|
|
"[Koska olette suuri herra, luulette olevanne myös nero. Ylpeilette aateluudellanne, rikkauksillanne, arvollanne ja viroillanne. Mitä olette tehnyt kaikki nämä edut ansaitaksenne? Olette vaivautunut syntymään - siinä kaikki. Olette peräti tavallinen ihminen,] kun taas minun, jonka on pakko elää huomaamattomana suuressa joukossa, on täytynyt käyttää pelkkään hengissä pysyttelyyn enemmän nerokkuutta ja laskelmallisuutta kuin sadan vuoden ajan on tarvittu koko Espanjan hallitsemiseen." Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais (1732-1799). Figaron sanat kreivi Almavivalle näytelmässä Figaron häät. Ensiesitys oli 1782, jonka jälkeen kuningas Ludvig XVI kielsi näytelmän poliittisesti provosoivana ja valtiolle vaarallisena. Näytelmä esitettiin kuitenkin ennennäkemättömän suurella yleisömenestyksellä uudestaan 7.4.1783, mutta sensuroituna. Mozart sävelsi siitä oopperan Lorenzo Da Ponten libreton pohjalta 1786. Ranskan vallankumous alkoi toukokuussa 1789 ja päättyi marraskuussa 1799. "Se houkuttelisi vain jäämään kotiin" Työttömyyden hinta I  Työttömyyden hinta I
Ei vakavissaan aikomustakaan
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimus Perusturvan suuruuden määräytyminen Siinä vasta kaupunkilegenda! Antikvariaatteihin ja kirpputoreille Todellisessa elämässä Pakko osata itse Kuka suojelisi päätöksentekijöiltä?
Korotusta työmarkkinatukeen
Kirjoittamaton konventio Kannustusloukku Tukien korotukset käytännön elämässä Hallitusohjelman "keskeinen painopistealue" Irtautuminen yhteiskunnasta Työttömyyden hinta II KOHTI MAGNEETTISTA ETELÄNAPAA Tämä teksti ei käsittele sitä, mitä työttömyys maksaa valtiolle, vaan sitä miten kalliiksi sen varjolla tuotetut myytit ja uskomukset käyvät työttömille. Koska teksti on kirjoitettu alun perin jo vuonna 2000 ovat summat markkoina, ellei toisin mainita. Ajankohtaiset ja muut täydennykset ovat tekstilaatikoissa ja pop-up -linkeissä. Tämä sivu oli kasvanut niin pitkäksi, että se on 9.7.2012 jaettu kahteen osaan, joista osa II sisältää kaksi viimeistä lukua: Työttömän tuotteistus ja "Means, Motive, Opportunity". 36 miljardia ja 97 000,00 "Työttömyys maksoi viime vuonna valtiolle 36 miljardia", kirjoitettiin sanomalehdessä 12.7.2000. Se teki jokaista työtöntä kohti 97 000,00 menoja ja tappioita. Neljässä vuodessa sen arveltiin kasvavan Käpylehmäsukupolvi oppi jo kansakoulussa sen, että kokeissa on vastattava ensin helppoihin kysymyksiin, että saisi edes jotakin aikaan ja sitten vasta syvennyttävä vaikeampiin, jos aikaa riittää. Työvoima- ja sosiaalihallinto sen sijaan toimii täsmälleen päinvastoin, 'tietää' että "toivottomia tapauksia ei ole olemassakaan" ja kaivaa päättäväisesti yhtä ja samaa kuoppaa täsmälleen asian vierestä niin uutterasti aina vaan syvemmäksi ja syvemmäksi, että magneettinen etelänapa alkaa jo häämöttää vastarannalla, vaikka ratkaisu saattaa ikävystyä kuoliaaksi kaukana kuopan reunalla: työtä ensin ja erikseen erilaisille työkykyisille, ammattitaitoisille ja koulutetuille. Positiivinen yleisnäkemys työvoimahenkilöstön tavoitteista ja tarkoituksista on päässyt vuosien mittaan rapistumaan, kun eri työvoimapiireissä saatetaan pyrkiä noudattamaan aivan erilaisia 'lakeja'. Työttömälle eivät riitä pelkät ekonomistin taidot, vaan tarvitaan myös juristin ominaisuuksia. (ks. myös Lukijalle, Menneen maailman strategioita) Mielenkiintoisia ovat myös esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan yhteydessä käytetyt termit jatkosijoituspaikka ja avotyösopimus. Edellisestä löytyi hakuajankohtana 362 tulosta, joiden mukaan sitä on käytetty mm. hevosen- tai muun lannan, koirankakkapussien, maali-, muovi- ja ydinjätteen, yleensä roskien, kierrätysvaatteiden, huumeongelmaisten vankien, huostaan otettujen lasten ja eläinten pentujen yhteydessä. Jälkimmäisestä löytyi 7 (15) hakutulosta, joiden mukaan sitä on käytetty vain kehitysvammaisten ja sosiaalipsykiatristen avohoitopotilaiden yhteydessä. Kumpaakaan sanaa ei löytynyt sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta, ei työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta eikä laista kuntouttavasta työtoiminnasta. Kun tähän vielä lisää palavereissa arvotun 'trendikkään' koristeellisen 'toiminta-ajatuksen', on tuloksena pelkkä farssi. • • • "Kun ne kuitenkin ja ettei vaan kukaan" päättää pykälän muotoinen byrokraatti ja varmistaa siten myös, että "ei varmasti kukaan eikä varmasti mitään". Totaalisen tasalatvaisuuden tilassakin tilastollinen todennäköisyys on ja pysyy kuin 1950-luvun Pond's-huulipuna. Yhdenmukainen tasapuolisuus on perustellusti mahdollista vain identtisten kopioiden kesken. Jos lausetta katsoo tarpeeksi kaukaa, jää lopulta jäljelle vain hämärtynyt hahmo, ja kysymykset muuttuvat toteamuksiksi, toteamukset kysymyksiksi, hypoteesit ja metaforat väitteiksi, valkoinen mustaksi. Aiheesta riippumatta, keinoja kaihtamatta kuin napin painalluksesta sama ulkoa opittu liturgia pyörähtää käyntiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan liukkaasti kuin hyvin rasvattu rukousmylly, kun byrokraatti maalaa mustaa valkoiseksi. Asiakaslähtöisyys tarkoittaa sitä että asiakkaan toivotaan lähtevän. Lähde Lopputuloksia. Näin on syntynyt ikään kuin kaksi rintamalinjaa, jossa toisella puolella ovat työttömät ja työvoima- ja sosiaalihallinnon määrittämissä koukuissa kiemurrellen työvoimaneuvojat ja ammatinvalintapsykologit työttömien puolella työttömyyttä vastaan ja todellisen palkkatyöllistymisen puolesta ja toisella puolella medialla ja tukityönantajilla tuetut työvoima- ja sosiaalihallinnon joukot olosuhteiden ylläpitämisen puolesta ja ilmaisen työvoiman turvaamiseksi eli viime kädessä työttömiä vastaan. Media saa repäistyä meheviä otsikoita, tukityönantajat eivät halua luopua ilmaisesta työvoimasta ja työvoimahallinnon näkökulmastakin työttömyys on 'laskenut', jos sitä ei näy tilastoissa. Omien lehmien ojalaiduntaminen näyttää olevan suosittu päätöksentekotapa. Mutta mihin jokin vuoden mittainen tukityö itse työtöntä vie? Ajallisesti vuoden päähän. Ei muuta. Stereotypioita ja alisuoriutumista Kun tukityönantajat näin ovat tottuneet ilmaiseen työvoimaan, se monin paikoin jopa estää vakituisen henkilökunnan palkkaamisen ja on äärimmäisen harvinaista, että tukityöstä syntyisi todellinen palkkatyöpaikka. Varsinkin kun tukityö on viime vuosina typistynyt ns. tuottamattomaksi työksi, pelkäksi rutiininomaiseksi