee, kulkee.

2. Yön hämyharsossa usvattaret heijaa.
noroista ne nousee ja lehdoissa leijaa.
Harsot ne harmaat, unikuvat armaat
kulkijalle näyttää, tenho maan jo täyttää, täyttää.

3. Armas on aikailla usvarten lailla,
usvassa liitää merillä ja mailla,
Kietoa hiljaa kukkivaista viljaa
lepohon lauhaan, suven suureen rauhaan, rauhaan.

220. Nuorten kevätlaulu

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Kirkkaana päilyy ilmojen rannat,
taivas on korkea, kaunis on maa,
raukesi raskaat talven kylmät kahleet,
vainiot toukoa kasvattaa.

2. Versova nuoruus, aika on toivon,
aartehet suuret sen aitoissa on,
helmet ja kullat tiellä sen hohtaa,
silmissä loiste on sammumatoin.

3. Eessä sen aukee maailma aamun,
noussut kuin aurinko helmasta yön,
raikkahin lauluin, huomensoitoin hartain
kutsuvi suureen juhlahan työn.

221. Kevätlaulu

[Iivari E. Koskimies. Einari Vuorela, 1889-1972.]

1. Tunnen taas ma kevättuulen,
mäen päällä päivän valon,
satakielen sanat kuulen
koivikosta kotitalon.

2. Tunnen pihkalehden tuoksun,
hiirenkorvat herää hiljaa,
toivorikkaat toukomiehet
rintehillä kylvää viljaa.

3. Tunnen kuinka sielussani
onnelliset unet havaa,
Kesä huutaa karjatorveen,
paimenpoika portin avaa.