Kotikirjaston uumenista
Koululauluja, toim. Otto Kotilainen, 378 sivua, 323 (330) laulua, WSOY, 1924, 1. painos.

 

+ 25 kpl muualta

Unohtumattomia sanoja ja säveliä

[Ylimääräiset muista laulukirjoista poimitut Kotilaisen kirjaan kuulumattomat unohtumattomat laulut, joita ei kirjallisista, musiikillisista, kielellisistä tai nostalgiasyistä millään voinut sivuuttaa. = linkki esitykseen. Linkit tarkistettu 6.7.2011.]

Nimen mukaan

9. Gaudeamus igitur, vanha sävelmä, 1788
5. Heinäsirkka ja muurahainen, italialainen kansanlaulu
20. Hiawatha, intiaanien laulu
18. Häämatka, C.M. Bellman
23. Jääkärien marssi, Jean Sibelius
10. Kallavesj, Johannes Kappelin mukaan
24. Kansanlaulu, Oskar Merikanto
13. Karjalan kumbuzil, suomalainen kansansävelmä
2. Karjalan mail, Oskar Merikanto
25. Kodin kynttilät, Usko Kemppi
19. Kotini, cowboyn laulu
21. Laulu laineilla, W.A. Mozart
15. Lumihiutaleitten laulu, Martti Hela
6. On suuri sun rantas autius, suomalainen kansansävel
12. Ljuuli, ljuuli, itä-karjalainen kansansävelmä
8. Meripoikkatte veis, Aksel Törnudd
22. Metsäpirtti, Georg Malmsten
7. Rauma brankkori-mars
14. Soittoniekka, Ragnar Ågren
4. Turun linna, J. Haydn
3. Turun tuomiokirkko, Lauri Parviainen
16. Tuuditan tulisoroista, suomalainen kansansävel
11. Tuuloo, tuuloo, aunukselainen kansanlaulu
1. Vallinkorvan laulu, Oskar Merikanto
17. Yö meren rannalla, R. Raala

Alkusanojen mukaan

4. Entisyyden haamu harmaa, J. Haydn
9. Gaudeamus igitur, vanha sävelmä, 1788
15. Hei leijailkaa, hei leijailkaa, Martti Hela
25. Illan rauha kun syliin maan sulkee, Usko Kemppi
13. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah, suomalainen kansansävelmä
10. Kallavesj, Kallavesj, Johannes Kappelin mukaan
19. Kodin tahdon, min tanhuilla puhvelit nään, cowboyn laulu
5. Kuulin kerran laulun soman, italialainen kansanlaulu
12. Ljuuli, ljuuli, ljuuli lastu, itä-karjalainen kansansävelmä
2. Luadogan meren randamil, Oskar Merikanto
20. Majastansa Hiawatha, intiaanien laulu
8. Meripoikki meit varjelkko daevas, Aksel Törnudd
24. Miss' soutaen tuulessa, Oskar Merikanto
7. Nämäp poekki o vast
18. On neitonen kaino, armainen, C.M. Bellman
5. On suuri sun rantas autius, suomalainen kansansävel
14. Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain, Ragnar Ågren
3. Raskas, synkkä syyskuun yöhyt, Lauri Parviainen
17. Se on synkkä ja kaunis laulu, R. Raala
23. Syvä iskumme on, Jean Sibelius
16. Tuuditan tulisoroista, suomalainen kansansävel
10. Tuuloo, tuuloo, äijäl tuuloo, aunukselainen kansanlaulu
22. Tään laulun pienen kuulla sain, Georg Malmsten
1. Usjast' tulloop' miul aika ettee, Oskar Merikanto
21. Valkeassa ruuhessani, W.A. Mozart

 

1. Vallinkorvan laulu

[Oskar Merikanto. August Bernhard Mäkelän, 1863-1932, näytelmästä "Ruukin jaloissa", 1896.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 67.]

1. Usjast' tulloop' miul aika ettee,
ku pirttii uutee mie kullan toi!
Annon' avvaimet kulla kättee,
ja huilut iloisest' vastaan soi:
"Siljä mailman tie!"

2. Lemme liekki kanss usjast sammuu, –
rakkaus kauniski kattoo pois.
Syäme sisuspuol' sillo tummuu,
a kenpä rintaani riemun tois?
Liukas mailman tie!

