Tämä sivu ja 13 muuta sivuani oli ladattu ILMAN LUPAA archive.isiin, poistettu niistä tekijä- ja tekijänoikeustiedot, koodi sekoitettu eivätkä linkit toimineet. Archive.isille oli 29.7.2017 ilmoitettu tästä häiriköinnistä, mutta ilman muuta reaktiota, kuin että 15.4.2018 mennessä myös kuvat oli lisätty ja linkit toimivat, vaikkakin virheellisesti samaan välilehteen, eikä koodia ole enää sekoitettu, mutta muodollisesti se ei myöskään ole lähelläkään alkuperäistä.

This page and 13 other pages of mine had been uploaded WITHOUT PERMISSION into archive.is, deleted their author and copyright information, scrambled the code and the links didn't work. Archive.is had been informed 29.7.2017 of this abuse but with no other reaction but by 15.4.2018 also the pictures have been added and the links work, though incorrectly on the same tab, and the code is not scrambled any more but formally not even close to the original either.
 

II Isänmaallisia lauluja

41. Maamme

[F. Pacius. J.L. Runeberg. Esitys Maamme, Polyteknikkojen kuoro, ram. Virtual Finland.]

1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
Soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ei vettä rantaa rakkaampaa,
Kuin kotimaa tää pohjoinen,
Maa kallis isien!

11. Sun kukoistukses kuorestaan
Kerrankin puhkeaa;
Viel lempemme saa nousemaan
Sun toivos, riemus loistossaan,
Ja kerran, laulus synnyinmaa
Korkeimman kaiun saa!

42. Suomen laulu

[F. Pacius. Emil von Qvanten, 1827-1903.]

1. Kuule, kuinka soitto kaikuu,
Väinön kanteleesta raikuu!
:,: Laulu Suomen on! :,:
Kuule, hongat huokaileepi,
kuule, kosket pauhaileepi!
:,: Laulu Suomen on! :,:

4. Kaikkialla ääni kaikuu,
kaikkialla kielet raikuu.
:,: Laulu Suomen on! :,:
Sydäntä jos suotu sulle,
murheess', ilossakin kuule
:,: Suomen laulua! :,:

43. Kaikukohon laulu maamme!

[J.H. Stunz.]

1. Kaikukohon Iaulu maamme,
Niinkuin ukko jyrisee!
Edespäin nyt astukaamme,
Sydän lämmin sykkäilee;
Laulusta me voimaa saamme,
Laulu syömmen aukaisee.
Siis nyt käsikäissä teemme
Laulain valan kallihin:
Veri, henki Suomellemme,
Terve, maamme rakkahin!
Veri, henki Suomellemme,
Teemme, veljet, valan kallihin!

2. Korkealle kaikukohon
Suomalainen laulumme!
Ääni yksi raikukohon
Saloissa ja salmissa!
Mieli poies paetkohon
Muukalainen rinnoista!
Veikot, laulaen vannokaamme,
Lyöden käden kätehen:
Veri, voima uhratkaamme,
Isänmaamme etehen!
Veri, voima uhratkaamme,
Maamme kaunokaisen etehen!

44. Maalleni

[O. Lindblad. Sävel: Ur svenska hjärtans djup en gång. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

Oi Suomi, isän, äidin maa,
Ei sua vieras sortaa saa,
Ei vallat vääryyden:
Kun olen jäsen kansasi,
Sull' elän, kuolen, Suomeni;
Tää ota heikko uhrini,
Sä maani armainen.

45. Vala

[Unkarilainen sävel. Julius (Leopold Fredrik) Krohn = Suonio, 1835-1888.]

1. Kuullos pyhä vala,
kallis Suomenmaa:
Sinuun koskea
ei väkivalta saa!
Sua suojelemme,
verin varjelemme.
Ollos huoleton,
poikas valveill' on!

2. Kuullos pyhä vala,
kallis Suomenmaa:
sinuun koskea
ei väkivalta saa!
Kallios ei horju,
vaaras poies torjuu.
Ollos huoleton,
poikas valveill' on!

46. Hymni Suomelle

[F. Pacius. Yrjö Weijola (Veijola) e Weilin, 1875-1930.]

1. Nyt kaikuos soitto Suomenmaan,
Kaikk' kansa nyt riennä laulamaan,
Vain kantele meille lohtua suo,
Sen kielet intoa mieleen luo;
:,: On onnemme suurin synnyinmaa;
Sen puolesta laulumme raikuaa,
Saa innon ja toivon se nousemaan,
Siis laulu kaikuos Suomenmaan. :,:

2. Me kantelon auraan liitämme
Ja nuoruutta Suomen kiitämme;
Kuin aura, mi maahan tunkeutuu,
Niin syömmeen laulukin painauu.
:,: Se vaarassa meihin voiman luo
Ja onnessa tuntehet ilmi tuo;
Käy rinnasta lämpmä tuulahdus,
Se synnyinmaamme on rakkaus. :,:

3. Sä kansamme nuoren nousevan
Luot intoa, kannel, rintahan;
Sä karkoitat haamut synkeyden,
Luot toivon temppelin Suomehen.
:,: Ja kaukana aamu keijastaa,
Ja pilvet hohtaen heijastaa,
Ja helmasta ruskojen kultaisten
Nyt aamu koittavi Suomelle! :,:

47. Jäähyväiset kotiseudulle

[F. Mendelssohn.]

