Kotikirjaston uumenista
Koululauluja, toim. Otto Kotilainen, 378 sivua, 323 (330) laulua, WSOY, 1924, 1. painos.

 

V Suomalaisia kansanlauluja ja sävelmiä

[Suorat linkit paljon haettuihin lauluihin.
233. Täällä Pohjantähden alla
240. Sä kasvoit neito kaunoinen.]

222. Laulu Suomessa

[Suomalainen kansansävel. Jaakko Juteini = Jaakko Heikinpoika = Jacob Judén, 1781-1855.]

1. Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk' ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Lal la la la la lal lal la,
lal lal la lal lal la,
lal la la la la lal lal la
la lal lal la.

2. Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi;
:,: rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal la la la la lal  j.n.e. :,:

3. Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset:
hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset;
:,: luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal la la la la lal  j.n.e. :,:

4. Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
:,: valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal la la la la lal  j.n.e. :,:

223. Yksi ruusu on kasvanut

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
Ja se kauniisti kukoistaa,
:,: Yksi kulkijapoika on nähnyt sen,
Eikä voi sitä unhottaa. :,:

2. Ja sen olisi hän kyllä poiminut
Ja sen pistänyt povelleen,
:,: Mutta köyhänä ei ole tohtinut,
Vaan on jättänyt paikoilleen. :,:

224. Tuonne taakse metsämaan

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Tuonne taakse metsämaan
sydämeni halaa,
siell' on mieli ainiaan,
sinne toivon salaa.
:,: Siellä metsämökissä
on kaunis kultaseni. :,:

2. Vaikka polku pitkä on,
kivinen ja kaita,
korpi kolkko, valoton,
ei se mitään haita.
:,: Kullan muoto muistossa
on tiekin hauska aivan. :,:

225. Tuomen juurella

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Tuomi on virran reunalle,
jonka juurella minä itkin,
vieraille maille kultani lähti
ja jätti mun tänne yksin.

2. Kätke tuoni kyyneleen',
sulje kuolo silmäseni;
ole sitten ystävän',
koska jäin minä yksinäni.

226. Käki kukkuu

[Suomalainen kansansävel. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.]

1. Kukkuu käki kultarinta
sinisalon takaa.
:,: Eipä kuku kultaseni,
hän jo maassa makaa. :,:

2. Ei nyt kuulu kullan ääni,
helähtele hellä.
:,: Siit' on huoli haikea
nyt yksin jäänehellä. :,:

227. Turvaton

[Suomalainen kansansävel. Suonio = Julius Leopold Fredrik Krohn, 1835-1888.]

1. Voi minua poika raukkaa,
kuin olen turvaton!
:,: Ikäänkuin taivaan lintu,
mi lentoon luotu on. :,:

2. Lepääpä lintunenkin
omassa pesässään,
:,: mut mull' ei maailmassa
kotoa missäkään. :,:

3. Ja emä linnunpoikaa
siivillä suojelee;
:,: minua talven tuisku
vain lumin peittelee. :,:

228. Ruusu kasvaa kunnahalla

[Suomalainen kansansävel.]

1. Ruusu kasvaa kunnahalla
Ja kainosti kimmeltää.
:,: Vaan ruusua kun katson,
Niin kyynel silmään jää. :,:

2. Oi, ruusu kunnahalla,
Mull' hymyilet sä vaan,
:,: Ei huolet sua paina,
Et kaihoa tunnekaan. :,:

229. Rannalla-istuja neito

[Suomalainen kansanlaulu. A. Oksanen = Karl August Engelbrekt Ahlqvist, 1826-1889.]

