Vänrikki Stoolin tupa

Kurun luutnantin puustellin virkatupa eli Vänrikki Stoolin tupa ja sen takana sauna, alla punamultainen luhtiaitta, jonka vieressä pilkottaa toinen jalka-aitta.

- Tupa- ja aittakuvat © Anita Leppälahti 27.6.2008, teksti, tiedonhaku, toimitustyö, hautakuvat © UJ 6/2008 - 2013
 

Kurun kirkonseudun rakennettu kulttuuriympäristö museoalueineen on lisätty Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri­historiallisten ympäristöjen luetteloon vuonna 1993.

Kurun Ulkomuseo ja Vänrikki Stoolin tupa, Poikeluksentie 60, ovat avoinna yleisölle 28.6. - 24.7.2011 tiistaista perjantaihin klo 12.00-18.00 ja lauantaisin klo 13.00-17.00. Muina aikoina aukiolokautena ryhmille sopimuksen mukaan. Tiedustelut Etuovilla ry, (03) 349 6485 ja 0500 742 698 tai etuovilla(at)luukku.com. Sisäänpääsy on ilmainen.    
 

Kurun Ulkomuseo

Kurun Ulkomuseo sijaitsee Hoppasojan notkelmassa, noin 1 km Kurun keskustasta Tampereelle päin, Keihäslahden yhtenäiskoulun ja Urheilutalon vieressä.

Vänrikki Stool

"Viel' entispäiviin mielellään
ain' aatokseni palaa,
niin moni tähti välkettään
tutusti sieltä valaa.
Ken kera käy? Mua muiston tie
luo Näsijärven vetten vie.

Siell' oli mies – sai aikoinaan
maan rintamassa seista,
nyt vänrikki ol' arvoltaan,
mutt' onni ohdakkeista.
Samassa taloss' asui - ties,
kuink' osuttikin niin - se mies."

- - -

"Ma hiiskumatta kuuntelin,
ei sanaa hukkaan lennä;
yö puoless' oli, ylikin,
kun vihdoin muistin mennä;
hän saatellen viel' ovellaan
puristi kättä iloissaan.

Meist' erottomat tuttavat
nyt tuli tuokiossa;
me surut, riemut, vaakunat
tasattiin sovinnossa.
Nyt olin vain yl'oppilas,
hän suurempi kuin kuningas.

Ma ukon suulta sommitin
nää tarut laulun parteen,
yöt monet niitä kuuntelin,
kun päre hiiltyi karteen.
Ne korutont' on kertomaa,
ne ota, kallis synnyinmaa!"

J.L. Runeberg, Runoteokset, WSOY,
1997, 78. Suom. Otto Manninen.

Ulkomuseo sai alkunsa vuonna 1960, kun Hainarin virkatalon päärakennuksesta irroitettu osa, Vänrikki Stoolin tupa, siirrettiin Turusta takaisin Kuruun ja pystytettiin paikoilleen osittain talkootyönä ja osittain kahden ammattimiehen rakentamana.

Suunnitelman Hoppasojan ja Keihäslahden koulun tontin väliselle alueelle sijoitettavaa museota varten laati museoviraston konservaattori Alfred Kolehmainen. Maa-alue erotettiin kunnanvaltuuston päätöksellä 8.6.1960 Keihäslahden koulun tontista ja loppumaa saatiin vuokratuksi valtiolta nimellistä korvausta vastaan.

Myöhemmin museomiljööhön siirrettiin myös Kangasniemen talosta 1600-luvun lopulla rakennettu riima- eli jalka-aitta, Leppäsen talosta saatu sauna, Iso-Mustajärven ja Poikelisjärven välisen joen varrelta 1800-luvun alussa rakennettu ja vuonna 1921 peruskorjattu jalkamylly, ja vuonna 1963 saatiin vielä Sormusen talosta vuonna 1737 rakennettu toinen jalka-aitta.

