Palautekirje HELSINGIN SANOMISSA 3.3.2003 julkaistuun mielipidekirjoitukseen. Aloin kirjoittaa tätä tekstiä heti maaliskuussa ja tarkoitukseni oli lähettää kirjoittajalle molemmat lakitekstit, työllisyystyöryhmän saatekirje ja tekstit Vaalit & verot ja Akanoita kansalle. Tällöin käytössäni ei ollut tulostinta joten lähettäminen jäi, mutta liitän sen tähän, vaikka se sisältääkin samoja asioita kuin muutkin tekstit, mutta myös erilaisia yhdistelmiä ja yhteenvetoja. Teksti on kuitenkin jäänyt tähän päivään mennessä yhä edelleen lähettämättä.
Luin mielipidekirjoituksesi HELSINGIN SANOMISSA 3.3.2003 ja ajattelin heti, että palaute olisi todellakin paikallaan. Tekstejähän minulla toki on aiheesta paljonkin, mutta näin laajan kokonaisuuden tiivistäminen mielipidekirjoituksen sallimaan tilaan tuntui turhauttavan työläältä. Jäinkin siis odottelemaan jo tiedossa olevaa lainatulostinta, jolla saatoin nyt lopultakin kodin rauhassa tulostaa suuremmankin määrän tekstiä. Ole hyvä!
Toimeentulotukiasiakkaat
Ensin Sinun mielipidekirjoitustasi joiltakin osin kommentoidakseni voin mm. todeta, että ensinnäkään hyvää ansiosidonnaista päivärahaa saavat työttömät eivät ole sosiaalivirastojen toimeentulotukiasiakkaita. He työllistyvät tutkimuksien mukaan jo keskimäärin kolmen kuukauden sisällä työttömyyden alkamisesta - heillä on vielä varaa työnhakuun ja työmarkkinauskottavuuden ylläpitoon. Heillä ei toimeentulotukilaissa säädettyjen toimeentulotuen laskutapojen mukaan työttöminäkään edes jää enää oikeutta toimeentulotukeen, ellei heillä ole joitakin toimeentulotukilain mukaan huomioon otettavia suuria kiinteitä kuluja, kuten esimerkiksi erikoisruokavaliota tai terveydenhoitokuluja. Asiakkaat ovatkin perusturvalla eläviä työttömiä tai satunnaisia tai osa-aikaisia ja pienipalkkaisia työsuhteita saaneita pienituloisia, joiden tulot alittavat toimeentulominimin. Toimeentulotuki on karkeasti sanoen toimeentulotukilain mukaan huomioon otettavien tulojen ja menojen erotus, jota kutsutaan normivajeeksi.
Toiseksi: tietoisuutta ja ymmärrystä lakisääteisistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tuskin kukaan voi aivan vakavissaan kutsua röyhkeydeksi vaan aivan asiallisesti asiantuntevuudeksi. Kaikkien kuntien sosiaalityöntekijät eivät välttämättä edes kerro kaikista mahdollisuuksista, ellei asiakas itse osaa kysyä.
Ja kolmanneksi: pelkkään hallinnoimiseen keskittyneet sosiaalijohtajat - varsinkin suuremmissa kaupungeissa - eivät edes tapaa asiakkaita. Asiakkaat asioivat vain sosiaalityöntekijöiden tai kanslistien kanssa ja olisikin todellisuudentajuisempaa keskustella mieluummin heidän tai sosiaalipolitiikan professoreiden kanssa. Sosiaalijohtajienkin asenteet ovat saattaneet saada itunsa kuulopuheista tai lehtien provosoivista ja usein tunneperäisistä mielipidekirjoituksista. Työttömät itse eivät niistä itseään tunnista.
