Koululauluja

Toimittanut Otto Kotilainen

Koululauluja, toim. Otto Kotilainen, 378 sivua, 323 (330) laulua, WSOY, 1924, 1. painos.

Nostalgia puree! Esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon järjestämien koululauluiltojen yleisönsuosion kerrotaan säilyvän vakaana. Siellä pääsee 1920-luvun koululuokkaan laulamaan vanhoja tuttuja koululauluja urkuharmonin säestyksellä useammassakin tilaisuudessa aina vuodenaikojen mukaan. Koululauluiltoja järjestetään monilla muillakin tahoilla, kouluissa ja kodeissa, ympäri maata.

Tämä Otto Kotilaisen toimittama Koululauluja on julkaistu vuonna 1924 ja käytössä kovin kulunut. Myös sivut 263-266, 269 ja 270 eli Viron kansallislaulu ja viisi kalevalalaista laulua, Unkarin kansallislaulun loppu, Saksan silloisen kansallislaulun alku ja Mustalainen ovat kateissa, mutta löydetty muista lähteistä ja yksi muistilokerosta.

Uskonnolliset ja isänmaalliset laulut aloittavat kirjan kovin korostuneesti ja sama leimallinen suuntaus jatkuu läpi kirjan. Koulun tavoitteena 1920-luvulla oli snellmanilais-hegeliläisen hengen mukaisesti ja tuoreen itsenäisyyden innoittamana kasvattaa lapsista kristillissiveellisesti valistuneita valtiokansalaisia, tarjota heille vuoden 1921 oppivelvollisuuslain edellyttämä perussivistys ja opettaa hyvät tavat.

Näin totisia ilmeitä oli kansakoululuokassa Jämsänkoskella vuonna 1926. Vain yhtä naurattaa, mutta toinen jurottaa hänenkin puolestaan. Pakolliset urkuharmooni ja pönttöuuni ovat varmasti jossakin nurkassa näkökentän ulkopuolella.

Suurin osa lauluista perustuu vielä viimeistään vuosisadan vaihteen tuotantoon ja kansanlauluihin, joissa tuhkatiheään muistutetaan kuolevaisuudesta aina kehtolauluista alkaen, ja valoisampaa ilmettä alkoi näkyä vasta 1940-luvulla. Silloin jätettiin pois kaikki virsikirjan virretkin, joita ei Wilho Siukosen toimittaman laulukirjan 3. painoksessa vuonna 1948 enää ollut.

Neljä vuotta aikaisemmin vuonna 1920 ilmestyneeseen J.N. Vainion toimittamaan Valistuksen laulukirjaan verrattuna kirjoissa on selviä eroja. Vainion kirjan painos oli jo 11. vuoden 1909 jälkeen ja keskittyi enemmän musiikinteoriaan ja nuotteihin. Vainio luotti teoriaan ja kaavoihin, Kotilainen innostukseen ja korvakuuloon ja musiikinteoria piti opettaa erikseen. Vainion kirjassa onkin noin 50 laulua vähemmän noin 100 sivua pienemmässä tilassa kuin Koululauluissa, jossa taas on uusiakin lauluja.

Kotilaisen toimittamasta kirjasta myös puuttuu kaksi kriittistä laulua, jotka ovat vielä Vainion kirjassa: Työväen marssi, mihin löytynee selitys ajankohdan poliittisesta ilmapiiristä, mutta myös etelä-pohjanmaalaisten suojeluskuntien kunniamarssi Vilppulan urhojen muistolle, eli koko kuuden vuoden takainen vastakkainasettelu.

Vilppulan urhoja ei ole sen koommin näkynyt, mutta Työväen marssi palasi hetkeksi takaisin 1940-luvulla Siukosen kirjaan, uutena myös Internationale ja paljon uusia, iloisia joululauluja ja muiden maiden lauluja. Pukkilan ja Raution kirjasta vuodelta 1958 Työväen marssi puuttuu taas uudestaan. Koululaulukirja on kuin aikansa peili. Tänä päivänä tuntuisikin mahdottomalta kuvitellakaan koulunsa juuri aloittaneita lapsukaisia laulamassa posket innosta hehkuen vaikkapa Sotilaspojan viimeistä säkeistöä tai Karjalan jääkärien marssia.

Näillä eväillä lähdettiin opintielle 1920-luvun lopulla: lukemista, laskemista, historiaa, maantietoa, luonnontietoa, uskontoa, laulua. Pieni pahvinen koululaukku – vain 36 x 25 cm – on alun perin ollut tummanruskea. Isompia samanlaisia käytettiin matkalaukkuina.

Verkkoversio

Tästä verkkoversiosta on jätetty pois nuotit ja siksi myös moniäänisyys- ja tahtilajimaininnat. Jotkut laulut löytyvät myös Kokoelmasta Suomalaista Runoutta, mutta ovat Koululauluissa lyhennettyinä tai muuten hiukan muunneltuina. Tällaisista kohdista on linkki runokokoelman samaan tekstiin.

Koska laulut ovat paikoin kovin mustanpuhuvia, olen yrittänyt saada sivuille lisää valoa ja eloa toisilla suomennoksilla muista lähteistä ja alkukielisillä teksteillä ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi, viroksi, unkariksi ja latinaksi. Joitakin on täydennetty kirjasta pois jätetyillä säkeistöillä, monien laulujen tekijätiedoissa on täydennyksiä ja 19 + 3 laulun esityksiin on löytynyt linkki mp3-, ram- tai wav-tiedostona.