3. Syämest huuhtelen mailman pilkat
Mut orret päälläin on mustuneet –
kunnes tanssin ja laulan illat;
"Jos ois miu ortein viel uuvet!"
Synkkä mailman tie!

2. Karjalan mail

[= Reppurin laulu. Oskar Merikanto. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948. Iivo Härkönen, 1882-1941.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 79.]

1. Luadogan meren randamil
mie kazvoin kaugopriha,
siel mie paimoivirzie lauloin,
nyt eis on mieron piha.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.

2. Siel on kallis kandajain,
siel mielitiettoni tshoma,
Moamokullan kainalost on
mutshoin otettu oma.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.

3. Kierdelinin da kierdelin,
on selgä sumptshan painos.
Mieroh matkamielenibä
Omah kodih on ainos.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.

3. Turun tuomiokirkko

[Lauri Parviainen. K.R. Malmström. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 155.]

1. Raskas, synkkä syyskuun yöhyt
peittää Auran rannikon.
Taivas niinkuin hautaholvi
jylhä seudun yllä on.
Synkeyttä synkempänä,
vaiti niinkuin kuolon suu
Henrik pyhän templin hahmo
taivaan holviin kuvastuu.

2. Yllä viittaa kultaristi,
rauhan maata korkeaa
niinkuin loisto merimiestä
valkamahan vilkuttaa,
Usein elon hurja pyörre
heitti sille vaahtoaan,
mutta valtikka ja saarna
Henrikin on ennallaan.

3. Aika, jolloin Suomellemme
valo koitti varhaisin,
graniittiin on kytkettynä,
jäänyt näihin muureihin.
Tuhat talvea on käynyt,
tuhannesti kukkii maat;
täällä seisoo ajan kello,
tääll’ ei kuole vuosisa’at.

4. Päivä nousee, valoon nouse,
Herran huone ylhäinen;
valkeuden syntyessä
hoitoos otit lapsen sen.
Kalliimpi kuin kullan loisto
rikkaus on totuuden,
purppuran ja kruunun voittaa
voima sanan taivaisen.

4. Turun linna

[J. Haydn. Josef Julius Wecksell, 1838-1907. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 157.]

1. Entisyyden haamu harmaa, muinaislinna rauennut,
väistymättä murhemielin merta kauan katsellut,
muistomerkki hautakummun, jonne mennyt aika on,
tyydytystä löytämättä, hoiperrelIut lepohon!

2. Rantamallas muistonvirttä ääni soittaa aaltojen,
tunne kumma sielussani herää, kun ma kuulen sen;
Ikuisuus se katsoo tyynnä taivaslailta tähtiyön
tanhuoilta katoovaisen ihmisaatoksen ja -työn.

3. Hautalauluansa sulle öinen laine laulaa nyt,
kun on niinkuin kuolinsoihtu metsän taakse ilmennyt:
Oot kuin urho raihnas, vailla kilpeä ja aseitaan,
kaihon kyynel, eikä muuta, sulle vain nyt uhrataan.

4. Mutta ken ei rakastaisi murtuneita muurejas?
Onhan Suomen huomenkoitto ollut sunkin aamunas,
rannallamme synkeällä ensi hohtehen sa näit,
Kristin lippu kanssas nousi, vartiaksi sen sä jäit.

5. Suomen kilpi, Suomen miekka, – suuri ollut määräs on,
paasirintas voiton turvaks pauhuss' annoit taistelon;
Paasi murtui, rauta ruostui, mutta hän, ken teetti sun,
kansan kohtaloita valvoo halki aikain vaihtelun.

5. Heinäsirkka ja muurahainen

[Italialainen kansanlaulu. Suom. Aukusti Simojoki, 1882-1959. Vuoteen 1935 Simelius.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 121.]

1. Kuulin kerran laulun soman
Iehvilt' oleanderin,
veikeän ja vallattoman,
jonka tuskin ymmärsin.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi, sirkka, sa tiedätkö, näin
sä kuljet turmaa, huolta päin!

2. Pieni, sievä muurahainen
lehväin alta kurkistaa;
katse kirkas, kutsuvainen
sirkan hurmatuksi saa.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, sa varothan kait,
tai muuten murheen mielees sait!

3. "Muurahainen, hieno, hento,
tule kanssain naimisiin!" –
"Tulen niinkuin tuulen lento,
jos sa kerran tahdot niin!" –
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, kai tiedät sä ties,
sä riemumieli, nops mies!

