"Tieto ymmärretään journalismissa yhteiskunnalliseksi arvoksi eikä hyödykkeeksi. Tämä tarkoittaa, että journalisti on osavastuussa välitetystä tiedosta ja että hänellä on siten velvoitteita ei vain tiedotusvälineiden valvojia kohtaan vaan viime kädessä suurta yleisöä kohtaan, jolla on erilaisia yhteiskunnallisia intressejä. Journalistin yhteiskunnallisesta vastuusta seuraa vaatimus, että hänen toimintansa on kaikissa tilanteissa sopusoinnussa henkilökohtaisen eettisen tietoisuuden kanssa."

Journalismin ammattietiikan kansainväliset perusperiaatteet (International Principles of Professional Ethics in Journalism), 3. periaate: Journalistin yhteiskunnallinen vastuu (Kansainvälisten ja alueellisten ammattijournalistien neuvottelukokous, Praha ja Pariisi, 1983). (Hemánus & Tervonen, 1986, 14)

Menneen maailman strategioita, havaintoja 1990-luvun työvoima- ja sosiaalipolitiikasta
Ja 2000-luvun ja 2010-luvun ja ...

Lukijalle

Lukijalle

Susirajan takaa näkee susirajan taakse

Lähtöruutu
Maaliviivalla
Tekstilingvistikon vikaa
Missä tahansa kunnassa, missä tahansa työvoimapiirissä

Menneen maailman strategioita

Ei merkittäviä muutoksia
Aktivoiden passivoidut, passivoiden aktivoidut
Työ-, työ- ja elinkeino-, sosiaali- ja terveys- ja peruspalveluministerit 1987 alkaen
Viitteitä ilmassa

Lähteitä, merkintätapoja, pop-uppeja
Lama- ja tukityötutkimuksia 2001
 

SUSIRAJAN TAKAA NÄKEE SUSIRAJAN TAAKSE

Sivusto on kirjoitettu MSWord-versioksi pääasiassa vuonna 2000 markka-aikaan, joten summat ovat markkoina, ellei toisin mainita. WWW-versio on tehty aluksi vain kotikonekäyttöön keväällä 2002, julkistettu 3.1.2005 ja ulkoasu uudistettu täysin 25.6.2008. Vuoteen 2018 tultaessa eivät aivan kaikki ulkoiset linkit enää toimi ja osa niistä on kadonnut verkosta kokonaan.

Näiden tekstien työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa - niin työttömiä kuin päättäjiäkin - koskevat tiedot ja päätelmät perustuvat omiin havaintoihini, keskusteluihini työttömien, työllisten ja työvoimaneuvojien kanssa ja 1990-luvulla julkaistuihin työttömyyden hoitoa koskeviin ja siihen läheisesti liittyviin, pitkin matkaa keräämiini lehtiartikkeleihin, kuulemiini radiouutisiin ja mm. työttömien vihaisiin lehtikirjoituksiin. Lehtivalikoima saattaa vaikuttaa suppealta, mutta HELSINGIN SANOMAT ja ILTA-SANOMAT ovat juuri ne kaksi keskeistä paperimediaa, joiden perusteella se ns. yleinen mielipide todennäköisimmin muodostuu.

Olen vain perinteisen pamflettityylin mukaisesti, lingvistis-analyyttis-filosofis-psykologis-satiiris-ironis-analogis-karnevalistisesti, hiukan tulkinnut näitä eri lähteissä julkaistuja uutisia ja näkemyksiä, erityisesti puhetapojen, uudissanojen, merkityksien ja merkityksenmuutosten näkökulmasta. Vähän niin kuin pakinoitsija tai hovinarri. Ts. yrittänyt löytää jutun juonta - Means, Motive, Opportunity - ja seurauksien perusteella päätellä polkua Big Bangin lähteille. Niin kuin mediakin tekee: tulkitsee, korostaa, ohittaa, kärjistää, valikoi, paljastaa ja piilottaa, eli luo mielikuvia, joilla vaikutetaan kansan asenteisiin ja siten varmistetaan maailman menon suunta. Pelin kielenä kielipeli - kieli muokkaa ilmapiiriä ja ilmapiiri kieltä. Media Makes the World Go Around.

Teksti siis ei ole mikään maksettu muistio, raportti tai tutkimus, ohjattu esitys, käsikirja tai käyttöohje vaan se keskittyy enemmänkin niihin näkymättömiin muuttujiin, joita tilastot ja tutkimukset eivät paljasta, koska ne eivät ole mitattavissa eivätkä tarkkailijasta riippuen aina kiistatta havaittavissakaan. Ns. virallisen tiedon tilastot käsittelevät kvantiteetteja eli montako-, milloin- ja millä ehdolla -kysymyksiä, mutta tämä teksti yrittää pureutua kvaliteetteihin ja abstraktioihin kysymällä miksi ja miten.

Virallisen tiedon määrittelemänä teksti siis olisi ns. toista tietoa, joka ilmaisu sisältää piilotetun arvotuksen toisarvoisuudesta mutta myös vaihtoehtoisuudesta, ja on sellaisena näkijän ja kokijan näkökulmasta ensimmäistä. Kun työvoimapoliittiset toimenpiteet elävät omaa 'virallista' elämäänsä, ovat todelliset työttömät ihan jossakin muualla. Ja susirajan takaa näkee susirajan taakse.

Lähtöruutu

Aluksi pohdiskelin, mikä työttömyyden hoidossa oikein ottaa niin koville, että ei synny edes tuluskukkaroa. Lähdin siitä annetusta oletuksesta, että päättäjät kyllä tekevät parhaansa asiaintilan korjaamiseksi, mutta että on tehty vain joitakin virheitä. Olin siis ensin yrittänyt etsiä, mitä vikaa on työvoimapolitiikassa, jos todella halutaan työttömyyden vähenevän, eikä siinä näyttänyt olevan kuin pelkkää vikaa silmänkantamattomiin. Näin asia kääntyi ylösalaisin kuin itsestään: mitä on oikein työvoimapolitiikassa, jos halutaankin työttömyyden säilyvän ja kaikki alkoi loksahtaa kohdalleen.