suoritukseksi, joka ei tuo sen enempää tekijälleen kuin yritykselle tai yhteisöllekään lisäarvoa eikä lihota kenenkään osakesalkkua, joka ei edellytä ammattitaitoa ja koulutusta, josta ei makseta palkkaa, ja jonka tekijä on helposti korvattavissa, kuin vaihtaisi palaneen lampun. Media puhuu työstä, joka ei ole työtä ja hanttihommista, jotka eivät ole olleet kenenkään erityisiä ammattinimikkeitä ja taulukoituja palkkatöitä aikaisemminkaan. Konvergentti ajattelutapa (co- = kanssa, mukana, yhdessä) edustaa pysyvyyttä, vanhan ja tutun toistoa, fiksaatioita, suoraviivaisuutta, mekaanisuutta, suppeaa, rajattua, formaalia ja opetettua. Divergentti ajattelutapa (di- = läpi, yli, välissä) edustaa uudistusta, luovuutta, rönsyilyä, moninaisuutta, yhdistelyä, sujuvuutta, liikkuvuutta, intuitiota ja omaperäisyyttä. Molempia tarvitaan ongelmanratkaisussa: konvergentisti kootaan ongelman osat ja divergentisti ne yhdistellään kaikin mahdollisin ja erilaisin tavoin. Työttömyyden 'hoidon' ympärillä käyty keskustelu on kuitenkin ollut poikkeuksetta pelkästään konvergenttiä, joka ei luo uutta eikä johda tulokseen. Halkopino liiterissä ei vielä lämmitä huonetta. Vakituisen henkilökunnan asenteissa näkyy myös stereotypia-alttiutta - silloin on mahdotonta syntyä vuorovaikutusta, jos toinen ei kuule eikä näe sitä mitä on tosiasiallisesti sanottu tai tehty, vaan vain sen, mitä olettaa sosioekonomisen statuksen perusteella sanotun tai tehdyn. Tukityön tekijällä ei usein ole edes omaa nimeä eikä omaa identiteettiä, vaan häntä kutsutaan 'tukityöllistetyksi', mikä merkitsee samaa kuin 'ei kukaan'. Aivan kuin tukityön tekijä olisi kuin ihmisen muotoinen ontto kuori, syntynyt sinä samana päivänä kuin tukityö alkaa, jolloin sitä mitä työtön osaa, tietää ja on oppinut aikaisemmin ei ole olemassakaan, vaan se nähdään - tai sitten ei - vasta tukityön aikaansaamana haittana tai ansiona. Silloinkin siihen suhtaudutaan usein korkeintaan hyväntahtoisesti hämmästellen kuin hädin tuskin kävelemään oppineen 1-vuotiaan saavutukseen. Työtöntä ei nähdä, nähdään vain 'työtön'. (ks. myös Sanamagiaa, Normi ja poikkeus) Tukityöpaikan työtodistuksella saa ehkä korkeintaan taas seuraavan tukityöpaikan, mikä käytännössä merkitsee tarkoituksellisesti luotua robottijoukkoa sekundatehtäviin ja hyvää päivää ja hymyilyä opettavat aktivointikurssit tämän siirtymäriitin initiaatiomenoja. Oikeata palkkatyöpaikkaa hakiessaan sellaisesta kannattaa visusti vaieta. Tukityön uskotellaan kuitenkin parantavan työttömän itsetuntoa ja elämänhallintaa ja jopa edistävän merkittävästi työllistymistä, vaikka käytäntö ja tutkimukset osoittavat täsmälleen päinvastaista. Ammattitaitoiselle ja koulutetulle työttömällehän siitä ei tietenkään ole mitään hyötyä. Päinvastoin pikemminkin haittaa, kun työpaikkahaastatteluun joutuu kehittelemään jonkin uskottavalta kuulostavan peitetarinan sille ajalle. Päättäjät kuitenkin pääsevät selittämään, miten muhkeita summia työttömyyden 'hoitoon' on upotettu ja miten 'työhaluttomat' työttömät silti vain lojuvat kotonaan sohvan pohjalla, mistä heitä täytyy velvollisuudentuntoisesti 'aktivoida' ja 'kuntouttaa'. Monet päättäjät sanovatkin tehneensä ja tekevänsä vain 'parhaansa', kuin jumbosijalle pudonnut yleisurheilija. Yhden paras on aina jonkun toisen huonoin. On toki olemassa sellaisiakin työttömiä, jotka ovat onnesta mykkyrällä, kun pääsevät johonkin säänneltyjen tuntimäärien ja annettujen yksinkertaisten suoritusten palkattomaan taikapiiriin, ja sellaisia, joille siitä saattaa olla aidosti jotakin hyötyäkin. Se heille suotakoon. Mutta se on juuri sitä pientä marginaaliryhmää, jonka ehdoilla kaikki tapahtuu. Entä mitä kaikille muille, työttömien enemmistölle, silloin niissä alimitoitetuissa ja alisuoriutumiseen johdattavissa olosuhteissa tapahtuu? Sille ei ole uhrattu ajatustakaan. Miten siis ajateltaisi kaiken em. mitätöinnin, merkityksettömyyden, näkymättömyyden, nimettömyyden, typistämisen, fantisoinnin ja katteettoman kategorisoinnin kokenut ja sen seurauksena vähän väliä hillittömän klaustrofobisen raivon valtaan joutunut ja siten vähitellen hermoraunioksi päätynyt 'kuntoutettu' kuntouttaa 'kuntoutuksesta' ja paljonko siihen taas suunniteltaisi sijoittaa? Mutta entä jos ammattitaitoinen ja koulutettu työtön olisikin viime vuonna (1999) saanut tuon tuottamansa hirmuisen tappiosumman 97 000,00 käyttöön yhdellä kerralla eikä vain murusia siitä juuri ja juuri henkensä pitimiksi? Joku olisi pystynyt sijoittamaan sen vaikkapa työtilojen- tai välineen hankintaan, markkinoimaan ja työllistämään itse itseään ja olisi kenties ihan oikeasti työllinen eli ilman tukia toimeentuleva. Sillä tavalla oltaisi mahdollisesti päästy vähintään monista kymmenistä tuhansista työttömistä, ellei enemmästäkin. Mahdollisuudet siihen olisivat olleet vähintään 50-50. Nyt ne ovat korkeintaan 100-0. MIINUSMERKKISIÄ MARKKOJA ! HELSINGIN SANOMISSA 13.11.2008 kerrottiin otsikolla "Perustuuko hallituksen politiikka luuloihin?", että Valtioneuvoston kanslia järjesti samana päivänä korkean tason kansainvälisen seminaarin tosiasiapohjaisen tiedon käytöstä päätöksenteossa. Seminaarissa oli tarkoitus pohtia "päätöksenteon taustaksi tarvittavan tosiasiapohjaisen tiedon merkitystä ja tietopohjan kehittämistarpeita ja sitä, miten yhteiskunnallisia ilmiöitä kyettäisiin kattavasti seuraamaan helposti kerätyn tiedon pohjalta." Toimittaja Perttu Kauppinen kysyikin alivaltiosihteeri Vesa Vihriälältä mihin muuhun kuin tosiasiapohjaiseen tietoon perustuen valtioneuvosto tekee päätöksiään. "- - Mitä kaikkea tietoa sitä onkaan. Esimerkiksi anekdoottitietoa yksittäisistä tapahtumista, vaikka tosiasioitahan nekin ovat. Jos poliittinen ideologia on vahva, poliitikolla voi olla näkemys, ettei tietoa enää tarvita." Entä mitä sitten ei ole kyetty seuraamaan kattavasti? "- - Esimerkiksi ilmastopolitiikassa on vasta viime vuosina ryhdytty seuramaan erilaisia tutkimuksia. Meillä Suomessa olisi hirveän tärkeää, että innovaatiopolitiikassa tiedettäisiin, mitä on saatu aikaan. Siihen pannaan niin jumalattomasti rahaa. Sosiaalipolitiikan puolella esimerkiksi syrjäytymisestä on tehty monia tutkimuksia, joita ei ole osattu prosessoida niin, että ne olisi voitu ottaa huomioon päätöksenteossa." Että anekdoottitietoa? Kaskuja, vitsejä, kaupunkilegendoja, karrikatyyrejä ja mieluisia haaveita? Siis tosiasioita? Että tietoa ei tarvita? Ja prosessoida? Eli lukea: analysoida, arvioida todennäköisyyksiä, havainnoida, assosioida, rinnastaa, tunnistaa, ymmärtää, arvottaa, päätellä, oivaltaa, soveltaa? Niinpä niin - • • • Monien mielestä uskominen on tietämistä, ensimmäinen satunnainen mielikuva koko totuus ja vain hölynpöly herkullista ja helposti sulavaa. Lähde Lopputuloksia. Ei vakavissaan aikomustakaan Radio Suomen iltapäiväuutisissa haastateltiin 4.11.1999 silloista perusturvaministeri Eva Biaudet'a eräästä gallupkyselystä, jonka mukaan kansa soisi köyhimmille enemmän rahaa kuin päättäjät ja hän kommentoi perusturvan pienuutta seuraavasti:
Soitto radioon varmisti, että olin varmasti kuullut oikein. Sanomalehdissä siitä ei ollut riviäkään. Siinä vain muutamassa sanassa kiteytyi kristallinkirkkaasti, että työttömyydelle ei ole vakavissaan aikomustakaan tehdä yhtään mitään. Jos olisi, niin perusturvaa nostettaisi ja liukkaasti kuin rasvattu salama! Sen sijaan se pidetään tietoisesti minimaalisena, niin että työttömät eivät kykene hievahtamaankaan. Mutta tämä päättäjä 'tiesi', tietäjät vaan eivät päätä. Heiltä ei edes kysytty. Minulta ei ainakaan kukaan ole kysynyt mihin perusturvan korotus minua 'houkuttelisi'. Kommentistakaan ei selvinnyt ketä se houkuttelisi ja miten asia oli tutkittu. Silti sitä 'tietoa' käytetään jopa poliittisten päätösten perusteena. Tuloksesta päätellen 'tutkimusmetodin' taustalla lienee vain se tuttua kaavaa noudattava mieluisa haave: kaikki on vain saatava sopimaan ennalta päätettyyn kuvioon niin että se kuvio säilyttää totuusarvonsa ja todellisuus huitaistaan sivuun kevyen elegantisti kuin mitään ongelmaa ei olisikaan. Jo 29.5.1998 muuan työtön kirjoitti:
Ei vaikutusta. Ei vastausta. Päättäjät vain samaa viivasuoraa linjaa kiihtyvällä vauhdilla kuin työtä käskettyä. Tavoitteen siis on pakko olla jossakin muualla, kuin mitä annetaan ymmärtää. Jos se, että 1990-luvun alkupuolella alkoi syntyä työttömien yhdistyksiä ympäri maata kuin sieniä sateella antoi ymmärtää että työttömyys oli tehty jäädäkseen. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimus Oikeakin tutkimus on jo tehty - uutinen siitä oli sanomalehdessä 25.8.2000 hyvin lyhyesti ja huomaamattomasti yhdellä palstalla kotimaan uutisten viimeisellä sivulla kuolinilmoitusten vieressä. Karenssiuutisia sen sijaan on useimmiten esitelty näyttävästi jopa koko sivun leveydeltä. Lokakuussa 2003 julkaistiin Suomen Akatemian rahoittama, Kansaneläkelaitoksen kustantama ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Olli Kankaan toimittama 296-sivuinen tutkimuskokoelma Laman varjo ja nousun huuma. Tutkimukset sisältävät tuloksia mm. työttömyysturvasta, köyhyyden kasvusta, ns. 'työhaluttomuudesta' ja ylivelkaisuudesta. Se kertoo aivan odotetusti täsmälleen päinvastaista: Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin 30 % työttömistä ei eri syistä haluaisi töitä ja siitäkin määrästä noin puolet on heitä, jotka haluaisivat eläkkeelle, mutta joita ei sinne päästetä, ja osalla on jokin vamma tai sairaus. Vain 4 % työttömistä ei haluaisi työtä taloudellisista syistä, esimerkiksi työttömyysturvan riittävyyden takia. Virallisten lukujen mukaan se lienee jossakin Perusturvan suuruuden määräytyminen Mutta perusturvan suuruushan ei määräydykään sen saajan tarpeen mukaan, vaan sen "tyytyväisenä pidettävän paksun keskiluokan" tyynnyttämiseksi, joka hämätään populistisin liturgioin uskomaan että työttömät ovat ne, jotka tuhlaavat huikeita summia lekotteluun "veronmaksajien markoilla", vaikka meidän sosiaalimenomme ovat jossakin Euroopan köyhimpien maiden - Kreikan, Italian ja Portugalin - tasolla. Kuitenkin hintatasoltaan on Portugali euroalueen halvin maa, mutta Suomi kallein. Niin säästetään perusturvassa päivä kerrallaan, vaikka siten maksetaankin sen tarpeen pitkittymisessä moninkertaisesti vuosia kerrallaan. Niin kuin tähänkin asti. Sosiaaliturva on aina vaihdellut ns. eliitin ja keskiluokan asenteiden ja odotusten mukaan eli sen ryhmän, joka sitä vähiten tarvitsee, ei koskaan aidosti sen saajan tarpeiden mukaan. Sitä on nostettu, etteivät sen pienuuden seuraukset aiheuttaisi ongelmia muille - ei siksi että saaja tarvitsee sitä -, ja sitä on leikattu, etteivät sen tarvitsijat käyttäisi 'veronmaksajien rahoja' 'väärin' - ei siksi että siihen ei olisi varaa. Edellistä kutsutaan turvallisuuspolitiikaksi ja jälkimmäistä kannustuspolitiikaksi. Vuonna 2009 tuota jälkimmäistä voisi kyllä kutsua myös talouspolitiikaksi, mutta ei kansan- vaan globaalitalouden eli pörssiyritysten ehdoilla. Ts. upporikkaitten osakkeenomistajien ja tuloerojen kasvattamisen ehdoilla. Ei perusturvan 'suuruus' valtion varoja tuhlaa ja sen keskiluokan tyytyväisyyttä uhkaa. Sen pienuus sen tekee. Samalla keskiluokan havaintokyky oletetaan hyvin heiveröiseksi ja tyytyväisyydestä päätellen se on sitä aika tyydyttävästi ollutkin. Vasta runsaan puolen vuoden aikana on siihen idylliin alkanut pyrkiä joitakin kiusallisia soraääniä niin että on jo tarvinnut muistuttaa, että rikkaitakin on olemassa. Välillä julkisuudessa on myös kyselty mitä työtön tarvitsee tai haluaa. Poikkeuksetta kaikilta muilta paitsi sen seikan ainoilta asiantuntijoilta eli työttömiltä itseltään. Vuonna 2009 olivat työmarkkinatuki ja peruspäiväraha 25,63 €/pv eli 512,60 € brutto 20 päivältä kuukaudessa, mistä verotus vei Siihen lisätään muut tuloiksi katsottavat tuet, ja vähennetään perusosa ja huomioon otettavat menot. Erotus on toimeentulotuki. Katso Toimeentulotuen laskeminen. Kun siihen lisätään todelliset tulot ja vähennetään todelliset menot jää käyttövaroiksi ruokaostoksia ja perusosaan sisällytettyä ruuhkaa varten asuinpaikasta ja muista kuluista riippuen lähes miinusmerkkisiä euroja. Seuraava korotus tuli vasta 2011, kun perusturvaa nostettiin 5 (viisi) c päivässä eli 1,76 €/kk, mikä tekee 411,84 €/kk netto. Tulojen ja tukien summa jää selvästi alle minimitulon rajan. Tilastokeskuksen 8.6.2009 päivitetyn tiedon mukaan minimituloksi eli köyhyysrajaksi on yhden hengen talouksille laskettu 900 €/kk (taulukko 3, TK). "- - Voisikin kysyä, miksi perustarpeet edes yritetään palauttaa teoreettiseen - - Ne, joilla ei ole minimitoimeentuloa, pysyvät hengissä, mutta he pysyvät myös neljän seinän sisällä. - -" (Holvas, 2002, 23, 24) Aivan. Pelkkiä varastointikustannuksia. Ja 'huomiotaloudessa' ei matalalla profiililla pääse työllistymisen vaarakaan pahasti uhkaamaan - Siis "hyvä sosiaaliturva" -? Siinä toinen kysymys. Päättäjien mielestä tosin kello on kevyesti kaksitoista ja hyvinvointivaltakunnassa kaikki hyvin. Yksin asuvalle työmarkkina- ja toimeentulotuen saajalle jäi vuonna 2000 II kalleusluokan paikkakunnalla Tuo noin 1 200,00 markkaakin sisältää jo muutakin kuin pelkkää ruokaa: mm. hiusten- ja ihonhoitoaineet, pesuaineet, deodorantit, shampoot, hammasharjat- ja tahnat, WC-paperit, nenäliinat, laastarit, suuvedet, Edellisen hallituksen 1995-1999 sosiaali- ja terveysministerikin on jo havainnut, etteivät hänen lakinsa toimi käytännössä, mutta hänkin on juuttunut vain työmarkkinatuen korotuksen tasolle, jota kuitenkin saisi nostaa jopa Siinä vasta kaupunkilegenda! Kaikille perusturvan pituutta (lyhyyttä) mittaileville päättäjille, sosiaalipoliitikoille, sosiaalipolitiikan tutkijoille, sosiologeille, toimittajille ja muille asiantuntijoille, siitä mitään tietämättömille ja asiasta kiinnostuneille siis tiedoksi, että toimeentulotuki ei suinkaan merkitse samaa kuin perusosa (vuonna 2000 yksin asuvalla Vuonna 2009 yksin asuvan perusosa oli Vuonna 2010 korotuksia ei tullut ollenkaan, minkä tavoitteena oli estää etuuksien aleneminen (!) taloudellisen taantuman aikana. Vuonna 2011 perusosa oli vain 1,66 € enemmän eli 419,11 €, joka oli 0,05/pv € ja tasan sama kuin työmarkkinatuessa. Kirjoitusajankohdan alkuperäinen euron markka-arvo 5,94573 oli laskenut vuoteen 2008 mennessä ja oli enää 5,28. Sen mukaan perusosan todellinen arvo oli vuonna 2010 noin 53 € vähemmän kuin alkuperäisellä arvolla eli perusosan tulisi olla jo vähintään 473 €. Esimerkin mukaan pelkkä laskennallinen kikkailu pudottaa summaa noin 280,00/kk mikä syntyy tulojen kirjaamisesta 21,5 päivän mukaan ja asumiskustannusten omavastuusta eli kun tuloja suurennetaan ja menoja pienennetään. Kuitenkin tilille tulee summa vain 20 päivältä kerrallaan, mutta vuokra on maksettava kokonaan ja kuukaudessa on elettävänä noin 30 päivää. Nämä ovat uusia, vain noin neljän vuoden aikana kehiteltyjä 'kannustuskiemuroita' 1990-luvun lopulta, joista ei näinä lihaviksi mainittuina vuosina ole maltettu luopua, vaan niitä on päinvastoin juuri sinä aikana luotu lisää. Köyhyysasteen kerrotaankin kasvaneen erityisesti juuri 4-5 viimeksi kuluneen vuoden aikana (1995-2000). Kuitenkin vuoden 2001 alussa on tullut 78,00 eli 2,60/pv (KAK-SI MARK-KAA KUU-SI-KYM-MEN-TÄ PEN-NIÄ) pikkupikku korotus toimeentulotukeen. (ks. Laskelma 4 ja Laskelma 7.) Asumistukilain mukaan valtioneuvosto vahvistaa vuosittain asunnon kohtuulliset enimmäisasumismenot ja enimmäispinta-alat. Vuosina 2009-2011 enimmäisneliövuokra on ollut kuntaryhmästä riippuen 11,12-13,73 €/m². Siis vieläkin yli 200,00 vähemmän kuin mitä todelliset tulot ja pelkät pakolliset menot ovat edes teoriassa, käytännöstä puhumattakaan, kun menoja kasvattaa kaikki se tungos, joka laajaan perusosaan on ahdettu, varsinkin kun työmarkkinatuen korotus samalla päinvastoin kasvattaa omavastuita 6,00 markalla. I kalleusluokan paikkakunnilla ja suuremmilla asumiskustannuksilla omavastuu on vieläkin suurempi, varsinkin kun noin 55,00 ylittäviä neliövuokria ei asumistuessa oteta huomioon ollenkaan, jolloin se ns. 'omavastuu' syö samassa pöydässä toimeentulotukea tarvitsevan kanssa. Omavastuu onkin hauska sana, kun varmasti tiedetään että ei ole omaa, millä vastata. Sillä on kuulemma tarkoitus 'sitouttaa' toimeentulotukiasiakas asioidensa vastuulliseen hoitamiseen, ts. olosuhteet huomioon ottaen maksamaan laskunsa ilman rahaa, ja samalla myös vähentää toimeentulotukeen oikeutettujen määrää eli kaunistaa tilastoja. Tuen tarvettahan se ei vähennä. (ks. Laskelmat 5 ja 6.) Tähän vuoden 2000 luetteloon voisi vuonna 2009 lisätä vielä mm. verkkoyhteyden, tulostusvärit ja -paperit ja virustorjuntaohjelman, ja myös YLEn kaavaileman Laskelmassa 2 ja kuvassa 4 ei vielä ole mukana esimerkiksi muita laskuja pankin palvelumaksuineen, vippejä, velkoja tai velkasaneerauksia, ei perimäkuluja tai ulosottomaksuja, ei kotivakuutuksen tapaturmavakuutusta, ei TV-maksua, kodinkoneiden korjaustarvetta, ei erikoisruokavaliota eikä asusteita, kuten sukkia, käsineitä tai korvalappuja, ei kengänpohjallisia, ei muita vaatteita, ei hiusten- ja ihonhoitoaineita tms. kosmetiikkaa, ei pesulamaksuja, parturikampaajaa, apteekkituotteita, sähkölamppuja, pattereita, ei työssäkäyntialueen sisäisiä matkoja, ei kirjoja, ei ammattikirjallisuutta, ei kyniä, papereita, tusseja, liimoja, teippejä, kirjoituskoneen värinauhoja, filmirullia, postimerkkejä, kirjekuoria yms. pikkutavaroita, joita kaikkia ei tarvitse hankkia kuukausittain, mistään hummailusta puhumattakaan, ja silti on jo aikapäiviä sitten oltu miinusmerkkisten markkojen puolella. Laskelma 2 ei muutenkaan käytännössä pidä aivan kirjaimellisesti paikkaansa, koska esimerkin takkeja tai suutareita ja sanomalehtilaskuja tai muita isompia tarpeita ei ole kuukausittain, mutta joskus ne kaikki kuitenkin sattuvat samanaikaisesti. Muulloin sen tilalla ovat joka kuukausi aina hiukan lisää kasvaneet ruokakaupan velat, odottamattomat kulut tai muut laskut, varsinkin kun mikään todellisen elämän kuukausibudjetti ei kuitenkaan toimi 10 pennin tarkkuudella, mitä toimeentulotuen laskentatapa kuitenkin edellyttää. Ohjeissa toimeentulotukilain soveltajille tosin sanotaan, että erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvina erikseen huomioon otettavina menoina voidaan pitää esimerkiksi välttämättömän koti-irtaimiston hankintaa tai tavallista suurempia vaatemenoja. Monikohan asiakas sen tietää tai monikohan sosiaalityöntekijä tai kanslisti sen kertoo ja harkitsee asiakkaan tarpeen tai olosuhteen jotenkin erityiseksi? Antikvariaatteihin ja kirpputoreille Muuan poliitikko suositteleekin tyypillisesti vain seurauksen näkökulmasta, syitä pohtimatta tai niitä edes ymmärtämättä mm. "opastusta antikvariaatteihin ja kirpputoreille" aivan kuin työtön itse ei jo olisi selvillä niistä. Antikvariaatista voisi kyllä ostaa kirjan muotoisen esineen, ellei sisällöllä ole merkitystä - eikä ihan vähällä rahalla sieltäkään - mutta ei mitään välttämättä tarvitsemaansa nimenomaista uutta teosta. Esimerkiksi atk-alalla ammattikirjallisuuden hinnat liikkuvat pilvissä eikä ilman 300,00 ylimääräistä markkaa lompakossa kannata ostoksille lähteä ollenkaan. Ja työttömällähän on vain alimääräisiä markkoja. Lain sosiaalisesta luototuksesta 20.12.2002/1133 mukaan