|
Kuru (kookos)pähkinänkuoressa Kuusitoista kuvaa kurulaisesta elämänmenosta ja maisemista vuosilta 1998-2005. Kuva pysähtyy kun hiiren kursori on kuvan päällä.
- Kaarlo Pyydysmäen kuva Talonpoikaissäädyn historia 1809-1906 II (I-II), 1926, 237, Satakunnan kartta © Historialliset kartat, Heikki Rantatupa, tiedonhaku, teksti, toimitustyö, muut kuvat © UJ 1995, 1998-2013 - Elämisen aamu Suomen alueella lienee asunut nykyihmisen edeltäjiä, neandertalilaisia, jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, Susiluolan löytöjen perusteella mahdollisesti jo yli  Kuru (kookos)pähkinänkuoressa Se oli Litorinameren aikaa, jolloin Itämeren altaaseen tulvi taas suolaista vettä, hylkeitä ja kalaa elannoksi asti, maan kohoaminen oli nopeaa ja Kurun alue paljastui 1000-vuotisen Ancylusjärven alta. Näsijärvi oli syntynyt, mutta muinaiset merenrannat olivat vielä kaukana nykyisessä sisämaassa. Niihin aikoihin syntyivät myös Kymijoki ja Kokemäenjoki, vuoden keskilämpö oli nykyisen Keski-Euroopan tasolla ja jalot lehtipuut menestyivät aina Kainuussa asti. Ajanjaksoa kutsutaan kivikauden suureksi kesäksi. Maa kohosi, vesi väistyi, nykyisten sisävesien rantoja asutettiin ja Suomen muoto alkoi vähitellen muistuttaa nykyistä. Muut linkit
Agricola-historiatietokanta, UTu [Jotkin tekstilinkit vuosien 2004-2008 tilastoihin eivät ole enää saatavilla, ja ne on korvattu linkeillä ko. tilastojen alkusivuille.] Kurun alue on osa historiallista Satakuntaa ja vuosisatoja vanhaa asutusseutua, mutta varhaisimmat elämän merkit ajoittuvat noin 6000-7000 vuoden taakse: työkalujen työstämisessä syntyneitä kvartsi-iskoksia ja vanhemman kampakeramiikan palasia on löydetty Keihäsjärven pohjoisosista ja kivikautisen asuinpaikan jälkiä Länsi-Aureen suunnalta Parkanon Tuhansia vuosia myöhemmin Turun Mustankirjan erämaaluetteloon 1440-luvulta on Kurun alueelta kirjattu tilapäisiä eräsijoja ja miehenmetsiä ja jo 13 vuotta ennen eräreduktion alkua vuonna 1539 tiedetään vesilahtelaisen Laukon kartanon lampuoti Niilo Pietarinpoika Karjun (Nils Persson Kariu) Vesilahden Niemenpään kylästä (sivut 1094-5) vaihtaneen perintömaansa kartanon eräomistukseen Kurussa, perustaneen sinne tilan ja siten myös koko Karjulan kylän ja menestyneen hyvin. Ala-Satakunnan kihlakunnan Ruoveden hallintopitäjän henkilöluettelo 1303-1571 kertoo kylän nimen kehityksestä sivulla 2337 seuraavaa:
 Kurun alue on osa historiallista Satakuntaa ja vuosisatoja vanhaa asutusseutua. Ruoveden kappeliseurakunta Kurusta oli tullut jo vuonna 1666, mutta Johannes Æmelauksen ja Zacharias Cronbäckin 1760-luvun Satakunnan kartan aikaan kirkkoa ei Kurussa vielä ollut. Ks. tekijänoikeudet Historialliset kartat, Heikki Rantatupa.
Karjulan asuttaminen alkoi mahdollisesti vieläkin aikaisemmin, jopa ennen 1530-luvun puoliväliä, varsinkin kun vaihdon toinen osapuoli Knuut Eerikinpoika (Cnud Ericsson Näs > Kurck) (sivu 2336) oli kuollut jo vuonna 1536 tai 1537 ja veronmaksu vapaavuosien jälkeen alkoi jo vuonna 1540. Myöhemmin Niilo Pietarinpojan naapuriksi saapui samasta Vesilahden Niemenpään kylästä (sivut 1094-5) Tuomas Pietarinpoika Karju (Thomas Persson Kariu), joka lienee ollut edellisen veli.  Karjulan kylän Karjulankoski kesällä 2011.