1. Hyvästi laaksot, vuoret!
Hyvästi lehvikot!
Hyvästi kukkain tuoksut
Ja lintuin laulelot!
Mä lähden loitommalle
0loihin outoihin,
:,: Vaan sydämmein se täällä,
On täällä kuitenkin. :,:

2. TäälI' äidin valvoi lempi
ja liekkui kehtoni,
ja elon ensi riemut
Minua tervehti.
Ja täällä, nyt kun lähden,
Itkeepi armahain;
:,: Oi täältä, täält' en soisi
En soisi poistuvain! :,:

48. Aamusumussa

[Otto Kotilainen. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Päiv' ei pääse paistamahan,
Kuu on valtaa vailla,
Ihmissilm' ei kauas näytä
Aamu-usvan mailla.
Mutta meill' on oiva usko,
Että päivä voittaa,
Siksi mieli kirkastuupi,
Ääni raikas soittaa.
Aamu-usvan mailla
Päivä vallan voittaa.

2. Siksi Suomi taisteleepi,
Siksi teemme työtä,
Että valon henkivoimat
Viihtyis meidän myötä,
Että meissä selkiäisi
Sumut Suomenmaasta,
Ettei veljyt veljyttänsä
Riistä eikä raasta.
Me kun teemme työtä,
Sumut poistuu maasta.

49. Päivän laulu

[E. Melartin. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926. Ajan aalloilla, Päivän poika.]

1. Oi kuulkaatte, kuinka se sykkäilee
Tämä maa ja sen musta multa!
Oi, kuulkaatte ääntä, mi kuiskailee
Joka pellolta perkatulta!
Se ääni on suuri ja kaunis ja pyhä,
Se ääni on kansamme kalleus yhä,
Se kutsuvi työhön ja taistelohon
Ja kauvan jo kutsunut on.

2. Se on kansamme voima, mi kaikki voi,
Kun suru oli leipänä Suomen,
Se on kansamme henki, mi kaikki loi,
Kun luotihin Suomen huomen;
Se liikkuvi laineilla tuhanten vetten,
Se kaikuvi kielistä kanteletten,
Se lehdossa helkkää, se laaksossa soi,
Sitä laps' emon maidossa joi.

3. Luo silmäsi laajalti ympäri maan,
Katso kauvaksi läntehen, itään!
Katso, maa on vaiti ja odottaa,
Aika seisoo ja lippua pitää.
Ken tohtivi temmata vuossadan vaatteen?
Ken tohtivi nostaa nousevan aatteen
Ja korkeella kantaa ja lennättää?
Nous' Suomeni! Pystyhyn pää!

4. Nouse Suomeni suurena, rynnistäin,
Nouse vaaroilta, vaarojen alta,
Nouse rannoilta järvien siintäväin,
Sinä sinisten toivojen valta,
Luo päältäsi pienten riitojen riehu
Ja kasva ja kansojen lippuna liehu
Ja näytä, mit' täällä pienikin voi,
Älä horjahda, Suomeni, oi!

50. Oi terve Pohjola

[B.H. Crusell. Fredrik Bernhard Cöster, 1797-1878. Hell dig du höga Nord, 1835. Muk. Antti Rahkonen.]

1. Oi terve, Pohjola,
Isäimme onnela!
:,: Voimamme,
Henkemme,
Me sulle uhroamme. :,:
Terve, terve, terve,
Sa Suomenmaa!

2. Oi terve vapaus,
Sä kansain onnela!
:,: Eipä ken
Orjuuteen
Voi syöstä poikiamme. :,:
Terve, terve, terve,
Sa Suomenmaa!

51. Sinun maasi

[Heikki Klemetti. F. Pacius. Z. Topelius. O barn av Hellas. Laulu satunäytelmästä Kypron prinsessa. Suom. Paavo Cajander, 1901.
Vrt. Kokoelma Suomalaista Runoutta, Vierailla mailla.]

1. Laps' Suomen, älä vaihda pois
sä maatas ihanaa!
Sill' leipä vieraan karvast' ois
ja sana karkeaa.
Sen taivas, päiv' on loistoton,
sen sydän sulle outo on;
laps' Suomen, älä vaihda pois,
sä maatas ihanaa.

2. Laps' Suomen, kaunis sull' on maa
ja suuri loistokas,
veet välkkyy, maat sen vihoittaa,
sen rant' on maineikas.
Yö kirkas, päivä lämpöinen
Ja taivas tuhattähtinen;
laps' Suomen, kaunis sull' on maa
ja suuri loistokas.

3. Laps' Suomen, armas maasi tää
siis muista ainiaan!
Sull' onnea ja elämää
ei muuall' ollenkaan,
jos minne tiesi olkohon,
niin juures synnyinmaassas on!
Laps' Suomen, armas maasi tää
siis muista ainiaan!

52. Kansalaismarssi

[Aatto A. Lumme. Severi Nuormaa e Nyman, 1865-1924.]

1. Työ Suomen hyväks' uhratkaamme,
Kaikki työhön, taistohon!
Siinä, miss' on onni maamme,
Siinä meidän onni on.
Kiistamieliin meill' ei aikaa,
Kas kuin päivä kiiruhtaa!
Kuule, kuinka huudot kaikaa:
Työhön, työhön koko maa!

2. Yks hallayö voi viljat kaataa,
Tai voi tulla turma muu.
Nyt on tarvis kaikkein raataa,
Työssä voima vahvistuu;
Kiistamieliin meill' ei aikaa,
Rivit tarkoin sulkekaa!
Kuule, kuinka soitto kaikaa:
Työhön, työhön koko maa!

3. Luo työssä silmät taivaan puoleen,
Sielt' on valo, vapaus!
Sielt' on armot tulleet huoleen,
Sielt' on työssä siunaus.
Kiistamieliin meill' ei aikaa,
Työ on kansan kunniaa.
Kuule, kuinka huudot kaikaa:
Työhön, työhön koko maa!