Käytännöllisesti katsoen palkattomat tukityöt, lyhyet keikkatyöt ja pienipalkkaiset määräaikaisuudet, jotka eivät tuo riittävää toimeentuloa, ovat lisääntyneet ja työttömien tilastointitapa on muuttunut. Työllisiksi lasketaan myös sellaiset työttömät, jotka ovat työssä vähintään neljä tuntia viikossa ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai tukityössä olevat. Työttömyystilastosta puuttuvat myös ne työttömät, joilla on karenssi tai jotka on jostakin syystä poistettu kokonaan työttömyyskortistosta ja ne, jotka eivät puolison tulojen takia saa työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Itse asiassa mikään ei ole muuttunut sitten ns. 'lama'vuosien. Työttömyyden merkittävin seuraus, toimeentulottomuus, ei poistu sillä, että työtön vain siirtyy tilastosta toiseen tai ns. 'työllistynyt' joutuu pysymään ainakin toisessa niistä, kun tulo ei nouse tukien tasalta ja käteen jää pelkkä työn ilo.
Ns. 'työhaluttomuus'
Työhaluttomuusilluusiosta alkavat päästä vähitellen jo päättäjätkin, kun on havaittu globaalin markkinatalouden itsestään selvä vaikutus työmarkkinoihin. Tekemätöntä työtä kyllä riittää. Palkanmaksajista vaan on pula. Esimerkiksi sairaaloiden henkilökuntapula ei johdu siitä, että tekijöitä ei olisi, vaan siitä, että ketään ei palkata ja entisetkin pyritään kustannustehokkuuden nimissä saamaan mahdollisimman vähiin.
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella tehtiinkin yhteispohjoismaista tutkimusta tästä aiheesta jo kolme vuotta sitten. Tulokseksi saatiin, että noin 30 % työttömistä ei eri syistä olisi halunnut töitä. Siitä määrästä noin puolet kuitenkin oli sellaisia, jotka olisivat halunneet tai kuuluneet eläkkeelle, mutta joita ei sinne päästetty (asia on lopultakin tullut ajankohtaiseksi) ja osalla oli jokin vamma tai sairaus - työnantajan näkökulmastahan työttömissä ja vammaisissa ei ole mitään eroa, vaan molempia pidetään yhtä lailla ns. 'vajaakuntoisina' (HELSINGIN SANOMAT 28.9.2000).
Tutkimuksen mukaan vain 4 % työttömistä ei olisi halunnut työtä taloudellisista syistä, esimerkiksi työttömyysturvan riittävyyden takia. (HELSINGIN SANOMAT 25.8.2000) Virallisten lukujen mukaan se lienee jossakin 10 000 molemmin puolin. Ts. ne työttömyysturvalla 'lomailevien' ns. 'työhaluttomien' sankat joukot ovat tutkimuksen mukaan pelkästään päättäjien ja sensaationhakuisimpien kansalaisten omissa päissä. Samalla tuli esiin myös se kiistämätön tosiasia, että ongelmien lähteenä on nimenomaan toimeentulottomuus eikä toimettomuus, jolla saralla työvoima- ja sosiaalihallinto kuitenkin pelkästään puuhastelee.
Taloudellisista syistä työllistyminen onkin mahdotonta mieluummin työttömyysturvan pienuuden kuin sen illusorisen 'suuruuden' takia. Siitä lähemmin tekstissäni Työttömien terminaalihoitoa kohdissa Keikkatyön 'harrastusluonne' ja Matkakustannuksilla miinusmerkkisiä markkoja.
Työttömyysturva
Toteat tekstissäsi myös, että "jos millään ei ole työtä tarjolla, tulee väliaikaisesti saada korvausta kunnes jotain työtä löytyy". Näinhän tilanne juuri on. Työtä - oikeammin työnantajia - ei ole tarjolla, niin että sillä saisi hankittua toimeentulon, joka on minkä tahansa työn ensisijainen tavoite. Tukityöt tai pienipalkkaiset satunnaiset määräaikaisuudet eivät kohenna sen enempää kansan- kuin työttömänkään taloutta. Työnantajien omalla suulla (mm. TV 1, Päivärinta, 3.3.2003) heidän tehtävänsä ei ole työllistäminen, vaan "yrityksen pyörittäminen", voittojen kasvattaminen. Ainoa leivänlähde on silloin työttömyysturva ja sen puutteiden paikkaamiseksi monille lisäksi toimeentulotuki.
