Kannanotto HELSINGIN SANOMISSA 19.6.2001 julkaistuun uutiseen, jonka mukaan kirkon kokoaman ns. nälkäryhmän asiantuntijat vaativat perusturvaetuuksien korotusta. Lehden mukaan ryhmään kuului kirkon, yliopistojen, STAKESin, kuntien ja kansalaisjärjestöjen edustajia.
Seuraavassa alkuperäinen tekstini, joka julkaistiin HELSINGIN SANOMIEN mielipidesivulla 30.6.2001 otsikolla "Työllistymistä odotellessakin täytyy elää" ja kuvitettuna jo moneen kertaan käytetyllä, nuhjuisella Helsingin työvoimatoimiston kuvalla. Toimituksen antama otsikko saattaa tässä yhteydessä ehkä viitata työryhmän motiiviin, mutta ei itse tekstiin. Otsikkohan on ikään kuin tekstin avain, ja siihen tarkoitukseen elämisen välttämättömyys työllistymistä odotellessakin on harhauttavaa ja erityisen provosoivaa. Tekstissäni mainitaan kyllä työllistymisen mahdottomuus, mutta sekin vain kerran ja perusteluna toiselle asialle. Itse olin antanut tekstille otsikon "Asiantuntijoitako?". Sehän käsittelee nimenomaan sitä, mihin ja miten sijoitettuna työryhmän ehdottama korotus olisi tuloksellisin sen saajan, eikä vain tilastojen kannalta, kiinnittää huomion siihen miten toimeentulotuki ja siinä huomioon otettavien tulojen 21,5 päivän laskutapa hävittää toimeentulotukiasiakkaiden työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotukset.
Tähän ensimmäiseen omalla nimelläni julkaistuun tekstiin oli ilmestynyt myös yksi painovirhe, joka oli kasvattanut 200,00 kymmenkertaiseksi, ja joukko kielioppi- ja sidoksisuusvirheitä, joita alkuperäisessä tekstissä ei ole. "Ehkä sen on sellaisena ajateltu soveltuvan paremmin työttömän tekstigenreen?" arvelin sähköpostissani HELSINGIN SANOMILLE 3.7.2002. M.o.t. Menneen maailman strategioille -
HELSINGIN SANOMISSA 19.6.2001 uutisoiduissa "kirkon kokoaman laajapohjaisen nälkäryhmän asiantuntijoissa" ei ole tainnut olla mukana yhtään perusturvan tarvitsijaa, jotka olisivat niitä ainoita todellisia asiantuntijoita. Aivan kuin ryhmä ei tietäisi miten perusturva käytännössä rakentuu, jos vain noin 500,00:lla tavoitellaan sitä, että "eduilla tulee toimeen ilman turvautumista viimesijaiseksi tarkoitettuun toimeentulotukeen". Siihen tarkoitukseen 500,00 ei riitä: harvoin toimeentulotuki on niin pieni eikä koskaan tasan saman kokoinen kaikilla asiakkailla, ei aina edes samalla asiakkaalla. Hyvin yksinkertaisessakin perusesimerkkitapauksessa toimeentulotuen tarvetta jäisi II kalleusluokan paikkakunnillakin vielä korotuksen jälkeenkin mutta omavastuut olisivat kasvaneet niin paljon, että käteen jäävä summa olisi vain pienentynyt entisestä.
No minne se 500,00 katosi? Jos perusturvan tarvitsijalta ollaan ottamassa jotakin pois, se tehdään kyllä toimeentulotuesta, mutta jos ollaan antamassa, niin se sijoitetaan haihtumaan matkan varrelle työmarkkinatukeen. Vaikuttaa siltä, kuin ehdotuksessakin tarkoitettaisi nimenomaan työmarkkinatukea, koska yksinkertaisimpana keinona pidetään sen verovapautta. Mutta jos nettotulot olisivat 2 500,00/kk ja asumistuki vaikkapa 1 000,00/kk, kokonaissumma jäisi silti alle nykyisen tason, joka jo on todettu riittämättömäksi ja toimeentulotuki olisi vieläkin välttämätön.
Kun 2 500,00/kk eli 20 päivän ehdotettu netto sitten laskettaisi toimeentulotuessa 21,5 päivän mukaan, tuloja saadaankin teoriassa kokoon melkein 2 700,00 eli siihen katoaa jo lähes 200,00. Tämän lisäksi asumiskulujen omavastuu 7% vie paikkakunnasta riippuen jopa satoja markkoja. Kun tulot näin on laskettu todellista suuremmiksi ja menot todellista pienemmiksi, niin toimeentulotuki tietenkin vastaavasti pienenee, jolloin käteen jäävä osuus on käytännössä lopulta satojen markkojen päässä siitä sitkeästä kaupunkilegendasta, jonka mukaan toimeentulotuki olisi "noin 2 000,00 käteen ja sossu maksaa loput".
Laaja perusosa ja todelliset käyttövarat ovat kaksi aivan eri asiaa ja yleensä tarkoitetaan ensimmäistä vaikka puhutaan jälkimmäisestä. Laaja perusosa noin 2 000,00 on pelkkä laskennallinen suure, teoreettiset käyttövarat, jotka toimeentulotukilaskelmassa sijoitetaan menojen puolelle. Toimeentulotuki on tulojen ja menojen erotus, joka vaihtelee tilanteen mukaan. Se siis menee mikä tuleekin, eikä laskelmassa ole ilmaa edes kymmentä penniä.