53. Taistelkaatte!

[Leevi Madetoja. Antti Juhani (Anders Johan) Rytkönen, 1870-1930.]

1. Taistelkaatte, taistelkaatte eestä ikitotuuden!
Taistelkaatte vastaan yötä, vastaan valtaa vääryyden!
Taistelkaatte eestä lain, eestä oikeuden vain!
Taistelkaatte, taistelkaatte eestä ikitotuuden!

2. Seisokaatte, seisokaatte rivissä nyt joka mies,
että rauhass' aina palaa saisi pyhä kotilies!
Vapautta puoltakaa! Teitä siunaa kansa, maa.
Seisokaatte, seisokaatte rivissä nyt joka mies!

54. Uusmaalaisten laulu

[Jean Sibelius. Kaarlo Terhi = Kaarlo Hammar, 1911, 1872-1921.]

1. Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet,
sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampaata rantaa!
Missä virrat viehkeämmät, salmet seljänteet,
maa ja meri aulihimmin aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,
täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin,
tääll' on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin,
lempi lämpöisin.

2. Jäykkänä ja pystypäin, kuin luoto meressä,
ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa;
vapauden tunto sykkii lasten veressä,
valppahana vainon torjuu, oikeus turvanansa.
Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa;
parhaan työmme, lempemme ja laulumme se saa.
Uusmaa, nimes uljahana kanna aikain taa,
meidän Uusimaa!

55. Varsinais-Suomen laulu

[T. Nieminen. Väinö Kulo = Väinö Kolkkala.
Ensiesitys Varsinais-Suomen nuorisoseurain liiton kesäjuhlilla Prunkkalassa = Aurassa 27.6.1915.]

1. Helky laulu Auran rantain
Silmä kirkas salamoi,
Kaiu maine kauas kantain
Minkä kunto kansan voi.
Täällä Suomen synnyinmuistot,
Täällä työn ja tiedon puistot
:,: Virttä vapauden soi. :,:
:,: Helky laulu,
Kaiu maine,
Virttä vapauden soi! :,:

2. Auran rantamilla tähti
Syttyi päälle Suomenmaan,
Auran rantamilta lähti
Onni maahan ihanaan:
Kristinuskon, tiedon valta
nosti heimot kaikkialta
:,: Turvaks armaan synnyinmaan. :,:
:,: Helky laulu,
Kaiu maine,
Virttä vapauden soi! :,:

3. Puhkes uudet tertut tuomeen,
Aika aatteet uudet toi,
Auran rantamilta Suomeen
Koitti kirkas huomenkoi.
Täällä Suomen synnyinmuistot,
Täällä työn ja tiedon puistot
:,: Virttä vapauden soi. :,:
:,: Helky laulu,
Kaiu maine,
Virttä vapauden soi! :,:

56. Hämäläisten laulu

[Saksalaisen kansansävelmän mukaan.
Hämäläisistä kansansävelmäaiheista sov. Martti Hela, 1890-1965. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin;
:,: Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa! :,:

2. Lempeitä laaksoin lehtoja,
Ja lintuin laulupuistoja
:,: Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan.
Oi Hämeen kallis maa! :,:

3. Oi Hämeen pellot viljavat,
Ja kasket kullan loistavat
:,: Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan! :,:

7. Jos miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
:,: Niin uljaita on urhoja,
On järkeä, on kuntoa,
Jos toimeen tartutaan. :,:

57. Savolaisen laulu

[K. Collan. A. Oksanen = Karl August Engelbrekt Ahlqvist, 1826-1889.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. Mun muistuu mieleheni nyt
Suloinen Savonmaa.
:,: Sen kansa kaikki kärsinyt
Ja onnehensa tyytynyt,
Tää armas, kallis maa! :,:

9. Jos kielin voisi kertoa
Näkönsä vanhat puut,
:,: Ja meidän vaarat virkkoa
Ja meidän laaksot lausua,
Sanella salmensuut; :,:

10. Niin niistäpä useampi
Hyv' ois todistamaan:
:,: "Täss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!" :,:

11. Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
:,: Ja mulle ei mikään niin soi
Kaikesta, minkä Luoja loi,
Kuin: "armas Savonmaa!" :,:

58. Karjalaisten laulu

[P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
Kuin on kaunis Karjalamme,
Laulun laaja kotimaa!
:,: Laulua sen kosket kuohuu,
Järven aallot loiskuaa,
Säveleitä salot huokuu,
Ikihongat humajaa. :,:

4. Ei oo meillä rikkautta
Eikä maamme viljavaa;
Vaan on laulun runsautta
Kylvämättä kasvavaa;
:,: Sit' ei pane Idän halla
Eikä Pohjan pakkaset,
Se ei sorru sortamalla,
Sitä ei lyö rakehet. :,:

7. Konsa vaino Suomeamme
Kovin kourin koettelee,
Silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee;
:,: Ja kun onnen päivän koitto
Suomellen taas sarastaa,
Silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa! :,:

59. Vaasan marssi

[K. Collan. Z. Topelius. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927. Etelä-Pohjanmaan maakuntalaulu.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. Miss' aukee laaja Pohjanmaa,
Veet merten, virtain vaahtoaa,
Me siellä maassa hallojen
Niin kasvoimme kuin kuuset sen:
Ei niitä sää
Voi säikyttää,
:,: Ei kuihtumaan
Saa talvetkaan,
:,: Ei puute, kurjuus korpimaan. :,:

6. Kuin aallot järvein tuhanten
Käy rannoillamme yhtehen,
Niin liittohon myös meidät saa
Sun nimes', kallis synnyinmaa.
Jos vainomies
Sun sulkee ties',
:,: Niin kuolemaan
Me taistellaan
:,: Kuin Vaasan urhot ainiaan. :,:

7. Et turvatta sa, Suomi, jää.
On vankka pohjas' ranta tää.
Ja muuris meidän olla suo,
Jot' eivät myrskyt maahan luo.
Pois unteluus,
Ja hervakkuus!
:,: Niin onnehen
Maan pohjaisen
:,: Vie kunto, työ sen poikien. :,:

60. Kymmenen virran maa

[Leevi Madetoja, Oskar Merikanto. A.V. (August Valdemar) Koskimies e Forsman, 1856-1929.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. Maa ponteva Pohjolan äärillä on:
Se on entistaistojen tanner;
Niin rohkea, reima ja horjumaton,
Se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
:,: Se on Kymmenen, Kymmenen virran maa! :,:

11. Olen kuullut kun kansan huulilta soi
Uroaikojen muistelot siellä,
Ja laulut ja loitsut kuinka ne voi
Sen intoa viehtää vielä.
Tämä mielenvoima mun virvoittaa,
Oi Kymmenen, Kymmenen virran maa!

12. Olet voiman ja vilppauden kotimaa –
Tätä kannat kaksoisleimaa.
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
Se antavi intoa reimaa.
Oi loistaos loitos aikojen taa,
Tulevaisten toivojen kallis maa!

61. Kotikansalleni

[Heikki Klemetti. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

1. Niin sinne mun mieleni palaa
Pois rannoille rakkahan Pohjanmaan,
Niin siellä mun aatteeni kulkee
Kuink' kaukana itse ma kuljenkaan.
:,: Siell' äärillä virtojen vaahtoavain
Talot vilkkuvat koivujen takaa,
Siellä hehkun sain
Minä heimoltain
Ja siellä mun maammoni makaa. :,:

2. Isät harmajat muistoja haastaa,
Mut Pohjolan valta on vastaisuus
Ja isien intoa kuullen
Näin vaieten vannovi polvi uus:
:,: Se maa, joka huovien hurmeet joi,
Kun Suomessa aik' oli ankee,
Joka johtajat toi,
Sotatorvi kun soi,
Pian meille, meille se lankee. :,:

3. Pian meitä se taistohon kutsuu.
Isän perinnöt vaatii, ne velvoittaa,
Ja sen ei velk' ole pienin,
Kelle kerran on kuuluva Pohjanmaa.
:,: Mut äärestä äärehen kyntäen sen
Me pelloksi, puistoksi luomme,
Joka torpallen
Tiet tietojen,
Joka rintahan riemun tuomme." :,:

62. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa

[Oskar Merikanto. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970. Nälkämaan laulu. Kainuun kotiseutulaulu.]

1. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot:
Koskien ärjyt ja surkeat suot;
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien pää!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
Rastas ja metso täälläkin soi.

2. Taival lie hankala? – Olkoon vaan!
Luonto lie kitsas? – Siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
Pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat? Oi vaijetkaat!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis – tarmoa vaan
Puolesta hengen ja heimon ja maan!

3. Nosta jo rintasi, maausko uus,
Taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
Riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö? –
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vaan menköhön merten taa!

63. Satakunnan laulu

[Aksel Törnudd. Aino Voipio.]

1. Kauas missä katse kantaa
yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa
salo sininen,
siellä Satakunnan kansa
tyynnä kyntää aurallansa
maata isien.

3. Täällä muinoin töin ja toimin
raatoi rauhan mies,
luonnon voitto loitsuvoimin,
synnyt syvät ties.
Kotipelto kasvun kantoi,
raatajalle onnen antoi
lämmin kotilies.

4. Vaan kun vaipui sortoon kansa
Satakunnan maan,
rynnäten, kuin vimmoissansa
karhu korjastaan,
kansa sorron ikeen alla
nousi, vaati vainoojalta
vanhaa vapauttaan.

6. Koska Suomen viljelystä
uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä
täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa,
entisellä voimallansa
karhun kämmen lyö.

64. Vienan Karjalan kansallislaulu

[Heino Kaski. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970.]

1. Hei veljet Vienan Karjalan,
Ah siskot Aunuksen!
Nyt liittykäämme sarjahan
Kuin linnut liitäen!
Ja laulakaamme laajoin suin
Ja rinnoin täysin riemastuin,
Kun meitä johtaa vapaus,
Tuo kansain oikeus.

2. On, onhan meilläi synnyinmaa
Tuo köyhä Karjala,
Ei maailmassa rakkaampaa
Oo meille tarjona:
SielI' äiti lastaan tuudittaa
Ja toivoo turvan tuottajaa,
Mi vaivat hältä vaimentais
Ja huolet huojentais.

4. Vaan vaikeroida emme saa,
Jos korpi kolkko lie,
Mies hoitakohon toimiaan
Jos kunne kaartaa tie;
Jo meille aamu auertaa,
Vuossatain yöstä ruskottaa,
Kuin Sampo louhilinnastaan
Se kirpoo päälle maan!

5. Hei, veljet Vienan Karjalan,
Ah, siskot Aunuksen!
Siis liittykäämme sarjahan,
Kuin linnut liitäen!
Kun uskomme on valistus,
Kun luontomme on vapaus,
Niin meit' ei sorron vallat syö,
Ei vainon miekka lyö!

65. Varsinais-Suomi

[ -.]

1. On Suomessamme armaimmat
Mull' Auran rannat nää,
On vainiot sen vauraimmat
Ja pellot tähkikkäät.
Siks ainiaan mun toimen' saa
Varsinais-Suomi, armahin maa.