Niitä siis voisi pitää koko nyky-Kurun alueen ensimmäisinä vakituisesti asuttuina taloina, mutta tuolloin alue kuitenkin kuului vielä Vesilahteen ja liitettiin Ruoveden hallintopitäjään vasta vuonna 1584. Vanhan Ruoveden vuoden 1589 maantarkastuskirjan mukaan silloisen Kurun alueen kiinteä asutus alkoikin vasta vuonna 1552, kun Erkki Laurinpoika (Erich Larsson) Pirkkalan Ilmarinkylästä (sivu 685) nykyiseltä Ylöjärveltä asettui Pirkkalan Sikojärven (Sorkkalan) kylän eräsijalle Parkkuun Olkitaipaleeseen ja Erkki Yrjönpoika (Erich Jörenson Toickoij) Kangasalan kirkkopitäjän alueelta Pirkkalan Toikkolan kylästä (sivu 2333) Parkkuun Vaakaniemeen, jonne saapui vuonna 1564 vielä Matti Ollinpoika Parkkoinen (Madz Olsson Parckun) (sivu 2333) mahdollisesti Hämeenkyrön Heinijärveltä. Katso tarkemmin sivulta Parkkuun historiaa.
 Ratsutilallinen Kaarlo Pyydysmäki oli talonpoikaissäädyn edustajana vuosien 1882 ja 1888 säätyvaltiopäivillä.
Puuta, vettä, kiveä Kurun kunnan alku ... Jo vuonna 1860 oli annettu "Alamainen Ehdotus Asetukseen Kunnallis-hoidosta maalla Suomen Suuriruhtinaanmaassa" ja vuonna 1865 tuli voimaan "Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla 6.2.1865/4", joka velvoitti pitäjiä kunnallishallinnon käynnistämiseen vuoteen 1868 mennessä. Kunta-käsitettä ehdotuksessa ei oltu tarkemmin määritelty, mutta hallinnollisiksi keskuksiksi vaihtuivat pitäjien sijaan kunnat rajoinaan seurakuntien rajat, mutta jotka samalla erotettiin seurakunnista. Kun kappelikokouksessa 16.9.1866 oli laadittu verotus- eli vallankäyttölista ja toisessa kappelikokouksessa 28.10.1866 valittu ensimmäiset kunnalliset toimihenkilöt, irtautui Kuru vuonna 1565 perustetusta Ruoveden hallintopitäjästä ja Kurun taipale itsehallinnollisena kuntana alkoi vuoden 1867 alussa. Asukkaita Kurussa oli tuolloin noin 2700. Kuntakokouksen ensimmäiseksi esimieheksi oli valittu metsänhoitaja Arndt von Hausen ja varaesimieheksi lukkari J.J. Sandén, kunnallislautakunnan esimieheksi räätäli Emanuel Rikander ja varaesimieheksi suntio Mikael Hellén.
Ensimmäisen kerran Kurusta lähdettiin säätyvaltiopäiville, kun ratsutilallinen Kaarlo Pyydysmäki (1832-1895) Karjulan kylästä oli Ruoveden tuomiokunnan ja talonpoikaissäädyn edustajana vuoden 1882 valtiopäivillä ja toisen kerran vuonna 1888.  Vuonna 1929 rakennettu Kurun kunnanviraston vanhempi osa, jota laajennettiin siipirakennuksella 1960-luvun alussa.
 Auringonpaisteessa Kurun rauhallisella taajama-alueella elokuussa vuonna 2004.
 Keskikesän Kuru-juhlaviikolla Kurun keskustaan nousee tusinoittain myyntikojuja, joissa on tarjolla mitä moninaisimpia tuotteita. Näin vuonna 2005.
Ensimmäisellä kerralla hän oli yksityisen valitusvaliokunnan varajäsen ja teki ehdotukset puutarhanhoidonopetuksen edistämisestä ja valtiopäivämiespalkkioiden maksamisesta valtion varoista ja yhdessä muiden kanssa kruununmetsätorppien aseman parantamisesta.  Kurun kunta 1.1.1867 - 31.12.2008.