Vuonna 2001 ilmestynyt kanadalaisen toimittajan, Naomi Kleinin, loistava tutkimus No Logo paljastaa sen kiistämättömän tosiasian, että työntekijät ovat tämän päivän työnantajille kaikkialla vain liikkuva, nimetön ja kasvoton kustannuserä, joista on tuottavuuden nimissä viisainta päästä eroon mitä pikimmin. Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä yhdysvaltalaisen Adidaksen. Se lopetti koko tuotantonsa USA:ssa vuonna 1993, markkinointia lukuunottamatta, siirsi sen kaakkois-aasialaisten alihankkijoiden hikipajoihin vankileirimäisiin olosuhteisiin ja vuoteen 1997 mennessä sen voitot olivat kasvaneet 80-kertaisiksi. Näillä tehtailla palkat olivat vuonna 1998 noin 0.22 $ tunnissa, myöhästymisestä, lepäämisestä ja puhumisesta sai sakkoja, tehtaissa oli aseistetut vartijat ja ammattiyhdistykseen viittaavakin toiminta oli ehdottomasti kiellettyä. Näin toimivat lukuisat muutkin yhdysvaltalaiset tekstiili- ja vaatetusalan ja muut jättibrändit: Nike, Gap, Hilfiger, Body Shop, Wal Mart, Kmart, Claiborne jne. jne. Sama malli lienee mielessä myös Nokialla veroalevaatimuksineen ja kiinalaisine tuotantotehtaineen (ks. Vaalit & Verot, kohta Mahdoton yhtälö).
Suomessahan työttömyydestä tehtiin jo ns. laman jälkeen tehokkuuden mittari, kun "vanhaa löysyyttä" ryhdyttiin karsimaan tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä (Kantola). Siis työllistäminen edusti löysyyttä, tehottomuutta ja sairautta, irtisanominen ja jäljelle jääneiden hiostaminen tehokkuutta ja terveyttä. Suomestakin on vuosina 1980-1993 tyypillisesti koko maailman tilastoykkösenä kadonnut esimerkiksi tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja jalkineteollisuuden työpaikoista yli 70 %. Näin on käynyt länsimaissa kautta linjan. Samanaikaisesti tuotanto on kasvanut kymmeniä ja satojakin prosentteja Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Kiinassa. Kaikkein eniten Mauritiuksella: 344,6 %. (Klein) Se ei tarkoita sitä, että suomalaiset työntekijät olisivat yhtäkkiä menettäneet työhalunsa, vaan sitä että työnantajat ovat menettäneet työllistämishalunsa.
ILO:n arvion mukaan koko maapallon työttömyysluvut kohosivat vuonna 2002 ennätyslukemiin, kun työttömiä oli noin 180 miljoonaa ja määrä oli lisääntynyt kahdessa vuodessa yli 10 % (HELSINGIN SANOMAT 27.1.2003). Se siis on nyt noin 3 % maailman koko väestöstä, kun koko väestön määrä on noin 6 miljardia. Todellisen työttömyyden taas on arvioitu olevan noin 1 mrd eli noin 17 % - sama kuin Suomen - kun ottaa huomioon työn tuottavuuden, jatkuvuuden ja ns. 'piilotyöttömät'.
Suomessa myös EU on tehnyt puhdasta jälkeä, pääasiassa maaseudulla. Lisäksi eri yrityksien irtisanomisista ja yt-neuvotteluista voi lehdistä lukea lähes joka päivä. Tästä enemmän tekstin Palkka-alea ja 'passiivisuutta' lopussa kohdassa ... ja työttömyyden.
Moraali
Sitten se Sinun tekstissäsi peräti kuusi kertaa mainittu moraali, joka sivistyssanakirjan mukaan tarkoittaa yhteisön piirissä vallitsevia eettisiä käsityksiä, arvostuksia ja normeja, käyttäytymissääntöjä, siveellisyyttä, henkistä ryhtiä ja henkistä kestokykyä. Moralismi taas tarkoittaa ahtaaseen moraaliin perustuvaa elämänkatsomusta, suppeaa näkemystä, saarnaamista ja tuomarointia.