Kurun nuorisoseura oli koonnut jo 1940-luvun alusta lähtien vanhaa talonpoikaista esineistöä Kurun luutnantin puustellin vanhaan luhtiaittaan, joka myös siirrettiin esineineen alueelle vuonna 1968, ja niin oli Kurun Ulkomuseo saanut lopullisen muotonsa.

Vänrikki Stoolin tupa

Kurun Ulkomuseon keskeinen rakennus on Vänrikki Stoolin tupa, jossa on asunut vänrikki Carl Gustaf Polviander. Hän ja hänen kaksossisarensa Catharina Fridericha syntyivät Mouhijärven pappilassa 5.3.1788, hän muutti Kuruun vuonna 1807 ja kuoli siellä 28.9.1876. Hän otti osaa Ruotsin käymään sotaan Napoleonin sotajoukkoja vastaan Saksassa vuonna 1807 ja vuosina 1808-1809 käytyyn Suomen sotaan fanjunkkarina eli Kuninkaallisen Porin Rykmentin lipunkantajana.

Vänrikki Carl Gustaf Polviander oli avioliitossa kaksi kertaa: ensimmäinen vaimo oli hänen taloudenhoitajansa Hainarin puustellissa, Juliana Andersdotter (Juliana Antintytär) (4.5.1788 - 26.2.1830), jotka vihittiin 21.2.1822, ja toinen Anna Catharina Jöransdotter (Anna Kaisa Yrjöntytär) (16.11.1809 - 16.10.1895 tai 1896), jotka vihittiin 29.3.1835. Lapsia molemmista avioliitoista syntyi yhteensä 17, joista poikia 8 ja tyttöjä 9.

C.G. Polvianderista painettiin postikortti Vänrikki Stool -oopperan 6.-10.8.1997 ensimmäisen kesän esitysten kunniaksi.

Kurusta Turun kautta Kuruun

Vänrikki Stoolin tupa on alunperin sijainnut Hainarilla noin kahden kilometrin päässä nykyisestä sijaintipaikastaan. Tupa rakennettiin 1750-luvulla ja vuodesta 1903 se oli sijainnut Turun historiallisen museon ulkopihalla.

Tupa tuotiin Polvianderin suvun aloitteesta takaisin Kuruun juuri perustetun Kurun Ulkomuseon alueelle vuonna 1960. Turun museolautakunta suositteli 26.1.1960 tuvan siirtämistä kurulaisten anomuksen pohjalta, ja Turun kaupunginhallitus hyväksyi museolautakunnan esityksen 16.2.1960, varsinkin kun kurulaiset lupasivat maksaa kaikki kustannukset. Museon viralliset avajaiset pidettiin 6.8.1961.

Vänrikki Stoolin tarinat. J. L. Runeberg. Kuvitus Albert Edelfelt. Suom. Paavo Cajander. WSOY, 1898-1900. Wikimedia Commons. Public domain.
 

Tupa käsittää kaksi huonetta, joissa on monia vänrikki Polvianderin tekemiä esineitä, mm. itse tehty sänky ja morsiustuoli, jonka vänrikki lahjoitti kihlajaislahjana morsiamelleen. Seinällä on vänrikin itsensä kaataman karhun talja ja sota- ja metsästysaseita. Seinällä on myös tärkeä asiakirja, valtakirja vänrikin nimittämisestä Kuninkaallisen Porin Rykmentin furiiriksi eli majoittajaksi.

Tuvassa on esillä mm. vänrikin käytössä ollut hylkeennahalla päällystetty raudoitettu sota-arkku, joka oli vänrikin pojan ensimmäisestä avioliitosta, alikapteeni Mauritz Gustaf Polvianderin, mukana Krimin sotaretkellä 1855-1856. Ovensuussa on nahasta valmistettu hatturasia, joka on ollut vänrikin vävyn, postimestari Gustav Adolf Forsströmin, käytössä ja sohvapöydällä Vänrikki Stoolin tarinat ruotsin- ja suomenkielisinä korupainoksina.

