Keislahden vanha koulu

- Kuvat © Anita Leppälahti 2008, historiatietojen taustatutkimus, teksti, toimitustyö © UJ 2004 - 26.3.2012 -
 

Keihäslahden koulussa oli alun perin kaksi erillistä koulua: tyttökoulu ja poikakoulu. Molemmille rakennettiin oma luokkahuone ja oma sisäänkäynti.

Keihäslahden koulun vanha koulurakennus sijaitsee Keihäslahden yhtenäiskoulun ja liikuntahallin vieressä noin 1 km Kurun ydinkeskustasta Tampereelle päin. Aivan lähituntumasta löytyvät myös Kurun Ulkomuseo ja Vänrikki Stoolin tupa.    
 

Koulun vaiheita

Tässä rakennuksessa aloitti Kurun ensimmäinen kansakoulu toimintansa 1.9.1881. Ajatus koulun perustamisesta oli virinnyt jo vuoden 1867 kuntakokouksessa kunnallisen itsehallinnon käynnistyessä, mutta asian käsittely, varojen ja rakennustarvikkeiden hankinta ja sopivan tontin löytäminen veivät aikaa niin, että koulun rakennustyöt pääsivät vauhtiin vasta vuonna 1877.

Vanhan ajan taidokasta puusepäntyötä koulun ovien molemmin puolin.
Uno Cygnaeuksen patsas oli joka koulussa kunniapaikalla.

Varoja kerättiin kolehdeilla, tansseilla ja muulla yhteistyöllä. Myös viinanpolttorahat ja koulun tontilla kasvaneen heinän huutokaupoista saadut varat siirrettiin rakennusrahastoon. Tontin lahjoitti valtio Kurun puustellin maista Suovanmäeltä, rakennushirsiä toimittivat kurulaiset talot, päreet ja muut rakennusaineet ostettiin. Johtokunnan esityksen pohjalta kuntakokous päätti, että rakennuksen tuli olla 16 syltä pitkä, 6 syltä ja kyynärän leveä ja että siihen tuli 9 huonetta. Syli on pituusmittana 3 kyynärää ja kyynärä 24 tuumaa eli 0,594 metriä. Koulurakennus valmistui lopulta vuonna 1881 kirvesmies Sandströmin piirustusten pohjalta.

Koulutalo valmistuu

Varsinaiseen koulutaloon rakennettiin kaksi koulusalia, kaksi opettajan asuntoa ja kaksi ullakolle sijoitettua käsityöhuonetta. Koulua vastapäätä nousi toinen rakennus, johon rakennettiin kunnantupana ja voimistelusalina toiminut sali, pakaritupa ja kolme pitkämatkaisten oppilaiden asuntolakamaria.

Tiedotus

Etuovilla ry
0500 742 698
etuovilla(at)luukku.com

Lähdekirjallisuutta

Erkki Laitinen, Kurun historia 1867-1918, Kurun kunta, 1988
Erkki Laitinen, Kurun historia 1919-1985, Kurun kunta, 1992
Jaakko Laurila, Kansakouluasiain käsikirja, Otava, 1932
Kurun koululaitos 100 vuotta, 1981
Kurun Sanomat / kesälehti, 3.6.2004
Kurun Sanomat, 1.7.2004

Muut linkit

Kansakoulun kasvitarha- ja maatalous­opetukseen liitetyt ihanteet ja tavoitteet 1898-1939, UJo 2007
Koulujärjestys 8.8.1872, 5. § 35, Helsingin kaupunginmuseo
Koulutauluja, Pihlajavesi, Keuruu
Parkkuun koulun mentyä
Pojat on poikia, Porstua, Vaasan Lyseo
Soiva kasvio, koulutauluja, Ebba Masalin, Toivo Kujala

Kun senaatti vielä myönsi 600 markkaa valtionapua opettajan palkkaamiseen, poikakoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin opettaja Juho Tyyskä (1881-1884) ja asuntolanhoitajaksi matami Eeva Konttinen, niin koulu saattoi aloittaa toimintansa syksyllä 1881. Tyttökoulu pääsi toden teolla käyntiin vasta vuonna 1888, kun kouluun saatiin ensimmäiseksi naisopettajaksi Anna Auer (1888-1895).