Tähän voisin siteerata Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jorma Kalelaa, ja Stakesin tutkimusprofessori Matti Heikkilää. Runsas vuosi sitten julkistettiin joukko lama- ja köyhyystutkimuksia, joista HELSINGIN SANOMISSA 3.11.2001 kerrottiin mm. Kalelan ja Heikkilän haastattelussa seuraavaa otsikolla "Nousukausi synnytti uuden alaluokan":
"- - valtava joukko erilaisia ihmisiä. - - Heidän suuressa joukossaan on muitakin kuin iäkkäitä, ammattinsa kadottaneita työntekijöitä. - - Heidän sosiaaliturvaansa leikattiin viime vuosikymmenellä noin sata kertaa. - - Turvallista elämää viettävät työssä käyvät naapurit vahtivat, etteivät he vain saa mitään liikaa. Jos heille esittää muutaman markan korotuksen minimitoimeentuloon, töissä olevat vastustajat huutavat koko kansan työmoraalin romuttuvan. - - Heillä ei ole ketään, jota heidän asiansa kiinnostaisi. Näin varmistuu, ettei meidän, joilla menee hyvin, tarvitse välittää heistä' Kalela sanoo. - - Toivon lisäksi pitkäaikaistyöttömiltä puuttuu rahaa. Heidän tulonsa ovat jopa laskeneet vuoteen 1991 verrattuna. - - Köyhyys on heidän osansa likimain pysyvästi. - - Monet sanovat etteivät voi mennä työpaikkahaastatteluun, koska heillä ei ole varaa ostaa siistejä vaatteita. - - Tutkijakaksikon mielestä pitäisi kuitenkin pohtia, voisiko kansalaispalkka tai kansalaistulo olla ratkaisu köyhyyteen. Pitäisikö päivärahoja ja muuta sosiaalitukea korottaa? - - Työttömiä alettiin valvoa ja suorastaan kytätä entistä tiukemmin. - - Heikkilän mielestä köyhyyden poistaminen on ihan käsittämättömän vaikeaa. Pohjimmalla olevien turvan vähäinenkin korottaminen kohtaa kaikki taloustieteen kritiikit."
Näin Heikkilä KIRJATYÖ-lehdessä jo 27.4.2001:
"Suomessahan juuri usein perustellaan sosiaaliturvan alhaisuutta, että se kannustaa työhön hakeutumiseen. Suomessa on kuitenkin ennen kaikkea kysymys työpaikkojen vähäisyydestä ja myös iäkkäämpien työntekijöiden syrjäytymisestä. Kaikkiaanhan suomalaisen sosiaaliturvan taso ei ole korkea, mieluummin niukka. Jos ihminen elää perusturvalla, ei mitään kovin yllättävää voi sattua, ihminen on monella tapaa niukkuuteen sidottu. Ei Suomesta kovinkaan helposti saa mitään 'korkean sosiaaliturvan' maata, jota jotkut vieläkin puheissaan mainostavat. Kyllä todellisuus on jotakin aivan muuta, ikävä kyllä."
