Tämä sivu ja 13 muuta sivuani oli ladattu ILMAN LUPAA archive.isiin, poistettu niistä tekijä- ja tekijänoikeustiedot, koodi sekoitettu eivätkä linkit toimineet. Archive.isille oli 29.7.2017 ilmoitettu tästä häiriköinnistä, mutta ilman muuta reaktiota, kuin että 15.4.2018 mennessä myös kuvat oli lisätty ja linkit toimivat, vaikkakin virheellisesti samaan välilehteen, eikä koodia ole enää sekoitettu, mutta muodollisesti se ei myöskään ole lähelläkään alkuperäistä.

This page and 13 other pages of mine had been uploaded WITHOUT PERMISSION into archive.is, deleted their author and copyright information, scrambled the code and the links didn't work. Archive.is had been informed 29.7.2017 of this abuse but with no other reaction but by 15.4.2018 also the pictures have been added and the links work, though incorrectly on the same tab, and the code is not scrambled any more but formally not even close to the original either.
 

+ 25 kpl muualta

Unohtumattomia sanoja ja säveliä

[Ylimääräiset muista laulukirjoista poimitut Kotilaisen kirjaan kuulumattomat unohtumattomat laulut, joita ei kirjallisista, musiikillisista, kielellisistä tai nostalgiasyistä millään voinut sivuuttaa. ♫ = linkki esitykseen. Linkit tarkistettu 7.1.2015.]

1. Vallinkorvan laulu

[Oskar Merikanto. August Bernhard Mäkelän, 1863-1932, näytelmästä "Ruukin jaloissa", 1896.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 67.]

1. Usjast' tulloop' miul aika ettee,
ku pirttii uutee mie kullan toi!
Annon' avvaimet kulla kättee,
ja huilut iloisest' vastaan soi:
"Siljä mailman tie!"

2. Lemme liekki kanss usjast sammuu, –
rakkaus kauniski kattoo pois.
Syäme sisuspuol' sillo tummuu,
a kenpä rintaani riemun tois?
Liukas mailman tie!

3. Syämest huuhtelen mailman pilkat
Mut orret päälläin on mustuneet –
kunnes tanssin ja laulan illat;
"Jos ois miu ortein viel uuvet!"
Synkkä mailman tie!

2. Karjalan mail

[= Reppurin laulu. Oskar Merikanto. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948. Iivo Härkönen, 1882-1941.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 79.]

1. Luadogan meren randamil
mie kazvoin kaugopriha,
siel mie paimoivirzie lauloin,
nyt eis on mieron piha.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.

2. Siel on kallis kandajain,
siel mielitiettoni tshoma,
Moamokullan kainalost on
mutshoin otettu oma.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.

3. Kierdelinin da kierdelin,
on selgä sumptshan painos.
Mieroh matkamielenibä
Omah kodih on ainos.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.

3. Turun tuomiokirkko

[Lauri Parviainen. K.R. Malmström. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 155.]

1. Raskas, synkkä syyskuun yöhyt
peittää Auran rannikon.
Taivas niinkuin hautaholvi
jylhä seudun yllä on.
Synkeyttä synkempänä,
vaiti niinkuin kuolon suu
Henrik pyhän templin hahmo
taivaan holviin kuvastuu.

2. Yllä viittaa kultaristi,
rauhan maata korkeaa
niinkuin loisto merimiestä
valkamahan vilkuttaa,
Usein elon hurja pyörre
heitti sille vaahtoaan,
mutta valtikka ja saarna
Henrikin on ennallaan.

3. Aika, jolloin Suomellemme
valo koitti varhaisin,
graniittiin on kytkettynä,
jäänyt näihin muureihin.
Tuhat talvea on käynyt,
tuhannesti kukkii maat;
täällä seisoo ajan kello,
tääll’ ei kuole vuosisa’at.

4. Päivä nousee, valoon nouse,
Herran huone ylhäinen;
valkeuden syntyessä
hoitoos otit lapsen sen.
Kalliimpi kuin kullan loisto
rikkaus on totuuden,
purppuran ja kruunun voittaa
voima sanan taivaisen.

4. Turun linna

[J. Haydn. Josef Julius Wecksell, 1838-1907. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 157.]