4. Sitten sirkka kiirehesti
sormuksia ostamaan.
Mutta turma matkan esti:
lähti siipi sijoiltaan.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, sa nythän sen näät:
sa sammalvuotehelle jäät!

5. Valkovaatteit' oli mennyt
muurahainen tilaamaan.
Kun hän kuuli uutisen nyt
osti mustat murheissaan.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, noin käydähän voi!
Tää loppu tuskan tuiman toi.

6. On suuri sun rantas autius

[Suomalainen kansansävelmä. V.A. Koskenniemi = Veikko Antero Koskenniemi, 1885-1962. Valkeat kaupungit, 1908.
Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 174.]

1. On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

2. Joku yksinäinen, eksynyt,
joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa löytää voi.

3. Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein:
ens surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.

4. On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
ma siellä monin öin ...

7. Rauma brankkori-mars

[Hj. Nortamo = Frans Hjalmar Nortamo e Nordling, 1860-1931.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 222.]

1. Nämäp poekki o vast,
meit en lakk kehumast
valuvaara meh huokkiast voita.
Janon duska, ne vaa,
ei niit sanoma saa,
vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita.

2. Mut se Nuurber ol miäs,
ko se ilmoitta tiäs,
ett Turun gaupung ol palamaisillas.
Se oli kauhia baikk,
vesikopp talok kaikk
palo ryöhäsi juur parhamillas.

3. Em mef fundeerans stää,
nämäp poja ja mnää
hääräs juur, niingon doukk häärä kingus.
Saatti Östmannild kaakk
ja sitt pruutti yks taakk
ja mentti appu, et harjakse vingus.

4. Ko mep pääsi sinns sitt,
ni meh huomasi itt,
ett Turun gaupung ol juur vanhas paekas.
Se ol meill aika fomm,
ja met teingin "grugom",
ko meijä Rusko ol huilanns siäll aekas.

5. Nyt o lopp tämä veis,
se ol surkki se reis,
mes sai apskeedin goht, ko siäld tultti,
yhreks pualtiimaks vaa,
sill ett brankkoor ei saa
mistän dämmössi näin velikultti.

8. Meripoikkatte veis

[Aksel Törnudd, 1874-1923. Hj. Nortamo = Frans Hjalmar Nortamo e Nordling, 1860-1931.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 222.]

1. Meripoikki meit varjelkko daevas,
vaevaloine o elämän dääll'
ko me ansatte Ieippätäm Iaevas
kaukans seilaile valdmeren bääll.

2. Kon duul puhku ja aallo nep pauha,
sillo meill alka armoton dyä,
sillo miähill ei suadakka rauha
olkkom bäev sitt taikk syyspimi yä.

3. Sillon gokkiki märsraagall huakka
eik pääs piilohom bannuttes taa.
Sillo ei kerjet laittama ruakka,
mutt ko vyätäm mep piukota vaa.

4. Vede vallas o skandäkk ja reeling,
ja mek kiipusta reivaman gaikk,
kapteen huuta: "Hei, haala po jeeling!"
Se on dylkki ja totinen baikk.

5. Hän saa miälelläs huutta ja käski,
kyll hän leppy, kon gaikk o "ol reitt".
ja meill syätetäm bauj, voit ja fläski
ja meill annetan dyyny ja peitt.

6. Ja ko haminam bäästä sitt kerra
ja saatt ranttaha astia nokk,
niin me itten dee fiiniks ko herra,
mennä maihi ja ollan "duu blokk".

Riemurinnoin veikkoset

[Vanha sävelmä, 1788. C.V. Kindleben, 1748-1785. Suom. Kyllikki Solanterä e Solander o.s. Wegelius, 1908-1965. Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 349.]

1. :,: Riemurinnoin veikkoset
nuorna iloitkaamme, :,:
jälkeen nuoruusvuosiemme
vanhuus saapuu vieraaksemme,
:,: kuolon kutsun saamme. :,:

4. :,: Terve akatemia,
terve opettajat, :,:
Terve teille molemmille
tiedon, taidon antajille;
:,: terve armahat ajat. :,:

9. Gaudeamus igitur

[Vanha sävelmä, 1788. Vanha juomalaulu.
Osa säkeistöistä keskiajalta, suurin osa Christian Wilhelm Kindlebenin nuottikirjasta Studentlieder, 1781.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 349.
Useita eri kieliversioita Leader in Lieder. Esitys mp3-tiedostona.]