2. Ja maailmassa vertoa
Ei näille seuduin ois;
Ja kenpä kaikki kertoa
Sen muinaismuistot vois!
Siks ainiaan mun lempen' saa
Varsinais-Suomi, muistojen maa.

3. Oi taivon Herra, siunaos
Viel' toimet meidänkin,
Ja maalle tälle antaos
Se onni suotuisin,
Ett' ainiaan Sun suojas saa
Varsinais-Suomi, muistojen maa.

66. Kesäpäivä Kangasalla

[O. Linsén. Z. Topelius. Suom. P.J. Hannikainen = Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924. Pirkanmaan maakuntalaulu.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. Mä oksalla ylimmällä
Oon Harjulan seljänteen;
Niin kauvas kuin silmään siintää,
Näen järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla
Vöin hopeisin hohtelee,
:,: Ja Roineen armaiset aallot
Sen rantoa hyväelee. :,:

5. Mä vain olen lintu pieni
Ja siipeni heikot on;
Vaan oisinko uljas kotka,
Niin nousisin lentohon,
Ja nousisin taivoon asti
Luo Jumalan istuimen
:,: Ja nöyrin, hartahin mielin
Näin laulaisin rukoellen: :,:

6. Oi taivahan pyhä Herra,
Sä isämme armias!
Ah kuink' on sun maasi kaunis,
Kuink' ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä
Suo lempemme tulta vaan!
:,: Oi Herra intoa anna
Ain' maatamme rakastamaan! :,:

67. Laulu Vuokselle

[E.A. Hagfors. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Suomen heimot ja maakunnat.]

1. Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa;
Yhäti mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa,
Vuori nostaa poikiaan
Veden voimaa kiusaamaan,
Synnytellen, synnytellen salakareja.
Leikitenpä hypähtää
Niistä aalto kuohupää.

4. Maani! sullen
Kiusatullen
Voitonvirttä laulaa Imatra.
Alati, maani! sullen
Kiusatullen
Voitonvirttä laulaa Imatra.
Saimaan aallot uneljaat
Vuoksessa on voimakkaat,
Kalliotkaan, kalliot niit' ei voi kahlita.
Niinpä kansa valveillaan,
Riisuu, katkoo kahleitaan.

68. Meidän maa

[Armas Maasalo. Valter Juva = Valter Henrik Juvelius, 1865-1922.]

1. Niin meidän on tää meidän maa,
Min' harjanteilla me näämme,
Nuo kylät, nuo vainiot, rannat, veet,
Nuo metsäin siintävät taipaleet,
:,: Tää kirkas yö yli päämme. :,:

2. Se on untemme maa, se on riemumme maa,
Mi on liittynyt elämäämme,
Miss' usein, kun myrsky jo meidät kaas',
Nous' toivo ja nosteli lippua taas –
:,: Se on Suomi, min suojaksi jäämme. :,:

69. Nuoret sankarit

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Saimaan seutujen veljet,
meille kutsun hetki nyt suuri lyö.
Soihdut vaarojen harjanteille,
väijymässä on synkkä yö!
Peikot julkeat kaakon hallan
Vuoksen varsia ahdistaa,
inhat hirmut hornan vallan
nousee vainioitten taa:
Vaarass' on syntymämaa.

2. Nuoret sankarit, kouraan rauta,
eess' on ankara taiston tie!
Voiton seppele taikka hauta,
kumpi vain niistä valmis lie!
Vainohurttien lauma halpa
salvan tiellähän nähdä saa,
murhaajille nuorten kalpa
koston tulta leimuaa
puolesta syntymämaan.

3. Valvoo oikeus, meill' on voitto.
Sorron kahlehet katkeaa,
vaarain harjoja huomenkoitto
kaunis, selkeä kirkastaa.
Hurmein pesty on Suomen maine,
puhdas, saastaton taas on sää,
riemuin laulaa Vuoksen laine.
Saimaa kirkas kimmeltää
onnea syntymämaan.

70. Karjalan jääkärien marssi

[Marssisävelmä 1790-luvulta. Elli Hällström, 1873-1955.
Puolustusvoimien perinnemarssi ja Pohjois-Karjalan Prikaatin kunniamarssi.]

1. Kaunis Karjala,
isiemme maa,
työhön, jaloon taisteluun sun poikajoukkos' saa.
Henkemme uhratkaamme,
kansamme ja synnyinmaamme
onni ja vapaus kun vaativat vaan.
Työhön, työhön nuoret sotijat.
taistoon, taistoon mielet uljahat,
nyt vapaan Suomen uusi huomen
loistaa jo yli koko Karjalan maan!

2. Into nuorekas,
käsi voimakas.
Usko vahva oikeuteen meidät voittoon vie.
Herraan me luottakaamme,
häneltä me voiton saamme,
vääryyttä vastahan käy taistomme tie.
Työhön, työhön j.n.e.

3. Jos on osa se,
että kaadumme
taistelussa oman maan ja kansan puolesta,
sankarikuolemamme
todistavat maailmalle:
kuntoa vieläkin on Karjalassa.
Työhön, työhön j.n.e.

71. Uusmaan marssi

[Oskar Merikanto. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.]