Vuoden 1888 valtiopäivillä hän ehdottti yhdessä muiden kanssa rajoituksia tuontitavaroiden maakauppaan ja niiden maiden juovutusjuomalainsäädännön tutkimista, joissa kieltolaki oli voimassa. ... ja loppu Kunnallisen itsehallinnon alkaessa oli yhdeksän Ikaalisten Juhtimäen taloista ja osa Vahojärven valtionpuistosta liitetty Kurun kappeliin, mikä kuitenkin sai virallisen vahvistuksen myös kunnallisella tasolla vasta valtioneuvoston päätöksellä 20.6.1935. Lopullisen kokonsa ja muotonsa Kurun kunta saavutti vuonna 1954, kun Teiskon Länsi-Teisko liitettiin Kuruun ja Kurun Pohjankapee Teiskoon. Kuru ehti toimia itsenäisenä kuntana 142 vuotta, kunnes sen kaikki 821 km² liitettiin 1.1.2009 Ylöjärven kaupunkiin, jonka pinta-ala oli siihen mennessä ollut Katso myös Tiedotteita 2010, Kuntaliitoskyselyn tuloksista 26.5.2010 Samana päivänä koko maassa toteutettiin ennätykselliset 32 kuntaliitosta, joissa katosi yhteensä 67 kuntaa ja jäljelle jäi 348. Se siis on ollut kaikkein laajin 'tsunami' kuntakentässä kautta aikojen, ja lisää liitoksia on suunnitteilla. Jopa vuonna 1944 kuntia katosi vähemmän, kun luovutetulle alueelle jäi 'vain' 45 kuntaa. Enimmillään kuntia on ollut vuosina 1940-1943, jolloin niitä oli 602. Jotkut kuntaliitosta surevat kuntalaiset ovatkin pystyttäneet hautakiven Kurun kunnan muistoksi Poikeluksentien varrelle. Se on myös uusittu Kurun Lehden artikkelin 22.9.2011 jälkeen ja on nyt aivan oikea hautakivi. Kulttuuria ja luonnonrauhaa Tänä päivänä tämä luonnonkaunis asuinseutu Näsijärven rannalla tarjoaa pohjois-hämäläis-satakuntalaista elämää parhaimmillaan. Asuupa sitten rivitalossa lähellä järven rantaa, kerrostalossa keskellä kylää tai omakotitalossa kaava- tai haja-asutusalueella, ympärillä on aina puhdas luonto. Kurun sijainti ja vaihteleva luonto tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet vapaa-ajanviettoon: luonnossa liikkumiseen, sienestykseen ja marjastukseen, hiihtoon, suunnistukseen, jopa vetokoiraharrastukseen. Näsijärvi ja lukuisat pienemmät vesistöt houkuttelevat veneilemään ja kalastamaan, idyllisiä kanoottiretkiä tai koskimelontaa voi harrastaa viidellä jokireitillä. Pirkan Taival -reitistö ja monet hiihtovaellusreitit tarjoavat miellyttäviä elämyksiä vaativimmillekin eräretkeilijöille. Kurun alueella on runsaasti erilaisia majoitus-, ruokailu- ja muita matkailupalveluja monenlaisiin makuihin. Ks. myös Kurun Sanomat 29.5.2008, Historiaa ulkomuseon liepeiltä. Kurun tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat vuonna 1781 rakennettu paanukattoinen puukirkko, Kurun Ulkomuseo ja Vänrikki Stoolin tupa taajama-alueen tuntumassa ja Seitsemisen kansallispuisto. Historiaa henkii myös Keihäslahden vanha koulu ja sen koulumuseo. Kurun alueella toimii lähes sata eri alojen yhdistystä, yhteisöä ja järjestöä kuorolaulusta kalastuskuntiin ja ympäristönsuojeluun, harrastustoiminta on vireää ympäri vuoden ja palvelut monipuolisia. Kesäaikaan tuovat lisänsä monenlaiset kesäjuhlat, konsertit, näyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat. Mm. Pentti Tynkkysen säveltämä Vänrikki Stool -ooppera sai kantaesityksensä vuonna 1997 Vänrikki Stoolin tuvan edustalla, jossa sitä esitettiin hyvällä yleisömenestyksellä vielä seuraavanakin vuonna. Myös Kuru-juhlaviikolla ja Parkkuun Kesäjuhlalla on jo monikymmenvuotiset perinteet ja klassisen musiikin KuruFest-kamarimusiikkitapahtumakin näyttää jo tulleen jäädäkseen. Kurussa sijaitsee myös Tampereen ammattiopiston Metsäoppilaitos eli Kurun Metsätien toimipiste, josta valmistuu vuosittain suuri joukko opiskelijoita metsureista metsäylioppilaisiin ja jonka ulkomaalaiset opiskelijat tuovat kansainvälisyyden tuntua taajamakuvaan. Elinkeinorakenne Kurussa puu kasvaa ja kulkee jatkojalostukseen, mutta parhaiten Kuru tunnetaan kiviteollisuudesta. Kurussa louhittua harmaata, punaista ja mustaa graniittia toimitetaan, paitsi jalostamattomana raaka-aineena, myös rakennus-, hauta- tai muistomerkkikiveksi, ympäri maailmaa. Kivestä syntyy myös erilaisia tarve-esineitä ja kelloja ja koruja. Kuru on perinteistä maa- ja metsätalousaluetta, jossa palveluiden osuus on voimakkaasti kasvanut. Kivenjalostus on saanut rinnalleen metallin alihankintaa, palvelualan erikoisliikkeitä ja muita pk-yrityksiä.  Vuonna 2007 yli puolet Kurun alueen maatiloista oli viljan- ja kasvinviljelytiloja.