1. Entisyyden haamu harmaa, muinaislinna rauennut,
väistymättä murhemielin merta kauan katsellut,
muistomerkki hautakummun, jonne mennyt aika on,
tyydytystä löytämättä, hoiperrelIut lepohon!

2. Rantamallas muistonvirttä ääni soittaa aaltojen,
tunne kumma sielussani herää, kun ma kuulen sen;
Ikuisuus se katsoo tyynnä taivaslailta tähtiyön
tanhuoilta katoovaisen ihmisaatoksen ja -työn.

3. Hautalauluansa sulle öinen laine laulaa nyt,
kun on niinkuin kuolinsoihtu metsän taakse ilmennyt:
Oot kuin urho raihnas, vailla kilpeä ja aseitaan,
kaihon kyynel, eikä muuta, sulle vain nyt uhrataan.

4. Mutta ken ei rakastaisi murtuneita muurejas?
Onhan Suomen huomenkoitto ollut sunkin aamunas,
rannallamme synkeällä ensi hohtehen sa näit,
Kristin lippu kanssas nousi, vartiaksi sen sä jäit.

5. Suomen kilpi, Suomen miekka, – suuri ollut määräs on,
paasirintas voiton turvaks pauhuss' annoit taistelon;
Paasi murtui, rauta ruostui, mutta hän, ken teetti sun,
kansan kohtaloita valvoo halki aikain vaihtelun.

5. Heinäsirkka ja muurahainen

[Italialainen kansanlaulu. Suom. Aukusti Simojoki, 1882-1959. Vuoteen 1935 Simelius.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 121.]

1. Kuulin kerran laulun soman
Iehvilt' oleanderin,
veikeän ja vallattoman,
jonka tuskin ymmärsin.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi, sirkka, sa tiedätkö, näin
sä kuljet turmaa, huolta päin!

2. Pieni, sievä muurahainen
lehväin alta kurkistaa;
katse kirkas, kutsuvainen
sirkan hurmatuksi saa.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, sa varothan kait,
tai muuten murheen mielees sait!

3. "Muurahainen, hieno, hento,
tule kanssain naimisiin!" –
"Tulen niinkuin tuulen lento,
jos sa kerran tahdot niin!" –
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, kai tiedät sä ties,
sä riemumieli, nops mies!

4. Sitten sirkka kiirehesti
sormuksia ostamaan.
Mutta turma matkan esti:
lähti siipi sijoiltaan.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, sa nythän sen näät:
sa sammalvuotehelle jäät!

5. Valkovaatteit' oli mennyt
muurahainen tilaamaan.
Kun hän kuuli uutisen nyt
osti mustat murheissaan.
Oi, sirkka, sa hupsuko liet?
Vain tanssien kuljetko tiet?
Oi sirkka, noin käydähän voi!
Tää loppu tuskan tuiman toi.

6. On suuri sun rantas autius

[Suomalainen kansansävelmä. V.A. Koskenniemi = Veikko Antero Koskenniemi, 1885-1962. Valkeat kaupungit, 1908.
Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 174.]

1. On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

2. Joku yksinäinen, eksynyt,
joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa löytää voi.

3. Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein:
ens surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.

4. On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
ma siellä monin öin ...

7. Rauma brankkori-mars

[Hj. Nortamo = Frans Hjalmar Nortamo e Nordling, 1860-1931.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 222.]

1. Nämäp poekki o vast,
meit en lakk kehumast
valuvaara meh huokkiast voita.
Janon duska, ne vaa,
ei niit sanoma saa,
vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita.

2. Mut se Nuurber ol miäs,
ko se ilmoitta tiäs,
ett Turun gaupung ol palamaisillas.
Se oli kauhia baikk,
vesikopp talok kaikk
palo ryöhäsi juur parhamillas.

3. Em mef fundeerans stää,
nämäp poja ja mnää
hääräs juur, niingon doukk häärä kingus.
Saatti Östmannild kaakk
ja sitt pruutti yks taakk
ja mentti appu, et harjakse vingus.

4. Ko mep pääsi sinns sitt,
ni meh huomasi itt,
ett Turun gaupung ol juur vanhas paekas.
Se ol meill aika fomm,
ja met teingin "grugom",
ko meijä Rusko ol huilanns siäll aekas.