1. Yksin istun ja lauleskelen,
Aikan' on niin ikävä.
:,: Vesi seisoo ja linnut laulaa,
Eikä tuulikan vedätä. :,:

2. Oisko pursi ja punapurjeet,
Millä mennä merten taa:
:,: Tuolta tuottaisin sulholleni
Ko'on kultaa ja hopeaa. :,:

3. Sitten kutoa helskyttäisin
Papin paitakangasta;
:,: Kihlasormus se kiiltelisi –
Voi mua, hullua neittoa! :,:

230. Kotini

[Suomalainen kansansävel.
Vrt. Koululauluja III, Kodin kaipuu, laulu 114.]

1. Tiedän paikan armahan,
Rauhallisen, ihanan,
:,: Jos on olo onnekas,
Elo tyyni, suojakas. :,:

2. Sepä kotikulta on,
Koti kallis, verraton,
:,: Eipä paikkaa olekaan
Kodin vertaa ollenkaan. :,:

3. Siell' on isä rakkahin,
Siellä äiti armahin,
:,: Siellä siskot, veikkoset,
Riemurinnat, iloiset. :,:

4. Suojaa, Herra, kotini,
Anna sille armosi,
:,: Anna olla enkelein
Vartijana kodillein. :,:

5. Kun ma kerran suureks' saan,
Joudun maailman pauhinaan,
:,: Silloin aina etsin sun,
Rauhan majan kaivatun. :,:

231. Vienan rannalla

[Suomalainen kansansävel. Mukaeli Antero Varelius = Antero Warelius, 1821-1904.]

1. Vienan rannall' koivun alla
Kuulin laulun kaunihin,
Aurinkoisen taivahalta
Vaipuessa aaltoihin.

2. Siellä istui ihanainen
Neito kanteleinensa,
Sulhoansa surevainen,
Vierasmailla kaukana.

3. Vienan virran pyörtehiä
Kyynelsilmin katselee,
Aikojansa ikäviä
Neito siellä laulelee:

4. "Tärkin rientää nuoruuteni,
Niinkuin laine virrassa;
Polttava on sydämeni,
Kaipaus on rinnassa.

5. Kohta kuihtuu kukka liljan,
Surkastuupi muotoni.
Kultani! jos tulet hiljan,
Löydät vaan mun hautani."

6. Näitä neidon laulellessa
Luonto laski levolleen;
Vaikeni jo lehvikossa
Leivonenkin lauluineen.

7. Hiljaisesti kyyhkyläinen
Nukkuu kanssa armaansa;
Laulurastas yksinäinen
Kuuntelee viel' neitoa.

8. Yö jo maita peitteleepi
Varjoisalla vaipalla,
Ääni viimein vaikeneepi
Valittava rannalla.

232. Miksi laulat?

[Suomalainen kansansävel.]

1. :,: Miksi laulat, lintuseni, visertelet suolla? :,:
:,: Laulat aamuin, puolipäivin, vieläkin ehtoolla? :,:

2. :,: Riemurinta, kaunokieli. aina ääänesi raikuu; :,:
:,: Metsät, lehdot, vuoret, laaksot laulustasi kaikuu. :,:

3. :,: Lentäisitkö, liehuisitko ilman imarrusta, :,:
:,: Eikö ilo syttyisi sun rinnassasi tuosta? :,:

233. Pohjantähden alla

[Suomalainen kansansävel. Johan Fredrik Granlund, 1809-1874. Koto-maamme, 1863. Lasten laulu. Nuotti "Minun kultan' kaunis on".]

1. Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme,
:,: Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. :,:

2. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä,
:,: Siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä. :,:

3. Täällä sydän huokailee ja itku silmän täyttää,
:,: Siellä sydän riemuitsee ja silmä riemun näyttää. :,:

4. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä!
:,: Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä. :,:

234. Taivas on sininen

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. :,: Taivas on sininen ja valkoinen
Ja tähtösiä täynnä. :,:
:,: Niin on nuori sydämeni
Ajatuksia täynnä. :,:

2. :,: Enkä mä muille ilmoita
Mun sydänsurujani; :,:
:,: Synkkä metsä, kirkas taivas,
Ne tuntee mun huoliani. :,:

235. Tähdelle

[Suomalainen kansansävel. Hilja Haahti = Hilja Theodolinda Krohn, 1874-1966.]