Nykyisin tuvan edustalla on vietetty mm. useita Kuru-juhlia ja siellä sai myös kantaesityksensä vuonna 1997 Kurun kirkon silloisen kanttorin, Pentti Tynkkysen, säveltämä Vänrikki Stool -ooppera, jota esitettiin hyvällä yleisömenestyksellä vielä seuraavanakin vuonna.

Vänrikin esikuva?

Vänrikki Stoolin mahdollisesta esikuvasta on syntynyt epätietoisuutta, kun ehdolla on ollut peräti kaksi vänrikkiä: Fredrik Adolf Pelander (4.4.1766 - 1827?) Ruoveden Ritoniemen kartanosta ja Carl Gustaf Polviander (5.3.1788 - 28.9.1876) Kurun Hainarin puustellista.

J.L. Runebergin (5.2.1804 - 6.5.1877) kyllä tiedetään asuneen 21-vuotiaana nuorena miehenä kesäkuusta 1825 alkaen vajaan vuoden Ritoniemen kartanossa kartanon omistaneen kapteeni af Enehjelmin lasten kotiopettajana, tavanneen molemmat vänrikit ja käyneen Polvianderin kanssa metsällä, mutta sekä Runeberg itse että hänen puolisonsa Fredrika kielsivät kummankaan vänrikin olevan Vänrikki Stoolin esikuvia. Fredrikan mukaan Runeberg hädin tuskin edes muisti kumpaakaan vänrikkiä enää yli 50 vuotta myöhemmin halvaantuneena ja huonokuntoisena 72-vuotiaana. Näin hän kirjoittaa muistiinpanoissaan Runebergistä (1984, 148):

"- - Joskus on ilmoitettu että se tai se henkilö olisi vänrikki Stoolin persoonan esikuvana. Niinpä Aftonbladetin kuolleitten luettelossa 1876 mainitaan muuan Polviander, joka oli ollut Runebergin ystävä ja monen mielestä vänrikki Stoolin esikuva. Kysyin tästä Runebergiltä eikä hän muistanut koskaan nähneensä tätä miestä, ja jos hän todella joskus oli tavannut hänet, mies oli ollut hänestä niin yhdentekevä että hän oli kokonaan unohtanut hänet.

Samassa yhteydessä sanotaan että tätä nykyä yleensä luullaan erään Pelanderin olleen vänrikki Stoolin todellinen esikuva. Hänestä Runeberg sanoi että senniminen mies oli Ruovedellä tai Saarijärvellä, missä hän oli ollut kotiopettajana, mutta ei millään tavoin mielenkiintoinen persoonallisuus. Muuten Runeberg arveli että on vaikea osata sanoa, mistä jokin runossa esiintyvä ajatus tai kuva syntyy. Voi siis olla mahdollista että myös Pelander on vaikuttanut siihen että Runeberg on tullut kuvanneeksi vanhan vänrikin, sillä kuka voi sanoa, mistä jokainen ajatus on syntynyt? Mutta mitään yhdennäköisyyttä Stoolin ja Pelanderin välillä ei ole, eikä Runebergin tarkoituksena ollut kuvata häntä. - -"

Fänrik Ståls sägner

Vänrikki Stoolin tarinat

Vänrikki Stoolin alkukielinen nimi tulee ruotsin sanasta stål = teräs, joka on äänteenmukaisesti suomalaistettuna Stool ja siksi myös äännetään stool eikä stuul. Juhani Lindholmin uusim­massa suomennoksessa on säilytetty alkuperäinen Stål.