Lähtökohtana oli alun perin nimenomaan ammattitaitoisten ja ajan tasalla olevien työkykyisten aikuisten ihmisten työttömyys,

joiden työnhakua ja työn saamista työvoima- ja sosiaalipolitiikan ja sen uutisoinnin tähänastinen kaikkia työttömiä niputtava linja marginaalisen vähemmistön ehdoilla on ollut osaltaan omiaan vain haittaamaan ja estämään. (ks. MMS, Tarhaustalkoot)

Ja kun

kaikki saavat tarpeestaan ja tavoitteistaan riippumatta tasan saman annoksen - syntymäajan mukaan kuin viikkolehden horoskoopista - jolloin kukaan ei saa mitään, niin ei työttömyyskään pääse pahasti laskemaan, mutta luodaan kuitenkin sellainen mielikuva, kuin jotakin olisi tehty.". (ks. MMS, Työttömyys toimettomuuden symbolina)

Työttömän taloudellisen tilan heikentäminen 'kannustuksen' nimissä oli 1990-luvun työttömyyden hoidon toinen päälinja: asumistukeen vaikuttavan säännöllisen tulon yläraja oli 2 000,00 jo vuonna 1994, sitä ennen jopa 5 000,00 ja vuonna 2000 se pudotettiin vain 1 000,00 markkaan. Soviteltua päivärahaa on laskettu vuodesta 1997 ja toimeentulotukea tuloja 21,5 päivän mukaisiksi kasvatettuina ja menoja asumiskulujen 7 % omavastuulla vähennettynä vuoden 1998 alusta. Kun siihen lisätään tihenevä kieltoviidakko ja karenssibuumi eli kun työttömät oli eristetty omiin pikku reservaatteihinsa oppilaitoksiinsa ja tukitöihinsä, niin jo lakkasi vähitellen tapahtumasta, mikä selitettiin myytillä työttömien työhaluttomuudesta.

Samanaikaisesti havahduttiin köyhyysongelmaan, kasvaviin ruokajonoihin ja työttömyyden pysyvyyteen ja alettiin puhua syrjäytymisestä ja elämänhallinnasta. Syy-yhteyksiä näkemättä kuin salamaan kirkkaalta taivaalta. Päätöksiä on perusteltu aina kunkin uuden todellisen tai oletetun seurauksen ääreltä milloin minkin 'kuntoutuksen' tai 'kannustuksen' nimissä, hiirenpolkuja tilkiten vaikka koko talo on vaarassa romahtaa, ja mikä on tulos? Päivä päivältä kapeneva umpikuja, josta ei enää pääse eteenpäin kuin yksinkertaisesti kääntymällä takaisin. Jo kauan sitten olisi pitänyt herätä todellisuuteen ja ottaa käyttöön plan B, mutta päättäjät vain jatkavat passiivisesti samaa vanhaa kiveen hakattua linjaansa - menneen maailman strategioita.

Ongelmakohtia on niin kauas kuin silmä siintää, ja niistä vähäisin ei suinkaan ole se 'logiikka', jonka mukaan työtöntä aktivoidaan aktivoimasta päästyäkin, vaikka työnantaja on se, joka on passiivinen. Työttömän tuotteistuksesta puhumattakaan (ks. Työttömyyden hinta, Työttömän tuotteistus). Se ei ole juridinen tai poliittinen ongelma vaan ideologinen ja moraalinen asenne- ja arvovalintakysymys. Yksi pamfletissa vielä vitsinä esittämäni visiokin on jo vuoden 2002 työvoimapalvelulain mukaan toteutunut. Uskomatonta mutta totta: työnhaun karenssointi. Vaikka raha ei lähtökohtaisestikaan riitä työnhakuun, niin se tahdottiin silti tehdä riippuvaiseksi nimenomaan työnhausta. Niin työnhausta tuli pelkkä standardoitu askelkuvio, jonka ainoa mainittu potentiaalinen päämäärä on karenssi. Uutisetkaan eivät kerro työpaikasta ja toimeentulosta, vaan siitä millä keinoin karenssi on mahdollinen. Se tämän päivämäärän tilanteesta, kun työ on muuttunut elannon hankkimisen välineestä kuin pyhäksi toimitukseksi Talouden alttarilla ja työttömyys vääriksi vuorosanoiksi siinä sakramentissa.

Tavoitteena ei ollut yrittääkään löytää mitään patenttiratkaisuja, vaan tehdä kysymyksiä ja rinnastuksia, yleistää, kärjistää ja kyseenalaistaa päivänselvyyksinä pidettyjä ilmiöitä ja menettelytapoja, nähdä niiden koomisia puolia, kääntää niitä ylösalaisin ja kehitellä hypoteeseja, eli jättää lukijalle vastaamisen vaiva, mutta vähintään herättää ajatuksia, provosoida reagoimaan. Usein painotetaan sitä, että samankaltaisuuksien ohella olisi nähtävä myös eroavuudet, mutta aivan yhtä hyvin tulisi eroavuuksien ohella tunnistaa myös samankaltaisuudet. Sitä paitsi asiat täytyykin kärjistää, että näkisi selvästi mikä on suunta. Kuva on zoomattava, rajattava, tarkennettava ja laukaistava juuri oikealla hetkellä. Jos vielä kääntää sen ylösalaisin, sen saattaa saada oikein päin, niin kuin Erno Paasilinna on asian ajatellut.

Maaliviivalla

Vähitellen tämä kärjistäminen, kysely, zoomailu, rajailu, hypotetisointi ja ylösalaisin kääntely alkoi johtaa siihen odottamattomaan lopputulokseen, että työttömyydelle ei ole aikomustakaan tehdä yhtään mitään, vaan että se on päinvastoin ns. 'uuden talouden' väistämätön seuraus, talouskasvun, kilpailukyvyn ja tehokkuuden mittari, itse asiassa niiden välttämätön elinehto ja sellaisena myös päättäjien tietoinen valinta. Globaali markkinatalous tuo automaattisesti mukanaan myös globaalin työttömyyden, kun työttömyys ja pörssikurssit nousevat ja laskevat samaan tahtiin, työttömyys edellä, pörssikurssit perässä.

Eli niin kuin tekstissä Palkka-alea ja 'passiivisuutta' kirjoitan:

Suurimpia työllistymisen esteitä ovat kuitenkin talouskasvu, kilpailukyky ja globaali markkinatalous - riski, jonka poistulkitsemiseen työttömiä tarvitaan - ja suurinta passiivisuutta kritiikitön annetun mallin toteutus, jota työvoimapoliittiset toimenpiteetkin karensseineen ensisijaisesti edellyttävät. (ks. myös MMS, Oma-aloitteista ja vaikuttavaa)

Kullekin syylle voi olla olemassa useampia loogisia seurauksia - niin kuin kullekin seuraukselle myös joukko epäloogisia ja selityksen makuisia syitä -, jolloin julkisessa puheessa voi käyttää yhtä ja kabineteissa toista, eli tässä tapauksessa työttömyyden 'hoitoa' keinona jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi.