 Tampereen tien varrella Kurunlahden kainalossa. Lähellä on matonpesu- ja venepaikkoja ja vastarannalla Kurun entinen kunnanvirasto, jonne muutti Kurun kirjasto syksyllä 2009.
Suomen Kuntaliiton Aluetietopankin mukaan vuonna 2004 palvelujen osuus oli Vuonna 2004 Kurun alueella oli maatiloja 100, niistä lypsykarjatiloja 30, nautakarjatiloja 10 ja viljan- ja kasvinviljelytiloja 60. Näistä 15 oli luomutiloja ja 16 sijaitsi Parkkuussa. Vuonna 2007 maatiloja oli 101, joista lypsykarjatiloja 19 (18,81 %), nautakarjatiloja 11 (10,89 %), lammas- ja vuohitiloja Väestö Kurulaiset pitävät itseään hämäläisinä, mutta historiallisesti Kurun alue on osa Satakuntaa. Kurulaiset ovat pääosin vesilahtelaisten, kangasalalaisten, pirkkalalaisten ja lempääläläisten eli muinaisten satakuntalaisten jälkeläisiä. Kielellisesti valtaosa Kurusta kuuluu sydänhämäläiseen murrealueeseen ja alueen länsiosat - Aureen ja Juhtimäen tienoo - yläsatakuntalaiseen, joka sekin luetaan hämäläismurteeksi. Yksi tyypillisimpiä tuntomerkkejä on mm. lk- ja rk-yhtymien taivutus tyyliin jalka - jallaan, härkä - härrään. Kaikista Suomen murteista puuttuu kokonaan d-kirjain, mikä hämäläismurteissa korvaantuu l-kirjaimella: kaksi - kahlen, pata - palan, lehti - lehlen. Tämä jälkimmäinen piirre ulottuu laajalle alueelle Kurun seuduilta aina Valkealaan, Elimäelle ja osittain Vehkalahdelle asti ja sitä esiintyy myös toisella pienemmällä alueella Tammelan, Urjalan ja Akaan seuduilla. Sanan kuru on perinteisesti katsottu kuuluvan vanhaan omaperäiseen sanastoomme, ja sen merkityksiä ovat pitkä kaita syvänne, lahdeke, notko, jyrkkä notko, uoma, uurre, loukko ja sola. Sillä on myös yhteys lapin sanaan kurra, joka tarkoittaa lovea, kapeaa syvännettä tunturiharjanteessa. Kurua sanotaankin Etelän Lapiksi.  Parkkuulainen kesäidylli Näsijärven rannalla elokuussa 2004.
