TYÖMARKKINATUEN MUUTTAMISESTA (?) 'AKTIIVITUEKSI'
Jo vuosia sitten kirjoitin seuraavasti:
"- - Kun tällainen harhainen passiivisuusilluusio värittää koko työttömyyden hoitoa ja kohderyhmänä on vain mieluisa haave eikä todellinen ihminen, niin ei kannata kummastella, että mikään ei muutu. Kaikesta yksilöllisyyden, vapaan valinnan ja itsemääräämisoikeuden korostamisesta huolimatta ajattelun piilevänä perusrakenteena näyttää yhä edelleen olevan se jähmeä oletus, että vain annetut työvoimapoliittiset toimenpiteet voivat olla osoitus työttömän 'aktiivisuudesta'. - -"
" - - Työttömyyttä ja toimeentulottomuutta näytetäänkin pidettävän työttömien henkilökohtaisena ominaisuutena ja persoonallisuuden piirteenä, osoituksena pahoista tavoista eikä olosuhteena tai jostakin itsen ulkopuolisesta riippuvaisena elämänvaiheena. - - Silti työttömän kirjaamisen arvoiseksi oikeaksi aktiivisuudeksi ei yleisesti katsota mitään mikä ei ole ulkoa ohjattua, annosteltua ja karenssoitua, vaan kaikki omaehtoinen ja vapaa tekeminen luokitellaan säännöllisesti myös 'joutenolon', 'oleilun' tai 'toimettomuuden' - ellei peräti 'syrjäytyneisyyden' - piiriin kuuluvaksi, on se sitten miten produktiivista tahansa, ja josta työtön on kiskottava irti oikein hartiavoimin. Ei elämää työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolella! - -"
"- - Suurimpia työllistymisen esteitä ovat kuitenkin talouskasvu, kilpailukyky ja globaali markkinatalous - riski, jonka poistulkitsemiseen työttömiä tarvitaan - ja suurinta passiivisuutta kritiikitön annetun mallin toteutus, jota työvoimapoliittiset toimenpiteetkin karensseineen ensisijaisesti edellyttävät. - -"
Kaksi vuotta sitten uusittua työttömyysturvalakia (HE 115/2002 vp) koskevassa sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä (StVM 43/2002 vp) muistutetaan karensseista sivulla 9, että "Korvauksettomien jaksojen tarkoituksenmukaisuutta tulisi jatkossa arvioida ottaen huomioon myös niiden yhteys köyhyysongelmiin." Ja itse työhallinnon ylijohtaja Harri Skog oli vielä joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että "massatoimilla ei enää pidä hoitaa työttömyyttä - - nyt tarvitaan asiakaslähtöisyyttä ja yksilöllistä palvelua". (HELSINGIN SANOMAT 31.1.2000). Nyt hän sen sijaan on suunnittelemassa varsinaisia tarhaustalkoita.
Ei tässäkään 'aktiivituki'kaavailussa ole kysymys kuin pelkästä sanahelinästä, suuresta tietämättömyydestä, taas uudesta karenssimahdollisuudesta ja kulujen siirtämisestä kuntien vastuulle. Tämän työttömien passiivisuusfiksaation näkökulmasta mielenkiintoinen tutkimustulos löytyy osoitteesta http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/B4A72E0F-0C13-42E0-BF58-6B1F16E4E31F/0/yp12003.pdf, Yhteiskuntapolitiikka, VOL. 68 1/2003, artikkelissa Työttömän työelämä - työllisyysvaroin tuetun työn sisältö ja merkitykset (Antti Saloniemi, Pekka Virtanen, Simo Aho, Hannu Koponen, Jussi Vahtera) julkaisun sivulta 19 alkaen. Sivulla 25 sanotaan mm. seuraavaa:
"Aktiivinen työ, jossa laajaan työn hallintaan kytkeytyvät korkeat vaatimukset, tuli vain harvoin työllistettyjen osaksi; erot niin vakituisiin kuin muihin määräaikaisiin olivat merkitsevät. Vastaavasti passiivinen työ (vähäiset vaatimukset ja vähäinen hallinta) oli yleisintä työllistetyillä."