Keihäslahden eli Suovan koulu oli perustettu koko Kurun kouluksi, mutta oppilaiden enemmistö tuli kirkonkylästä ja lähikylistä: Karjulasta, Niemikylästä ja Parkkuusta. Ensimmäisenä vuonna nelivuotiseen kouluun ilmoittautui 24 oppilasta, joista tyttöjä kolme. Uusine ilmoittautumisineen ja eroamisineen lopullinen oppilasmäärä oli 27.

Täällä siis aloittivat parkkuulaisetkin koululaiset opintiensä, kunnes Parkkuun ensimmäinen kyläkoulu aloitti toimintansa vuonna 1904. Oppiaineet ensimmäisissä kansakouluissa olivat käytännön arkielämään liittyviä: lukemista, kirjoittamista, laskentoa, raamatunlukua, kotitaloutta, maataloustöitä, käsitöitä ja voimistelua.

Kun koulu täytti 50 vuotta vuonna 1931, olivat juhlissa mukana sen ensimmäisistä oppilaista Aku Pohja, Kalle Kapee, emäntä Ylä-Korpula, V. Salminen, rouva Rinne, pastori Emanuel Kolkki, Juho Tienari, Otto Toijala ja Kalle A. Ylä-Poikelus.

Enimmillään Kurussa on ollut 16 koulua syksystä 1940 alkaen. Syksyllä 2010 niistä tuli olemaan jäljellä enää vain Keihäslahden koulu.

Vuonna 1964 koulu muutti nimensä Kirkonkylän kansakouluksi, ja vuonna 1968 vihittiin arkkitehti Reino Ilveskosken suunnittelema uusi koulurakennus, johon myös vanha kansakoulu sijoitettiin. Nykyisin koulun virallinen nimi on Keihäslahden yhtenäiskoulu.

Pönttöuuni ja havaintotauluja. Oi niitä aikoja!

Keihäslahden vanhaa koulua on käytetty viimeksi erilaisten tilaisuuksien tapahtumapaikkana ja kesäaikaan siellä on järjestetty näyttelyjä ja konsertteja. Koulu sopii hyvin noin 100 hengen yksityistilaisuuksiin, näyttelyihin ja yleisötilaisuuksiin.

Koulumuseo

Kesäisin rakennuksessa on toiminut koulumuseo, johon on kerätty aineistoa 1950-1960 -luvuilta: mm. helmitauluja, vanhoja kirjoja ja käytössä ollutta opetusmateriaalia Kurun vanhoista kouluista.

Vanhin esine on biblia, joka on lahjoitettu koululle jo vuonna 1880, kun taas joitakin on vielä 1970-luvullakin käytetty opetuksessa. Heikki Asunnan koulua esittävä öljyvärimaalaus ja 1950-luvulla opetuskäyttöön lahjoitetut levysoittimet ja nauhuri ovat lahjoituksia. Myös kirjailija Tauno Peltomäen perikunnan lahjoittama museoesineistö 1900-luvun alusta on esillä koulumuseossa.

Koulumuseo on vielä Kurun kunnan aikaan ollut avoinna yleisölle aina heinäkuussa Kuru-juhlaviikon ajan, mutta on nykyisin kuntaliitoksen jälkeen ollut suljettu. Rakennusta suunnitellaan kuitenkin heräteltävän taas uuteen elämään ja kesälle 2012 onkin luvassa joitakin tapahtumia.

Opetusvälineet 1930-luvun kansakouluissa

Kansakouluasiain käsikirja, Jaakko Laurila, Otava, 1932, 3. painos, 2. painos ilmestynyt vuonna 1926. Nimiösivulla on käsin kirjoitettuna teksti Tapiolan Kansakoulun Op. Käsikirjasto 1936. Sivuja 488, pehmeäkantinen. Löydetty Etuovilla ry:n kirpputorilta 9.12.2008.    

Kansakouluasiain käsikirjassa on mm. maamme ensimmäisen oppivelvollisuuslain 15.4.1921 lakiteksti kokonaisuudessaan ja muita lakeja ja asetuksia - mm. laki kesäsiirtoloista ja lastentarhoista -, ohjeita koulurakennuksen tontin valitsemiseksi ja koulun rakentamiseksi ja kalustamiseksi.