1. :,: Gaudeamus igitur,
juvenes dum sumus; :,:
post jucundam juventutem,
post molestam senectutem
:,: nos habebit humus! :,:

4. :,: Vivat academia,
vivant professores, :,:
vivat membrum quodlibet,
vivant membra quaelibet.
:,: Semper sint in flore! :,:

10. Kallavesj

[Johannes Kappelin mukaan. A.J. Jalkanen.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 44.]

1. Kallavesj, Kallavesj,
järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pit mertoo,
veljmies salloo tuulastelj,
tiirustelj, riijustelj.

2. Kallavesj, Kallavesj,
kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk,
poeka kuv vuan onkeen sylyk,
sääsket purj ja vesj se nii
lystisti liplatti.

3. Kallavesj, Kallavesj,
kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii,
sillä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaan mualimaa,
avaraa, merriin taa.

4. Kallavesj, Kallavesj,
kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miestem pinta,
siellä illan raohoo rinta
naottii piellep päevän työn,
kunnes lyö hetki yön.

5. Kallavesj, Kallavesj,
poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo
äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi' saonan piäl,
mitä viel, mitä viel.

6. Kallavesj, Kallavesj,
suarinesj ja salaminesj
Tokko suanen koskaa ennee
kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo:
Kuopijoo, Kuopijoo!

Sanastoa

[Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 241.]

äijäl = kovasti
mugahai = niinhän
tjiettonj = mielitiettyni
mantshoi = mansikka
aijoin = aikaisin
mustjoi = mustikka
savodjii = alkaa
blatshih = kisakentälle
primiettjii = aikoo
pluatjasen = leningin
proidjin = kävelin

11. Tuuloo, tuuloo

[Aunukselainen kansanlaulu. Mukaili Iivo Härkönen, 1882-1941.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 241.]

1. Tuuloo, tuuloo, äijäl tuuloo,
konsago tuuloo, konsago ei.
Mugahai se miungi tjiettonj
:,: konsago tuloo, konsago ei! :,:

2. Mantshoi marja aijoin kukkii.
mustjoi vasta savodjii.
Muijen tjietoit blatshih tullah,
:,: miun se vasta primiettjii. :,:

3. Luodjin valgien bluatjasen
da proidjin pitkin pihaisie,
toiset katshoi, toiset nagroi,
:,: kai miul oldih vihaisie. :,:

4. Mie vain proidjin tjiettoin luokse
mägie, pelduo oijendan.
Kuulin: tjiettonj muuda duumii,
:,: heitti jalganj nousendan. :,:

Tuutulaulu

[Itä-karjalainen kansanruno. Suom. Antero Valtasaari. Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 207.]

1. Tuuti, tuuti, tuuti lasta,
tuuti, tuuti hienohasta,
tuuti, tuuti tummaistani,
tuuti lullaa, tuuti, tuu.

2. Tuuti lullaa tuttuani,
ainokaista, armastani.
Maammo lastaan liekuttavi,
unten maille uuvuttaa.

12. Ljuuli, ljuuli

[Itä-karjalainen kansanruno.
Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 207.]

1. Ljuuli, ljuuli, ljuuli lastu,
ljuuli, ljuuli pikkarastu,
ljuuli, ljuuli, ljuuli piendy,
ljuuli, ljuuli, ljuuli bai.

2. Baiju, baiju muamon lastu
baiju, baiju Mašua lastu.
Muamo Mašua liikuttau,
muamo Mašua uinottau.

13. Karjalan kumbuzil

[Suomalainen kansansävel Terijoelta. Valter Juva = Valter Henrik Juvelius, 1865-1922. Iivo Härkönen, 1882-1941.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 77.
Ks. suomeksi Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat ja mukaellen suomeksi ja venäjäksi Koululauluja II, Karjalan tasavallan hymni, laulu 64.]

1. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah,
kägöi kuldaine kukkuu, on maa lumetoin –
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

2. Mie tunnen siun vuaras ja kai mäjet nua,
ja kaskinna kai on jo Karjalan mua,
ja synkis ja sankois nois salomais
ken salmiloin suis nyt souvella sais!

3. Jo moneh kerdahpa kierringi nois
mie Karjalan huoguja-hongikkolois,
ja vuaroil sen seizoin palljahin päin,
ja Karjalan kaiken eis silmänji näin.

4. Ja vuaroin harjoil noil ukkoloin luo
miun nosti jo Karjalan korbi ja suo,
ja siel midä tunzin ja kuulin ja näin,
ja siit igipäiväzeh kaibavoh jäin.

5. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah,
kägöi kuldaine kukkuu, on maa lumetoin –
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

Spelmannen

[Dan Andersson, 1888-1920. Lähde Spelmannen, Svarta ballader 1917. Dan Andersson, Projekt Runeberg.]

Jag är spelman, jag skall spela på gravöl och på dans,
i sol och när skyar skymma månens skära dans.
Jag vill aldrig höra råd och jag vill spela som jag vill,
jag spelar för att glömma att jag själv finnes till.

Jag vill inte tröska råg och jag vill inte repa lin,
ty den hand som stråken skälver i skall hållas vek och fin.
Ni får inte ge min bannor eller kalla mej för lat,
fast jag stundom hellre hungrar än jag spelar för mat.

Jag vill inte gräva jorden, jag vill inte hugga ved,
jag vill drömma under häggarna till solen hon gått ned.
Och i kvällens röda brand ska jag stå upp med min fiol
och spela tills ert öga lyser hett som kvällens sol.

Jag ska spela när ni gräva era kära ner i jord,
jag ska spela hela sorgen i en visa utan ord.
Och det svarta som var döden och som hälsat vid er säng,
det skall forsa som en strömmande sorg från min sträng.

Jag ska följa genom dalarna i höstens höga natt,
och i rök från hundra milor ska jag sjunga som besatt.
Och när natten böljar becksvart över skogstjärnens skum,
mina basar skola ropa djupt ur mänskosjälens rum.

Tre sorgens strängar har jag – den fjärde har gått av,
den brast i en skälvning på den bästa vännens grav.
Men ända in i döden vill jag följa er med sång –
och jag vill dö och jag vill spela till uppståndelse en gång.

14. Soittoniekka

[Ragnar Ågren. Dan Andersson, 1888-1920. Suom. Kyllikki Solanterä e Solander o.s. Wegelius, 1908-1965.
Lähde 2. ja 4.-6. säkeistöt Maaseudun Nuorten laulukirja, MNL, 1952, 162. 1. säkeistö merkitty muistiin Tauno Palon levytyksen esikuuntelusta, Musikdownload, Freenet. 3. säkeistö on oma käännös ja oikeata tekstiä etsitään vielä.]

1. Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain,
on häät tai hautajaiset, aina kuulet soittoain.
Mä soitan niin kuin tahdon, en kuin toiset haluaa,
mä soitan kunnes huoleni voin hetkeks unhoittaa.

2. En ruista tahdo puida enkä koske pellavaan,
ei viulun jousi totella voi kättä kankeaa.
Mua laiskaks' älkää sanoko vaikk' joskus ennemmin
mä nälkää nään kuin soitollani leipää kerjäisin.

3. En tahdo maata kaivaa, en kaataa puitakaan,
vaan uneksia tuomen alla päivänlaskuun vaan.
Ja illanruskon aikaan mä nousen soittamaan
ja soitan kunnes silmihinne saman loisteen saan.

4. Mä soitan myöskin rakkaimpanne lepoon viimeiseen
ja sanattoman lauluni mä surustanne teen.
Ja kuolema min kohtalo vieraaksenne toi
kuin tuskan virta käyrästäni ilmoille soi.

5. Mä syksyn tullen kauas tahdon metsiin vaeltaa
ja mieletönnä soittaa missä miilut savuaa.
Ja kun metsälampi äänetönnä yössä unelmoi
niin ihmissielun uumenista viulu vaikeroi.

6. On kolme kieltä viulussani, neljättä ei lain,
mun ystäväni haudalla se katkes parahtain.
Vaan kuolemaani saakka teitä lauluin saattelen,
ja kerran portit ikuisuuden soittain aukaisen.

15. Lumihiutaleitten laulu

[Martti Hela, 1890-1965.
Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 189.]

1. Hei leijailkaa, hei leijailkaa
te lumihiutaleet,
ja vaipan alle verhotkaa
jo metsät, mantereet!
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

2. Nyt pilviemo jäädä voi;
pois maahan leijatkaa!
Näin kidejoukko karkeloi,
kun tuuli tuivertaa.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

3. Pian hanki meidät peittelee,
ja käymme nukkumaan.
Mut konsa kevät koittanee,
me helmiks muututaan.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

16. Tuuditan tulisoroista

[Suomalainen kansansävel. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906. Runoelmia, 1883.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 234.]