1. Täynn' ihanuutta Suomi on
Kuin rinta nuoren morsion.
Mut rikkain, runsaslahjaisin
On tytär Uusimaa.
Se kasvaa viljaa, kansaakin,
On aittana pääkaupungin
:,: Ja merta kansoittaa. :,:

2. Se kasvanut on urhoja,
Maan, kansan rakastettuja,
Heit' emme koskaan unhota,
Vaan työllä seuraamme:
Jo kansa tääll' on valvova,
Työn, uhrin altis, ahkera,
:,: Valohon rientää se! :,:

5. Siis nouse, kansa Uudenmaan,
Esille lahjas kantamaan!
Uusmaa on Suomen heimojen
Kotoinen yhteismaa.
Kun kansaa kaikkein seutujen
Tääll' yhtyy rantaveljehen,
:,: Niin Suomi soinnun saa. :,:

6. Mit' olkoommekin heimoa,
Niin kaikki suomalaisina
Me työtä tehdä, palvella
Maat' yhtä tahdomme.
Tään Suomen voitto, kunnia
On kallihinta, korkeinta,
:,: On meidän onnemme. :,:

72. Me Karjalan lapsia laulavia

[Elis Palander. Iivo Härkönen, 1882-1941.]

1. Me Karjalan lapsia laulavia
Ja hehkuvarintoja oomme.
Meille taivahan taatto on antanut
Ilokaiunnan kanteloomme.
Ah, missäpä riemu niin riemulta tuntuu
Kuin kaunihin Karjalan mailla?
:,: Me nauramme, laulamme, soitamme vain,
Vaikk' oomme niin paljoa vailla. :,:

2. On meidän kuusoset kukkapäiset
Ja hongat hopeavöiset.
On meidän mielissä päivyt ain,
Vaikk' ilmass' on henget öiset.
Ah, missäpä riemu niin riemulta tuntuu
Kuin kaunihin Karjalan mailla?
:,: Me nauramme, laulamme, soitamme vain,
Vaikk' oomme niin paljoa vailla. :,:

73. Maa hädässä

[Toivo Kuula. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.
Maan hädässä. Hymni. Ks. Elämän koreus, Otava, 1988, 284.
Ensiesitys Yliopiston Kalevalajuhlassa 28.2.1910.]

Vapaa syntyi Suomen kansa,
muistaa vanhaa vapauttaan,
lauluissansa
korven kansa
valtas meille vapaan maan.

Väinämöisen laulun laine
vyöryy kautta maailman,
taipuu aine,
nousee maine
maasta hengen voittoisan.

Vaikka tuiskii talvi lunta,
paljon painuu alle jään,
näkee unta
ihmiskunta
oikeasta itsestään.

Uusko uhkaa Suomen surma?
Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma
taikka hurma,
kaikki yhteen kuulutaan!

Tuima tääll' on kehto, hauta,
sankka saartaa pohjan yö,
tääll' ei auta
miekka, rauta,
auttaa aatos, tarmo, työ.

74. Ateenalaisten laulu

[Jean Sibelius. Viktor Rydberg.
Suom. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.
Maanpuolustuskorkeakoulun perustutkinto-osaston perinnemarssi.]

1. Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!
Riemuiten, lastesi vuoks, uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielistä pois, pelvosta tunnetta ei!

2. Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon;
Taistossa kaatuen hän kaunis on, kuolossa myös!

75. Porilaisten marssi

[J.L. Runeberg. Suom. Heikki Klemetti.
Tasavallan Presidentin seremoniamarssi ja puolustusvoimien kunniamarssi.
Alun perin Turun tarkka-ampujapataljoonan kunniamarssi.]

1. Pojat, kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella
peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää!
Jo tulta kohta kalpa lyö
ja vinkuen taas lentää luoti,
joukkoon kaikki yhtykää,
meit' entisajan sankarhenget tervehtää.

2. Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!
Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

76. Narvan marssi

[Sävel irlantilaista alkuperää. Kaarle XII:n Narvan marssi. E.G. Geijer. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.
Soitetaan sotilas- ja joidenkin siviilihenkilöiden hautajaisissa.
Instrumentaaliesitys Lyijykomppania, YouTube.]

Herkkäin muistoin tieltä nyt taivu!
Hetken riemu kalveten haivu!
Synkkyys yön meidän mieliin vaivu,
Kun nyt varjoille lauletaan!
Aatos, mi menneihin vuosihin johtaa,
Soimaa meitä ja intoon hohtaa,
Vieras, aikaa mi uhmin kohtaa,
Kolkkohon seuraan nyt tulkoon vaan!

77. Sotilaspoika

[F. Pacius. J.L. Runeberg. Suom. Otto Manninen, 1872-1950.
Sotilaskotiliiton kunniamarssi.]

1. Mun nuori, sorja sotilas ol' isäni, jos ken,
Hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen.
Tie kunniaan vain tiettynään,
Ol' aina altis kestämään
Hän vaivan, vaaran, liekin, jään, –
:,: Sen taisi taatto, sen! :,:

2. Laps' olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi,
mut uljasta en unhottaa ma käyntiänsä voi,
En hattuaan, en töyhtöään,
En päivetystä poskipään,
Ain', aina tumman varjon nään,
:,: Min' kulmakarvat loi. :,:

7. Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
Mult' isän kuolo kodon vei ja suojan, suosijan.
Mut vaikertaa en huoli vaan,
Saa aika varren varttumaan,
Ma poika kelpo sotilaan
:,: En sorru hukkahan. :,:

8. Kun suureksi ma kasvan vaan, viistoista täyttää saan,
Ma taistoon tahdon mennä myös ja vaaraan, kuolemaan.
Ja missä taajin liekki lie,
Ain' askeleeni sinne vie,
Mist' ennen, taatot, teillä tie,
:,: Myös poika kulkemaan! :,:

78. Mun maani

[R. Bay. J.H.]

1. Mun maani murheen yöstä on noussut valohon,
ja lapsiensa työstä se riemun saakohon.
Siis siskot sekä veikot, nyt eespäin eestä maan,
ei liene voimat heikot, kun kaikin taistellaan.

