Työttömien terminaalihoitoa

Teksti koskee hallituksen esitystä HE 161/2001 vp ja työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan mietintöä 11/2001 vp. Kysymyksessä ovat lait työvoimapalvelulain 1005/1993, työttömyysturvalain 602/1984, työmarkkinatuesta annetun lain 1542/1993 ja työllisyyslain 275/1987 muuttamisesta ja ne ovat astuneet voimaan 1.1.2002.

Tämä vastine on lähetetty työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnarille ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Marjatta Vehkaojalle 8.1.2002, myöhemmin myös työllisyystyöryhmän kaikille 12 jäsenelle ja muutamalle muulle. Mielenkiintoista on, että lehdissä näistä 'uudistuksista' ei mainittu sanaakaan. Vielä kaksi vuotta sitten työvoimapoliittiset 'toimenpiteet' kirvoittivat runsaasti innoittuneita otsikoita.

Teksti on pääasiassa Menneen maailman strategioiden toisintoa, tiivistelmää ja yhteenvetoa, mutta sisältää myös uudempaa ja päivitettyä tietoa. Niinpä tekstin taulukot ja graafit poikkeavat hiukan entisestä työmarkkinatuen pikkuruisten korotusten seurauksena, mutta ovat vielä markkoina eivätkä euroina. Muutos ei kuitenkaan huimaa päätä eikä muuta maailmaa. Kun tässä tekstissä puhutaan laskelmista, ne tarkoittavat nimenomaan tämän tekstin taulukoita, jotka on upotettu tekstiin, eivätkä Menneen maailman strategioiden laskelmia, jotka on sijoitettu erikseen. Tähän WWW-versioon on lisätty myös muutamia linkkejä Menneen maailman strategioihin ja joitakin ajankohtaisia pop-up -viitteitä.

Teksti ei ole suoraan sijoitettavissa mihinkään tiettyyn kuntaan tai työvoimapiiriin, vaan käsittelee asioita yleisellä tasolla. Todennettavuuden takia laskelmien ja graafien esimerkit on kuitenkin otettu II kalleusluokan paikkakunnalla asumis-, työmarkkina- ja toimeentulotukea saavan yksin asuvan kokopäiväpalkkatyöttömän elämästä.

Linkkejä, sitaatteja ja käytöstä poistettuja pop-uppeja on lisätty jälkikäteen tekstilaatikoihin, mutta muut ajankohtaiset ja päivitettävät täydennykset ja lisäykset ovat pääasiassa varsinaisissa pamflettiteksteissä, jotka ovat navigoinnissa vihreitä. Tekstissä mainittu yhdistelmätukityö muuttui vuoden 2006 alusta ns. palkkatukityöksi.

Tiettävästi ainakaan yksi muista tämän tekstin noin 2002 tienoilla lukeneista ei ole toipunut siitä vieläkään vuoteen 2010 mennessä tulkittuaan sitä henkilökohtaisella tunnetasolla perusmerkityksin, ja muuan toinen on hankkinut rasitusvamman vielä 2010 tienoilla, vaikka teksti onkin tekstilingvistisesti melko neutraali. Lukijalle-tekstin mukaan

Työttömien terminaalihoitoa

Yhteenvetoa
Lehtien kertomaa vuosien varrelta
Lakiuudistuksista ja työttömyyden / työttömien tuotteistuksesta

Lakiuudistusten tulos
Perustuslaillista segregaatiota
Kannustusta ja 'kannustusta'
Työttömän tuotteistuksesta
Työttömistä toisia merkityksiä
'Joutenoloa'
Aktiivi ja passiivi
Yksilöllistä ja harrastusluontoista

Työnhaun kustannuksista ja toimeentulosta vuoden 2001 luvuilla

Perusosa vs. todelliset käyttövarat
Toimeentulotukilaskelma vuonna 2001
Ensin rahat, sitten oma elämä
Keikkatyön 'harrastusluonne'
20 % ns. etuoikeutetun tulon vaikutus 'tonnin keikkaan' vuoden 2002 luvuilla
Matkakustannuksilla miinusmerkkisiä markkoja
Pätkiä, silppua, työsuhdeirtolaisia

Työnhakuesimerkki marraskuussa 1999

Kaivuukeppi ja karhuntalja
Pystyyn marinoitu pitkäaikaistyötön
Yhdistelmätuki vuosina 2000 ja 2001 pelkkiin tukiin verrattuna
Pois tilastoista, pois luukuilta, pois jaloista

YHTEENVETOA

Asumistukeen vaikuttavan säännöllisen tulon yläraja oli 2 000,00 jo vuonna 1994, sitä ennen jopa 5 000,00 ja vuoden 2000 joulukuussa se pudotettiin vain 1 000,00 markkaan. Työttömyysturvaa on leikattu sovitellulla päivärahalla vuodesta 1997 ja toimeentulotukea tuloja 21,5 päivän mukaisiksi kasvatettuina ja menoja asumiskulujen 7 % omavastuulla vähennettynä vuodesta 1998. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotukset haihtuvat ennen toimeentulotuen saajalle ehtimistään näihin laskennallisiin kiemuroihin eivätkä tuo pelkällä työmarkkina- ja asumistuella elävällekään mitään merkittävää muutosta. Myös tukitöiden palkat laskettiin tukien tasalle, karensseja lisättiin ja pidennettiin, ansiosidonnaiselle päivärahalle paluu siirrettiin kymmenen kuukauden päähän (josta se nyt lopultakin on siirtymässä hiukan takaisin päin kahdeksan kuukauden kohdalle). Sitä kaikkea on kutsuttu kannustukseksi. Kuin 20-luvun mafiosot, jotka 'kannustukseksi' rusikoivat velallisiaan.

Sillä on saatu köyhyysongelma, kasvavat ruokajonot, EU:n ruoka-apu, tilastollisia illuusioita, satojen miljardien lasku, ilmiö jota päättäjät kutsuvat 'syrjäytyneisyydeksi' tai 'mielenterveyshäiriöiksi', keikkatöiden mahdottomuus ja työttömyyden pysyvyys. Sitä on selitetty mm. kysynnän ja tarjonnan lailla ja myytillä työttömien työhaluttomuudesta, jonka 'totuutta' ei näytetä edes haluttavan kyseenalaistaa. Se näyttää olevan 1.1.2002 voimaan tulleiden lakiuudistustenkin pohjimmainen motiivi.

'Työhaluttomaksi' tuotteistus alkoi jo vuonna 1992 kun työministeriö oli laatinut ohjesäännön työttömälle sallitusta ajankäytöstä: työtön sai tehdä pihatöitä, oman asunnon korjaustöitä, lumitöitä, sienestää, metsästää ja marjastaa. Siinä kaikki. Työttömän piti olla työmarkkinoiden tavoitettavissa yötä päivää ja palkatonkin työ oli ehdottomasti kiellettyä. Työmarkkinoita vaan ei näkynyt. Toimittaja kutsui 12.11.1992 HELSINGIN SANOMIEN kolumnissaan otsikolla "Lumenluonti sallittu" ohjeita "vääristyneeksi vallankäytöksi, kun erilaiset asiantuntijat ja viranomaiset alkavat sanella, mikä on elämässä oikein", mutta sen koommin ei juuri kukaan ole asettanut niitä kyseenalaiseksi. Paitsi tietysti työttömät.

Työmarkkinoita ei ole vieläkään näkynyt, mutta siitä huolimatta sama karenssibuumi jatkuu - ei kuitenkaan enää työmarkkinatavoitettavuuden vaan 'syrjäytymisen estämisen' nimissä - ja yhä edelleen viranomaiset sanelevat "mikä on elämässä oikein".

Asumiskustannuksiin lisättiin toimeentulotukilaskelmassa 7 % omavastuu vuonna 1998 'kannustukseksi' muuttaa halvempiin asuntoihin, mutta vasta nyt on havahduttu huomaamaan, että niitä halvempia asuntoja ei edes ole (siitä siis ei voitu ottaa selvää ajoissa, eikä edes puhua asiasta suoraan, vaan se annettiin ymmärtää kaarrellen psykodraaman keinoin tyyliin arvaa-mitä-ajattelen). Asialle ei kuitenkaan ole tehty toistaiseksi mitään, vaikka köyhyysongelmaa onkin viime vuosina pidetty kovasti esillä ja kiistelty siitä, mitä se oikein mahtaa tarkoittaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä 41/2001 vp sivulla 3 valiokunta vasta esittää, että asumiskulujen omavastuun tarkoituksenmukaisuus täytyy "selvittää ja harkita sen uudistamista". Montakohan vuotta ehtiikään kulua työttömiä karenssoiden, ennen kuin havaitaan, että työpaikkojakaan ei ole eikä työttömällä varaa sellaisen hakemiseenkaan? Työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välillä ei näytä olevan minkäänlaista yhteistyötä, vaikka toisin annetaankin ymmärtää.

Se on vain yksi esimerkki siitä, miten vahva on tiedostamaton taipumus vaihtoehdoitta puolustaa jo ammoin urautuneita käsityksiä, näkemättä että olosuhteet muuttuvat, ja vaikka päinvastaisestakin on todisteita, ja millaisella etananvauhdilla radikaalin muutoksen tarve hiipii tajuntaan. Siinä 'vauhdissa' työtön on pelkkä luku, prosenttiyksikkö, keskiarvo, mediaani, frekvenssikäyrän piste, joiden takaa ei inhimillisiä tragedioita tai komedioita erota.

Tässä kohdassa sopisi muistuttaa kaikkia hallituspuolueita 15.4.1999 hallitusohjelmasta *), jonka mukaan

" - - keskeisenä painopistealueena on edistää toimia, joilla ehkäistään ja vähennetään vakavia köyhyysongelmia, syrjäytymistä ja huono-osaisuuden kasautumista. - - Hallitus selvittää sosiaaliturvan uudistamista, erityisesti ensisijaisen ja viimesijaisen sosiaaliturvan tasojen yhteensovittamista. - -"

Käytännössä suunta on ollut tähän asti täsmälleen päinvastainen. Pääministeri Paavo Lipponen totesi HELSINGIN SANOMISSA 30.12.2000, että "kaikkien kansalaisten on päästävä hyvinvoinnista osallisiksi", mutta opetti samassa lehdessä jo seuraavana päivänä, että "lamasta on toivuttu, mutta lamatalkoot jatkuvat" ja kutsui köyhyysongelman ääressä jahkailun kritisointia myöhemmin populismiksi (HELSINGIN SANOMAT 17.3.2001). Radion uutisten 29.12.2000 mukaan perusturvan puutteiden kartoittaminen onkin suunnitteilla vasta joskus vaalikauden loppupuolella. Keskeinen painopistealue? Mitään kiirettä ja todellista intoa ei siis ole ennen seuraavien eduskuntavaalien aattoa.