1. Terve, tähtönen taivahalla!
Tässä katson ja mietin taas.
:,: En mä ymmärrä kirkkauttas
en sun ihmeistä tuikintaas. :,:

2. Kerro, kätketkö maailmoita
autuaisemmin asukkain?
:,: Tokko sielläkin sydän sykkii
kuni tässä mun rinnassain! :,:

3. Vaiko lienet sä isän silmä
taikka siskoni pienoisen?
:,: Aina sieltäkö illan tullen
tänne luovat he katsehen? :,:

4. Tahi lienetkö lyhty pieni,
jolle loistehen Luoja suo,
:,: jotta viittaisit ihmislasta
iankaikkisen valon luo? :,:

5. Miksi aina, kun mulle loistat,
käypi lämpimäks' sydämein?
:,: Oi, en ymmärrä tuikekieltäs,
en sun loistoas, tähtösein. :,:

Kreivin sylissä istunut

[Kanteletar. Lyhentämättömänä ja muuttamattomana lähteestä The Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias Lönnrot.]

Minä seisoin korkialla vuorella,
Viheriäisessä laksossa;
Näin, näin minä laivan seilaavan,
Kolme kreiviä laivalla.

He laskivat laivan rannalle,
Kävit maallen astumaan;
Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
Tuli minua kihlaamaan.

Hän otti sormuksen sormestaan,
Ja se oli kultainen.
"Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sinä saat tämän sormuksen."

"En ota minä ouoilta sormusta;
Mua kielsi mun äitini." –
"Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!"

"Mihin panen minä nyt tämän sormuksen,
Ettei minun äitini nää? –
"Sano: laksossa tuolla kun kävelin,
Tämän sormuksen löysin mä."

"Elä neuo sa minua valehtelemaan,
Sen äitini ymmärtää;
Paljo parempi on minun sanoa:
Olin nuoren kreivin sylissä."

Ja se ilta oli lämmin, ihana,
Ja linnut ne lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat keolla kasvoivat.

Likka istui kreivinsä sylissä,
Moni muistui mielehen;
Yö joutui ja päivä oli laskenut,
Hän nukkui kreivin vierehen. –

Aamulla koska likka heräsi,
Hän oli ihan yksinään;
Pois oli laiva lähtenyt rannalta,
Pois kreiviki vierestään.

"Voi, voi mua vaivaista piikaa!
Kuinka onneton nyt minä lien;
Ota pois meri, vie tämä sormuski,
Mitä tällä mä käessäni teen."

"Nyt näen mä sen ehkä myöhään,
Että muita hän rakasti,
Minun jätti surussani itkemään,
Ja viekkaasti vietteli."

236. Kreivin sylissä istunut

[Suomalainen kansansävel. Kanteletar.]

1. Minä seisoin korkialla vuorella,
Viheriäisessä laaksossa;
:,: Näin, näin minä laivan seilaavan,
Kolme kreiviä laivalla. :,:

2. He laskivat laivan rannalle,
Kävit maalle astumaan;
:,: Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
Tuli minua kihlaamaan. :,:

3. Hän otti sormuksen sormestaan,
Ja se oli kultainen.
:,: "Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sinä saat tämän sormuksen." :,:

4. "En ota minä oudoilta sormusta;
Mua kielsi mun äitini." –
:,: "Ota pois, pane sormus nyt sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!" :,:

5. "Mihin kätkenen nyt tämän sormuksen,
Ettei sitä äitini nää? –
:,: "Sano: laaksossa tuolla kun kävelin,
Tämän sormuksen löysin mä." :,:

6. "Elä valhetta mua pyydä puhumaan,
Kyllä äitini sen ymmärtää;
:,: Paljon parempi on minun sanoa:
Kreivin sylissä istuin mä." :,:

7. Ja se ilta oli lämmin, ihana,
Ja linnut ne lauloivat,
:,: Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat keolla kasvoivat. :,:

237. Älä itke äitini!

