Aktivointia? (1)

Lähetetty 2.2.2005 sähköpostina pääministeri Matti Vanhaselle ja työhallinnon ylijohtaja Harri Skogille kannanottona HELSINGIN SANOMISSA 27.1.2005 esiteltyyn hankkeeseen työmarkkina- ja toimeentulotukien muuttamisesta 500 päivän jälkeen ns. 'aktiivitueksi'. Tätä ehdotti myös Paavo Lipponen jo muutama vuosi sitten pääministerinä ollessaan. Sähköpostissa ei ollut linkkejä kyseisiin tekstikohtiin, ainoastaan koko sivustoon.

Työministeriön sivulla sanotaan, että "työmarkkinatukiuudistuksesta on tarkoitus rakentaa pitkäaikaistyöttömien oma yhteiskuntatakuu, joka turvaa aktiivitoimien tarjonnan.". Ettei kukaan jäisi karenssimahdollisuuden ulkopuolelle? Mitä 'turvaamaan' vuoden 2002 lakiuudistukset sitten tehtiin? Työnhaun karenssointia?

Toisaalta: työministeriön sivulla puhutaan työmarkkinatuen aktivoinnista, eikä tukea saavan työttömän. Siis tuki saisi karenssin, mutta työtön säilyttäisi toimeentulonsa?

Sunnuntaina 6.2.2005, lähetin tästä tekstistä hiukan muokatun, samansisältöisen version myös HELSINGIN SANOMIEN mielipidesivulla julkaistavaksi. Sitä ei kuitenkaan tyypillisesti julkaistu. HELSINGIN SANOMIEN muovaamaan maailmaan ei näytä mahtuvan vastakkaisia näkemyksiä.

Torstaina 3.3.2005, lähetin tämän tekstin hiukan laajemman version sähköpostina seuraaville kansanedustajille: Arja Alho, Eva Biaudet, Tarja Filatov, Merikukka Forsius-Harkimo, Anne Huotari, Liisa Hyssälä, Liisa Jaakonsaari, Johannes Koskinen, Marjaana Koskinen, Sinikka Mönkäre, Leena Rauhala, Päivi Räsänen, Sari Sarkomaa, Suvi-Anne Siimes, Minna Sirnö, Osmo Soininvaara ja Satu Taiveaho. Torstaina 23.6.2005 lähetin tekstin vielä kansanedustaja Jukka Gustafssonille.

Helmikuussa 2009 julkaistiin työ- ja elinkeinoministeriön kustantama tutkimus Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutuksista, jossa oli viisi vuotta myöhemmin päädytty samaan tulokseen. Ks. myös Lukijalle, Aktivoiden passivoidut, passivoiden aktivoidut.

TYÖMARKKINATUEN JA TOIMEENTULOTUEN MUUTTAMISESTA 'AKTIIVITUEKSI'

Jo vuosia sitten kirjoitin seuraavasti:

"- - Kun tällainen harhainen passiivisuusilluusio värittää koko työttömyyden hoitoa ja kohderyhmänä on vain mieluisa haave eikä todellinen ihminen, niin ei kannata kummastella, että mikään ei muutu. Kaikesta yksilöllisyyden, vapaan valinnan ja itsemääräämisoikeuden korostamisesta huolimatta ajattelun piilevänä perusrakenteena näyttää yhä edelleen olevan se jähmeä oletus, että vain annetut työvoimapoliittiset toimenpiteet voivat olla osoitus työttömän 'aktiivisuudesta'. - -"