Ja Tieto-Finlandialla palkittu ja vuosi sitten intellektuelliäänestyksessä toiselle sijalle Georg Henrik von Wrightin jälkeen sijoittunut Suomen Akatemian tutkija Anu Kantola Helsingin yliopistosta väitöskirjassaan Markkinakuri ja managerivalta (Loki-kirjat, 2002):
"Suomalaisten päättäjien moraali näyttää kääntyvän moralismiksi, joka tuomitsee muun yhteiskunnan. - - Tyhjiöön astuu 'esimoderni' moralismi, joka suuntaa epäilevän katseen yksilöön ihmisenä, hänen henkilökohtaisiin motiiveihinsa ja luonteeseensa ja vaatii kuria ja järjestystä." (s. 156) - - "Markkinavetoinen moraalijärjestys näyttää merkitsevän ennen muuta paluuta isäntävaltaan. Poliittisesta hallinnasta tulee kurinpitoa ja paimentamista, jossa poliittiset päättäjät eivät enää ole edustuksellisessa demokratiassa syntyneiden eri ryhmien edustajia. Sen sijaan he ovat paternalistisia kurinpitäjiä, jotka isän lailla pyrkivät kurittamaan ja kasvattamaan kurittomia lapsiaan." (s. 159) - - "Moraali kuvaa sitä, mikä on hyvää ja tyydyttävää, moralismiksi se muuttuu silloin, kun moraalinen puhe käyttää moraalia muiden tuomitsemiseen. - - isällinen moralismi toimii samalla poliittisen hallinnan puheena, jolla päättäjät voivat oikeuttaa omaa asemaansa poliittisen vallankäytön huipulla." (s. 160)
Näin tutkijat. Olet todellakin aivan oikeassa siinä, että - omien sanojesi mukaan - "sivistysvaltion mittari on myös, miten sen heikoimmista jäsenistä pidetään huolta".
Globalisaation asiantuntija Raimo Väyrynen totesi HELSINGIN SANOMISSA 26.1.2002, että
"on tehty selkeä poliittinen ja taloudellinen valinta, jonka mukaan Suomi on avoimessa markkinataloudessa. Yhteiskunnassa ei ole merkittävää ryhmää, joka vaatisi paluuta suljettuun talouteen.".
Merkittävää? Hyvinvointipalvelujen alasajoa ja työttömyyttä siis ei todellakaan näytetä pidettävän minään todellisena ongelmana, vaikka poliittinen jargon antaakin ymmärtää toisin. Siinä näkyy se päättäjien moraali, sivistysvaltion pakkasmittari, paimenen valta ja markkinadiktatuuri.
Mm. näitä moraalikysymyksiä ovat käsitelleet tuotannossaan myös valtiotieteen tohtori Tuula Helne Helsingin yliopistosta väitöskirjassaan Syrjäytymisen yhteiskunta (Stakes, 2002), yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, filosofi Eero Ojanen kirjassaan Hyvyyden yhteiskunta (Kirjayhtymä, 1999) ja filosofi, valtiotieteen tohtori Maija-Riitta Ollila kirjassaan Moraalin tuolle puolen (WSOY, 1997). Myös Helneen ja Ojasen teksteistä on joitakin osuvia sitaatteja oheisissa teksteissäni. Oikeastaan mielipidekirjoituksesi liittyykin kaikkein parhaiten juuri Kantolan tekstiin managerialismin hallinnan kielestä ja Helneen tekstiin kielestä sosiaalisen konstruoijana.
Lokakuussa 2003 julkaistiin Suomen Akatemian rahoittama, Kansaneläkelaitoksen kustantama ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Olli Kankaan toimittama 296-sivuinen tutkimuskokoelma Laman varjo ja nousun huuma. Tutkimukset sisältävät tuloksia mm. työttömyysturvasta, köyhyyden kasvusta ja ylivelkaisuudesta.
Tähän lukemistoon voisi lisätä vielä Sitran keväällä 2002 järjestetyn hyvinvointiseminaarin raportin Hyvinvoinnin valinnat (Edita Publishing, 2002), jonka ovat toimittaneet Anu Kantola ja Stakesin tutkija Mikko Kautto. Se on ohut, mutta kielellisesti melko aneeminen ja paperinmakuinen ja siksi raskas kahlattava, mutta sisältää kuitenkin kattavat perustiedot tämän päivän hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta. Tätä täydentämään vielä kirja Suomalaista sosiaalipolitiikkaa (Vastapaino, 2000) - historia, nykytila, vertailua muihin maihin - jonka ovat kirjoittaneet Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan kansainvälisestikin tunnetut tutkijat Anneli Anttonen ja Jorma Sipilä.