Kirjassa on aihepiirihakemiston lisäksi aakkosellinen hakemisto, jossa laulut ovat myös alkusanojen mukaan. IE:llä tulostettuna koko verkkoversion laajuus hakemistoineen ja esittelyineen on noin 190 sivua.

+ 25 kpl muualta

Kotilaisen kirjasta puuttuu monia enemmän tai vähemmän tunnettuja lauluja, joita ei kuitenkaan kirjallisista, musiikillisista, kielellisistä tai nostalgiasyistä millään voinut sivuuttaa.

Vaikka ne eivät kuulu tähän Kotilaisen toimittamaan kirjaan ja niitä on yhtä lukuunottamatta lisätty koululaulukirjoihin vasta 1950-luvun alkupuolella, olen silti tehnyt tällaisista muista lähteistä poimituista unohtumattomista lauluista oman sivun, jossa on 25 laulua ja oma hakemisto sivun alussa. Sivulla on suomenkielisten ohella lauluja myös Rauman, Savon ja Karjalan murteilla ja karjalaksi, latinaksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. IE:llä tulostettuna tämän yhden sivun laajuus on noin 17 sivua. - UJ -

Alkulause

Lukuunottamatta kustantajan taholta tulleita viestejä allekirjoittaneelle uuden koululaulukokoelman aikaansaamiseksi, antoi tälle hankkeelle virikettä useat opettajat eri seuduilta maata. Suurimman sysäyksen sain kuitenkin pääkaupungin suomenkielisten kansakoulujen laulunopettajilta, jotka tarkastaja Alfr. Jotunin johdolla olipat pitäneet laulunopetusta koskevia kokouksia ja niissä laatineet suunnitelman sekä lausuneet toivomuksen, että allekirjoittanut ottaisi julkaisun toimittaakseen. Tässä yhteydessä en voi olla kiitollisuudella myös mainitsemaltta siitä luottamuksesta, jota maamme seminaarien laulunopettajat kokouksessaan pääkaupungissa osoittivat, pyytäessään allekirjoittanutta kokoukseensa kokoelmaa selostamaan ja ottaen sen suosiollisesti vastaan sekä lisäten siihen useita erittäin arvokkaita toivomuksia.

Useimmat nykyisin käytännössä olevat koululaulukirjat, joita on kyllä aika runsaasti, ovat laulujen ohella yleensä laaditut erinäisiä teoreettisia näkökohtia ja kaavaharjoitteluja varten. Tämä kokoelma on yksinomaan laulun taitoa ja edistämistä sekä innostamista silmällä pitäen muodostettu. Siinä syy, miksi se ei edusta mitään n.s. järjestelmää. Viimeaikaisin laulunopetussuunta näyttääkin pyrkivän siihen, että musiikinteoria on opetettava itsenäisenä ja laulu enemmän korvakuulolauluna, kuin kankeuttavaan kaavalauluun yhdistyneenä. (Maasalo, Siukonen y.m. ovat julkisuudessakin, tietääkseni, tämän suunnan kannattajina esiintyneet.) Siten oppilaat enemmän innostuvat laulamaan ja saavuttavat jo oppilaskehityskannallaan sopivan lauluvaraston ja pohjan, josta myöhemmin voivat valmistua kunnollisiksi kuoro- y.m. laulajiksi. Laulujen laulaminen tarkistaa ja kehittää heidän korvaansa ja musiikillista tajuntaansa suuremmassa määrässä kuin kaavat. Teoria on luonnollisesti vississä määrässä käytettynä laulunopetuksellekin välttämätön perusta. Tuollaisia lyhyitä ja helppotajuisia musiikin teorian oppikirjojahan on erikseen julaistuna, muistista mainitakseni Anna Sarlinin, Armas Maasalon ja Vilho Siukosen oppikirjat. Koska mielestäni sävellajijärjestyskin on omiaan jollain lailla saavutuksia kankeuttamaan, jäykentämään, olen siitäkin luopunut ja säilyttänyt ainoastaan laulujen sisältä järjestyksen. Kokoelman loppuluetteloissa on sitä paitsi merkitty järjestyksessään kunkin laulun sävellaji. Useitten laulunopettajien – sekä kansa- että oppikoulujen – suoranaisesta kehoituksesta olen rytmiä osoittavat pikku nuotit jättänyt pois, joten se puoli jää jokaisen laulunopettajan itsensä tehtäväksi.

Kokoelman laulut olen jakanut 7:n erisisältöiseen ryhmään. Viimeisenä on n.s.  juhlalaulut, joiden puutetta opettajat ovat aivan erityisesti valittaneet. Tarkoitukseni on lähitulevaisuudessa toimittaa opettajia varten tällaisiin eri juhliin sopiviin lauluihin yksinkertainen säestysvihko, joten oppilasten yhteisesitykset saisivat juhlallisemman leiman. Kolmiääniset laulut voi esittää yksiäänisinäkin, jolloin laulun kaikin äänin soittaminen jo korvaa säestyksen.

Lopuksi lausun kauniit kiitokset kaikille niille, jotka ovat olleet  "Koululaulujen"  ilmestymistä tavalla tai toiselta avustamassa. Kotimaiset säveltäjät ovat hyväntahtoisesti tätä kokoelmaa varten säveltäneet uusia lauluja, joita onkin sangen runsaasti.

Helsingissä, elokuulla 1924.

Otto Kotilainen.