Nyt hallituksen esityksessä HE 161/2001 vp ja työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan mietinnössä 11/2001 vp sana kannustus on mainittu yhteensä 68 sivulla yhteensä 11 kertaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 41/2001 vp ja HE 155/2001 vp panivat yhteensä vain 14 sivullaan paremmaksi: 13 kertaa. Mitähän siitä tällä kerralla seuraa?

LEHTIEN KERTOMAA VUOSIEN VARRELTA

Jo 31.8.1995 kirjoitti hämeenlinnalainen työtön HELSINGIN SANOMISSA seuraavasti:

"Hallituksen pitäisi julkisesti luvata kaksi asiaa. Että työttömien syyllistäminen loppuu heti. Ja että työttömyyden parhaita asiantuntijoita - työttömiä - aletaan aktiivisesti kuunnella omaa työttömyyttään koskevissa asioissa. Jos nämä lupaukset annetaan ja pidetään, käsitys siitä, että työttömillä on löhövirus, vaihtuu pian käsitykseksi siitä, että työttömillä on aivot. Silloin ollaan päästy jo alkuun. Silmät ovat auenneet."

Ja 29.5.1998 muuan työtön ILTA-SANOMISSA:

"Alensitte toimeentulotukea sillä perusteella, että tuen alennus kannustaa menemään olemattomiin työpaikkoihin. - - Tuloni ovat nyt niin pienet, että loppukuusta rahat riittävät juuri ja juuri ruokaan eivätkä mihinkään muuhun. - - Niinpä nyt entisen kokoaikaisen työnhaun tilalla voin hakea työtä vain alkukuusta."

21.1.2000 pitkäaikaistyötön arkkitehti Ritva Sario HELSINGIN SANOMISSA:

"Todellisia työttömyyden syitä selvittämään ja poistamaan asetettakoon toimikunta, joka koostuu muidenkin ministeriöiden edustajista; kaikkiahan työttömyys koskettaa. Psykologin konsultointikaan ei olisi haitaksi, sillä työttömäksi jääminen on iso kriisi! Työryhmän asiantuntemusta voisi lisätä selvityksen teko työttömyyspäivärahaa vastaavalla palkalla."

ILTA-SANOMISSA 11.2.2000 kun uudeksi työministeriksi oli ensin valittu Virpa Puisto: *)

"Jos työttömyyskysymyksen lopullinen ratkaisu olisi pelkkä käskytysasia, Puisto hoitelisi maahan täysyöllisyyden ensimmäisen ministeripäivänsä aamupalaverissa."

Ja toistamiseen ILTA-SANOMISSA 12.2.2000: *)

"Ministerivitjaan nousi myös uusia naamoja, kun sdp:n eduskuntaleirin apukomendanttina kunnostautunut Virpa Puisto ryhtyy toteuttamaan työttömyyskysymyksen lopullista ratkaisua."

HELSINGIN SANOMISSA 25.8.2000 julkaistiin hyvin lyhyesti ja huomaamattomasti yhdellä palstalla kotimaan uutisten viimeisellä sivulla kuolinilmoitusten vieressä uutinen Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksesta:

"Tuoreen tutkimuksen mukaan noin 30 prosenttia työttömistä ei haluaisi saada töitä. Tästä määrästä kuitenkin yli puolet on jo pyrkimässä eläkkeelle. Monella on myös jokin sairaus tai vamma. Vain neljä prosenttia työttömistä ilmoittaa, ettei töihin meneminen ole heille taloudellisesti kannattavaa, todetaan yhteispohjoismaisen tutkimushankkeen Suomen osuudessa. - - 'Luulen, että työttömyysturvan porrastuksilla pystyttäisiin työllistämään suunnilleen taksikyydillinen ihmisiä Suomessa. En todellakaan pysty ottamaan kauhean vakavasti tällaisia ehdotuksia', Ervasti [Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti] sanoi. - - Työttömät kokevat taloudelliset vaikeudet vakavimpana ongelmana. Itsetunto-ongelmat koskevat nuoria työttömiä enemmän kuin iäkkäitä. - - "

Virallisten lukujen mukaan tuo 4 % lienee jossakin 10 000 molemmin puolin. Ts. ne työttömyysturvalla 'lomailevien' työttömien sankat joukot ovat vain päättäjien omissa päissä.

Ja vielä HELSINGIN SANOMISSA 13.11.2000 väitöskirjaesittely otsikolla "Syrjäytyminen uhkaa pitkäaikaistyötöntä":

"- - pitkäaikaistyöttömyyden seurauksia on hoidettava eriytetysti ja joustavasti, työtä on jaettava ja kansalaispalkkaa mietittävä."

Väitöskirja tarkastettiin Kuopion yliopistossa 11.11.2000. Sosiaalipolitiikan tutkimus oli tehty Kainuun Suomusjärvellä, missä lähes puolet pitkäaikaistyöttömistä oli luokiteltu ns. syrjäytyjiin, kuka mistäkin syystä.

Muuan työtön HELSINGIN SANOMISSA 22.3.2001

"Pääministeri Paavo Lipponen perustelee sitä, ettei työttömyyspäivärahaa voi korottaa sillä että se olisi kannustimena työttömille. Kannustimena mihin? Aivan kuin me työttömät voisimme valita, käymmekö työssä vai olemmeko työttömiä. Emme voi. Ainoa vaihtoehto on olla työtön. Tuntuu käsittämättömältä, ettei Lipponen muka tiedä todellista tilannetta."

Aika lohduton ajatus. Vielä lohduttomampi olisi se, että tietää.

Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön vuosikokouksesta Kajaanissa HELSINGIN SANOMISSA 31.3.2001:

"- - työttömyyden perussyynä ei ole työttömien työhaluttomuus vaan sopivien työpaikkojen puute. - - jos oikeaa työtä ei ole, työttömälle on annettava mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Tulevan työllistymisen kannalta olisi myös välttämätöntä korottaa työttömän toimeentuloturvaa. - - Järjestön mielestä työttömät pakotetaan työn sijasta erilaisiin 'aktiviteetteihin', joista osa pikemminkin heikentää kuin parantaa mahdollisuuksia työllistyä. - - Samoin työministeriön työllistämisohjelma 'Toinen aalto' tulisi asettaa kriittiseen tarkkailuun."

Nyt se Toinen aalto sitten vyöryy tsunamin lailla yli kuin työtä käskettyä. Työttömyyttä säilyttävänä, toimeentuloa tuottamattomana, elämää hallitsevana, aktivoiden passivoivana.

Myös HELSINGIN SANOMISSA 9.5.2001:

"'Zyskowiczin puheissa on jäänyt kannustavuus ja aktivointi päälle. Luulisi, että kaikki ovat jo havainneet sen, että enää ei ole ongelma se, että olisi työhaluttomia ihmisiä. Ongelma on, mistä saataisiin töitä vielä työttömille ihmisille' sanoo vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Ojala. 'Kun jatkuvasti vedotaan kannustusongelmaan, ollaan hakoteillä. Tosiasia on, että työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat liian alhaiset.'"

Ja HELSINGIN SANOMAT pääkirjoituksessaan 31.10.2001:

"Pyrkimykset kannustaa ihmisiä työhön näyttävät vain tuoneen ruokajonoihin 70 000 - 80 000 uutta kävijää vuodessa."

Ts. kumma kun pyykki ei kuiva, vaikka sitä koko ajan kastellaan!

Muuan merikarvialainen työtön ILTA-SANOMISSA 31.10.2001:

"Viime vuosikymmenen lopussa tuloloukkuja poistettiin. Ansiosidonnaiselta päivärahalta pudonneen työttömän asemaa 'parannettiin' leikkaamalla yhteiskunnan avustuksia ja lisäämällä omavastuita. Työhön oli tarkoitus 'kannustaa' sovitellulla työmarkkinatuella, siis sillä, että jokainen tienattu markka pudottaa 50 pennillä Kelan tukea. Seurasiko ryntäys pätkätyömarkkinoille? Ei, vaan lyhyistä keikoista kieltäydytään nyt kokonaan, kun työtön ei enää voi ansaita edes 750 markkaa kuukaudessa menettämättä työttömyysavustustaan."

3.11.2001 haastateltiin HELSINGIN SANOMISSA Turun yliopiston professori Jorma Kalelaa ja STAKESin tutkija Matti Heikkilää otsikolla "Nousukausi synnytti uuden alaluokan":

"Heidän sosiaaliturvaansa leikattiin viime vuosikymmenellä noin sata kertaa. - - Turvallista elämää viettävät työssä käyvät naapurit vahtivat, etteivät he vain saa mitään liikaa. Jos heille esittää muutaman markan korotuksen minimitoimeentuloon, töissä olevat vastustajat huutavat koko kansan työmoraalin romuttuvan. - - Toivon lisäksi pitkäaikaistyöttömiltä puuttuu rahaa. Heidän tulonsa ovat jopa laskeneet vuoteen 1991 verrattuna. - - Köyhyys on heidän osansa likimain pysyvästi. - - Monet sanovat etteivät voi mennä työpaikkahaastatteluun, koska heillä ei ole varaa ostaa siistejä vaatteita. - - Tutkijakaksikon mielestä pitäisi kuitenkin pohtia, voisiko kansalaispalkka tai kansalaistulo olla ratkaisu köyhyyteen. Pitäisikö päivärahoja ja muuta sosiaalitukea korottaa?- - Työttömiä alettiin valvoa ja suorastaan kytätä entistä tiukemmin. - - Heikkilän mielestä köyhyyden poistaminen on ihan käsittämättömän vaikeaa. Pohjimmalla olevien turvan vähäinenkin korottaminen kohtaa kaikki taloustieteen kritiikit."

Epäilenpä, että jos kansalaispalkka ikinä toteutuu, se on punottu niin täyteen juonia, että siitä ei olisi enää hyötyä kenellekään ja siitä paljastuisi pelkkä ilmaisen työvoiman rekrytointikeino, tarkoin säännelty lasikattoinen umpio, jossa ei olisi enää tilaa eikä varaa kehitellä mitään omia juttuja sen enempää kuin tämänhetkisellä perusturvallakaan.