myös toimeentulotukiasiakas voi jo saada sosiaalilainaa. Laki on astunut voimaan 1.1.2003. Toimeentulotukea ei saatu luotto lain 10 §:n mukaan laske ja lain 4 §:n mukaan takaisinmaksukyky on varmistettava ennen luoton myöntämistä, mikä tekee siitä käytännössä lähes mahdottoman. Vaikka raha ei riitä muuhun kuin elossa säilymiseen, eikä sirpaleinen tukiverkko salli keikkatöitä, niin työtön ei voi rahaa lainatakaan, koska ei ole tietoa siitä, milloin sen voisi maksaa takaisin. Työtön ei myöskään saa osamaksusopimuksia eikä voi edes harkita pankkilainaakaan, varsinkin jos luottotiedoissa on maksuhäiriömerkintä - usein näin on - eikä toimeentulotukiasiakas voi saada edes sosiaalilainaa. Asioiden järkevää hoitoa hankaloittaa lisäksi sekin, että tuet eivät ole käytössä yhtenä kappaleena, mikä laskee niiden reaaliarvoa roimasti: asumistuki maksetaan kunkin kuun ensimmäisenä pankkipäivänä, työmarkkinatuki neljän viikon välein jolloin se saattaa osua joskus jopa keskelle kuukautta, ja toimeentulotuki yleensä asiakaskäynnin jälkeisenä seuraavana maksupäivänä. Jo yhdenkin päivän ero on omiaan horjuttamaan likipitäen olematonta budjettia, viikoista puhumattakaan. Monet hyvin toimeentulevatkaan eivät onnistu pitämään kuukausibudjettiaan koossa, mutta työttömiltä edellytetään talouspäällikön ammattitaitoa. Todellisessa elämässä Todellisessa elämässä miinuksen puolelle on siirrytty jo ennen puhelinlaskua, jolloin on samantekevää mitä sen ulkopuolelle jää. Matkojen, harrastusten ja työnhaun hypoteettiset arviot siis eivät tule kysymykseenkään. Toimeentuleva suunnitteleekin tekemisiään siten, että ei tänään, mutta huomenna, kun toimeentulematon joutuu suunnittelemaan siten, että ei tässä kuussa eikä vielä ensi kuussa, mutta ehkä kahden kuukauden kuluttua. Tai ehkä ei vielä silloinkaan. Niin aika kuluu. Päättäjät kutsuvat sitä työttömän 'työhaluttomuudeksi', 'jättäytymiseksi sosiaaliturvan varaan', 'oleiluksi' ja 'joutenoloksi', ja kutistavat perusturvaa sen estämiseksi. Työtön itse kutsuu sitä eloonjäämisstrategiaksi. 
Kuva 4. Laskelma 2 vuoden 2000 luvuilla pylväsdiagrammina. Teoriassa normaali eläminen vie budjetin miinuksen puolelle jo sanomalehtilaskun kohdalla. Käytännössä se tapahtuu jo paljon aikaisemmin. Päättäjien näkökulmasta toimeentulo siis merkitsee työttömälle pelkkää ruokaa, eikä juuri sitäkään, eivätkä esimerkiksi vaatteet ja työnhaku enää ole toimeentuloa. Mitä ne sitten ovat? Tarpeetonta ylellisyyttä? Entä jos saman kuukauden aikana olisi vielä jostakin syystä lopultakin esimerkiksi käytävä parturi-kampaajalla (noin 300,00), TV-lupaa uhkaisi ulosotto (noin Päivitetyt Laskelma 2 ja Graafi 2 vuoden 2001 luvuilla löytyvät lakiuudistuskirjeestä. Erotus on 72,60/kk netto, joka syntyi tammikuun 2001 työmarkkinatuen korotuksesta ja toimeentulotuen perusosan indeksistä 1.039. Tammikuussa 2002 se oli enää vain 1.024. Tulevaisuudessa hyvin toimeentulevien ei tarvitsisi enää osata ostaa itse kenkiään tai muistaa edes sosiaalisia suhteitaan, jos toteutuisi arkkitehti ja muotoilija Teemu Oksasen visio Oasis City "Asukkaiden ei tarvitse huolehtia päivittäisistä rutiineistaan, älytalo hoitaa ruoat ja vaatteet suoraan kotiin. Se on yhdistelmä helppoa asumista ja helppoa kuluttamista. Oasis Cityn sydän on keskustietokone, "The Profiler", johon on syötetty asukkaiden henkilökohtaiset tiedot kuten pankkitiedot, päivittäiset rutiinit, sosiaaliset suhteet ja terveystiedot. Tietopankki valvoo asukkaita, ennakoi heidän tarpeensa ja varautuu niihin. Keskustietokone voi ilmoittaa asukkaalle, että nyt on aika hankkia uudet kengät ja toimittaa ne ylös asuntoon. Asunnoissa on virtuaaliset sovituskopit. Kussakin ihmisessä on sensori täynnä samoja henkilötietoja kuin keskustietokoneessa. Keskustietokone voi kommunikoida ja tunnistaa asukkaan tässä olevan radiotaajuustunnistimen avulla. Se pitää yhteyttä asukkaisiin myös asunnoissa olevien valtavien seinänäyttöjen avulla." Siinä vasta todellinen panoptikon, jossa kunkin 'sellin' asukki näkisi vain oman, rajallisen todellisuutensa, mutta Isoveli pääsisi valvomaan kaikkia yhtäläisesti. Pakko osata itse Siitä seuraa myös, että toimeentulottomana on oltava luovaa kekseliäisyyttä *) selviytyä elämässään ja ongelmistaan kokonaisvaltaisesti ja äärimmäisen minimaalisin kustannuksin eli mahdollisimman pitkälle omin neuvoin. Yksinkertaisen loogisesti työttömänä ja toimeentulottomana on suorastaan pakko osata itse tehdä yhtä ja toista ja jopa erinomaisesti, toisin kuin väitetään ja toisin kuin toimeentulevien, joilla on varaa ostaa palveluja edes tuntematta niiden sisältöjä. Oikeastaan hyvin toimeentulevan työllisen ei välttämättä tarvitse suoriutua mistään muusta kuin työtehtävistään työsopimuksen mukaisen ajanjakson kerrallaan, koska kaiken muun voi ostaa. *) Luova kekseliäisyys on suunnilleen sama asia kuin tämän päivän innovatiivisuus. Toimeentulotukea kuvaillaan ns. viimesijaiseksi toimeentuloturvaksi, joka on alunperin luotu tilapäistä ja lyhytaikaista tarvetta varten. Niille sijoilleen sen määrittely myös on jähmettynyt, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet huimasti niistä päivistä, ja silti tukea on vain pienentämistään pienennetty niin että siitä on tullut pelkkä kontrollin väline. Vaikka on todettu, että toimeentulotuelta on mahdoton päästä pois muuten kuin ihmeen kautta, jolloin sen tarve saattaa jatkua vuosikausia - ehkä jopa koko elämän - ei asiantilan päivittämiseksi silti ole edes yritetty tehdä elettäkään. Oikeastaan päinvastoin: työmarkkinatuen korotukset joko eivät näy missään tai vain heikentävät toimeentulotukiasiakkaan asemaa. Eduskunnan sanotaan olevan kuin kansa pienoiskoossa, mutta ILTALEHDEN kolumnisti Aarno Laitisen 28.11.2009 mukaan asia on aivan toisin: "- - Jos maassa olisi suhteellisesti laskien yhtä paljon lääkäreitä kuin heitä on kansanedustajina, heitä olisi lähes Siinä sitä 'aitoa' asiantuntemusta vaikkapa päättää sosiaalipalveluista ja omakohtaista 'kokemusta' siitä mitä ruoka maksaa. "Lääkäri- ja poliisivalta" otsikoi Laitinen kolumninsa. Ei ihme että työttömyyden 'hoitokin' on ollut kuin psykiatristen potilaiden ehdonalaisvalvontaa. Yhteensä heitä olisi Monen asian korjaaminen ei aiheuttaisi edes ylimääräisiä kustannuksia jos jo olemassaolevat kustannukset vain ohjattaisi toisin ja asennoiduttaisi niihin sijoituksena eikä tappiota tuottavana menoeränä, vaan lopulta jopa