Kurun väestökehitys on noudatellut suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta. Suurimmillaan väestömäärä on ollut vuonna 1924, kun asukkaita oli 5627. Sen jälkeen asukasmäärä on vähitellen laskenut maasta- ja maaltamuuton seurauksena ja vuoden 2008 alussa se oli Tilastokeskuksen 25.4.2008 klo 12.00 päivitetyn tiedon mukaan 2774 henkeä. (Uudet tiedot Suomen Kuntaliitto, Väestötietoja.) Kurussa on kaikkiaan kymmenen kylää: Itä-Aure, Karjula, Luode, Länsi-Aure, Länsi-Teisko, Niemikylä, Parkkuu, Poikelus, Riuttanen ja taajama-alue Keihäslahti, jotka jakautuvat vielä pienempiin kyliin. Yli puolet kurulaisista asuu kirkonkylän taajama-alueella, mutta kesäaikaan asukasmäärä yli kaksinkertaistuu varsinkin muissa kylissä, kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen. Kesäasutuksella on Kurussa jo yli 150-vuotiset perinteet, joita aloittivat mm. kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg ja Düsseldorfin koulukunnan johtohahmoihin kuulunut taidemaalari Werner Holmberg (1830-1860) hakiessaan innoitusta kurulaisista maisemista.
Werner Holmberg, Ateneum Katso myös Kesäkurulaisten neuvottelukunta yhdistää ja Kuru hyötyy loma- Holmberg vietti kesät 1857 ja 1859 Parkkuun Leppälahden talossa soudellen, kalastellen ja tehden lyijykynä- ja vesiväriluonnoksia, joiden mukaan hän talviaikaan teki öljyvärimaalauksia ateljeessaan. Souturetkillä hänen seuranaan on ollut hänen norjalainen puolisonsa Anna Glad ja ainakin Frithjof Federley, joka lienee sama kuin Federley-suvun sivulta löytynyt August Frithiof Federley (1830-1862) ja sukua tunnetulle tamperelaiselle arkkitehdille Carl Birger Federleylle. Ateneumin taidekokoelmissa on kaikkiaan 14 kurulaisiin maisemiin perustuvaa Holmbergin työtä vuosilta 1857-1860, joista 6 kuvaa Leppälahden miljöötä.
Aluksi kesäasukkaat olivatkin talojen kesävieraita, kunnes huvila-asutus 1890-luvulta alkaen alkoi hitaasti levitä Hämeen sydänmaille. Yksi vanhimpia huviloita on ollut poliisikonstaapeli Pekka Polvianderin huvila Kurun puustellin tontilla vuoden 1910 tienoilla. Vuodelta 1914 on tiedossa jo neljä huvilaa: helsinkiläisen rouva Anna Ståhlbergin, opettaja Ferdinand Liljan, latinan lehtori Irma Lahdensuon ja opettaja Kaarlo Kaislan huvilat.
Pölkkylä tarjoaa upeat puitteet myös pienille kokouksille, ruokailusta huolehtii pitopalvelu. Avoinna yleisölle kesäisin s/s Tarjanteen aikataulun mukaisesti. Ryhmille avoinna myös sopimuksen mukaan. Tiedustelut Heikki Björkbom, Opastettuja retkiä järjestää Yksi vanhimpia - mutta kurulaisena nuori - on myös em. arkkitehti Federleyn vuonna 1899 suunnittelema Pölkkylän kansallisromanttisten karjalaistalojen tyylinen jugendhuvila, joka valmistui vapaa-ajan asunnoksi liikemies Oskar Rosenlewille Tampereen Pispalaan jo vuonna 1900. Kurulainen siitä tuli 1970-luvun lopulla, kun sen nykyinen isäntä, Heikki Björkbom, siirsi tämän suomalaisen hirsirakentamisen mestarinäytteen kasvavan liikenteen tieltä Länsi-Teiskoon Näsijärven rannalle. Kalusteet, kattoparrut, puuleikkaukset, lasit, posliinit, lamput, taulut ja koriste-esineet muodostavat vuosisadanvaihteen säätyläiskotien ihanteita ja eleganssia edustavan ehjän kokonaisuuden. Vuonna 2003 huvila avattiin Kurun loma-asuntomessujen ajaksi ensimmäisen kerran myös yleisölle ja se osoittautui messualueen ohella suosituimmaksi käyntikohteeksi. Messutapahtuma oli muutenkin koko siihenastisen loma-asuntomessuhistorian suosituin tehden kaikkien aikojen yleisöennätyksen, kun Paappasenniemen messualueella kävi Suomen Asuntomessujen tilaston mukaan kolmen viikon aikana yli 63 000 vierasta, joidenkin lähteiden mukaan yli 65 000. Vuoden 2007 lopussa kesämökkejä oli
Tilastokeskuksen 21.5.2008 klo 9.00 päivitetyn tiedon mukaan jo 1842 ja kesäkurulaisia Ylä-Pirkanmaan seutukunnan tietojen mukaan 2825 eli enemmän kuin vakituisia asukkaita. Eniten kesäasukkaita on Tampereelta ja Tampereen ympäristöstä, mutta myös pääkaupunkiseudulta, pääasiassa kapealta kaistaleelta Helsinki-Vaasa Kurun alue Kurun alueen kokonaispinta-ala on 821,08 km², josta vesistöjen osuus on 103,49 km² eli noin  Kurussa on myös satama, joten veneellä tai laivallakin tänne pääsee helposti. Takana vasemmalla näkyy kesällä 2010 rakennettu uusi 24-paikkainen venelaituri.