ILTA-SANOMAT pääkirjoituksessaan 7.11.2001 yritysten henkilöstöpolitiikasta:

"Vahinko on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, jos yritysten toimintaympäristö on muuttunut sellaiseksi, ettei niillä ole hengissä selvitäkseen muita mahdollisuuksia kuin henkilöstökulujen raju leikkaaminen. Talouspolitiikan pitäisi aina olla kaukaa viisasta. Silloin jälkiviisaudelle jäisi vähemmän tilaa."

Ja HELSINGIN SANOMAT 16.11.2001 otsikolla "Tukityöllistämisen vaikutukset ehkä jopa nolla":

"- - yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Simo Aho sanoi torstaina, että työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset ovat hänen tutkimuksensa valossa 'vaatimattomia, ellei peräti nollissa.' - - Kuntien ja valtion tukitöihin sijoitetut työllistyivät myöhemmin normaaleille työmarkkinoille jopa viiteryhmää heikommin. Viiteryhmään kuului työttömiä, jotka eivät olleet sijoitettuina tukitöihin."

Viiteryhmä tarkoittanee vertailuryhmää. Toimittajan ajatusvirhe?

Seuraava ote liittyy myös välillisesti työttömyyteen, koska se kuvaa osuvasti tämän päivän 'bränditrendiä' ja ilmapiiriä. ILTA-SANOMAT 20.12.2001 TV-visailujen lopettamisesta elokuva- ja tv-tieteen professori Veijo Hietalan sanoin:

"Mediaseksikkyys on päivän sana. Se tarkoittaa mm. menevyyttä, riskejä, elämyksiä, vaaraa ja jännitystä. - - Trenditietoiset ihmiset samaistuvat mieluummin ahneutta ja itsekkyyttä säteileviin visailijoihin ja uhkapelin henkeen kuin junttimaisiksi koettuihin vanhoihin ohjelmiin."

Työtön ei liene kovin 'mediaseksikäs', vaikka riskejä, elämyksiä, vaaraa ja jännitystä riittääkin yllin kyllin. Myös nopeus, tehokkuus, kulutus ja kilpailukyky ovat tämän päivän sloganeita, eikä laadulla ole enää merkitystä. Siitä 'syrjäytymistä' voisikin hyvällä syyllä pitää paremminkin ansiona kuin haittana.

Edellisenä päivänä, 19.12.2001 HELSINGIN SANOMIEN mukaan Vantaan kaupunginvaltuustossa ilakoitiinkin jopa sitä, että Vantaan kaupungin koulutuspoliittisesta "ohjelmasta on poistettu maininnat lasten erityislahjakkuuksista ja lahjakkaiden lasten tukemisesta." Uutinen oli otsikoitu "Syrjäytyneisyys ja lahjakkuus koulukeskustelun kiistoina". Ehkä siellä on helpompi samaistua otsikon syrjäytyneisyyteen kuin lahjakkuuteen -

Samoin HELSINGIN SANOMISSA jo 24.9.2000 julkaistun MDC Risc Internationalin tekemän asennetutkimuksen mukaan tärkeitä ovat nyt

"yksilöllinen nautiskelu, hauskanpito, kulutus, raha, status ja ulkonäkö, tunnekokemukset, kivat fiilikset, elämykset ja irtiotot".

Siis ei mitään kausaalista ja pitkäjännitteistä, lineaarisesti imperfektin ja futuurin sisältävää jatkuvuutta, analyysiä, pohdintaa ja pysähtymistä edellyttävää. Ainoa aikamuoto sillä stagella on nyt: tällä sekunnilla, tällä klikkauksella, tässä sekunnin murto-osassa, heti.

LAKIUUDISTUKSISTA JA TYÖTTÖMYYDEN/TYÖTTÖMIEN TUOTTEISTUKSESTA

Lakiuudistusten tulos

Vain vuosi sitten vitsailin, että karenssihuumassa tulee vielä työnhakukin karenssoitua. Nyt sekin ihme ja kumma on sitten tapahtunut. Vaikka raha ei lähtökohtaisestikaan riitä työnhakuun - mikä on poliittisten päätösten tulos - niin se tahdotaan silti tehdä riippuvaiseksi nimenomaan työnhausta. Työnhausta siis on tekeillä pelkkä standardoitu askelkuvio, jonka ainoa mainittu potentiaalinen päämäärä on karenssi, koska työpaikkoja ei kuitenkaan ole. Ja jos on, ei niihin palkata työttömiä, vaan sellaisia, joilla jo on työpaikka. Se myönnetään myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön 40/2001 vp (HE 155/2001 vp) sivulla 4: "Työpaikkoja on liian vähän." Uutisetkaan eivät kerro työpaikasta ja toimeentulosta, vaan siitä millä keinoin karenssi on mahdollinen. Se onkin usein kuin pääuutinen.

Päätöksiä perustellaan tyypillisesti aina kunkin uuden todellisen tai oletetun seurauksen ääreltä. Ehtimiseen uutta kudosta kerros kerrokselta entisen päälle, vaan ei todellisen syyn jäljittämistä, ei entisen korjaamista eikä ajantasaistamista. Työvoimahallinto vain toistaa toistamasta päästyään samoja vanhoja, jo tuloksettomiksi havaittuja strategioita. Se muistuttaakin lähinnä hölmöläisen paidan kaula-aukon tekemistä ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja tukien verkko on jo niin mutkallinen, että sinne eksyisi hämähäkkikin.

Todennäköisesti lakiuudistuksista seuraakin vain runsaasti karensseja, aivan niin kuin nuorille, joita 'kannustellaan' turhiin hakuihin vääriin oppilaitoksiin työmarkkinatuen hinnalla. Työllistymistä ne eivät edistä.

Lakiuudistukset eivät siis käytännössä tuo mitään muuta muutosta kuin taas yhden uuden keinon lisää karenssin hankkimiseksi ja työttömän 'kyttäämiseksi' (ks. HELSINGIN SANOMAT 3.11.2001), eli taas uuden tuotteistavan piiloviestin muutenkin palkkaushaluttomille työnantajille siitä, miten työttömät eivät viitsi edes hakea töitä (tekemisestä puhumattakaan), ellei heitä siihen kepein ja karenssein pakoteta. Karenssi onkin kautta linjan se päällimmäisin ja näkyvin punainen lanka. Jokin laadultaan kehno tai ilmeisen tulokseton tarvitseekin turvakseen uhkan. Laadukas ja haasteellinen innostaa ja motivoi muutenkin. Onko siis otettu huomioon, miten paljon se kasvattaa kuntien toimeentulotukimenoja, jos ne joutuvat kustantamaan varattomien työttömien turhaksi tiedetyn työnhaun? Työpaikkoja se ei kuitenkaan lisää, eikä työnantajien päitä käännä.

Pörssiyhtiöt haluavat päästä turhasta kustannuserästä, tuotannon varaosista eli työntekijöistä osakkeenomistajien hyväksi ja pienemmät yritykset mallin mukaan muuten vaan perässä tulosta tekemään. Siitä on taas uutena hyvänä esimerkkinä Summan paperitehtaan yhden paperikoneen sulkeminen vuoden kuluttua: työ siirtyy Belgiaan ja 200 työntekijää kortistoon (HELSINGIN SANOMAT 13.12.2001). Työttömyyden ongelma löytyy mieluummin työnantajien suunnalta ja yhteiskunnan tilasta, globaalista taloudesta, eikä sen loogisesta seurauksesta eli työttömistä itsestään. Mitä enemmän työttömiä 'kannustellaan' johonkin, jota ei edes ole, sitä ylittämättömämmäksi kasvaa kuilu työttömyyden ja työllistymisen - toimeentulon - välillä.

Perustuslaillista segregaatiota

Mielenkiintoinen oikeutus karensseille löytyy perustuslakivaliokunnan lausunnon 43/2001 vp kannanotosta sivulta 2 (samoin HE 161/2001 vp s. 23), jossa pohditaan perustuslain 19 §:n 2 momentin takaamaa oikeutta perustoimeentuloon myös työttömyyden aikana: "Perustuslaki ei sinänsä estä asettamasta ehtoja perustoimeentuloa turvaavan etuuden saamiselle." Siis perustuslaki takaa perustoimeentulon, mutta mikään ei kuitenkaan estä olemasta takaamatta sitä? Mitä pitäisi ajatella laista, joka samalla sekä kieltää että käskee? Se siis ei koske työttömiä ollenkaan ja niin ollen työttömät ovat lainsuojattomia. Sana sinänsä on myös tekstilingvistisesti mielenkiintoinen. Se jää odottamaan mutta-varausta. Jatketaan siis lausetta: mutta onko se eettisesti oikein?

Perustuslain 22 §:n mukaan "julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen", mutta julkinen valta näyttää paremminkin romuttavan niitä. Työttömyyshän ei kuitenkaan ole 23 §:n mukainen poikkeustila "aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana."

Sitä paitsi karenssit vain tuhlaavat valtion varoja, koska ne mm. haittaavat ja hidastavat elämän etenemistä ja siten pitkittävät tukien tarvetta, kasvattavat köyhyysongelmaa ja ruokajonoja, ovat psykologisesti harhaisia ja niiden kohde on väärä: työttömiä ei kannata aktivoida, patistella, kannustella ja karenssoida silloin jos päättäjien itsensä jättimäisiksi määrittämien työssäkäyntialueiden kuntien välillä ei ole edes liikenneyhteyksiä tai kun työnantaja on passiivinen. Työtönkin välttyisi parhaiten karensseilta vain yksinkertaisesti tekemällä niin kuin käsketään, ts. olemalla passiivinen.

Toisaalta HE 155/2001 vp laiksi toimeentulotuesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta, sen yleisperustelujen kohdassa 1.1, Lainsäädäntö ja käytäntö, sanotaan seuraavaa:

"Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jonka tulee aina turvata vähintään välttämätön toimeentulo. - - tavoitteena on ollut, että tuen sisältö ja taso ovat laajemmat kuin perustuslaissa tarkoitettu välttämätön toimeentulo."