säästöjä, mutta ainakin lisää verotuloja. Ellei heti niin ainakin välillisesti. Kuinka paljon mahtaakaan kulua varoja kuin suoraan roskiin esimerkiksi pelkän kontrollin, valvontakeinojen ja sanktioiden tuottamiseen ja ylläpitämiseen ja niiden aiheuttamiin viivytyksiin asioiden etenemisen tiellä, keikkatöiden esteeksi rakennetuista umpisolmuista puhumattakaan? Kuka suojelisi päätöksentekijöiltä? Siinä kohdassa päättäjien todellisuudentaju - keskimäärin yli Kansanedustajan peruspalkkio on 1.5.2008 alkaen ollut 5 860 €/kk brutto, minkä lisäksi verottomat kulukorvaukset. Kansanedustajalla on myös oikeus käyttää ilmaiseksi julkisia liikennevälineitä edustajan tehtäviin liittyvillä matkoilla, ja Helsingin seudulla myös taksia. Vuonna 2008 kansanedustajien palkkiot olivat keskimäärin 91 000 € eli noin 7 600 €/kk brutto, ja lisäksi omat pääomatulot. Päättäjien ymmärryksen sokea piste mikromarkkojen suhteen on suunnilleen saman kokoinen kuin työttömien makromiljardien suhteen. Mutta sinkkutyöttömiähän ei lainlaatijoiden näkökulmasta liene olemassa ollenkaan: elokuussa 2000 työmarkkinatukilakia muutettiin siten, että noin Vuonna 2000 eläkeläisillekin suotiin 70,00/kk tasokorotus, mutta samalla leikattiin pohjaosaa taas lisää 92,00/kk. Eduskunnassa ei totta tosiaan nähdä metsää puilta. Niin kuin ei puitakaan. VERKOSSA Korotusta työmarkkinatukeen Yhdistelmätukeen tuli vuoden 2001 alusta alkaen 4,00 korotus päivässä eli 80,00/kk brutto ja siihen olisi haluttu korotusta vielä enemmänkin. Mielenkiintoista tässä onkin se, että korotus on vain 4,00 nimenomaan yhdistelmätuessa, jossa sen vaikutus voisi olla hivenen näkyvämpi, mutta 5,00 kokopäivätyöttömän työmarkkinatuessa, josta se haihtuu matkan varrelle. Myös työttömyysvakuutus- ja LEL-maksut laskivat samalla hiukan. Ja miten se näkyy esimerkiksi yhdistelmätuen 'palkkana' käytännössä? Veroprosentti nousee tuon huiman tulonkorotuksen seurauksena 2 %-yksikköä (se lienee sitä työttömien ja pienituloisten ikiomaa pikku 'virtuaaliveroalea' -?), joten siitä jää käteen 21,5 päivän mukaan 16,00/kk netto eli 0,53 netto kuukauden jokaista päivää kohti. Siis kokonaista 50 penniä. Se jo tekeekin ihmeitä sille ns. 'ostovoimalle'! Absolutely fabulous! (ks. Laskelma 3 ja lakiuudistuskirjeen Graafi 5.) Ja mitähän sillä saisi vuonna 2000? Noin 2 kevytmargariinirasiaa tai 1 1/3 näkkileipäpakettia tai 4 makaronipussia tai 3 tonnikalapurkkia tai 2 ½ iltapäivälehteä tai ½ filmirullaa tai 1/10 Sinipiika-lattiamoppia tai suutarissa 1/6 kenkien puolipohjia tms. pientä tai vajaata. Sellainen on 16,00 markkaa (= noin 2,7-3,0 €). KELA ei vielä syyskuun 2000 lopussa tiennyt asiasta mitään: "Nähtävästi se on niitä ensi vuoden budjetin juttuja." sanottiin KELAssa 28.9.2000, kuin kysymys olisi jostakin epämääräisestä huhusta. Palkkakuoppaan pudonneiden kansanedustajien oma 'köyhyysongelma' kyllä ehdittiin korjata ennennäkemättömällä vauhdilla jopa tuhansilla markoilla kuukaudessa. Oikeastaan vielä hiukan kauemmaskin kuin lähtöruutuun. Lisäveroa tuli maksettavaksi joulukuussa 2002 tältä ajalta 12,65 € eli noin 75,00 markkaa. Tulonlisä olisi olemassa olevalla 14 % verokortilla ollut kuitenkin vain noin 52,00 markkaa Teoriassa korotukselle siis tapahtuu yhdistelmätuessa laskelman 3 mukaisesti. Käytännössä voi toki yrittää pyytää verovirastosta pieniprosenttisemman verokortin, mikä taas saattaisi näkyä vuoden kuluttua lisäveroina. Mutta kuinka siinä käykään? "0,0 % 7 738 markkaan (1 301,44 €) asti ja ylimenevästä osasta Toimeentulotukea laskettaessa ei vielä 50,00 korotuskaan kasvattaisi todellista kokonaistuloa kuin noin 100,00 verran jos pelkkää työmarkkinatukea korotettaisi ja asumistuki ja toimeentulotuen laaja perusosa säilyisivät ennallaan. Jos sitä korotettaisi vaikkapa 20,00/pv jäisi toimeentulotuelle tilaa vieläkin yli 300,00 mutta kokonaistulo olisi jo pudonnut alle nykyisen tason. Vasta 50,00 korotus päivässä yltäisi noin 
Kuva 5. Todellisuudessahan tilanne ei ole näin yksinkertainen, vaan muiden tukien muuttuessa myös asumistuki nousee tai laskee, jonkin lyhyen keikkatyön tuloksena vielä veroprosenttikin, ja lopputulos on aina sama ± 0, ellei peräti miinusmerkkinen. Summat ovat todellisia nettosummia ja lähtökohtana on vuoden 2000 taso 122,00/pv. Ks. myös Laskelma 8. Jos tarkoitus on että se todellinen hyötyjä olisi nimenomaan toimeentuloton itse eikä jokin muu virasto tai yhteisö hänen välityksellään kuin rahaa pesisi, niin silloin vähemmällä vaivalla ja samoilla kustannuksilla pääsisi vain poistamalla vanhoja kiemuroita aloittaen vaikkapa sovitellun päivärahan ja asumiskulujen omavastuun poistamisesta tai tulojen huomioon ottamisesta todellisina eikä 21,5 päivän kokoisiksi kasvatettuina ja lisäten kuntien tukia aina vastaavalla summalla, koska työmarkkinatukea saava joutuu väistämättä hakemaan myös toimeentulotukea vielä työmarkkinatuen korotuksen jälkeenkin. Se lisäisikin todellisia käyttövaroja, jolloin siitä olisi jotakin hyötyä työttömälle itselleen eikä vain tilastoille tai jollekin rahoja ja papereita siirtelevälle virastolle. (ks. Laskelma 5.) Kirjoittamaton konventio Se tiedetään SAK:ssa, sen tietävät monet kansanedustajat - jotkut taas ovat täydellisen tietämättömiä - siitä ovat työttömät itse kirjoittaneet lehtiin, se ymmärretään sosiaalitoimistoissa, työvoimatoimistoissa ja KELAssakin ja se on hyvin todennäköisesti esitetty monta kertaa sähköpostilla myös suoraan päättäjille. Hallitus vain jahkailee ja pähkäilee, kuittailee ja kiertelee rakentaen siten mielikuvaa päätöksenteon suunnattomasta raskaudesta. Sekin jo osoittaa, että minkään työttömien 'aktivoinnin' ei näytä olevan tarkoitus johtaakaan mihinkään vakavasti otettavaan lopputulokseen, niin että työttömiä pidettäisi tasaveroisina vuorovaikutuskumppaneina, kun sen omaehtoistakaan olemassaoloa ei edes nähdä. Aivan kuin olisi olemassa jokin kirjoittamaton konventio, jonka mukaan työttömiä ja työttömien toimeentuloa koskeviin kirjoituksiin ei olisi sopivaa reagoida suuntaa antavina todellisuuden kuvauksina. Kissa Karvinenkin kuittaa käsiteltävien paperien pinon tyyliin "if you ignore it long enough it will go away" (Davis, 1990, 39). Samaa 'laulukirjaa' käytettiin myös vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa, kun ilakoitiin työmarkkinatuen 100 € korotuksen vähentävän toimeentulotuen saajia. Varsinaisesta toimeentulosta ei taaskaan puhuttu mitään ja siihen