Kurun puukirkko

Kurun kirkko, (c) UJ, 11.7.1998
Kurun kirkonseudun rakennettu kulttuuriympäristö museoalueineen on lisätty Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon vuonna 1993. Kesäisin kirkko toimii tiekirkkona.
(c) AL, 27.6.2008
Jäljennöksen Leonardo da Vincin maalauksesta Pyhä ehtoollinen lahjoitti kirkkoon kenraali Georg von Moller 1800-luvun alkupuolella.

- Sisäkuvat © Anita Leppälahti 27.6.2008, ulkokuva 11.7.1998, teksti, tiedonhaku, toimitustyö © UJ 2004-6/2008, 2010, 28.6.2011 -

Paanukattoisen, vuonna 1781 rakennetun puukirkon suunnitellut Matti Åkerblom eli Pärnän Matti syntyi 18.7.1740 Eräjärven Wetterkullan kartanon Pärnän torpassa. Rakentamisen lisäksi hän oppi kirjoittamaan ja Turussa saksalaisen C.F. Schröderin oppipoikana ollessaan otti ajan tavan mukaan ruotsinkielisen nimen. Vuonna 1772 hänen tiedetään toimineen ensimmäisen kerran kirkonrakentajana ja suunnitelleen Angelniemen kirkon. Hän on suunnitellut myös mm. Teiskon, Kuoreveden ja Pihlajaveden kirkot ja Messukylän vanhan kirkon korjaustöitä.

Kirkkoherranvirasto

Kirkkotanhuantie 1, 33471 YLÖJÄRVI
Avoinna ma-pe klo 9.00-15.00
044 786 8124
ylojarvi.seurakunta(at)evl.fi
etunimi.sukunimi(at)evl.fi

Kurun kappeliseurakunta

Kurun seurakuntatalo
Kirkkotie 2, 34300 KURU

Päivystävä pappi

Kappalainen Matti Mikkola
Talviaikaan torstaisin klo 9.30-13.00
Kesäaikaan vain 044 786 8024

Tiekirkko avoinna 18.6. - 29.7.2012 joka päivä klo 11.00-17.00.

Ajo-ohje Tampereelta Kurun kirkkoon
Kirkko Näkyy -tiedotuslehti
Tiekirkot

Ennen vuotta 1666 Kuru kuului Ruoveden emäseura­kuntaan, joka oli 1560-luvulla erotettu Pirkkalasta. Vuonna 1666 Kurusta tuli Ruoveden kappeliseura­kunta, jolla oli oma saarnahuone tai kirkkotupa. Kuru irtautui Ruovedestä 11.11.1872 annetuilla senaatin päätöksellä, mutta toiminta itsenäisenä seurakuntana alkoi vasta kun Kuru sai ensimmäisen kirkkoherransa 1.6.1893, Ruoveden kappalainen August Mauri Nummisen (yo 25.5.1882), joka hoiti virkaa kuolemaansa 1945 asti.

Kuntaliitoksen jälkeen Kurun seurakunta muuttui jälleen kappeliseurakunnaksi 1.1.2009 alkaen eli ehtii toimia itsenäisenä seurakuntana 115 vuotta ja 7 kuukautta.    
 

Saarnahuone

Ruoveden papit kävivät pitämässä jumalanpalveluksia saarnahuoneella, joka sijaitsi nykyisen kirkon paikalla, jonka mitat olivat 11 x 8 m ja johon kuului myös kellotapuli. Saarnahuone lienee rakennettu hyvin pian kappeliseurakunnaksi tulon jälkeen - inventaariluettelon 1775 mukaan ilmeisesti jo samana vuonna -, ja rakennusta tiedetään jo vuonna 1681 tervatun eli tehdyn jonkinlaista peruskorjausta. Istumajärjestys määrättiin vasta 13.6.1697.

Saarnahuoneen 19.9.1697 päivätyn inventaarion mukaan sen alttarilla oli punainen verka ja pyyheliinoista koottu liina, jonka reunat oli koristeltu revinnäisillä. Siellä oli myös mm. ehtoolliskalkki, messukasukka, kaksi messupaitaa, karhunnahka, suomenkielinen Raamattu, tinainen viinipullo, kolehtihaavi ja saarnastuolissa nelilasinen tiimalasi aikaa mittaamassa.