Looginenhan ei välttämättä tarkoita järkevää tai produktiivista - vaikka jokin järkevä ja produktiivinen voikin olla myös loogista - vaan formaalia, kaavamaista, matemaattisesti ja muodollisesti aukotonta: 1 + 1 = 2. Esimerkiksi tuoli lentää ääneen on syntaktisesti looginen lause, mutta semanttisesti siinä ei ole mitään mieltä. Vain talouskasvu parantaa työllisyyttä on myös looginen lause, mutta yhtä mieletön kun samalla väitetään haluttavan lisätä työllisyyttä parantamaan talouskasvua. Samaa väitetään myös kilpailukyvyn vaikutuksista, vaikka samanaikaisesti samoin perustein sanotaan kerralla tuhansiakin ihmisiä irti työpaikoistaan.

Tällä samalla 'logiikalla' kerrotaan selvittävän myös suurten ikäluokkien eläkemaksuista: kun talous kasvaa jos työttömyys laskee - kunhan talous ensin kasvaa. Samaan tapaan perustellaan myös kuntien pakkoliitoksia suurempien yksiköiden oletetulla taloudellisuudella ja tehokkuudella, vaikka valtio itse siirtää kaiken vastuun näille itseään pienemmille yksiköille samalla verukkeella.

Esimerkiksi verokevennysten voisi kyllä kuvitella lisäävän työllisyyttä, niin kuin väitetään, mutta vielä varmemmin ne valuvat vain sukanvarteen tai osakesalkkuihin ja sitä kautta ulkomaille. Samoin pienen perusturvan voisi kuvitella 'kannustavan' työn hakuun, mutta varmemmin se vain estää kiusallisen kustannuserän liikkumisen työmarkkinoilla globaalin markkinatalouden tiellä. Samoin työvoimapoliittisen koulutuksen ja muiden toimenpiteiden voisi kuvitella parantavan työllistymismahdollisuuksia, mutta kuitenkin ne tutkitusti vain heikentävät mahdollisuuksia niille luodulla sekundaleimalla. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää.

1600-luvun ranskalaisfilosofi René Descartesin mukaan mikä tahansa, minkä luulemme tietävämme ja mistä luulemme olevamme varmoja, saattaa ollakin toisin, jolloin kaikkein varmimpiakin käsityksiä on syytä epäillä, ja ensimmäiseksi juuri niitä. Meillehän on ensin opetettu asiat ja ilmiöt ja niiden lainalaisuudet ja sitten vielä keinot niiden todentamiseksi, annettu valmiit mallit maailmasta. Kuitenkaan mikään ei ole niin hyvä ja oikein, ettei se voisi olla toisin, eikä mikään niin varmaa ja ehdotonta, ettei siitä voisi olla erehtynyt. "De omnibus dubitandum est" sanoi Descartes ja asetti epäilyn kaiken filosofiansa lähtökohdaksi.

Hollantilainen historianfilosofi Johan Huizinga taas etsi yhteiskunnallisista ja kulttuurisista käytänteistä leikin elementtejä ja sitä pidetään ansiokkaana oivalluksena, mutta jos työtön tunnistaa työttömyyden hoidossa rasismin merkkejä ja kulissien makua, se kauhistuttaa tai huvittaa. Ehkä se tulee liian lähelle uhkaamaan totuttuja ja turvallisia ajatuskulkuja, annettua maailmanjärjestystä, ja saatetaan samaistaa yksiulotteisesti kirjoittajaan tai jopa itseen. Jos karusellissa istuessaan vastapäätä on aina toinen samanlainen, ei edes näe miten karuselli pyörii eikä pääse tietämisen vaara uhkaamaan. Siitä voikin tehdä sen johtopäätöksen, että merkitystä ei anneta sille, mitä sanotaan, vaan sille, kuka sanoo, sille kuka istuu samassa karusellissa ja kuka ei, jolloin sen voi omaksua ja hyväksyä riskeittä sen enempiä pohtimatta. Opetella ulkoa ja muistaa, ei oivaltaa, ymmärtää ja kyseenalaistaa.

Tekstilingvistikon vikaa

Lukiessaan onkin hyvä pitää mielessä, että tekstiin ei kannata päätäpahkaa samaistua, ellei tunnista siitä itseään. Mihinkään tekstiin. Oikeastaan lukijassa olisi hyvä olla hiukan tekstilingvistikon vikaa, ettei vaihtoehdoitta kompastuisi pelkkään pintaan, rivien väleihin, puuttuviin lauseisiin tai sanojen ensisijaisiin merkityksiin, sekoittaisi kysymyksiä toteamuksiin, hypoteeseja ja metaforia väitteisiin, valkoista mustaan, vaan näkisi hiukan kauemmas ja syvemmälle. Kaikki liittyy kaikkeen, jokainen sana, jokainen merkitys ja jokainen relaatio on hyvin huolella ja tietoisesti harkittu. Aina ei ole niin, kuin miltä ensi silmäyksellä saattaa näyttää.

Ei myöskään kannata tyytyä vain passiivisena toteamaan, että näin on koska näin vaan on, vaan mieluummin kysyä: näin on, mutta onko näin oikein? Yhteiskunta ei ole jokin meistä irrallaan oleva erillinen möhkäle, kuin yksisoluinen ameeba, joka omalla tahollaan muuttaa muotoaan sattumanvaraisesti ja ikään kuin itsestään, ja jonka liikkeitä meidän pitäisi vain kritiikittömästi myötäillä. Me olemme se yhteiskunta ja me olemme se, joka sen muotoa muuttaa - ellei muuten, niin antamalla sen kafkamaisille muodonmuutoksille hiljaisen hyväksynnän.

Ei kannata myöskään vedota siihen, että on olemassa laki, jota täytyy noudattaa. Lain on eduskunta säätänyt ja jos siinä havaitaan jotakin vikaa, se on myös eduskunnan muutettavissa. Laki ei ole mikään virheetön viisasten kivi, vaan ihmisten luomus ja sellaisena kunkin ajan päättäjien arvojen ja asenteiden peili, kielellisesti steriili ja yksiselitteinen lopputulos, jonka taustalla vasta hallituksen esitykset ja valiokuntien lausunnot ja mietinnöt perusteluineen kertovat sen tavoitteista ja tarkoituksesta. (ks. Työttömien terminaalihoitoa ja Palkka-alea ja 'passiivisuutta')

Missä tahansa kunnassa, missä tahansa työvoimapiirissä

Minun ei ole ollut oikeastaan mahdollista eikä juuri intoakaan syventyä kaikkien erilaisten tukipakettien koostumuksiin tarkemmin, vaan kaikki laskelmat voisivat olla hiukan yleistettyinä kenen tahansa työmarkkina-, asumis- ja toimeentulotukea saavan ja mahdollisesti satunnaista keikkaa tekevän millä tahansa II kalleusluokan paikkakunnalla yksin asuvan työttömän elämästä.