Työttömyyden pysyvyys on poliittisten päätösten tulos, mutta sitä laskua maksamaan on pantu työttömät itse. Työttömyyttä ja toimeentulottomuutta näytetään pidettävän työttömien henkilökohtaisena ominaisuutena ja persoonallisuuden piirteenä, osoituksena pahoista tavoista, eikä jostakin itsen ulkopuolisesta riippuvaisena olotilana. Niinpä karenssejakaan - jopa vapaa-aikaankin ulottuvia - ei voi pitää kuin pelkkinä ruotuun saattamisina, vähän niin kuin tuhman lapsen kotiarestina, mikä tietääkin jo vaipumista horrokseen, kunnes karenssi on ohi. Työttömyyttä niillä ei ratkaista. Oikeastaan niillä on päinvastoin merkitystä vain sen säilymiselle.

Kannustusta ja 'kannustusta'

Yritysjohtajien kannustinohjelmat toimivatkin siten, että jos-teet-näin-saat-optioita eli palkkion, mutta työttömien siten, että jos-et-tee-näin-saat-karenssin eli rangaistuksen. Tai jotakin muuta harmia. Jo ihan tavallinen koulupsykologia tietää, että ehdollistavan palkkio-rangaistus -menetelmän pitäisi kuitenkin oikeaoppisesti sovellettuna kohdistua aina samaan henkilöön, jolloin "palkinto lisää todennäköisyyttä, että yksilö tekee sitä, mikä tuotti palkinnon, rangaistuksen jälkeen hän on vastaavasti oppinut mitä ei tehdä" (Lehtovaara-Hagfors).

Sitä on käytetty menestyksellisesti mm. autististen lasten opetuksessa, siis sellaisten, joiden vuorovaikutuskyky ja kontaktipinta ulkomaailmaan on jotenkin häiriintynyt tai estynyt ja jotka siksi tarvitsevat rajumpia kontrasteja ja voimakkaampia palautteita.

Näin siis näytetään ajateltavan työttömistäkin. Kuitenkin palkkio kohdistuu valikoivasti vain yritysjohtajiin ja rangaistus yhtä valikoivasti vain työttömiin. Yritysjohtajia ei rangaista eikä työttömiä palkita. Yritysjohtajien kannustin motivoi ja houkuttaa, työttömien kiristää ja uhkaa, kuin susi lammasten vaatteissa. Ensin potkaistaan jalat alta ja sitten käsketään kävellä. Jos työvoima- ja sosiaalihallinnon päättäjät, tai päättäjät ylipäätään, milloinkaan puhuvat mitään mistään kannustuksesta voi olla varma siitä, että taas siellä tullaan ketunhäntä kainalossa ja labyrintin päässä odottaa vain uusi sähköisku.

Työttömän tuotteistusta

Ja koska työttömällä itsellään ei kaiken 'kannustelun' tuloksena ole enää rahaa työnhakuun, niin hänen on tyytyminen ja luottaminen siihen, miten muut häntä markkinoivat median kautta hänen puolestaan. Jos ajatellaan, että työtön on tuote, jota yritetään myydä työnantajille vain korostamalla sen kelvottomuutta ja antamalla siten mallia siitä, miten työttömiin sopii suhtautua, niin ei kannata kummastella kun kauppa ei käy.

Lisäksi työttömyyden ilmiönä on median mukaan kerrottu olevan joutenoloa, joutilaisuutta, toimettomuutta, laiskana olemista, kotiin ja sosiaaliturvan varaan jäämistä ja jättäytymistä, oleilua ja lomailua valtion kustannuksella ja työttömien kollektiivisesti homogeeninen työttömien armeija, joutoväkeä, massaa ja riesaa, jotka eivät kelpaa työnantajille. Näille fiksaatioille ovat myös työvoimapoliittiset toimenpiteet sanktioineen perustuneet jo vuosia kuin itseään toteuttavina ennusteina, eivätkä rehellisen palkkatyön ja rehellisen toimeentulon yksilölliselle tavoittelulle.

Työttömistä toisia merkityksiä

Kaikki työttömät eivät sovi ammattitaitoa ja erityisosaamista edellyttämättömiin käytännön tehtäviin, kaikki työttömät eivät edes ole ammattitaidotonta marginaalia, niin kuin työttömiä on yleisimmin luonnehdittu. Puhutaan ns. työttömyyden kovasta ytimestä ja rakennetyöttömyydestä, joilla tarkoitetaan pohjalle pudonneita ja sinne pudotettuja aivan kuin mitään muita ei olisikaan. Euroopan kova ydin - niin, ja hallituksen (ILTA-SANOMAT 13.3.2001) - sen sijaan mielletään huipulla olemiseksi. Työttömistä puhuttaessa käytetäänkin ihan toisia merkityksiä.

Tässä semanttisessa mielikuvan muodostuksessa on ansioitunut mm. Aaro Harju Uusi työ -projektista. Hänen mielestään talouskasvu on tarjonnut työpaikan koulutetuimmille ja työkuntoisille (talouskasvun on päinvastoin nähty vievän työpaikkoja, koska talous ei kasva, elleivät tuotantokustannukset laske). Työttömät sen sijaan (kaikki?) ovat liian iäkkäitä, eivätkä henkisesti ja fyysisesti kunnossa (ei kukaan?). Hän suosittelee kansalaisjärjestöissä yksinkertaista puuhastelua, jossa ei tarvita eksaktia osaamista (kaikille?) ja tietää joutilaisuuden tuovan vain ongelmia (kaikille?). Hänen ILTA-SANOMISSA 2.9.1999 julkaistun kolumninsa "Uutta työtä järjestöistä" mukaan työttömyyden suurin ongelma onkin vain tekemisen puute (kaikilla?). Aaro Harjun mainitsema turhautuminen ei kuitenkaan johdu niinkään tekemisen vaan toimeentulon puutteesta (ks. HELSINGIN SANOMAT 25.8.2000) ja tällaisista niputtavista lausunnoista, joista harva työtön tunnistaa itsensä. Työnantajille ne kyllä painuvat mieleen.

Työministeri Tarja Filatovin taas on kerrottu olevan sitä mieltä, että työttömät eivät rahaa tarvitsekaan, koska (perustelu) heillä on mielenterveys- ja alkoholiongelmia (kaikilla?). Mitä he sitten tarvitsevat, "psykiatrin ja baarikaapinko?" kysyi päättelyn logiikkaa kummastellut oululainen kirjoittaja kolumnissaan ILTA-SANOMISSA 12.5.2001. Ja juuri rahako niitä olisi alun perin aiheuttanut? Kukaan ei kuitenkaan ole ollut huolissaan hyvin toimeentulevien 'joutilaiden' mielenterveydestä jopa perustellakseen sillä poliittisia päätöksiä, työttömien vain, toimeentulemattomien työttömien. Rahalla taitaa sittenkin olla osuutta asiaan?

Työttömiltä itseltäänhän sitä ei juuri kysytä, ja jos kysytään, niin mikä olisi vastaus, kun

"- - jotkut ovat sanoneet suoraan, etteivät halua kommentoida esimerkiksi työvoimatoimistoon, koska karenssin uhka lisääntyy aika tavalla. - -" (ILTA-SANOMAT 19.10.2001)

'Joutenoloa'

Sanotaanhan, että jos työllinen on ns. 'jouten', se on luova prosessi, joka sisältää merkkejä rikkaasta mielikuvituksesta, ja josta järjestetään kursseja ja julkaistaan opaskirjoja. Mutta kun työtön on 'jouten' - joka median mukaan on työttömyyden syvin olemus - eli kun hänellä on kaikki maailman aika ajatella ja pohdiskella syy-yhteyksiä, kehittää itseään itseopiskellen ja kehitellä niitä luovia prosesseja, hänen sanotaan vetelehtivän, olevan laiska, työhaluton ja passiivinen, mistä lopulta seuraa ongelmia, mm. mielenterveyshäiriöitä (keskiajalla siitä väitettiin syntyvän kuppatautia). Silti työttömän kirjaamisen arvoiseksi oikeaksi aktiivisuudeksi ei yleisesti katsota mitään mikä ei ole ulkoa ohjattua, annosteltua ja karenssoitua, vaan kaikki omaehtoinen ja vapaa tekeminen luokitellaan säännöllisesti myös 'joutenolon', 'oleilun' tai 'toimettomuuden' - ellei peräti 'syrjäytyneisyyden' - piiriin kuuluvaksi, on se sitten miten produktiivista tahansa, ja josta työtön on kiskottava irti oikein hartiavoimin. Ei elämää työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolella!

Samalla kun suhtautuminen työhön, työttömyyteen ja toimeentuloon - varsinkin työttömien - on saanut melkein hysteerisiä piirteitä, on myös työnteon mielekkyys romahtanut suunnilleen laman tasolle. "Vaatimukset lisääntyvät eikä tuloksista palkita" kerrotaan HELSINGIN SANOMISSA 13.12.2001. Mielenkiintoista kehitystä. Sanoo sitten itsensä irti tai saa uuden työpaikan, niin vaihtaa vain toiseen samanlaiseen.

Aktiivi ja passiivi

Sivistyssanakirjan mukaan aktiivinen taas merkitsee "toimivaa, oma-aloitteista, tehokasta ja vaikuttavaa". Silloin aktivointi merkitsee jonkin tekemistä toimivaksi, oma-aloitteiseksi, tehokkaaksi ja vaikuttavaksi, jolloin tämän tekemisen suorittaa joku tai jokin sen tekemisen kohteen ulko- tai yläpuolella omista tai järjestelmän lähtökohdista standardoidusti ja normitetusti. Näin työttömät on vähä vähältä aktivoiden passivoitu vastaanottaviksi objekteiksi ja eristetty hädin tuskin elannon turvaavine taskurahoineen omiin yksinkertaisiin oppilaitoksiinsa ja toimeentuloa tuottamattomiin tukitöihinsä kuin yhdyskuntapalveluun. Päivähoitopaikkoihin, niin kuin työministeri Tarja Filatovkin on jo myöntänyt asian näkevänsä. Kaikki työttömät määrästä tinkimättä, laatuun katsomatta.