[Suomalainen kansansävel. Jaakko Juteini = Jaakko Heikinpoika = Jacob Judén, 1781-1855.]

1. Älä itke äitini,
Älä äiti kulta,
:,: Vaikka vaan nyt isäni
On jo musta multa! :,:

2. Älä muista murhetta,
Tuoll' on kirkas taivas,
:,: Poikas torjuu puutetta,
Vähentääpi vaivas. :,:

3. Kyllä luonto lapsella
Viimein vahvistuupi,
:,: Miehen voima varrella
Kerran kukoistuupi. :,:

4. Anna ajan ehtiä,
Huoles minä maksan;
:,: Leipä paisuu leviä,
Koska kyntää jaksan. :,:

238. Tuuti lasta tuonelahan

[Suomalainen kansansävel. Kanteletar.]

1. Tuuti lasta tuonelahan,
Alla nurmen nukkumahan,
Tuonen lasten laulatella,
Manan neitojen pidellä!
Manan kätkyt kaunoisempi,
Tuonen tuutunen parempi.

2. Tuuti, tuuti tummaistani,
Tummaisessa tuutusessa,
Tummaisella tuutijalla,
Tummaisen tuvan sisällä!
Tupa suuri Tuonelassa,
Manalla majat avarat.

239. Yksin jäänyt

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Nyt on mun mielestäni
Jo ilo muuttunut,
Kun kallein ystäväni
On mulle suuttunut.

2. Oi riemun runsautta,
Kell' ompi ystävä,
Oi suurta surkeutta,
Ken aivan yksin jää!

240. Lapsuuden toverille

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Sä kasvoit neito kaunoinen
isäsi majassa,
:,: kuin kukka kaunis suloinen
vihreellä nurmella. :,:

2. Lapsuutes ajan hellimmän
sä leikit kanssani,
:,: ja olit paras ystävän'
ja ainoo iloni. :,:

3. Maailma sitten vieroitti
pois meidät toisistaan,
:,: vaan sua armas iäti
mä muistan ainiaan. :,:

241. Aa, aa!

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Aa, aa allin lasta,
pientä linnunpoikaa.
:,: Ei ole isää, ei ole äitiä,
joka sinua hoitaa. :,:

2. Aa, aa, allin lasta,
pientä orporaukkaal
:,: Tuuli yksin tummaiselle
tuutilaulua laulaa. :,:

3. Aa, aa, allin lasta,
meren miekkoselle.
:,: Aallon syli on vilpoinen
ja päivän säde on hellä. :,:

4. Aa, aa, allin lasta,
pientä linnunpoikaa!
:,: Meren myrskyellessäkin
taivaan Herra hoitaa. :,:

242. En voi sua unhottaa poies

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. En voi sua unhottaa poies,
Vaikk' en ikänän' sua saa!
Sä sydämessäni olet
Ikuisessa muistossa.

2. Jos arvossa mä oisin
Ja rikkahitten rinnalla,
Niin totta varmaan voisi
Viel' onnenikin kukoistaa.

243. Koskenlaskijan morsiamet

[Suomalainen kansansävel. A. Oksanen = Karl August Engelbrekt Ahlqvist, 1826-1889.]

1. "Äl', armas Annani, vaalene,
Vaikk' Pyörtäjäkoski pauhaa;
Sen voimaa en tosin vallitse,
Ei löydä se koskaan rauhaa,
Vaan kellä sen kalliot tiedoss' on,
Niin sille se nöyr' on ja voimaton."

2. Näin virkkoi Vilhelmi Annalleen
Ja itsekin purteen astuu.
Ja päästi purtensa valloilleen,
Sen koskessa laidat kastuu,
Ja Pyörtäjän luontoa katsomaan
Nyt Vilhelmi vei tätä morsiantaan.