Teksti siis ei ole suoraan sijoitettavissa mihinkään tiettyyn kuntaan tai tiettyyn työvoimapiiriin - maailma ei pääty kunnan, kylän, oman pihan tai työhuoneen rajoihin. Monin paikoin annettuja ohjeita vain mekaanisesti noudatetaan, mutta monin paikoin niitä onneksi myös tulkitaan ja harkitaan asiakkaan tilanteen mukaan. Laskelmat antavat kuitenkin suuntaa antavan kuvan siitä miten umpikiemuraisten polkujen ja barrikadien takana työttömän minimaalinen toimeentulo ja työllistyminen tällä hetkellä on. Suuremmilla ja suurempien asumiskustannusten paikkakunnilla asiat ovat vielä huonommin. Ja monilla velkasaneerauksen, paperilla oletettujen mutta käytännössä olemattomien tulojen, tukien väliin pudottamisen tai taattujen miljoonavelkojen takia vielä sitäkin huonommin.

Sitä paitsi työministeri Tarja Filatovin on kerrottu olevan sitä mieltä, että työttömät eivät rahaa tarvitsekaan, koska (perustelu) heillä on mielenterveys- ja alkoholiongelmia. Mitä he sitten tarvitsevat, "psykiatrin ja baarikaapinko?" kysyi päättelyn logiikkaa kummastellut oululainen kirjoittaja ILTA-SANOMIEN kolumnissaan 12.5.2001. Ja kaikilla? Ja juuri rahako niitä olisi alun perin aiheuttanut? (ks. Työttömyyden hinta, Työttömän tuotteistus)

MENNEEN MAAILMAN STRATEGIOITA

Pamfletin nimi on Menneen maailman strategioita, mikä ei tarkoita vain jotakin 1980-lukua tai 1920-lukua, vaan mennään paljon kauemmas: 1800-luvun nihilismiin, 1400-luvun Oikeaan Oppiin ja noitavainoihin ja 1600-luvun 'mekaaniseen maailmanjärjestykseen', jopa tuhansien vuosien takaisiin myytteihin. Ei samaistaen, vaan samankaltaistaen ja rinnastaen. Pamflettityyliin piikikkäästi ja kärjistäen.

Samat strategiat ovat käytössä tänäkin päivänä: maailma muuttuu, työttömyyden hoito ei. Sitä vaan ei kutsuta enää noitavainoiksi, orjuudeksi, nihilismiksi, Oikeaksi Opiksi tms. maailmanjärjestykseksi, vaan harhaanjohtavan pintakoreasti 'syrjäytymisen estämiseksi', 'aktivoinniksi', 'elämänhallinnan lisäämiseksi', 'huolenpidoksi', 'välittämiseksi' jne. millä uudella nimellä milloinkin kuin keisarin uusia vaatteita konsanaan.

Ensimmäinen osa, Ensin muna, sitten kana, sisältää vuodelta 2000 eräänlaisen tapauskertomuksen, joka toimii ikään kuin introna työttömyyteen ja tekstin seuraaville osille. Toinen osa, Menneen maailman strategioita, kolmas osa, Sanamagiaa, ja neljäs, Työttömyyden hinta, sen sijaan käsittelevät asioita yleisellä tasolla ja ironisempaan sävyyn. Yleinen ja yksityinen limittyvät jo jonkin verran ensimmäisessä osassa, mutta varsinainen siirtymä tapahtuu aivan osan lopussa.

Sanamagian olen intuitiivisesti havainnut tuottaneen joillekin lukijoille suurimpia vaikeuksia. Se vain osoittaa, miten vahvoja oletusarvot ovat ja miten vaikea niitä on kyseenalaistaa. Puhutaan organisaatiomuutoksesta, ulkoistamisesta, yleisestä edusta, kannustuksesta, ostovoimasta tai kuntoutuksesta, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? Mitä ne symboloivat, mihin assosioituvat ja millaisia ajattelutapoja luonnollistavat? Millaisia mielikuvia ne luovat?

Ei merkittäviä muutoksia

Tarina oli pakko katkaista jossakin kohdassa, koska muuten se jatkuisi loputtomiin, ja niinpä se päättyykin lehtileikkeiden osalta 30.1.2001. Joitakin muodollisia edistysaskeleita on tapahtunut sen jälkeen mm. ns. köyhyyspaketin ja kansalaispalkka-ajatuksen ympärillä ja lehtikirjoittelu on rauhoittunut sitten vuoden 2000. Jotkut poliittiset päättäjätkin ovat jo oivaltaneet, että ongelmana ei ole työhaluttomuus vaan työpaikkojen puute eli työnantajien palkkaushaluttomuus, niin kuin myös lyhytaikaisten töiden byrokraattiset esteet, mutta valoa ei tunnelin päässä vieläkään häämötä: 'aktivointi' ja 'kannustus' kuuluvat yhä edelleen päivittäiseen sanavarastoon, etä- ja keikkatyöt ovat päättäjille yhä edelleen suuri mysteeri ja SATA-komitean esitys sosiaaliturvauudistuksesta on kuin toisesta maailmasta.

Työmarkkinatuen minimaaliset korotukset lukeutuvat myös jonkinlaisiin edistysaskelien alkeisiin ajatuksen tasolla, mutta eivät sen laskennalliset vaikutukset toimeentulotukiasiakkaan asemaan, varsinkin kun ne ovat pääasiassa vain lakisääteisiä indeksikorotuksia. Merkittävää vaikutusta niillä ei ole ollut toimeentulotuettomankaan työttömän talouteen. Vuoteen 2009 mennessä summat kyllä ovat hiukan kasvaneet, mutta reaaliarvo laskenut ja summien suhteet säilyneet ennallaan.

Jo 1990-luvulta asti on tiedetty tukien laskutapojen aiheuttamat ongelmat, mutta päättäjät eivät ole hievahtaneetkaan, vaikka muutokseen ei tarvittaisi edes rahaa. Monien päättäjien huolestuminen vaikuttaakin kovin teennäiseltä, koska mikään ei käytännön elämässä kuitenkaan muutu. Pääasiallinen vaikutus puheilla hyvistä aikomuksista lieneekin vain mielikuvan luomiselle.

Sen sijaan ylläpitokorvaukseen on tullut pikkuruinen korotus, joka työn tai koulutuksen laadusta ja sijainnista riippuen kuluu kuitenkin pääasiassa työn tai koulutuksen aiheuttamiin kuluihin, mutta näkynee hiukan käytännössäkin, koska sitä ei lain mukaan pidetä toimeentulotukilaskelmassa tulona, vaikka jotkin kunnat sitä ovat yrittäneetkin. Samoin yhdistelmätukityöstä eli nykyisestä palkkatuetusta työstä saa toimeentulotukiasiakkaana 20 % tulonvähennyksen ansiosta ns. 'kannustuslisää', mutta asumistuki tosin laskee suunnilleen saman verran. Vuoden 2005 alusta säännöllisen tulon tulorajaksi on vähin äänin muutettu taas melkein entinen 2 000,00 eli 300 €/kk ja tuki tarkistetaan vasta kolmen kuukauden kuluttua tuki- tai muun työn alkamisesta.