Pähkinänkuoreen voisi melkein tiivistää, että työttömän aktiivisuudeksi katsotaan se, mistä tulee karenssi jos sitä lakkaa tekemästä ja passiivisuudeksi se, mistä tulee karenssi jos sitä tekee. Työtön on työtön aina. Vapaa-aikakaan ei ole hänen omansa eikä sen systemaattinen käyttö hänen oma valintansa. Työttömän työaika on pyhitetty Kelalle tai ammattiliiton työttömyyskassalle, vapaa-aika työvoima- ja sosiaalihallinnolle. Kärjistettynä se merkitsee sitä, että työttömän elämä koostuu pelkistä pakoista, koska kaikki vapaaehtoinen on mitätöity. Ja kun näin on, ei työttömyyden syytä todellakaan kannata etsiä työttömistä itsestään tai heidän ammattitaidostaan. Se osoittaa vain samaa hölmöyttä, kuin kadonneen avaimen etsiminen katulampun alta vain siksi, että siinä on valoisampaa.

Yksilöllistä ja harrastusluontoista

Lakiuudistuksessa tosin korostetaan yksilöllisyyttä ja työnhakusuunnitelman tekoa tarpeen mukaan, kerran on mainittu työmarkkinavalmiuksien säilyttäminen jopa harrastusluontoisin keinoin (yleisperustelujen kohta 3.1, Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi, s. 12). Mutta "erikseen sovitut" ja "työnhakusuunnitelmassa määritellyllä tavalla", eivät siis spontaanit ja oivalluksenomaiset, odottamattomat uutta luovat projektit. Tuskinpa esimerkiksi omaehtoinen ammatillinen tai yleissivistävä iltaopiskelu lukioissa, kesäyliopistoissa tai yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa kuuluu näihin harrastusluontoisiin keinoihin - niistähän työttömät revittiin irti jo vuonna 1993, vaikka samalla alettiin korostaa koulutuksen merkitystä. Siinä herää taas kysymys elämänhallinnasta ja kuka sitä hallitsee.

Jo pelkkä ajatus siitä, että joku valvoo, latistaa itsenäisyyttä ja luovaa oivalluskykyä. David Bohm ja F. David Peat katsovat teoksessaan Tiede, järjestys ja luovuus (Gaudeamus 1992) luovuuden suurimmiksi esteiksi juuri ajattelun jäykät perusrakenteet, ja jos jokin projekti suunnitellaan, otsikoidaan, luetteloidaan, rajataan ja määritellään kovin tarkkaan, se

"harhauttaa huomiokykyä ja pitää sen alueella, jota ei koeta liian häiritseväksi. - - huomiokyvyn ulkopuolista sisältöä ei havaita." (Bohm & Peat, 1992, 222)

Näin saattaa käydä kovin yksityiskohtaisesti määritellyn, sovitun, säännellyn ja ajastetun työnhakusuunnitelmankin kanssa, varsinkin kun sen kaverina on karenssi. Suunnitelman ulkopuolisia mahdollisuuksia ei enää nähdä, jolloin koko suunnitelma keskittyy vain karenssin välttämiseen eikä jonkin todellisen tavoitteen saavuttamiseen. Niin päästäänkin vain ojasta allikkoon, sillä

"jos mieli on tinkimättömästi päättänyt saavuttaa tavoitteen tietyssä aikajärjestyksessä, luovuus estyy. Jos jollakulla on luovuuteen tarvittavaa kiinnostusta ja antaumusta, hän tuskin edes usein huomaa ajan kulkua." (Bohm & Peat, 1992, 232)

Vielä toisaalla:

"- - useimpien luovuus kutakuinkin tukahtuu sosiaalisissa mekanismeissa, esimerkiksi palkitsemisen ja rankaisemisen kautta." (Bohm & Peat, 1992, 253)

Mitä se yksilöllisyys sitten oikein tarkoittaa? Jonkin eliölajin tai esineryhmän satunnaista edustajaa, yhtä monista, siten jakamatonta, individuus, että sen tunnistaa kuuluvan joukkoon. Ei mitään suurta, säkenöivää persoonallisuutta, ominaisuuksillaan joukosta eroavaa erilaisuutta, vaan siihen sulautuvaa ja samaistuvaa. Siis yhdenmukaisuutta, tunnistettavuutta, leimaa ja kloonia. Ei kuulosta hyvältä.

TYÖNHAUN KUSTANNUKSISTA JA TOIMEENTULOSTA VUODEN 2001 LUVUILLA

Olen silkasta mielenkiinnosta tehnyt joitakin laskelmia ja graafeja vuoden 2002 työmarkkinatuen 8,00 korotuksen ja satunnaisen keikkatyön vaikutuksesta työmarkkina-, asumis- ja toimeentulotuella elävän työttömän talouteen. Liitän joitakin niistä tähän sellaisenaan, alkuperäisin eli toistaiseksi markkamääräisin luvuin. Siksi myös tekstissä puhutaan toistaiseksi markoista eikä euroista.

Graafi 2 ja laskelmat ovat vuoden 2001 todellisten lukujen mukaisia ja graafit 1, 3 ja 4 vuoden 2002 tulevilla luvuilla, joissa toimeentulotuen perusosa 2 108,00 II kalleusluokan paikkakunnalla perustuu arvioituun indeksiin 1.024. Tammikuun 2001 työmarkkinatuen korotuksen yhteydessä se oli 1.0395. Pankin palvelumaksun olen ottanut huomioon kiinteänä kuluna vuokranmaksun yhteydessä.

Laskelmien ja graafien luvut perustuvat omaan tilanteeseeni eli II kalleusluokan paikkakunnalla yksin asuvan kokopäivä(palkka)työttömän lukuihin, mikä kuitenkin antaa suuntaa antavaa vihjettä muillekin tapauksille. Työmarkkinatuen ennakonpidätys on 20 % ja yhdistelmätukityötulojen 12 %, LEL 4,7 %, työttömyysvakuutusmaksu 1 % ja ammattiliiton jäsenmaksu 1,6 % tammikuun 2001 tilanteen mukaan.
 

Laskelma 1. Lehdistö julkaisi 11.8.2001 tiedon 8,00/pv korotuspäätöksestä, jonka mukaan työmarkkinatuki tulee vuonna 2002 olemaan 135,00/pv. Toimeentulotueksi jää esimerkin mukaan 649,00 ja todellisiksi käyttövaroiksi asumiskulujen jälkeen 1 817,00/kk. Näin työmarkkinatuen 160,00/kk brutosta ja laajan perusosan 49,00 arvioidusta indeksikorotuksesta kertoimella 1.024 eli 2 108,00/kk kertyy yhteensä 177,00/kk netto, josta toimeentulotuen saajalle jää jäljelle 39,40/kk eli 1,31/pv ja omavastuut kasvavat 9,60. Noin 78 % korotuksista haihtuu matkalle. Ilman toimeentulotukea korotus on 128,00/kk netto eli 4,27/pv ja todelliset käyttövarat esimerkin suuruisten asumiskulujen jälkeen 1 168,00/kk. Korotus on haihtunut inflaatioon ja euroihin ja niiden pyöristyksiin jo ennen kun se on edes tullut voimaan.
 

Se, että työmarkkinatuki tulee olemaan euroina 22,75 €, eli korotus markkoina hiukan edellistä enemmän (korotus 8,27/pv ja yhteensä 135,27/pv), tietää toimeentulotukiasiakkaalle vielä penniä vähemmän päivässä ja 32 penniä vähemmän kuukaudessa eli 1,30/pv ja 39,08/kk. Toimeentulotukiasiakas olisikin tyytyväisempi, jos työmarkkinatukea päinvastoin laskettaisi ja vain perusosan indeksiä korotettaisi. Nyt korotus ei näy käytännöllisesti katsoen missään.
 

Graafi 1.

1. toimeentulotukiasiakkaan työmarkkinatuki nousee 128,00 netto, mutta samalla toimeentulotuki laskee 88,60 jolloin korotuksesta jää käteen
2. 39,40/kk netto eli
3. 1,31/pv kuukauden kutakin 30 päivää kohti
4. pelkkää asumis- ja työmarkkinatukea saavan työmarkkinatuki nousee 128,00/kk netto eli
5. 4,27 kuukauden kutakin 30 päivää kohti

Sosiaalityöntekijältä saamieni tietojen mukaan on Sosiaalityöntekijäin Liitto viime vuoden lopulla esittänyt mm. asumiskulujen 7 % omavastuun poistoa, mikä varsinkin suuremmilla ja korkeampien asumiskulujen paikkakunnilla nostaa omavastuuta sadoilla markoilla ja laskee siten käteen jääviä todellisia käyttövaroja. HELSINGIN SANOMIEN 1.12.2001 mukaan tosin ainakin Helsingissä on tulossa "roima korotus asumistukeen", mutta mitä hyötyä siitäkään on, kun toimeentulotuki kuitenkin vastaavasti laskee? Toimeentulotuki on todellakin viimesijainen mitätöidessään kaiken ennen sitä tapahtuneen.
 

Laskelma 2. Sitten kun edellisen kokoisilla summilla ryhdytään elämään käy seuraavasti. Taulukon menot ovat graafissa 2 samassa järjestyksessä, mutta summat pienuutensa vuoksi mainittu vain suurimmissa menoissa. Summat perustuvat Laskelma 1:n mukaan omaan tilanteeseeni ja menot ovatkin paljon suurempia isompien asumiskustannusten ja I kalleusluokan paikkakunnilla. Korkeammat asumiskulut kasvattavat omavastuita jolloin tulo jää satoja markkoja pienemmäksi. Ns. ennaltaehkäisevä toimeentulotuki kuitenkin saattaa helpottaa tilannetta ainakin joissakin kunnissa, mutta sekään ei edusta vapaavalintaista ja omaehtoista asioiden hoitoa. Tämä on kuitenkin se peruslähtökohta, jonka on alun perin oletettu toimivan jo sellaisenaan.
 

Tämä ei kuitenkaan ole tavanomaisen kuukauden tyyppiesimerkki, koska esimerkiksi sanomalehtilasku tulee kolmen kuukauden välein ja uusista takeistakin saattaa haaveilla (huom! haaveilla) ehkä kerran vuodessa, mutta usein ne korvaantuvat jollakin muulla samankokoisella odottamattomalla menolla ja joskus ne kaikki saattavat olla samanaikaisesti. Sitä paitsi ei työttömän, niin kuin ei työllisenkään, budjetti käytännössä toimi 10 pennin tarkkuudella, mitä toimeentulotukilaskelma kuitenkin edellyttää. Mutta jos Laskelma 1:n mukaisten asumiskulujen ja omavastuiden ja Laskelma 2:n mukaisten oletettujen ruokaostosten jälkeen jäljelle jäävällä vajaalla 600,00:lla kustannetaan toimeentulotuen perusosaan sisällytetyt muut laskut, vaatteet, kengät, suutari, pesula, parturi-kampaaja, osa terveydenhuoltoa, puhtaus ja kosmetiikka, kodinkoneet, sanomalehti, puhelinlasku, työssäkäyntialueen sisäiset matkat, kirjat, ammattitaidon ylläpito, TV-lupa, huvit, harrastukset ja odottamattomat kulut, niin lopputulos on väkisinkin miinusmerkkinen.