Vesistöjen lisäksi maisemalle on leimallista maaston vaihtelevuus. Korkeuserot ovat suuria kun alueen pohjoisosien korkeimmat maastokohdat ulottuvat yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kurun alue jakaantuukin selkeästi kahteen osaan: länsi- ja pohjoisosien Metsä-Kurun ylävään vedenjakajaseutuun ja Näsijärven rantojen Vesi- ja Viljelys-Kurun alavaan rantamaahan. Näistä maaston muodoista Kurunlahden ja Keihäsjärven vesistöjen muodostaman matalikon kahtia jakama Kuru on saanut nimensäkin. 
Kuru ja Parkkuu Suomen kartalla: 30 km Ruovedeltä,
Jääkauden jäljet näkyvät maisemassa myös pitkinä harjumuodostelmina ja Ylöjärven keskustan korkeudelta alkava yhtenäinen graniittivyöhyke ulottuu yli koko Kurun. Sijainti Kuru sijaitsee Länsi- ja Sisä-Suomen Tampereen aluehallintoviraston alueella entisessä Länsi-Suomen läänissä, Pirkanmaan maakunnassa, Ylä-Pirkanmaan seutukunnassa, on vuodesta 2009 alkaen ollut valtaosa Ylöjärven kaupunkia naapureinaan viisi muuta kaupunkia: Nokia, Tampere, Ikaalinen, Parkano ja Virrat, ja kolme kuntaa: Hämeenkyrö, Kihniö ja Ruovesi. Kurun koordinaatit kartalla ovat 61 52N 23 42E. Ks. myös Maanmittauslaitos, Kansalaisen karttapaikka, Kuru.  Kantatie-esite 2000.
Lähimpiin kuntiin ja kaupunkeihin pääsee Kurusta nopeasti: Tampereelle, Virroille ja Parkanoon ajaa omalla autolla 45 minuutissa, Ylöjärven keskustaan ja Ruovedelle puolessa tunnissa. Myös bussiliikenneyhteydet Tampereen suuntaan Satama Kurussa on myös satama, joten omalla veneellä tai laivallakin tänne on helppo tulla. Sataman palveluihin kuuluvat vesipiste, sähkö, kemiallinen WC, jätehuolto talousjätteelle ja veneluiska. Taajama-alueen palvelut ovat vain noin 300 metrin päässä: pankki ja pankkiautomaatti, kaupat, ruokailu, apteekki, terveysasema ja huoltoasemat. Satama-alueen peruskorjaus on tehty kesällä 2010, jolloin satamaan rakennettiin uusi 24-paikkainen venelaituri laituripaikan varanneille. Vierasveneet voi toistaiseksi kiinnittää vain vanhaan laivalaituriin. Lisäksi Paappasenniemessä on neljä vierasvenepaikkaa ja 16 laituripaikkaa, ja Näsijärvellä liikennöi kesäaikana myös eri laivayhtiöiden järjestämiä tilausristeilyjä. Kansainvälisiä suhteita Suomen Kuntaliiton mukaan ystävyyskuntatoiminta on Suomessa saanut alkunsa jo niinkin varhain kuin 1930-luvun lopulla. Nykyisin lähes 90 %:lla maamme kunnista ja maakunnista on jo yli 1400 ystävyyskuntasuhdetta noin 40 maassa. Painopisteenä ovat olleet kulttuuri-, urheilu-, nuoriso- ja koululaisvaihto, mutta myös asiantuntijuus ja elinkeinoelämän ja eri kansalaisryhmien yhteistyö. Etymologiaa "- - Suomen kääpiö-sana on selitetty johdokseksi kankaretta tai hautakumpua merkitsevästä murresanasta kääppä, jota puolestaan on arveltu joko vanhaksi balttilaiseksi lainaksi tai ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi. Tämän selityksen mukaan kääpiö tarkoittaisi alkuaan kääpän asukasta, jonkinlaista