3. "Voi, kuinka kirkas on illan kuu
Ja välkkyvä virran kalvo!
Ei linnut liiku, ei oks', ei puu,
Ei muut kuni tähdet valvo;
Voi, kuinka nyt kuolema kaunis ois,
Kun kultansa kanssa nyt kuolla vois!"

4. Näin Anna äänteli hiljalleen,
Sen silmähän kyynel entää;
Mut koski kiihtyvi eellehen,
Sen voimassa venhe lentää;
Vaan Vilho on oppinut laskemaan,
Tää kulku se on hänen riemujaan.

5. Jo laski poikana purressaan
Hän Lyyjoen kaikki kosket,
Useinpa Pyörtäjä kuohuillaan
Se kasteli hältä posket;
Ei paatoa löytynyt yhtäkään,
Jot' ei olis tottunut välttämään.

6. Mut kosken kuumassa kuohussa,
Juur' jossa sen juoksu suorin,
On, päällä vaahtinen vaippansa,
Yks' Ahtolan neito nuorin;
Se Vellamon karjoja paimentaa,
Ja koskien kuohua katsastaa.

7. Sydän on Vellamon neidollai
Sen vaahtisen vaipan alla,
Ja lemmen liekki se aallossai
Voi syttyä niinkuin maalla:
Ja Vilhoa neitonen Vellamon
Se katsellut kauvan ja liioin on.

8. Ja tuostapa neitosen rintahan
On syttynyt outo mieli,
Povensa kuulevi huokaavan,
Mut kertoa voi ei kieli;
hän kuohujen keskehen istuksen,
Siin' ainakin Vilhoa vuotellen.

9. Niin Vilhon venhe nyt kiiruhtaa
Kuin Pohjolan vankin myrsky,
Se kons' on aaltojen harjalla,
Kons' yltäki käypi hyrsky;
Mut itse perässä hän pelvott' on,
Vaan Annasen poski on ruusuton.

10. Ilolla Vellamon neitonen
Sen vastahan uida täyttää:
"Se Vilho tuo on! Mut toinen ken,
Jok' immeltä silmään näyttää? –
Voi, voi, mua Vellamon neitonen,
Sill' ompi jo kultana ihminen!"

11. Jo päättää Vellamon neitonen
Nyt toivonsa turhan kostaa,
Ja kosken pohjasta paatosen
Hän äkkiä pintaan nostaa,
Johon vene Vilhelmin loukahtaa,
Ja hän kera kultansa kuolon saa.

12. Vaan suussa Pyörtäjän vieläkin
On  Vellamon neidon paasi,
Se paasi, jolla hän Vilhelmin
Veneen sekä onnen kaasi;
Mut neitosen itsensä kerrotaan
Meressä murehtivan rakkauttaan.

244. Syntymistään sureva

[Suomalainen kansansävel.]

1. Voi äiti parka ja raukka,
kun minut synnytit
maailman orjaksi tänne
kurjuutta kärsimään!

2. Ei ole minulla maata,
ei isän perintöä,
ei ole minulla turvaa,
ei neuvonantajaa.

245. Kanteleelle

[Suomalainen kansansävel. Kustaa Killinen = Kustaa Waismaa, 1849-1922.]

1. Nyt kaiu kanteleeni
Ja mielein rauhoita,
:,: Sulosäveleilläs kauvas
Kaihoni karkoita. :,:

2. Niin kaiu, kannel armas!
Jo rinta rauhan saa;
:,: Tunnen, kuinka kaiho karvas
Sointuihin katoaa. :,:

3. Ja tuulen tuohku vieno,
Vie sävel armaallen!
:,: Hälle kuiskaa: kuoloon asti
Mä häntä muistelen. :,:

Kalliolle kukkulalle

[Kirjasta pois jätetyt 3. ja 4. säkeistöt. Lähde Kuolemanjärven kotisivut.]