5. Nyt o lopp tämä veis,
se ol surkki se reis,
mes sai apskeedin goht, ko siäld tultti,
yhreks pualtiimaks vaa,
sill ett brankkoor ei saa
mistän dämmössi näin velikultti.

8. Meripoikkatte veis

[Aksel Törnudd, 1874-1923. Hj. Nortamo = Frans Hjalmar Nortamo e Nordling, 1860-1931.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 222.]

1. Meripoikki meit varjelkko daevas,
vaevaloine o elämän dääll'
ko me ansatte Ieippätäm Iaevas
kaukans seilaile valdmeren bääll.

2. Kon duul puhku ja aallo nep pauha,
sillo meill alka armoton dyä,
sillo miähill ei suadakka rauha
olkkom bäev sitt taikk syyspimi yä.

3. Sillon gokkiki märsraagall huakka
eik pääs piilohom bannuttes taa.
Sillo ei kerjet laittama ruakka,
mutt ko vyätäm mep piukota vaa.

4. Vede vallas o skandäkk ja reeling,
ja mek kiipusta reivaman gaikk,
kapteen huuta: "Hei, haala po jeeling!"
Se on dylkki ja totinen baikk.

5. Hän saa miälelläs huutta ja käski,
kyll hän leppy, kon gaikk o "ol reitt".
ja meill syätetäm bauj, voit ja fläski
ja meill annetan dyyny ja peitt.

6. Ja ko haminam bäästä sitt kerra
ja saatt ranttaha astia nokk,
niin me itten dee fiiniks ko herra,
mennä maihi ja ollan "duu blokk".

9. Gaudeamus igitur

[Vanha sävelmä, 1788. Vanha juomalaulu.
Osa säkeistöistä keskiajalta, suurin osa Christian Wilhelm Kindlebenin nuottikirjasta Studentlieder, 1781.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 349.
Useita eri kieliversioita Leader in Lieder. Esitys mp3-tiedostona.]

1. :,: Gaudeamus igitur,
juvenes dum sumus; :,:
post jucundam juventutem,
post molestam senectutem
:,: nos habebit humus! :,:

4. :,: Vivat academia,
vivant professores, :,:
vivat membrum quodlibet,
vivant membra quaelibet.
:,: Semper sint in flore! :,:

10. Kallavesj

[Johannes Kappelin mukaan. A.J. Jalkanen.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 44.]

1. Kallavesj, Kallavesj,
järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pit mertoo,
veljmies salloo tuulastelj,
tiirustelj, riijustelj.

2. Kallavesj, Kallavesj,
kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk,
poeka kuv vuan onkeen sylyk,
sääsket purj ja vesj se nii
lystisti liplatti.

3. Kallavesj, Kallavesj,
kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii,
sillä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaan mualimaa,
avaraa, merriin taa.

4. Kallavesj, Kallavesj,
kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miestem pinta,
siellä illan raohoo rinta
naottii piellep päevän työn,
kunnes lyö hetki yön.

5. Kallavesj, Kallavesj,
poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo
äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi' saonan piäl,
mitä viel, mitä viel.

6. Kallavesj, Kallavesj,
suarinesj ja salaminesj
Tokko suanen koskaa ennee
kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo:
Kuopijoo, Kuopijoo!

11. Tuuloo, tuuloo

[Aunukselainen kansanlaulu. Mukaili Iivo Härkönen, 1882-1941.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 241.]

1. Tuuloo, tuuloo, äijäl tuuloo,
konsago tuuloo, konsago ei.
Mugahai se miungi tjiettonj
:,: konsago tuloo, konsago ei! :,:

2. Mantshoi marja aijoin kukkii.
mustjoi vasta savodjii.
Muijen tjietoit blatshih tullah,
:,: miun se vasta primiettjii. :,:

3. Luodjin valgien bluatjasen
da proidjin pitkin pihaisie,
toiset katshoi, toiset nagroi,
:,: kai miul oldih vihaisie. :,:

4. Mie vain proidjin tjiettoin luokse
mägie, pelduo oijendan.
Kuulin: tjiettonj muuda duumii,
:,: heitti jalganj nousendan. :,:

12. Ljuuli, ljuuli

[Itä-karjalainen kansanruno.
Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 207.]