"- - Työttömyyttä ja toimeentulottomuutta näytetäänkin pidettävän työttömien henkilökohtaisena ominaisuutena ja persoonallisuuden piirteenä, osoituksena pahoista tavoista eikä olosuhteena tai jostakin itsen ulkopuolisesta riippuvaisena elämänvaiheena. - - Silti työttömän kirjaamisen arvoiseksi oikeaksi aktiivisuudeksi ei yleisesti katsota mitään mikä ei ole ulkoa ohjattua, annosteltua ja karenssoitua, vaan kaikki omaehtoinen ja vapaa tekeminen luokitellaan säännöllisesti myös 'joutenolon', 'oleilun' tai 'toimettomuuden' - ellei peräti 'syrjäytyneisyyden' - piiriin kuuluvaksi, on se sitten miten produktiivista tahansa, ja josta työtön on kiskottava irti oikein hartiavoimin. Ei elämää työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolella! - -"

"- - Suurimpia työllistymisen esteitä ovat kuitenkin talouskasvu, kilpailukyky ja globaali markkinatalous - riski, jonka poistulkitsemiseen työttömiä tarvitaan - ja suurinta passiivisuutta kritiikitön annetun mallin toteutus, jota työvoimapoliittiset toimenpiteetkin karensseineen ensisijaisesti edellyttävät. - -"

Kaksi vuotta sitten uusittua työttömyysturvalakia (HE 115/2002 vp) koskevassa sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä (StVM 43/2002 vp) muistutetaan karensseista sivulla 9, että "Korvauksettomien jaksojen tarkoituksenmukaisuutta tulisi jatkossa arvioida ottaen huomioon myös niiden yhteys köyhyysongelmiin." Ja itse työhallinnon ylijohtaja Harri Skog oli vielä joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että "massatoimilla ei enää pidä hoitaa työttömyyttä - - nyt tarvitaan asiakaslähtöisyyttä ja yksilöllistä palvelua". (HELSINGIN SANOMAT 31.1.2000). Nyt hän sen sijaan on suunnittelemassa varsinaisia tarhaustalkoita.

Ei tässäkään 'aktiivituki'kaavailussa ole kysymys kuin pelkästä sanahelinästä, taas uudesta karenssimahdollisuudesta ja kulujen siirtämisestä kuntien vastuulle. On paljon sellaisia työttömiä, jotka joutuvat passivoitumaan tullessaan "aktivoiduiksi" samalle oletusarvoiselle alimmalle viivalle kuin toistensa kopiot, kun kannustukseksi kutsutun kiristyksen nimissä korjataan seurauksia syitä korostamalla. Työpaikkojahan ei kuitenkaan ole. Lehdissäkin karenssi on 1990-luvun alusta lähtien jo lähes 15 vuoden ajan ollut työvoimapoliittisten toimenpiteiden tarkimmin eritelty potentiaalinen päämäärä. Oikeasta työstä ja varsinkaan palkasta, jolla tulisi toimeen, ei kuulu hiiskahdustakaan. Työn ensisijainen tavoite on kuitenkin nimenomaan toimeentulo, työ vain väline sen hankkimiseksi ja mahdollisten ongelmien lähteenä on toimeentulottomuus eikä oletettu toimettomuus.

Lisää osoitteessa http://kotisivu.dnainternet.net/ulrikaj/mms/ [osoite muuttunut tämän jälkeen] ja kirjallisuudessa mm. muutaman vuoden takainen väitöskirja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalipolitiikan laitokselta: Helne, Tuula, Syrjäytymisen yhteiskunta, STAKES, 2002. Myös Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuskokoelmaan Laman varjo ja nousun huuma (Kansaneläkelaitos, 2003, toim. Olli Kangas) kannattaa tutustua. Se sisältää mm. tuoretta tutkimustietoa köyhyyden kasvusta, ylivelkaisuudesta ja siitä, että työttömyysturvan pienentämisen työllistämisvaikutuksista ei ole mitään näyttöä, mutta köyhyys vain lisääntyy ja syvenee. Sen seurauksena myös vähäisetkin työllistymismahdollisuudet häipyvät horisontin taa, koska työtön joutuu elossa säilyäkseen luopumaan kaikesta mikä maksaa. Sitä on myös työnhaku.

Ei siis kannata syyttää vettä kun ämpäri vuotaa.

Ulrika Juselius