tulikin tuttuun tyyliin korotusta vain noin 30 €. Työmarkkinatuen juhlitulla korotuksella ei siis ole käytännössä mitään vaikutusta, kun siitä hupenee ensin 20 € veroihin ja loput nielaisee rahanpesulaskelma ja elintarvikkeiden hinnankorotukset. Toimeentulotuen saajat eivät suinkaan mihinkään vähene, toimeentulotuki kylläkin. Ja kun HELSINGIN SANOMIEN 24.2.2012 ja 15.3.2012 mukaan uhkaillaan indeksijäädytyksillä ja ruoan arvonlisäveron korotuksella aina 17 % asti onkin taas päästy kätevästi jonnekin 10 vuoden takaiselle tasolle. STAKESissakin on painopisteenä tilasto, ei tukien saaja eikä tukien tarkoitus, kun siellä riemuitaan sillä ajatuksella, että työmarkkinatuen korotus vähentäisi toimeentulotuen saajia. Kyllä varmaan niin kävisikin, mutta mikä vaikutus sillä olisi toimeentuloon eli siihen varsinaiseen ratkaistavana olevaan - päättäjien itsensä luomaan - köyhyysongelmaan, jos tämä entinen tuen saaja jää korotuksineen roikkumaan tasan samalle viivalle missä oli ilman korotuksiakin? Ei tietenkään minkäänlaista. Julkisuuteen vain olisi taas tuotettu uusi mielikuva siitä, kuin jotakin olisi tehty ja saatu kuningas Tilasto uuteen kukoistukseen. Pelkästään työmarkkinatukea korottamalla ei siis mikään muuttuisi, varsinkin kun pienten tulojen veroprosenttikin on yhtä kiikkerä kuin tuet. Yhden hengen perustukipaketissa on kaikkiaan neljä muuttujaa: asumistuki, työmarkkinatuki, toimeentulotuki ja verotus, jotka elävät symbioosissa yhteistä elämää. Lisäksi satunnainen tai säännöllinen keikkatyö liikuttaa ennemmin tai myöhemmin niistä jokaista niin että lopputulos ei muutu eikä pääsy pois tukien piiristä edes häämötä. Muuttujia on vielä lisää, jos usean yhdessä asuvan tulot koostuvat useista erilaisista tukipaketeista. Sen rakennelman kalibrointi onkin jo todellista kellosepäntyötä, mikä vaatii tarkkaa silmää, vakaata kättä, roppakaupalla tietoa, pitkää pinnaa ja huumorintajua. Tukiverkko on jo niin mutkallinen, että sinne varmaan eksyisi hämähäkkikin. Kannustusloukku Miten ylipäätään on mahdollista, että sanat kannustus ja loukku ovat samassa sanassa? Eihän rehellinen ja vilpitön kannustus mitenkään voi johtaa loukkuun, eikä loukku seuraa aidosti vilpittömästä kannustuksesta. Se tarkoittaa samaa kuin ansa, samaa kuin hiirenloukku tai sudenkuoppa, joilla harhaanjohtavin keinoin houkutellaan kohti onnettomuutta. Ja ansastahan kysymys onkin, kun matalapalkka-aloilla saattaa vähäisistäkin ylitöistä tai palkankorotuksesta seurata miinusmerkkinen tulonlisä. Sitä siis kutsutaan kannustusloukuksi, johon erityisesti pienituloisten perheiden ja yksinhuoltajien kerrotaan - ikään kuin vahingossa - putoavan, mutta joka koskee myös kaikkia työmarkkinatuen ja toimeentulotuen saajia ja aivan erityisen konkreettisesti juuri yksin asuvia, joille ei jää enää minkäänlaista liikkumatilaa. Jos työvoima- ja sosiaalihallinnon päättäjät, tai päättäjät ylipäätään, milloinkaan puhuvat mitään mistään kannustuksesta voi olla varma siitä, että taas siellä tullaan ketunhäntä kainalossa ja labyrintin päässä odottaa vain uusi sähköisku. Ja työtön kyllä oppii väistämään. Jos kuvaan 5 sijoitettaisi vielä vaikkapa jokin 1 000,00 - 2 000,00 brutto keikka- tai säännöllinen työ, niin pylvään osat kyllä elävät sen sisällä, mutta pylväs itse ei kasva eli kokonaistulo ei nouse eikä työ tuota. Silläkin 'kannustuksella' siis päästään vain varmistamaan työttömyyden säilyminen koska 'loukkuun' pääsee, ellei niin tapahdu. Työttömälle mikään ei merkitse ns. lisätienestiä. (ks. Työttömien terminaalihoitoa, graafi 3) Toimeentulotukilaista 30.12.1997/1412 tosin löytyy jo nyt mielenkiintoinen 11 §, Huomioon otettavat tulot. Sen mukaan mm.
Harva sitäkään tietää ja vielä harvempi noudattaa tai muistuttaa. Ja sosiaalityöntekijän mielestä esimerkiksi 500,00 ei ole enää ns. 'vähäinen'. Tukien korotukset käytännön elämässä Entä miten nuo työmarkkinatuen ja toimeentulotuen korotukset näkyvät toimeentulotukiasiakkaan käytännön elämässä, kun työmarkkinatuki nousee 100,00 brutto ja toimeentulotuki 78,00 ja jos oletetaan että asumistuki säilyy ennallaan, eikä työmarkkinatuen ennakonpidätys 20 % muutu? Työttömänhän on viisasta tarkistaa kaikki mitä hänelle tarjotaan: laskennallisia tuloja se lisää 86,00, laskennallisia menoja 78,00 ja toimeentulotuki laskee 8,00. Siihen asti se rakennelma siis pysyy hyvin hienosäätöisessä tasapainossa: se menee mitä tuleekin. Eri asia onkin sitten se mitä korotuksella voi tehdä. Teoriassa sanomalehtilaskun saisi maksettua jo kokonaan, jos puhelinlasku ei kasva, mutta käytännössä siitä seuraa vain hivenen pienempi ruokakaupan velka. (ks. Kuva 4, Laskelma 4 ja lakiuudistuskirjeen Laskelma 2) Vuoden 2001 budjetistakin karsittiin pois esitys toimeentulotuen saajien mahdollisuudesta hankkia pieniä tuloja toimeentulotuen päälle, mikä olisi mahdollisesti saattanut edistää jopa työllistymistä - riippuen näiden 'sallittujen' tulojen suuruudesta. Vähäinen ja pieni siis tarkoittavat eri asioita, jos pienestä olisi tehtävä eri päätös kuin mitä vähäisestä jo on. Se ei olisi silti tuonut valtiolle edes lisäkustannuksia, vaan päinvastoin lisää verotuloja. Nuorille ollaan kuitenkin valmiita kustantamaan tuottamattomia askartelutehtäviä "syrjäytymisen estämiseksi". Taas lisää mielikuvia vahvistavaa ilmaista työvoimaa työllistymisen tielle, lisää virallisten tilastojen kuolleita sieluja! *) Tämä tarkoittaa Paavo Lipposen II hallituksen ohjelmaa 15.4.1999. Kevään 2003 eduskuntavaalien jälkeen astui 17.4.2003 voimaan Anneli Jäätteenmäen ja 24.6.2003 alkaen Matti Vanhasen samojen ministerien 'Selvittely' jatkui yhä edelleen vuonna 2009 ja näkyi taas vuoden 2011 vaalikampanjan osana eikä valmista vaan tahdo syntyä. 'Rahanpesua' kylläkin Vuoden 2010 alussa tuli käyttöön noin 90 € veronalainen ns. 'aktivointiraha', joka leikkaa toimeentulotukea. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen 64/2009 mukaan se ministeri Liisa Hyssälän mielestä kuitenkin "- - avaa uuden mahdollisuuden työmarkkinatuen varassa olevien aseman parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. - -" Siis kun työllistymisen esteenä (eli mm. ns. 