1. Ljuuli, ljuuli, ljuuli lastu,
ljuuli, ljuuli pikkarastu,
ljuuli, ljuuli, ljuuli piendy,
ljuuli, ljuuli, ljuuli bai.

2. Baiju, baiju muamon lastu
baiju, baiju Mašua lastu.
Muamo Mašua liikuttau,
muamo Mašua uinottau.

13. Karjalan kumbuzil

[Suomalainen kansansävel Terijoelta. Valter Juva = Valter Henrik Juvelius, 1865-1922. Iivo Härkönen, 1882-1941.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 77.
Ks. suomeksi Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat ja mukaellen suomeksi ja venäjäksi Koululauluja II, Karjalan tasavallan hymni, laulu 64.]

1. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah,
kägöi kuldaine kukkuu, on maa lumetoin –
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

2. Mie tunnen siun vuaras ja kai mäjet nua,
ja kaskinna kai on jo Karjalan mua,
ja synkis ja sankois nois salomais
ken salmiloin suis nyt souvella sais!

3. Jo moneh kerdahpa kierringi nois
mie Karjalan huoguja-hongikkolois,
ja vuaroil sen seizoin palljahin päin,
ja Karjalan kaiken eis silmänji näin.

4. Ja vuaroin harjoil noil ukkoloin luo
miun nosti jo Karjalan korbi ja suo,
ja siel midä tunzin ja kuulin ja näin,
ja siit igipäiväzeh kaibavoh jäin.

5. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah,
kägöi kuldaine kukkuu, on maa lumetoin –
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

14. Soittoniekka

[Ragnar Ågren. Dan Andersson, 1888-1920. Suom. Kyllikki Solanterä e Solander o.s. Wegelius, 1908-1965.
Lähde 2. ja 4.-6. säkeistöt Maaseudun Nuorten laulukirja, MNL, 1952, 162. 1. säkeistö merkitty muistiin Tauno Palon levytyksen esikuuntelusta, Musikdownload, Freenet. 3. säkeistö on oma käännös ja oikeata tekstiä etsitään vielä.]

1. Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain,
on häät tai hautajaiset, aina kuulet soittoain.
Mä soitan niin kuin tahdon, en kuin toiset haluaa,
mä soitan kunnes huoleni voin hetkeks unhoittaa.

2. En ruista tahdo puida enkä koske pellavaan,
ei viulun jousi totella voi kättä kankeaa.
Mua laiskaks' älkää sanoko vaikk' joskus ennemmin
mä nälkää nään kuin soitollani leipää kerjäisin.

3. En tahdo maata kaivaa, en kaataa puitakaan,
vaan uneksia tuomen alla päivänlaskuun vaan.
Ja illanruskon aikaan mä nousen soittamaan
ja soitan kunnes silmihinne saman loisteen saan.

4. Mä soitan myöskin rakkaimpanne lepoon viimeiseen
ja sanattoman lauluni mä surustanne teen.
Ja kuolema min kohtalo vieraaksenne toi
kuin tuskan virta käyrästäni ilmoille soi.

5. Mä syksyn tullen kauas tahdon metsiin vaeltaa
ja mieletönnä soittaa missä miilut savuaa.
Ja kun metsälampi äänetönnä yössä unelmoi
niin ihmissielun uumenista viulu vaikeroi.

6. On kolme kieltä viulussani, neljättä ei lain,
mun ystäväni haudalla se katkes parahtain.
Vaan kuolemaani saakka teitä lauluin saattelen,
ja kerran portit ikuisuuden soittain aukaisen.

15. Lumihiutaleitten laulu

[Martti Hela, 1890-1965.
Lähde Musiikkia oppimaan, Fazer, 1958, 189.]

1. Hei leijailkaa, hei leijailkaa
te lumihiutaleet,
ja vaipan alle verhotkaa
jo metsät, mantereet!
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

2. Nyt pilviemo jäädä voi;
pois maahan leijatkaa!
Näin kidejoukko karkeloi,
kun tuuli tuivertaa.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

3. Pian hanki meidät peittelee,
ja käymme nukkumaan.
Mut konsa kevät koittanee,
me helmiks muututaan.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

16. Tuuditan tulisoroista

[Suomalainen kansansävel. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906. Runoelmia, 1883.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 234.]