1. Tuuditan tulisoroista,
kipenäistä kiikuttelen.
Vaalin pientä valkeaista,
Luojan lasta liikuttelen.

2. Taivahast' on lahja tullut,
taivahan tulen kisoista.
Luojan lemmen liekinnöistä,
ei vahingon valkeoista.

3. Tuudin lasta maan valoksi,
en vahingon valkeaksi,
tuudin toivojen tuleksi,
työn jaloisen jatkajaksi.

4. Senpä tuudin tuikkeheksi,
tähdeksi tähän talohon,
maan hyväksi maineheksi,
suurionnisten ilohon.

17. Yö meren rannalla

[R. Raala = Berndt Sarlin, 1886-1971. Yrjö Veijola e Weilin, 1875-1930.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 320.]

1. Se on synkkä ja kaunis laulu
jota aaltonen laulelee,
kun se tullessa illan hiljaa
meren rantahan raukenee.
Se kivissä itkevi, huokaa
niin raskaasti, hiljalleen,
kuin tuntisi ihmistuskat
ain' lapsesta vanhukseen.

2. Se on synkkä ja kaunis laulu
jota aaltonen laulelee,
kun hiljaa kuutamoyössä
se rantahan raukenee.
Pää painaos kiveä vastaan
ja kuuntele uinaillen,
kuin aallot itkee ja huokaa
meren rantahan sortuen.

3. Siis uinuos, uinuos yössä
meren rannalla aatteissas!
Älä ihmislohtua kaipaa,
meri olkoon lohduttajas!
Sinun vaivasi vaimeneepi,
kun tuskias tulkitsee
se synkkä ja kaunis laulu,
jota aaltonen laulelee.

Fredmanin epistola n:o 82

[Carl Michael Bellman, 1740-1795. Fredmans Epistlar, 1790. Hvila vid denna källa. Laulussa on 6 säkeistöä. Alla 1. ja 6. säkeistöt. Lähde Fredmanin epistoloita, C.M. Bellman, Karisto, 1987, 149. Suom. Unto Kupiainen, 1957.

Esitetty myös nimillä Luonnon helmassa ja Lähteelle istukaamme. Suom. Reino Hirviseppä ja Liisa Ryömä. Ruotsiksi Epistel nr 82, Carl Michael Bellman, Project Runeberg .]

Aavistamattomat jäähyväiset, ilmoitettu Ulla Winbladin aamiaisella eräänä kesäpäivänä luonnon helmassa

Pastoraali, omistettu kunink. sihteeri Leopoldtille

Luo lähteen tähän jäämme!
Nyt aamiaiseen ryhtykäämme;
jo viini täyttää päämme,
ja kurppapaisti höyryää
Klang, tyhjät pullot, Ulla,
pois vierii. Uutta onhan sulla.
sen anna esiin tulla!
Ah, henkeen vedä tuoksu tää!
Sun ruukkus nää
myös kuuluu tehtäväämme
nyt tyhjentää.
Luo lähteen tähän jäämme!
Jo rnetsätorvi helähtää!
Jo torvi helähtää!

* * *

Näin vihdoin vihreässä
oon Iehdossa nyt, Ulla, tässä
sua hyvästelemässä ...
kaikk' instrumentit kajahtaa!
Jo Fredmanilta maahan
pois puvun nappi putoaahan:
mua Karon odottaahan.
Mut Bakkuksenpa viittaa saa
nyt viinaisaa
tää Frejan suku tässä
näin sovittaa!
Niin vihdoin vihreässä
morsian Ulla olla saa,
nyt viime kerran saa.

18. Häämatka

[Carl Michael Bellman, 1740-1795. Suom. hyvin paljon mukaellen P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. Muuta yhteistä ei ole kuin lähde ja morsian.
Lähde Maaseudun Nuorten laulukirja, MNL, 1952, 136.]

1. On neitonen kaino, armainen,
mi aamuna sunnuntain
käy lehdikon varjoon lähtehellen,
luo kielojen kukkivain,
ja solmii siellä seppelehen,
niin tuorehen ja tuoksuvaisen.
Vaan kenpä lienee neito tuo,
ja kelle hän seppelen suo?

2. Se neitonen kaino, armainen
on morsian miekkosen,
mi venhossa istuu odotellen
ja armastaan aatellen.
Jo rientää neito sulhonsa luo
ja solmii rintaan kukkaset nuo,
ja venho pieni kiirehtäin
nyt rientävi kirkolle päin.

