Jo 15.6.2003 HELSINGIN SANOMISSA valtiovarainministeri Antti Kalliomäki halusi "lisää tehoa julkiseen hallintoon" ja vaati kunnista puolet pois:

"- - Talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. - - jos kuitenkin valtion talouden alijäämä uhkaa kasvaa suuremmaksi kuin 2,75 prosenttia kansantuotteesta, hallitus leikkaa menoja. - - Yksi palikka kaatuu ja samalla se tönäisee muutkin nurin. - - Kunnat eivät välttämättä kovin innokkaasti halua yhdistyä. 'Sitten ne ohjataan tarvittaessa voimakkaillakin toimilla muodostamaan toimintayksikköjä, joissa on vähintään 8 000 asukasta. Sitä pidetään tutkimuksissa kunnan tehokkaan toiminnan rajana. Parhaita tuloksia saadaan 30 000 asukkaan yksiköissä'. - -"

Siis liityt tai itket ja liityt. Verkkouutisten 27.4.2005 mukaan sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto olisi tyytynyt alle 20 kuntaan:

"- - Silloin olisi mahdollista luopua sairaanhoitopiireistä, erityishuoltopiireistä ja sadoista kuntayhtymistä. Suurkunnat hoitaisivat myös tehtävät, joissa paikallisolojen tuntemus ei ole tärkein asia. - - kun suurkunnat olisivat maakunnan kokoisia, tarvittaisiin edelleen paikallisia asioita varten pienempiä yhteisöjä, kotikuntia. Ne huolehtisivat paikallisesta infrastruktuurista, elinkeinopolitiikasta, ympäristönhuollosta ja monenlaisista kulttuuri- ja virkistyspalveluista. - - Kotikunnat voisivat keskittyä nimenomaan oman identiteettinsä ja imagonsa kirkastamiseen ja aidon sosiaalisen vastuun kantamiseen kuntalaisistaan. - -"

Tällä tiellä ennen pitkää edessä olisikin seuraavana askeleena 5 miljoonan asukkaan harvaan asuttu metropoli, jonka laidoilla takamaiden slummiutuvissa nukkumakunnissa mikään ei liiku ja jonne mikään ei ulotu, ja valtiosta olisi tullut pelkkä itsetarkoituksellinen tehotrimmattu hallintoyksikkö, jossa se arvaamattomin aines eli ihmiset olisivat vain tiellä. Lehto kysyikin onko tärkeämpää itsehallinto vai kansalaisten tasa-arvo, jolloin tavoitteena - ja tuloksena - lienee taas kerran se sama tasalatvaistava, prokrustelainen 'tasa-arvo' kuin työttömyyden hoidossakin.

Ja kuka nuo Kalliomäen mainitsemat leikkaukset maksaa? Se pääasiallinen syntipukki ja silmätikku eli työttömät, mutta myös sairaat, vanhukset ja lapset, niin kuin tähänkin asti. Jos kerran "maahan tulee rahaa ovista ja ikkunoista", niin kuin Lipponen muutama vuosi sitten riemuitsi, niin mihin Moolokin kitaan se sitten katoaa? Samanaikaisesti hallitus itsekin - samalla kun jakaa jättioptioita - vain lisää työttömyyttä. Verkkouutisissa kerrottiin 20.4.2005, että

"- - Eduskunnan käsiteltävänä oleva valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2006-2009 sisältää niiden mukaan arvion, että valtion budjettitalouden työntekijöistä jää eläkkeelle tai siirtyy muiden työnantajien palvelukseen vuoteen 2011 mennessä noin 35 000 henkilöä. Hallituksen päätöksen mukaan avautuvista työpaikoista kuitenkin täytetään keskimäärin vain puolet. - - Järjestöjen mielestä henkilöstön vähentäminen aiheuttaa ongelmia myös ministeriöiden, virastojen ja laitosten tehtävien hoidossa, minkä lisäksi jäljelle jäävän henkilöstön työkuormitus, stressi ja sairauslomien määrä lisääntyvät. - -"

Saman "puolet pois" -vaatimuksen esitti taas kahdeksan vuotta myöhemmin 26.3.2011 HELSINGIN SANOMISSA myös valtionvarainministeri Jyrki Katainen, joka arveli että

"- - jos kuntaliitoksista saadaan 0,5 prosentin vuotuinen tuottavuuden kasvu, se voisi tuoda neljän miljardin euron säästöt. - -"

Säästöt? Mihin tarkoitukseen? Samassa uutisessa kokoomuksen kansanedustaja Petteri Orpon mukaan kuntaliitosten tavoitteena on palvelujen turvaaminen, aivan kuin kuntaliitosten todelliset seuraukset eivät jo olisi tiedossa.

Kuntaliitosten seurauksia

Miten sitten selitetään se 'logiikka', jonka mukaan kuntien pakkoliitoksia perustellaan suurempien yksiköiden taloudellisuudella ja tehokkuudella, mutta sitten valtio siirtääkin kaiken vastuun näille itseään pienemmille yksiköille samalla verukkeella?

Näin kunnille syntyy moninkertaisella hallinnolla vain lisää kuluja ja byrokratiaa ja peruspalveluja ajetaan alas. Kuntalaisilta ei kysytä. Pääasia että entisten virkaihmisten kallispalkkaiset suojatyöpaikat säilyvät -

Tämä oli lopultakin havaittu myös HELSINGIN SANOMISSA 13.11.2009 kun esimerkiksi Salon kymmenen kunnan ja 54 700 asukkaan jättikaupungin jäljellä olevat 6 (9) muutosjohtajaa ja muut liitoskuntien entiset virkailijat nostavat viiden vuoden ajan täyttä palkkaa vain siksi, että ovat olemassa:

"- - Kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk) totesi torstaina, että yhdistyville kunnille asetetut velvoitteet kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ovat vieneet tehot yhdistymisiltä. 'Myönnän, että tämä on ollut hankalaa.' - -"

"- - Tuoreen kaupunginjohtajan Antti Rantakokon homma ei käy kateeksi. Hänellä on niin sanotusti pallo jalassa.

Lain mukaan viiteen vuoteen yhtäkään kunnan 3700 työntekijästä ei voi irtisanoa, kolmeen vuoteen ei voi puuttua rakenteisiin, kolmessa vuodessa kaikkien palkat on harmonisoitava, kymmenen kunnan omasta huomenlahjasta pidettävä kiinni, kaikki entiset kunnanjohtajat on pidettävä remmissä, valtuusto pidettävä 75-jäsenisen möhkäleenä ja kaupunginhallitus ylisuurena. - -"

"Harmonisointi" tarkoitti tässä liitoskuntien hallintohenkilöstön pienempien palkkojen korotuksia. Palvelumuutos (alasajo) oli kesken ja uutta kaupungintaloa suunniteltiin, vaikka kaupungin alueella oli yhdeksän käyttökelpoista kunnanvirastoa myytävänä. Eikä kuntalaisilta kysytä.

Kuka kuntaliitoksista sitten hyötyy? Sama hallintohenkilöstö, joka siitä päättää, ja sekin vain viiden vuoden ajan. Kaikki muut kuntalaiset ja julkiset palvelut ovat varmoja häviäjiä.

Siis "lisää tehoa"? "Säästöjä"? "Palvelujen turvaamista"?

[Kaksi tämän sivun linkeistä tälle sivustolle avautuu uuteen isoon ikkunaan.]