2. En löydä vertaa maani suloisen, ihanan;
en vaihtais onnelaani, en mahtiin maailman.
Niin soisko ihmiselle muu soitin vierasten,
kun soipi sydämelle tää kannel kotoinen.

79. Kaarina Maununtyttären kehtolaulu

[M. Wegelius. Z. Topelius. Karin Månsdotters vaggvisa för Erik XIV. Maamme kirja 1905.
Ks. Paavo Cajanderin suomennos, Maamme VI, Kaarina Maununtyttären laulu Eerik XIV:lle.]

1. Uinu riehuva rinta
Uinuos armoon luottain!
Metsä vienosti huminoi,
Tammet kiitosta Luojan soi.
Uinuos luottain
Päiveä vuottain!
Herra valkeus on,
Mut maailma yö.

2. Paina puolison helmaan pää,
Kruunu, jot' ei nyt suojaa!
Kulta, korkeus on kuin jää,
Rakkaus yksin lämmittää.
Kruunu ei suojaa:
Etsiös Luojaa!
Herra puhtaus on,
Mut syntiset me.

3. Valtakuntas nyt helmain on,
Siinä unhota vainot!
Usko johtavi voittohon –
Herra untasi siunatkohon!
Unhota vainot,
Huolien painot!
Herra korkea on,
Mut tuhkaa me vaan.

80. Hurtti ukko

[K. Collan. J.L. Runeberg. Suom. Otto Manninen, 1872-1950.
Kainuun Prikaatin ja Kainuun Jääkäripataljoonan perinnemarssi.]

1. Nuotiolla puuttunut ei juttu,
Missä Hurtti vanhus istui vaan;
Usein kertoi sodan, rauhan tuttu
Yöhön myöhään muistojaan,
:,: Yhä tulta piippuun peukaloi,
Sammuksiin jo taas sen tarinoi. :,:

2. Kolmas Kustaa, hänest' oli miesi:
Venäjänkin rouvaa ylpeää
Vastustaa hän vankkumatta tiesi;
Aika toinen, toinen tää;
:,: Kuninkaan ol' liekkiin tuttu tie,
Marskikin nyt liian kallis lie. :,:

6. Yötä hongikossa synkeässä
Ennen taistelua vietettiin.
Unta harva sai, mut Hurtti tässä
Varsin vaipui uinuksiin;
:,: Muulloin aina valppain valvontaan
Ennen muita ehti nukkumaan. :,:

10. Ukon ei tee enää mieli juosta,
Hänpä keinon keksi vanhoillaan:
Selvin pääsy pälkähästä tuosta
Seistä paikallansa vaan;
:,: Ken sen tempun oikein oivaltaa,
Jättää juoksemiset kaikki saa. :,:

81. Suomen rukous

[J.N. Vainio. Juho Laine.]

1. Suojaa, Herra, Suomen nientä,
kaitse kansaas pientä!
Auta ahdistuksen alta, torju väkivalta!
Siunaa kirkkahaksi
Suomen suuren onnen huomen,
:,: ettei sorto sorruttaisi,
tuho tulla saisi! :,:

2. Kautta aikain veit sä meitä
viisautes teitä;
rakkautes meitä johti
määriäsi kohti.
Sinuun aina Suomen kansa
luottaa vaiheissansa;
:,: Sinä, kansain turva suuri,
oot myös meidän muuri. :,:

3. Kaikkivaltias aina kyllä
pitää meidät yllä!
Oikeutes heikon nostaa,
vääryydet se kostaa.
Täytä meissä tahtos pyhä
armos jälkeen yhä!
:,: Jos suot kärsimysten tulta,
puhdista kuin kulta. :,:

82. Hangon marssi

[K. Collan. K.R. Malmström. Suom. Alpo Noponen, 1862-1927.]

1. Käy luokse Hangon laineen
tai tuntureitten taa
yks' kansa, suomalainen,
se siellä uurastaa;
siell' ensi aamun näimme me
ja siellä keinui kehtomme
ja äidin suusta hellimpään
:,: soi nimi Suomen tään. :,:

2. Siis meillä, miehet Suomen
on yksi veljentie,
mi valjenneekin huomen,
mi nimi meillä lie.
Mies Karjalan ja Uudenmaan
ja Pohjan, Kainuun kuulakkaan
ja Auran, Saimaan seutujen,
:,: käy liittoon veljien. :,:

83. Engelbrektin laulu

[Otto Kotilainen. Alpo Noponen, 1862-1927.
"Engelbrekt Engelbrektsson, troligen född på 1390-talet i Englikobenning utanför Norberg, mördad 4 maj 1436, rikshövitsman 1435, bergsman och frälseman, ledare för Engelbrektsupproret 1434 mot Erik av Pommern."  Ks. Engelbrekt Engelbrektsson, Wikipedia, sv.]

1. Ei Israel vallassa Faaraon
niin kärsinyt kuin nyt kärsinyt on
tämä sorrettu Pohjan kansa,
saman tuskan vuoksi ne parkuivat,
mies, vaimo, nuoret ja vanhemmat
ja lapsetkin kehdossansa.

2. Vaan Engelbrektille Herra soi
sen miekan, jolla hän lyödä voi
nämä raastajat julmat kansan;
hän taivaan voimalla taisteli,
hän linnat, kaupungit valloitti
ja mursi sortajan ansan.

3. Ja kullakin linnulla pienellä
niin armas on pesä metsässä,
vaikk' alla vain oksa on norja;
maa kaunis, kansani, sulla on,
siis aina vapaa se olkohon,
ei vieraan sortajan orja.