1. Tuuditan tulisoroista,
kipenäistä kiikuttelen.
Vaalin pientä valkeaista,
Luojan lasta liikuttelen.

2. Taivahast' on lahja tullut,
taivahan tulen kisoista.
Luojan lemmen liekinnöistä,
ei vahingon valkeoista.

3. Tuudin lasta maan valoksi,
en vahingon valkeaksi,
tuudin toivojen tuleksi,
työn jaloisen jatkajaksi.

4. Senpä tuudin tuikkeheksi,
tähdeksi tähän talohon,
maan hyväksi maineheksi,
suurionnisten ilohon.

17. Yö meren rannalla

[R. Raala = Berndt Sarlin, 1886-1971. Yrjö Veijola e Weilin, 1875-1930.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 320.]

1. Se on synkkä ja kaunis laulu
jota aaltonen laulelee,
kun se tullessa illan hiljaa
meren rantahan raukenee.
Se kivissä itkevi, huokaa
niin raskaasti, hiljalleen,
kuin tuntisi ihmistuskat
ain' lapsesta vanhukseen.

2. Se on synkkä ja kaunis laulu
jota aaltonen laulelee,
kun hiljaa kuutamoyössä
se rantahan raukenee.
Pää painaos kiveä vastaan
ja kuuntele uinaillen,
kuin aallot itkee ja huokaa
meren rantahan sortuen.

3. Siis uinuos, uinuos yössä
meren rannalla aatteissas!
Älä ihmislohtua kaipaa,
meri olkoon lohduttajas!
Sinun vaivasi vaimeneepi,
kun tuskias tulkitsee
se synkkä ja kaunis laulu,
jota aaltonen laulelee.

18. Häämatka

[Carl Michael Bellman, 1740-1795. Suom. hyvin paljon mukaellen P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. Muuta yhteistä ei ole kuin lähde ja morsian.
Lähde Maaseudun Nuorten laulukirja, MNL, 1952, 136.]

1. On neitonen kaino, armainen,
mi aamuna sunnuntain
käy lehdikon varjoon lähtehellen,
luo kielojen kukkivain,
ja solmii siellä seppelehen,
niin tuorehen ja tuoksuvaisen.
Vaan kenpä lienee neito tuo,
ja kelle hän seppelen suo?

2. Se neitonen kaino, armainen
on morsian miekkosen,
mi venhossa istuu odotellen
ja armastaan aatellen.
Jo rientää neito sulhonsa luo
ja solmii rintaan kukkaset nuo,
ja venho pieni kiirehtäin
nyt rientävi kirkolle päin.

19. Kotini

[Cowboyn laulu. Mukaeli Aukusti Simojoki, 1882-1959.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 123.]

1. Kodin tahdon, min tanhuilla puhvelit nään,
missä peurat ja gasellit käy,
missä kauaksi tuimista äänistä jään,
missä myrskyn ei pilviä näy.
Koti mulla jos ois, jossa rauhassa asua vois,
jonka tanhuilla puhvelit, gasellit käy,
jonka taivaall' ei pilviä näy.

2. Siellä ilma on puhdas ja leppeä sää,
tuuli tenhoten laulaa ja soi,
se mun mieltäni nostaa ja lämmittää,
sille vertaa en löytää mä voi.
Koti mulla jos ois j.n.e.

3. Siellä öisin on taivaalla tähtien vyö,
joka välkkyen kutsuvi luo,
sitä katsoissa syömeni kiivaasti lyö,
ja se kaipuun mun rintaani tuo.
Koti mulla jos ois j.n.e.

4. Minä tahtoisin maan, missä kutsuvat veet
mua kanssansa karkelohon,
valkojoutsenet minne on kotiutuneet,
missä unelmain onnea on.
Koti mulla jos ois j.n.e.

20. Hiawatha

[Intiaanien laulu. Mukaelma.
Lähde Nuorten laulukirja, Wilho Siukonen, Otava, 1953, 124.]

1. Majastansa Hiawatha
astui matkavarusteissa,
astui hirvennahkasissa,
aseissakin ankarissa.

2. Kotkan töyhdöt päätä kiersi,
uumillansa vyöhyt sorja,
saarnipuusta jousi tarkka,
siinä jänne pettämätön.

3. Nuolet tarkat tammipuusta,
koristellut, kaunistellut,
sulitellut lentotöyhdöin.
Näin käy matkaan Hiawatha.

21. Laulu laineilla

[W.A. Mozart. J.G. Jacobi. Suom. mukaellut Kyllikki Solanterä e Solander o.s. Wegelius, 1908-1965.
Lähde Koulun laulukirja, Lauri Parviainen, WSOY, 1953, 315.]