Perusosa vs. todelliset käyttövarat

"Toimeentulotuen riittävyyttä on selvitetty Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) laajassa Vähimmäisturvan taso -nimisessä tutkimushankkeessa. Yleiskuvana voidaan selvityksistä todeta, että toimeentulotuen perusosa riittää juuri ja juuri kattamaan erityyppisten kotitalouksien menot, jotka perusosalla on tarkoitus kattaa. Selvityksistä voi tehdä myös sen johtopäätöksen, että niukinta toimeentulotuen takaama kulutustaso on yksin asuvien kohdalla."

Ei. Siitä ei tutkimuksenkaan mukaan todellakaan riitä enää työnhakuun. Työttömiltä itseltään sitä ei näytetä kysytyn.

Nähtävästi tutkimuksessa ei ole otettu omavastuita huomioon ollenkaan. Perusosa saattaisi vielä riittääkin, mutta vain jokapäiväisiin "kotitalouksien menoihin" ja "juuri ja juuri". Perusosa ei kuitenkaan pysy kokonaisena asiakkaalle asti: siitä vähenevät ensin omavastuut (Laskelma 1:n esimerkissä 291,00) ja korkeampien asumiskulujen paikkakunnilla toimeentulotuessa huomioon otetun vuokran ylittävä osuus ja sen vielä suurempi 7 % omavastuu. Ei siis kannata olettaa, että asumiskulujen jälkeiset todelliset käyttövarat olisivat enää noin 2 000,00 ja mittailla sen riittävyyttä. Vain perusosa, toimeentulotukilaskelman apulukuna käytettävä laskennallinen suure, joka sisältää vielä myös laskennalliset omavastuut, on, mutta todelliset käyttövarat satoja markkoja sitä pienemmmät. Asiakaskaan ei elä laskelmassa vaan todellisessa elämässä.

Toimeentulotukilaskelma vuonna 2001

Toimeentulotuki lasketaan seuraavasti: (työmarkkinatuki / 20 x 21,5) + asumistuki - (asumiskulut - 7 % omavastuu) - perusosa - harkinnanvaraiset kulut = toimeentulotuki.
 

Laskelma 3. Työmarkkinatukea saavan yksin asuvan työttömän minimikulut sisältävä toimeentulotukilaskelma II kalleusluokan paikkakunnalla vuonna 2001. Laskennalliset keinot ovat suurentaneet tuloja todellista suuremmiksi ja pienentäneet menoja todellista pienemmiksi, mikä vastaavasti laskee toimeentulotukea ja asumiskulujen jälkeisiä todellisia käyttövaroja perusosaa pienemmiksi. Joissakin kunnissa asumiskulujen 7 % omavastuu lasketaan sekä vuokrasta että sähköstä, joissakin vain vuokrasta. Tässä laskelmassa siitä syntyisi 14,00 muutos lisää miinuksen suuntaan. Normivaje on summa, joka asiakkaalle maksetaan toimeentulotukena.
 

Todellisessa elämässä miinuksen puolelle onkin siirrytty jo ennen puhelinlaskua, jolloin on samantekevää mitä sen ulkopuolelle jää. Matkojen, harrastusten ja työnhaun hypoteettiset arviot siis eivät tule enää kysymykseen. Toimeentuleva suunnitteleekin tekemisiään siten, että "ei tänään, mutta huomenna", kun toimeentulematon joutuu suunnittelemaan siten, että "ei tässä kuussa eikä vielä ensi kuussa, mutta ehkä kahden kuukauden kuluttua". Tai ehkä ei vielä silloinkaan. Niin aika kuluu. Päättäjät kutsuvat sitä työttömän 'työhaluttomuudeksi', 'jättäytymiseksi sosiaaliturvan varaan', 'oleiluksi' ja 'joutenoloksi' ja kutistavat perusturvaa sen estämiseksi. Työtön itse kutsuu sitä eloonjäämisstrategiaksi.
 

Graafi 2.

1. menot Laskelma 2:n mukaan vuonna 2001
2. tulot Laskelma 1:n mukaan vuonna 2001

Jos pylväästä 2 vielä vähennetään Laskelma 1:n mukainen vuoden 2001 normivaje 737,60 saadaan työmarkkina- ja asumistukiasiakas ja miinusmerkkisiä markkoja jo noin 1 900,00 eli melkein valtion virallisen toimeentulominimin verran, korkeammilla asumiskuluilla tai 20 % karenssilla reippaasti sen ylikin. Sekin siis on saavutettavissa kun ei muuten niin nurkan takaa!

Näin on tehty kirkasotsaisesti leikkauksia 'syrjäytymisen estämisen' nimissä, ja kuntoutuksen, aktivoinnin, elämänhallinnan, kannustuksen, työtoiminnan, työllistymisen jne. jne. Mutta kuka oikeastaan on syrjäytynyt ja mistä? Onko kansa syrjäytynyt hallituksen aivoituksista vai hallitus kansan arkielämästä? Susirajan takana ollaan myös Kehätien eteläpuolella.

Ensin rahat, sitten oma elämä

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho kertoo Suomen sosiaaliturvan olevan Euroopan keskitasoa (HELSINGIN SANOMAT 29.10.2001). Kuitenkin Suomi on hintatasoltaan euroalueen kallein maa, mikä on taas päästy toteamaan myös eurovaluutan liikkeellelähdössä (HELSINGIN SANOMAT 4.1.2002). Käytännön eläjän näkökulmasta sosiaaliturva jääkin alamittaiseksi ja asenteelliseksi viritelmäksi, joka ei näe metsää puilta.

HELSINGIN SANOMISSA 22.2.2001 Perho perustelee, että

"vähimmäisetuuksien korottaminen siirtäisi suuren osan työmarkkinatuen saajista pois toimeentulotukiluukulta, mutta yhteensovituksen vuoksi tuen saajan elintaso ei lainkaan nousisi."

Hän siis käytti omaa entistä vikapäätöstään perusteluna sen seurauksien korjaamisen mahdottomuudelle, kun kysymyksessä oli perusturvan korotus, mutta se unohdetaan täysin kun on kysymys työmahdollisuuksista, vaikka tulos on aivan sama. Perho on itse ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa yhteensovitusta. Mikä siis estäisi myös sen purkamista? Se poliittinen tahto kenties? Sen sijaan saman uutisen mukaan

"hänen mielestään pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat ennen kaikkea elämänhalua ja -hallintaa parantavia aktivointitoimia sekä räätälöityjä sosiaali- ja terveydenhuollon ja työvoimahallinnon palveluja."

Niin, että joku toinen pääsee hallitsemaan työttömän elämää, asioita, tarpeita, tahtoa, ajankäyttöä ja jopa vapaa-aikaa, ja siten 'parantamaan' tämän elämänhalua? Siis jotakin tuottamatonta terminaalihoitoa, kun työtön tarvitsisi mieluummin rahaa vaikkapa siihen työnhakuun tai - vaikka viedäkseen ne kenkänsä suutariin.

Työttömät siis eivät tarvitsekaan työtä eivätkä varsinkaan toimeentuloa ja tilaa elää ja hallita itse omaa elämäänsä, vaan "ennen kaikkea" tunkeilevaa sosiaalipolitiikkaa. Karenssilla varmistettua. Näin oletusarvoisen 'taudin' hoito on osa itse 'tautia', ellei peräti sen aiheuttaja. Sitäkään tuskin on kysytty työttömiltä itseltään? Joillekin se saattaa sopia, useimmille ei. Suurin osa työttömistä on kuitenkin täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja odottaa työvoima- ja sosiaalipoliittisilta toimenpiteiltä järkeä, todellisuudentajua ja mahdollisuuksia. (ks. myös HELSINGIN SANOMAT 31.3.2001 *))

Stakesin tutkimusprofessori Matti Heikkilä KIRJATYÖ-lehdessä 27.4.2001:

"Suomessahan juuri usein perustellaan sosiaaliturvan alhaisuutta, että se kannustaa työhön hakeutumiseen. Suomessa on kuitenkin ennen kaikkea kysymys työpaikkojen vähäisyydestä ja myös iäkkäämpien työntekijöiden syrjäytymisestä. Kaikkiaanhan suomalaisen sosiaaliturvan taso ei ole korkea, mieluummin niukka. Jos ihminen elää perusturvalla, ei mitään kovin yllättävää voi sattua, ihminen on monella tapaa niukkuuteen sidottu. Ei Suomesta kovinkaan helposti saa mitään 'korkean sosiaaliturvan' maata, jota jotkut vieläkin puheissaan mainostavat. Kyllä todellisuus on jotakin aivan muuta, ikävä kyllä." (ks. myös HELSINGIN SANOMAT 22.3.2001 ja 9.5.2001 **))

Keikkatyön 'harrastusluonne'

Kun perusturva ei riitä, niin mikä neuvoksi? Työ? Koska vakituisia työpaikkoja ei ole, niin ainoa mahdollisuus olisi keikkatyö. Senkään hakeminen ei poikkea millään lailla kokopäivätyön hakemisesta, mutta sen todennäköisyys on suurempi. Niin kuin myös sen aiheuttamat byrokraattiset harmit. Vuonna 2001 (Laskelmaan 3 perustuen) se tuotti tuon em. yhteensovituksen vuoksi tappiota noin 1 800,00 brutto asti. Ensi vuonna mahdollisesti vähintään 20 % työtulosta toimeentulotuen ulkopuolelle vähennettynä saisi noin 2 000,00 bruttoon asti (esimerkki graafeihin 3 ja 4 on laskettu Laskelma 1:n pohjalta tasan 20 %:lla vuoden 2002 tulevilla luvuilla työmarkkinatuen koko 8,00 korotuksen jälkeen) muutamia satoja sellaisia markkoja, jotka vasta nollaavat omavastuita, eli päättäjien omien neljän vuoden takaisten päätösten seurauksia, toimeentulotukilaskelman tulojen 21,5 päivän laskutapaa ja asumiskulujen 7 % omavastuuta. 600,00 max-rajaa taas ei saavuta koskaan, koska toimeentulotuki ehtii lakata jo noin 400,00 kohdalla, ellei ole joitakin toimeentulotuessa huomioon otettavia suuria kiinteitä kuluja. Hyvä jos lakkaa, mutta päätöksen toimivuus käytännössä ei silti liene ihan loppuun asti ajateltu.