Myös työttömän omaehtoisen iltaopiskelumahdollisuuden turvaaminen on lopultakin kirjattu vuoden 2003 työttömyysturvalakiin. Mielenkiintoista kuitenkin on, että mediassa siitä ei löytynyt sanaakaan, vaikka sitä oli odotettu lähes kymmenen vuotta. Työministeriössä ei ilmeisesti katsota tarpeelliseksi julkistaa positiivisia uutisia, vaan ainoastaan 'tarhaus'uutisia.

Sävy työttömistä puhuttaessa on kuitenkin ikään kuin hiukan pehmennyt ja ainakin sanotaan tavoiteltavan mieluummin henkilökohtaisia kuin kollektiivisia ratkaisuja. Uusin 'aktivointi'projekti tosin taas todistaa vanhan fiksaation voimaa: työttömän ei yhä edelleenkään sovi saada sitä mitä tarvitsee ja silloin kun tarvitsee, vaan samoja vanhoja, steriilejä ja standardoituja ajantappokeinoja 'syrjäytymisen estämiseksi' - ts. työttömyysidentiteetin vahvistamiseksi ja työttömyyden säilyttämiseksi -, vasta sitten kun se on jo tapahtunut ja kaikille tasalatvaisesti tasan sama annos. Ja totta kai karenssin uhalla. Niin kuin tähänkin asti. Hallitus ja media julistavat suureen ääneen työmarkkinatuen muuttamista ns. vastikkeelliseksi, vaikka se on jo ollut sitä siitä asti, kun se 1.1.1994 otettiin käyttöön. Sen on työministerinä ollessaan Tarja Filatovkin eduskunnan kyselytunnilla myöntänyt, mutta ei ole oikaissut tietoa medioille.

Aktivoiden passivoidut, passivoiden aktivoidut

Tämän minimaalisen toimeentulon menetyksen uhalla - perustuslain ja jopa rikoslain vastaisesti - työttömiä on sittemmin kiristetty ja kierrätetty monenkirjaviin työvoimapoliittisiin mankeleihin aina uudestaan ja uudestaan: on ns. 'aktiivista sosiaalipolitiikkaa', on tukitöitä, yhdistelmätukitöitä (muuttui vuoden 2006 alusta ns. palkkatukityöksi), työnhakukursseja, työnhakusuunnitelmia, elämäntapakursseja, atk-kursseja, ammatillista koulutusta, ammatinvalinnanohjausta, työharjoittelua, työelämävalmennusta, kuntouttavaa työtoimintaa jne. jne. Näistä osa on tutkimuksissa todettu tuloksiltaan kyseenalaisiksi ja loput laadultaan kehnoiksi, ja joista on todettu olevan työmarkkinoilla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kuin Debordin spektaakkeli, jonka autoritäärinen viesti on olemassaolevan oikeuttaminen, varman ja kiistämättömän totuuden ja ainoan mahdollisen maailman tuottaminen, esineellistyneen maailmankuvan tuotantotavan keinot, tulos ja päämäärä, nyky-yhteiskunnan painajainen, ja samalla sen vartija ja väline "yksinäisten massojen eristäytyneisyyden tilan lujittamiseksi". (Debord, 2005, 14, 20, teesit 6, 21, 28)

Mielenkiintoista onkin se, että kun työttömien kanssa on ensin vuosikausia 'kannustuksen' nimissä puuhasteltu yhtä ja toista, niin sitten sen tuloksena heidät onkin määritelty niin 'passiivisiksi', että on alettu tuntea tarvetta 'aktivointiin', ja samoilla keinoilla, joilla se on aiheutettukin. Sitä on Tarja Filatov työministerinä ollessaan kutsunut työministeriön lehdistötiedotteen 2.2.2005 otsikossa välittämiseksi. Lehdistötiedotteen otsikossa tosin puhutaan työmarkkinatuen eikä työttömän aktivoinnista. Mitenkähän se on mahdollista? Varsinkin kun työttömän työmarkkinatuki on jo nyt niin äärimmäisen 'aktiivinen' että on useimmiten häipynyt omille teilleen jo ennen kuin on tullutkaan.

Tekstissä kuitenkin puhutaan työttömästä ja mainitaan mm. että

"- Kouluttautuminen tai työelämävalmennukseen osallistuminen tuo työttömälle ylläpitokorvausten kautta nettona lähes 200 € paremmat kuukausitulot kuin passiivinen työttömyys.
- Työmarkkinatuki on osa aktiivista köyhyyspolitiikkaa, muistutti Filatov.
- Työvoiman palvelukeskukset tarjoavat asiakkaille moniammatillista osaamista ja pyrkivät yksilön tarpeet huomioivaan räätälöityyn palveluun. Tarpeiden kartoittaminen ja suunnitelmien tekeminen ei kuitenkaan tuota tulosta, jos yksilö ei saa niitä palveluja, joita hänen katsotaan tarvitsevan, totesi Filatov."

Siis "yksilön tarpeet huomioivaan" palveluun, jota "hänen katsotaan tarvitsevan", vaan ei "yksilön tarpeet huomioivaan" palveluun, jota "hän katsoo tarvitsevansa". Se tekisi hänestä oman elämänsä aidosti aktiivisen subjektin eikä etäisen keskushallinnon keskinkertaisella bulkkituotannolla aktivoiden passivoitua objektia, ja työministerin tiedotekin alkaisi kuulostaa edes hiukan vähemmän pelkältä ontolta juhlapuheelta.

Ja "paremmat kuukausitulot"? Jos tuo 200 € tarkoitti vain ylläpitokorvausta, joka on tarkoitettu mm. työvoimapoliittisen koulutuksen aiheuttamiin ylimääräisiin kuluihin, ei se ollut 200 € vaan 160 €, eikä siis lisännyt työttömän todellisia käyttövaroja teoriassa milliäkään, koska se kuluu niihin ylimääräisiin kuluihin. Jos se tarkoitti myös tukityö'palkkaa', niin siitä taas vie osan asumistuki ja loput toimeentulotuki, eikä tulo muutu silloinkaan. Siis "aktiivista köyhyyspolitiikkaa"? Aivan oikein: sen synnyttämiseksi ja säilyttämiseksi. Teksti tuokin jotenkin mieleen entisen Thilia Thalian kilpatehtävän, jossa annettujen sanojen ympärille piti kehitellä jokin tarina: aktiivinen, passiivinen, palvelu, köyhyys, tarpeet, yksilö, räätälöity ...