3. Kyllähän sen varmaan tiedän
etten minä sua saa,
tyydyn onneeni elän yksin
aina muistan sinua.

4. Eikä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.

246. Kalliolle kukkulalle

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. :,: Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani. :,:
:,: Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani. :,:

2. :,: Jollen et sinä mulle tule,
Lähden täältä kauvas pois, :,:
:,: Muille maille, vierahille,
Jost' en koskaan palaja pois. :,:

247. Kesäilta

[Suomalainen kansanlaulu.]

1. Ol' kaunis kesäilta,
kun laaksossa kävelin.
:,: Siell' kohtasin tytön,
jot' aina muistelen. :,:

2. Hän kanteloa soitti
ja laulun lauleli.
:,: Se tunteeni voitti
ja heltyi syömmeni. :,:

248. Paimentyttö

[Uusmaalainen kansanlaulu.]

1. Ja paimen hän lampaansa metsähän vei,
Kun taisi hän.
Niin kauniisti kenkään viel' soittanut ei,
Niin hän vaan soittaa taisi.

2. Ja soitas nyt, paimen, mun mieliksein,
Kun taisi hän.
Saat palkaksi uskoni, sydämein,
Niin hän vaan soittaa taisi.

3. Ja paimen hän soitti nyt tanssia kaks',
Kun taisi hän.
Ja kuningas itsekin tanssiin Iäks',
Niin hän vaan soittaa taisi.

4. Ja palmen hän soitti nyt tanssia viis,
Kun taisi hän.
Ja kuningas miehineen tanssivi siis,
Niin hän vaan soittaa taisi.

5. Ja seitsemäs soitto viel' Ioppunut ei,
Kun taisi hän.
Kun kuningas morsion tanssihin vei,
Niin hän vaan soittaa taisi.

Velisurmaaja

[Kanteletar. Lyhentämättömänä ja muuttamattomana lähteestä The Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias Lönnrot.]

"Mistäs tulet, kustas tulet,
Poikani iloinen?" –
"Meren rannalta, meren rannalta,
Äitini kultainen."

"Mitä sieltä tekemästä,
Poikani iloinen?" –
"Hevostani juottamasta,
Äitini kultainen."

"Mist' on selkäsi saveen tullut,
Poikani iloinen?" –
"Hevonen huiskasi hännällänsä,
Äitini kultainen."

"Mist' on jalkasi vereen tullut,
Poikani iloinen?" –
"Hevonen polkasi rauallansa,
Äitini kultainen."

Mist' on miekkasi vereen tullut,
Poikani iloinen?" –
"Pistin veljeni kuoliaksi,
Äitini kultainen."

"Mintähen sinä veljesi pistit,
Poikani poloinen?" –
"Mintähen naistani nauratteli,
Muorini kultainen."

"Minne nyt sinä itse jouvut,
Poikani poloinen?" –
"Muille maille vierahille,
Muorini kultainen."

"Minne heität taattosi vanhan,
Poikani poloinen?" –
"Mieron verkkoja paikatkohon,
Muorini kultainen."

"Minne heität maammosi vanhan,
Poikani poloinen?" –
"Mieron rihmoja keträtköhön,
Muorini kultainen."

"Minne heität naisesi nuoren,
Poikani poloinen?" –
"Mieron miehiä katselkohon,
Muorini kultainen."

"Minne heität poikasi nuoren,
Poikani poloinen? –
"Mieron koulua kärsiköhön,
Muorini kultainen."

"Minne heität tyttösi nuoren,
Poikani poloinen?" –
"Mieron karjoja kaitsekohon,
Muorini kultainen."

"Koskas sieltä kotihin käännyt,
Poikani poloinen?" –
"Konsa korppi valkenevi,
Muorini kultainen."

"Koskas korppi valkenevi,
Poikani poloinen?" –
"Konsa hanhi mustenevi,
Muorini kultainen."

"Koskas hanhi mustenevi,
Poikani poloinen?" –
"Konsa kivi veen päällä pyörii,
Muorini kultainen."