19. Kotini

[Cowboyn laulu. Mukaeli Aukusti Simojoki, 1882-1959.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 123.]

1. Kodin tahdon, min tanhuilla puhvelit nään,
missä peurat ja gasellit käy,
missä kauaksi tuimista äänistä jään,
missä myrskyn ei pilviä näy.
Koti mulla jos ois, jossa rauhassa asua vois,
jonka tanhuilla puhvelit, gasellit käy,
jonka taivaall' ei pilviä näy.

2. Siellä ilma on puhdas ja leppeä sää,
tuuli tenhoten laulaa ja soi,
se mun mieltäni nostaa ja lämmittää,
sille vertaa en löytää mä voi.
Koti mulla jos ois j.n.e.

3. Siellä öisin on taivaalla tähtien vyö,
joka välkkyen kutsuvi luo,
sitä katsoissa syömeni kiivaasti lyö,
ja se kaipuun mun rintaani tuo.
Koti mulla jos ois j.n.e.

4. Minä tahtoisin maan, missä kutsuvat veet
mua kanssansa karkelohon,
valkojoutsenet minne on kotiutuneet,
missä unelmain onnea on.
Koti mulla jos ois j.n.e.

20. Hiawatha

[Intiaanien laulu. Mukaelma.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 124.]

1. Majastansa Hiawatha
astui matkavarusteissa,
astui hirvennahkasissa,
aseissakin ankarissa.

2. Kotkan töyhdöt päätä kiersi,
uumillansa vyöhyt sorja,
saarnipuusta jousi tarkka,
siinä jänne pettämätön.

3. Nuolet tarkat tammipuusta,
koristellut, kaunistellut,
sulitellut lentotöyhdöin.
Näin käy matkaan Hiawatha.

Wasserfahrt

[Johann Georg Jacobi, 1740-1814. Lähde The Lied and Art Song Texts Page.]

Bei der stillen Mondeshelle
Treiben wir mit frohem Sinn
Auf dem Bächlein ohne Welle
Hin und her und her und hin.

Schifflein gehst und kehrest wieder
Ohne Segel, ohne Mast.
Bächlein trägt uns auf und nieder,
Spielend mit der kleinsten Last.

Nichts zu fürchten, nichts zu meiden
Ist, so weit das Auge sieht;
Flüstert leis', ihr jungen Weiden,
Mädchen, singt ein Abendlied;

Denn zu Ruhm und eitlen Schätzen
Lockt uns nicht das ferne Meer,
Suchen friedlich nur Ergötzen,
Schwimmen unbekannt umher.

Unsers Lebens schönste Freuden
Schaffet weder Ruhm noch Gold.
Seid genüglich, seid bescheiden:
Freude lächelt dann auch hold.

Mit des Schönen Wohlgefallen
Sei des Schönen Kraft gepaart;
Sanft, wie dieses Schiffleins Wallen
Dünkt auch dann die letzte Fahrt.

21. Laulu laineilla

[W.A. Mozart. J.G. Jacobi. Suom. mukaellut Kyllikki Solanterä e Solander o.s. Wegelius, 1908-1965.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 315.]

1. Valkeassa ruuhessani
soudan yli tumman veen,
kaislikosta kantaa ääni,
öisen tuulen venheeseen.
Herkin mielin kuulen tuota,
katson kuuta loistavaa;
kimmeltäin kuin pienet liekit
:,: aallot ruuhta kuljettaa. :,:

2. Ah, kuin kaunis onkaan järvi,
keijut eessäin karkeloi,
tuolta soutaa Vellamoinen,
Ahdin harppu yössä soi.
Katson kuinka tähdet tuikkii,
lumme nukkuu umpussaan,
rannan koivut äänetönnä
:,: katsoo öiseen soutajaan. :,:

22. Metsäpirtti

[Georg Malmsten, 1902-1981.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 199.]

1. Tään laulun pienen kuulla sain
jo lasna ollessain.
Se säilynyt on muistoissain,
siks' laulan sitä ain'.
Nuo muistot lapsuusvuosien
ne eivät unhoon jää.
Taas metsäpirtti pienoinen
mun silmiss' häämöttää ...

2. Siell' metsätuulten humina
soi kehtolaulunain,
viel' usein nytkin kauniina
se soipi korvissain.
Vaikk' vuodet vierii verkalleen
on mulle rakkahin
tuo metsäpirtti muistoineen
ja paikka armahin ...