AAMULEHDEN uutisessa työmarkkinatuesta 24.3.2005 todettiin, että "työvoimapoliittinen koulutus on kaikille vähemmän koulutetuille samantyyppistä", jolloin tarkoitetaan nimenomaan pitkäaikaistyöttömiä ja oletetaan annetusti, että he ovat kaikki kuin samasta muotista tullutta surkeata marginaalia. Työvoimahallinto siis näyttää 'syrjäytyneen' jonnekin 15 vuoden takaiselle tasolle ja unohtaneen, että aikaa myöten myös akateemisista, ammattitaitoisista, koulutetuista ja itseoppineista työttömistä tulee, ja on jo tullutkin, pitkäaikaistyöttömiä.

Muuan akateeminen työtön kirjoittikin hiljattain jollakin keskustelusivulla järkyttyneensä, kun hänen entinen lihakauppiaansa 'opetti' hänelle tällaisella pilipalikurssilla työnhakua. Karenssin uhalla. Tämä akateeminenhan olisi pystynyt itse - ja todennäköisesti paremmin - vetämäänkin tällaisen 'kurssin'. Toinen työtön kirjoitti työnantajan sanoneen, että ei palkkaa työttömiä, koska haluaa luotettavan henkilön. Työvoimahallinnon ja median työttömyyttä säilyttävä asennekasvatus on mennyt hyvin perille!

Seuraavaksi tämän hyvin heterogeenisen ryhmän ammattitaidot, elämänkokemus ja erilaisuus liisteröitiin matalan tuottavuuden työn tuella lopullisesti siihen "totaalisen yhdenvertaisuuden tilaan" (ks. MMS, Kaikki työttömät tasa-arvoisessa asemassa) samaan tukirimaa hipovaan minimiin ja oletusarvoasteikon samalle alimmalle portaalle, mikä

- - käytännössä merkitsee tarkoituksellisesti luotua robottijoukkoa sekundatehtäviin ja hyvää päivää ja hymyilyä opettavat aktivointikurssit tämän siirtymäriitin initiaatiomenoja. (ks. Työttömyyden hinta, Stereotypioita ja alisuoriutumista)

Se vahinko - tai tarkoitus - on jo tapahtunut.

Yhä edelleen siis työttömiin - erityisesti pitkäaikaistyöttömiin - suhtaudutaan kuin homogeeniseen massaan ja laumaan, ensisijaisesti ns. 'passiiviseen' ja 'joutenolevaan', kun työmarkkinatukeakin on alettu kutsua passiivitueksi, jopa työministeriön sivuilla. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä siis ei työministeriönkään mielestä voisi muuta kuin ns. 'passivoitua', jolloin median ja työvoimahallinnon yhteistuumin vuosia harjoittaman kategorisoinnin, standardoinnin, typistävän sanelun, kieltojen, käskyjen, olemattoman perusturvan kiemuroiden ja karenssiuhkien lamaannuttamana työpaikan saaminen saattaakin lopulta riemukkaassa vapaudessaan osoittautua yhtä suureksi katastrofiksi kuin sen menettäminenkin. Eli niin kuin em. otteen jälkeen kirjoitan:

Miten siis ajateltaisi kaiken em. mitätöinnin, merkityksettömyyden, näkymättömyyden, nimettömyyden, typistämisen, fantisoinnin ja katteettoman kategorisoinnin kokenut ja sen seurauksena vähän väliä hillittömän klaustrofobisen raivon valtaan joutunut ja siten vähitellen hermoraunioksi päätynyt 'kuntoutettu' kuntouttaa 'kuntoutuksesta' ja paljonko siihen taas suunniteltaisi sijoittaa? (ks. Työttömyyden hinta, Stereotypioita ja alisuoriutumista)

Viitteitä ilmassa

Alun perinhän vuonna 2000 pamfletin tähtäimessä olivat nimenomaan poliittiset päättäjät, jotka olivat synnyttäneet

- - ikään kuin kaksi rintamalinjaa, jossa toisella puolella ovat työttömät ja työvoima- ja sosiaalihallinnon määrittämissä koukuissa kiemurrellen työvoimaneuvojat ja ammatinvalintapsykologit työttömien puolella työttömyyttä vastaan ja todellisen palkkatyöllistymisen puolesta ja toisella puolella medialla ja tukityönantajilla tuetut työvoima- ja sosiaalihallinnon joukot olosuhteiden ylläpitämisen puolesta ja ilmaisen työvoiman turvaamiseksi eli viime kädessä työttömiä vastaan. (ks. Työttömyyden hinta, 36 miljardia ja 97 000,00)

Vuoteen 2009 tultua tuntuu kuitenkin siltä kuin ilmassa olisi viitteitä siitä, että päättäjät lopultakin olisivat hamuilemassa sieltä magneettiselta etelänavalta edes hiukan lähemmäs työttömien todellisuutta, koska monet vuoden 2000 jälkeiset lakimuutokset ja niitä koskevat hallituksen esitykset ja valiokuntien lausunnot ja mietinnöt korostavat useaan otteeseen räätälöityjä ratkaisuja, yksilöllisiä palveluja ja niiden mielekkyyttä, asiakkaan tarvetta, itsemääräämisoikeutta ja vapaata valintaa. Ainakin tekstin tasolla työttömien erilaisuus siis olisi jo tunnustettu. Ellei tekstien tarkoitus ole vain toimia savuverhona niiden takana puuhastelulle.

Sen sijaan on yllättäen ilmaantunut hälyyttäviä merkkejä siitä, että ainakin joidenkin paikallishallintojen edustajat olisivatkin ne, jotka vuorostaan ovat fiksoituneet menneen maailman strategioiden tarhaustasolle. Siis nokkaa tai pyrstöä tervassa vuorotellen kun hierarkian pohjimmaisten pikkubyrokraattien piiri pieni pyörii ja valtataistelu vaientaa toisinajattelijat. Ja kun käytössä ovat ns. italialaisen lakon (sciopero bianco) menetelmät, voi myös olla varma siitä että mikään ei liiku.

Siinä farssissa työttömät ovat yhä edelleen pelkkä byrokratian pyörityksen, itsesensuurin ja ryhmäajattelun yhdenmukaistama peliväline, ja työttömyyden 'hoito' vain keino viran säilyttämiseksi ja työttömän pitämiseksi työttömänä. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Ennen myös puhuttiin asiakaskeskeisyydestä, nykyisin asiakaslähtöisyydestä. Siinä on selvä ero. (ks. Työttömyyden hinta I, 36 miljardia ja 97 000,00, tekstilaatikko, ja Sanamagiaa, Tarkoitushakuista kielipeliä)

Kunnat harjoittavat lähes poikkeuksetta sosiaali- ja terveysmenojen alibudjetointia, mikä on laitonta ja tuottaa vain leikkauksia. Todellisia ja rehellisiä säästöjä voisi syntyä vain ylibudjetoinnista.