Lähdekirjallisuutta

Erkki Laitinen, Kurun historia 1867-1918, Kurun kunta, 1988
Erkki Laitinen, Kurun historia 1919-1985, Kurun kunta, 1992
Erkki Ranta et al., Kurun kirkon vaiheilta 1781-1981, Kurun kirkon 200-vuotishistoriatoimikunta, 1981
Niilo Söyrinki et al., Vanhan-Ruoveden historia osa I, Vanhan-Ruoveden Historiatoimikunta, 1989

Muut linkit

Agricola-historiatietokanta, UTu
Angelniemen kirkko, Halikko
Curu Capell, Inventarium Anno 1697 d. 19 Septembris af Henrich Hainari
Curu Capells Kyrcko Bok ifrån och med år 1775, Kyrckans Inventarium
Johan Zacharias Blackstadius
Messukylän vanha kirkko, Tampere
Pihlajaveden erämaakirkko, Keuruu
Suuri Pohjan sota
Teiskon kirkko, Tampere
Uudenkaupungin rauhansopimus 30.8.1721 (sv, de, ru), histdoc.net
Vaivaisukot, Keskipohjalaisia museoita
Matti Åkerblom, Museo24

Valaistuksena on mainittu 1720-luvulla olleen 12-haaraisen puisen kynttilänjalan ja vastahankitun 17-haaraisen, rautaisen kynttiläkruunun. Saarnahuoneessa oli myös sakaristo kappeliseurakunnan esineistöä varten ja kellotapulissa kirkonkello.

Vuonna 1721 oli juuri päättynyt Puolan, Tanskan ja Venäjän vuonna 1700 aloittama Suuri Pohjan sota Ruotsia vastaan ja Suomessa sen osana Venäjän hyökkäyksestä Etelä- ja Keski-Suomeen ja Pohjanmaalle vuonna 1713 alkanut 7-vuotinen Iso viha, jonka rauhansopimus solmittiin Uudessakaupungissa 30.8.1721 ja Suomi jäi osaksi Ruotsin valtakuntaa vielä lähes 100 vuodeksi.

Vuonna 1700 Kurun kappeliseurakuntaan kuului 27 taloa, asukasluku kasvoi koko ajan ja saarnahuonetta alettiin vähitellen valittaa ahtaaksi. Lopulta vuonna 1778 saarnahuone purettiin uuden rakennuksen tieltä ja Kuruun rakennettiin oikea kirkko. Sen oli suunnitellut sastamalalainen rakennusmestari Pehr Winnberg, mutta se tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa jo 20.7.1779.

Kustaa Aadolfin kirkko

Onnettomuuden jälkeen oli taas uusi kirkko tarpeen. Tähän tarkoitukseen pyydettiin piirustukset kirkonrakentajamestari Matti Åkerblomilta, jonka sisarenpoika Matti Åkergren myöhemmin johti rakennustöitä. Kirkon julkisivu- ja pohjapiirustukset lähetettiin 28.10.1779 Tukholman Yli-intendentinviraston kautta kuninkaan hyväksyttäväksi.

Kirkkoa varten oli olemassa kolmet erilaiset piirustukset, joista yksiäkään ei lopulta toteutettu sellaisenaan, vaan poimittiin yhtä sieltä, toista täältä. Rakennustyöt aloitettiin omin päin ilman Yli-intendentinviraston lopullista vahvistusta vuonna 1781 ja saman vuoden syyskuun 30. päivänä se jo vihittiin käyttöönsä ja nimettiin Kustaa Aadolfin kirkoksi.

(c) AL, 27.6.2008
Saarnastuolin takana oleva 6-ruutuinen pikkuikkuna on lisätty 1800-luvun alussa kirkon kappalaisen, Isak Polvianderin, vaatimuksesta saarnatekstin lukemisen helpottamiseksi.

Kurun kirkko liittyy lounaissuomalaiseen puukirkkoperinteeseen. Muodoltaan se on pitkäkirkko, jossa on sakaristo toisella ja asehuone toisella sivulla. Kellotapuli liittyy kiinteästi kirkkorakennukseen.