Tasan 20 % ns. etuoikeutetun tulon vaikutus 'tonnin keikkaan' vuoden 2002 luvuilla

Jos minä esimerkiksi sattuisin saamaan noin 1 000,00 keikkatyön Tampereelta, niin siitä näyttäisi jäävän käteen työtuloa noin 143,00 eli edes se 20 % (161,40 netto) ei olisi päässyt ehjänä perille asti, eikä mitään todellista tuottoakaan olisi vielä syntynyt.

Tässä on kysymys nimenomaan satunnaisesta keikkatyöstä, joka ei vielä vaikuta asumistukeen, eikä juuri verotukseenkaan, mutta jos tulo muuttuisi säännölliseksi nousisi myös veroprosentti ja asumistuki laskisi, mikä merkitsisi paluuta takaisin tukien piiriin, eikä mikään olisi muuttunut.
 

Graafi 3.

• nettotulo 807,00 (1 000,00 brutto) on
• vähentänyt 400,00 työmarkkinatukea, toimeentulotukea 264,02 ja omavastuita 142,98
• mitään todellista tuottoa ei tässä vaiheessa vielä näy
• asumistuki ei ole aivan niin vikkelä muuttuja kuin muut tuet, enkä siksi ole sijoittanut sitä graafiin ollenkaan
   

Matkakustannuksilla miinusmerkkisiä markkoja

Jos tämän em. hyvin hypoteettisen keikkatyön kävisi tekemässä parina päivänä Tampereella, mistä seuraisi matkakustannuksia noin 200,00 niin 1 000,00 markasta jäisi käteen jo noin 60 miinusmerkkistä markkaa. Millähän sen erotuksen kustantaisi, kun raha ei lähtökohtaisestikaan riitä? Kyllä sen saisi toimeentulotuessa, eikä se haittaa jos joku haluaa korvata työmatkakustannuksia, mutta toimeentulotuen ja muunkaan työttömyysturvan tavoitteena ei kuitenkaan pitäisi olla pultata työssä käyntiä kalliiksi käyvän harrastusluontoisen askartelun tasolle, vaan perusturvan laskutapojen tulisi olla sellaisia, että palkalla pystyy kustantamaan myös työn aiheuttamat ylimääräiset kulut. Että se tuottaa.
 

Graafi 4.

• vasta 1 643,05 nettotulo (2 036,00 brutto) on ohittanut esimerkin omavastuut 11 pennillä
• samalla se on vähentänyt 814,40 työmarkkinatukea ja toimeentulotukea 537,54
• esimerkin omavastuut 291,00 yhteensä ovat kuittaantuneet tulona vähennyksiin

Pätkiä, silppua, työsuhdeirtolaisia

Jos sanotaan maassa vallitsevan todellisen suurtyöttömyyden, niin olisi loogista odottaa että pyrittäisi tekemään lyhyetkin työsuhteet taloudellisesti kannattaviksi. Meillä on tehty täsmälleen päinvastoin. Joskus 70-luvulla saattoi vielä hetken mielijohteesta sanoa itsensä irti perjantaina ja olla uudessa työpaikassa heti maanantaina. Enää se ei onnistu. Ja vielä 1980-luvulla keikkatöitä pidettiin jopa jotenkin hienompina töinä kuin vakituista työsuhdetta. Sitten, noin seitsemän vuotta sitten, alettiin muokata mielikuvaa ja kutsua keikkatöitä vähätellen pätkiksi ja lyhyitä pätkiä silpuksi, niiden tekijöitä työsuhdeirtolaisiksi, niistä kehittyvä työttömyys- ja eläketurva kutistettiin käytännössä olemattomiin ja ne sijoitettiin kategorisesti samaan epätyypillisten (epäilyttävien?) työsuhteiden ryhmään mm. pimeän ja etätyön kanssa (HELSINGIN SANOMAT 29.10.1994).

Nykyisin keikkatöitä voi tehdä enää vain harrastusluontoisesti sellainen, jolla on avo- tai aviopuoliso taloutta turvaamassa, jokin salamyhkäinen sponsori tai perittyä omaisuutta eli ei mitään välitöntä työllistymisen tarvetta elannon hankkimiseksi. Tai tietysti myös sellainen, jolla jo on riittävän vakaa ja laaja keikkatyöpiiri että se elättää. Keikkatyö olisi kuitenkin varma keino saada jalkansa vakituisenkin työpaikan oven väliin: työn teettäjä ei osta sikaa säkissä eikä sen tekijäkään halua sukeltaa tuntemattomaan ottamatta ensin selvää pohjan laadusta ja pitävyydestä. Jotkut työt taas ovat tyypillisesti vain keikkatöitä, kuten taiteen, kulttuurin ja koulutuksen projektityöt ja eri ammattialojen sijaisuudet.

Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan mietinnön 11/2001 vp sivulla 11 asia kuvataan seuraavasti:

"Lyhyiden työsuhteiden solmimisen esteenä on usein byrokratia. Lyhytaikaista työsuhdetta on sitä vaikeampi solmia, mitä enemmän työntekijän eläminen on sosiaaliturvasta riippuvaista. Kuitenkin juuri näiden henkilöiden kohdalla on erityisen tärkeää löytää lyhytaikainenkin työsuhde, joka myöhemmin saattaisi poikia pysyvämmän toimeentulon lähteen."

Toimeentulotukea saavalla - varsinkaan yksin asuvalla - työttömällä ei siis ole enää vuosiin ollut mitään mahdollisuuksia kohentaa mikroskooppista talouttaan, koska kaikki mitä keikkatyö tuottaa on aina pois entisestä, niin että sillä ei pysty kattamaan edes työn kustannuksia ja kaikkien eri ammattien tuntipalkaksi muodostuu sama tukirimaa hipova minimi. Kaikki ne työt, joiden todennäköisyys on suurin, ovat siten kokonaan pois laskuista. Vasta työmarkkinatuen lakkaamisen jälkeen kaikki ansalangat raukeavat, mutta se tarkoittaakin jo vakituista kokopäivätyötä. Tätä tilannetta eivät 1.1.2002 voimaan tulleet lakiuudistuksetkaan korjaa miltään osin. Uutta karenssimahdollisuutta pidettiin tärkeämpänä.

Toimeentulotukilain (1412/1997) uudistuksella (HE 155/2001 vp ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 41/2001 vp) sen sijaan saattaa olla siihen jonkinlaista potentiaalia, vaikka siihenkin tarkoitukseen pitäisi ensin löytää se piileskelevä työnantaja ja vaikka samaan taloudelliseen tulokseen olisi voinut päästä myös sovitellun päivärahan ja toimeentulotuen 21,5 päivän laskutavan poistolla ja asumistuen tulorajan palauttamisella takaisin ennalleen. Mutta tämäkin muutos vasta runsaan vuoden kuluttua. Mitään kiirettä työttömyyden hoidolla ei siis näytä olevan. Monilla kollektiivista kansallistunnetta kohottaviin tunneperäisiin sankaritarinoihin tai sensaationhakuisiin skandaalijuttuihin liittyvillä alueilla sen sijaan tunnetaan suoranaista intohimoa ja niihin tartutaan salamannopeasti.

TYÖNHAKUESIMERKKI MARRASKUUSSA 1999

Kohdassa 2.3. Nykytilan arviointi sivulla 9 on lause: "Velvollisuutta omatoimisella työnhaulla lyhentää työttömyyttään ei työnhakijalla säännösten mukaan ole". Sitä siis ei ole olemassa, mistä ei ole tehty päätöstä, pykälää, paperia, lakia, asetusta, momenttia, muistiota, raporttia, esitystä, ohjetta, mietintöä, lausuntoa, kieltoa, käskyä, sääntöä tai poikkeusta? Mutta eikö pelkkä työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuminen jo vastaa siihen kysymykseen?

Siitä huolimatta soitin marraskuussa 1999 noin 120 mainostoimistoon, reproon, kirjapainoon ja atk-koulutuspaikkaan aakkosjärjestyksessä Tampereen puhelinluettelon keltaisilta lehdiltä. Noin 25 halusi lisätietoja ja lähetin heille 4-värimainokseni, käyntikorttini, osaamislistani ja lyhyen kirjeen. Olen korviani myöten retkahtanut tietokoneisiin ja minut on vaikeampi saada irti koneesta kuin sen ääreen.

Soitin näille 25:lle uudestaan ("ihan hyvää ja ammattitaitoista jälkeä, mutta -") ja heistä viisi kutsui käymään, mutta vasta sitten kun olin ensin itse ehdottanut sitä. Heistä kaksi otti heti pari askelta taaksepäin nähdessään kaikki 180 ihan normaalipainoista, punatukkaista senttiäni mutta ei vielä vilahdustakaan työnäytteistä. Yksi ‘päätti’ että minulta puuttuu reprotietous, vaikka etukäteen lähettämäni materiaalin mukaan juuri se on vahva alueeni. Toinen totesi, että "ei täällä ole aikaa sellaiseen", kun tuli puhe oman pään käytöstä, ja sai siten työpaikkahaastattelun kuulostamaan laitehankinnalta. Kaksi heistä katseli ihastuneena työnäytteitäni, kummasteli miten on mahdollista että minä voin olla työtön ja lupasi ottaa yhteyttä heti tarvittaessa. Tarvetta ei ole tullut.

Pelkkää puhelinlaskua siitä kertyi 700,00 ja lisäksi kopioista, postituksista, matkoista, lisäpuheluista yms. toinen mokoma. "Ehkä tämän kerran, mutta ei enää ensi vuonna" sanoi silloinen sosiaalityöntekijä ja sain 500,00 kulujen kattamiseen. Loput kulut kulkivat ruokakaupan velkana edelläni vielä kuukausia. Toukokuussa 2000 sain sitten muita kanavia pitkin yhden keikkatyön, jolla sain budjettini tilapäisesti tasapainoon, kunnes saman vuoden syyskuussa se oli taas nurin ihan normaalista elämisestä. Sen koommin ei mikään ole muuttunut.