Ts. siltä myyttiseltä muka-vastikkeettomalta 'passiivituelta' aktiiviseen 'oikeiden' ihmisten maailmaan passiivisen leikkityön ääreen! Tällä passiivi-aktiivi -akselilla siis ei suunnitelman tuloksena muuttuisi muu kuin se, että myös aktiiviset työttömät joutuisivat passivoitumaan tullessaan työvoimahallinnon 'aktivoimiksi', kun kannustukseksi kutsutun kiristyksen nimissä korjataan seurauksia syitä korostamalla. Työpaikkojahan ei kuitenkaan ole. Sen tuntuvat tietävän jo likipitäen kaikki muut paitsi Arkadianmäen väki, ja aivan erityisen hyvin juuri työttömät.
Työmarkkinatuki on ollut ns. vastikkeellinen tähänkin asti, elannon menetyksen uhalla kuin pikkulasten viikkoraha. Lehdissäkin karenssi on jo lähes 15 vuoden ajan ollut sen erottamaton kylkiäinen, kaikenlaisten bulkki-tuotannoksi kutsuttujen elämäntapakurssien ja tukitöiden tarkimmin eritelty potentiaalinen päämäärä, kuin varsinainen tavoite. Oikeasta työstä ja varsinkaan palkasta, jolla tulisi toimeen, ei kuulu hiiskahdustakaan. Työn ensisijainen tavoite on kuitenkin nimenomaan toimeentulo eikä ajantappo, työ vain väline sen hankkimiseksi ja mahdollisten ongelmien lähteenä toimeentulottomuus eikä oletettu toimettomuus.
Em. tutkimuksen kirjoittajista Simo Aho on se sama tutkija, joka jokunen vuosi sitten julkisti sen tutkimustuloksen, että tukitöistä on päinvastoin haittaa oikeilla työmarkkinoilla. Nyt kuitenkin yksi ja toinen on taas liittynyt siihen vanhaan kuoroon, joka laulaa päinvastaista yhtä nuottia mielenkiinnottomasti - passiivisesti - kuin työtä käskettyä. Kuin Keisarin uusien vaatteiden hovi konsanaan. Työttömyys on työvoimapoliittisten toimien näköinen. Sellaiseksi se on tehty ja sellaisena se halutaan näköjään säilyttää.
Lisää osoitteessa http://kotisivu.dnainternet.net/ulrikaj/mms/ [osoite muuttunut tämän jälkeen] ja kirjallisuudessa mm. muutaman vuoden takainen väitöskirja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalipolitiikan laitokselta: Helne, Tuula, Syrjäytymisen yhteiskunta, STAKES, 2002. Myös Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuskokoelmaan Laman varjo ja nousun huuma (Kansaneläkelaitos, 2003, toim. Olli Kangas) kannattaa tutustua. Se sisältää mm. tuoretta tutkimustietoa köyhyyden kasvusta, ylivelkaisuudesta ja siitä, että työttömyysturvan pienentämisen työllistämisvaikutuksista ei ole mitään näyttöä, mutta köyhyys vain lisääntyy ja syvenee. Sen seurauksena myös vähäisetkin työllistymismahdollisuudet häipyvät horisontin taa, koska työtön joutuu elossa säilyäkseen luopumaan kaikesta mikä maksaa. Sitä on myös työnhaku. Ei kannata myöskään unohtaa Suomen Akatemian tutkijan, Anu Kantolan, väitöskirjaa Markkinakuri ja managerivalta, jonka mukaan 1990-luvun alun päättäjät pitivät työttömyyttä vain tervetulleena tehokkuuden mittarina:
"Finanssipolitiikan päättäjät pitävät myös työttömyyttä tehokkuuden nousun välttämättömänä hintana, jota ei juuri kyseenalaisteta. Se, että väkeä on irtisanottu ja tulosta tehdään entistä vähemmällä väellä, merkitsee vanhan 'löysyyden' terveellistä karsimista." (Kantola, 2002, 175)
Ei siis kannata syyttää vettä kun ämpäri vuotaa.
Ulrika Juselius