23. Jääkärien marssi

[Jean Sibelius. Heikki Nurmio, 1887-1947. Ensiesitys Libaussa 28.11.1917. Nykyisin nimellä Jääkärimarssi.
Pohjois-Karjalan Prikaatin, Karjalan Jääkäripataljoonan, Kaartin Jääkärirykmentin, Uudenmaan Jääkäripataljoonan, Panssariprikaatin ja Jääkäritykistörykmentin perinnemarssi.
Lähde Kenttälauluja, Puolustusministeriön Sanomatoimisto, 1939, 12.
Kenttälauluja on pieni 96-sivuinen vihkonen, joka jaettiin sotilaille mukaan kun he lähtivät rintamalle vuonna 1939.
Esitys mp3-tiedostona, YouTube.]

1. Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei – kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa;
:,: Ei ennen uhkamme uupua voi
kuin vapaa on Suomen kansa! :,:

2. Kun painui päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks' aatos ylpeä pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
:,: Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :,:

3. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
:,: yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa. :,:

Där björkarna susa

[Viktor Sund, 1891-1966. Publicerad i Skymningsriket 1915. Lähde Där björkarna susa. Nykarlebyvyer.]

Där björkarna susa sin milda sommarsång,
och ängen av rosor blommar,
skall vårt strålande brudefölje engång
draga fram i den ljuvliga sommar.

Där barndomstidens minnen sväva ljust omkring,
och drömmarna på barndomsstigar vandra,
där skola vi i sommar växla tro och ring
och lova att älska varandra.

Där björkarna susa, där skola vi bland dem
svära trohet och kärlek åt varandra.
Där skola vi bygga vår unga lyckas hem
och göra livet ljuvligt för varandra.

24. Kansanlaulu

[Oskar Merikanto. Viktor Sund. Suom. Jussi Snellman = Samuli Johannes Snellman, 1879-1969.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 150.]

1. Miss' soutaen tuulessa koivut sorjat soi
ja runsaimmin ruusut loistaa,
siellä morsiussaattomme kaunis karkeloi,
kaiku kiirien riemumme toistaa.

2. Siellä lapsuutemme päivät loistavimmat on,
kun käyskelemrne tuttavilla teillä.
Siell' lemmenvala vannokaamme rikkomaton,
ett' aina ois rakkautta meillä.

3. Me lehtojen lempeitten liepehellä yös,
siellä vannomme uskollisuutta.
Me päämme päälle pystytämme pienen mökin myös:
näin nauttikaamme onnen ihanuutta.

When it's Lamp Lighting Time in the Valley

[Vanha country-sävel vuodelta 1933. Lähde When it's Lamp Lighting Time in the Valley. Lyrics to Some Great Old Songs.]

1. There's a lamp shining bright in the cabin
In the window it's shining for me.
I know mother sits waiting and praying
For the boy that she's longing to see.

When it's lamp lighting time in the valley
Then in dreams I go back to my home.
I can see that old lamp in the window
It will guide me where ever I roam.

2. In the lamplight each night I can see her
As she rocks in her chair to and fro'
Tho' she prays that I'll come back to see her
Still I know that I never can go.

When it's lamp lighting time in the valley ...

3. Now she lights up that lamp and sits waiting
She knows not the deeds I have done.
But I'll change all my ways and go see her
Up in Heaven when life's race is run.

When it's lamp lighting time in the valley ...

4. When it's lamp lighting time in the valley
And the shadows of night gently fall
It is then that I long for the valley
And I miss you, mother dear, most of all.

When it's lamp lighting time in the valley ...

25. Kodin kynttilät

[Usko Hurmerinta = Usko Kemppi, 1907-1994. När ljusen tändas där hemma.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 183.
Esitys Harmony Sisters, Elävä arkisto, YLE.]

1. Illan rauha kun syliin maan sulkee,
varjot puistojen kun hämärtäy,
aatos taas aikaan menneeseen kulkee,
kotiin kauaksi kaipuuni käy.
Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
unelmissain mä siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
teitä unhoita en milloinkaan.

2. Nyt oon vanha ja ikkunan luona
istun katsellen yön tähtihin.
Taasen nään lapsuusaikani armaan,
niinkuin ennen taas käyn kotihin.
Kodin kynttilät siellä kun syttyy,
unelmissain mä siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
teitä unhoita en milloinkaan.