Sitä paitsi median mukaan varsinkin kielitaito ja atk-osaaminen näyttävät nykyisin olevan syntymävuosisidonnaisia, biologisia ominaisuuksia, joita ilmenee vain alle 30-vuotiailla, eikä niitä aikuinen enää opi. Silloin on aivan sama mitä tai miten työtön osaa ja tekee, koska se kaikki nähdään kuitenkin vain mediaimagon valikoivan suodattimen läpi. Se suodattaa pois kaiken muun, vääristää tulkintoja, hämärtää havaintokykyä ja määrittää yksinään koko ominaislaadun. Tärkeätä on 'puute', ei se mitä on, ei osaaminen ja potentiaali. Suurin puute on se, että työnhakija on työtön ja työpaikkahaastattelussa se tieto täytyykin yrittää piilottaa. Kummallista on vain se, että se aikuisten osaamis- ja oppimiskyky ja -halu on kymmenien miljoonien vuosien lajinkehityksen jälkeen juuri 1990-luvun aikana yhtäkkiä kuin ihmeen kaupalla kadonnut kuin tuhka tuuleen -

Kaivuukeppi ja karhuntalja

Työpaikan saamiseen tarvitaan tänä päivänä kahmalokaupalla satumaista onnea, hyviä suhteita, vähäistä ikää ja runsaasti rahaa, että on varaa myydä itsensä sopivan 'trendikkäänä brändinä'. Aivan oikein: IT-SEN-SÄ. Ei siis ammattitaitoa, laatua, potentiaalia, motivaatiota tai innostusta. Pelkkä osaaminen ei riitä. Työnhaussa onkin kysymys "rooliodotuksesta eikä luonteenpiirteestä" sanoi filosofian tohtori Juha Siltala HELSINGIN SANOMISSA 31.12.2001. Siis käsikirjoituksesta, lavastuksesta, koreografiasta, suorituksesta, aplodeista? Showsta?

Toimeentulottomuus estää työllistymistä ja työllistymättömyys toimeentuloa eli ensin täytyisi olla muna, josta vasta saadaan kana munimaan uusia munia. Tänä päivänä ei enää oikein selviydy kaivuukepillä ja karhuntaljalla. Ilman rahaa ei voi tahtoa ja tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Tämä aika ei tuota enää uusia ernopaasilinnoja eikä tarmomanneja. Ei siis liene vaikeata arvata miten toimeentulottomalle ja tuotteistetulle työttömälle siinä työnhakukisassa käy, jossa työnantajat ovat alkaneet tarvita yrityskonsulttien, psykologisten ja huumetestien, grafologien, astrologien ja jopa suojelupoliisin apua henkilökuntansa palkkaamiseen.

Pystyyn marinoitu pitkäaikaistyötön

Vuosina 2000 - 2001 minut sen sijaan marinoitiin yhdistelmätukiliemessä, mikä merkitsee sitä, että mahdollisessa työpaikkahaastattelussa sille ajalle on kehiteltävä jokin peitetarina. Ammattitaidolliselta vaativuudeltaan tämä 'aktivoiva ja kuntouttava työvoimapoliittinen toimenpide' tosin taannutti minut jonnekin viiden vuoden takaiselle amatööritasolle, jolloin kuitenkin sain siitä vielä ihan Oikeaa Palkkaa.

Graafi 5.

• selitetekstit vasemmalta oikealle
• esimerkin pelkät tuet koostuvat työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta
• y-tuki sisältää myös asumistuen

Myös asumistuki tipahti kiireen kaupalla, joten mitään tulojakaan siitä ei tullut. Jos työttömien tukityö 'syrjäytymisen estämisenä' rinnastetaan vapaa-aikaan, jolloin tavoitteena on vain vapaa-aikaa sääntelevä, karenssilla varmistettu pakollinen päivätarha, joka ei tuota mitään eikä muuta mitään vaan vain ylläpitää olosuhteita, niin sitä pitäisi myös rehellisesti kutsua oikealla nimellään tilastonikkaroinniksi ja Kelan budjetinkohennukseksi eikä Ihan Oikeaksi Työksi.
 

Yhdistelmätuki vuosina 2000 ja 2001 pelkkiin tukiin verrattuna

Vaikka työmarkkinatuen korotus tammikuussa 2001 oli 5,00/pv brutto, mikä tuotti pelkkiin tukiin 72,00/kk korotuksen, niin samalla erotus pelkkiin tukiin laski 56,19/kk, kun yhdistelmätukipalkka kahdella prosenttiyksiköllä nousseen veroprosentin seurauksena nousi vain 15,81/kk netto. Yhdistelmätukityössä oleva siis saikin roiman palkan alennuksen korotuksen sijaan. Graafin 5 mukainen 302,90 - 359,09/kk tuotto oli keskimääräinen tuotto 21,5 päivän mukaan. Yhdistelmätuki maksettiin kuitenkin kunkin kuukauden työpäivien mukaan, jolloin summa vaihteli kuukausittain alle 100,00 markasta noin 600,00 markkaan, joita kumpaakaan ei ole kuin muutama vuodessa. Ts. lyhyempi kuukausi elettiin vähillä rahoilla ja pitempi vielä vähemmillä ja miinusmerkkiset markat säilyivät yhä edelleen tukevasti osana jokapäiväistä elämää. Ilman asumistuen laskua tämä tuotto olisi ollut yli 300,00/kk suurempi. Joissakin kunnissa maksetaan tämän lisäksi vielä ns. kuntalisää - esimerkiksi Helsingissä vuonna 2000 se oli 1 500,00/kk - mutta senkin nielee asumistuki. Kelan mukaan kysymyksessä oli uusi tulo eikä silloisen 2 000,00/kk tulorajan alittava tulojen nousu, jolloin asumistuki olisi säilynyt ennallaan.

Pois tilastoista, pois luukuilta, pois jaloista

Sitä siis kutsutaan työksi, siitä saatuja kolikoita palkaksi, sillä poistuu työttömyystilastosta ja sillä lakkaa toimeentulotuki. Juuri ja juuri. Yhdistelmätukityötä aiotaankin lisätä ja pidentää, vaikka sen on todettu olevan yksi heikoimmin työllistäviä keinoja, mikäli työllä tarkoitetaan ja tavoitellaan palkkaa ja toimeentuloa. Tekee työtön mitä tahansa, missä tahansa, miten tahansa ja miksi tahansa, niin mikään ei näy missään. Niin huolella hienosäädettyjä tukipaketit ovat, että työttömällä ei koskaan ole yhtään enempää rahaa käytössään, voidakseen edes yrittää tehdä jotakin radikaalia asiaintilan korjaamiseksi. Siis tappiota tuottava leikkityö vai karenssi? Se ja sama. Silti mm. työministeri Tarja Filatov kutsuu sitä jopa tilapäiseksi köyhyyden helpottamiseksi (HELSINGIN SANOMAT 16.11.2001). Ainakaan minulle tukityöstä ei ollut hyötyä kuin välineenä yhden keikkatyön tekemisessä, kun kukaan byrokraatti ei päässyt näykkimään keikkapalkkioni reunaa.

Myös työvoimapoliittinen asiamies Pekka Castrén Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitosta perää kirjoituksessaan HELSINGIN SANOMISSA 18.8.2001 laatua ja sisältöä:

"Tukityöt, joilla laitostetaan työttömiä päivärahan ja tilapäisen työllistämisen kehään, olisi syytä lopettaa. Vähintäänkin on nyt ryhdyttävä vaatimaan laatua ja vaikuttavuutta, siis kiinnitettävä huomio tukityö- ja koulutusjaksojen sisältöön."

Tähän viittaa koulutuksen - elinikäisen oppimisen - osalta myös perustuslain 16 § sivistyksellisistä oikeuksista:

"Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta, sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä."

Se viittaa myös työmarkkina-, asumis- ja toimeentulotuella elävän työttömän omaehtoisen ja vapaavalintaisen opiskelumahdollisuuden eväämiseen elannon menettämisen uhalla missään muualla kuin kehnoksi tai vähintään kirjavaksi todetussa työvoimapoliittisessa koulutuksessa (HELSINGIN SANOMAT ainakin 27.10.1994, 26.4.1995, 11.9.1997, 13.8.1998, 21.5.1999, ILTA-SANOMAT 20.10.2001) tai työvoimapoliittisesti rajatulla tavalla.

En koe olevani minkään 'aktivoinnin' tai 'kuntoutuksen' tarpeessa enkä ns. 'syrjäytynyt' yhtään mistään, mutta minuakin on näemmä yritetty vuosien mittaan sadoilla tuhansilla estää siitä. Mutta jos olisin saanut ne sijoitukset kerralla käteen, minun olisi ollut mahdollista hankkia kirjapainokelpoisen grafiikan tekoon soveltuva työväline ohjelmistoineen, jollaisen nykyisin saisi jo noin 50 000,00 markalla (8 409,40 €). Niin minun olisi mahdollista pitää yllä ammatillista uskottavuutta ja "työmarkkinavalmiuksia harrastusluontoisin keinoin" (yleisperustelujen kohta 3.1, Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi, s. 12) tekemällä uusia työnäytteitä ja WWW-sivu Internetiin markkinointi- ja yhteydenpitovälineeksi ja sananvapauden areenaksi ja minulla saattaisi olla jopa töitä ja toimeentulo. Saattaisin jopa olla toinen maritaliulia. Tai paremminkin ensimmäinen ulrikajuselius. Mahdollisuudet olisivat 50 - 50. Nyt ne ovat 100 - 0. Mutta sinne astihan se työvoimapoliittisten toimenpiteiden 'yksilöllisyys' ei yllä! Saa nähdä, millaiseen mankeliin nämä lakiuudistukset minut nyt työntävät -?

Siihen ei kannata vedota, että on olemassa laki, jota täytyy noudattaa. Lain on eduskunta säätänyt ja jos siinä havaitaan vikaa, se on myös eduskunnan muutettavissa. Laki ei ole mikään virheetön viisastenkivi, vaan ihmisten luomus ja sellaisena kunkin ajan päättäjien arvojen ja asenteiden peili. Tässäkin on kysymys nimenomaan lakiuudistuksesta, ja kun se on ollut mahdollista kerran, se on mahdollista toisenkin kerran.

Ulrika Juselius