Muuta
Olen kirjoitellut vuosien mittaan työttömyyden hoidon umpikujista monille päättäjille ja saanut aivan positiivista ja jopa innostunuttakin palautetta. Lähetän tässä Sinulle valikoiman niitä samoja tekstejä.
Aloin kolmisen vuotta sitten pohdiskella, mikä työttömyyden hoidossa ottaa niin koville, että ei synny edes tuluskukkaroa. Lähdin siitä annetusta oletuksesta, että päättäjät kyllä tekevät parhaansa asiaintilan korjaamiseksi, mutta että on tehty vain joitakin virheitä. Olin ensin pohtinut, mitä vikaa on työvoimapolitiikassa, jos halutaan työttömyyden vähenevän, eikä siinä näyttänyt olevan kuin pelkkää vikaa silmänkantamattomiin. Näin asia kääntyi ylösalaisin kuin itsestään: mitä on oikein työvoimapolitiikassa, jos halutaankin työttömyyden säilyvän ja niin alkoi kaikki loksahtaa kohdalleen.
Yhtenä erityisen suurena ongelmana on työvoimapoliittisen koulutuksen taso ja arvostus ja mm. sen seurauksena myös työttömien arvostus. Työministeriön mukaan noin 47 % työttömistä on vain perus- tai kansakoulun käyneitä, 53 % enemmän tai vähemmän koulutettuja (HELSINGIN SANOMAT 20.1.2003), joiden joukossa on myös akateemisia humanisteja, on arkkitehtejä, insinöörejä, ekonomeja, atk-ammattilaisia ja muita ammattitaitoisia ja koulutettuja. Näistä molemmista joukoista on osa lisäksi itseoppineita. Tasavallan presidentti valittiin vuonna 2000 äänin 52 - 48 ja EU:hun liityttiin vuoden 1994 kansanäänestyksessä äänin 57- 43. Vähänkin suuremman kannatuksen saanut voittaa. Paitsi työttömyyden hoidossa. Vähemmistön ehdoilla kaikki tasapuolisesti samalle oletusarvoiselle alimmalle viivalle kuin toistensa kopiot, niin että kukaan ei hyödy eikä mikään muutu, mutta luodaan kuitenkin sellainen mielikuva, kuin jotakin olisi tehty.
Tekstieni lisäksi mukana ovat myös käyntikorttini ja Kantatie 65 -esite, jonka tein Kurun kunnalle vuonna 2000, ja joka liittyy tekstin Palkka-alea ja 'passiivisuutta' kohtaan Kokoaikainen vs. kokopäiväinen. Sivuja näissä teksteissä on yhteensä 40. Niissä riittäneekin pohtimista pitkäksi ajaksi.
Hyvää kevään jatkoa toivotellen
Ulrika Juselius
TEKSTIT
Työttömien terminaalihoitoa
1.1.2002 voimaan tulleista työvoimapalvelulain, työttömyysturvalain ja työmarkkinatuesta annetun lain muutoksista.
Palkka-alea ja 'passiivisuutta'
1.1.2003 voimaan tulleista em. lakien uusista muutoksista.
Sivu Tuotteistus ja hinnoittelu, osa I on poistettu päivityksen 25.6.2008 yhteydessä, mutta ks. samat tiedot sivustolta Ideasta Internetiin > Työvaiheet.
Tuotteistus ja hinnoittelu, osa I
Graafisen suunnittelun työvaiheet, edellisen liite.
Tavoitteita vai tuloksia?
Tekstin Työttömien terminaalihoitoa saatekirje työllisyystyöryhmän kaikille 12 jäsenelle 29.7.2002.
Vaalit & verot
Kirjeeni II valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimekselle.
Akanoita kansalle
KURUN SANOMISSA budjettiriihen aloituspäivänä 22.8.2002 julkaistu kirjoitukseni veroalen seurauksista, väitteestä budjetin työllistävyydestä, työttömyyden hoidosta ja hyvinvointipalvelujen säilyttämisestä.
© 2003 Ulrika Juselius