Kurun kirkkoa on luonnehdittu yhdeksi maamme kauneimmista puukirkoista, jonka erikoispiirteenä on alankomaalaisesta renessanssista ja italialaisesta barokista vaikutteita saanut torni. Sen sipulikupolin arvellaan saaneen mallinsa Turun tuomiokirkosta, jonne vuonna 1759 oli rakennettu italialaisvaikutteinen uusi torni. Toisaalta kaikissa Åkerblomin suunnittelemissa kirkoissa on sama lounaissuomalaiselle kirkonrakennusperinteelle tunnusomainen sipulitorni.

Kellotapuli ja sakaristo

Vuonna 1848 kirkko vuorattiin ulkoa ja maalattiin punamullalla. Kaksi vuotta aikaisemmin oli rakennettu myös uusi sakaristo kirkon itäpäätyyn nykyiselle paikalleen. Sakaristoon järjestettiin tilat kirkon omaisuudelle ja sen alle rakennettiin viinikellari. Alun perin sakaristo oli sijainnut kirkon pohjoissivulla.

(c) AL, 27.6.2008
Alttaritaulun on maalannut ruotsalainen taidemaalari J.Z. Blackstadius Firenzessä vuonna 1852.

Sakaristo eli sakasti on pappien levähdystila ja jumalanpalveluksessa tarvittavien esineiden säilytyspaikka. Sana tulee latinan sanan sacer monikkomuodosta sacra, joka on suomeksi pyhät esineet.

Kellotapulissa on kaksi kelloa, joista pienempi oli hankittu vuonna 1782 Tukholmasta. Suurempi ostettiin vuonna 1821 Pietarista ja valettiin uudelleen vuonna 1935.

(c) AL, 27.6.2008
Antti Toikkosen lahjoittama kynttiläkruunu ja vuonna 1894 Kangasalta hankitut urut.

Alttaritaulun,

joka esittää Kristusta ristillä, maalasi ruotsalainen taidemaalari J.Z. Blackstadius (14.3.1816 - 25.2.1898) vuonna 1852 Firenzessä. Palkkio taulun maalaamisesta oli 200 hopearuplaa. Sen kehystyksen pylväineen suunnitteli kurulainen valtiopäivämies ja ratsutilallinen Kaarlo Pyydysmäki. Blackstadius on maalannut myös mm. Hämeenkyrön kirkon alttaritaulun.

Kirkon pohjoissiiven oven yläpuolella olevan öljyvärijäljennöksen Leonardo da Vincin maalauksesta Pyhä ehtoollinen lahjoitti Kurun puustellin omistaja, kenraali Georg von Moller, 1800-luvun alkupuolella. Kopion tekijästä ei kuitenkaan kirkon arkistoissa ole tietoa.

Kynttiläkruunut ja urut

Lähinnä lehteriä olevan 35-haaraisen kynttiläkruunun lahjoitti kurulainen maakauppias Antti Toikkonen vuonna 1863. Kruunussa on kirjoitus

"Maakauppijas Antti Toikkonen Lahioitti Kurun Kappelin kirkkoon Muistoksi Vuotena 18 24/12 63".

Kurulaiset ostivat ristikäytävän yläpuolella olevan 48-kynttiläisen kynttiläkruunun vuonna 1859 ja kylkiäisissä olevat 24-haaraiset kynttiläkruunut lahjoittivat kurulaiset talolliset E. Ikonen vuonna 1880 ja J. Vanhakylä ja J. Ylä-Kapee vuonna 1881. Alttaritaulua lähimpänä olevan 24-haaraisen kynttiläkruunun lahjoitti agronomi Fredrik Idman vuonna 1917.

(c) AL, 27.6.2008
Kuningatar Kristiinan kehotuksesta vuonna 1649 alettiin julkisiin paikkoihin asettaa köyhille rahallista tukea kerääviä vaivaisukkoja. Ukon pään yläpuolella lukee: "Joka köyhää armahtaa hän lainaa Herralle. Sal. San. 19: 17".
(c) AL, 27.6.2008
Sankarimuistomerkissä on teksti "Mitä vaatii vapaus Suomessa maan se isästä poikaan maksetaan".

Kirkko alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen jälleen käydä ahtaaksi. Tilannetta helpottamaan rakennettiin lehteri läntisen oven päälle vuonna 1894 ja samana vuonna sinne hankittiin vielä Kangasalan Urkutehtaalta 11-äänikertaiset urut, jotka maksoivat 7 400 markkaa. Kertoimella 4,3447 se olisi vuoden 2006 euroina 32 150,78 € eli noin 191 160 markkaa.