"Koskas kivi veen päällä pyörii,
Poikani poloinen?" –
"Konsa höyhen pohjaan painuu,
Muorini kultainen."

"Koskas höyhen pohjaan painuu,
Poikani poloinen?" –
"Konsa päivä syänyöllä paistaa,
Muorini kultainen."

"Koskas päivä syänyöllä paistaa,
Poikani poloinen?" –
"Konsa kuuhut kuumasti polttaa,
Muorini kultainen."

"Koskas kuuhut kuumasti polttaa,
Poikani poloinen?" –
"Konsa tähet taivaalla tanssii,
Muorini kultainen."

"Koskas tähet taivaalla tanssii,
Poikani poloinen?" –
"Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
Muorini kultainen."

249. Velisurmaaja

[Suomalainen kansanlaulu. Kanteletar.]

1. "Mistäs tulet, kustas tulet,
poikani iloinen?" –
:,: "Meren rannalta, meren rannalta,
äitini kultainen." :,:

2. "Mitä sieltä tekemästä,
poikani iloinen?" –
:,: "Hevostani juottamasta,
äitini kultainen." :,:

3. "Mist' on miekkasi vereen tullut,
poikani iloinen?" –
:,: "Pistin veljeni kuoliaaksi,
äitini kultainen." :,:

4. "Mintähen sinä veljesi pistit,
poikani poloinen?" –
:,: "Mintähen naistani nauratteli,
muorini kultainen." :,:

5. "Minne nyt sinä itse joudut,
poikani poloinen?" –
:,: "Muille maille vierahille,
muorini kultainen." :,:

6. "Koskas sieltä kotihin käännyt,
poikani poloinen?" –
:,: "Konsa tähdet taivaalla tanssii,
muorini kultainen." :,:

7. "Koskas tähdet taivaalla tanssii,
poikani poloinen?" –
:,: "Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
muorini kultainen." :,:

250. a) Veikoille

[Suomalainen runosävel. Teppo S.]

Terve, veikot, tultuanne,
Yhtehen yhyttyämmel
Laitetahan tuli tuonne,
Lietoksille liekehtivä!
Sitten ollahan yhessä,
Koolla tämä talvikorva.
Raivatahan rantakorpi,
Hongat eestä ikkunoien.
Ratoks' raantimme lomassa,
Levätessä leikin lyömme,
Laulelemme, soittelemme.
Piemme pirtissä iloa.
Yritämme yksin voimin,
Yksin voimin, yksin toimin.
Yhtä vääntäen vipua,
Yhtä pontta ponnistaen
Saamme kuusikon kumohon,
Kelohongat kellellehen.
Ei on kuuset kuuta peitä,
Otavaista hongan oksat.
Hyv' on sitten silmäellä
Kesän tultua tuvasta:
Lammin lahdelmat näkyvi,
Saaret saarien takoa,
Salmet salmien lomitse,
Niemet niemien nenitse,
Takoa selän tasaisen
Sinivaarat sieltä, täältä.

250. b) Lyökämme käsi kätehen

[Suomalainen runosävel. Kalevala.
Laulun lopun sisältävä sivu puuttuu kirjasta. Lähde Kalevala, SSKK, 1985, 5. 1. runo.]

Lyökämme käsi kätehen,
Sormet sormien lomahan,
Lauloaksemme hyviä,
Parahia pannaksemme,
Kuulla noien kultaisien,
Tietä mielitehtoisien,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa:
Noita saamia sanoja,
Virsiä virittämiä
Vyöltä vanhan Väinämöisen,
Alta ahjon Ilmarisen,
Päästä kalvan Kaukomielen,
Joukahaisen jousen tiestä,
Pohjan peltojen periltä,
Kalevalan kankahilta.
Niit' ennen isoni lauloi
Kirvesvartta vuollessansa;
Niitä äitini opetti
Väätessänsä värttinätä,
Minun lasna lattialla
Eessä polven pyöriessä,
Maitopartana pahaisna,
Piimäsuuna pikkaraisna.