Kirjassa neuvotaan myös koulukirjaston perustamista, oppilaiden terveydenhuollon järjestämistä, ohjeistetaan kansakoulujen johtokuntien toimintaa ja opettajien valintaa ja palkkausta sekä rahassa että luonnossa. Luonto-osuus tarkoitti mm. opettajan asuntoa, viljelysmaata kotitarpeisiin ja yhdelle lehmälle riittävää määrää laidunmaata.

Kirjassa on myös paljon erilaisia lomakkeita ja todistusmalleja, luettelot käytetyistä oppikirjoista ja kansakoulujen piirijaosta ja kouluhallituksen vuonna 1923 hyväksymän pulpettimallin rakennuspiirustukset. Seuraava kouluhallituksen laatima opetusvälineluettelo on sivuilta 251-252.

1 Soveltuu esim. ns. reformitaulu. Kirjan tekijän huomautus.

"Alakansakouluissa tarpeellisten opetusvälineitten luettelo.

  1. Luokkataulu1 sekä erivärisiä liituja.
  2. Helmitaulu (helmen paksuus vähintään 2,5 cm; helmet vaaleita, paitsi kunkin rivin kaksi keskimmäistä tummia).
  3. Raamatullisia kuvia (Nelsonin tai joku muu sopiva kokoelma).
  4. Käärepaperia (opettajan esityksiä varten).
  5. Sakset, siveltimet ja liimapullot.
  6. Koulumuseon luokkahuoneesta löytyy kirjoja, helmitaulu, seinäkello, urkuharmoni, kaunokirjoitusmalleja, liitutaulu, pulpetteja, Suomen kartta ...
    ... ja kemian esineistössä on mukana myös ihka oikea käärme.
  7. Iso irtokirjaintaulu suurikokoisine irtokirjaimineen (etupäässä antiikva).
  8. Leikkelyaakkoset (Valistus).
  9. Laskupennit levyineen.
  10. Mitat ja painot.
  11. Värien taulut.
  12. Kellotaulu (pahvinen liikkuvine näyttimineen).
  13. Lämpömittari.
  14. Kotimaisia eläinkuvia (Valistus).
  15. Leikkivälineitä (aluksi hernepussit ja 3 - 5 käsipalloa).
  16. Hiekkalaatikko (puinen tai levystä tehty).
  17. Maatalouskuvat (Masalin).
  18. Kaksi voimistelupenkkiä.
  19. Kohontapuu (ainakin yksi).
  20. Havainto-opetuskuvasto.
  21. Vaaka punnuksineen.
  22. Pilkkoja (maalitauluja, 30 cm läpimitaten), suuri pallo, keiloja (6 kpl).
  23. Ammatteja esittävät kuvataulut.

Luettelo ei ole tarkoitettu täydelliseksi siinä merkityksessä, etteivät muutkin sopivat opetusvälineet olisi suotavia ja avustettavia; luettelon mukaista varustusta voidaan kuitenkin pitää alakansakoululle riittävänä.

Kun alakansakoulussa oppilaille pitää usein näyttää esineitä opettajan pulpetilla, tulisi sen olla vaakasuoran ja tarpeeksi suuren; päistä nostettavien levyjen kanssa esim. 150 x 75 cm.

Opetusvälineiden hankkimisesta, pitäen silmällä nykyisiä taloudellisia oloja, sanoo kouluhallitus kiertokirjeessään 20/4 1929 seuraavaa:

'Opetuksen havainnollisuus edellyttää kyllä tarkoituksenmukaisia opetusvälineitä. Toiselta puolen on kuitenkin nykyisen runsaan tuotannon aikana koetettava välttää tuhlausta tälläkin alalla: kalliit ja monimutkaiset opetusvälineet jäävät useinkin varsin vähälle käytännölle - yksinkertaiset, jopa omatekoiset välineet, samalla kun ne edistävät toiminnallisuutta, ovat monasti edullisemmat asiain ja ilmiöiden havainnollistuttamisessa.'

Tämä koskee niin ylä- kuin alakouluja, ehkä etupäässä kuitenkin edellisiä."

colorscale

 

Summary
die Zusammenfassung
Kokkuvõte