Aamulehdessä hankkeesta oli kirjoitettu jo 8.5.1887, että

"urkuja on useana vuonna kirkkoon puuhattu ja ehkä toimet toteutuvat."

Lopulta 11.4.1894 B.A. Thule Kangasalan Urkutehtaalta ilmoitti kirjeessään

" - - aikomukseni olevan heti laivankulun alettua lähettää urut Kuruun ja samalla asettaa ne kirkkoon pystyyn."

Tällaisia samanlaisia Kangasalan Urkutehtaan urkuja on olemassa enää kolmet, joista kahdet ovat Suomessa. Kurun kirkossa on vuoden 2010 tienoilla ollut suunnitteilla ottaa nämä vanhat urut uudestaan säännölliseen käyttöön digitaalisten urkujen sijaan.

Muutoksia ja korjauksia

Ensimmäiset suuremmat muutokset olivat kirkon ikkunoiden suurentaminen vuonna 1842 ja uuden sakariston rakentaminen vuonna 1846. Ensimmäisen kerran kirkko on maalattu ulkoa punamullalla kaksi vuotta myöhemmin, sisältä vuonna 1850 ja ulkokatto korjattiin vuonna 1864. Peruskorjaus kirkolle tehtiin arkkitehti Lars Sonckin johdolla vuosina 1905-1906.

Sen jälkeenkin on tehty lukuisia pienempiä ja suurempia korjauksia ja muutoksia: mm. sähköt kirkkoon saatiin 1940-luvun puolivälissä, katto on tervattu säännöllisesti ja ulkoseinät maalattu, digitaaliset urut kirkkoon hankittiin 1990-luvulla ja uuden hautausmaan siunauskappeliin vuonna 2008, viimeksi kirkko maalattiin sisältä vuonna 2001 alkuperäisillä ruskean-beigen sävyillä.

(c) AL, 27.6.2008
Hirvenhiihtäjät-patsaan jalustassa on teksti "J.L. Runebergin Kurun Urhean Matin ja kotiseudun raivaajain muistolle 22.7.1956".
(c) AL, 27.6.2008
Hirvenhiihtäjät-patsas ja reliefi paljastettiin 22.7.1956.

Kirkkopiha

Vaivaisukko
Ensimmäinen maininta Kurun kirkon vaivaisukoista löytyy seurakunnan inventaarioluettelosta vuodelta 1855 ja seuraavan vaivaisukon teki Hainarilla vuosina 1880-1896 asunut puuseppä Erland Ritanen. Aiemmin kirkon länsipäädyn ulko-oven vieressä sijaineen nykyisen vaivaisukon veisti parkkuulainen Matti Mäkinen vuonna 1936.

Vaivaisukoilla on eri puolilla maata monia eri nimiä: vaivaisukko, vaivaispoika, vaivaispyssy, kirkonäijä, puu-ukko, fattiggubben. Kurulaisen suullisen perinteen mukaan Kurun vaivaisukon tekijän itsensä kerrotaan kutsuneen ukkoaan hiljaiseksi pojaksi.

Vaivaisukko oli kesällä 2010 kokenut kovia ja korjauksen jälkeen se siirrettiin sisätiloihin kirkon eteiseen vanhan jalkapuun viereen.

Kirkkovene Kapee
Kirkkopihassa on 10-hankainen kirkkovene Kapee vuodelta 1877, jolla soudettiin kirkkomatkoja vielä 1920-luvullakin. Kapeen on veistänyt hyvänä venemestarina tunnettu Kalliolahden talon isäntä ja sitä säilytettiin Ylä-Kapeen talon rannassa olleessa katoksessa.

Veneen jokaisessa airoparissa oli tavallisesti kahdet soutajat, mutta kolmelle oli paikat, joten veneeseen mahtui kaikkiaan 30 henkeä. Istuinten alla olivat säilytystilat matkavakoille, joissa kuljetettiin kirkkohameet ja -huivit, virsikirjat, matkaeväät ja mahdolliset ostokset kotiin viemisiksi. Kirkolle päin soudettiin rauhalliseen tahtiin mutta takaisin palattaessa kilpaa. Kapeelaisten on kerrottu aina voittaneen murolelaiset, koska kylän naiset olivat sisukkaita soutajia.