250. c) Velikulta veikkoseni

[Suomalainen runosävel. Kalevala.
Sivu puuttuu kirjasta. Lähde Kalevala, SSKK, 1985, 5. 1. runo.]

Veli kulta, veikkoseni,
Kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
Saa kera sanelemahan
Yhtehen yhyttyämme,
Kahta'alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme,
Saamme toinen toisihimme
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjan mailla.

250. d) Mieleni minun tekevi

[Suomalainen runosävel. Kalevala.
Sivu puuttuu kirjasta. Lähde Kalevala, SSKK, 1985, 5. 1. runo.]

Mieleni minun tekevi,
Aivoni ajattelevi
Lähteäni laulamahan,
Saa'ani sanelemahan,
Sukuvirttä suoltamahan,
Lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
Puhe'et putoelevat,
Kielelleni kerkiävät,
Hampahilleni hajoovat.

250. e) Miksi en laulaisi

[Suomalainen runosävel. Kalevala.
Sivu puuttuu kirjasta. Lähde Kalevala, SSKK, 1985, 177. 25. runo.
Teksti on tässä todennäköisesti pitempi kuin laulukirjassa.]

1. Laulavat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät
Hirven harvoilta lihoilta,
Peuran pienen pallehilta;
Niin miks' en minäki laula,
Miks' ei laula meiän lapset
Ruoalta rukihiselta,
Suulta suurukselliselta?

2. Laulavat Lapinki lapset,
heläjävät heinäkengät
vesimaljan juotuansa,
petäjäisen purtuansa;
niin miks' en minäki laula,
miks' ei laula meiän lapset
juomilta jyvällisiltä,
olu'ilta ohraisilta?

3. Laulavat Lapinki lapset,
heläjävät heinäkengät
nokisilta nuotioilta,
hiilisiltä hiertimiltä;
niin miks' en minäki laula,
miks' ei laula meiän lapset
alta kuulun kurkihirren,
alta kaunihin katoksen?

250. f) Anna toisteki, Jumala

[Suomalainen runosävel. Kalevala.
Sivu puuttuu kirjasta. Lähde Kalevala, SSKK, 1985, 303. 46. runo.
Teksti on tässä todennäköisesti pitempi kuin laulukirjassa.]

1. Anna toisteki, Jumala,
Vastaki, vakainen luoja,
Näin näissä ilottavaksi,
Toiste toimiteltavaksi,
Näissä häissä pyylypoian,
Pitkävillaisen pioissa!

2. Anna ainaki, Jumala,
Toisteki, totinen luoja,
Rastia rakettaviksi,
Puita pilkoteltaviksi
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa!

3. Anna ainaki, Jumala,
Toisteki, totinen luoja,
Soivaksi tapion torven,
Metsän pillin piukovaksi
Näillä pienillä pihoilla,
Kape'illa kartanoilla!

4. Päivät soisin soitettavan,
Illat tehtävän iloa
Näillä mailla, mantereilla,
Suomen suurilla tiloilla,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa.

251. Kansalaislaulu

[Suomalainen kansansävel. Otto Kotilainen. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.
Ks. lyhentämättömänä Työväen Lauluja, Kansalaislaulu.]

1. Olet maamme, armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa!
Joka niemeen, notkohon saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.

2. Kodin ympäri viljavat vainiot
kalarantoja kaunistais;
jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais.

3. Saisi kuulla maailma kummakseen
miten täälläkin taistellaan,
pyhän, kauniin, oikean voitolle
ilojuhlina riemuitaan.

4. Työhön, työhön yhtenä kansana siis
rehellisehen, arvoisaan!
Saman maan, saman kansan onnelle
joka korsikin kannetaan.

5. Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan!
Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
isänmaahan ja maailmaan.