Nykyisen kaltaisten sukunimien juuret juontuvat isäntien nimistä, liika­nimistä ja talonnimistä, mutta Stål on tyypillinen annettu sotilasnimi. Vänrikki siis oli ominaisuuksiltaan todellinen teräsmies, niin kuin Suomen sodan veteraanin arvolle sopiikin.

stål, -et = teräs
stålbetong, -en = teräsbetoni
stålman, -nen = teräsmies
stål i karaktären = teräksenluja luonne
muskler av stål = teräksiset lihakset
nerver av stål = teräshermot
rostfritt stål = ruostumaton teräs

Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja, SKS, 1987, osa 3, 408
Suomalais-ruotsalainen sanakirja, Knut
ja Aulis Cannelin, WSOY, 1951, 795

Luovan kirjoittajan taiteellista vapautta ja elämän varrella kertyneitä tietoisia aineksia, alitajuisia vaikutteita ja niiden yhteensulautumia siis on luonnollisesti ollut, vaikkakaan ei ehkä tarkoituksellisia rinnastuksia. Silti käsitys nimenomaan Polvianderin osuudesta Stoolin tarinoihin on säilynyt tähän päivään asti.

Muitakin näkemyksiä on. Mm. Maila Talvio piti Pelanderia niin kiistattomana esikuvana, että ei lyhyessä Runeberg-esittelyssään mainitse Polvianderia ollenkaan. Myös Vänrikki Stool -runon 2. säkeistö viittaa samassa talossa asumiseen, mikä saattaisi tarkoittaa Pelanderia ja Ritoniemeä.

Yhtä lailla Runeberg kuitenkin vieraili myös Kurussa Polvianderin luona ja yöpyi samassa talossa hänen kanssaan, jolloin "surut, riemut, vaakunat tasattiin sovinnossa", ja yhtä lailla niin Ruovedellä kuin Kurussakin "muiston tie luo Näsijärven vetten vie".

Runeberg löysi Suomen sodan aihepiirikseen vasta noin 20 vuotta Ruoveden aikojen jälkeen, Vänrikki Stoolin tarinoiden osa I julkaistiin vuonna 1848 ja osa II vuonna 1860. Mm. tarinat aloittavan Maamme-laulun ensiesitys oli 13.5.1848 Floran päivän juhlassa Kumtähden kentällä Helsingissä Toukolan kaupunginosassa.

Vänrikki Carl Gustaf Polvianderin ja hänen poikansa alikapteeni Mauritz Gustaf Polvianderin haudat ovat vierekkäin Kurun vanhalla hautausmaalla.

Silloin Pelander oli ollut jo aikaa kuolleena ja muutenkin näyttänyt kadonneen näköpiiristä yli 15 vuodeksi vähän Runebergin syntymän jälkeen niin, että hänen kuolinvuodestaankaan ei ole täyttä varmuutta. Suomen sodan aikaan hän olisi ollut ajankohdan suuresta lapsikuolleisuudesta johtuva alhainen eliniänodote, noin 30 vuotta, huomioon ottaen jo pitkällä pappaiässä, joten hänen sotakokemuksensakin olisivat voineet olla peräisin vain kuningas Kustaa III:n Venäjän sodasta vuosilta 1788-1790 eikä vasta Suomen sodasta 1808-1809, josta Vänrikki Stoolin tarinat kertovat. Jos siis jompikumpi olisi pakko valita muodollisesti päteväksi Vänrikki Stoolin esikuvaksi, niin olkoon hän Polviander.

Vänrikki Carl Gustaf Polvianderin viimeinen leposija on Kurun vanhalla hautausmaalla, missä hänen oikealla puolellaan on myös hänen poikansa Mauritz Gustaf Polvianderin (23.11.1819 - 23.8.1888, yo 10.10.1844) hauta. Mauritz Gustafin äiti oli Polvianderin ensimmäinen vaimo Juliana Andersdotter.

Carl Gustaf Polvianderin hautakivenä on hänen oman toivomuksensa mukaan Ämmänsillan mäestä haettu kivilaatta, jota ei saanut hakata. Siihen on kaiverrettu teksti kunnioittamaan hänen muistoaan viimeisenä Suomen sodan veteraanina:

"Kaarlo Kustaa Polviander
☼ 1788   † 1876
Porilaisten lipunkantaja 1808
Taisteli Kuuskoskella, Siikajoella, Uudella Kaarlepyyllä, Lapualla, Kauhajoella, Lappväärtillä, Juuttaalla, Oravaisilla"