Muistomerkkejä
Kirkkopihassa on myös taidokas kiviaita, ja graniittisia hauta- ja muita muistomerkkejä, mm. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki ja sankarihauta-alueella vuosien 1939-1944 muistomerkki Talvisoturit. Sen suunnitteli lempääläläinen kuvanveistäjä Väinö Richard Rautalin ja se paljastettiin 21.7.1946.

Runeberg-perinteen innoittamana jo parikymmentä vuotta aikaisemmin alkunsa saanut hanke patsaan pystyttämiseksi Hirvenhiihtäjät-runoelman Kurun urhean Matin kunniaksi vauhdittui 1950-luvulla. Patsashankkeen isä, sen keskeisin puuhamies ja 16-henkisen patsastoimikunnan puheenjohtaja oli kesäkurulainen kirjailija Tauno Peltomäki.

Patsaan suunnittelusta järjestettiin kilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Kosti Sartin ehdotus, ja Hirvenhiihtäjät-patsaan juhlallinen paljastustilaisuus pidettiin 22.7.1956. Samalla juhlittiin myös 175 vuotta täyttänyttä Kurun kirkkoa ja 75 vuotta täyttänyttä Keihäslahden vanhaa koulua.

(c) AL, 27.6.2008
Uudella hautausmaalla on s/s Kurun haaksirikossa 7.9.1929 menehtyneiden muistomerkki.

Tästä tuli vuoden 2006 Kuru-juhlaviikon aikaan kuluneeksi jo 50 vuotta, mistä Kurun Sanomissa oli juttu 27.7.2006 otsikolla Hirvenhiihtäjät-patsaan paljastamisesta 50 vuotta.

Uusi hautausmaa

Seurakunnilla oli keskiajan alusta alkaen tapana haudata vainajat kirkkojen ja saarnahuoneiden lattioiden alle. Niin Kurussakin vuoteen 1776 asti, jolloin tilat alkoivat käydä ahtaiksi. Jonkin aikaa hautausmaana käytettiin osaa kirkkopihasta, jonne 1940-luvulla haudattiin myös sodassa kaatuneet 146 kurulaista sankarivainajaa.

Vuonna 1858 perustettiin vanha hautausmaa Hoppasojan lähelle, mutta vähitellen tämäkin tila kävi ahtaaksi. Tammikankaan uusi hautausmaa ja siunauskappeli vihittiin käyttöön vuonna 1904 ja vanhalle hautausmaalle haudataan enää vain sukuhautoihin. Uuttakin hautausmaata on jouduttu laajentamaan perustamisensa jälkeen kaksi kertaa vuosina 1956 ja 2002.

Katsele ja kuuntele

Aamulehden tekemiä haastatteluja onnettomuudesta. Yhdessä näkyy myös Länsi-Teiskon hautausmaalle pystytetty muistomerkki.

[Tätä varten tarvitaan Adobe Flash Player. Ilmaisen ohjelman voi ladata Adoben suomenkieliseltä sivulta, ellei sitä ole.]

Uudelle hautausmaalle on yhteishautaan 22.9.1929 siunattu myös 38 Kuru-laivan haaksirikossa menehtynyttä. Vuonna 1930 haudalle pystytettiin kurulaisten varoilla muistopatsas, jonka aiheena on Siilinkarin majakka. Kaikkiaan onnettomuudessa kuoli 136 henkeä, joista 45 kurulaista ja 25 länsi-teiskolaista eli Kurun vuoden 2008 alueelta yhteensä 70 henkeä. Se on yhä edelleen maamme kaikkien aikojen tuhoisin laivaonnettomuus.

Kuru-laivan haaksirikon muistomerkkejä on myös Tampereella. Kalevankankaan hautausmaalla on 28 tamperelaisen yhteishaudalla postikorttitaiteilijanakin tunnetun Kirsti Liimataisen suunnittelema, Kurun harmaasta graniitista toteutettu ja vuonna 1930 pystytetty 3 m korkea muistomerkki. Näsinkalliolla on haaksirikon 11. vuosipäivänä 7.9.1940 paljastettu, Kurun mustasta graniittista tehdyn jalustan päällä seisova pronssinen monumentti, jossa äiti kamppailee kahden lapsensa kanssa tuulta vastaan. Patsaan on suunnitellut Yrjö Liipola ja sen korkeus jalustoineen on 8,5 m.

colorscale

 

Summary
die Zusammenfassung
Kokkuvõte