Tämä oli havaittu jo HELSINGIN SANOMISSAkin, jossa 27.2.2011 uutisoitiin otsikolla "Kunnat eivät tunne lakeja" miten kunnilla näyttää kyllä riittävän rahaa kalliisiin oikeudenkäynteihin, jotka koskevat niiden luistamista velvoitteistaan omien 'filosofioidensa' nimissä, mutta ei lakisääteiseen, yksilöllisesti tarveharkintaiseen perusturvaan.

Uutinen koski vammaispalvelujen saatavuutta, mutta sama ilmiö löytyy helposti muiltakin sosiaali- ja työvoimapalvelujen alueilta. Uutisen mukaan esimerkiksi vuonna 2008 päätöksistä oli tehty yli 10 000 valitusta ja kantelua eri oikeusasteisiin, eduskunnan oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille, lääninhallituksiin ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen eli nykyiseen Valviraan.

LÄHTEITÄ, MERKINTÄTAPOJA, POP-UPPEJA

Varsinainen pamflettiteksti eli osat 1 - 4 ja laskelmat, jotka ovat navigoinnissa vihreitä, on kirjoitettu pääasiassa vuoden 2000 aikana alun perin MSWord-versioksi, joka on säilytetty joitakin täsmennyksiä, tarkennuksia, hienosäätöjä ja yleisluontoisia täydennyksiä lukuunottamatta asiasisällöltään koskemattomana. Vertailukelpoisuuden vuoksi kaikki summat ovat lähtökohtaisesti markkoina kautta linjan, mutta uudemmissa teksteissä myös tai vain euroina.

Tämän WWW-version tein keväällä 2002, jolloin aloin lisätä uusiin pop-up -ikkunoihin kirjoittamisen jälkeen tulleita muutoksia, ajankohtaisia täydennyksiä ja vahvistuksia, liitin mukaan tekstit vuosien 2002 ja 2003 työttömyysturva- ja työvoimapalvelulakien uudistuksista ja osan Kirjeitä ja kirjoituksia.

Tekstin sisältämät lyhyet sitaatit ovat peräisin lehtileikeluettelon leikkeistä tai kuulemistani radio-ohjelmista. Muutamien pitempien lainauksien lähteet löytyvät kirjallisuusluettelosta, pop-up -viitteissä kaikki lähteet on mainittu päivämäärineen ja sivunumeroineen. Myöhemmin sivuille on tekstilaatikoihin lisätty poistettuja pop-uppeja ja uusia ajankohtaisia vahvistuksia lähdemainintoineen ja sitaatteineen.

Kaksinkertaiset sitaatit sisältävät suoran lainauksen - tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan "tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" - ja yksinkertaisten sitaattien tarkoituksena on useimmiten korostaa sanan muka-luonnetta, sen sävyä ja äänenpainoa, mikä selvinnee kulloisestakin asiayhteydestä, mutta myös osoittaa sitaatin sisältämä sitaatti. Myös osa kursivoinneista osoittaa sanan painotusta.

Kirjallisuusluettelon kirjoittajista varsinkin Anu Kantola, Eero Ojanen ja Tuula Helne ovat nousseet ylivoimaisesti ylitse muiden. Heiltä olen löytänyt runsaasti vahvistusta omille päätelmilleni, mikä tuntuu sitäkin paremmalta, kun ne on Ojasta lukuunottamatta julkaistu vasta oman tekstini kirjoittamisen jälkeen. Myöhemmin myös Guy Debord, Marko Pyhtilä ja Seppo Ruotsalainen ovat tuoneet merkittävää vahvistusta ja lisäkimmoketta uusille näkökulmille. Naomi Klein taas on laajentanut lokaalit näkymät globaaleiksi ja saanut tulevaisuuden - ja jo nykypäivänkin - näyttämään vieläkin synkemmältä.

Sivut liikkuivat ensin paperiversioina ahkerasti ympäri Etelä-Suomea eri vastaanottajille vuodesta 2000 lähtien, sitten levykkeillä ja CD:llä, kunnes verkkoversio julkistettiin 3.1.2005. Sivustoa tarkistetaan säännöllisesti ja täydennetään tarvittaessa uusilla pop-up -viitteillä tai tekstilaatikoilla.

Katso päivityksistä, kävijämääristä, käyttöoikeuksista ym. sivuston tiedoista.

Kurussa (kesäkuussa 2000) 24.2.2011

- Ulrika Juselius -

Jälkipyykkiä lama- ja tukityötutkimuksissa syksyllä 2001

Kaikki Helsingin Sanomien uutisartikkelit vuodesta 1990 alkaen löytyvät tekstimuotoisina Helsingin Sanomien arkistosta, lehden tilaajille ilmaiseksi, muille maksullisina.

HELSINGIN SANOMAT 31.10.2001

"Miksi köyhyys pahenee?" (pääkirjoitus)

"Useilla eri mittareilla mitaten köyhien määrä lisääntyy, eikä kysymys ole vain nopeasti vaurastuvaan väestöön suhteutetusta köyhyydestä. Tietty osa ihmisistä, kuten yksinhuoltajat, työttömät ja monet vain toisen vanhemman työllä elävät lapsiperheet, eivät juuri ole hyötyneet talouden kukoistuksesta."

"Pyrkimykset kannustaa ihmisiä työhön näyttävät vain tuoneen ruokajonoihin 70 000 - 80 000 uutta kävijää vuodessa."

HELSINGIN SANOMAT 2.11.2001

Tutkijat Suomen Akatemian tutkija Anu Kantola ja VATT:in tutkimusprofessori Jaakko Kiander.

Anu Kantola
Vuodesta 2003 alkaen Helsingin yliopiston Viestinnän laitoksen tutkija.

Jaakko Kiander
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava ekonomisti 1997-1999, tutkimusjohtaja 1999-2006, tutkimusprofessori 2001 alkaen, josta virkavapaalla 1.1.2007 alkaen. Vuodesta 2006 alkaen 31.10.2010 asti Palkansaajien tutkimus­laitoksen johtajana ja 1.11.2010 alkaen eläke­vakuutusyhtiö Ilmarisen talousjohtajana.

"Tutkijat: Päättäjien virheet upottivat Suomen lamaan"(otsikko)

"- - on helppo osoittaa pitkä sarja virhearvioita, joita tuon ajan talouspolitiikan päättäjät tekivät."

"Työttömyyden jämähtäminen 200 000 - 300 000:een voi kuitenkin olla heijastumaa eliitin asenteista - - lama-ajan 70 keskeisen päättäjän haastattelut, ja niistä paljastui kolkolta kuulostava ajattelutapa: 'Moni sanoi aivan suoraan, että tehokkuus kasvaa, kun työttömyys kasvaa.'"