Todelliset käyttövarat taas on se, mitä pakollisten menojen jälkeen jää käteen koko kuukauden kaikkeen elämiseen, ja se lienee paikkakunnasta riippuen useimmiten lähempänä 1 500,00 kuin 2 000,00 markkaa. Se on työmarkkinatukea saavan työttömän todellisten käyttövarojen katto, eikä sitä nosta edes keikkatyö. Päinvastoin jokainen työ on pois työmarkkina- ja toimeentulotuesta ja jo 1 000,00 säännöllinen keikkatyö laskisi jo asumistukeakin ja niin päästäisi aina tanakasti takaisin samaan lähtöruutuun, ikuisiksi ajoiksi tukien piiriin. Se lakimuutos tuli voimaan vain puoli vuotta sitten, kun ensin oli pohdittu köyhyysongelman poistamista asumistukea korottamalla.
Tekstissä todetaan myös, että "nykyinen noin 2000 markan perustoimeentulo" olisi korotettava. Jos sillä siis tarkoitetaankin toimeentulotuen laajaa perusosaa eli laskennallisin keinoin kasvatettuja teoreettisia käyttövaroja, jotka työryhmän kannanoton lähtökohdaksi ovat kovin kaukana todellisuudesta, niin miten se sopisi samaan kuvioon sen kanssa, että toimeentulotuen tarve samalla vähenisi?
"Työllistyminen on paras keino" hokevat päättäjät ja puhuvat työllistymisestä ja töihin menosta kuin jostakin manulle tipahtavasta yllättävästä illallisesta, jonka saa kunhan vain istuu pöytään. Samalla toimeentulo on kannusteluhuumassa minimoitu, standardoitu, kalibroitu ja umpioitu sellaiseksi, että sillä on enää mahdoton hankkia toimeentuloa ja unohdettu, että vakituisia työpaikkoja ei edes ole. Silti perusturvan korotustarpeeseen on suhtauduttu aivan erikoisen nihkeäksi. Uuteen veroaleenkin löytyi kuin taikaiskusta miljardeja, kun ensin oli vedetty eri suuntiin köyttä köyhyyspaketin muutamista sadoista miljoonista ja tosipaikan tullen näytti jopa käyneen epäselväksi onko mitään köyhyysongelmaa oikeasti olemassakaan ja mitä se edes mahtaa tarkoittaa. Niin työttömät ovat ensin maksaneet edellistä lamaa jälkikäteen ja nyt vielä seuraavaa lamaa etukäteen.
Mikä vaikutus ehdotetulla korotuksella sitten olisi toimeentuloon eli siihen varsinaiseen ratkaistavana olevaan köyhyysongelmaan, jos tämä entinen tuen saaja jäisi korotuksineen roikkumaan suunnilleen samalle viivalle missä oli ilman korotuksiakin? Ei tietenkään minkäänlaista. Kuningas Tilastoa vain olisi ehkä saatu trimmattua hivenen hienompaan kukoistukseen, kun toimeentulotukimenot laskisivat. Korotus näkyisi käytännön elämässä vain, jos myös toimeentulotuen laajaa perusosaa korotettaisi tasan samalla summalla, jolloin kokonaiskustannukset olisivatkin jo kaksinkertaiset, mutta sehän ei vähentäisi toimeentulotuen tarvetta, niin kuin ei siihen oikeutettujakaan.
Mutta jos vain yksinkertaisesti laskettaisi tuloiksi vain todelliset tulot, poistettaisi asumiskulujen omavastuu, luovuttaisi sovitellusta päivärahasta ja ehkä jopa työmarkkinatuen verotuksestakin, niin päästäisi likipitäen samaan, ja parempaankin, tulokseen ja ilman uusia mutkia ja valtiokin saisi umpisolmujen purkamisen korvikkeeksi lisää verotuloja kun keikkatyötkin kävisivät mahdollisiksi, ja joilla työtön saattaisi saada jalkansa vakituisenkin työpaikan oven väliin. Se tietäisi satoja markkoja selvää rahaa, eikä tarvitsisi pohtia sen vaikutusta ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.
Ei perusturvan suuruus valtion varoja tuhlaa. Sen pienuus sen tekee. Jos säästetään perusturvassa päivä kerrallaan, maksetaankin sen tarpeen pitkittymisessä moninkertaisesti vuosia kerrallaan. Suomessa on tällä hetkellä jo noin 155 000 työmarkkinatuen saajaa, ja määrä vain kasvaa koko ajan.
Niillä keinoillahan se ns. köyhyysongelma on noin 3-5 viimeksi kuluneen vuoden aikana aiheutettu eikä sille loppua näy, ja siihenkin sitä poliittista tahtoa on löytynyt. Kokeilkaapa, päättäjät, sitä samaa tahtoa taas, mutta toiseen suuntaan. Ei se satu. Työttömyys tosin saattaisi laskea. Vai sekö se ongelma onkin?
Ulrika Juselius, Kuru