'syrjäytymisen' syynä) on mm. isompi tai pienempi rahapula, niin työttömälle tarjotaan asiaintilan (seurauksen) korjaamiseksi terapeuttista askartelua ja hurskaita aikomuksia. Mutta päättäjillähän ei ole päätöksistä tulosvastuuta: presidentti Mauno Koiviston sanoin "tärkeintä on liike, ei päämäärä". Niinpä niin. Taas kerran pyörähti käyntiin sama vanha mantra, byrokraatit 'aktivoituvat' 'rahanpesuun' ja lisää työttömiä tippuu tukien väliin. Syrjäytyneen SATA-komitean mielestä pitäisi kuitenkin tulla toimeen ilman toimeentulotukea, aivan kuin jokin 90 € brutto riittäisi siihen (HELSINGIN SANOMAT 20.3.2010). Jos toimeentulotuen perusosaa nostettaisi vaikkapa 100 €, niin pidettäisiköhän sitäkin 'tulona' toimeentulotukea laskettaessa -? Siis kun työllistymisen esteenä (eli mm. ns. 'syrjäytymisen' syynä) on mm. isompi tai pienempi rahapula, niin työttömälle tarjotaan asiaintilan (seurauksen) korjaamiseksi terapeuttista askartelua ja hurskaita aikomuksia. Mutta päättäjillähän ei ole päätöksistä tulosvastuuta: presidentti Mauno Koiviston sanoin "tärkeintä on liike, ei päämäärä". Hallitusohjelman "keskeinen painopistealue" Asumistuen, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen muodostaman koskemattoman kolmiyhteyden uudistamiseen, tasokorotuksiin ja köyhyysongelman ratkaisemiseen ei hallitukselta näytä kauniista puheista huolimatta löytyvän mitään todellista intoa - ei varsinkaan sellaisilla keinoilla, jotka eivät edes lisää kustannuksia - eikä siis mitään kiirettä hallitusohjelmansa *) toteuttamiseen siltä osin:
Missä tahansa hallituksissa moniääninen oppositio kääntyy vaivihkaa yksiääniseksi propositioksi. Kepponen. Huijaus. Virallinen tieto. Rahanpesulla hyvinvointiviidakossa. Hölynpöly pitkä. Elämä lyhyt. Lähde Lopputuloksia. Ainoa, mitä työtön tällaisissa olosuhteissa voi tehdä, on koteloitua huoneensa nurkkaan odottamaan kuoriutumista ja uutta elämää (ja uutta hallitusta), jollaista siis ei näytä olevan näköpiirissä edes kangastuksena. Avainsana hallitusohjelmassa lieneekin "selvittää", mikä sallii vuosienkin mittaisen venymisen asian äärellä, varsinkin kun samalla näyttää käyneen epäselväksi onko mitään köyhyysongelmaa oikeasti olemassakaan ja mitä se edes mahtaa tarkoittaa, puolustetaan kynsin hampain mieluisia tilastoja, vaikka maassa on yli puoli miljoonaa toimeentulotuen piirissä olevaa ja ruokajonot kilometrien mittaisia. Pääministeri Paavo Lipponen on todennut, että
ja hänen kerrottiin olevan
Edellisen päivän 29.12.2000 radio YLEn Ykkösen uutisten mukaan se "hallitusohjelman keskeinen painopistealue" eli perusturvan puutteiden kartoittaminen oli suunnitteilla joskus vaalikauden loppupuolella. Kartoittaminen on yhtä venyvä käsite kuin selvittäminenkin, joten mitään kiirettä siis ei todellakaan ollut ennen kuin aina seuraavien eduskuntavaalien aattona vaalimarkkinoiden osana. M.o.t. Sille pääministeri ehtikin jo heti seuraavana päivänä - samalla em. kommenttinsa kätevästi mitätöiden - antaa ensimmäisen vahvistuksen:
*) Uusi yliopistolaki oli 20.2.2009 hyväksymistään vailla valmis. Se tekee yliopistoista julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisrahoitteisia säätiöitä. Yliopistojen tavoitteena siis ei tulisi olemaan tuottaa tietoa vaan tulosta. Tätä heitteillejättöä kutsutaan itsenäistämiseksi ja lopputulosta innovaatio- tai huippuyliopistoksi, mistä opiskelijat eivät ole ollenkaan iloisia. Sana innovaatio esiintyi hallituksen esityksessä eri muodoissa kaikkiaan 31 kertaa. Innovatiivisen voisi kääntää uutta luovaksi kekseliäisyydeksi. Se on kuitenkin käytössä yksipuolisesti talousterminä, joka tulee latinan sanoista in ja novus. Sanakirjan mukaan novus on uusi, nuori, tuore, mutta myös odottamaton, outo, kummallinen, tottumaton, harjaantumaton, tietämätön, noviisi, nousukas, mullistus ja vallankumous. (Streng, 1997, 495) Mikähän niistä on se yliopisto? Prosessi ei kuitenkaan jätä tilaa millekään uutta luovalle eikä tuottavuus kekseliäisyydelle. HELSINGIN SANOMIEN 15.3.2012 mukaan Suomi onkin jo pudonnut brittiläisen Times Higher Educationin 100 parhaan yliopiston mainelistalta. Opetti että "lamasta on toivuttu, mutta lamatalkoot jatkuvat" ja kutsui köyhyysongelman ääressä jahkailuun kohdistettua kritiikkiä myöhemmin populismiksi (ks. myös Sanamagiaa, Tarkoitushakuista kielipeliä). No ja ketkähän niitä 'lamatalkoita' - 'tarhaustalkoita' - jatkavat -? Ja mitä se hyvätuloisten veroale sitten on? Yksi ja toinen päättäjä on lehtien palstoilla iloisen kirkkain silmin oikeaoppisen ymmärtäväisesti kyllä ollut huolissaan köyhyysongelmasta ja perusturvasta ja ollut valmis asiaintilan korjaamiseen aina I valtionvarainministeriä myöten. Sille puheelle se on sitten jäänytkin. Kun asia on esitetty ja poistuttu salamavaloista, se on jo unohtunut. Kukaan ei sen koommin ole tehnyt todellista, konkreettista aloitetta asiaintilan korjaamiseksi. Jarruja ja selityksiä kyllä löytyy. Ja paljon melua tyhjästä. Nyt kun meilläkin on se 'innovaatioyliopisto', on Suomen tieteellinen tutkimus lähtenyt jyrkkään alamäkeen. Tulevaisuuden yliopistoissa opetetaan vain teknisiä ja taloustieteitä ja sosiaali- ja lääketieteitä. Edelliset aiheuttavat vaurioita, jälkimmäiset korjaavat niitä. Ensin lakkautetaan koulut ja kirjastot, koska väestö vähenee. Tilalle pari elämyskeskusta, koska väestö lisääntyy. Lähde Lopputuloksia. Irtautuminen yhteiskunnasta Sen sijaan hyvätuloisten pelkkiin verokevennyksiin on jo ehditty sijoittaa yksituumaisesti kiireen kaupalla noin 6,5 mrd markkaa ja 3,8 mrd on vielä tulossa, kun taas työmarkkina- ja toimeentulotukiin, eli työttömien koko ajan kasvavan osan koko elantoon, kuluu vuodessa noin puolet siitä eli noin 5 mrd markkaa. Päättäjille siinä olikin vain nykymoraalin mukainen helpon valinnan paikka irtautumisena yhteiskunnasta, terveydenhuolto-, koulutus-, kirjasto-, liikenne-, suojelu-, puhtaanapito-, sosiaali- jne. palveluista, ja josta kuuluu odotetun jo oikein kiitoksia - Näin vuonna 2003 ja sen jälkeenkin joka ainoa vuosi. Tuskin malttaa odottaa, milloin peruskoulu ja poliisikin muutetaan pörssiyhtiöiksi! Yliopistoistahan se ajatus on jo päästettykin irti. *) Siitä ei voi tehdä kuin yhden ainoan loogisen johtopäätöksen: ei työttömiä todellakaan toivota muiden joukkoon todellisiksi palkkatyöllisiksi, joilla olisi oikea ja vastuullinen työ ja oikea palkka ja toimeentulo, tukka hyvin ja kello näkyisi, vaan vain pois siitä työttömyydestä, joka on houkuttelevasti nimetty joutenoloksi ja johon itsellä ei ole tilaisuutta. Siinä on selvä ero. (ks. myös Menneen maailman strategioita, Tarhaustalkoot) Jatkuu Työttömyyden hinta II: Työttömän tuotteistus ja "Means, Motive, Opportunity"
|