1. Valkeassa ruuhessani
soudan yli tumman veen,
kaislikosta kantaa ääni,
öisen tuulen venheeseen.
Herkin mielin kuulen tuota,
katson kuuta loistavaa;
kimmeltäin kuin pienet liekit
:,: aallot ruuhta kuljettaa. :,:

2. Ah, kuin kaunis onkaan järvi,
keijut eessäin karkeloi,
tuolta soutaa Vellamoinen,
Ahdin harppu yössä soi.
Katson kuinka tähdet tuikkii,
lumme nukkuu umpussaan,
rannan koivut äänetönnä
:,: katsoo öiseen soutajaan. :,:

22. Metsäpirtti

[Georg Malmsten, 1902-1981.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 199.]

1. Tään laulun pienen kuulla sain
jo lasna ollessain.
Se säilynyt on muistoissain,
siks' laulan sitä ain'.
Nuo muistot lapsuusvuosien
ne eivät unhoon jää.
Taas metsäpirtti pienoinen
mun silmiss' häämöttää ...

2. Siell' metsätuulten humina
soi kehtolaulunain,
viel' usein nytkin kauniina
se soipi korvissain.
Vaikk' vuodet vierii verkalleen
on mulle rakkahin
tuo metsäpirtti muistoineen
ja paikka armahin ...

23. Jääkärien marssi

[Jean Sibelius. Heikki Nurmio, 1887-1947. Ensiesitys Libaussa 28.11.1917. Nykyisin nimellä Jääkärimarssi.
Pohjois-Karjalan Prikaatin, Karjalan Jääkäripataljoonan, Kaartin Jääkärirykmentin, Uudenmaan Jääkäripataljoonan, Panssariprikaatin ja Jääkäritykistörykmentin perinnemarssi.
Lähde Kenttälauluja, Puolustusministeriön Sanomatoimisto, 1939, 12.
Kenttälauluja on pieni 96-sivuinen vihkonen, joka jaettiin sotilaille mukaan kun he lähtivät rintamalle vuonna 1939.
Esitys mp3-tiedostona, YouTube.]

1. Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei – kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa;
:,: Ei ennen uhkamme uupua voi
kuin vapaa on Suomen kansa! :,:

2. Kun painui päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks' aatos ylpeä pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
:,: Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :,:

3. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
:,: yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa. :,:

24. Kansanlaulu

[Oskar Merikanto. Viktor Sund. Suom. Jussi Snellman = Samuli Johannes Snellman, 1879-1969.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 150.]

1. Miss' soutaen tuulessa koivut sorjat soi
ja runsaimmin ruusut loistaa,
siellä morsiussaattomme kaunis karkeloi,
kaiku kiirien riemumme toistaa.

2. Siellä lapsuutemme päivät loistavimmat on,
kun käyskelemrne tuttavilla teillä.
Siell' lemmenvala vannokaamme rikkomaton,
ett' aina ois rakkautta meillä.

3. Me lehtojen lempeitten liepehellä yös,
siellä vannomme uskollisuutta.
Me päämme päälle pystytämme pienen mökin myös:
näin nauttikaamme onnen ihanuutta.

25. Kodin kynttilät

[Usko Hurmerinta = Usko Kemppi, 1907-1994. När ljusen tändas där hemma.
Lähde Maaseudun Nuorten Laulukirja, MNL, 1952, 183.
Esitys Harmony Sisters, Elävä arkisto, YLE.]

1. Illan rauha kun syliin maan sulkee,
varjot puistojen kun hämärtäy,
aatos taas aikaan menneeseen kulkee,
kotiin kauaksi kaipuuni käy.
Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
unelmissain mä siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
teitä unhoita en milloinkaan.

2. Nyt oon vanha ja ikkunan luona
istun katsellen yön tähtihin.
Taasen nään lapsuusaikani armaan,
niinkuin ennen taas käyn kotihin.
Kodin kynttilät siellä kun syttyy,
unelmissain mä siell' olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
teitä unhoita en milloinkaan.