"Eliitin ajatusmaailman yhtenäisyys kiinnitti Kantolan huomion. Puoluekantaan katsomatta eliitti katsoi edustavansa 'yhteistä talouspoliittista järkeä'. Laman syynä oli kansakunnan selkärangan katkeaminen, eivät vikapäätökset."

"Kiander varoittaa päättäjiä uskosta johonkin yhteen talouspoliittiseen opinkappaleeseen. Tällaisesta on merkkejä myös vuonna 2001, Kiander sanoo."

HELSINGIN SANOMAT 3.11.2001

"Nousukausi synnytti uuden alaluokan" (otsikko)

Tutkijat Turun yliopiston silloinen poliittisen historian professori, nykyisin emeritus, Jorma Kalela (ks. myös Hirvasnoro - Juttuarkisto, 14.2.2008, Politiikka on poistettu politiikasta), ja Stakesin entinen tutkimusprofessori ja pääjohtaja Matti Heikkilä.

"- - valtava joukko erilaisia ihmisiä. - - Heidän suuressa joukossaan on muitakin kuin iäkkäitä, ammattinsa kadottaneita työntekijöitä."

" Heidän sosiaaliturvaansa leikattiin viime vuosikymmenellä noin sata kertaa. - - Turvallista elämää viettävät työssä käyvät naapurit vahtivat, etteivät he vain saa mitään liikaa. Jos heille esittää muutaman markan korotuksen minimitoimeentuloon, töissä olevat vastustajat huutavat koko kansan työmoraalin romuttuvan."

"'Heillä ei ole ketään, jota heidän asiansa kiinnostaisi. Näin varmistuu, ettei meidän, joilla menee hyvin, tarvitse välittää heistä' Kalela sanoo."

"Toivon lisäksi pitkäaikaistyöttömiltä puuttuu rahaa. Heidän tulonsa ovat jopa laskeneet vuoteen 1991 verrattuna. - - Köyhyys on heidän osansa likimain pysyvästi. - - Monet sanovat etteivät voi mennä työpaikkahaastatteluun, koska heillä ei ole varaa ostaa siistejä vaatteita."

"Tutkijakaksikon mielestä pitäisi kuitenkin pohtia, voisiko kansalaispalkka tai kansalaistulo olla ratkaisu köyhyyteen. Pitäisikö päivärahoja ja muuta sosiaalitukea korottaa?"

"Työttömiä alettiin valvoa ja suorastaan kytätä entistä tiukemmin. - - Heikkilän mielestä köyhyyden poistaminen on ihan käsittämättömän vaikeaa. Pohjimmalla olevien turvan vähäinenkin korottaminen kohtaa kaikki taloustieteen kritiikit."

HELSINGIN SANOMAT 3.11.2001

"Köyhyyden kierteeseen on puututtava kaikin keinoin" (pääkirjoitus)

"Vähimmäistyöttömyysturvan ja toimeentulotuen varassa elää kuusi prosenttia työvoimasta, yli 100 000 ihmistä, eikä heidän määränsä juurikaan ole laskenut, vaan se on sitkeästi pysytellyt lähes laman pahimpien vuosien tasolla. Tästä joukosta on kasvanut Suomeen uudenlainen köyhälistö - köyhälistö, jota ei ole ainakaan puoleen vuosisataan Suomessa nähty."

"Tässä kohden kannattaa muistaa laman opetukset: sokea oikeaoppisuus voi olla tuhoisaa. Nyt on viisautta kuunnella tarkkaan sosiaalipoliitikkoja, köyhyyden asiantuntijoita. Pitkäaikaiseen köyhyyteen vajonneet ihmiset on nostettava kurjistumisen kierteestä yhteiskunnallisen yhteisvastuun vuoksi mutta myös siksi, että Suomella ei ole varaa syrjäytyneeseen alaluokkaan."

HELSINGIN SANOMAT 5.11.2001

"Suuren laman opetukset ovat taas ajankohtaisia" (otsikko)

"- - kyseessä oli talouspoliittisen päätöksenteon epäonnistuminen."

"Ehkä keskeisin virhe tehtiin juuri siinä, että työttömyyden annettiin vapaasti kasvaa vuosina 1991-1993."

"Lama merkitsi muutosta suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Useimmat sosiaaliturvaetuudet heikkenivät selvästi. Lama katkaisi etuuksien pitkään jatkuneen paranemisen. Säästöpäätöksien kohteiksi joutuivat hyvinvointivaltion asiakkaat eli sairaat, työttömät, eläkeläiset, lapsiperheet, nuoret ja köyhät. Näiden ryhmien saamia sosiaaliturvaetuuksia tai verohelpotuksia heikennettiin vuosina 1991-1997. Etuuksien indeksikorotuksia jäädytettiin ja niiden ehtoja kiristettiin. Etuuksia heikennettiin tai karsittiin pois. Leikkausten vastapainoksi myös verotusta kiristettiin voimakkaasti lamavuosina. Monien kohdalla laman aiheuttamat vahingot jäivät pysyviksi."

ILTA-SANOMAT 7.11.2001

"Talouslaman kootut opetukset" (pääkirjoitus)

"Vahinko on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, jos yritysten toimintaympäristö on muuttunut sellaiseksi, ettei niillä ole hengissä selvitäkseen muita mahdollisuuksia kuin henkilöstökulujen raju leikkaaminen. Talouspolitiikan pitäisi aina olla kaukaa viisasta. Silloin jälkiviisaudelle jäisi vähemmän tilaa."

HELSINGIN SANOMAT 16.11.2001

Simo Aho
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen projektipäällikkö ja erikoistutkija.

"Tutkijat: Tukityöllistämisen vaikutukset ehkä jopa nolla" (otsikko)

"- - yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Simo Aho sanoi torstaina, että työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset ovat hänen tutkimuksensa valossa 'vaatimattomia, ellei peräti nollissa.' - - Kuntien ja valtion tukitöihin sijoitetut työllistyivät myöhemmin normaaleille työmarkkinoille jopa viiteryhmää heikommin. Viiteryhmään kuului työttömiä, jotka eivät olleet sijoitettuina tukitöihin."

"Työministeri Tarja Filatov (sd) sanoi, että työministeriö haluaa ehkäistä ihmisten syrjäytymistä, vaikkei sillä olisikaan suoraa työllistymisvaikutusta."

"Simo Aho tulkitsi, että työvoimapoliittisia toimia kohdistetaan osin vääriin ihmisiin. Niitä, joille toimista olisi apua, ei taas osata lyhyissä työvoimahallinnon haastatteluissa poimia esille. - - Valtiolla tai kunnalla puolestaan työn tekeminen ei välttämättä auta saamaan työpaikkaa yrityksistä. Kunnat ja valtio taas eivät ole enää viime vuosina ottaneet paljon lisää väkeä."