tontun tai vainajan hengen tapaista olentoa. - -" Nykysuomen etymologinen sanakirja, Kurun ystävyyskunta Ruotsissa on jo vuodesta 1945 alkaen ollut 1.11.2009 klo 22.09 päivitetyn tiedon mukaan noin 4700 asukkaan Skinnskatteberg, joka sijaitsee Västmanlandin alueella, kartalla kohdassa Kalevipoeg, Wikipedia (en) Ks. myös Kurun Sanomat 6.9.2007, Ystäväkuntavierailu Kalev-pojan päiville. Virolaisen Saare valdin kanssa on vuonna 2005 tehty toinen ystävyyskuntasopimus, joka koskee kulttuuri- ja nuorisosuhteita, palveluja ja hallintoa ja painottuu erityisesti nuorisotoimen yhteistyöhön. Saaren kunta on noin 1400 asukkaan (vuonna 2006) kunta Peipsijärveen rajoittuvassa Jõgevamaan maakunnassa Tartumaan ja Tarton pohjoispuolella historiallisten Maarja-Magdaleenan, Kodaveren, Palamusen ja Torman kihlakuntien alueella ja Viron kansalliseepos Kalevipoegin runojen syntysijoilla, sen pinta-ala on 224,7 km² ja naapurikuntina Palan, Kasepään, Torman, Palamusen ja Tabiveren kunnat. Saaren kunnassa on 22 kylää, joista Saaren kunnan keskusta ja Vooren kylän jälkeen toiseksi suurin kylä on ennen ollut myös nimeltään Saare küla, mutta jonka nimeksi on 2.3.2006 alkaen muutettu Kääpa. Se ei ole sama kuin suomen kääpä, joka on viroksi torik (bracket fungus), vaan jonkinlainen pieni kumpu, kumpare tai kukkula, ja kääpaline kumpuinen ja kumpuileva, jollaista Saaren kunnan keskusta-alueen maasto onkin. Sana kääpa on nykyviron yleiskielessä todennäköisesti jäänyt pois käytöstä, koska sen adjektiivimuotokin löytyi vain vuonna 1917 julkaistusta sanakirjasta - ja suomenkin kääppä vain etymologisesta ja kansanperinteen sanakirjoista -, mutta sen johdos kääbus-, kääpiö- on käytössä yhdyssanoissa molemmissa kielissä, esimerkiksi kääbustäht, kääpiötähti.  Ledum palustre, Ericaceae, Wikimedia Commons. Original book source: Prof. Dr. Otto Wilhelm Thomé ''Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz'' 1885, Gera, Germany. Permission granted to use under GFDL by Kurt Stüber, biolib.de.
Kun tähän lisätään Ylöjärven aikaisemmat ystävyyskunnat Arvika (Ruotsi), Balatonföldvár (Unkari), Kareda (Viro), Kongsvinger (Norja), Saku (Viro), Skive (Tanska) ja Vishnii Volotshok (Вышний Волочёк, Venäjä), niin saadaan kokoon yhteensä yhdeksän ystävyyskuntaa eri puolilla Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Lisäksi Kurun kunnan nuorisotoimi piti vuosina 2004-2005 yhteyttä Saksan Main-Tauber-Kreisin nuorisotoimen kanssa. Main-Tauber-Kreis on Baden-Württembergin pohjoisin seutukunta Heilbronn-Frankenin talousalueella, Frankfurtin, Nürnbergin ja Stuttgartin lähellä. Nimikkolajit Ennen kuntaliitosta Kurun nimikkokasvi oli suopursu, entinen Ledum palustre, joka on yleinen suokasvi koko maassa. Sen kukkivia versonlatvoja on ennen käytetty kääreinä ja hauteina lääkkeeksi mm. erilaisiin ihosairauksiin, reumaattisiin kipuihin ja kihtiin ja myös oluen ainesosana.