84. Suomen valta

[J. Haydn, Emil Genetz. A. Oksanen = Karl August Engelbrekt Ahlqvist, 1826-1889.]

1. Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan;
Yksi mieli, yksi kieli,
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

2. Suomalaisen kuokka, aura,
Kyntäneet on Suomenmaan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis, sä Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

3. Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihollisen maastansa;
Suomalain' siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

4. Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
Siin' on, suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti;
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

85. Karjalan termäsillä

[Lauloi Senja Suvanto. Iivo Martinov = Marttinen, vienankarjalaisen kansanperinteen kerääjä, 1870-1934. Matti Väisänen.]

1. Karjalan termäsill' kun lapsena leikin,
kyykkijä, keiloja kisaellen,
maailman tieni jos minne mun veikin,
niin kotoisia kunnaita unhota en.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
mä usko voittoon oikeuteni. :,:

2. Täällä on taattoni, maammoni maja,
kultaista kotia en unhoittaa voi!
Purojen partailla viikate vilski,
rannoilla nuotio lieskoja loi,
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
mä uskon uutehen onneeni! :,:

3. Täällä on Väinämön virsien juuret,
täällä on lieskunut Ilmarin tiesi
Meill' ovat jääneet ne aartehet suuret,
ne kertoa hengen voimasta ties!
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
sun kuustesi huminass' on hautani. :,:

4. Kotimme kallis ja vapaus kansan
ihmisen armaimmat aartehet on.
Karjalan lapsi, ne säilytä, suojaa,
turvaksi niitten käy taistelohon!
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
sä säilytä mielesi, kielesi! :,:

86. Maamme kallis

[Yrjö Kilpinen. Kasimir (Agathon) Leino e Lönnbohm, 1866-1919.]

1. Tänne Suomen sydänmaille
luonnon vaisto meidät toi,
synkät korvet, suot ja rimmet
kylvömaiksi meille soi.

6. Suomen kansan kirves kaasi
lakkalatvat hongat nuot.
Suomen kansan aura käänsi
nurin nurmet, korpisuot.

8. Tääll' ei kestä kehno kansa
eikä viihdy vieras mies,
meistä vain on Suomi sorja,
meille lämmin on sen lies.

12. Meidän työtä tietää niityt,
puhuu pellot, vainiot,
meidän sankarmuistojamme
kertoo linnat, rauniot.

14. Kummakos jos maamme kallis
siis on meille kaikillen?
kummakos jos emme sallis
turman teille käydä sen?

87. Suomen onni

[Otto Kotilainen. L.M.]

1. Me vartijat pimeän Pohjolan,
Me kansa kasvava Suomen,
Me taomme Sampoa synnyinmaan,
Jotta koittaisi uusi huomen.
Jalo, korkea meidän on määrämme,
Tehtävä kallehin työnämme;
Ja se Sampo on Suomen onni!

2. Nyt seppomme uljaat lietsokaa,
Nyt työhön hehkuvin innoin!
Te Suomelle laulunne laulelkaa,
Sille laulelkaa puhtain rinnoin!
Me kun toivojen toukoja kylvämme,
Luoja kyll' siunavi työtämme,
Niin se koittavi Suomen onni!

88. Wienan laulu

[Otto Kotilainen. A. Louhikoski. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970.]

1. Korkealle Wienan päivä
Nouskohon nyt paistamaan!
:,: Lyökää maahan sorron peikot,
Kaakon pilvet pirstokaa! :,:

2. Rientäköön jo Wienan kansa
Vapauttansa valvomaan!
:,: Olkoon valmis vainon tullen
Kalpahankin tarttumaan! :,:

3. Lännen leyhkä lämmin päivä
Wienan kirret kirvoittaa,
:,: Karkoittaapi hyisen hallan,
Vieraan vallan vaimentaa. :,:

4. Ellös saalli ounaan herran
Oikeuttas horjuttaa!
:,: Meidän tääll' on maat ja mannut,
Wienan rannat, Wienan maa. :,:

5. Vuosisatain nouskoon alta
Heimohenki Pohjolan!
:,: Rauvetkohon vieras valta
Kautta kaiken Karjalan! :,:

89. Hymni

[Otto Kotilainen. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970.]

1. Miksi kannat huolta, synnyinmaa,
Miksi murhe kasvos kalventaa?
:,: Vaikka tiesi peitti synkkä yö,
Sit' eikö poista lastes rakkaus ja harras työ? :,:

2. Lausuit, ett' on elo arvoton,
Vapaus kun kahlehdittu on;
:,: Orjamieli kehno kuitenkaan
Sun poikais poviss' asua ei saata milloinkaan. :,:

3. Vaikka meitä pakko painaakin,
Aatos lentää siivin vapahin,
:,: Yön ja myrskyn halki tarkastaa,
Jo voisko taivas ilman pielet meille kirkastaa! :,:

90. Suomenkielen riemulaulu

[Otto Kotilainen. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Henkinen viljelys.]

1. Niinkuin tuuli, joka hongistossa huokuu,
Niinkuin heinä, joka heiluu, nuorna nuokuu,
Niinkuin aalto, kun se loiskein rantaa kaulaa,
Niinkuin leivo, kun se kevätvirttään laulaa –
Niin soipi, huminoipi suomenkieli,
Viiskielisen kantelomme kaiku!

3. Niinkuin helmi, joka kuoressansa päilyy,
Niinkuin aarre, joka salassansa säilyy,
Niinkuin kosken pauhanteissa paasikivi,
Niinkuin taivahalla kiintotähtein rivi –
Niin säilyy, säihkyy, kestää suomenkieli,
Ei arvoltaan konsanaan se väisty!