Beaver, Wikipedia, en Ks. myös Kurun Sanomat, Kesälehti 29.5.2008, Nimikkokasvi hoitaa taudit ja karkottaa kuokkavieraat. Suopursun kaikki osat sisältävät myrkyllisiä terpeenejä ja sen vahva tuoksukin voi aiheuttaa päänsärkyä. Suopursu on myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka. Ennen suopursun katsottiin kuuluvan omana sukuna kanervakasveihin, Ericaceae, mutta uudemmat geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet sen olevan samaan heimoon kuuluvien alppiruusujen alasektio, Rhododendron subsect. Ledum, ja sen uusi nimi on Rhododendron tomentosum. Nimikkoeläin oli majava alalajeineen, Castor subsp., joka on ensimmäisiä jääkauden jälkeen Suomen alueelle asettuneita nisäkkäitä. Majavien heimoon kuuluu nykyisin vain kaksi lajia: euroopanmajava, Castor fiber, ja kanadanmajava, Castor canadensis.  Castor canadensis. Wikimedia Commons. PD-USGov-Interior-FWS. Credit: U.S. Fish and Wildlife Service.
Euroopanmajavan alalajeja elää Puolassa, Venäjän länsiosissa, Mongolian ja Kiinan raja-alueilla, itäisen Saksan alueilla ja Ranskassa. Majavat ovat tämän aikaisemmin monilajisen jyrsijäheimon viimeiset edustajat. Varhaisimmat majavafossiilit on löytetty Pohjois-Amerikasta noin 32-35 miljoonan vuoden takaa. Lähdekirjallisuutta Eläinten maailma, Joet, VP, 1993 Molemmat majavalajit elävät yksiavioisissa, kiinteissä perheissä, ovat erinomaisia perheen huoltajia ja rakennusmestareita ja muistuttavat muutenkin elintavoiltaan paljon toisiaan. Euroopanmajavan turkki on karheampi ja häntä kapeampi kuin kanadanmajavan, mutta luonnossa niitä on melkein mahdoton erottaa toisistaan. Vuonna 2004 Suomessa oli euroopanmajavia noin Majava on myös Kuhmoisten Isojärven kansallispuiston tunnuseläin. Ylöjärven tunnuskasvi on vain Suomessa tavattava hernekasveihin kuuluva, rauhoitettu harjumasmalo, Anthyllis vulneraria subsp. fennica, ja tunnuseläin on kaikille tuttu punalakkinen tikkalintu palokärki, Dryocopus martius.
Kansallis- ja muinaispukujen korut, Kalevala Koru Ks. myös Kurun Sanomat 24.5.2007, Kuru korua halutaan jälleen saataville. Kuru koru Kuru korun solki on löydetty 1910-luvulla Karjulan kylän Ala-Karjulan (Karjula Stor Gård) talon silloisesta puutarhasta. Silloin korun valmistusajankohdaksi arvioitiin 1700-luvun loppua, jolloin taloa lienee asunut Matz Christersson (Matti Ristonpoika) (3.5.1743 - 1.5.1810) ensimmäisen puolisonsa Cajsa Johansdotterin (Kaisa Juhontyttären) (1745 - 29.12.1799) kanssa.
 Kuru korun solki ja käädyt 1990-luvulta.
Museoviraston mukaan tällaisia solkia on käytetty esimerkiksi hakasena, vyö- tai taskukoukkuna tai turkin hakasena. Vaatteiden kiinnittämisen tai pelkän koristeena toimimisen lisäksi suomalaisten kansan- ja muinaispukujen korujen tarkoituksena oli pääoman sijoitus ja sosiaalisen aseman korostaminen. Kuru korun solkea valmistettiin uudelleen ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla suunnitellun Kurun naisen kansallispuvun rintaneulaksi. Noin 40 vuotta myöhemmin 1990-luvulla suunnitteli kurulainen kultaseppä Timo Virtanen soljen lisäksi tämän päivän uuskäyttöä varten Kuru korun Valmistusmateriaali on alun perin ollut vanhan, alkuperäisen mallin mukaan pronssi ja sitä valmisti uuteen tuotantoon aluksi Kalevala Koru, mutta koru ei ollut sen vakiomallistoa, vaan ne tehtiin tilaustyönä, kun tilauksen vähimmäismäärä oli Lisätietoja korusta antaa Kurun Karjulan kyläyhdistys ry. Katso myös Tiedotteita 2010 otsikolla Kuru korua myytävänä.
|
  
|
